Jos kumppani ja ystävä eivät tulisi toimeen
Kuvitelkaapa tällainen tilanne: Sinulla on erittäin läheinen pitkäaikainen ystävä. Lisäksi sinulla on hyvä ja toimiva parisuhde, asutte yhdessä kumppanin kanssa. Ystäväsi ja kumppanisi persoonallisuudet eivät kuitenkaan kohtaa, kumpikaan heistä ei pidä toisistaan. Kumpikaan ei myöskään ole kiinnostunut tekemään tuttavuutta toisen kanssa. Mitä teette vai teettekö mitään?
Kommentit (43)
Vaikea edes kuvitella moista tilannetta. Mutta joo, tapaisin ystävääni niin, että puoliso ei ole mukana. Niinhän sitä tulee usein tehtyä, vaikka mitään skismaa ei olekaan.
Mulla tällainen tilanne lievempänä. Miehen mielestä yksi ystäväni on vähän raskas tyyppi. Tottakai mies käyttäytyy ihan normaalisti ja ystävällisesti jos ollaan meillä, mutta ei vaan vietetä niin paljon aikaa porukalla kuin joidenkin muiden kavereiden kanssa.
Luultavasti tapailisin ja olisin yhteydessä ystävääni, niin ettei kumppanini olisi paikalla. - ikävää. Mutta tiedän, että on heitä joille esimerkiksi kokevat jokaisen kumppanin vastakkaista sukupuolta olevan ystävän henkilökohtaisena loukkauksena tai sellaisena uhkana ja vaarana, että laittavat valitsemaan, että joko kumppanin tulee hyvästellä ja päättää ystvyytensä vastakkaista sukupuolta oelvien ystävien kanssa tai parisuhde oli sitten siinä. - Tiedä sitten mikä tekee heistä itsestään niin erinomaisia, että ajattelevat ja uskovat kumppaninsa mutta mutkitta valitsevan kumppaninsa eikä vastakkaista sukupuolta olevia ystäviään. Mustasukkaisuus voi olla tervettä mutta pyrkimys kontrolloida ja valvoa sitä kenen kanssa kumppani saa ja voi viettää aikaa voi mennä pahasti överiksi, jossa ei voita kukaan.
Minulla on omat ystäväni ja miehellä omansa. Lisäksi meillä on yhteisiä ystäviä. Mieheni ei edes tunne kaikkia ystäviäni muuten kuin nimeltä, sama juttu minulla muutamien miehen ystävien kanssa.
En keksi yhtään syytä miksi minun pitäisi esitellä ja tutustuttaa kaikki ystäväni miehelle tai tutustua hänen joihinkin ystäviinsä sen paremmin.
Hyvin menee näinkin ja eiköhän tästä eteenpäinkin, olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta.
Eräs mieheni kaveri ei pitänyt minusta (ei pidä kyllä muistakaan naisista, kun on sovinistinen jne.) Pitkän aikaa yritin olla häntä kohtaan ystävällinen ja tulla toimeen, koska en halunnut mieheni ikäänkuin joutuvan kiusalliseen tilanteeseen. Yli vuoden yrittämisen jälkeen kuitenkin totesin että antaa olla. Nykyään mieheni on suhteellisen etäisissä väleissä kaverinsa kanssa. Ei minun pyynnöstäni, vaan ilmeisesti itsekin sai tarpeekseen kaverinsa käytöksestä. Että meillä tilanne päättyi näin.
Ymmärrän rajoitukset vain siinä tapauksessa, että kyseinen ystävä on jonkinlainen rikollinen tai muuten konkreettisesti haitallinen tapaus. Muuten ystäväni eivät kuulu puolisolleni. Hänellä on omiakin ystäviä, joita en juuri tunne ja osasta en kyllä pidäkään. Hän tapaa heitä pääasiassa muualla kuin kotona, mutta en nyt ulos ketään pistä. Vetaydyn omiin oloihini tai keksin muuta menoa itselle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne. Ei haittaa mitään. Näen ystäväni ilman puolisoa. Jos hän tulee meille, niin puoliso lähtee muualle.
Aika erikoista että puoliso ei saa olla rauhassa omassa kodissaan, vaan väkisin ajat hänet pois tuomalla kotiinne ihmisen jota hän ei siedä. Tuskin tulee olemaan pitkäikäinen suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne. Ei haittaa mitään. Näen ystäväni ilman puolisoa. Jos hän tulee meille, niin puoliso lähtee muualle.
Aika erikoista että puoliso ei saa olla rauhassa omassa kodissaan, vaan väkisin ajat hänet pois tuomalla kotiinne ihmisen jota hän ei siedä. Tuskin tulee olemaan pitkäikäinen suhde.
