Lesken asumisoikeus, ositus, perinnönjako ym. asioita (termit ei ihan hallussa)

Minusta on oikeastaan hirveän surullista lukea tällaisia keskusteluja. Eikö elämänsä yhdessä rakentaneen parin voisi antaa pitää sen rakentamansa elämän ihan itse kunnes molemmista aika jättää, eikä heti olla käsi ojossa kärkyllä kuin haaskalinnut kun toinen puoliso jää yksin? Ottakaa itse vastuuta omasta elämästänne ja taloudestanne, niin ei tarvitse muiden varoja olla viemässä.

Aloittajan kannattaisi tutustua sellaiseen lakiin kuin perintökaari. Erityisesti 3 luvun 1 a § on relevantti: 

"Eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, jollei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista muuta johdu.

Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan."

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L3P1

Finlex on joskus nopeampi tie suurten vastausten äärelle kuin Vauva-palsta... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos ihan minkä tahansa tavaran haluaisi joku perillisistä ottaa, leski kieltää ja vetoaa siihen, että saatte sitten hänen kuoltuaan ne. Tähänhän voi mennä kymmeniä vuosia ja yksi perillisistä on sairas ja kuolee varmaan ennen tätä leskeä.

Hyvä Ap! Älä kysele täällä lakiasioista. Saat vain vääriä vastauksia.

Soita oikeusaputoimistoon.

Voit saada täällä väärää tietoa, joka tulee lopulta sulle kalliiksi.

Kyllä täällä on paljon oikeitakin vastauksia. Pitää vain osata erottaa oikeat vääristä. Sitten täällä on sellaisia vastauksia, jotka ovat periaatteessa täysin oikein (kuten "jos on lapsia, niin leski ei peri mitään ilman testamenttia"), mutta jotka asioita huonosti tunteva voi tulkita täysin väärin (esimerkkitapauksessa ei tajua, että leski voi kuitenkin saada merkittävän osan vainajan omaisuudesta avio-oikeuden perusteella).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei nyt aukene se, miksi leski mielletään ahneeksi, jos ei halua omasta kodista muuttaa tai tavaroita laittaa jakoon? Niitä pariskunnan yhteisiä tavaroita ja yhteistä kotia. Lakkaako todellakin mielestänne koti olemasta lesken, kun puoliso kuolee? Kun meillä nyt vaan lapsina on siihen oikeus, senkin ahne leski joka elit puolisosi kanssa 40 vuotta js rakensitte kaiken tyhjästä.

Eiköhän ne vanhemmat ole saaneet perinnön omilta vanhemmiltaan, joten tuskin ihan tyhjästä ovat rakentaneet omaisuuttaan. Ihan samalla tavalla he ovat saaneet perintöjä.

Kuka on saanut, kuka ei. Minun äitini sai vanhemmiltaan aikoinaan perinnöksi 20 000 mk. Sillä rahalla ostettiin piano ja aloitin soittotunnit. Nykyään piano on täysin arvoton.

Minun äitini sai perinnöksi lehmän, niin kuin kotoa lähteville tyttärille oli siihen aikaan tapana antaa. Tai itse asiassa se oli pikemminkin myötäjäinen, kun hänellä oli kyllä kuolinpesäosuudet vanhempiensa perintönä, mutta hänelle täysin arvottomia, koska ei voinut itse eläessään hyödyntää niitä millään tavalla. Tuskin perinnöstä tulleet rahat riittivät edes pakollisiin veroihin ja muihin maksuihin.

Vierailija kirjoitti:

Veri on vettä sakeampaa sanotaan. Lapset menettävät omaa lihaa ja verta olevan vanhempansa, puoliso jonkun, jonka tavannut joskus ja loitto solmittu. Jos on.

Kummalla pitäisi olla vahvemmat oikeudet pärjäämiseen? Jo aikuisella uraa tekevällä leskellä, jolla omaa omaisuutta - leskeneläke - asunto oikeus jne vai vaille toisen vanhemman taloudellista ja henkistä turvaa jäävän nuoren /lapsen ....

