Syksyllä yläasteelle menevä tyttö ei halua älypuhelinta vaikka varoitin mahdollisesta kiusatuksi joutumisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytkö puhelin määrää fiksuuden? Monella älypuhelin on tarpeellinen. Meillä siellä on matkakortista, välipaloihin ja sisäänpääsyihin ja monet muut tarpeelliset asiat. Se ei ole pelkkään viihdekäyttöön.

Ei puhelin, vaan kyky ajatella omilla aivoillaan eikä mennä sokeasti vaan massan mukana. 

Nimen omaan kyky ajatella omin aivoin on hyvä. Mutta en ymmärrä miksi joku puhelin on paha massatoiminto? Autoko ei ole tai vaatteet? Tai koulureppu? Miksi älypuhelin demonisoidaan?

Vilkasepa ketjun otsikkoa. Eikö sinustakin siinä aiheena ole nimenomaan puhelin? Minusta ainakin on ja siksi on hyvin luontevaa keskustella tässä ketjussa nimenomaan puhelimista. Ei täällä kukaan mitään demonisoi. Kerromme vain tosiasioita, joihin lukeutuu se, että ihminen ei tarvitse välttämättä älypuhelinta. Ei edes yläasteelle mennessään. Autot ja vaatteet eivät liity tämän ketjun aiheeseen, joten siksi niistä ei keskustella täällä.

Miksi tässä annetaan ymmärtää, että älypuheliton lapsi on hyvä ja älypuhelimen kanssa tyhmä massaJonne? Älypuhelimelle on paljon käyttöä, mutta ei se pakollinen ole. Ei kukaan sitä pakollisuutta väitä. Mutta itse en ymmärrä miksei älypuhelimen tuomia etuja voisi käyttää tai huomioida? Miten se on aivotonta massaa?

Itse älypuhelin tai sen puuttuminen ei nyt tässä ole se pääpointti. Pääpointti on, meneekö massan mukana (ostaa älypuhelimen vain koska kaikilla muillakin on) vai onko rohkeasti sellainen kuin haluaa olla (ei osta älypuhelinta, koska ei halua). Kaikki me ymmärrämme älypuhelinten edut. Ihan samoin kuin ymmärrämme niiden haitat. Älypuhelinfanaatikoilta nämä haitat tuppaavat monesti unohtumaan ja paasataan vain siitä kuinka älypuhelin on helppo ja kätevä ja sitä tarvitsee lippujen ostoon ym. Siinä sitten unohtuu, mitä kaikkia ongelmia älypuhelinten valta-asemaan liittyy. Juuri niiden ongelmien takia monet kyseenalaistavat koko älypuhelimet ja erityisesti mielikuvan siitä, että älypuhelin olisi joku välttämättömyys.

Itse näen keskustelussa enemmän sitä asennetta, että älypuhelin on pahan alku ja massaa. Ilman sitä on joku hieno, älykäs ja yksilöllinen, näin kärjistettynä. Eli vahvaa vastakkainasettelua kuitenkin. Itse olen tuo jolla on molemmat. En tarvitse yksityiselämässä hirveästi puhelinta, mutta työelämässä älykännykkä auttaa oli se massaa tai ei. Puhelin ei vaikuta (varttuneen)aikuisen persoonaan. Ehkä se sitten vaikuttaa teinien. Toinen on massaa ja toinen yksilöllinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo, että "ei halua olla kuin muut" on aika riskialtis ajatus. Jos tyttösi noudattaa sitä, mitenhän hänelle mahtaa käydä työelämässä myöhempänä? Työkaverien kanssa on tultava toimeen ja työympäristöön mukauduttava, jos haluaa pärjätä. Ihan sama juttu koulussa.

Oma poikani joutui samasta syystä kiusatuksi ja on saanut siitä elinikäiset traumat. Tyttärellesi käy samoin, jos hän on noin itsepäinen.

