Lesken asumisoikeus, ositus, perinnönjako ym. asioita (termit ei ihan hallussa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap

Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.

Ehkä testamentissa oli ehto, että jos lapsi vaatii lakiosaansa vanhempiensa tahdon vastaisesti, niin silloin hän ei tule saamaan enempää molempien kuoltua. Ahneella aloittajalle tämä ei käynyt.

Kenelle se sitten menee? Siis jos jokainen lapsi vaatii sen lakiosansa vielä lesken eläessä. Niin kun leski kuolee niin mihin lain mukaan menee hänen omaisuutensa ?

Leski voi testamentata koko lopun omaisuuden vaikkapa eläinsuojelujärjestölle niin halutessaan ja ahneet lapset saavat jäädä nuolemaan näppejään, kun eivät voineet kunnioittaa vanhempiensa viimeistä tahtoa.

Juu, mutta jos leski ei tee mitään uutta paperia niin kenen eduksi hänen perintönsä sitten päätyy? Yhteiskunnan?

Tuolla jo aiemmin vastattiin: kaikki lapsille. Jos ei lapsia niin valtiolle

Huomasitko kysymykseni: jos on testamentti missä edellytetään ettei lapset 1 vainajan jälkeen vaatisi lakiosaansa, tai he menettävät perintönsä 2 vainajan jälkeen - mutta jos kaikki perilliset vaativat lakiosansa ja molemmilla on vain samat perilliset - niin onko todella niin, että yhteiskunta saa sitten kaiken vai meneekö se sitten esim ensisijaisten perillisten (jotka siis 2 vainajan kohdalla jäävät ilman perintöä tai lakiosaa) perillisille - eli siis esim vainajan lasten lapsille?

Ei sillä toiveella/edellytyksellä ole merkitystä. Lapsilla on laissa säädetty oikeus vaatia lakiosaansa.

Ainoa tapa sulkea lapsilta omaisuutta kuoleman jälkeen on testamentata se muulle taholle. Silloinkin lapsi voi vaatia lakiosaansa eli puolta.

Vaikka ouolispt mitä ukaaseja tahansa kirjoittaisivat lastensa käsien sitomiseksi testamenttiin, eivät ne ohita Suomen lakia.

...siis puolisot...

Tuolla ylempänä juristi kirjoitti hyvän tiivistelmän ketjun asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Sanopa muuta. Ollaat taidettu kasvattaa hurjan ahne sukupolvi. Ainakin kun tätä ketjua lukee.

Itse ette ole ollenkaan ahneita...?

Ei minulle ainakaan tule mieleenikään vaatia mitää lakiosia tai saattaa jompaa kumpaa vanhempaa ahdinkoon vanhoilla päivillään. Heidän omalla työllään tienaamansa omaisuus kuuluu heille. Minulla ei ole ollut sen kartuttamisessa osaa eikä arpaa. Tienaan itse omat rahani ja elätän niillä oman jälkikasvuni. Tarvittaessa autan myös vanhenevia vanhempiani.

Sehän on oikein mallikasta ja erinomaista, että sinulla menee hyvin ja omaisuus karttuu. Nyt on kuitenkin niin, että on monenlaista tilannetta, kuin monenlaista leskeä. Joku on ahne ja vauras, eikä haluaisi siitä mitään jakaa, vaikka perillinen olisi köyhä, sairas tai muu heikompi taloudellinen tila.

Toki se on kunniallista, jos pystyy vanhemmista huolta pitämään. Kaikki eivät pysty, jos ovat traumatisoituneet vaikkapa juuri siitä vanhempansa menetyksestä tai muutoin sairastuneet. On irvokasta, että heille ei kuitenkaan haluttaisi myöntää heidän osuuttaan perintöön tahi vaikkapa niihin rakkaisiin uihin muistoesineisiiin.

Usein kyse on puhtaasta vallanhalusta ja kontrollista. Ei halusta elää kaikkien osalta sopuisasti. Kyllä minäkin ajattrlisin, että jos joku lapsista menesty eriyisen hyvin taloudellisesti, on velvollinen auttamaan vanhempaansa tai jopa luopumaan perinnöstä muiden huonommin toimeentulevien hyväksi. Sillä usein jotain on taustalla, miksi näin on käynyt. Toki joskushan kaikki pelkkää sattumaa. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Sanopa muuta. Ollaat taidettu kasvattaa hurjan ahne sukupolvi. Ainakin kun tätä ketjua lukee.

