Lesken asumisoikeus, ositus, perinnönjako ym. asioita (termit ei ihan hallussa)

Kenen omaisuutta ovat vainajan hlökohtaiset esineet, kuten vaatteet, jne?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ap:n tapauksen leski ei ilmeisesti ole hänen isä tai äiti vaan äitipuoli tai isäpuoli. Eli uusperhesotku kyseessä. Silloin ap:n ehdottomasti olisi pitänyt ottaa lakimies eikä allekirjoittaa jotain sen lesken sukulaisen itse tekemää paperia.

Molemmat biologisia vanhempiani. Ap

Mielenkiintoista että leskellä tuntuu olevan vain oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ap:n tapauksen leski ei ilmeisesti ole hänen isä tai äiti vaan äitipuoli tai isäpuoli. Eli uusperhesotku kyseessä. Silloin ap:n ehdottomasti olisi pitänyt ottaa lakimies eikä allekirjoittaa jotain sen lesken sukulaisen itse tekemää paperia.

Alussa sanotaan että toinen vanhemmistani.

Niin, että toinen vanhemmistani kuoli. Ei sanota mitään siitä eloonjääneestä vanhemmasta.

Tämä ei ole mielipidekysymys, vaan se nyt menee lain mukaan niin, että leskellä on asuntoon elinikäinen asumisoikeus. Samoin hänellä on oikeus hallita normaalia koti-irtaimistoa. Ei tätä olisi auttanut yhtään se, vaikka ap olisi palkannut maan parhaan perintölakimiehen. Tilanne olisi edelleen sama, tuntuu se sitten kuinka epäreilulta tahansa.

AP:n kirjoituksen perusteella epäilen, että perunkirjoitus on tehty, mutta ositus ja perinnönjako tekemättä. Ne on tehtävä, jos ap sitä vaatii, mutta käytännössä tilanne ei sen jälkeen olennaisesti muutu. Papereihin vain tulee se, että ap omistaa asunnosta määräosan (esim. 1/6, jos lapsia on kolme eikä leskellä ollut asunnon puolikkaan lisäksi muuta omaisuutta), mutta edelleen leskellä on asuntoon hallintaoikeus. Lesken ei tarvitse maksaa lapsille asunnosta mitään korvauksia. Mutta sen sijaan leski on vastuussa asunnosta koituvista kustannuksista vastaavan asunnon käypään vuokra-arvoon asti.

Jos leski haluaa itse muuttaa asunnosta pois, niin hallintaoikeus päättyy. Jos asunto myydään, niin viimeistään siinä vaiheessa kannattaa tehdä ositus, jossa leski saa myyntihinnasta oman osansa (todennäköisesti puolet, jos ei ollut muuta omaisuutta, avioehtoa tai muita asiaan vaikuttavia juttuja) ja lapset yhdessä toisen puolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ap:n tapauksen leski ei ilmeisesti ole hänen isä tai äiti vaan äitipuoli tai isäpuoli. Eli uusperhesotku kyseessä. Silloin ap:n ehdottomasti olisi pitänyt ottaa lakimies eikä allekirjoittaa jotain sen lesken sukulaisen itse tekemää paperia.

Molemmat biologisia vanhempiani. Ap

Sitten tilanteesi on erikoinen. Eikö tämä eloonjäänyt äitisi tai isäsi halua antaa sinun omia henkilökohtaisia tavaroita sieltä talosta pois? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset omistaa osan talosta, ottakaa yhteys lakimieheen ja vaatikaa omaa osuus talosta. Tuolloin lesken on muutettava talosta ja talo laitetaan myyntiin.

Sairaaloista ahneutta, mitä muuta tuo voi olla häätää leski omistamastaan asunnosta perillisten ahneuden vuoksi.

Onko kyseessä hyvätuloinen perillinen, nämä on just niitä kaikkein pahimpia joilla ei ole alkeellisintakaan omaatuntoa eikä kunnoitusta vanhempiaan kohtaan.