Kun on rohkeasti ja itsevarmasti oma itsensä, pärjää paljon paremmin kuin matkimalla muita. Erityisesti työelämässä on tärkeää kyetä itsenäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon. Mukailemalla ja muita peilaamalla ei pitkälle pötkitä. Menestyneimmät ihmiset ovat juuri niitä, jotka eivät ole mukautuneet massaan, vaan ovat rohkeasti kulkeneet omaa polkuaan. Se ei ole itsepäisyyttä, vaan tervettä itsenäisyyttä.

Sulla on varmaan sitten jotain tutkimuksia tuosta, että menestyneimmät ihmiset ovat yläasteella kulkeneet omia polkujaan? Vai oliko se ihan omaa päätelmää?

Ihan omia silmiä ja korvia käyttämällä olen tällaisen tosiasian havainnut. Useampikin menestynyt ihminen on julkisuudessa kertonut olleensa jo kouluaikoina erilainen kuin muut. Ei tarvita mitään tutkimuksia. Riittää, että osaa lukea ja kuunnella. Esim. elämäkerroista löytyy paljonkin tietoa aiheesta.

Mä taas olen ihan omilla silmillä huomannut täysin päinvastaista. Kumpi meistä sitten on oikeassa?

Sitäpaitsi nämä asiat eivät sulje pois toisiaan. Jokainen kulkee omaa polkuaan vaikkei sitä koko ajan näkyvästi toisi ilmi ja tekisi eroa muihin esim. pukeutumalla. Ei joukossa olemisessa ole mitään pahaa, sosiaaliset suhteet on elämän tärkeimpiä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo, että "ei halua olla kuin muut" on aika riskialtis ajatus. Jos tyttösi noudattaa sitä, mitenhän hänelle mahtaa käydä työelämässä myöhempänä? Työkaverien kanssa on tultava toimeen ja työympäristöön mukauduttava, jos haluaa pärjätä. Ihan sama juttu koulussa.

Oma poikani joutui samasta syystä kiusatuksi ja on saanut siitä elinikäiset traumat. Tyttärellesi käy samoin, jos hän on noin itsepäinen.

Kun on rohkeasti ja itsevarmasti oma itsensä, pärjää paljon paremmin kuin matkimalla muita. Erityisesti työelämässä on tärkeää kyetä itsenäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon. Mukailemalla ja muita peilaamalla ei pitkälle pötkitä. Menestyneimmät ihmiset ovat juuri niitä, jotka eivät ole mukautuneet massaan, vaan ovat rohkeasti kulkeneet omaa polkuaan. Se ei ole itsepäisyyttä, vaan tervettä itsenäisyyttä.

Sulla on varmaan sitten jotain tutkimuksia tuosta, että menestyneimmät ihmiset ovat yläasteella kulkeneet omia polkujaan? Vai oliko se ihan omaa päätelmää?

Ihan omia silmiä ja korvia käyttämällä olen tällaisen tosiasian havainnut. Useampikin menestynyt ihminen on julkisuudessa kertonut olleensa jo kouluaikoina erilainen kuin muut. Ei tarvita mitään tutkimuksia. Riittää, että osaa lukea ja kuunnella. Esim. elämäkerroista löytyy paljonkin tietoa aiheesta.

Mä taas olen ihan omilla silmillä huomannut täysin päinvastaista. Kumpi meistä sitten on oikeassa?

Sitäpaitsi nämä asiat eivät sulje pois toisiaan. Jokainen kulkee omaa polkuaan vaikkei sitä koko ajan näkyvästi toisi ilmi ja tekisi eroa muihin esim. pukeutumalla. Ei joukossa olemisessa ole mitään pahaa, sosiaaliset suhteet on elämän tärkeimpiä asioita.

Sehän ei tietenkään ole mahdollista, että olisitte molemmat oikeassa? On pakko pönkittää itseään määrittelemällä oikeassaoleminen. Ihan kuin ei voisi menestyä sekä massataustalla että erottuvalla taustalla. Eikä se erottuminen aina ole edes ulkoisesti näkyvää. Peruspukuherrakin voi erottua massasta esim. tekemällä keskiverrosta poikkeavia ratkaisuja liiketoimissaan tms. Erilaisuutta on niin monenlaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo, että "ei halua olla kuin muut" on aika riskialtis ajatus. Jos tyttösi noudattaa sitä, mitenhän hänelle mahtaa käydä työelämässä myöhempänä? Työkaverien kanssa on tultava toimeen ja työympäristöön mukauduttava, jos haluaa pärjätä. Ihan sama juttu koulussa.

