Ihmeellinen sattuma tapahtui, jäi pyörimään mieleen joten jaan sen teille...
Aluksi pikkuinen taustatarina, olin kymmenisen vuotta sitten au pairina reilun vuoden ulkomailla. Siellä ollessani rakastuin nuoruuden vimmalla palavasti au pair perheen sukulaispoikaan, seurustelimme melkein vuoden. Lopulta erosimme aika myrskyisästi, olimme edelleen kovasti rakastuneita, mutta emme vain keksineet keinoa olla yhdessä sen jälkeen kun muutin takaisin Suomeen. Emme pitäneet enää mitään yhteyttä, silloin ei pahemmin ollut vielä sosiaalista mediaakaan. Se oli sellaista viatonta nuorta rakkautta, mutta täytyy myöntää että harvoin on mennyt vieläkään pitkiä aikoja etten olisi pohtinut mitä hänelle kuuluu.
Nyt sitten itse asiaan, tulimme viime viikolla reissusta kotiin ja odottelimme lentoa Suomeen kentällä Tukholmassa. Ja ihan yhtäkkiä tuo kyseinen poika -tosin nyt jo mies - käveli ohi. Olin ja olen ihan varma että se oli hän. Jotenkin se tilanne meni sitten vain niin nopeasti että jäin vain pöllästyneenä tuijottamaan hänen peräänsä. Oli kumma tilanne!
Nyt vaan mietityttää että oliko tuo joku viesti universumilta, tuskin :D Onko muille tapahtunut vastaavaa? Jäi ihan outo olo.
Kommentit (614)
Vierailija kirjoitti:
Hei todellakin saatte olla sitä mieltä että tämä ei ole totta, enhän minä mitenkään sitä teille voi (tai tahdo) todistaa. Ja jos monilla ärsyttää tämä niin totta kai voin olla kirjoittamatta tänne. Tai sitten ehkä ne joilla ärsyttää, voivat jättää tämän ketjun aukaisematta? En tiedä. Tämä on vaan aika kiva paikka saada neuvoja ja rohkaisua ilman että täytyy pelätä täyttä tuomitsemista, koska kasvottominahan tässä ollaan :) AP
Ne jotka ei tykkää, ei aukaise keskustelua, sillä selvä. Turha tulla tänne vinkumaan että tämä ei ole totta vikiviki valivali, KUKAAN ei pakota teitä avaamaan tätä. AP kirjoittaa jos niin haluaa. Ja toivon kovasti että kirjoitat, tätä on ollut mukava lueskella aina välillä 😊
Vierailija kirjoitti:
Uskon sinua, ap.
Kiitos :) Tämä merkkas yllättävän paljon. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei todellakin saatte olla sitä mieltä että tämä ei ole totta, enhän minä mitenkään sitä teille voi (tai tahdo) todistaa. Ja jos monilla ärsyttää tämä niin totta kai voin olla kirjoittamatta tänne. Tai sitten ehkä ne joilla ärsyttää, voivat jättää tämän ketjun aukaisematta? En tiedä. Tämä on vaan aika kiva paikka saada neuvoja ja rohkaisua ilman että täytyy pelätä täyttä tuomitsemista, koska kasvottominahan tässä ollaan :) AP
Ne jotka ei tykkää, ei aukaise keskustelua, sillä selvä. Turha tulla tänne vinkumaan että tämä ei ole totta vikiviki valivali, KUKAAN ei pakota teitä avaamaan tätä. AP kirjoittaa jos niin haluaa. Ja toivon kovasti että kirjoitat, tätä on ollut mukava lueskella aina välillä 😊
Kiitos kivasta viestistä :) AP
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten se Luulajaan meno?
Ei onnistu :( Tajusin sen itsekin heti aamulla kun selailin töissä kalenteria, yksi sellainen tapaaminen jota ei vaan voi siirtää. Ehkä kesällä sitten nähdään jos silloin vielä jutellaan. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten se Luulajaan meno?
Ei onnistu :( Tajusin sen itsekin heti aamulla kun selailin töissä kalenteria, yksi sellainen tapaaminen jota ei vaan voi siirtää. Ehkä kesällä sitten nähdään jos silloin vielä jutellaan. AP
Voi ei 😏 Lintsaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten se Luulajaan meno?
Ei onnistu :( Tajusin sen itsekin heti aamulla kun selailin töissä kalenteria, yksi sellainen tapaaminen jota ei vaan voi siirtää. Ehkä kesällä sitten nähdään jos silloin vielä jutellaan. AP
Voi ei 😏 Lintsaa?
Ei ole oikein vaihtoehto tässä vaiheessa vuotta. Pitää saada omat hommat valmiiksi ennen tämän kuun loppua, muuten tulee köyhä kesä. Ja tuo palaveri on sellainen että joutuisin siihen raahautumaan vaikka pää kainalossa. Pitää keksiä jotain muuta :) AP
Pyydä britti tulemaan tänne? Siis työmatkan jälkeen tai ennen sitä?