Tämä! Minäkään en ymmärrä, miksi se kaveri pitää sinne yhteiseen kotiin raahata, jos kumppani ei hänestä pidä.
Minulla ei ole tällä hetkellä kumppania mutta kaverit ovat kyllä jättäneet minut sitä mukaan syrjään kun ovat löytäneet omansa. Näistä suurin osa on naisia eikä minulla ole koskaan ollut romanttisia haikailuja heidän peräänsä. On tämäkin näköjään joku luonnonlaki, ettei nainen voi parisuhteeseen siirtyessään olla sinkku miehen ystävä. Enkä nyt oletan että kaverin elämä pitäisi pyöriä minun ympärilläni 24/7 mutta jos samassa kaupungissa asutaan ja 1-2 kertaa vuodessa pyytää käymään niin eikö siihen muka löydy enään aikaa? Tervemenoa vaan, eipä tartte täältä tulla hakemaan kuuntelijaa eikä sääliä kun suhde (taas) kariutuu.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti tapailisin ja olisin yhteydessä ystävääni, niin ettei kumppanini olisi paikalla. - ikävää. Mutta tiedän, että on heitä joille esimerkiksi kokevat jokaisen kumppanin vastakkaista sukupuolta olevan ystävän henkilökohtaisena loukkauksena tai sellaisena uhkana ja vaarana, että laittavat valitsemaan, että joko kumppanin tulee hyvästellä ja päättää ystvyytensä vastakkaista sukupuolta oelvien ystävien kanssa tai parisuhde oli sitten siinä. - Tiedä sitten mikä tekee heistä itsestään niin erinomaisia, että ajattelevat ja uskovat kumppaninsa mutta mutkitta valitsevan kumppaninsa eikä vastakkaista sukupuolta olevia ystäviään. Mustasukkaisuus voi olla tervettä mutta pyrkimys kontrolloida ja valvoa sitä kenen kanssa kumppani saa ja voi viettää aikaa voi mennä pahasti överiksi, jossa ei voita kukaan.
Miten niin olisi ikävää tavata ystävän kanssa ilman puolisoa/kumppania? En minä ainakaan tarvitse nyhjätä koko aikaa mieheni kainalossa, tehdä yhdessä kaikki ja olla jopa samaa mieltä hänen kanssaan kaikesta. Jos niin tapahtuisi, niin suhde olisi sairas ja minä en olisi minä. En tarvitse mieheni mielipidettä ja hyväksyntää ystävistäni, olivat ystäväni sitten naisia tai miehiä.
Minulla on muutama miesystävä ja he ovat olleet ystäviäni jo 20 vuotta ennen kuin mieheeni tutustuin, joten jos mieheni heistä keksisi mielensä pahoittaa, niin mies olisi se, joka saisi kunniansa kuulla ja mielipiteensä vaihtaa myönteiseksi. Mieheni on kuitenkin fiksu mies ja ei edes ajatellut lähtevänsä poikkiteloin ystävieni suhteen.
N44
Puolisoni ja ystäväni tulevat hyvin toimeen mutta en minä silti ystävääni kummankaan kotona tapaa vaan näemme kaupungilla. Useimmiten käydään ihan vaan kahvilla, joskus syömässä tai oluella.
Miksi heidän pitäisi tutustua toisiinsa? Kaveria voi nähdä muuten, miehen kanssa jaetaan arki.
Kyllä parisuhde menee ystävyyden ohi tietysti, mutta en minä tuon takia ystävää hylkäisi. Ehkä sitten vaan tavattaisiin harvemmin.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Oli vuosikausia sitten tilanne, jossa kaksi 'ystävää' esitti negatiivisia arvioita puolisostani häntä lähemmin tuntematta. Kerroin näistä hänelle ja hän kysyi, miten voin olla sellaisten ystävä, jotka puhuvat tuolla tavalla hänestä. - No en voinutkaan. Puhumalla loukkaavasti puolisostani, he loukkasivat minua.
Eipä ole tietoa heidän nykykuulumisistaan (eikä kiinnostusta) - puolison kanssa porskutetaan menemään kuin ennenkin, pian 50 yhteistä vuotta :D
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole tällä hetkellä kumppania mutta kaverit ovat kyllä jättäneet minut sitä mukaan syrjään kun ovat löytäneet omansa. Näistä suurin osa on naisia eikä minulla ole koskaan ollut romanttisia haikailuja heidän peräänsä. On tämäkin näköjään joku luonnonlaki, ettei nainen voi parisuhteeseen siirtyessään olla sinkku miehen ystävä. Enkä nyt oletan että kaverin elämä pitäisi pyöriä minun ympärilläni 24/7 mutta jos samassa kaupungissa asutaan ja 1-2 kertaa vuodessa pyytää käymään niin eikö siihen muka löydy enään aikaa? Tervemenoa vaan, eipä tartte täältä tulla hakemaan kuuntelijaa eikä sääliä kun suhde (taas) kariutuu.