Oma poikani joutui samasta syystä kiusatuksi ja on saanut siitä elinikäiset traumat. Tyttärellesi käy samoin, jos hän on noin itsepäinen.

Kun on rohkeasti ja itsevarmasti oma itsensä, pärjää paljon paremmin kuin matkimalla muita. Erityisesti työelämässä on tärkeää kyetä itsenäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon. Mukailemalla ja muita peilaamalla ei pitkälle pötkitä. Menestyneimmät ihmiset ovat juuri niitä, jotka eivät ole mukautuneet massaan, vaan ovat rohkeasti kulkeneet omaa polkuaan. Se ei ole itsepäisyyttä, vaan tervettä itsenäisyyttä.

Sulla on varmaan sitten jotain tutkimuksia tuosta, että menestyneimmät ihmiset ovat yläasteella kulkeneet omia polkujaan? Vai oliko se ihan omaa päätelmää?

Ihan omia silmiä ja korvia käyttämällä olen tällaisen tosiasian havainnut. Useampikin menestynyt ihminen on julkisuudessa kertonut olleensa jo kouluaikoina erilainen kuin muut. Ei tarvita mitään tutkimuksia. Riittää, että osaa lukea ja kuunnella. Esim. elämäkerroista löytyy paljonkin tietoa aiheesta.

Mä taas olen ihan omilla silmillä huomannut täysin päinvastaista. Kumpi meistä sitten on oikeassa?

Sitäpaitsi nämä asiat eivät sulje pois toisiaan. Jokainen kulkee omaa polkuaan vaikkei sitä koko ajan näkyvästi toisi ilmi ja tekisi eroa muihin esim. pukeutumalla. Ei joukossa olemisessa ole mitään pahaa, sosiaaliset suhteet on elämän tärkeimpiä asioita.

Sehän ei tietenkään ole mahdollista, että olisitte molemmat oikeassa? On pakko pönkittää itseään määrittelemällä oikeassaoleminen. Ihan kuin ei voisi menestyä sekä massataustalla että erottuvalla taustalla. Eikä se erottuminen aina ole edes ulkoisesti näkyvää. Peruspukuherrakin voi erottua massasta esim. tekemällä keskiverrosta poikkeavia ratkaisuja liiketoimissaan tms. Erilaisuutta on niin monenlaista. 

Minä olen tasan tarkkaan sitä mieltä, että molemmilla tavoilla voi menestyä. Ja mitä menestyminen edes on? Paljon rahaa? Minulle ainakin tärkeintä on, että lapseni saavuttavat mukavan elämän ja mielenrauhan ja onnen, menestys on toissijaista.

On vaan typerää väittää, että joukossa kulkijat olisivat jotenkin huonompia ja ”omaa polkua kulkevat” tulevia menestyjiä. Voivat olla myös tulevia syrjäytyneitä. Tai mitä vaan. Kaikki tässä omaa polkua kuljetaan tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytkö puhelin määrää fiksuuden? Monella älypuhelin on tarpeellinen. Meillä siellä on matkakortista, välipaloihin ja sisäänpääsyihin ja monet muut tarpeelliset asiat. Se ei ole pelkkään viihdekäyttöön.

Ei puhelin, vaan kyky ajatella omilla aivoillaan eikä mennä sokeasti vaan massan mukana. 

Nimen omaan kyky ajatella omin aivoin on hyvä. Mutta en ymmärrä miksi joku puhelin on paha massatoiminto? Autoko ei ole tai vaatteet? Tai koulureppu? Miksi älypuhelin demonisoidaan?

Vilkasepa ketjun otsikkoa. Eikö sinustakin siinä aiheena ole nimenomaan puhelin? Minusta ainakin on ja siksi on hyvin luontevaa keskustella tässä ketjussa nimenomaan puhelimista. Ei täällä kukaan mitään demonisoi. Kerromme vain tosiasioita, joihin lukeutuu se, että ihminen ei tarvitse välttämättä älypuhelinta. Ei edes yläasteelle mennessään. Autot ja vaatteet eivät liity tämän ketjun aiheeseen, joten siksi niistä ei keskustella täällä.