Niinpä. Kyseessä on kuitenkin oman vanhemman puoliso joka on nyt jäänyt yksin. Suruissaan ja yksinäisenä, oman kotinsa vielä haluaisi pitää ja täällä neuvotaan ottamaan lakimieheen yhteyttä. Joku nuori aloittamassa opiskelun ja tarvitsisi asunnon, miten tulee edes mieleen alkaa kytätä tuota toisen kotia? Eikö asiaa voi mitenkään muuten hoitaa, inhimillisesti?

Niin, eihän isosta talosta tietenkään liikene yhtä huonetta opiskelijalle, joka kaikenlisäksi maksaisi asumisesta. Kukaan ei käsittääkseni ole leskeä häätämässä mihinkään. Lukutaito.

Lukutaitoa vaan itsellesi. Sanoin, että eikö asiaa voi mitenkään hoitaa inhimillisesti? Ap (sinä?) kysyi heti ensimmäisessä viestissä oikeuksista, mainitsi kalliit hautajaiset ja sen, että leski ei ollut tykännyt, kun olivat menneet ottamaan omia vanhoja tavaroitaan muistoksi.

Olen ollut kotihoidossa töissä 14 vuotta. Olen nähnyt aika monia kertoja, kun toinen kuolee. Ikinä, ei koskaan näiden vuosien aikana ole tullut tilannetta, että vainajan lapset olisivat marssineet lesken kotiin ottamaan tavaroita! Eikä koskaan ole ollut puhetta kenenkään kanssa mikä on lasten osuus kodista tai mitään tämän keskustelun suuntaista. Tuosta on kyllä useinkin puhuttu, että pärjääkö leski kodissa yksin. Monella lapset auttaa, alussa ihan arkiasioissakin surun keskellä, jopa ne puolison lapset jotka ei ole "omia", joillain sisarusten lapset jne. Sitten, kun aikaa on kulunut voidaan tosissaan alkaa miettiä asumista, mutta aina sen pärjäämisen kannalta (tuo, että ei ole varaa tai jaksamista remontoida, tehdä pihatöitä jne...). Sinänsä opiskelijan muutto samaan taloon voisi olla jopa järkevää. Yksinäisyys voi olla kova, tuossa kuitenkin molemmilla olisi oma aluekin. Ja opiskelija voisi varmaan niissä pihatöissä ainakin auttaa? Mutta edelleen, kyseessä on sen ihmisen KOTI. Kyllä se kylmää, kun asiaan suhtaudutaan noin, että onko meillä _oikeus_ muuttaa sinne, mitä sanoo laki?!!

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole mielipidekysymys, vaan se nyt menee lain mukaan niin, että leskellä on asuntoon elinikäinen asumisoikeus. Samoin hänellä on oikeus hallita normaalia koti-irtaimistoa. Ei tätä olisi auttanut yhtään se, vaikka ap olisi palkannut maan parhaan perintölakimiehen. Tilanne olisi edelleen sama, tuntuu se sitten kuinka epäreilulta tahansa.

AP:n kirjoituksen perusteella epäilen, että perunkirjoitus on tehty, mutta ositus ja perinnönjako tekemättä. Ne on tehtävä, jos ap sitä vaatii, mutta käytännössä tilanne ei sen jälkeen olennaisesti muutu. Papereihin vain tulee se, että ap omistaa asunnosta määräosan (esim. 1/6, jos lapsia on kolme eikä leskellä ollut asunnon puolikkaan lisäksi muuta omaisuutta), mutta edelleen leskellä on asuntoon hallintaoikeus. Lesken ei tarvitse maksaa lapsille asunnosta mitään korvauksia. Mutta sen sijaan leski on vastuussa asunnosta koituvista kustannuksista vastaavan asunnon käypään vuokra-arvoon asti.

