Lesken asumisoikeus, ositus, perinnönjako ym. asioita (termit ei ihan hallussa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap

Tähän kosahti tämä provo. Kertaan vielä provonkirjoittajan aakkosten perusohjeen: älä provoa sellaisesta asiasta, josta et tiedä! Jos kuitenkin olet tosissasi, niin silloin tiedät asiasta paljon vähemmän kuin itse olet ymmärtänytkään.

Aloituksessa kirjoitat "... meille lapsille tuli perintöverot". Ei olisi tullut, jos olisi ollut keskinäinen omistusoikeustestamentti ettekä olisi vaatineet lakiosianne. Perintö on satojen tuhansien arvoinen, kun teitä lapsia on vähintään kaksi eli kahdeksasosa omaisuudesta on ollut jo niin suuri, että lesken asumisoikeudesta huolimatta olette joutuneet maksamaan perintöveroa.

En usko, että tämä on provo. Ap ei ole vain tajunnut, että vanhemmilla oli keskinäinen hallintaoikeus- eikä omistusoikeustestamentti. Kaikki muu ap:n kertoma sopii hyvin yhteen sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Hassua, mä ajattelen ihan toisin.

Jos mun mies kuolisi, en millään pystyisi pitään kunnossa taloudellisesti omakotitaloa, enkä edes haluaisi tehdä sitä kaikkea enää yksin, kun on vain ollut kiva tehdä sitä yhdessä.

En edes haluaisi enää asua tässä kun kaikki joiden kanssa ne muistot on tehty, ovat menneet.

Lisäksi, haluaisin että mun lapsilla on kaikki hyvin. Haluankin antaa ajoissa lapsille apua ja pesämunaa, että pääsevät helpommalla kuin minä.

Lisäksi kaiken mitä olen hankkinut, olen hankkinut heitä ajatellen. Kaikkea en saisi mahtumaan pienempään asuntoon. Haluaisinkin että jotkin niistä kelpaisivat heille, ikään kuin ne muistot kulkisivat mukana silloin.

Minä olen myös sisaruksilleni vannottanut, että jos joskus jään leskeksi, pitävät he huolta siitä, että muutan pois meidän omakotitalosta ennemmin ennemmin kuin myöhemmin.

Leski ei välttämättä osaa eikä jaksa toimia järkevästi vaan jää jumittamaan menneisyyteen (oman äidin ja anopin varoittavat esimerkit. Molemmat väittivät, että ’pettäisivät puolisonsa’ jos muuttaisivat pois - ja melkein nääntyivät niihin huoltohommiin, ja me lapset myös)

Perintöveroa ei tulisi maksaa ellei saa konkreettista perintöä itselle.

Hävytön valtio.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä laitettiin isompi arvo talolle kuin todellisuudessa oli ja maksettiin liian isot perintöverot? Eikö ap te lapset sen vertaa katsoneet sitä "sukulaisen" tekemään paperia?

No nimenomaan! Yleensä yritetään laittaa arvo mahdollisimman alhaiseksi, jotta perintöveroja ei tarvitse maksaa niin paljoa. Ei se leskikään siitä mitään tienaa jos talo on arvioitu myyntihintaansa kalliimmaksi verotuksessa. Kuulostaa tosi oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu ikävältä, että yhtäkkiä äidistä tai isästä ruvetaankin puhumaan leski-nimellä. Kun mun isä kuoli, kyllä mun äiti on mulle äiti, ei tulis mieleenkään veljen kanssa alkaa vaatimaan mitään äidin asunnon myyntiä tai tavaroita ittellemme. Jotain rajaa.

Omia tavaroita kannattaisi ottaa itselleen ennen kuin äiti alkaa jakelemaan lapsuutesi rakkaimmat lelut jonkin kaverinsa lapsenlapselle tai heittää ne kaatopaikalle. 

Asunnon voisitte hyvin myydä, mutta ei se muuttaisi äidin tilannetta mitenkään, kun hän saisi edelleen asua siinä.

Ehkä ne omat kamat kannattaa varastoida omiin nurkkii, ei sinne vanhempien. Huh, kun kuuntelee työpaikan kahvitauolla kyllästyneitä 60 ikää lähestyviä, jotka päivittelee kun se nicopetteri on koonnut vanhempiensa varastoon lapsuuden ja nuoruuden muistot. Mitään ei saa hävittää ja itsellä ei ole tilaa varastoida... tuli vaan mieleen..