Miksi tässä annetaan ymmärtää, että älypuheliton lapsi on hyvä ja älypuhelimen kanssa tyhmä massaJonne? Älypuhelimelle on paljon käyttöä, mutta ei se pakollinen ole. Ei kukaan sitä pakollisuutta väitä. Mutta itse en ymmärrä miksei älypuhelimen tuomia etuja voisi käyttää tai huomioida? Miten se on aivotonta massaa?

Itse älypuhelin tai sen puuttuminen ei nyt tässä ole se pääpointti. Pääpointti on, meneekö massan mukana (ostaa älypuhelimen vain koska kaikilla muillakin on) vai onko rohkeasti sellainen kuin haluaa olla (ei osta älypuhelinta, koska ei halua). Kaikki me ymmärrämme älypuhelinten edut. Ihan samoin kuin ymmärrämme niiden haitat. Älypuhelinfanaatikoilta nämä haitat tuppaavat monesti unohtumaan ja paasataan vain siitä kuinka älypuhelin on helppo ja kätevä ja sitä tarvitsee lippujen ostoon ym. Siinä sitten unohtuu, mitä kaikkia ongelmia älypuhelinten valta-asemaan liittyy. Juuri niiden ongelmien takia monet kyseenalaistavat koko älypuhelimet ja erityisesti mielikuvan siitä, että älypuhelin olisi joku välttämättömyys.

Itse näen keskustelussa enemmän sitä asennetta, että älypuhelin on pahan alku ja massaa. Ilman sitä on joku hieno, älykäs ja yksilöllinen, näin kärjistettynä. Eli vahvaa vastakkainasettelua kuitenkin. Itse olen tuo jolla on molemmat. En tarvitse yksityiselämässä hirveästi puhelinta, mutta työelämässä älykännykkä auttaa oli se massaa tai ei. Puhelin ei vaikuta (varttuneen)aikuisen persoonaan. Ehkä se sitten vaikuttaa teinien. Toinen on massaa ja toinen yksilöllinen.

Miten voi olla näin vaikea ymmärtää, että tässä nyt ei ole kyse pelkästään puhelimesta? Jokainen vähäiselläkin älyllä varustettu ymmärtää, ettei puhelin tai mikään muukaan ulkoinen asia vaikuta kenenkään persoonaan. Mutta niillä ulkoisilla valinnoilla voi halutessaan tuoda esiin tiettyä persoonansa piirrettä tai ajatusmalliaan. Tämä pätee ihan kaikkiin, ikään katsomatta. Jokainen ihmisen tekemä valinta kun on tavalla tai toisella kannanotto. Ap:n tyttökin perusteli puhelinvalintaansa nimenomaan sillä, että ei halua olla niin kuin muut luokan tytöt. Puhelin on vain yksi tapa näyttää tämä tahto. Se on siis vain väline, jolla tuodaan oma ajatusmalli näkyväksi. Ihan samoin kuin vaikkapa ekologisia arvoja tärkeänä pitävä ihminen tuo ajatusmallinsa näkyviksi kierrättämällä jätteensä ja ostamalla luonnonmukaisia tuotteita. Tai räiskyvä persoona tuo persoonaansa esiin pukeutumalla värikkäästi ja erottuvasti siinä missä rauhallisempi suosii hillitympiä sävyjä ja tyyliä. Pointti on siis siinä, että tyttö haluaa olla oma itsensä, ei niinkään siinä millaisen puhelimen hän haluaa. Ja vanhempien on tärkeä tukea lasta olemaan oma itsensä eikä taipumaan sosiaalisen paineen alla johonkin, mitä ei itse halua. Koskee muitakin asioita kuin vain puhelinvalintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo, että "ei halua olla kuin muut" on aika riskialtis ajatus. Jos tyttösi noudattaa sitä, mitenhän hänelle mahtaa käydä työelämässä myöhempänä? Työkaverien kanssa on tultava toimeen ja työympäristöön mukauduttava, jos haluaa pärjätä. Ihan sama juttu koulussa.

