Lue keskustelun säännöt.
Lesken asumisoikeus, ositus, perinnönjako ym. asioita (termit ei ihan hallussa)
01.05.2019 |
Toinen vanhemmistani kuoli vuosia sitten. Leski jäi asumaan yhteiseen asuntoon. Jonkinlainen ositus tms. tehtiin nimi paperiin systeemillä, oli erään sukulaisen tekemä. Asunnon käypä arvo oli ainakin todella ykäkanttiin vedetty. Mutta siis, meille lapsille tuli perintöverot, mitään perintöä emme ole saaneet, mitään rahaa ei kuulemma jäänyt jaettavaksi, koska leski piti kalliit hautajaiset. Eli mitään rahaa, materiaa tms. emme ole saaneet, kaikki jäi leskelle. Mitään tavaroita hän ei halua antaa, esim. jo se, että otamme omia tavaroitamme, jota lapsuudenkotiin aikoinaan jäi, aiheuttaa jo kinaa. Mitkä ovat meidän lasten oikeudet? Esim, kun me lapset omistamme osan talosta, voimmeko me sitten muuttaa sinne? Emme tietenkään ilmaiseksi, tietenkin kuluihin osallistuen. Tämä vaan tuli mieleen, kun yksi aloittaisi opiskelun ja tarvitsisi sieltäpäin asuntoa. Nyt siis asumme satojen kilometrien päässä. Leskellä ei ole rahaa ylläpitää asuntoa, esim. korjaukset, vaan talo rapistuu koko ajan eikä hänellä myöskään ole voimavaroja tehdä piha- tai lumitöitä.
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.
Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.
Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..
Sinun tapauksessasi voisi käydä niin, että lähtö tulisi. Jos joku sinun nimissäsi oleva sijoitusasunto olisi sinun kodiksi sopiva, niin lain mukaan siinä tapauksessa ei olisi asumisoikeutta. Toisaalta, jos lapset saisivat perintönsä sijoitusasunnoista, sinä saisit edelleen asua kotonasi, ja joka tapauksessa pitää irtaimiston jakamattomana hallinnassasi.
Mutta tämä ongelma ratkeaisi testamentilla. Silloin lapset voisivat vaatia lakiosansa sijoitusomaisuudesta.
Taidamme laittaa rahoiksi kaikki asunnot ja ostamme niillä kerrostalosta osakkeen. Ja ehkä Espanjaan talvikausiksi. Ehtisi nauttia ansioista yhdessä, ennen kuin toisesta aika jättää ja lapset tulevat vaatimalla vaatimaan "omiaan".
Suosittelen toimimaan näin. On täysin käsittämätöntä, miten omasta jälkikasvusta saattaa yhtäkkiä kuoriutua melkoisia verenimijöitä toisen vanhemman kuoltua, vaikka itsellä ei ole ollut osaa eikä arpaa tulevan perinnön hankkimsessa.
Ollaan mietitty puolison kanssa, että miten toimimalla voisimme turvata, että toisen kuoltua ei lesken tarvitsisi ruveta jakamaan tätä pientä omaisuutta, jonka olemme suurella vaivalla saaneet kokoon vanhuuden varalle. Olemme vielä töissä ja lapsilla on jo enemmän omaisuutta kuin meillä yhteensä. Lapset sitten neuvoivat tekemään keskinäisen omistusoikeustestamentin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia minä en ole lasteni isän kanssa naimisissa. Asumme hänen omistamassaan talossa ja jos hän kuolee, niin mielellään lapseni saavat talon pitää. Varsinkin kun lapset joutuisivat joka tapauksessa siitä perintöveron maksamaan.
Jospa perintöverot tulis maksuun vasta sitten kun perintökin on käytettävissä.
Lastesi takia kannattaisi olla naimisissa, ei päin vastoin. Jos puolisosi kuolisi työikäisenä, olisit oikeutetu perhe-eläkkeisiin yms. joihin muuten et olisi. Tämä olisi tietenkin lastenne etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.
Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap
Sinähän sanoit maksaneesi perintöveroa. Silloin vanhemmillasi on ollut hallintaoikeustestamentti eikä omistusoikeustestamentti.
En tosiaan hallitse tätä termistöä. No kuuluisiko minulle jotain? Vaikka tässä monet minua ahneeksi nimittävät, on oma elintasoni todella huono ja ihan mikä tahansa parantaisi sitä edes hieman. Ap
Hoida välisi kuntoon elävän vanhempasi kanssa, niin hän varmasti auttaa sinua. Muussa tapauksessa olet ahne verenimijä.
Osahan hoiteleekin välejään kuntoon vain perintö ja manipulaatio mielessään suhteessa muihin perillisiin na dementoituneet vanhukset voivat olla hyvä alusta tähän. Nähty.
Vierailija
</p>
<p>Hoida välisi kuntoon elävän vanhempasi kanssa, niin hän varmasti auttaa sinua. Muussa tapauksessa olet ahne verenimijä.[/quote kirjoitti:Joopa joo. Mitähän näin idioottiin nyt vastaisi. Kaikki eivät ahneuksissaan auta vaikka mikä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla mahdollista, ettei lapset joudu maksamaan perintöveroa toisen vanhemman kuollessa. Onkohan tuolloin asiat hoidettu oikein?
Voi teitä tietämättömä. Jos omaisuuden arvo ei ylitä tiettyä rajaa, niin perintöveroa ei mene lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.
Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap
Sinähän sanoit maksaneesi perintöveroa. Silloin vanhemmillasi on ollut hallintaoikeustestamentti eikä omistusoikeustestamentti.
Jos ap on maksanut perintöveroa, niin hän on saanut perintöä eli vähintään lakiosansa ainakin. Se vain on lesken hallinnassa se hänen perintönsä.
Perintövero on maksettava vaikka pesää ei olisi jaettukaan eli perinnönjakoa ei olisi tehty. Verottaja laskee sen ja jakaa sen perillisten kesken (vaikka kuolinpesä olisi yhä jakamaton).
Joo, mutta perintöveroa ei tule maksettavaksi lapsille lainkaan silloin, jos puolisoilla oli keskinäinen omistusoikeustestamentti, jonka mukaan leski perii kaiken, eikä kukaan lapsista vaadi lakiosaansa
Ap sanoi, että vanhemmilla oli keskinäinen testamentti. Sen täytyi olla hallintaoikeustestamentti, koska ap:lle tuli perintöveroa maksettavaksi. Jos testamentti koski koko omaisuutta (todennäköisesti) eikä kukaan lapsista vaatinut lakiosaansa, niin tällöin lesken hallintaoikeus koskee koko vainajalta jäänyttä irtaimistoa. Siinä tapauksessa lapset eivät todellakaan saa hakea kotoa mitään kuolleelle vanhemmalle kuuluvaa ilman lesken lupaa.
Totta, mutta tosiaan vain tuon omistusoikeustestamentin kohdalla.
Jos ei ole testamenttia tai jos on hallintatestamentti, lankeaa perintövero vaikka pesänjakoa ei tehtäisi.
Ei lankea perintöveroa lainkaan, jos omaisuutta ei ole paljoa tai jakajia on monta.
Lasten surua tai nuorison surua käsitellään hyvin harvoin vanhemman kuollessa. Kuitenkin se voi traumatisoida väärin hoidetussa jälkisurussa koko loppuelämäksi. Jos jäljelle jää tunne hyväksikäytöstä taloudellisesti, nuoren ymmärtömöttömyyttään lakiasiain koukeroita kohtaan, voi katkeroittaa välit mikäli nuori kokeen jäljelle jääneen vanhempansa pimittävän tämän oikeuksia omaksi hyväkseen.