Kannattaisikohan tuoda enemmän esiin jälkeläisten oikeutta menetyksen kohdalla johonkin turvaan, joka helposti jää surun ja kaikenlaisen lakisanaston alle, että ei ymmärrä pitää puoliaan, silloin kun sitä eniten tarvitsisi!

On nähty, miten asiat jää selvittämättä ja sitten ollaan vaan syyllistämässä ja viemässä suurinpiirtein oikeutta koko pesään, kun ei ajoissa ollut röyhkeä. Paljon surua näissä asioissa maassa, kun asiat jää käsittelemättä. Sekä raha että tunnepuoli.

Kyseenalaistan kyllä vahvasti, etenkin kun tässä on jo tullut ilmi että leski oli lasten äiti, ja että lapset ovat täysi-ikäisiä.

Taustaa ajatuksenjuoksulleni: lapsiaan ei voi valita (joo voi valita tuleeko lapsia vaiko eikö, mutta ei voi valita millaisia niistä lapsista tulee ja ihan kaikkeen ei kasvatuskaan auta), mutta modernissa maailmassa puoliso valitaan.

Toisin sanoen lapset menettävät henkilön joka on toivottavasti ollut heille läheinen, mutta jonka tuttavuuteen heillä ei ole ollut jaata tai eioota vaan ainoastaan juu-vaihtoehto.

Leski sen sijaan menettää henkilön, jonka hän on valinnut mahdollisesti hyvinkin monen muun vaihtoehdon edelle, ja päättänyt että tahtoo jatkaa elämäänsä juuri tämän tyypin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on oikeastaan hirveän surullista lukea tällaisia keskusteluja. Eikö elämänsä yhdessä rakentaneen parin voisi antaa pitää sen rakentamansa elämän ihan itse kunnes molemmista aika jättää, eikä heti olla käsi ojossa kärkyllä kuin haaskalinnut kun toinen puoliso jää yksin? Ottakaa itse vastuuta omasta elämästänne ja taloudestanne, niin ei tarvitse muiden varoja olla viemässä.

Ongelma on se, että perintöveroa joutuu maksamaan, vaikka ei saa perintöä eikä edes mitään tuloa siitä. Usein leskeksi jäänyt vanhempi maksaa itse perintöverot lastensa puolesta. Mutta jos leski ei ole perillisten toinen vanhempi vaan uusi puoliso, tätä on turha toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä laitettiin isompi arvo talolle kuin todellisuudessa oli ja maksettiin liian isot perintöverot? Eikö ap te lapset sen vertaa katsoneet sitä "sukulaisen" tekemään paperia?

No nimenomaan! Yleensä yritetään laittaa arvo mahdollisimman alhaiseksi, jotta perintöveroja ei tarvitse maksaa niin paljoa. Ei se leskikään siitä mitään tienaa jos talo on arvioitu myyntihintaansa kalliimmaksi verotuksessa. Kuulostaa tosi oudolta.

Päinvastoin. Ei kannata laittaa arvoa liian alhaiseksi, koska siinä tapauksessa myydessä verottajalle joutuu maksamaan myyntivoittoveroa. Perintövero on alhaisempi kuin myyntivoittovero.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on oikeastaan hirveän surullista lukea tällaisia keskusteluja. Eikö elämänsä yhdessä rakentaneen parin voisi antaa pitää sen rakentamansa elämän ihan itse kunnes molemmista aika jättää, eikä heti olla käsi ojossa kärkyllä kuin haaskalinnut kun toinen puoliso jää yksin? Ottakaa itse vastuuta omasta elämästänne ja taloudestanne, niin ei tarvitse muiden varoja olla viemässä.

Uusperheissä omaisuus on harvemmin yhdessä koottua. Miksi lesket eivät ota vastuuta omasta elämästään vaan kärkkyvät kuolleen rahoja ja omaisuutta vielä tämän kuolemankin jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset omistaa osan talosta, ottakaa yhteys lakimieheen ja vaatikaa omaa osuus talosta. Tuolloin lesken on muutettava talosta ja talo laitetaan myyntiin.