Ja edelleen olen sitä mieltä, että se tavara, minkä miehen kanssa hankin, on meidän, ei perillisten. Tyhjästä on elämä rakennettu ja kyllä, ihan itseämme varten. Lapsia syntyi, on rakastettu, kasvatettu ja elätetty. Aikuisuuteen saakka. Nyt ovat omillaan ja tekevät saman itse, hankkivat perhettä, materiaa. En ole omaisuuttani kartuttanut sillä silmällä, että perintöä jäisi mahdollisimman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Jatkokysymys Ap:n kysymykseen: Kun/jos leskellä on asumisoikeus taloon - ok, saa siinä asua niin kauan kuin haluaa - mutta jos haluaa vähän myöhemmin (vaikka parin kolmen vuoden päästä) myydä talon ja muuttaa pienempään? Eikö ole niin, että silloin lesken käytettävissä on omiin asuntokauppoihinsa vain puolet myydyn talon myyntihinnasta? Eli tällöin lapset saavat oman osuutensa, perivät aiemmin kuolleen vanhempansa talon myynnin yhteydessä?

Toisin sanoen, asumisoikeus ei siirry seuraavaan asuntoon ns. koko rahan edestä? Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Mitä nyt olen ymmärtänyt niin omistusoikeudet asunnossa voivat olla perinnönjaosta riippuen hyvinkin vaihtelevat, mutta esimerkiksi niin että leski omistaa 50 % ja kuvitellut kaksi lasta molemmat 25 %.

Jos asunnon omistus on jaettu, leski ei voi myydä sitä itsenäisesti (vaikka omistaa suurimman osuuden asunnosta), vaan jokaisen omistussuhteessa olevan täytyy hyväksyä kauppahinta. Kun asunto myydään omaisuus realisoituu suoraan omistajille, eli tässä tapauksessa leski saisi sen 50 %, ja lapset 25 % asunnosta maksetusta hinnasta. Jätetään nyt mahdolliset asuntolainat ulkopuolelle, ja ollaan iloisesti sitä mieltä että tässä perheessä ne oli hoidettu jo ennen kuin perintäkysymykset tulivat ajankohtaisiksi.

En ole millään tavalla laki- tai perintöasioihin syventynyt, joten korjatkaa ihmeessä jos tai kun mikä meni väärin.

Laki on syy, avioleskellä on asumisoikeus siihen asuntoon, missä asuivat. Sitä ei saa lapset rikottua, kuin vasta lesken jälkeen. Ositus voidaan tehdä, mutta se toteutuu lesken kuoltua.

Jokaisen on itse hankittava kannuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Laki on syy, avioleskellä on asumisoikeus siihen asuntoon, missä asuivat. Sitä ei saa lapset rikottua, kuin vasta lesken jälkeen. Ositus voidaan tehdä, mutta se toteutuu lesken kuoltua.

Jokaisen on itse hankittava kannuksensa.

Niin, myös sen persaukisen lesken.

Jankkaajan kannattaa tutustua lakiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä laitettiin isompi arvo talolle kuin todellisuudessa oli ja maksettiin liian isot perintöverot? Eikö ap te lapset sen vertaa katsoneet sitä "sukulaisen" tekemään paperia?

No nimenomaan! Yleensä yritetään laittaa arvo mahdollisimman alhaiseksi, jotta perintöveroja ei tarvitse maksaa niin paljoa. Ei se leskikään siitä mitään tienaa jos talo on arvioitu myyntihintaansa kalliimmaksi verotuksessa. Kuulostaa tosi oudolta.

Perintövero lapsille on paljon pienempi kuin myyntivoittovero. Perityssä omaisuudessa myyntivoitoksi lasketaan myyntihinta - perukirjaan merkitty arvo. Jos asunto on tarkoitus myydä, ei perukirjaan missään nimessä kannata laittaa käypää arvoa pienempää arvoa, ei toki myöskään suurempaa arvoa.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että tämä on provo. Ap ei ole vain tajunnut, että vanhemmilla oli keskinäinen hallintaoikeus- eikä omistusoikeustestamentti. Kaikki muu ap:n kertoma sopii hyvin yhteen sen kanssa.

Ei tosiaankaan ole provo aloitukseni, hyvä kun suurinosa sen ymmärtää. Eli tuo kyseinen hallintaoikeustestamentti oli kyseessä. Tosiaan termistö ei ole hallussa. Ihmettelen miksi joku haluaa mieltää aloitukseni provoksi, tosin niinhän suurin osa palstalla muissakin aiheissa tekee. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap

Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.