Surussa ei ole vain leski, vaan voimakkaasti juurikin ainutkertaisen vanhempansa menettäneet jälkeläiset. Omituista, että tämö sivuutetaan käytänössä lähes aina, vaikka " paperilla lapset perisivät " mutta eivät käytännössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.
Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.
Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..
Sinun tapauksessasi voisi käydä niin, että lähtö tulisi. Jos joku sinun nimissäsi oleva sijoitusasunto olisi sinun kodiksi sopiva, niin lain mukaan siinä tapauksessa ei olisi asumisoikeutta. Toisaalta, jos lapset saisivat perintönsä sijoitusasunnoista, sinä saisit edelleen asua kotonasi, ja joka tapauksessa pitää irtaimiston jakamattomana hallinnassasi.
Mutta tämä ongelma ratkeaisi testamentilla. Silloin lapset voisivat vaatia lakiosansa sijoitusomaisuudesta.
Taidamme laittaa rahoiksi kaikki asunnot ja ostamme niillä kerrostalosta osakkeen. Ja ehkä Espanjaan talvikausiksi. Ehtisi nauttia ansioista yhdessä, ennen kuin toisesta aika jättää ja lapset tulevat vaatimalla vaatimaan "omiaan".
Suosittelen toimimaan näin. On täysin käsittämätöntä, miten omasta jälkikasvusta saattaa yhtäkkiä kuoriutua melkoisia verenimijöitä toisen vanhemman kuoltua, vaikka itsellä ei ole ollut osaa eikä arpaa tulevan perinnön hankkimsessa.
Ollaan mietitty puolison kanssa, että miten toimimalla voisimme turvata, että toisen kuoltua ei lesken tarvitsisi ruveta jakamaan tätä pientä omaisuutta, jonka olemme suurella vaivalla saaneet kokoon vanhuuden varalle. Olemme vielä töissä ja lapsilla on jo enemmän omaisuutta kuin meillä yhteensä. Lapset sitten neuvoivat tekemään keskinäisen omistusoikeustestamentin.
Minä ehdottaisin keskinäistä hallintaoikeustestamenttia ilman tilintekovelvollisuutta perillisille.
Tällöin lapsenne maksavat perintöveron kertaalleen ja ensiksi kuolleen osalta huojennettuna. Jos teette keskinäisen omistusoikeustestamentin, maksaa jälkeen elävä puoliso perintöveron täysimääräisinä ensiksi kuolleen osuudesta, ja lapset vielä uudelleen koko jäljellä olevasta omaisuudesta kun toinenkin puolisoista on kuollut.
Muuten keskustelussa kannattaisi muistaa pari pikku juttua:
- jos on yhteisiä lapsia, leski ei peri mitään.
- jos puolisoilla on avioehto, suoritetaan ensimmäisen puolison kuoleman jälkeen vain omaisuuden erittely ja kuolleen puolison osuus menee omistusoikeudella lapsille.
- jos ei ole avioehtoa, suoritetaan ositus. Tässä kannattaa muistaa että mikäli ensimmäisenä kuolleella puolisolla on vähemmän omaisuutta nimissään kuin leskeksi jääneellä, ei lesken ole pakko luovuttaa omaa omaisuuttaan tasinkona ensiksi kuolleen perillisille (olivat nämä yhteisiä tai eivät).
- leskellä on asumissuoja, eli hän saa jäädä asumaan puolisoiden yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon. Kuitenkin, mikäli jäämistöön sisältyy toinen asunto johon leski voi muuttaa ja joka soveltuu, voidaan asumisoikeus kohdistaa myös tähän.
- omasta omaisuudestaan saa testamentilla määrätä enintään 50 %, loppuosa (lakiosa) menee rintaperillisille jos sellaisia on. Perinnöttömäksi tekeminen kokonaan edellyttää vankkoja perusteita (esim törkeä tahallinen rikos perittävää kohtaan).
Näillä pääsee jo pitkälle.