Sairaaloista ahneutta, mitä muuta tuo voi olla häätää leski omistamastaan asunnosta perillisten ahneuden vuoksi.

Onko kyseessä hyvätuloinen perillinen, nämä on just niitä kaikkein pahimpia joilla ei ole alkeellisintakaan omaatuntoa eikä kunnoitusta vanhempiaan kohtaan.

Niinpä. Kyseessä on kuitenkin oman vanhemman puoliso joka on nyt jäänyt yksin. Suruissaan ja yksinäisenä, oman kotinsa vielä haluaisi pitää ja täällä neuvotaan ottamaan lakimieheen yhteyttä. Joku nuori aloittamassa opiskelun ja tarvitsisi asunnon, miten tulee edes mieleen alkaa kytätä tuota toisen kotia? Eikö asiaa voi mitenkään muuten hoitaa, inhimillisesti?

"Oman vanhemman puoliso"? Siis kyseessähän on oma vanhempi. Aloittaja kertoo: Toinen vanhemmistamme kuoli..." Eli on kyse joko ap:n isästätai äidistä.

Ja ihmettelen sitäkin, että puhuuko ap omista lapsistaan, joista joku aloittaa opiskelun hja tarvitsee asuntoa? Kun puhuu vain "meistä lapsista". Siis ap:n lapsi vai lesken lapsi? Sekava aloitus.

Ja jos kyse on vaikka siitä lesken lapsenlapsesta, niin eikö hän voi muuttaa mummonsa/vaarinsa luo asumaan opiskelujen ajaksi ja maksaa isovanhemmalle vuokraa? 

Jotenkin outoa käytöstä ap:lta omaa vanhempaansa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Sinun tapauksessasi voisi käydä niin, että lähtö tulisi. Jos joku sinun nimissäsi oleva sijoitusasunto olisi sinun kodiksi sopiva, niin lain mukaan siinä tapauksessa ei olisi asumisoikeutta. Toisaalta, jos lapset saisivat perintönsä sijoitusasunnoista, sinä saisit edelleen asua kotonasi, ja joka tapauksessa pitää irtaimiston jakamattomana hallinnassasi.

Mutta tämä ongelma ratkeaisi testamentilla. Silloin lapset voisivat vaatia lakiosansa sijoitusomaisuudesta.

Taidamme laittaa rahoiksi kaikki asunnot ja ostamme niillä kerrostalosta osakkeen. Ja ehkä Espanjaan talvikausiksi. Ehtisi nauttia ansioista yhdessä, ennen kuin toisesta aika jättää ja lapset tulevat vaatimalla vaatimaan "omiaan".

annan jo elinaikanani ainoalle lapselle lähes kaiken , muutan asumisoikeusasuntoon ja saan asumistukea. 

Se unkarilainen sellisti antoi kai lapsilleen myös ennakkoperintönä paljon ja mutti vaimonsa kanssa pieneen yksiöön.. kuinka moni suomalainen tekisi näin? Auttaakseen lapsiaan eteenpäin.

Sinähän voit aloittaa. Minulla ei vielä ole omia lapsia mutta säästän jo veljen lapsille heidän tileilleen. Ovat vielä siinä iässä että toivottavasti vähäiset rahastosijoitukset tulevat jossain välissä auttamaan vaikkapa sitten ensiasunnon ostossa.

Vierailija kirjoitti:

"Oman vanhemman puoliso"? Siis kyseessähän on oma vanhempi. Aloittaja kertoo: Toinen vanhemmistamme kuoli..." Eli on kyse joko ap:n isästätai äidistä.

Ja ihmettelen sitäkin, että puhuuko ap omista lapsistaan, joista joku aloittaa opiskelun hja tarvitsee asuntoa? Kun puhuu vain "meistä lapsista". Siis ap:n lapsi vai lesken lapsi? Sekava aloitus.

Ja jos kyse on vaikka siitä lesken lapsenlapsesta, niin eikö hän voi muuttaa mummonsa/vaarinsa luo asumaan opiskelujen ajaksi ja maksaa isovanhemmalle vuokraa? 

