Lesken asumisoikeus, ositus, perinnönjako ym. asioita (termit ei ihan hallussa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä Suomessa juuri koko ajan peräänkuulutetaan VAIN leskenoikeuksia ja korostetaan sitä kodin ja jäämistön täydellistä hallintaoikeutta. Tämä on tässä oppivaisessa maassa saanutkin aikaan sen, että lapsien talouden turvaamisesta (tai muistojen esim muistoesineiden kohdalla) ei olla huolissaan, kuin vaan osoitellaan ahneina perijöinä.

Kuitenkin, jos lapsi menettää varhain toisen vanhempansa, on se äärimmäisen traumaattinen kokemus, varsinkin jos suhde menetettyyn on ollut läheisempi kuin eloon jääneeseen. Sitten alkaa usein se sisarusten kukkotappelu tai ja lesken jonkun suosiminen ja liittoutuminen yhtä vastaan ja soppa on valmis.

Lakimiehet vievät kaiken, jos pesää sorkkii, varoitellaan. Ja ahneitahan he ovatkin. Leski tietää tämän. Ja jos on epäviisas leski, pitää tosiaankin vain ja ainoastaan kaiken itsellään ja huokaa kuinka kiittämättömiä lapset ovat ja älkää tulko haudalle itkemään repliikkejä, jos jälkeläisillä olisi esim isänsä jäämistöön / perintöön tarpeita.

Olisiko jo aika korostaa myös nuorena vanhempansa menettäneiden oikeuksia, jos kohtelu on yksioikoista tai jopa välinpitämätöntä. Almuja voidaan maksella, vaan ei itse perintöä. Moni rakastaa kontrollia.

Parempi olisi, ettei edes jäisi mitään perintöä lapsille riitelyn aiheeksi. Mitä siis ehdotat tapauksessani, jossa lapsiltani kuoli toinen vanhempi? Käteisvaroja ei puolilostani jäänyt, vaan ainoastaan yhdessä omistamamme velkainen talo, josta minä makselen nyt velkoja pois. Osa talosta menee alaikäisten lasten nimiin. Minulla ei ole varaa maksaa lapsia talosta ulos tai menettäisimme kaikki kotimme. Tuntuu kohtuuttomalta, että lapset menettäisivät toisen vanhempansa lisäksi myös kotinsa samassa rytäkässä. Parasta on kaikille säilyttää hyvät välit, ettei tarvitse riidellä perinnön takia. Menetys ja suru on kuitenkin kaikille osapuolille yhtä suuri. Lapset tulevat sitten aikanaan minun jälkeeni saamaan perintönsä.

.........

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten hyvä laki. Toki ikävää, että talo menettää arvoaan, jos sitä ei osakkaat pysty / halua remontoida.

Ahaa, eli tässä vaiheessa lasten sitten pitäisi astua kehiin ja alkaa remontoida taloa omilla rahoilla (joita ei välttämättä ole kenlläkään heistä), koska leski piti kaiken.

Eihän sitä ole pakko remontoida, mutta turha sitten itkeä ettei mene kaupaksi tai kun arvo on laskenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten hyvä laki. Toki ikävää, että talo menettää arvoaan, jos sitä ei osakkaat pysty / halua remontoida.

Ahaa, eli tässä vaiheessa lasten sitten pitäisi astua kehiin ja alkaa remontoida taloa omilla rahoilla (joita ei välttämättä ole kenlläkään heistä), koska leski piti kaiken.

Eihän sitä ole pakko remontoida, mutta turha sitten itkeä ettei mene kaupaksi tai kun arvo on laskenut.

Jännää. Leski asuu asunnossa eikä remontoi. Lapsille jää aikoinaan arvoton talo. Reilua. Ap:n viestistä ymmärrän, että kaikki lapset suhteellisen köyhiä.

Miksi ihmeessä laitettiin isompi arvo talolle kuin todellisuudessa oli ja maksettiin liian isot perintöverot? Eikö ap te lapset sen vertaa katsoneet sitä "sukulaisen" tekemään paperia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten hyvä laki. Toki ikävää, että talo menettää arvoaan, jos sitä ei osakkaat pysty / halua remontoida.

