Lesken asumisoikeus, ositus, perinnönjako ym. asioita (termit ei ihan hallussa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Sanopa muuta. Ollaat taidettu kasvattaa hurjan ahne sukupolvi. Ainakin kun tätä ketjua lukee.

Itse ette ole ollenkaan ahneita...?

Ei minulle ainakaan tule mieleenikään vaatia mitää lakiosia tai saattaa jompaa kumpaa vanhempaa ahdinkoon vanhoilla päivillään. Heidän omalla työllään tienaamansa omaisuus kuuluu heille. Minulla ei ole ollut sen kartuttamisessa osaa eikä arpaa. Tienaan itse omat rahani ja elätän niillä oman jälkikasvuni. Tarvittaessa autan myös vanhenevia vanhempiani.

Jos olet yksin, varaton ja työtön ja sinulle tulee muutama kymppitonni perintöveroa?

Mikään pakko ei ole ottaa perintöä (eikä näinollen myöskään perintöveroa) vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Sanopa muuta. Ollaat taidettu kasvattaa hurjan ahne sukupolvi. Ainakin kun tätä ketjua lukee.

Itse ette ole ollenkaan ahneita...?

Ei minulle ainakaan tule mieleenikään vaatia mitää lakiosia tai saattaa jompaa kumpaa vanhempaa ahdinkoon vanhoilla päivillään. Heidän omalla työllään tienaamansa omaisuus kuuluu heille. Minulla ei ole ollut sen kartuttamisessa osaa eikä arpaa. Tienaan itse omat rahani ja elätän niillä oman jälkikasvuni. Tarvittaessa autan myös vanhenevia vanhempiani.

Jos olet yksin, varaton ja työtön ja sinulle tulee muutama kymppitonni perintöveroa?

Silloin kannattaa kieltäytyä perinnöstä, niin ei mene perintöveroakaan.

Tai vaatia lakiosuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on nähty läheltä, miten leskeys tekee monet ahneeksi. Vaikka ei olisi edes omasta suvusta kysymys. Kitupiikkiys ja vahtiminen. Jakaminennei kuulu suomalaiseen luonteeseen. Suomenruotsalaiset ehkä huolehtii paremmin omistaan, sekä lapsistaan että toki silloin lapset vanhemmistaan. Perinnön siirto kuuluu kuitenkin vanhemmalle sukupolvelle mandaatilla: lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Tarrautuminen omaisuuteen luo kitkeriö välejä, jos jälkeäläiset tai yksikin heistä kokee tulleensa huiputetuksi hyväuskoisuudessaan ja surun keskellä jättänyt talousasiat # perheen hyvään tahtoon uskoen.

Mikä ihme saa sinutkin kyttäämää itse ansaitsematonta omaisuutta itsellesi ja syyllistämään siitä leskeä?

Ehkä kokemus. Olen jo sen ikäinen, että olen ehtinyt nähdä monenlaisia perinnönjakoja. Ja kyllä, se on totta, että kaikki vanhemmat eivät ole mitään loistovanhempia. Eli on nähty tätäkin, että leski istuu kaiken päällä ja maksattaa perintöverot lapsilleen ja silti odottaa, että häntä autetaan. Ja sekin on nähty, että leski ei näe, että se aikuinenkin lapsi suree omaa vanhempaansa. Eli esim. yhdessä tapauksessa aikuinen lapsi olisi halunnut hakea omasta lapsuudenkodistaan äitinsä valokuvia muistoksi, mutta leski kielsi, koska ne on hänen omaisuuttaan nyt. 

Asiat ei ole aina niin mustavalkoisia, että ahneet lapset ja ressukka leski, jolta meinataan viedä koti alta. Molemminpuolisia ylilyöntejä tapahtuu.

Joo, en minäkään saanut edes katsella lapsuusvalokuvia, koska se nyt vaan jotenkin kävi lesken päälle. Eli halusi riistää minulta muistotkin.

En ole nähnyt kyseisiä kuvia kymmeniin vuosiin, joka osoitti sairaalloista omistamisenhalua. Ei ole tullut kysymkseenkään ottaa mitään edes omasta huoneesta mukaan, koska kaikki on kuin museossa ja leski kulkee suurinpiirtein perässä, errä mihinkään ei kosketa.

Sanomattakin on selvä, että välimme ovat jääneet etäisiksi ja olen joutunut kamppailemaan ikäväni ja suruni kanssa varhain menetetystä rakkaammaksi koetusta vanhemmasta kaikki vuodet yksin ja olen tullut varmasti mustamaalatuksi tämän lesken taholta, koska tahtona on kontrolli kaikesta. Välit sisaruksiin on onnistunut sotkemaan myös puolitotuuksilla.

