Jos kumppani ja ystävä eivät tulisi toimeen
Kuvitelkaapa tällainen tilanne: Sinulla on erittäin läheinen pitkäaikainen ystävä. Lisäksi sinulla on hyvä ja toimiva parisuhde, asutte yhdessä kumppanin kanssa. Ystäväsi ja kumppanisi persoonallisuudet eivät kuitenkaan kohtaa, kumpikaan heistä ei pidä toisistaan. Kumpikaan ei myöskään ole kiinnostunut tekemään tuttavuutta toisen kanssa. Mitä teette vai teettekö mitään?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne. Ei haittaa mitään. Näen ystäväni ilman puolisoa. Jos hän tulee meille, niin puoliso lähtee muualle.
Jos se ei muka haittaa mitään, niin miksi puolisosi sitten lähtee muualle omasta kodistaan? Vaikuttaa siltä, että tilanne ei haittaa SINUA yhtään, mutta et kykene näkemään tilannetta millään tavalla puolisosi näkökulmasta. Itse en noin itsekeskeisen ihmisen kanssa pitkään asuisi.
No ehkäpä sitä puolisoa ei yhtään haittaa lähteä kotoa pois silloin? Ei minua ainakaan haittaa. Sovin silloin jotain ohjelmaa omien kavereiden kanssa. Vuodessa on 365 päivää, ja kyllä muutaman illan joutaa olla ihan muuallakin kuin kotona.
Oletko tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja, vai tuliko joku toinen samanlainen pirttihirmu-narsisti puolustelemaan itseään? :D
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän rajoitukset vain siinä tapauksessa, että kyseinen ystävä on jonkinlainen rikollinen tai muuten konkreettisesti haitallinen tapaus. Muuten ystäväni eivät kuulu puolisolleni. Hänellä on omiakin ystäviä, joita en juuri tunne ja osasta en kyllä pidäkään. Hän tapaa heitä pääasiassa muualla kuin kotona, mutta en nyt ulos ketään pistä. Vetaydyn omiin oloihini tai keksin muuta menoa itselle.
Just näin, vaikea kuvitella että mies inhoaisi tai ei sietäisi jotakuta muuten kuin erittäin hyvästä syystä ja tällaisessa tapauksessa tuo ihminen tuskin olisi minunkaan ystäväni. Normaali ihminen, normaaleissa olosuhteissa tulee kyllä toimeen ja kykenee olemaan tarvittaessa tekemisissä niidenkin kanssa, joista ei kauheasti pidä tai sitten vältellään näitä tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne. Ei haittaa mitään. Näen ystäväni ilman puolisoa. Jos hän tulee meille, niin puoliso lähtee muualle.
Jos se ei muka haittaa mitään, niin miksi puolisosi sitten lähtee muualle omasta kodistaan? Vaikuttaa siltä, että tilanne ei haittaa SINUA yhtään, mutta et kykene näkemään tilannetta millään tavalla puolisosi näkökulmasta. Itse en noin itsekeskeisen ihmisen kanssa pitkään asuisi.
No ehkäpä sitä puolisoa ei yhtään haittaa lähteä kotoa pois silloin? Ei minua ainakaan haittaa. Sovin silloin jotain ohjelmaa omien kavereiden kanssa. Vuodessa on 365 päivää, ja kyllä muutaman illan joutaa olla ihan muuallakin kuin kotona.
Oletko tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja, vai tuliko joku toinen samanlainen pirttihirmu-narsisti puolustelemaan itseään? :D
Nyhjötättekö te joka ikinen ilta kotona? Eikö se ole ihan normaalia kutsua yhteisiä kavereita kylään ja toisinaan vain omia kavereita? Kuka se on oikein pirttihirmu, jos ei salli puolison kavereita kylään, jos heistä ei välttämättä erityisesti pidä? Minusta tuo ei ole normaalia laisinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vuosikausia sitten tilanne, jossa kaksi 'ystävää' esitti negatiivisia arvioita puolisostani häntä lähemmin tuntematta. Kerroin näistä hänelle ja hän kysyi, miten voin olla sellaisten ystävä, jotka puhuvat tuolla tavalla hänestä. - No en voinutkaan. Puhumalla loukkaavasti puolisostani, he loukkasivat minua.
Eipä ole tietoa heidän nykykuulumisistaan (eikä kiinnostusta) - puolison kanssa porskutetaan menemään kuin ennenkin, pian 50 yhteistä vuotta :D
Pitikö sinun kysyä puolisoltasi mielipide näistä tyypeistä? Oikeasti? Wau...