Jos leski haluaa itse muuttaa asunnosta pois, niin hallintaoikeus päättyy. Jos asunto myydään, niin viimeistään siinä vaiheessa kannattaa tehdä ositus, jossa leski saa myyntihinnasta oman osansa (todennäköisesti puolet, jos ei ollut muuta omaisuutta, avioehtoa tai muita asiaan vaikuttavia juttuja) ja lapset yhdessä toisen puolen.

Tämä kommentti on aivan oikein, ja tuo tummennettu on asia minkä moni unohtaa! Jos kyseessä on esim. iso omakotitalo, jonka vuokra vapailla markkinoilla olisi 1000 € / kk, niin se leski on vastuussa kaikista sen talon kuluista mukaan lukien tarpeelliset remontit tuon tonnin verran kuussa eli 12 000 € / v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap

Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.

Mitä kuuluu normaaliin koti-irtaimistoon? Saavatko lapset mitään isänsä tavaroita? Esim jos isä on kalastanut, ovatko kalavehkeet normaalia koti-irtaimistoa?

Ainakaan eivät lesken asumistasoon vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Sinun tapauksessasi voisi käydä niin, että lähtö tulisi. Jos joku sinun nimissäsi oleva sijoitusasunto olisi sinun kodiksi sopiva, niin lain mukaan siinä tapauksessa ei olisi asumisoikeutta. Toisaalta, jos lapset saisivat perintönsä sijoitusasunnoista, sinä saisit edelleen asua kotonasi, ja joka tapauksessa pitää irtaimiston jakamattomana hallinnassasi.

Mutta tämä ongelma ratkeaisi testamentilla. Silloin lapset voisivat vaatia lakiosansa sijoitusomaisuudesta.

Taidamme laittaa rahoiksi kaikki asunnot ja ostamme niillä kerrostalosta osakkeen. Ja ehkä Espanjaan talvikausiksi. Ehtisi nauttia ansioista yhdessä, ennen kuin toisesta aika jättää ja lapset tulevat vaatimalla vaatimaan "omiaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Minä olen tämän asian miettinyt toisin päin. Todennäköisesti minä tulen elämään kauemmin, kuin mieheni. Olen suunnitellut jo valmiiksi, että siinä vaiheessa myyn talon ja muutan pieneen asuntoon, mistä pystyn pitämään huolta mahdollisimman pitkään ja missä asumaan yksin mahdollisimman pitkään.

Tämä johtuu ihan kokemuksesta, missä elämme juuri nyt. Eli vanhempieni välillä on hallintaoikeustestamentti. Olemme maksaneet perintöverot, mutta meillä on samoin, kuin ap.n tilanteessa, eli emme ole saaneet ottaa kotoa mitään muistoesinettä isästä. Siellä roikkuu isän 30 vuotta vanhat vaatteet vielä kaapissa. Äiti ei jaksa pitää taloasta huolta, ei hoitaa, ei kolata lumia, ei leikata nurmikoita. Joten me sisarukset käymme hoitamassa kaikki nämä omakotitalon toimet töiden sivussa. Ehdotimme isän kuoleman jälkeen monta kertaa, että äiti myisi ison talonsa ja muuttaisi kivaan kaksioon keskelle kaupunkia ja lähemmäs meitä. Mutta ei, oli samaa mieltä kanssasi, että ahneet lapset haluaa viedä häneltä kaikki muistot, mitä ovat keränneet 50 vuoden aikana.

On ollut raskasta 10 vuotta kulkea hoitamassa oman talon hommien lisäksi äidille talon töitä. Lisäksi ahdistaa jo nyt se, millainen ruljanssi tulee, kun aletaan sitä isoa taloa tyhjentämään siinä vaiheessa,kun äiti kuolee. Niitä isän raappahousuja ja varastot täynnä 40 vuotta sitten ostettuja suksia ja vaatteita ja romuja.