Ahaa, eli tässä vaiheessa lasten sitten pitäisi astua kehiin ja alkaa remontoida taloa omilla rahoilla (joita ei välttämättä ole kenlläkään heistä), koska leski piti kaiken.

Eihän sitä ole pakko remontoida, mutta turha sitten itkeä ettei mene kaupaksi tai kun arvo on laskenut.

Eli leskellä ei ole mitään velvollisuutta huolehtia lasten omaisuuden arvon säilymisestä, mutta oikeus asua on?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä laitettiin isompi arvo talolle kuin todellisuudessa oli ja maksettiin liian isot perintöverot? Eikö ap te lapset sen vertaa katsoneet sitä "sukulaisen" tekemään paperia?

Katsoimme. Kaikki oli jo valmiina paperilla, nimeä alle vaan odotettiin. Koska emme asu kyseisellä paikkakunnalla, emme tienneet tarkallee asunnon oikeaa arvoa. Suurempaa hinta-arviota perusteltiin sillä, että jos arvo arvioidaan alhaisemmaksi ja myynnistä aikoinaan saisi enemmän, tulisi silloin veroja meille maksettavaksi. No, ei kasva arvoa tuo talo.

Aloituksesta ei selviä millaisia papereita on tehty; mutta ainakin varmasti perukirja ensin kuolleesta.

Mikäli ei ole esim. testamenttia tms. Asunto (sekä vainajan omaisuus, jäämistö) on lesken eikä sitä voi pilkkoa ihan noin vain. Mikäli ei ole ns. Ulkopuolista omaisuuttakaan, ei siitä oikein ahneelle voi tulla perittävää.

Osituksella jälkikäteen mahdollista eritellä mitä on lesken ja kuolinpesän suhde vainajan jäämistöön.

Tuossa kuulostaa vähän että automaatista on oletettu että omiin menoihin tulisi apua.

Polka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Polka kirjoitti:

Jos on kyse avioleskestä, hänellä on asumisoikeus asuntoon. Sitä eivät voi lapset häneltä vaatimuksillaan pois saada. Eri asia, jos on avoleski.

Avio. Mutta eikö lesken pitäisi maksaa lapsille heidän osuutensa, vaikka miten jäisi asumaan taloonsa. Lapsethan perivät puolet ja leski puolet. Miksi leski saisi kaiken 100%?

Laissa on määritelty tämä asia. Avioleskellä on elinikäinen asumisoikeus asuntoon. Omistusosuudet voi silti olla lapsilla, mutta heillä ei ole oikeutta vaatia asunnon myyntiä, ellei leski sitä halua tai hänellä ei ole muuta asunnoksi kelpaavaa.

Kenen luulet ostavan sellaisen asunnon, jossa jollakin on elinikäinen asumisoikeus?

Ei leski peri puolta. Tämä on fakta, joka on täällä niin moneen kertaan kirjoitettu. Leski omistaa puolet YHTEENLASKETUSTA omaisuudesta, eli hänen omakin omaisuutensa huomioidaan. 

Ei leski saa 100% vaan omasta omaisuudestaan riippuen enintään 50%. Näin siinä tapauksessa, että hän itse ei omista yhtään mitään. 

Perukirja on se paperi, josta ap. kirjoittaa. Mitä siinä lukee? Ap:n kannattaa lukea hyvin tarkkaan, mitä siitä on kirjoitettu lesken omaisuudesta. Siinä on määritelty vain perinnön arvo.  Tämän paperin mukaan määrätään perintövero.

Jakokirja on se, jonka perusteella omaisuus jaetaan. Siinä luetellaan yksityiskohtaisesti, mitä kukin saa. Sitä ei ilmeisesti ole tehty.

Jatkokysymys Ap:n kysymykseen: Kun/jos leskellä on asumisoikeus taloon - ok, saa siinä asua niin kauan kuin haluaa - mutta jos haluaa vähän myöhemmin (vaikka parin kolmen vuoden päästä) myydä talon ja muuttaa pienempään? Eikö ole niin, että silloin lesken käytettävissä on omiin asuntokauppoihinsa vain puolet myydyn talon myyntihinnasta? Eli tällöin lapset saavat oman osuutensa, perivät aiemmin kuolleen vanhempansa talon myynnin yhteydessä?