Minä laitoin tämän ketjun kirjanmerkkeihin ja haluaisin tietää kuinka tässä tarinassa lopulta käy, joten kiva AP jos jaksat päivittää tilannetta meille romantiikannälkäisille! :)
Onko se mies tulossa sitten vielä Luulajaan kesällä?
Vierailija kirjoitti:
Pyydä britti tulemaan tänne? Siis työmatkan jälkeen tai ennen sitä?
Joo, pitää miettiä. Olisi ollut vaan niin helppo ajella käymään siellä, olisi päässyt omaan tahtiin takaisin kotiin. Jos hän tulee tänne, niin yöksihän se pitää varmaan kutsua? En tiedä kestäisinkö vielä semmosta jännitystä :D AP
Vierailija kirjoitti:
Minä laitoin tämän ketjun kirjanmerkkeihin ja haluaisin tietää kuinka tässä tarinassa lopulta käy, joten kiva AP jos jaksat päivittää tilannetta meille romantiikannälkäisille! :)
Voin päivittää. En vain tiedä minkälainen juttu tästä tulee, tämä voi lässähtää vielä pahasti ja siitä voi olla romantiikka kaukana :D AP
Hei Norwegian esim lentää todella edullisesti, niin mikset vaan mene viikonloppu reissulle englantiin tai sitten mies tulee käymään suomessa? Ei se nyt niin kallista ole ja turha odottaa kesään asti!
Vierailija kirjoitti:
Onko se mies tulossa sitten vielä Luulajaan kesällä?
Hän taisi kyllä sanoa että silloin vähän alle parin viikon päästä on vika reissu Luulajaan ja sitten kesäkuun puolella alkaa joku kesäkausi elokuun loppuun saakka jonka aikana tehdään töitä omassa maassa ja/tai lomaillaan. En ole varma menikö se aivan noin. AP
Vierailija kirjoitti:
Hei Norwegian esim lentää todella edullisesti, niin mikset vaan mene viikonloppu reissulle englantiin tai sitten mies tulee käymään suomessa? Ei se nyt niin kallista ole ja turha odottaa kesään asti!
Ei me nyt vielä taideta olla siinä vaiheessa että viikonloppureissu toisen luo olisi ajankohtaista. Ollaan juteltu vasta pari kertaa puhelimessa :D Vaikka niin, onhan meillä tietenkin yhteinen menneisyys, mutta silti toinen tuntuu samaan aikaan vähän vieraalta. Vaikka toki myös tutulta, sitä on hankala selittää. Pitää odotella hetki ja katsoa mihin suuntaan homma lähtee :) AP
Tiedän tuon tunteen että toinen on samaan aikaan niin tuttu mutta myös niin vieras.
Aloimme miehen kanssa seurustelemaan 16-vuotiaina, erosimme 23-vuotiaina ja löysimme toisemme uudelleen 30-vuotiaina. Toisaalta toisen tunsi päästä varpaisiin, mutta silti hänessä oli jotain vierasta ja uutta johon piti totutella. Johtuu varmaan osaksi ihan siitä että toinen on vanhentunut. Se tunne meni kuitenkin nopeasti ohi, nyt olemme 34-vuotiaita ja odotamme kesävauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon tunteen että toinen on samaan aikaan niin tuttu mutta myös niin vieras.
Aloimme miehen kanssa seurustelemaan 16-vuotiaina, erosimme 23-vuotiaina ja löysimme toisemme uudelleen 30-vuotiaina. Toisaalta toisen tunsi päästä varpaisiin, mutta silti hänessä oli jotain vierasta ja uutta johon piti totutella. Johtuu varmaan osaksi ihan siitä että toinen on vanhentunut. Se tunne meni kuitenkin nopeasti ohi, nyt olemme 34-vuotiaita ja odotamme kesävauvaa.
Samaistun tähän tosi paljon! Miehen kanssa seurustelimme ensin kolme vuotta, sitten oltiin erossa neljä vuotta ja nyt ollaan oltu yhdessä viisi vuotta. Mies oli samaan aikaan se tuttu ja turvallinen tyyppi, mutta silti sitä piti alkuun vähän "ujostella" ja hän tuntui erilaiselta. Esimerkiksi seksin harrastamisen aloittamisessa meni hetki, vaikka olimme sitä tehneet jo silloin kun olimme aiemmin suhteessa.
Hei todellakin saatte olla sitä mieltä että tämä ei ole totta, enhän minä mitenkään sitä teille voi (tai tahdo) todistaa. Ja jos monilla ärsyttää tämä niin totta kai voin olla kirjoittamatta tänne. Tai sitten ehkä ne joilla ärsyttää, voivat jättää tämän ketjun aukaisematta? En tiedä. Tämä on vaan aika kiva paikka saada neuvoja ja rohkaisua ilman että täytyy pelätä täyttä tuomitsemista, koska kasvottominahan tässä ollaan :) AP