En kysynyt mielipidettä vaan kerroin, mitä olivat sanoneet, koska oli niin huono fiilis 'ystävien' heitoista. Itse en ole koskaan sanonut toiselle mitään negatiivista hänen läheisimmästä ihmisestään. Vaikka olisi joskus joku mielipide ollutkin.
Sen sijaan oman puolisoni mielipiteet ja tunteet ovat minulle hyvin tärkeitä. Jos tulet haukkumaan minulle rakkaintani, et enää juuri kuule minusta - tai suhteemme muuttuu muodolliseksi, "hyvää päivää - kirvesvartta" -tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne. Ei haittaa mitään. Näen ystäväni ilman puolisoa. Jos hän tulee meille, niin puoliso lähtee muualle.
Aika erikoista että puoliso ei saa olla rauhassa omassa kodissaan, vaan väkisin ajat hänet pois tuomalla kotiinne ihmisen jota hän ei siedä. Tuskin tulee olemaan pitkäikäinen suhde.
Mistä tuon "väkisin ajat pois" keksit? :D Pikemminkin juoksee karkuun tai piiloutuu autotalliin tekemään jotain. Suhteen kestosta en osaa sanoa, nyt kestänyt 22 vuotta. Ja on hänellä omiakin ystäviä, joita tapaa ilman minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne. Ei haittaa mitään. Näen ystäväni ilman puolisoa. Jos hän tulee meille, niin puoliso lähtee muualle.
Jos se ei muka haittaa mitään, niin miksi puolisosi sitten lähtee muualle omasta kodistaan? Vaikuttaa siltä, että tilanne ei haittaa SINUA yhtään, mutta et kykene näkemään tilannetta millään tavalla puolisosi näkökulmasta. Itse en noin itsekeskeisen ihmisen kanssa pitkään asuisi.
No ehkäpä sitä puolisoa ei yhtään haittaa lähteä kotoa pois silloin? Ei minua ainakaan haittaa. Sovin silloin jotain ohjelmaa omien kavereiden kanssa. Vuodessa on 365 päivää, ja kyllä muutaman illan joutaa olla ihan muuallakin kuin kotona.
Oletko tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja, vai tuliko joku toinen samanlainen pirttihirmu-narsisti puolustelemaan itseään? :D
No minä en ole ainakaan tuo alkuperäinen, enkä myöskään tuo pirttihirmunarsisti, mutta emme me puolisoni kanssa kumpikaan muutenkaan nyhjää kaikkea aikaa kotona tai ole jatkuvasti yhdessä. Ihan voi toinen lähteä sieltä kotoa omiin menoihinsa, vaikka toiselle ei olisi vieraita tulossa tai mitään ohjelmaa suunniteltuna. Joten en ymmärrä, miksi tuollainen järjestely mielestäsi on merkki siitä, että nainen olisi pirttihirmu tai miksi kuvittelet, että se puoliso sieltä vastentahtoisesti ajetaan hankeen nököttämään vierailun ajaksi, kun ihan hyvinhän sen ystävän voi kutusa vaikka silloin, kun puoliso on suunnitellut lähtevänsä oman kaverin kanssa leffaan tai poikien iltaa viettämään tai golfia pelaamaan, ja itsellä olisi muuten tiedossa koti-ilta ilman ohjelmaa. Ennemminkin alkaa ihmetyttää sinun ja muiden asiaa ymmärtämättömien parisuhteen tila - onko suhde ihan terveellä tasolla, jos puoliso ei poistuisi ilman toista kotoa kuin pakolla heittämällä, ja muuten ollaan koko ajan yhdessä?
Ja kyllä minä ainakin paljon mieluummin kutsun kavereita kotiini iltaa viettämään tai kahville kuin menen kahvilaan/ravintolaan/leffaan/jne. Minä kun haluan jutella ihan kaikessa rauhassa se kaverin kanssa ilman taustahälyä ja hirveää ihmislaumaa ympärilläni. Paljon mukavampaa istua sen teekupin kanssa sohvan nurkassa ja höpötellä tai laittaa yhdessä jotain hyvää syötävää ja avata pullo hyvää viiniä. Mutta ehkä tämä on joku sukupolvikysymys tai asuinpaikkakysymys, koska olen jo päälle nelikymppinen helsinkiläinen. Ehkä nuoret ja/tai pienemmiltä paikkakunnilta olevat kaipaavat enemmän sitä meteliä ja menoa ja kuvittelemaansa ison maailman tunnelmaan ympärilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne. Ei haittaa mitään. Näen ystäväni ilman puolisoa. Jos hän tulee meille, niin puoliso lähtee muualle.
