Lue keskustelun säännöt.
Muutin Yhdysvaltoihin "unelmatöihin", en kestänytkään täkäläistä työkulttuuria
26.04.2019 |
Tilanne on nyt siis se, että joudun palaamaan maitojunalla Suomeen. Olen täysin poikki. Viimeisen vuoden ajan olen painanut 60-tuntista työviikkoa. Palkka on paljon parempi kuin Suomessa, työyhteisö ja työkaverit mukavia ja itse työ mielenkiintoista, mutta en vain JAKSA. Tuntuu tyhmältä valittaa kun minulle on tälläinen mahdollisuus annettu ja olen nuori ja terve, mutta en vain käsitä miten muut ihmiset täällä kykenevät uhraamaan käytännössä koko elämänsä työnteolle. Vielä hullummalta tuntuu valittaa siksi, että oikeasti jotkut kollegat painavat pitkiäkin aikoja jopa 80-tuntista viikkoa ja käytännössä asuvat työpaikalla - valittamatta. Pidin itseäni pirteänä ja ahkerana ihmisenä, mutta henkinen hyvinvointi alkaa mennä. Hävettää ja nolottaa palata Suomeen, mutta en usko että pystyn jäämäänkään. Tiesin toki työpaikkakulttuurien eroavan ja olin tähän valmistautunut, mutta nyt käytännössä en pystykään.
Onko täällä vertaistukea? Muita jotka tekevät pitkää työviikkoa, miten te sen teette? Itsellä on nyt ihan luuseriolo tämän takia.
Kommentit (345)
Vierailija kirjoitti:
Sosialistinen onnela kirjoitti:
Kummallista on miksi USA:laisia ei ole jonossa tunkemassa Eurooppaan tai Suomen sosialistiseen paratiisiin, vaan asia on jostain kumman syystä päinvastoin Euroopasta ja Suomesta ihmisvirta suuntautuu USA:n päin. Mistähän voisi johtua että meidän onnela ei jenkkejä tunnu oikeasti kiinnostavan???
Johtuu varmaan siitä, että tänne Suomeen ei niin vaan tulla! Esimerkiksi, jos menet naimisiin amerikkalaisen kanssa, pääset maahan ja green cardin saat aika nopeasti, jonka jälkeen voit tehdä töitä. Englanti on myös maailman eniten puhuttu kieli, joten työpaikan löytyminen on silloin helpompaa, kun puhut maan kieltä.
Ulkomaalainen, joka menee naimisiin suomalaisen kanssa, ei niin vaan saa oleskelulupaa. Puhumattakaan maahanmuuttajasta, jolla ei ole minkäänlaisia suomalaisia siteitä maahamme. Suomen kielen oppiminen on vaikeaa, etenkin englantia kotikielenään puhuville, koska he ovat tottuneet siihen, että KAIKKI puhuvat englantia. Mutta Suomessa pitää osata työelämässä suomea, ja osassa työpaikassa suomen lisäksi myös ruotsia.
Amerikkalaiset ystäväni, jotka tappelevat isojen lääkärilaskujen ja/tai sairasvakuutusten kanssa, tulisivat tänne kyllä mielellään asumaan. Mutta Suomeen on vaikea tulla.
Ei se nyt ihan noin mene.
Minun amerikkalainen mies pärjää täällä Suomessa täysin hyvin pelkällä englannilla. Niin työ- kuin muussa elämässä. Perusteet suomenkielestä hän toki osaa, mutta esim. meidän perheessämme yhteinen kieli on vain englanti. Olen perheestämme ainoa joka puhuu Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan aika paljon epämääräistä mutu-tietoa amerikkalaisesta työkulttuurista ja elämäntavasta/tavoista. Ihmetyksellä luen näitä, kun en oikein tunnista amerikkalaista yhteiskuntaa näistä kirjoituksista. Ehkä ne ovat vain propagandaa, jota joku/jotkut on valmennettu levittämään tai sitten perustuvat täydelliseen tietämättömyyteen. Täällä on muutama kirjoitus, joihin uskon, ja jotka tunnen tutuksi.
Jos esität että työelämä Jenkeissä on leppoisaa ja lomia on paljon, olet kyllä väärässä.
Faktat voi ihan todeta jo vaikka tästä kartasta josta näkee vuosilomapäivät eri maissa.
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_minimum_annual_leave_by_country
Ja toisesta taulukosta näkee että keskimäärin USA:ssa työntekijä tekee vuodessa 1 789 tuntia töitä, Suomessa taas 1 653 tuntia (2016 tilasto).
https://en.wi ainakipedia.org/wiki/Working_time
Ja sen että raha on todella tärkeä arvo USA:ssa, sehän on ihan common knowledge.
Nuo vuotuiset työtunnit kuulostavat kyllä aika leppoisalta. Onkohan luvut otettu koko väestöstä eli siinä on osa-aikaiset (ja ehkä työttömätkin) mukana?
Nopeasti laskin, että viisipäiväisellä viikolla, kuukauden(!) vuosilomalla ja 8-tuntisilla työpäivillä työtunteja tulee vuodessa 1976.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani on menestyvä asianajaja ja osakas Helsingissä. Tekee töitä noin 80 h/vk. Aina pitää olla tavoitettavissa.