Kyllä vanhemman menetys nuorella iällä voi olla todella traumaattinen kokemus. Josta kaikki eivät selviä hyvin, jos ollenkaan. Päälle taloudelliset kytkennät, ja ulossulkemiset. Ei ihme, usea nuori voi surussaan ja taloudellisessa ahdingossaan pöätyä jopa itsemurhaan.

Mutta. Pääasiana vain lesken suru. Otsikoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Sanopa muuta. Ollaat taidettu kasvattaa hurjan ahne sukupolvi. Ainakin kun tätä ketjua lukee.

Itse ette ole ollenkaan ahneita...?

Ei minulle ainakaan tule mieleenikään vaatia mitää lakiosia tai saattaa jompaa kumpaa vanhempaa ahdinkoon vanhoilla päivillään. Heidän omalla työllään tienaamansa omaisuus kuuluu heille. Minulla ei ole ollut sen kartuttamisessa osaa eikä arpaa. Tienaan itse omat rahani ja elätän niillä oman jälkikasvuni. Tarvittaessa autan myös vanhenevia vanhempiani.

Jos olet yksin, varaton ja työtön ja sinulle tulee muutama kymppitonni perintöveroa?

Mikään pakko ei ole ottaa perintöä (eikä näinollen myöskään perintöveroa) vastaan.

Hyvä ohje ihan kaikille.

Vaatikaa lapset lakiosaanne, jos on isoja veroja tulossa. Se ei ole ahneutta.

T. Leski

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Sinun tapauksessasi voisi käydä niin, että lähtö tulisi. Jos joku sinun nimissäsi oleva sijoitusasunto olisi sinun kodiksi sopiva, niin lain mukaan siinä tapauksessa ei olisi asumisoikeutta. Toisaalta, jos lapset saisivat perintönsä sijoitusasunnoista, sinä saisit edelleen asua kotonasi, ja joka tapauksessa pitää irtaimiston jakamattomana hallinnassasi.

Mutta tämä ongelma ratkeaisi testamentilla. Silloin lapset voisivat vaatia lakiosansa sijoitusomaisuudesta.

Taidamme laittaa rahoiksi kaikki asunnot ja ostamme niillä kerrostalosta osakkeen. Ja ehkä Espanjaan talvikausiksi. Ehtisi nauttia ansioista yhdessä, ennen kuin toisesta aika jättää ja lapset tulevat vaatimalla vaatimaan "omiaan".

annan jo elinaikanani ainoalle lapselle lähes kaiken , muutan asumisoikeusasuntoon ja saan asumistukea. 

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ehkä haluaisi nimenomaan lesken ahneuden iskiessä suojata lastensa taloudellisen turvan ja se avioehto olisi tärkeä muistaa ohitrttaessa lesken täydellinen omistusoikeus kaikkeen.

Sillä lapsi ei ala tappelemaan omaa vanhempaansa vastaan ellei laki ole hänen puolellaan ja jää juurikin helposti puille paljaille mikäli vain leski tai muut ahneet perilliset ovat asioita päättämässä.

Heikoimpienhan turvaksi lait tulisi laatia, eikä ahneimpien.

Minulla on yksi lapsi, jonka taloudellisen turvan takaan jos kuolen ensin. Eli ei missään nimessä keskinäistä omistusoikeustestamenttia. Lapsi saa puolet omistamastamme talosta, jonka omistaa silloin isänsä kanssa puoliksi. Näin isä ei pääse hävittämään tai myymään taloa ilman lapsen lupaa. Lapsi on jo siis aikuinen ja mies yli kolmen tonnin eläkeläinen, velaton. Itse en ole saanut perintöä juurikin keskinäisen omistusoikeustestamentin vuoksi, leski kun pisti kaiken haisemaan saatuaan koko omaisuuden käyttöönsä. Itse en aio olla ahne ja veemäinen lapselleni, vaan pidän lapseni puolia vielä kuolemani jälkeenkin. Monista leski on todella itsekäs ja ilkeä puolison kuoleman jälkeen.

Joo se unohdetaan että moni sai peltoja ja metsää perinnöksi, ja koulutuksen. Mutta jotenkin ne vaan unohtuu, kun oma jälkipolvi on vvaan niin ahnetta. Saivat lainojensa vakuudeksi kunnon maata. Nömö edelliset sukupolvet.