Jos se ei muka haittaa mitään, niin miksi puolisosi sitten lähtee muualle omasta kodistaan? Vaikuttaa siltä, että tilanne ei haittaa SINUA yhtään, mutta et kykene näkemään tilannetta millään tavalla puolisosi näkökulmasta. Itse en noin itsekeskeisen ihmisen kanssa pitkään asuisi.
No ehkäpä sitä puolisoa ei yhtään haittaa lähteä kotoa pois silloin? Ei minua ainakaan haittaa. Sovin silloin jotain ohjelmaa omien kavereiden kanssa. Vuodessa on 365 päivää, ja kyllä muutaman illan joutaa olla ihan muuallakin kuin kotona.
No ei todellakaan haittaa. En minäkään ymmärrä miksi aina pitäisi olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne. Ei haittaa mitään. Näen ystäväni ilman puolisoa. Jos hän tulee meille, niin puoliso lähtee muualle.
Jos se ei muka haittaa mitään, niin miksi puolisosi sitten lähtee muualle omasta kodistaan? Vaikuttaa siltä, että tilanne ei haittaa SINUA yhtään, mutta et kykene näkemään tilannetta millään tavalla puolisosi näkökulmasta. Itse en noin itsekeskeisen ihmisen kanssa pitkään asuisi.
No ehkäpä sitä puolisoa ei yhtään haittaa lähteä kotoa pois silloin? Ei minua ainakaan haittaa. Sovin silloin jotain ohjelmaa omien kavereiden kanssa. Vuodessa on 365 päivää, ja kyllä muutaman illan joutaa olla ihan muuallakin kuin kotona.
Oletko tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja, vai tuliko joku toinen samanlainen pirttihirmu-narsisti puolustelemaan itseään? :D
No minä en ole ainakaan tuo alkuperäinen, enkä myöskään tuo pirttihirmunarsisti, mutta emme me puolisoni kanssa kumpikaan muutenkaan nyhjää kaikkea aikaa kotona tai ole jatkuvasti yhdessä. Ihan voi toinen lähteä sieltä kotoa omiin menoihinsa, vaikka toiselle ei olisi vieraita tulossa tai mitään ohjelmaa suunniteltuna. Joten en ymmärrä, miksi tuollainen järjestely mielestäsi on merkki siitä, että nainen olisi pirttihirmu tai miksi kuvittelet, että se puoliso sieltä vastentahtoisesti ajetaan hankeen nököttämään vierailun ajaksi, kun ihan hyvinhän sen ystävän voi kutusa vaikka silloin, kun puoliso on suunnitellut lähtevänsä oman kaverin kanssa leffaan tai poikien iltaa viettämään tai golfia pelaamaan, ja itsellä olisi muuten tiedossa koti-ilta ilman ohjelmaa. Ennemminkin alkaa ihmetyttää sinun ja muiden asiaa ymmärtämättömien parisuhteen tila - onko suhde ihan terveellä tasolla, jos puoliso ei poistuisi ilman toista kotoa kuin pakolla heittämällä, ja muuten ollaan koko ajan yhdessä?
Ja kyllä minä ainakin paljon mieluummin kutsun kavereita kotiini iltaa viettämään tai kahville kuin menen kahvilaan/ravintolaan/leffaan/jne. Minä kun haluan jutella ihan kaikessa rauhassa se kaverin kanssa ilman taustahälyä ja hirveää ihmislaumaa ympärilläni. Paljon mukavampaa istua sen teekupin kanssa sohvan nurkassa ja höpötellä tai laittaa yhdessä jotain hyvää syötävää ja avata pullo hyvää viiniä. Mutta ehkä tämä on joku sukupolvikysymys tai asuinpaikkakysymys, koska olen jo päälle nelikymppinen helsinkiläinen. Ehkä nuoret ja/tai pienemmiltä paikkakunnilta olevat kaipaavat enemmän sitä meteliä ja menoa ja kuvittelemaansa ison maailman tunnelmaan ympärilleen.
Juuri näin meilläkin.
N48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne. Ei haittaa mitään. Näen ystäväni ilman puolisoa. Jos hän tulee meille, niin puoliso lähtee muualle.