Itse ette ole ollenkaan ahneita...?

Ei minulle ainakaan tule mieleenikään vaatia mitää lakiosia tai saattaa jompaa kumpaa vanhempaa ahdinkoon vanhoilla päivillään. Heidän omalla työllään tienaamansa omaisuus kuuluu heille. Minulla ei ole ollut sen kartuttamisessa osaa eikä arpaa. Tienaan itse omat rahani ja elätän niillä oman jälkikasvuni. Tarvittaessa autan myös vanhenevia vanhempiani.

Jos olet yksin, varaton ja työtön ja sinulle tulee muutama kymppitonni perintöveroa?

kuinka paljon aikaa on kulunut perunkirjoituksista?

Minulle ei nyt aukene se, miksi leski mielletään ahneeksi, jos ei halua omasta kodista muuttaa tai tavaroita laittaa jakoon? Niitä pariskunnan yhteisiä tavaroita ja yhteistä kotia. Lakkaako todellakin mielestänne koti olemasta lesken, kun puoliso kuolee? Kun meillä nyt vaan lapsina on siihen oikeus, senkin ahne leski joka elit puolisosi kanssa 40 vuotta js rakensitte kaiken tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset omistaa osan talosta, ottakaa yhteys lakimieheen ja vaatikaa omaa osuus talosta. Tuolloin lesken on muutettava talosta ja talo laitetaan myyntiin.

  leski saa asua niin kaun kun haluaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on nähty läheltä, miten leskeys tekee monet ahneeksi. Vaikka ei olisi edes omasta suvusta kysymys. Kitupiikkiys ja vahtiminen. Jakaminennei kuulu suomalaiseen luonteeseen. Suomenruotsalaiset ehkä huolehtii paremmin omistaan, sekä lapsistaan että toki silloin lapset vanhemmistaan. Perinnön siirto kuuluu kuitenkin vanhemmalle sukupolvelle mandaatilla: lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Tarrautuminen omaisuuteen luo kitkeriö välejä, jos jälkeäläiset tai yksikin heistä kokee tulleensa huiputetuksi hyväuskoisuudessaan ja surun keskellä jättänyt talousasiat # perheen hyvään tahtoon uskoen.

Mikä ihme saa sinutkin kyttäämää itse ansaitsematonta omaisuutta itsellesi ja syyllistämään siitä leskeä?

Oman vanhemman haluama omaisuuden jättäminen lapselleen yllättävän kuoleman keskellä ei ole ahneutta, vaan vain puhdasta oikeudenmukaisuutta! Leskethän tosin usein ohittavat nämä oikeudet ja tekevät itsestään draaman kuningattaren, kuten joku tuolla hyvin totesi. Kuolema koskettaa kaikkein syvimmin juurikin vanhempansa menettäneitä. Puolisoitahan saa aina uusia. Vanhempaa ei koskaan uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap

Sinähän sanoit maksaneesi perintöveroa. Silloin vanhemmillasi on ollut hallintaoikeustestamentti eikä omistusoikeustestamentti.

Jos ap on maksanut perintöveroa, niin hän on saanut perintöä eli vähintään lakiosansa ainakin. Se vain on lesken hallinnassa se hänen perintönsä.

Perintövero on maksettava vaikka pesää ei olisi jaettukaan eli perinnönjakoa ei olisi tehty. Verottaja laskee sen ja jakaa sen perillisten kesken (vaikka kuolinpesä olisi yhä jakamaton).

Joo, mutta perintöveroa ei tule maksettavaksi lapsille lainkaan silloin, jos puolisoilla oli keskinäinen omistusoikeustestamentti, jonka mukaan leski perii kaiken, eikä kukaan lapsista vaadi lakiosaansa

Ap sanoi, että vanhemmilla oli keskinäinen testamentti. Sen täytyi olla hallintaoikeustestamentti, koska ap:lle tuli perintöveroa maksettavaksi. Jos testamentti koski koko omaisuutta (todennäköisesti) eikä kukaan lapsista vaatinut lakiosaansa, niin tällöin lesken hallintaoikeus koskee koko vainajalta jäänyttä irtaimistoa. Siinä tapauksessa lapset eivät todellakaan saa hakea kotoa mitään kuolleelle vanhemmalle kuuluvaa ilman lesken lupaa.