Jotenkin outoa käytöstä ap:lta omaa vanhempaansa kohtaan.

No ei minusta ole oleellista onko kyse perillisistä vai ap:n lapsista joka opiskelunsa vuoksi kortteeria tarvitsisi. Ap ei ole maininnut mitään omista lapsistaan. Miksi tartuit tuollaiseen opäolennaiseen asiaan?

Aloituksessa mainittiin myös, että opiskelun ajalta maksaisi asumisesta. Minusta aloituksessa eikä ap:ssa ole mitään outoa. Miksi sinä haluat uskoa, että olisi?

Lasten kanssa on puhuttu asiat selviksi. On tehty keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset saavat perintönsä sitten, kun molemmista on aika jättänyt.

Kun vanhempamme kuolivat, emme ryhtyneet perintöön vaan lapset saivat isovanhempiensa perinnön, joka ei ollut suuren suuri, mutta kuitenkin muutama kymppitonni asunnon ostoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap

Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.

Ehkä testamentissa oli ehto, että jos lapsi vaatii lakiosaansa vanhempiensa tahdon vastaisesti, niin silloin hän ei tule saamaan enempää molempien kuoltua. Ahneella aloittajalle tämä ei käynyt.

Kenelle se sitten menee? Siis jos jokainen lapsi vaatii sen lakiosansa vielä lesken eläessä. Niin kun leski kuolee niin mihin lain mukaan menee hänen omaisuutensa ?

Leski voi testamentata koko lopun omaisuuden vaikkapa eläinsuojelujärjestölle niin halutessaan ja ahneet lapset saavat jäädä nuolemaan näppejään, kun eivät voineet kunnioittaa vanhempiensa viimeistä tahtoa.

Juu, mutta jos leski ei tee mitään uutta paperia niin kenen eduksi hänen perintönsä sitten päätyy? Yhteiskunnan?

Tuolla jo aiemmin vastattiin: kaikki lapsille. Jos ei lapsia niin valtiolle

VÄÄRIN. Jos lapsia ei ole, menee perintö vainajan vanhemmille, puoliksi kummallekin. Jos vanhempi ei ole elossa, hänen osuutensa menee hänen lapsilleen, eli vainajan sisaruksille. Serkut eivät enää peri vaan silloin perilliseksi tulee valtio.

Ihanaa että tämäkin tuli esiin! Olen miettinyt aihetta itse, mutta koska en oletetusti ole juuri nyt kuolemassa on sen tarkastaminen jäänyt hoitamatta.

Jos sattumoisin joku tietää aiheesta enemmän, jos teen testamentin suoraan sisaruksille tai jopa heidän lapsilleen onko verotus silti sama?

Lakitekstejä on tullut joissain asioissa luettua ja todettua tylsäksi hommaksi, joten jos kukaan osaa kertoa ilman linkkiä finlexiin arvostan todella paljon. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset omistaa osan talosta, ottakaa yhteys lakimieheen ja vaatikaa omaa osuus talosta. Tuolloin lesken on muutettava talosta ja talo laitetaan myyntiin.

Sairaaloista ahneutta, mitä muuta tuo voi olla häätää leski omistamastaan asunnosta perillisten ahneuden vuoksi.

Onko kyseessä hyvätuloinen perillinen, nämä on just niitä kaikkein pahimpia joilla ei ole alkeellisintakaan omaatuntoa eikä kunnoitusta vanhempiaan kohtaan.

Niinpä. Kyseessä on kuitenkin oman vanhemman puoliso joka on nyt jäänyt yksin. Suruissaan ja yksinäisenä, oman kotinsa vielä haluaisi pitää ja täällä neuvotaan ottamaan lakimieheen yhteyttä. Joku nuori aloittamassa opiskelun ja tarvitsisi asunnon, miten tulee edes mieleen alkaa kytätä tuota toisen kotia? Eikö asiaa voi mitenkään muuten hoitaa, inhimillisesti?