Jos se ei muka haittaa mitään, niin miksi puolisosi sitten lähtee muualle omasta kodistaan? Vaikuttaa siltä, että tilanne ei haittaa SINUA yhtään, mutta et kykene näkemään tilannetta millään tavalla puolisosi näkökulmasta. Itse en noin itsekeskeisen ihmisen kanssa pitkään asuisi.
No ehkäpä sitä puolisoa ei yhtään haittaa lähteä kotoa pois silloin? Ei minua ainakaan haittaa. Sovin silloin jotain ohjelmaa omien kavereiden kanssa. Vuodessa on 365 päivää, ja kyllä muutaman illan joutaa olla ihan muuallakin kuin kotona.
Oletko tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja, vai tuliko joku toinen samanlainen pirttihirmu-narsisti puolustelemaan itseään? :D
No minä en ole ainakaan tuo alkuperäinen, enkä myöskään tuo pirttihirmunarsisti, mutta emme me puolisoni kanssa kumpikaan muutenkaan nyhjää kaikkea aikaa kotona tai ole jatkuvasti yhdessä. Ihan voi toinen lähteä sieltä kotoa omiin menoihinsa, vaikka toiselle ei olisi vieraita tulossa tai mitään ohjelmaa suunniteltuna. Joten en ymmärrä, miksi tuollainen järjestely mielestäsi on merkki siitä, että nainen olisi pirttihirmu tai miksi kuvittelet, että se puoliso sieltä vastentahtoisesti ajetaan hankeen nököttämään vierailun ajaksi, kun ihan hyvinhän sen ystävän voi kutusa vaikka silloin, kun puoliso on suunnitellut lähtevänsä oman kaverin kanssa leffaan tai poikien iltaa viettämään tai golfia pelaamaan, ja itsellä olisi muuten tiedossa koti-ilta ilman ohjelmaa. Ennemminkin alkaa ihmetyttää sinun ja muiden asiaa ymmärtämättömien parisuhteen tila - onko suhde ihan terveellä tasolla, jos puoliso ei poistuisi ilman toista kotoa kuin pakolla heittämällä, ja muuten ollaan koko ajan yhdessä?
Ja kyllä minä ainakin paljon mieluummin kutsun kavereita kotiini iltaa viettämään tai kahville kuin menen kahvilaan/ravintolaan/leffaan/jne. Minä kun haluan jutella ihan kaikessa rauhassa se kaverin kanssa ilman taustahälyä ja hirveää ihmislaumaa ympärilläni. Paljon mukavampaa istua sen teekupin kanssa sohvan nurkassa ja höpötellä tai laittaa yhdessä jotain hyvää syötävää ja avata pullo hyvää viiniä. Mutta ehkä tämä on joku sukupolvikysymys tai asuinpaikkakysymys, koska olen jo päälle nelikymppinen helsinkiläinen. Ehkä nuoret ja/tai pienemmiltä paikkakunnilta olevat kaipaavat enemmän sitä meteliä ja menoa ja kuvittelemaansa ison maailman tunnelmaan ympärilleen.
Samat sanat.
Kommentin 1 kirjoittanut
Oho, minähän ihan yllätyin positiivisesti siitä, miten paljon näkemyksiä tähän keskusteluun oli tullut. Kiitos niistä.
Päädyimme siis puolisoni kanssa juttelemaan siitä, miten ite toimisimme vastaavankaltaisessa tilanteessa, jos sellainen tulisi kohdalle. Ihmettelimme hieman joidenkin ihmisten tapaa hylätä ystävät tuossa tilanteessa. Ymmärrän kyllä, että parisuhde menee monissa tilanteissa ystävyyden edelle, mutta toisaalta parisuhde on kahden ihmisen suhde. En itse ihan ymmärrä, miksi ystävät pitäisi jotenkin väkisin aina vetää siihen mukaan. Ei sillä, onhan se kiva jos ystävät ja kumppani tulevat toimeen, mutta ei se todellakaan ole minulle mikään ystävyyden ehto. Ystäväni ovat ystäviä minun kanssani, en näe pointtia miksi minun pitäisi vaatia heitä kaveeraamaan puolisonikin kanssa.