Jotenkin tuntuu ikävältä, että yhtäkkiä äidistä tai isästä ruvetaankin puhumaan leski-nimellä. Kun mun isä kuoli, kyllä mun äiti on mulle äiti, ei tulis mieleenkään veljen kanssa alkaa vaatimaan mitään äidin asunnon myyntiä tai tavaroita ittellemme. Jotain rajaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ap:n tapauksen leski ei ilmeisesti ole hänen isä tai äiti vaan äitipuoli tai isäpuoli. Eli uusperhesotku kyseessä. Silloin ap:n ehdottomasti olisi pitänyt ottaa lakimies eikä allekirjoittaa jotain sen lesken sukulaisen itse tekemää paperia.

Ehdottomasti se paperi olisi pitänyt ainakin lukea! Voi sen lukea vieläkin, onhan ap:lla oma kopio? Jos ei ole, niin verottajalta sen saa. Omaisuutta on ainakin paljon, jos on joutunut maksamaan perintöveroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Sinun tapauksessasi voisi käydä niin, että lähtö tulisi. Jos joku sinun nimissäsi oleva sijoitusasunto olisi sinun kodiksi sopiva, niin lain mukaan siinä tapauksessa ei olisi asumisoikeutta. Toisaalta, jos lapset saisivat perintönsä sijoitusasunnoista, sinä saisit edelleen asua kotonasi, ja joka tapauksessa pitää irtaimiston jakamattomana hallinnassasi.

Mutta tämä ongelma ratkeaisi testamentilla. Silloin lapset voisivat vaatia lakiosansa sijoitusomaisuudesta.

Taidamme laittaa rahoiksi kaikki asunnot ja ostamme niillä kerrostalosta osakkeen. Ja ehkä Espanjaan talvikausiksi. Ehtisi nauttia ansioista yhdessä, ennen kuin toisesta aika jättää ja lapset tulevat vaatimalla vaatimaan "omiaan".

annan jo elinaikanani ainoalle lapselle lähes kaiken , muutan asumisoikeusasuntoon ja saan asumistukea. 

Se unkarilainen sellisti antoi kai lapsilleen myös ennakkoperintönä paljon ja mutti vaimonsa kanssa pieneen yksiöön.. kuinka moni suomalainen tekisi näin? Auttaakseen lapsiaan eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu ikävältä, että yhtäkkiä äidistä tai isästä ruvetaankin puhumaan leski-nimellä. Kun mun isä kuoli, kyllä mun äiti on mulle äiti, ei tulis mieleenkään veljen kanssa alkaa vaatimaan mitään äidin asunnon myyntiä tai tavaroita ittellemme. Jotain rajaa.

Omia tavaroita kannattaisi ottaa itselleen ennen kuin äiti alkaa jakelemaan lapsuutesi rakkaimmat lelut jonkin kaverinsa lapsenlapselle tai heittää ne kaatopaikalle. 

Asunnon voisitte hyvin myydä, mutta ei se muuttaisi äidin tilannetta mitenkään, kun hän saisi edelleen asua siinä.

Voi hyvä luoja. Ootko todella niin pa, ettei ole vara soittaa laki24 ja kysyä sieltä? Maksaa puhelumaksun hinnan.

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Hassua, mä ajattelen ihan toisin.

Jos mun mies kuolisi, en millään pystyisi pitään kunnossa taloudellisesti omakotitaloa, enkä edes haluaisi tehdä sitä kaikkea enää yksin, kun on vain ollut kiva tehdä sitä yhdessä.

En edes haluaisi enää asua tässä kun kaikki joiden kanssa ne muistot on tehty, ovat menneet.

Lisäksi, haluaisin että mun lapsilla on kaikki hyvin. Haluankin antaa ajoissa lapsille apua ja pesämunaa, että pääsevät helpommalla kuin minä.

Lisäksi kaiken mitä olen hankkinut, olen hankkinut heitä ajatellen. Kaikkea en saisi mahtumaan pienempään asuntoon. Haluaisinkin että jotkin niistä kelpaisivat heille, ikään kuin ne muistot kulkisivat mukana silloin.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Suomessakin siirrytään Ruotsin malliin ja lakiosakin poistuu. Sekin on suomalainen erikoisuus.

Millä aikataululla?

Luovutaanko myös perintöverosta silloin, kun perintöä saa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Sinun tapauksessasi voisi käydä niin, että lähtö tulisi. Jos joku sinun nimissäsi oleva sijoitusasunto olisi sinun kodiksi sopiva, niin lain mukaan siinä tapauksessa ei olisi asumisoikeutta. Toisaalta, jos lapset saisivat perintönsä sijoitusasunnoista, sinä saisit edelleen asua kotonasi, ja joka tapauksessa pitää irtaimiston jakamattomana hallinnassasi.

Mutta tämä ongelma ratkeaisi testamentilla. Silloin lapset voisivat vaatia lakiosansa sijoitusomaisuudesta.