Toisin sanoen, asumisoikeus ei siirry seuraavaan asuntoon ns. koko rahan edestä? Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Leski saa pitää kodin ja tavanomaisen asumisirtaimiston hallinnassaan, vaikka koti olisi miten överi, ellei lesken varallisuudessa ole yhtä hyvää kodiksi kelpaavaa kämppää. Sen sijaan peri leski ei mitään, 0%, jos ei ole testamenttia ja vainajalla on rintaperillisiä. Leski ei saa pitää hallussaan muuta kuin sen tavanomaisen asuinirtaimiston. Eli rahat ja muun koti-irtaimeen kuulumattoman omaisuuden voitte vaatia, jos sitä on.

Voitte toki myydä talon, mutta eri asia, kuka ostaa. Lesken hallintaoikeus sitoo siitä tietoista ostajaa ihan yhtä lailla.

Vierailija kirjoitti:

Lesken elinikäisen asumisoikeuden lisäksi on oikeus hallita jakamatonta kuolinpesää. Siksi lapsille ei sieltä mitään jaeta ennen lesken kuolemaa.

Ei ole oikeutta hallita jakamatonta kuolinpesää jos siitä ei ole erikseen sovittu. Kuolinpesän asioista on päätettävä aina yhdessä omistusosuuksista riippumatta.

LUKEKAA PERINTÖKAARI! Siellä on selvästi sanottu myös se, että kuolinpesä on jaettava, jos yksikään osakas sitä vaatii. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että lapset saisivat siitä irti mitään, jos ainoa omaisuus on asunto ja siellä oleva irtaimisto. Siinä tapauksessa leski voi todellakin hallita koko kuolinpesää.

Jako voidaan tehdä osittain. Silloin kuolinpesä on ikään kuin osakeyhtiö, jossa lesken omistusosuus voi olla  50%, yhden lapsen 25% ja toisen 25%, ja päätösvalta on samassa suhteessa.

Tämä ap:n tapauksen leski ei ilmeisesti ole hänen isä tai äiti vaan äitipuoli tai isäpuoli. Eli uusperhesotku kyseessä. Silloin ap:n ehdottomasti olisi pitänyt ottaa lakimies eikä allekirjoittaa jotain sen lesken sukulaisen itse tekemää paperia.

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Sinun tapauksessasi voisi käydä niin, että lähtö tulisi. Jos joku sinun nimissäsi oleva sijoitusasunto olisi sinun kodiksi sopiva, niin lain mukaan siinä tapauksessa ei olisi asumisoikeutta. Toisaalta, jos lapset saisivat perintönsä sijoitusasunnoista, sinä saisit edelleen asua kotonasi, ja joka tapauksessa pitää irtaimiston jakamattomana hallinnassasi.

Mutta tämä ongelma ratkeaisi testamentilla. Silloin lapset voisivat vaatia lakiosansa sijoitusomaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten hyvä laki. Toki ikävää, että talo menettää arvoaan, jos sitä ei osakkaat pysty / halua remontoida.

Ahaa, eli tässä vaiheessa lasten sitten pitäisi astua kehiin ja alkaa remontoida taloa omilla rahoilla (joita ei välttämättä ole kenlläkään heistä), koska leski piti kaiken.

Eihän sitä ole pakko remontoida, mutta turha sitten itkeä ettei mene kaupaksi tai kun arvo on laskenut.

Eli leskellä ei ole mitään velvollisuutta huolehtia lasten omaisuuden arvon säilymisestä, mutta oikeus asua on?

Ja perintöverot lapsilta, joskaan eivät saa mitään käteen jos vain asunto omaisuutena. Tosi reilua kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten hyvä laki. Toki ikävää, että talo menettää arvoaan, jos sitä ei osakkaat pysty / halua remontoida.

Ahaa, eli tässä vaiheessa lasten sitten pitäisi astua kehiin ja alkaa remontoida taloa omilla rahoilla (joita ei välttämättä ole kenlläkään heistä), koska leski piti kaiken.

Eihän sitä ole pakko remontoida, mutta turha sitten itkeä ettei mene kaupaksi tai kun arvo on laskenut.

Eli leskellä ei ole mitään velvollisuutta huolehtia lasten omaisuuden arvon säilymisestä, mutta oikeus asua on?