Tosin siitä olimme kyllä myös puolison kanssa samaa mieltä, että p*skan puhumista puolisosta emme kyllä kuuntelisi, olisi ystävä sitten miten läheinen tahansa. Siinä tapauksessa kyllä voisi ystävyys päättyä, jos ystävä ei lopettaisi puolison morkkaamista ja/tai kohtelisi puolisoa epäasiallisesti. Vähän tällaisessa tilanteessa olemme valitettavasti aikaisemmin olleet. Puoliso päätti tällöin, että ei halua enää panostaa pariin läheiseen kaverisuhteeseen, sillä koki että minusta puhuttiin pahaa ja kohdeltiin epäasiallisesti.
Mielenkiintoisia nämä ihmissuhdeasiat ja ihmisten erilaiset tavat luovia niissä. Tosin tähän mennessä näkökulmat ovat olleet ymmärtääkseni sutkot samankaltaisia. Mielenkiintoista olisi myös kuulla heidän näkemyksiä, jotka ajattelisivat asioista vähän erilaisella tavalla.
Mulla oli tälläinen tilanne et ainoa ystävä alkokin seurustelee ja hylkäs täysin.
hänen miehessään ei kuulemma ollu mitään vikaa vaik se just käänsi mut vastaan ja tää ystävä ei uskonut kuitenkaan kun pahasti kontrolloivaa miestään ja heitti 15 vuoden ystävyyden roskikseen tosta noin vaan . Viiminen piikki oli se kun tää ystävä salas raskauksensa multa. En tiedä mikä tähän kilttiin ja mukavaan ihmiseen lopulta tuli,mut päällimäinen tunne oli ehkä kuiteskin mua kohtaan kateus kun aloin itse saamaan asiat oikeeseen suuntaan et pitikin sitten alkaa ilkeilee eli kostaa mulle se kaikki.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Pyytää käymään? Siis pitäisikö sinun päästä käymään ystäviesi luona, jotta ystävyytenne säilyisi? Siitäkö se on kiinni?
En näe paria ystävääni oikeastaan ikinä, sillä yksi asuu täysin toisella puolella Suomea ja toinen pysyvästi ulkomailla. Soittelemme ja viestittelemme kuitenkin usein ja varsinkin ulkomailla asuva tietää paremmin kuulumisen kuin kymmenen kilometrin päässä asuva ystäväni. Ei siinä näkemistä tarvita, että ystävyys säilyy hyvänä.
Onko tämä nyt sitä nykyajan trendiä että sosiaalinen kanssakäyminen suoritetaan vain ja ainoastaan somen ja kännykän kautta? Emme asu satojen kilometrien päässä toisistamme, vaan SAMASSA KAUPUNGISSA. Ja kyllä, olen sen verran vanhanaikainen että haluan nähdä kavereita välillä ja käydä heidän kanssaan ulkona. Vaikka viestittäminen onkin nykypäivänä helppoa ja nopeaa, en itse pidä siitä ideasta, että kaikki kommunikointi on vain sähköistä.
Jos ystäväsi ei halua nähdä sinua kerran pari vuodessa vaikka asuttekin samassa kaupungissa, niin kannattaa miettiä oletteko ystäviä. Kaveri on ehkä parempi nimitys tai sitten vain sinä olet hänelle se tuhannen riesa, joka on olemassa, mutta koska parempaakin tekemistä löytyy aina, niin evvk.
Pitäisikö sinun hieman päivittää ystävälistaasi?
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tälläinen tilanne et ainoa ystävä alkokin seurustelee ja hylkäs täysin.
hänen miehessään ei kuulemma ollu mitään vikaa vaik se just käänsi mut vastaan ja tää ystävä ei uskonut kuitenkaan kun pahasti kontrolloivaa miestään ja heitti 15 vuoden ystävyyden roskikseen tosta noin vaan . Viiminen piikki oli se kun tää ystävä salas raskauksensa multa. En tiedä mikä tähän kilttiin ja mukavaan ihmiseen lopulta tuli,mut päällimäinen tunne oli ehkä kuiteskin mua kohtaan kateus kun aloin itse saamaan asiat oikeeseen suuntaan et pitikin sitten alkaa ilkeilee eli kostaa mulle se kaikki.
Ymmärrän ystävääsi hyvin. Tämän tarinan konna ei ole kuitenkaan ystäväsi, vaan sinä.