En vaatinut. Vedottiin koko ajan siihen keskinäiseen testamenttiin vai mikä se nyt oli. Kukaan ei kertonut lapsille oikeuksista, eikä kukaan ymmärtänyt kysyä. Rahatonta porukkaa olemme. Ap

Rahatonta sakkia, mutta perinnöstä pitää riidellä? Kannattaako?

Niin? Me lapset emme ole rikkaita, jolloin pienikin apu auttaa. Ap

Ikävä sanoa, mutta elintaso ainakin jollain skaalalla periytyy. Jos te ette ole rikkaita niin voidaan olettaa että ei leskelläkään ole huomattavan hyviä taloudellisia taitoja. Siksi hän ei kykene antamaan edes sitä pientä vipua vaikka saattaisi niin halutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap

Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.

Ehkä testamentissa oli ehto, että jos lapsi vaatii lakiosaansa vanhempiensa tahdon vastaisesti, niin silloin hän ei tule saamaan enempää molempien kuoltua. Ahneella aloittajalle tämä ei käynyt.

Kenelle se sitten menee? Siis jos jokainen lapsi vaatii sen lakiosansa vielä lesken eläessä. Niin kun leski kuolee niin mihin lain mukaan menee hänen omaisuutensa ?

Leski voi testamentata koko lopun omaisuuden vaikkapa eläinsuojelujärjestölle niin halutessaan ja ahneet lapset saavat jäädä nuolemaan näppejään, kun eivät voineet kunnioittaa vanhempiensa viimeistä tahtoa.

Juu, mutta jos leski ei tee mitään uutta paperia niin kenen eduksi hänen perintönsä sitten päätyy? Yhteiskunnan?

Tuolla jo aiemmin vastattiin: kaikki lapsille. Jos ei lapsia niin valtiolle

VÄÄRIN. Jos lapsia ei ole, menee perintö vainajan vanhemmille, puoliksi kummallekin. Jos vanhempi ei ole elossa, hänen osuutensa menee hänen lapsilleen, eli vainajan sisaruksille. Serkut eivät enää peri vaan silloin perilliseksi tulee valtio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap

Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.

En vaatinut. Vedottiin koko ajan siihen keskinäiseen testamenttiin vai mikä se nyt oli. Kukaan ei kertonut lapsille oikeuksista, eikä kukaan ymmärtänyt kysyä. Rahatonta porukkaa olemme. Ap

Rahatonta sakkia, mutta perinnöstä pitää riidellä? Kannattaako?

Niin? Me lapset emme ole rikkaita, jolloin pienikin apu auttaa. Ap

Ikävä sanoa, mutta elintaso ainakin jollain skaalalla periytyy. Jos te ette ole rikkaita niin voidaan olettaa että ei leskelläkään ole huomattavan hyviä taloudellisia taitoja. Siksi hän ei kykene antamaan edes sitä pientä vipua vaikka saattaisi niin halutakin.

Meidän tapauksessamme ei halua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että tämä on provo. Ap ei ole vain tajunnut, että vanhemmilla oli keskinäinen hallintaoikeus- eikä omistusoikeustestamentti. Kaikki muu ap:n kertoma sopii hyvin yhteen sen kanssa.

Ei tosiaankaan ole provo aloitukseni, hyvä kun suurinosa sen ymmärtää. Eli tuo kyseinen hallintaoikeustestamentti oli kyseessä. Tosiaan termistö ei ole hallussa. Ihmettelen miksi joku haluaa mieltää aloitukseni provoksi, tosin niinhän suurin osa palstalla muissakin aiheissa tekee. Ap

Anteeksi, kun epäilin provoksi. Sinä kuitenkin kirjoitat ristiriitaisesti itsesi kanssa, jos kaikki ap:t ovat sinun kirjoituksiasi. Lainauksessa mainittiin OMISTUSOIKEUStestamentti ja sinä kirjoitit, että juuri sellainen vanhemmillasi oli. Ei siis olisi tullut perintöveroa. Mutta sitä suurempi omaisuus on nyt ollut, jos vielä hallintaoikeustestamentinkin jälkeen on perintöveroa tullut. Hallintaoikeus nimittäin otetaan huomioon.

Jos te lapset olette puheväleissä isänne lesken (äitinne?) kanssa, niin miksi te ette voi sopia hänen kanssaan, että opiskelija tulisi omistamaansa taloon asumaan? Asukas voisi sitten vastaavasti pitää talosta huolta.