Toi on ihan normaalia, tyypillisesti sekä nainen että mies alkaa paljonkin vähentämään vastakkaista sukupuolta olevien kavereiden tapaamista. Näin tapahtui mulla ja myös mun naisella. Eikä olla siitä yhtään pahoillaan, ihan ok. Niin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole tällä hetkellä kumppania mutta kaverit ovat kyllä jättäneet minut sitä mukaan syrjään kun ovat löytäneet omansa. Näistä suurin osa on naisia eikä minulla ole koskaan ollut romanttisia haikailuja heidän peräänsä. On tämäkin näköjään joku luonnonlaki, ettei nainen voi parisuhteeseen siirtyessään olla sinkku miehen ystävä. Enkä nyt oletan että kaverin elämä pitäisi pyöriä minun ympärilläni 24/7 mutta jos samassa kaupungissa asutaan ja 1-2 kertaa vuodessa pyytää käymään niin eikö siihen muka löydy enään aikaa? Tervemenoa vaan, eipä tartte täältä tulla hakemaan kuuntelijaa eikä sääliä kun suhde (taas) kariutuu.
Pyytää käymään? Siis pitäisikö sinun päästä käymään ystäviesi luona, jotta ystävyytenne säilyisi? Siitäkö se on kiinni?
En näe paria ystävääni oikeastaan ikinä, sillä yksi asuu täysin toisella puolella Suomea ja toinen pysyvästi ulkomailla. Soittelemme ja viestittelemme kuitenkin usein ja varsinkin ulkomailla asuva tietää paremmin kuulumisen kuin kymmenen kilometrin päässä asuva ystäväni. Ei siinä näkemistä tarvita, että ystävyys säilyy hyvänä.
Vierailija kirjoitti:
Oli vuosikausia sitten tilanne, jossa kaksi 'ystävää' esitti negatiivisia arvioita puolisostani häntä lähemmin tuntematta. Kerroin näistä hänelle ja hän kysyi, miten voin olla sellaisten ystävä, jotka puhuvat tuolla tavalla hänestä. - No en voinutkaan. Puhumalla loukkaavasti puolisostani, he loukkasivat minua.
Eipä ole tietoa heidän nykykuulumisistaan (eikä kiinnostusta) - puolison kanssa porskutetaan menemään kuin ennenkin, pian 50 yhteistä vuotta :D
Pitikö sinun kysyä puolisoltasi mielipide näistä tyypeistä? Oikeasti? Wau...
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne. Ei haittaa mitään. Näen ystäväni ilman puolisoa. Jos hän tulee meille, niin puoliso lähtee muualle.
Jos se ei muka haittaa mitään, niin miksi puolisosi sitten lähtee muualle omasta kodistaan? Vaikuttaa siltä, että tilanne ei haittaa SINUA yhtään, mutta et kykene näkemään tilannetta millään tavalla puolisosi näkökulmasta. Itse en noin itsekeskeisen ihmisen kanssa pitkään asuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne. Ei haittaa mitään. Näen ystäväni ilman puolisoa. Jos hän tulee meille, niin puoliso lähtee muualle.
Aika erikoista että puoliso ei saa olla rauhassa omassa kodissaan, vaan väkisin ajat hänet pois tuomalla kotiinne ihmisen jota hän ei siedä. Tuskin tulee olemaan pitkäikäinen suhde.
Olen eri, ja meillä ainakin puoliso kannustaa, että ystäväni käyvät meillä kylässä vaikka häntä ei heidän seuransa kiinnosta. En aja häntä pois vaan yhdessä katsotaan sopiva ajankohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne. Ei haittaa mitään. Näen ystäväni ilman puolisoa. Jos hän tulee meille, niin puoliso lähtee muualle.
Jos se ei muka haittaa mitään, niin miksi puolisosi sitten lähtee muualle omasta kodistaan? Vaikuttaa siltä, että tilanne ei haittaa SINUA yhtään, mutta et kykene näkemään tilannetta millään tavalla puolisosi näkökulmasta. Itse en noin itsekeskeisen ihmisen kanssa pitkään asuisi.
No ehkäpä sitä puolisoa ei yhtään haittaa lähteä kotoa pois silloin? Ei minua ainakaan haittaa. Sovin silloin jotain ohjelmaa omien kavereiden kanssa. Vuodessa on 365 päivää, ja kyllä muutaman illan joutaa olla ihan muuallakin kuin kotona.
Meillä on sama tilanne. Ei haittaa mitään. Näen ystäväni ilman puolisoa. Jos hän tulee meille, niin puoliso lähtee muualle.