Sinä et ole ollut luotettavan ja lämpimän ystävän maineessa silloin kuin hänellä on ollut vaikeaa. Hän on mielummin jättänyt kertomatta itseään koskevat ikävät asiat, koska hän ei ole kaivannut jeesusteluasi, vihamielistä, syyttelevää kälätystäsi ja asioiden vatvomista harmaan tappiin saakka. Hän ei ole halunnut todellakaan kuulla sinun haukkuvan miestään tai kuulla ylimielistä "mitä minä sanoin!" kiekaisuasi ja vähämielistä naurun kaakatustasi asiaoista, vaan hän olisi tarvinnut aikanaan lämpimän kuuntelevan ystävän, joka olisi kuunnellut, halannut ja lohduttanut. Toivottavasti hänellä oli sellainen Ystävä. Sinua hän ei elämäänsä tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän rajoitukset vain siinä tapauksessa, että kyseinen ystävä on jonkinlainen rikollinen tai muuten konkreettisesti haitallinen tapaus. Muuten ystäväni eivät kuulu puolisolleni. Hänellä on omiakin ystäviä, joita en juuri tunne ja osasta en kyllä pidäkään. Hän tapaa heitä pääasiassa muualla kuin kotona, mutta en nyt ulos ketään pistä. Vetaydyn omiin oloihini tai keksin muuta menoa itselle.
Just näin, vaikea kuvitella että mies inhoaisi tai ei sietäisi jotakuta muuten kuin erittäin hyvästä syystä ja tällaisessa tapauksessa tuo ihminen tuskin olisi minunkaan ystäväni. Normaali ihminen, normaaleissa olosuhteissa tulee kyllä toimeen ja kykenee olemaan tarvittaessa tekemisissä niidenkin kanssa, joista ei kauheasti pidä tai sitten vältellään näitä tilanteita.
Ei kyse ole inhosta tai siitä, ettei pysty olemaan tekemisissä. Mutta miksi vapaa-aikana pitäisi olla, kun voi olla seurassa, jossa viihtyy.
En minäkään jaksa kuunnella miehen ystäviä, jotka puhuvat vain autoista. Pitäisikö siinä seurassa olla tympääntyneenä mukana? No ei tietenkään. Vai pitäisikö heidän puhua minun mieliksi jostain muusta? No ei tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän rajoitukset vain siinä tapauksessa, että kyseinen ystävä on jonkinlainen rikollinen tai muuten konkreettisesti haitallinen tapaus. Muuten ystäväni eivät kuulu puolisolleni. Hänellä on omiakin ystäviä, joita en juuri tunne ja osasta en kyllä pidäkään. Hän tapaa heitä pääasiassa muualla kuin kotona, mutta en nyt ulos ketään pistä. Vetaydyn omiin oloihini tai keksin muuta menoa itselle.
Just näin, vaikea kuvitella että mies inhoaisi tai ei sietäisi jotakuta muuten kuin erittäin hyvästä syystä ja tällaisessa tapauksessa tuo ihminen tuskin olisi minunkaan ystäväni. Normaali ihminen, normaaleissa olosuhteissa tulee kyllä toimeen ja kykenee olemaan tarvittaessa tekemisissä niidenkin kanssa, joista ei kauheasti pidä tai sitten vältellään näitä tilanteita.
Ei kyse ole inhosta tai siitä, ettei pysty olemaan tekemisissä. Mutta miksi vapaa-aikana pitäisi olla, kun voi olla seurassa, jossa viihtyy.
En minäkään jaksa kuunnella miehen ystäviä, jotka puhuvat vain autoista. Pitäisikö siinä seurassa olla tympääntyneenä mukana? No ei tietenkään. Vai pitäisikö heidän puhua minun mieliksi jostain muusta? No ei tietenkään.
Täsmälleen näin se on normaaleilla ihmisillä, mutta miestensä helmoissa roikkuvat eivät asiaa ymmärrä ikinä.
Ei ole tuollaista ongelmaa, mutta miehen kanssa elän, kaveria nään vapaa-ajalla.
Se on niin. Oppikoot tai olkoot oppimatta, aikuisia ihmisiä hyvänen aika.