"Oman vanhemman puoliso"? Siis kyseessähän on oma vanhempi. Aloittaja kertoo: Toinen vanhemmistamme kuoli..." Eli on kyse joko ap:n isästätai äidistä.

Ja ihmettelen sitäkin, että puhuuko ap omista lapsistaan, joista joku aloittaa opiskelun hja tarvitsee asuntoa? Kun puhuu vain "meistä lapsista". Siis ap:n lapsi vai lesken lapsi? Sekava aloitus.

Ja jos kyse on vaikka siitä lesken lapsenlapsesta, niin eikö hän voi muuttaa mummonsa/vaarinsa luo asumaan opiskelujen ajaksi ja maksaa isovanhemmalle vuokraa? 

Jotenkin outoa käytöstä ap:lta omaa vanhempaansa kohtaan.

Jos aloitus on totta, niin lukisin asian siten että ap:n vanhemmat ovat eronneet ja leski haluaa pitää kaiken itsellään. Ap on myös ihan pihalla mikä oikeasti kuuluu leskelle ja mikä ei.

Vierailija kirjoitti:

N]

"Oman vanhemman puoliso"? Siis kyseessähän on oma vanhempi. Aloittaja kertoo: Toinen vanhemmistamme kuoli..." Eli on kyse joko ap:n isästätai äidistä.

Ja ihmettelen sitäkin, että puhuuko ap omista lapsistaan, joista joku aloittaa opiskelun hja tarvitsee asuntoa? Kun puhuu vain "meistä lapsista". Siis ap:n lapsi vai lesken lapsi? Sekava aloitus.

Ja jos kyse on vaikka siitä lesken lapsenlapsesta, niin eikö hän voi muuttaa mummonsa/vaarinsa luo asumaan opiskelujen ajaksi ja maksaa isovanhemmalle vuokraa? 

Jotenkin outoa käytöstä ap:lta omaa vanhempaansa kohtaan.

Selasin huvikseni ketjua ja tuo tummennettu, jota siteeraat  ei ole ap:n kirjoitus, vaan joku muu puhui oman vanhemman puolisosta. Ja tosiaan miksi haluat nähdä ap:ssa jotain outoa? Ettei vaan olisi oma lehmä ojassa jollain tapaa? Millä?

Vierailija kirjoitti:

Polka kirjoitti:

Jos on kyse avioleskestä, hänellä on asumisoikeus asuntoon. Sitä eivät voi lapset häneltä vaatimuksillaan pois saada. Eri asia, jos on avoleski.

Avio. Mutta eikö lesken pitäisi maksaa lapsille heidän osuutensa, vaikka miten jäisi asumaan taloonsa. Lapsethan perivät puolet ja leski puolet. Miksi leski saisi kaiken 100%?

Lapset voivat kyllä omistaa asunnon, mutta leski saa jatkaa siinä asumista.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on oikeastaan hirveän surullista lukea tällaisia keskusteluja. Eikö elämänsä yhdessä rakentaneen parin voisi antaa pitää sen rakentamansa elämän ihan itse kunnes molemmista aika jättää, eikä heti olla käsi ojossa kärkyllä kuin haaskalinnut kun toinen puoliso jää yksin? Ottakaa itse vastuuta omasta elämästänne ja taloudestanne, niin ei tarvitse muiden varoja olla viemässä.

Röyhkeys ja ahneus, nämä on valitettavasi totta.

Käydään lesken kimppuun kuin haaskalinnut.

Usein asialla on myös perillisen puoliso kärkkymässä perintöä.

Kuvottavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä laitettiin isompi arvo talolle kuin todellisuudessa oli ja maksettiin liian isot perintöverot? Eikö ap te lapset sen vertaa katsoneet sitä "sukulaisen" tekemään paperia?

No nimenomaan! Yleensä yritetään laittaa arvo mahdollisimman alhaiseksi, jotta perintöveroja ei tarvitse maksaa niin paljoa. Ei se leskikään siitä mitään tienaa jos talo on arvioitu myyntihintaansa kalliimmaksi verotuksessa. Kuulostaa tosi oudolta.