Niin ja minä olen ihan oikeasti lakimies, nämä eivät ole mitään luuloja vaan faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa kaikki joutuvat miettimään, miten toinen pärjää, kun toisesta aika jättää. Ystäväni mies sairastui syöpään ja he luopuivat omakotitalosta ja ostivat kerrostaloasunnon. Sen omistajaksi merkittiin ystäväni. Kun mies sitten viisi vuotta myöhemmin kuoli, lasten perintö oli vain tuhatlappusia, koska leski omisti lähes kaiken.
Fiksusti toimittu. Olisi ikävää, jos leski joutuu puoliorpojen lastensa kanssa murehtimaan vielä raha-asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.
Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap
Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.
Ehkä testamentissa oli ehto, että jos lapsi vaatii lakiosaansa vanhempiensa tahdon vastaisesti, niin silloin hän ei tule saamaan enempää molempien kuoltua. Ahneella aloittajalle tämä ei käynyt.
Kenelle se sitten menee? Siis jos jokainen lapsi vaatii sen lakiosansa vielä lesken eläessä. Niin kun leski kuolee niin mihin lain mukaan menee hänen omaisuutensa ?
Leski voi testamentata koko lopun omaisuuden vaikkapa eläinsuojelujärjestölle niin halutessaan ja ahneet lapset saavat jäädä nuolemaan näppejään, kun eivät voineet kunnioittaa vanhempiensa viimeistä tahtoa.
Juu, mutta jos leski ei tee mitään uutta paperia niin kenen eduksi hänen perintönsä sitten päätyy? Yhteiskunnan?
Tuolla jo aiemmin vastattiin: kaikki lapsille. Jos ei lapsia niin valtiolle
Huomasitko kysymykseni: jos on testamentti missä edellytetään ettei lapset 1 vainajan jälkeen vaatisi lakiosaansa, tai he menettävät perintönsä 2 vainajan jälkeen - mutta jos kaikki perilliset vaativat lakiosansa ja molemmilla on vain samat perilliset - niin onko todella niin, että yhteiskunta saa sitten kaiken vai meneekö se sitten esim ensisijaisten perillisten (jotka siis 2 vainajan kohdalla jäävät ilman perintöä tai lakiosaa) perillisille - eli siis esim vainajan lasten lapsille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.
Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.
Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..
Sanopa muuta. Ollaat taidettu kasvattaa hurjan ahne sukupolvi. Ainakin kun tätä ketjua lukee.
Itse ette ole ollenkaan ahneita...?
Ei minulle ainakaan tule mieleenikään vaatia mitää lakiosia tai saattaa jompaa kumpaa vanhempaa ahdinkoon vanhoilla päivillään. Heidän omalla työllään tienaamansa omaisuus kuuluu heille. Minulla ei ole ollut sen kartuttamisessa osaa eikä arpaa. Tienaan itse omat rahani ja elätän niillä oman jälkikasvuni. Tarvittaessa autan myös vanhenevia vanhempiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun perunkirja on tehty, niin miten siitä lähtee tieto verottajalle?
Se lähetetään verottajalle.
Aika moni ehkä haluaisi nimenomaan lesken ahneuden iskiessä suojata lastensa taloudellisen turvan ja se avioehto olisi tärkeä muistaa ohitrttaessa lesken täydellinen omistusoikeus kaikkeen.
Sillä lapsi ei ala tappelemaan omaa vanhempaansa vastaan ellei laki ole hänen puolellaan ja jää juurikin helposti puille paljaille mikäli vain leski tai muut ahneet perilliset ovat asioita päättämässä.
Heikoimpienhan turvaksi lait tulisi laatia, eikä ahneimpien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.
Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap
Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.
Ehkä testamentissa oli ehto, että jos lapsi vaatii lakiosaansa vanhempiensa tahdon vastaisesti, niin silloin hän ei tule saamaan enempää molempien kuoltua. Ahneella aloittajalle tämä ei käynyt.