Vierailija kirjoitti:

Eli jos ihan minkä tahansa tavaran haluaisi joku perillisistä ottaa, leski kieltää ja vetoaa siihen, että saatte sitten hänen kuoltuaan ne. Tähänhän voi mennä kymmeniä vuosia ja yksi perillisistä on sairas ja kuolee varmaan ennen tätä leskeä.

Hyvä Ap! Älä kysele täällä lakiasioista. Saat vain vääriä vastauksia.

Soita oikeusaputoimistoon.

Voit saada täällä väärää tietoa, joka tulee lopulta sulle kalliiksi.

Joka tapauksessa näiden 230 viestin jälkeen ap:lle tiedoksi, jos se ei ole vielä tässä vaiheessa selvinnyt: koska asunnon lisäksi ei jäänyt muuta perittävää, sinulla ei ole oikeutta saada mitään muuta kuin määräosa asunnosta (josta et käytännössä saa mitään hyötyä niin kauan kuin leski asuu siinä) ennen lesken kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on nähty läheltä, miten leskeys tekee monet ahneeksi. Vaikka ei olisi edes omasta suvusta kysymys. Kitupiikkiys ja vahtiminen. Jakaminennei kuulu suomalaiseen luonteeseen. Suomenruotsalaiset ehkä huolehtii paremmin omistaan, sekä lapsistaan että toki silloin lapset vanhemmistaan. Perinnön siirto kuuluu kuitenkin vanhemmalle sukupolvelle mandaatilla: lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Tarrautuminen omaisuuteen luo kitkeriö välejä, jos jälkeäläiset tai yksikin heistä kokee tulleensa huiputetuksi hyväuskoisuudessaan ja surun keskellä jättänyt talousasiat # perheen hyvään tahtoon uskoen.

Niinpä niin. Tai sitten kysymys ei ole lainkaan riippuvainen natiivikielestä. Tunnen suomalaisia sukuja joissa perinnönjako on sujunut hyvin, ja suomenruotsalaisia sukuja joissa siinä on ollut ongelmia. Oma havaintoni on että varakkaammat suvut suunnittelevat omaisuutensa jaon paremmin etukäteen, mikä vähentää riitelyä perinnönjaossa. Ehkä tämä selittää myös, miksi sinun kokemuksesi mukaan suomenruotsalaiset handlaavat homman paremmin? (Nm. katkeria sukulaisia, jotka pakosta  luovuttivat maataan karjalaisille toisin kuin svenska talande granne)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Hassua, mä ajattelen ihan toisin.

Jos mun mies kuolisi, en millään pystyisi pitään kunnossa taloudellisesti omakotitaloa, enkä edes haluaisi tehdä sitä kaikkea enää yksin, kun on vain ollut kiva tehdä sitä yhdessä.

En edes haluaisi enää asua tässä kun kaikki joiden kanssa ne muistot on tehty, ovat menneet.

Lisäksi, haluaisin että mun lapsilla on kaikki hyvin. Haluankin antaa ajoissa lapsille apua ja pesämunaa, että pääsevät helpommalla kuin minä.

Lisäksi kaiken mitä olen hankkinut, olen hankkinut heitä ajatellen. Kaikkea en saisi mahtumaan pienempään asuntoon. Haluaisinkin että jotkin niistä kelpaisivat heille, ikään kuin ne muistot kulkisivat mukana silloin.

Olen eri kuin se jolle vastasit. Asunnon koon ymmärrän, mutta en oikeastaan muuten. Kyllä meillä autetaan lapsia taloudellisesti ja muutenkin, mutta irtaimisto ja muu kiinteä omaisuus on meillä hankittu ihan käyttöön ja tarpeeseen, enkä ymmärrä mihin ne samat tarpeet katoaisivat vaikka toinen kuolisikin. Tai no, talokin on yhdessä pariinkin kertaan remontoitu, joten kyllä se minusta moraalisesti kuuluu enemmän meille kuin kenellekään muulle. Lasten tukemista ja auttamistahan tämä ei millään muotoa poissulje.

Vierailija kirjoitti:

Perintöveroa ei tulisi maksaa ellei saa konkreettista perintöä itselle.

Hävytön valtio.

Näin se pitäisi olla. Hallintaoikeus pienentää veron määrää, mutta kyllä se pitäisi mennä niin, että vero maksetaan vasta silloin, kun hallintaoikeuden haltijakin kuolee ja perinnön saa haltuunsa.