Lesken asumisoikeus, ositus, perinnönjako ym. asioita (termit ei ihan hallussa)

Mieheni äitipuoli jäi asumaan avioparin yhteiseen asuntoon v. 1996, aviomiehen kuoltua. Perunkirjoitus hoidettiin.  Miehen rintaperilliset maksoivat perintöveron asunnon puolikkaasta kolmelle perilliselle jaettuna. Taisivat saada vähän käteistäkin perintönä. Leski kuoli 30 vuotta myöhemmin. Ilman testamenttia vaimon osuus meni hänen omille sukulaisilleen ja miehen lapset saivat yhdessä puolet asunnon myyntihinnasta. Perintöveroa pamahti miehen perillisille ns. arvonnoususta 30 vuoden ajalta. Verohallitus on arkistoinut kaikki perintöveroilmoitukset jo vuosikymmeniä, joten sieltä tiedot löytyvät. 

Jos asunto olisi erityisen iso (kartano), perilliset varmaan voisivat vaatia myymään kalliin kartanon ja ostamaan vaikkapa kolmion tilalle. Lesken velvollisuus on kuitenkin pitää hyvää huolta omaisuudesta elinaikanaan, maksaa vastikkeet, tehdä välttämättömät remontit yms.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on oikeastaan hirveän surullista lukea tällaisia keskusteluja. Eikö elämänsä yhdessä rakentaneen parin voisi antaa pitää sen rakentamansa elämän ihan itse kunnes molemmista aika jättää, eikä heti olla käsi ojossa kärkyllä kuin haaskalinnut kun toinen puoliso jää yksin? Ottakaa itse vastuuta omasta elämästänne ja taloudestanne, niin ei tarvitse muiden varoja olla viemässä.

Suurin ongelmahan tässä on se että perilliset joutuu taloudellisiin vaikeuksiin perintöverojen takia, jotka joutuvat maksamaan omaisuudesta jota eivät saa haltuunsa. Tässä tapauksessa se omaisuus menettää arvoaan koko ajan joten verot on maksettu "tyhjästä". Ei kai kukaan järkevä vanhempi toivo sellaista lapsilleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on oikeastaan hirveän surullista lukea tällaisia keskusteluja. Eikö elämänsä yhdessä rakentaneen parin voisi antaa pitää sen rakentamansa elämän ihan itse kunnes molemmista aika jättää, eikä heti olla käsi ojossa kärkyllä kuin haaskalinnut kun toinen puoliso jää yksin? Ottakaa itse vastuuta omasta elämästänne ja taloudestanne, niin ei tarvitse muiden varoja olla viemässä.

Suurin ongelmahan tässä on se että perilliset joutuu taloudellisiin vaikeuksiin perintöverojen takia, jotka joutuvat maksamaan omaisuudesta jota eivät saa haltuunsa. Tässä tapauksessa se omaisuus menettää arvoaan koko ajan joten verot on maksettu "tyhjästä". Ei kai kukaan järkevä vanhempi toivo sellaista lapsilleen?

Riippuu perinnön määrästä onko paha. Esimerkiksi 100 000 perintöosuudesta menee alaikäisellä veroa 1500 euroa ja muilla lapsilla 8700 euroa. Jos kuollut vanhempi jätti vain asunnon, niin perintöosuus on kaikille lapsille siitä puolet jaettuna lasten määrällä. Jos lapsia esimerkiksi kaksi, niin asunnon arvo saa olla perukirjassa jo 400 000 euroa, että perintöosuus on tuon 100 000. Lähde: perintöverolaskuri.