Joten itse aion tehdä toisin. Tavara on vain tavaraa. Eli jos minä jään tänne yksin, hävitän kaiken romun ja panen talon myyntiin ja ostan pienen ja kivan kaksion palveluiden läheltä ja konmaritan ympäristöni niin, että sinne ei jää mitään turhaa romua. Niin ja aikuisten (ja jopa iäkkäiden lasteni) ei tarvitse käydä ajamassa nurmikoitani ja pilkkomassa lämmityspuita ja puhdistamassa lumesta kattoa yms.

Viisaasti ajateltu. Nykylesket 70-85v ovat kai tottuneet sotien jälkeen marttyyriviittaan saaden aina oman päänsä mukaan asiat lutviutumaan, kun oli se vaikea lapsuus. Muut pärjätkööt miten kykenevät.

Esineisiin tavaroihin ja omaisuuteen tarraudutaan paljon kovemmin kuin hoidettaisiin niitä lähisuhteita esim soittelemalla ja kysymällä kuulumisia. Asiat kun eivät toimi ihmissuhteissa vain yhteen suuntaan, että lasten kuuluu vaan ymmärtää vaikeita vanhuksia tai itsekästä asennetta. Tai syyllistävää.

Jos ei osoiteta omiin lapsiin mitään mielenkiintoa, kun on talosta pois saatu, turha kuvitella että se toimisi toisinkaanpäin. Tunteitaan ei voi kauaa feikata. Toki voi kiristää lasten välejä ja luvata toiselle enemmän kuin toiselle. Ja näin moni tekee. Halu kostaa lapsile, jos eivät hypi lesken mukaan.

Kun olisi vähemmän ahne ja asiat sovittaisiin yhden pöydän äärellä rahallisesti KAIKKIEN etua ja toiveita kuunnellen, yrittämättä sumuttaa esim nuorimpia perijöitä, olisi suhteet kunnossa loppuajan. Mutta kun juonitaan, toki ne suhteet katkeaa. Kun nuoremmatkin huomaavat tulleensa joko sivuutetuksi tai manipuloiduksi luopumaan oikeuksistaan osuuteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap

Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.

Eikö se silloin pidä maksaa ulos? Näin olen käsittänyt googlaillessani. Lakiosaa vaativa ikään kuin ostetaan/maksetaan pois kuolinpesästä tms.

Kyllä jokaisen pitäisi hankkiutua eroon omaisuudestaan ennen kuolemaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Kenen omaisuutta ovat vainajan hlökohtaiset esineet, kuten vaatteet, jne?

Perillisten. Lesken hallintaoikeus ei koske näitä. Jos haluat äitisi vanhat alkkarit, isäpuolesti ei voi estää sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap

Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.

Eikö se silloin pidä maksaa ulos? Näin olen käsittänyt googlaillessani. Lakiosaa vaativa ikään kuin ostetaan/maksetaan pois kuolinpesästä tms.

Ei sitä pidä maksaa ulos, jos kaikki omaisuus on vain se hallintaoikeuden alainen asunto. Olet käsittänyt aivan väärin. Se menee niin, että jos on omistusoikeustestamentti, joka rikkoo lakiosaa, niin lakiosan saa vain jos sitä vaatii. Jos ei vaadi ja hyväksyy tuon testamentin, niin siinä tavallaan sitten tulee luopuneeksi siitä lakiosastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap

Sinähän sanoit maksaneesi perintöveroa. Silloin vanhemmillasi on ollut hallintaoikeustestamentti eikä omistusoikeustestamentti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuuluu normaaliin koti-irtaimistoon? Saavatko lapset mitään isänsä tavaroita? Esim jos isä on kalastanut, ovatko kalavehkeet normaalia koti-irtaimistoa?

Ainakaan eivät lesken asumistasoon vaikuta.

Kalavehkeet ei ole koti-irtaimistoa eikä niihin päde lesken hallintaoikeus. Ellei sitten ole ollut omistusoikeustestamentti, jolla ap:n isä on testamentannut vaimolleen kaiken omaisuutensa.

Turhaa lapsia on syyttää ahneudesta, jos/kun joutuvat maksamaan kovatkin verot mutteivät saa mitään varsinaisesti.