Kenelle se sitten menee? Siis jos jokainen lapsi vaatii sen lakiosansa vielä lesken eläessä. Niin kun leski kuolee niin mihin lain mukaan menee hänen omaisuutensa ?
Leski voi testamentata koko lopun omaisuuden vaikkapa eläinsuojelujärjestölle niin halutessaan ja ahneet lapset saavat jäädä nuolemaan näppejään, kun eivät voineet kunnioittaa vanhempiensa viimeistä tahtoa.
Juu, mutta jos leski ei tee mitään uutta paperia niin kenen eduksi hänen perintönsä sitten päätyy? Yhteiskunnan?
Tuolla jo aiemmin vastattiin: kaikki lapsille. Jos ei lapsia niin valtiolle
Huomasitko kysymykseni: jos on testamentti missä edellytetään ettei lapset 1 vainajan jälkeen vaatisi lakiosaansa, tai he menettävät perintönsä 2 vainajan jälkeen - mutta jos kaikki perilliset vaativat lakiosansa ja molemmilla on vain samat perilliset - niin onko todella niin, että yhteiskunta saa sitten kaiken vai meneekö se sitten esim ensisijaisten perillisten (jotka siis 2 vainajan kohdalla jäävät ilman perintöä tai lakiosaa) perillisille - eli siis esim vainajan lasten lapsille?
Ei sillä toiveella/edellytyksellä ole merkitystä. Lapsilla on laissa säädetty oikeus vaatia lakiosaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.
Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.
Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..
Sanopa muuta. Ollaat taidettu kasvattaa hurjan ahne sukupolvi. Ainakin kun tätä ketjua lukee.
Itse ette ole ollenkaan ahneita...?
Ei minulle ainakaan tule mieleenikään vaatia mitää lakiosia tai saattaa jompaa kumpaa vanhempaa ahdinkoon vanhoilla päivillään. Heidän omalla työllään tienaamansa omaisuus kuuluu heille. Minulla ei ole ollut sen kartuttamisessa osaa eikä arpaa. Tienaan itse omat rahani ja elätän niillä oman jälkikasvuni. Tarvittaessa autan myös vanhenevia vanhempiani.
Minä jaan rahani mieluummin jälkikasvulle eläessäni, kuin Attendolle tai Esperille
Vierailija kirjoitti:
Lasten surua tai nuorison surua käsitellään hyvin harvoin vanhemman kuollessa. Kuitenkin se voi traumatisoida väärin hoidetussa jälkisurussa koko loppuelämäksi. Jos jäljelle jää tunne hyväksikäytöstä taloudellisesti, nuoren ymmärtömöttömyyttään lakiasiain koukeroita kohtaan, voi katkeroittaa välit mikäli nuori kokeen jäljelle jääneen vanhempansa pimittävän tämän oikeuksia omaksi hyväkseen.
Surussa ei ole vain leski, vaan voimakkaasti juurikin ainutkertaisen vanhempansa menettäneet jälkeläiset. Omituista, että tämö sivuutetaan käytänössä lähes aina, vaikka " paperilla lapset perisivät " mutta eivät käytännössä.
Lapset ja nuoret ovat asia erikseen, mutta vanhan vanhemman kuollessa lapset ovat yleensä vahvasti aikuisia ja asuvat omillaan. Leski menettää puolisonsa ja joutuu rakentamaan elämänsä täysin uudelleen. Puolison puuttuminen tuntuu joka päivä, koska puolisot ovat jakaneet yhteisen elämän ja asumisen. Puolison menettäminen on elämän kovimpia kriisipaikkoja, jonka yli menee ainoastaan oman lapsen menettäminen. On karua, jos äärimmäisen haavoittuvassa asemassa oleva leski jotuu vielä todistelemaan oikeuttaan asua omassa kodissaan ja hallinnoida yhdessä puolisonsa kanssa hankittua omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on nähty läheltä, miten leskeys tekee monet ahneeksi. Vaikka ei olisi edes omasta suvusta kysymys. Kitupiikkiys ja vahtiminen. Jakaminennei kuulu suomalaiseen luonteeseen. Suomenruotsalaiset ehkä huolehtii paremmin omistaan, sekä lapsistaan että toki silloin lapset vanhemmistaan. Perinnön siirto kuuluu kuitenkin vanhemmalle sukupolvelle mandaatilla: lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.