Taidamme laittaa rahoiksi kaikki asunnot ja ostamme niillä kerrostalosta osakkeen. Ja ehkä Espanjaan talvikausiksi. Ehtisi nauttia ansioista yhdessä, ennen kuin toisesta aika jättää ja lapset tulevat vaatimalla vaatimaan "omiaan".

annan jo elinaikanani ainoalle lapselle lähes kaiken , muutan asumisoikeusasuntoon ja saan asumistukea. 

Se unkarilainen sellisti antoi kai lapsilleen myös ennakkoperintönä paljon ja mutti vaimonsa kanssa pieneen yksiöön.. kuinka moni suomalainen tekisi näin? Auttaakseen lapsiaan eteenpäin.

Kaikki unkarilaiset on hyviä, kaikki suomalaiset pahoja :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap

Tähän kosahti tämä provo. Kertaan vielä provonkirjoittajan aakkosten perusohjeen: älä provoa sellaisesta asiasta, josta et tiedä! Jos kuitenkin olet tosissasi, niin silloin tiedät asiasta paljon vähemmän kuin itse olet ymmärtänytkään.

Aloituksessa kirjoitat "... meille lapsille tuli perintöverot". Ei olisi tullut, jos olisi ollut keskinäinen omistusoikeustestamentti ettekä olisi vaatineet lakiosianne. Perintö on satojen tuhansien arvoinen, kun teitä lapsia on vähintään kaksi eli kahdeksasosa omaisuudesta on ollut jo niin suuri, että lesken asumisoikeudesta huolimatta olette joutuneet maksamaan perintöveroa.

Karolyn Garam oli se, joka antoi eläessään jo lapsilleen perinnöt ja muutti yksiöön asumaan vaimonsa kanssa. Kuului jouluumme tämä laulu vielä silloin, kun välimme olivat hyvät ja koko perhe koolla.

Kannattaisi jokaisen ehkä kuunnella, niin leskien kuin jälkeläisten. Raha tuhoaa ihmisten välit, jos rakkaus loppuu. Ahneus vie sijansa. Eikä ne ole aina ne jälkeläiset niitä ahneita, vaikka sillä tavallahan täälläkin moni antaa ymmärtää tietämättä kenenkään taustoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap

Tähän kosahti tämä provo. Kertaan vielä provonkirjoittajan aakkosten perusohjeen: älä provoa sellaisesta asiasta, josta et tiedä! Jos kuitenkin olet tosissasi, niin silloin tiedät asiasta paljon vähemmän kuin itse olet ymmärtänytkään.

Aloituksessa kirjoitat "... meille lapsille tuli perintöverot". Ei olisi tullut, jos olisi ollut keskinäinen omistusoikeustestamentti ettekä olisi vaatineet lakiosianne. Perintö on satojen tuhansien arvoinen, kun teitä lapsia on vähintään kaksi eli kahdeksasosa omaisuudesta on ollut jo niin suuri, että lesken asumisoikeudesta huolimatta olette joutuneet maksamaan perintöveroa.

No nyt et kyllä itse lukenut tarkkaan. Ap.n vanhemmilla oli hallintaoikeustestamentti. Lapset eivät vaatineet lakiosaansa mutta joutuivat silti maksamaan perintöveron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Sinun tapauksessasi voisi käydä niin, että lähtö tulisi. Jos joku sinun nimissäsi oleva sijoitusasunto olisi sinun kodiksi sopiva, niin lain mukaan siinä tapauksessa ei olisi asumisoikeutta. Toisaalta, jos lapset saisivat perintönsä sijoitusasunnoista, sinä saisit edelleen asua kotonasi, ja joka tapauksessa pitää irtaimiston jakamattomana hallinnassasi.

Mutta tämä ongelma ratkeaisi testamentilla. Silloin lapset voisivat vaatia lakiosansa sijoitusomaisuudesta.

Taidamme laittaa rahoiksi kaikki asunnot ja ostamme niillä kerrostalosta osakkeen. Ja ehkä Espanjaan talvikausiksi. Ehtisi nauttia ansioista yhdessä, ennen kuin toisesta aika jättää ja lapset tulevat vaatimalla vaatimaan "omiaan".

annan jo elinaikanani ainoalle lapselle lähes kaiken , muutan asumisoikeusasuntoon ja saan asumistukea. 

Tämä oli hyvä vinkki. Mäpä teen saman. Olinkin miettinyt, miten voin antaa kaiken jo ajoissa eteenpäin, mutta tuo asumisoikeusasuntohan on todella hyvä ratkaisu. Haen numeroa samantien.