Totta, mutta tosiaan vain tuon omistusoikeustestamentin kohdalla.

Jos ei ole testamenttia tai jos on hallintatestamentti, lankeaa perintövero vaikka pesänjakoa ei tehtäisi.

Ei lankea perintöveroa lainkaan, jos omaisuutta ei ole paljoa tai jakajia on monta.

Tarkoittanet, että yksittäisen perijän osuus on alle 20 000e.

Kyllä näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap

Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.

Ehkä testamentissa oli ehto, että jos lapsi vaatii lakiosaansa vanhempiensa tahdon vastaisesti, niin silloin hän ei tule saamaan enempää molempien kuoltua. Ahneella aloittajalle tämä ei käynyt.

Kenelle se sitten menee? Siis jos jokainen lapsi vaatii sen lakiosansa vielä lesken eläessä. Niin kun leski kuolee niin mihin lain mukaan menee hänen omaisuutensa ?

Leski voi testamentata koko lopun omaisuuden vaikkapa eläinsuojelujärjestölle niin halutessaan ja ahneet lapset saavat jäädä nuolemaan näppejään, kun eivät voineet kunnioittaa vanhempiensa viimeistä tahtoa.

Juu, mutta jos leski ei tee mitään uutta paperia niin kenen eduksi hänen perintönsä sitten päätyy? Yhteiskunnan?

Tuolla jo aiemmin vastattiin: kaikki lapsille. Jos ei lapsia niin valtiolle

Huomasitko kysymykseni: jos on testamentti missä edellytetään ettei lapset 1 vainajan jälkeen vaatisi lakiosaansa, tai he menettävät perintönsä 2 vainajan jälkeen - mutta jos kaikki perilliset vaativat lakiosansa ja molemmilla on vain samat perilliset - niin onko todella niin, että yhteiskunta saa sitten kaiken vai meneekö se sitten esim ensisijaisten perillisten (jotka siis 2 vainajan kohdalla jäävät ilman perintöä tai lakiosaa) perillisille - eli siis esim vainajan lasten lapsille?

Lesken lapset perivät lesken. Siinä se vastaus tuli. Vainaja 1 perintö ja vainaja 2(eli lesken) perintö käsitellään ikään kuin eri tapahtumina, vaikka kaikki perittävä omaisuus olisi vainajien yhteistä. 

Eli jos vainaja2(eli leski) ei tee testamenttia, lesken lapset perivät koko omaisuuden.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten surua tai nuorison surua käsitellään hyvin harvoin vanhemman kuollessa. Kuitenkin se voi traumatisoida väärin hoidetussa jälkisurussa koko loppuelämäksi. Jos jäljelle jää tunne hyväksikäytöstä taloudellisesti, nuoren ymmärtömöttömyyttään lakiasiain koukeroita kohtaan, voi katkeroittaa välit mikäli nuori kokeen jäljelle jääneen vanhempansa pimittävän tämän oikeuksia omaksi hyväkseen.

Surussa ei ole vain leski, vaan voimakkaasti juurikin ainutkertaisen vanhempansa menettäneet jälkeläiset. Omituista, että tämö sivuutetaan käytänössä lähes aina, vaikka " paperilla lapset perisivät " mutta eivät käytännössä.

Lapset ja nuoret ovat asia erikseen, mutta vanhan vanhemman kuollessa lapset ovat yleensä vahvasti aikuisia ja asuvat omillaan. Leski menettää puolisonsa ja joutuu rakentamaan elämänsä täysin uudelleen. Puolison puuttuminen tuntuu joka päivä, koska puolisot ovat jakaneet yhteisen elämän ja asumisen. Puolison menettäminen on elämän kovimpia kriisipaikkoja, jonka yli menee ainoastaan oman lapsen menettäminen. On karua, jos äärimmäisen haavoittuvassa asemassa oleva leski jotuu vielä todistelemaan oikeuttaan asua omassa kodissaan ja hallinnoida yhdessä puolisonsa kanssa hankittua omaisuutta.