Ja perintöverot lapsilta, joskaan eivät saa mitään käteen jos vain asunto omaisuutena. Tosi reilua kyllä.

Leski ei saa tuhota, hukata eikä myydä hallintaoikeuden alaista omaisuutta. Eli hän ei saa pistää sileäksi, rikkoa tai muuten tuhota sitä asuntoa ja sillä tavalla hävittää lasten perintöä.  

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Näitä asilita ei paljon käsitellä lasten näkökulmasta lainkaan. Sopii kysyä, miksi.

Se on tuo suuri ikäluokka, joka ensin syyllisti vanhempansa sodan käynnistä ja lopulta lapsensa, kun tuli lama eikä työpaikkoja ollutkaan kuin puussa ennen.

Ennenhän kansakoulupohjaltakin sai jos jonkinlaisen uran. Jos oli yliopisto köyty, niin puolijumala. Eivät ymmärrä nykyaikuisten lastensa ahdinkoa ja lopulta kokevat olevansa oikeutettuja itse vain kaikkiin etuihin, hyvään eläkkeeseen, leskeneläkkeisiin (suunnitellaan poistuviksi), elinikäisiinnuriin vähäisellä koulutuksella, kotiapulaisiin halvalla, edullisiin pitkiin lainoihin.

Tasan ei käy onnen lahjat. Ja vain perilliset syyllistetään ahneudsta. Ei kaiken pitävää tai salaillen nuoria vanhempansa menettäneen oikeuksista vaatia osansa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ap:n tapauksen leski ei ilmeisesti ole hänen isä tai äiti vaan äitipuoli tai isäpuoli. Eli uusperhesotku kyseessä. Silloin ap:n ehdottomasti olisi pitänyt ottaa lakimies eikä allekirjoittaa jotain sen lesken sukulaisen itse tekemää paperia.

Alussa sanotaan että toinen vanhemmistani.

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Minä olen tämän asian miettinyt toisin päin. Todennäköisesti minä tulen elämään kauemmin, kuin mieheni. Olen suunnitellut jo valmiiksi, että siinä vaiheessa myyn talon ja muutan pieneen asuntoon, mistä pystyn pitämään huolta mahdollisimman pitkään ja missä asumaan yksin mahdollisimman pitkään.

Tämä johtuu ihan kokemuksesta, missä elämme juuri nyt. Eli vanhempieni välillä on hallintaoikeustestamentti. Olemme maksaneet perintöverot, mutta meillä on samoin, kuin ap.n tilanteessa, eli emme ole saaneet ottaa kotoa mitään muistoesinettä isästä. Siellä roikkuu isän 30 vuotta vanhat vaatteet vielä kaapissa. Äiti ei jaksa pitää taloasta huolta, ei hoitaa, ei kolata lumia, ei leikata nurmikoita. Joten me sisarukset käymme hoitamassa kaikki nämä omakotitalon toimet töiden sivussa. Ehdotimme isän kuoleman jälkeen monta kertaa, että äiti myisi ison talonsa ja muuttaisi kivaan kaksioon keskelle kaupunkia ja lähemmäs meitä. Mutta ei, oli samaa mieltä kanssasi, että ahneet lapset haluaa viedä häneltä kaikki muistot, mitä ovat keränneet 50 vuoden aikana.

On ollut raskasta 10 vuotta kulkea hoitamassa oman talon hommien lisäksi äidille talon töitä. Lisäksi ahdistaa jo nyt se, millainen ruljanssi tulee, kun aletaan sitä isoa taloa tyhjentämään siinä vaiheessa,kun äiti kuolee. Niitä isän raappahousuja ja varastot täynnä 40 vuotta sitten ostettuja suksia ja vaatteita ja romuja.

Joten itse aion tehdä toisin. Tavara on vain tavaraa. Eli jos minä jään tänne yksin, hävitän kaiken romun ja panen talon myyntiin ja ostan pienen ja kivan kaksion palveluiden läheltä ja konmaritan ympäristöni niin, että sinne ei jää mitään turhaa romua. Niin ja aikuisten (ja jopa iäkkäiden lasteni) ei tarvitse käydä ajamassa nurmikoitani ja pilkkomassa lämmityspuita ja puhdistamassa lumesta kattoa yms.