Minusta on tuntunut tosi pahalta jos kaveri on arvostellut puolisonvalintaani, vaikka sitten jälkikäteen jotain eksää. Parinvalinta ei vaan kuulu ulkopuolisille! Ja aika on näyttänyt että ystäviin ei loppujen lopuksi voi aina luottaa. He jättävät kun elämäntilanteet muuttuu tai muuten vaan ei huvita enää olla niin läheistä ystävää. Puoliso taas on se kenen kanssa elämä ja arki todella jaetaan, ja toki nekin suhteet voi päättyä, mutta niissä ero on sentään aina selkeä ja olettamus on että kun ollaan yhdessä niin sitten todella myös ollaan, ja luottamus toiseen on 100%. Toki tämä eksä jota kaverini arvosteli oli huono valinta minulle, mutta ei kaveri tiennyt niitä syitä eroon kunnolla, hän vain käsittääkseni arvosteli ensivaikutelmaa, ulkonäköä yms. pinnallisempaa. Ja ne on täysin makuasioita. Osa tykkää rempseämmistä ihmisistä, osa hiljaisemmista jne. Tuon vielä tavallaan ehkä ymmärtää silti koska luonteen vinoumat voi joku vaistota jo alussa, mutta sitten kun seuraavaankin kumppaniin suhtaudutaan nihkeästi jo ennen tapaamista koska minuun ei luoteta tai minua ei arvosteta, niin ei kiitos. Kaverit ja miehet erillään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tuntunut tosi pahalta jos kaveri on arvostellut puolisonvalintaani, vaikka sitten jälkikäteen jotain eksää. Parinvalinta ei vaan kuulu ulkopuolisille! Ja aika on näyttänyt että ystäviin ei loppujen lopuksi voi aina luottaa. He jättävät kun elämäntilanteet muuttuu tai muuten vaan ei huvita enää olla niin läheistä ystävää. Puoliso taas on se kenen kanssa elämä ja arki todella jaetaan, ja toki nekin suhteet voi päättyä, mutta niissä ero on sentään aina selkeä ja olettamus on että kun ollaan yhdessä niin sitten todella myös ollaan, ja luottamus toiseen on 100%. Toki tämä eksä jota kaverini arvosteli oli huono valinta minulle, mutta ei kaveri tiennyt niitä syitä eroon kunnolla, hän vain käsittääkseni arvosteli ensivaikutelmaa, ulkonäköä yms. pinnallisempaa. Ja ne on täysin makuasioita. Osa tykkää rempseämmistä ihmisistä, osa hiljaisemmista jne. Tuon vielä tavallaan ehkä ymmärtää silti koska luonteen vinoumat voi joku vaistota jo alussa, mutta sitten kun seuraavaankin kumppaniin suhtaudutaan nihkeästi jo ennen tapaamista koska minuun ei luoteta tai minua ei arvosteta, niin ei kiitos. Kaverit ja miehet erillään.
Parinvalintasi kuuluu niin kauan ulkopuolisille, kuin mitä siinä asiasta vaahtoat. Tosin minulle ystäväni eivät ole mitään ulkopuolisia, vaan ystäviä, joista osa on ollut jo aikaa ennen miestäni eli yli 40 vuotta. Kuuntelen heitä hyvinkin tarkkaan, sillä he tuntevat minut, vanhempani, sisarukseni ja osan sukuanikin
Jostakin syystä ystäväni eivät ole ikinä arvostelleet niin muita naispuolisia ystäviäni kuin miespuolisiakaan ystäviä. Myöskään minä en ole arvostellut muiden ystäviä tai miehiä. Erään vanhan ystäväni avioliitto ja perhe-elämä loppui rumasti miehen vieraissa käymiseen. Vaikka mies ikävästi käyttäytyikin ja ystäväni sydämensä minulle avasi juurta jaksaen, niin en arvostellut miestä. Kun mies jossakin vaiheessa tuli vastaani, niin juttelimme mukavasti kuten ennenkin. Mies oli siitä asiasta exäänsä, eli ystävääni kiittänyt ja niinhän sen pitää mennäkin, ei mies ole tehnyt minulle mitään pahaa. Hänen ja ystäväni asiat ovat heidän ja kaveruutemme on jo eri asia.