Vaikka se omakotitalo on leskelle rakas, niin hän voi kuitenkin miettiä hetken, miten hän pystyy siinä asumaan. Jos asumisen mahdollistaa vain se, että lapset kuljettavat vanhempaansa kauppaan, hoitavat kaikki ok-talon ulkotyöt katon korjauksesta ruohonleikkuuseen ja lumitöihin sekä sisätyöt siivouksesta alkaen, niin se asumismuoto ei sovi leskelle. Jos lesken rahat eivät tuohon riitä, niin sitten pitää etsiä asunto, jossa leski pärjää. Ikävää, mutta ei ne lapsetkaan välttämättä asu lähellä tai ole terveitä.

Ketjussa enemmän nuorena menettäneiden oikeuksien polkemisesta. Vanhempanahan ihmiset ovat haukkoja ja hyeenoja. Kuten nähty.

Kuka potää nuoren puolta? Lapsen puolta? Se pesänselvittäjäkin on usein ehkä yhden suosikkilapsen kontolla tai leski valitsee itselleen otollisen selvittäjän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on nähty läheltä, miten leskeys tekee monet ahneeksi. Vaikka ei olisi edes omasta suvusta kysymys. Kitupiikkiys ja vahtiminen. Jakaminennei kuulu suomalaiseen luonteeseen. Suomenruotsalaiset ehkä huolehtii paremmin omistaan, sekä lapsistaan että toki silloin lapset vanhemmistaan. Perinnön siirto kuuluu kuitenkin vanhemmalle sukupolvelle mandaatilla: lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Tarrautuminen omaisuuteen luo kitkeriö välejä, jos jälkeäläiset tai yksikin heistä kokee tulleensa huiputetuksi hyväuskoisuudessaan ja surun keskellä jättänyt talousasiat # perheen hyvään tahtoon uskoen.

Mikä ihme saa sinutkin kyttäämää itse ansaitsematonta omaisuutta itsellesi ja syyllistämään siitä leskeä?

Ehkä kokemus. Olen jo sen ikäinen, että olen ehtinyt nähdä monenlaisia perinnönjakoja. Ja kyllä, se on totta, että kaikki vanhemmat eivät ole mitään loistovanhempia. Eli on nähty tätäkin, että leski istuu kaiken päällä ja maksattaa perintöverot lapsilleen ja silti odottaa, että häntä autetaan. Ja sekin on nähty, että leski ei näe, että se aikuinenkin lapsi suree omaa vanhempaansa. Eli esim. yhdessä tapauksessa aikuinen lapsi olisi halunnut hakea omasta lapsuudenkodistaan äitinsä valokuvia muistoksi, mutta leski kielsi, koska ne on hänen omaisuuttaan nyt. 

Asiat ei ole aina niin mustavalkoisia, että ahneet lapset ja ressukka leski, jolta meinataan viedä koti alta. Molemminpuolisia ylilyöntejä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei nyt aukene se, miksi leski mielletään ahneeksi, jos ei halua omasta kodista muuttaa tai tavaroita laittaa jakoon? Niitä pariskunnan yhteisiä tavaroita ja yhteistä kotia. Lakkaako todellakin mielestänne koti olemasta lesken, kun puoliso kuolee? Kun meillä nyt vaan lapsina on siihen oikeus, senkin ahne leski joka elit puolisosi kanssa 40 vuotta js rakensitte kaiken tyhjästä.

Eiköhän ne vanhemmat ole saaneet perinnön omilta vanhemmiltaan, joten tuskin ihan tyhjästä ovat rakentaneet omaisuuttaan. Ihan samalla tavalla he ovat saaneet perintöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on nähty läheltä, miten leskeys tekee monet ahneeksi. Vaikka ei olisi edes omasta suvusta kysymys. Kitupiikkiys ja vahtiminen. Jakaminennei kuulu suomalaiseen luonteeseen. Suomenruotsalaiset ehkä huolehtii paremmin omistaan, sekä lapsistaan että toki silloin lapset vanhemmistaan. Perinnön siirto kuuluu kuitenkin vanhemmalle sukupolvelle mandaatilla: lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Tarrautuminen omaisuuteen luo kitkeriö välejä, jos jälkeäläiset tai yksikin heistä kokee tulleensa huiputetuksi hyväuskoisuudessaan ja surun keskellä jättänyt talousasiat # perheen hyvään tahtoon uskoen.