Leskellä on oikeus asua talossaan, josta lapset omistavat puolet. Ok. Sitä vaan en ymmärrä, mitä järkeä on jäädä asumaan taloon, jota ei pysty tai halua hoitaa. Tämä ap:n aloituksessa ja jossin vastauksissa tuli esille. Miksi elossa oleva vanhempi antaa talon lahota ja vähentää näin talon arvoa. En ymmärrä. Enkä sitäkään miksi asua talossa, jos ei pysty tai halua tehdä lumitöitä ja pihatöitä. Ei tyhjennetä asuntoa romusta, vaan odotetaan, että lapset sitten aikoinaan jo itsekin vanhoina ja huonokuntoisina tyhjentävät talon roinasta, johan tämäkin maksaa, jätelavat ym. Nykyajan eläkkeet ovat huimasti paremmat kuin tulevat, eli leskellä varmastikin olisi rahallisuutta maksaa romuntyhjennys (josko silloin lapsille liikenisi jotain leskelle turhaa). Tietenkään mihinkään tällaiseen ei lesken tarvitse alkaa, jos ei halua. Ihmettelen miksi ei halua? Luulisi vanhemman haluavan jättää lapsille muutakin kuin lahon talon ja sen tyhjennyksen. Ap:ta väitettiin itsekkääksi ja ahneeksi, mutta eikös juuri tämä ole itsekästä ja ahnetta, ettei lapsille haluttaisi mitään rahallisesti arvokasta jättää? Ai niin, mutta kun leskenoikeus.

Sitäkään en ymmärrä, miksi aloittajaa vastaan hyökättiin niin raivolla, hänhän nyt käsittääkseni ihan vaan kartoitti tilannetta, eikä ollut vielä mitään vaatinut jotain pientä muistoesinettä lukuunottamatta, oliko joku niinkin huima juttu kuin kahvikuppi. Mikä teitä hyökkääjiä vaivaa? Pelko siitä, että perilliset saisivat osuutensa, ettekä itse saisi pitää jokaista arvotonta pölyrättiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äitipuoli jäi asumaan avioparin yhteiseen asuntoon v. 1996, aviomiehen kuoltua. Perunkirjoitus hoidettiin.  Miehen rintaperilliset maksoivat perintöveron asunnon puolikkaasta kolmelle perilliselle jaettuna. Taisivat saada vähän käteistäkin perintönä. Leski kuoli 30 vuotta myöhemmin. Ilman testamenttia vaimon osuus meni hänen omille sukulaisilleen ja miehen lapset saivat yhdessä puolet asunnon myyntihinnasta. Perintöveroa pamahti miehen perillisille ns. arvonnoususta 30 vuoden ajalta. Verohallitus on arkistoinut kaikki perintöveroilmoitukset jo vuosikymmeniä, joten sieltä tiedot löytyvät. 

Jos asunto olisi erityisen iso (kartano), perilliset varmaan voisivat vaatia myymään kalliin kartanon ja ostamaan vaikkapa kolmion tilalle. Lesken velvollisuus on kuitenkin pitää hyvää huolta omaisuudesta elinaikanaan, maksaa vastikkeet, tehdä välttämättömät remontit yms.

Tässä jutussa on kaksi virhettä:

1. Miehen perillisille ei pamahtanut mitään perintöveroa 30 vuoden päästä, vaan he maksoivat ihan normaalin luovutusvoittoveron myyntivoitosta. Sillä ei ole mitään tekemistä perintöveron kanssa. Ihan sama vero olisi tullut maksettavaksi, jos he olisivat 30 vuotta sitten ostaneet asunnon samalla hinnalla kuin mitä perukirjaan oli merkitty ja nyt sitten myyneet sen (mutta eivät tässä välissä itse asuneet asunnossa vähintään kahta vuotta).

2. Vaikka leski asuisi isossa kartanossa, vainajan perilliset eivät voi vaatia häntä muuttamaan pienempään asuntoon, kunhan leski pystyy huolehtimaan kartanon ylläpitokustannuksista eikä kuolinpesällä ole sellaista velkaa, jota ei pystytä maksamaan muuten kuin myymällä kartano.

Äidilläni ja hänen miehellään oli testamentti toistensa hyväksi. Äitini kuoli ja sain siis "vain" lakiosani ja siitä maksoin myös perintöverot. Tämä oli jo etukäteen tiedossa ja minulle ok koska kyseessä oli heidän oma päätös, heidän kotinsa ja omaisuutensa eikä minun. Sain toki myös äitini korut ja taulut ym.