Päinvastoin. Ei kannata laittaa arvoa liian alhaiseksi, koska siinä tapauksessa myydessä verottajalle joutuu maksamaan myyntivoittoveroa. Perintövero on alhaisempi kuin myyntivoittovero.

Riippuu tämäkin varmaan tilanteesta. Sain perintöä ollessani jotain 10-vuotias, eikä todellakaan ollut säästöjä. Kiinteistön arvo merkattiin melko alhaiseksi, jolloin perityt käteisvarat riittivät kustantamaan koko veroarvon. Sain siis asunnon, ja peritty käteinen meni kokonaisuudessaan veroihin. Kämppä sijaitsi keskikokoisessa kaupungissa hyvien kulkuyhteyksien päässä, ja oli vuokrakäytössä monta vuotta. Myyntihetkellä ei tarvinnut maksaa lisäveroja, koska kulut ja alkuperäinen maksu kattoivat myyntihintaan nähden voiton. Oli siinä siis remppaakin välissä, ei niinkään arvonlaskua.

Eri asia tietenkin jos heti myy, siinä varmasti järkevämpää maksaa perintövero kuin kalliimpi myyntivoittovero.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä Suomessa juuri koko ajan peräänkuulutetaan VAIN leskenoikeuksia ja korostetaan sitä kodin ja jäämistön täydellistä hallintaoikeutta. Tämä on tässä oppivaisessa maassa saanutkin aikaan sen, että lapsien talouden turvaamisesta (tai muistojen esim muistoesineiden kohdalla) ei olla huolissaan, kuin vaan osoitellaan ahneina perijöinä.

Kuitenkin, jos lapsi menettää varhain toisen vanhempansa, on se äärimmäisen traumaattinen kokemus, varsinkin jos suhde menetettyyn on ollut läheisempi kuin eloon jääneeseen. Sitten alkaa usein se sisarusten kukkotappelu tai ja lesken jonkun suosiminen ja liittoutuminen yhtä vastaan ja soppa on valmis.

Lakimiehet vievät kaiken, jos pesää sorkkii, varoitellaan. Ja ahneitahan he ovatkin. Leski tietää tämän. Ja jos on epäviisas leski, pitää tosiaankin vain ja ainoastaan kaiken itsellään ja huokaa kuinka kiittämättömiä lapset ovat ja älkää tulko haudalle itkemään repliikkejä, jos jälkeläisillä olisi esim isänsä jäämistöön / perintöön tarpeita.

Olisiko jo aika korostaa myös nuorena vanhempansa menettäneiden oikeuksia, jos kohtelu on yksioikoista tai jopa välinpitämätöntä. Almuja voidaan maksella, vaan ei itse perintöä. Moni rakastaa kontrollia.

Meillä puoliorvoilla ei ole mitään oikeuksia tässä maassa! Ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on oikeastaan hirveän surullista lukea tällaisia keskusteluja. Eikö elämänsä yhdessä rakentaneen parin voisi antaa pitää sen rakentamansa elämän ihan itse kunnes molemmista aika jättää, eikä heti olla käsi ojossa kärkyllä kuin haaskalinnut kun toinen puoliso jää yksin? Ottakaa itse vastuuta omasta elämästänne ja taloudestanne, niin ei tarvitse muiden varoja olla viemässä.

Röyhkeys ja ahneus, nämä on valitettavasi totta.

Käydään lesken kimppuun kuin haaskalinnut.

Usein asialla on myös perillisen puoliso kärkkymässä perintöä.

Kuvottavia ihmisiä.

Meillä perillisen puoliso estää sisarusten pääsyä sopuun jaosta, koska täytyy esitää mahtisonnia muijalle, että periksi ei anneta, ellei kakkkea saada. Ennen mukava sisarus ja yhteishenkinen perheharmonia rikkoontui tämän ulkopuolisen haaskan takia, eikä ole rauhaa ollut tämän suvun tulon jälkeen, joka ajouttui samaan aikaan, kun vanhempamme menetimme.

Been there know that.