Sitä en myöskään ymmärrä, että jotkut ovat ystäviensä muista ystävistä mustasukkaisia tai yrittävät jopa omia ystävän itselleen. Sellainen ystävyys ei ole koskaan normaalia aikuisilla ihmisillä. Ehkä teineillä se on juuri ja juuri ok, mutta ei muille. Jokaisen elämä on omaa ja jokaisella saa olla vaikka kymmenen hyvää ystävää. Ystävien määrä ei kuulu kenellekään ja ystävyyttä ei tarvitse selitellä muille ystäville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tuntunut tosi pahalta jos kaveri on arvostellut puolisonvalintaani, vaikka sitten jälkikäteen jotain eksää. Parinvalinta ei vaan kuulu ulkopuolisille! Ja aika on näyttänyt että ystäviin ei loppujen lopuksi voi aina luottaa. He jättävät kun elämäntilanteet muuttuu tai muuten vaan ei huvita enää olla niin läheistä ystävää. Puoliso taas on se kenen kanssa elämä ja arki todella jaetaan, ja toki nekin suhteet voi päättyä, mutta niissä ero on sentään aina selkeä ja olettamus on että kun ollaan yhdessä niin sitten todella myös ollaan, ja luottamus toiseen on 100%. Toki tämä eksä jota kaverini arvosteli oli huono valinta minulle, mutta ei kaveri tiennyt niitä syitä eroon kunnolla, hän vain käsittääkseni arvosteli ensivaikutelmaa, ulkonäköä yms. pinnallisempaa. Ja ne on täysin makuasioita. Osa tykkää rempseämmistä ihmisistä, osa hiljaisemmista jne. Tuon vielä tavallaan ehkä ymmärtää silti koska luonteen vinoumat voi joku vaistota jo alussa, mutta sitten kun seuraavaankin kumppaniin suhtaudutaan nihkeästi jo ennen tapaamista koska minuun ei luoteta tai minua ei arvosteta, niin ei kiitos. Kaverit ja miehet erillään.
Parinvalintasi kuuluu niin kauan ulkopuolisille, kuin mitä siinä asiasta vaahtoat. Tosin minulle ystäväni eivät ole mitään ulkopuolisia, vaan ystäviä, joista osa on ollut jo aikaa ennen miestäni eli yli 40 vuotta. Kuuntelen heitä hyvinkin tarkkaan, sillä he tuntevat minut, vanhempani, sisarukseni ja osan sukuanikin
Jostakin syystä ystäväni eivät ole ikinä arvostelleet niin muita naispuolisia ystäviäni kuin miespuolisiakaan ystäviä. Myöskään minä en ole arvostellut muiden ystäviä tai miehiä. Erään vanhan ystäväni avioliitto ja perhe-elämä loppui rumasti miehen vieraissa käymiseen. Vaikka mies ikävästi käyttäytyikin ja ystäväni sydämensä minulle avasi juurta jaksaen, niin en arvostellut miestä. Kun mies jossakin vaiheessa tuli vastaani, niin juttelimme mukavasti kuten ennenkin. Mies oli siitä asiasta exäänsä, eli ystävääni kiittänyt ja niinhän sen pitää mennäkin, ei mies ole tehnyt minulle mitään pahaa. Hänen ja ystäväni asiat ovat heidän ja kaveruutemme on jo eri asia.
Sitä en myöskään ymmärrä, että jotkut ovat ystäviensä muista ystävistä mustasukkaisia tai yrittävät jopa omia ystävän itselleen. Sellainen ystävyys ei ole koskaan normaalia aikuisilla ihmisillä. Ehkä teineillä se on juuri ja juuri ok, mutta ei muille. Jokaisen elämä on omaa ja jokaisella saa olla vaikka kymmenen hyvää ystävää. Ystävien määrä ei kuulu kenellekään ja ystävyyttä ei tarvitse selitellä muille ystäville.
Sen verran olen vaahdonnut että eroa aikanaan surrut ja muutenkin elämässä oli vaikea vaihde. Olin myös vihainen eksän käytöksestä. Mutta kaverini ei arvostellut tuota eksässä, vaan enemmän ulkoisia ominaisuuksia ja olemusta. Arvosteli miestäni=arvosteli minua. Ei ole kunnioittavaa käytöstä. Itse koen myös että kaverit ovat ulkopuolisia suhteesta. Kaverisuhde on minun ja kaverin välinen, parisuhde minun ja miehen. Pakko myöntää että minulla on kyllä muitakin luottamusvaikeuksia ystävien suhteen, monesti olen saanut kokea että he eivät ole rinnalla tai alkavat juuri noin arvostelemaan, mistä en pidä.
Onko tämä nyt sitä nykyajan trendiä että sosiaalinen kanssakäyminen suoritetaan vain ja ainoastaan somen ja kännykän kautta? Emme asu satojen kilometrien päässä toisistamme, vaan SAMASSA KAUPUNGISSA. Ja kyllä, olen sen verran vanhanaikainen että haluan nähdä kavereita välillä ja käydä heidän kanssaan ulkona. Vaikka viestittäminen onkin nykypäivänä helppoa ja nopeaa, en itse pidä siitä ideasta, että kaikki kommunikointi on vain sähköistä.