Tarrautuminen omaisuuteen luo kitkeriö välejä, jos jälkeäläiset tai yksikin heistä kokee tulleensa huiputetuksi hyväuskoisuudessaan ja surun keskellä jättänyt talousasiat # perheen hyvään tahtoon uskoen.
Mikä ihme saa sinutkin kyttäämää itse ansaitsematonta omaisuutta itsellesi ja syyllistämään siitä leskeä?
Muistetaan nyt kuitenkin, että nykyään perijöiden keski-ikä on yli 50v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.
Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap
Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.
Ehkä testamentissa oli ehto, että jos lapsi vaatii lakiosaansa vanhempiensa tahdon vastaisesti, niin silloin hän ei tule saamaan enempää molempien kuoltua. Ahneella aloittajalle tämä ei käynyt.
Kenelle se sitten menee? Siis jos jokainen lapsi vaatii sen lakiosansa vielä lesken eläessä. Niin kun leski kuolee niin mihin lain mukaan menee hänen omaisuutensa ?
Leski voi testamentata koko lopun omaisuuden vaikkapa eläinsuojelujärjestölle niin halutessaan ja ahneet lapset saavat jäädä nuolemaan näppejään, kun eivät voineet kunnioittaa vanhempiensa viimeistä tahtoa.
Juu, mutta jos leski ei tee mitään uutta paperia niin kenen eduksi hänen perintönsä sitten päätyy? Yhteiskunnan?
Tuolla jo aiemmin vastattiin: kaikki lapsille. Jos ei lapsia niin valtiolle
Huomasitko kysymykseni: jos on testamentti missä edellytetään ettei lapset 1 vainajan jälkeen vaatisi lakiosaansa, tai he menettävät perintönsä 2 vainajan jälkeen - mutta jos kaikki perilliset vaativat lakiosansa ja molemmilla on vain samat perilliset - niin onko todella niin, että yhteiskunta saa sitten kaiken vai meneekö se sitten esim ensisijaisten perillisten (jotka siis 2 vainajan kohdalla jäävät ilman perintöä tai lakiosaa) perillisille - eli siis esim vainajan lasten lapsille?
Ei sillä toiveella/edellytyksellä ole merkitystä. Lapsilla on laissa säädetty oikeus vaatia lakiosaansa.
Ainoa tapa sulkea lapsilta omaisuutta kuoleman jälkeen on testamentata se muulle taholle. Silloinkin lapsi voi vaatia lakiosaansa eli puolta.
Vaikka ouolispt mitä ukaaseja tahansa kirjoittaisivat lastensa käsien sitomiseksi testamenttiin, eivät ne ohita Suomen lakia.
Niinpä. Tuosta vain väkisin putkahtivat jalkojenvälistä ja pilasivat pariskunnan elämän ja ovat vieneet rahaa ruokaan ja kasvatukseen ja sitten niitä pitäisi vielä elättääkkin ja jotain jättää perinnöksikin. Ja pelleilevät vielä sillä, että muka surevat kuollutta isäänsä tai äitinään, kun koko homman ideahan on, että leski saa olla hetken draaman päähenkilö, kun on menettänyt puolison. Sillä ei ole mitään merkitystä, että lapset surevat kuollutta vanhempaansa. Riiviöt, väkisin tunkivat perrseestä ulos ja riistävät vain omaisuutta. Parempi olisi ollut ottaa keskeytyspilleri heti testin tehtyä, niin saisi pitää kaikki rahat itse puolison kuoltua.