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni ja hänen miehellään oli testamentti toistensa hyväksi. Äitini kuoli ja sain siis "vain" lakiosani ja siitä maksoin myös perintöverot. Tämä oli jo etukäteen tiedossa ja minulle ok koska kyseessä oli heidän oma päätös, heidän kotinsa ja omaisuutensa eikä minun. Sain toki myös äitini korut ja taulut ym.

Mutta etkö kuitenkin saa osan "takaisin" kun mies kuolee? Eiväthän hänen perillisensä peri äidiltäsi saatua omaisuutta vaan sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni ja hänen miehellään oli testamentti toistensa hyväksi. Äitini kuoli ja sain siis "vain" lakiosani ja siitä maksoin myös perintöverot. Tämä oli jo etukäteen tiedossa ja minulle ok koska kyseessä oli heidän oma päätös, heidän kotinsa ja omaisuutensa eikä minun. Sain toki myös äitini korut ja taulut ym.

Mutta etkö kuitenkin saa osan "takaisin" kun mies kuolee? Eiväthän hänen perillisensä peri äidiltäsi saatua omaisuutta vaan sinä. 

Ei todennäköisestikään. Tämä riippuu täysin testamentista. Sinä sekoitat nyt siihen, miten perinnöt menevät, jos lapseton pariskunta kuolee ilman testamenttia. Tässä kysymyksessä ei selvästikään ole lapseton pariskunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni ja hänen miehellään oli testamentti toistensa hyväksi. Äitini kuoli ja sain siis "vain" lakiosani ja siitä maksoin myös perintöverot. Tämä oli jo etukäteen tiedossa ja minulle ok koska kyseessä oli heidän oma päätös, heidän kotinsa ja omaisuutensa eikä minun. Sain toki myös äitini korut ja taulut ym.

Mutta etkö kuitenkin saa osan "takaisin" kun mies kuolee? Eiväthän hänen perillisensä peri äidiltäsi saatua omaisuutta vaan sinä. 

Ei todennäköisestikään. Tämä riippuu täysin testamentista. Sinä sekoitat nyt siihen, miten perinnöt menevät, jos lapseton pariskunta kuolee ilman testamenttia. Tässä kysymyksessä ei selvästikään ole lapseton pariskunta.

Käsitin että miehellä ei ole lapsia. Eikö tuolloin kävisi juuri noin kuin epäilin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni ja hänen miehellään oli testamentti toistensa hyväksi. Äitini kuoli ja sain siis "vain" lakiosani ja siitä maksoin myös perintöverot. Tämä oli jo etukäteen tiedossa ja minulle ok koska kyseessä oli heidän oma päätös, heidän kotinsa ja omaisuutensa eikä minun. Sain toki myös äitini korut ja taulut ym.

Mutta etkö kuitenkin saa osan "takaisin" kun mies kuolee? Eiväthän hänen perillisensä peri äidiltäsi saatua omaisuutta vaan sinä. 

Ei todennäköisestikään. Tämä riippuu täysin testamentista. Sinä sekoitat nyt siihen, miten perinnöt menevät, jos lapseton pariskunta kuolee ilman testamenttia. Tässä kysymyksessä ei selvästikään ole lapseton pariskunta.

Käsitin että miehellä ei ole lapsia. Eikö tuolloin kävisi juuri noin kuin epäilin?

Ei, koska mies oli saanut vaimon omaisuutta testamentin perusteella. Jos testamentissa ei ollut erityistä säädöstä siitä, että miehen kuoltua vaimolta peritty omaisuus palautuu vaimon perillisille, perivät miehen perilliset miehen koko omaisuuden tämän kuoltua, myös sen osan, jonka mies peri vaimoltaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset omistaa osan talosta, ottakaa yhteys lakimieheen ja vaatikaa omaa osuus talosta. Tuolloin lesken on muutettava talosta ja talo laitetaan myyntiin.

Ei aina onnistu ja hyvä näin.