Mikä ihme saa sinutkin kyttäämää itse ansaitsematonta omaisuutta itsellesi ja syyllistämään siitä leskeä?

Ehkä kokemus. Olen jo sen ikäinen, että olen ehtinyt nähdä monenlaisia perinnönjakoja. Ja kyllä, se on totta, että kaikki vanhemmat eivät ole mitään loistovanhempia. Eli on nähty tätäkin, että leski istuu kaiken päällä ja maksattaa perintöverot lapsilleen ja silti odottaa, että häntä autetaan. Ja sekin on nähty, että leski ei näe, että se aikuinenkin lapsi suree omaa vanhempaansa. Eli esim. yhdessä tapauksessa aikuinen lapsi olisi halunnut hakea omasta lapsuudenkodistaan äitinsä valokuvia muistoksi, mutta leski kielsi, koska ne on hänen omaisuuttaan nyt. 

Asiat ei ole aina niin mustavalkoisia, että ahneet lapset ja ressukka leski, jolta meinataan viedä koti alta. Molemminpuolisia ylilyöntejä tapahtuu.

Valokuvat voi kopioida. Vai eikö kelvannut kopiot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia minä en ole lasteni isän kanssa naimisissa. Asumme hänen omistamassaan talossa ja jos hän kuolee, niin mielellään lapseni saavat talon pitää. Varsinkin kun lapset joutuisivat joka tapauksessa siitä perintöveron maksamaan.

Jospa perintöverot tulis maksuun vasta sitten kun perintökin on käytettävissä.

Lastesi takia kannattaisi olla naimisissa, ei päin vastoin. Jos puolisosi kuolisi työikäisenä, olisit oikeutetu perhe-eläkkeisiin yms. joihin muuten et olisi. Tämä olisi tietenkin lastenne etu.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei nyt aukene se, miksi leski mielletään ahneeksi, jos ei halua omasta kodista muuttaa tai tavaroita laittaa jakoon? Niitä pariskunnan yhteisiä tavaroita ja yhteistä kotia. Lakkaako todellakin mielestänne koti olemasta lesken, kun puoliso kuolee? Kun meillä nyt vaan lapsina on siihen oikeus, senkin ahne leski joka elit puolisosi kanssa 40 vuotta js rakensitte kaiken tyhjästä.

Eiköhän ne vanhemmat ole saaneet perinnön omilta vanhemmiltaan, joten tuskin ihan tyhjästä ovat rakentaneet omaisuuttaan. Ihan samalla tavalla he ovat saaneet perintöjä.

Kuka on saanut, kuka ei. Minun äitini sai vanhemmiltaan aikoinaan perinnöksi 20 000 mk. Sillä rahalla ostettiin piano ja aloitin soittotunnit. Nykyään piano on täysin arvoton.

Onneksi Suomessakin siirrytään Ruotsin malliin ja lakiosakin poistuu. Sekin on suomalainen erikoisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on nähty läheltä, miten leskeys tekee monet ahneeksi. Vaikka ei olisi edes omasta suvusta kysymys. Kitupiikkiys ja vahtiminen. Jakaminennei kuulu suomalaiseen luonteeseen. Suomenruotsalaiset ehkä huolehtii paremmin omistaan, sekä lapsistaan että toki silloin lapset vanhemmistaan. Perinnön siirto kuuluu kuitenkin vanhemmalle sukupolvelle mandaatilla: lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Tarrautuminen omaisuuteen luo kitkeriö välejä, jos jälkeäläiset tai yksikin heistä kokee tulleensa huiputetuksi hyväuskoisuudessaan ja surun keskellä jättänyt talousasiat # perheen hyvään tahtoon uskoen.

Mikä ihme saa sinutkin kyttäämää itse ansaitsematonta omaisuutta itsellesi ja syyllistämään siitä leskeä?