Oma poikani joutui samasta syystä kiusatuksi ja on saanut siitä elinikäiset traumat. Tyttärellesi käy samoin, jos hän on noin itsepäinen.

Kun on rohkeasti ja itsevarmasti oma itsensä, pärjää paljon paremmin kuin matkimalla muita. Erityisesti työelämässä on tärkeää kyetä itsenäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon. Mukailemalla ja muita peilaamalla ei pitkälle pötkitä. Menestyneimmät ihmiset ovat juuri niitä, jotka eivät ole mukautuneet massaan, vaan ovat rohkeasti kulkeneet omaa polkuaan. Se ei ole itsepäisyyttä, vaan tervettä itsenäisyyttä.

Sulla on varmaan sitten jotain tutkimuksia tuosta, että menestyneimmät ihmiset ovat yläasteella kulkeneet omia polkujaan? Vai oliko se ihan omaa päätelmää?

Ihan omia silmiä ja korvia käyttämällä olen tällaisen tosiasian havainnut. Useampikin menestynyt ihminen on julkisuudessa kertonut olleensa jo kouluaikoina erilainen kuin muut. Ei tarvita mitään tutkimuksia. Riittää, että osaa lukea ja kuunnella. Esim. elämäkerroista löytyy paljonkin tietoa aiheesta.

Mä taas olen ihan omilla silmillä huomannut täysin päinvastaista. Kumpi meistä sitten on oikeassa?

Sitäpaitsi nämä asiat eivät sulje pois toisiaan. Jokainen kulkee omaa polkuaan vaikkei sitä koko ajan näkyvästi toisi ilmi ja tekisi eroa muihin esim. pukeutumalla. Ei joukossa olemisessa ole mitään pahaa, sosiaaliset suhteet on elämän tärkeimpiä asioita.

Sehän ei tietenkään ole mahdollista, että olisitte molemmat oikeassa? On pakko pönkittää itseään määrittelemällä oikeassaoleminen. Ihan kuin ei voisi menestyä sekä massataustalla että erottuvalla taustalla. Eikä se erottuminen aina ole edes ulkoisesti näkyvää. Peruspukuherrakin voi erottua massasta esim. tekemällä keskiverrosta poikkeavia ratkaisuja liiketoimissaan tms. Erilaisuutta on niin monenlaista. 

Minä olen tasan tarkkaan sitä mieltä, että molemmilla tavoilla voi menestyä. Ja mitä menestyminen edes on? Paljon rahaa? Minulle ainakin tärkeintä on, että lapseni saavuttavat mukavan elämän ja mielenrauhan ja onnen, menestys on toissijaista.

On vaan typerää väittää, että joukossa kulkijat olisivat jotenkin huonompia ja ”omaa polkua kulkevat” tulevia menestyjiä. Voivat olla myös tulevia syrjäytyneitä. Tai mitä vaan. Kaikki tässä omaa polkua kuljetaan tavalla tai toisella.

Menestys ei todellakaan ole sama asia kuin paljon rahaa. Se on juurikin sitä, mitä tuossa kuvailit. Ihminen on menestynyt, kun hän on saavuttanut omasta mielestään hyvän elämän, onnen ja mielenrauhan. Toisille se on iso pino seteleitä, toisille askeettinen luostarielämä jne. Molemmilla tavoilla voi olla menestynyt ja lisäksi on lukemattomia muita tapoja menestyä. Kukaan ei ole nähdäkseni väittänyt, että joukossa kulkijat olisivat jotenkin huonompia ihmisiä. On vain tuotu esiin, että on tärkeää löytää se oma juttunsa ja olla oma itsensä. Toisia matkimalla ja seuraamalla siihen ei pääse, koska silloin huomio kiinnittyy vain niihin muihin eikä siihen tärkeimpään eli omaan itseen. Ei voi muodostaa itselleen mielekästä elämää, jos ei tiedä mitä itse haluaa ja mikä on itselle tärkeää.