Ehkä kokemus. Olen jo sen ikäinen, että olen ehtinyt nähdä monenlaisia perinnönjakoja. Ja kyllä, se on totta, että kaikki vanhemmat eivät ole mitään loistovanhempia. Eli on nähty tätäkin, että leski istuu kaiken päällä ja maksattaa perintöverot lapsilleen ja silti odottaa, että häntä autetaan. Ja sekin on nähty, että leski ei näe, että se aikuinenkin lapsi suree omaa vanhempaansa. Eli esim. yhdessä tapauksessa aikuinen lapsi olisi halunnut hakea omasta lapsuudenkodistaan äitinsä valokuvia muistoksi, mutta leski kielsi, koska ne on hänen omaisuuttaan nyt. 

Asiat ei ole aina niin mustavalkoisia, että ahneet lapset ja ressukka leski, jolta meinataan viedä koti alta. Molemminpuolisia ylilyöntejä tapahtuu.

Valokuvat voi kopioida. Vai eikö kelvannut kopiot?

Tämä on taas niin aihe vapaamaista vääntämistä, ettei oikein viitsisi vastata edes tällaiseen mitään. Mutta jos olet todellakin sitä mieltä, että lapsi on ahne riistäjä, jos haluaa muistoksi äitinsä kuvan, niin sitten olet sitä mieltä. Eri mieltähän saa jokainen olla. Joten jos lapsesi tulee kysymään, saako puolisosi kuoltua kuolleen vanhempansa kuvan, voit toki kieltää sen ja kertoa, että valokuvaakaan et tästä pesästä vie, ennen kuin minä kuolen, koska kaikki on minun, minun, minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla mahdollista, ettei lapset joudu maksamaan perintöveroa toisen vanhemman kuollessa. Onkohan tuolloin asiat hoidettu oikein?

Jos on omistusoikeustestamentti, niin ei joudu ennen kuin toinenkin vanhemmista kuolee.

Eikä tietty silloinkaan, jos perittävää omaisuutta ei ole riittävästi.

Jos ei ollut sellaista testamenttia ja perittävää oli, niin miten on mahdollista?

Paljonko yhden lapsen perintöosuus oli? Oliko lapsi alaikäinen (alaikäisellä verotettavan perinnön alaraja on suurempi)? Oletko varma, että leski ei ole maksanut perintöveroja lapsen puolesta?

Miten tuo olisi edes mahdollista?

Mikä mahdollista - sekö, että leski olisi maksanut perintöverot lasten puolesta? Se on mahdollista ihan siten, että leski ottaa perintöverolaskut ja maksaa ne omalta tililtään. Toki tästä pitäisi tehdä lahjaveroilmoitus, jos lesken lapsen puolesta maksama veto menee verotettavan rajan yli (4999 euroa / lapsi), mutta en tiedä, valvotaanko tätä kuinka tarkasti.

Toinen vaihtoehto on sitten se, että leski on hoitanut laskujen maksamisen käytännön puolen, mutta käyttänyt siihen lasten perimiä rahoja (jos esim. lapset ovat alaikäisiä ja lapsi on hoitanut heidän raha-asioitaan).

Ja joskus ennen pankit eivät olleet niin tarkkoja näiden asioiden kanssa. Kun isäni kuoli 1990-luvulla, niin äitini maksoi meidän täysi-ikäisten lasten perintöverot suoraan kuolinpesän tililtä pankin estämättä. Äidilläni oli kyllä meiltä lapsilta valtakirja kuolinpesän pankkiasioiden hoitoon. En edes koskaan saanut perintöverolaskua, vaan jostain käsittämättömästä syystä se lähetettiin kuolinpesän osoitteeseen, vaikka asuin kaukana toisella paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Sanopa muuta. Ollaat taidettu kasvattaa hurjan ahne sukupolvi. Ainakin kun tätä ketjua lukee.

Itse ette ole ollenkaan ahneita...?

Ei minulle ainakaan tule mieleenikään vaatia mitää lakiosia tai saattaa jompaa kumpaa vanhempaa ahdinkoon vanhoilla päivillään. Heidän omalla työllään tienaamansa omaisuus kuuluu heille. Minulla ei ole ollut sen kartuttamisessa osaa eikä arpaa. Tienaan itse omat rahani ja elätän niillä oman jälkikasvuni. Tarvittaessa autan myös vanhenevia vanhempiani.

Jos olet yksin, varaton ja työtön ja sinulle tulee muutama kymppitonni perintöveroa?

Silloin kannattaa kieltäytyä perinnöstä, niin ei mene perintöveroakaan.