Syntymäpäiväjuhlat sunnuntaina, hänelle soitettiin, että poliisi tekee kotietsinnän asiakkaan luo juuri nyt, joten oli lähdettävä paikalle.Mitä hyötyä asianajajasta on kotietsinnässä? Poliisilla on laillinen oikeus se tehdä.
Asianajaja on henkisenä tukena asiakkaalleen. Todistaa myös miten poliisit toimii.
Poikani teki hyvää työtä. Toimeksiantajalta vaaditut kymmenien miljoonien korvaukset putosivat hovissa muutamaan miljoonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosialistinen onnela kirjoitti:
Kummallista on miksi USA:laisia ei ole jonossa tunkemassa Eurooppaan tai Suomen sosialistiseen paratiisiin, vaan asia on jostain kumman syystä päinvastoin Euroopasta ja Suomesta ihmisvirta suuntautuu USA:n päin. Mistähän voisi johtua että meidän onnela ei jenkkejä tunnu oikeasti kiinnostavan???
Johtuu varmaan siitä, että tänne Suomeen ei niin vaan tulla! Esimerkiksi, jos menet naimisiin amerikkalaisen kanssa, pääset maahan ja green cardin saat aika nopeasti, jonka jälkeen voit tehdä töitä. Englanti on myös maailman eniten puhuttu kieli, joten työpaikan löytyminen on silloin helpompaa, kun puhut maan kieltä.
Ulkomaalainen, joka menee naimisiin suomalaisen kanssa, ei niin vaan saa oleskelulupaa. Puhumattakaan maahanmuuttajasta, jolla ei ole minkäänlaisia suomalaisia siteitä maahamme. Suomen kielen oppiminen on vaikeaa, etenkin englantia kotikielenään puhuville, koska he ovat tottuneet siihen, että KAIKKI puhuvat englantia. Mutta Suomessa pitää osata työelämässä suomea, ja osassa työpaikassa suomen lisäksi myös ruotsia.
Amerikkalaiset ystäväni, jotka tappelevat isojen lääkärilaskujen ja/tai sairasvakuutusten kanssa, tulisivat tänne kyllä mielellään asumaan. Mutta Suomeen on vaikea tulla.
Ei se nyt ihan noin mene.
Minun amerikkalainen mies pärjää täällä Suomessa täysin hyvin pelkällä englannilla. Niin työ- kuin muussa elämässä. Perusteet suomenkielestä hän toki osaa, mutta esim. meidän perheessämme yhteinen kieli on vain englanti. Olen perheestämme ainoa joka puhuu Suomea.
Öööh.... Ja kehuskelet sillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosialistinen onnela kirjoitti:
Kummallista on miksi USA:laisia ei ole jonossa tunkemassa Eurooppaan tai Suomen sosialistiseen paratiisiin, vaan asia on jostain kumman syystä päinvastoin Euroopasta ja Suomesta ihmisvirta suuntautuu USA:n päin. Mistähän voisi johtua että meidän onnela ei jenkkejä tunnu oikeasti kiinnostavan???
Johtuu varmaan siitä, että tänne Suomeen ei niin vaan tulla! Esimerkiksi, jos menet naimisiin amerikkalaisen kanssa, pääset maahan ja green cardin saat aika nopeasti, jonka jälkeen voit tehdä töitä. Englanti on myös maailman eniten puhuttu kieli, joten työpaikan löytyminen on silloin helpompaa, kun puhut maan kieltä.
Ulkomaalainen, joka menee naimisiin suomalaisen kanssa, ei niin vaan saa oleskelulupaa. Puhumattakaan maahanmuuttajasta, jolla ei ole minkäänlaisia suomalaisia siteitä maahamme. Suomen kielen oppiminen on vaikeaa, etenkin englantia kotikielenään puhuville, koska he ovat tottuneet siihen, että KAIKKI puhuvat englantia. Mutta Suomessa pitää osata työelämässä suomea, ja osassa työpaikassa suomen lisäksi myös ruotsia.
Amerikkalaiset ystäväni, jotka tappelevat isojen lääkärilaskujen ja/tai sairasvakuutusten kanssa, tulisivat tänne kyllä mielellään asumaan. Mutta Suomeen on vaikea tulla.
Ei se nyt ihan noin mene.
Minun amerikkalainen mies pärjää täällä Suomessa täysin hyvin pelkällä englannilla. Niin työ- kuin muussa elämässä. Perusteet suomenkielestä hän toki osaa, mutta esim. meidän perheessämme yhteinen kieli on vain englanti. Olen perheestämme ainoa joka puhuu Suomea.
Vaikka Suomessa pärjää englannilla, on aivan eri tilanne menetkö maahan, jonka kieltä puhut vai maahan, jossa oma oletuksesi on se, että muut vaihtavat ympärilläsi oman äidinkielensä sinun äidinkieleesi. Useimmissa työpaikoissa kyllä suomen osaaminen on ainakin etu, ellei vaatimus. Suomalaiset ovat tottuneet yrittämään valittamatta pärjätä ja kommunikoida eri kielillä, mutta todellisuudessa luultavasti useimpia suomalaisia ärsyttää ja rasittaa joutua yhden takia puhumaan jatkuvasti vierasta kieltä, vaikka eivät sitä näytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosialistinen onnela kirjoitti:
Kummallista on miksi USA:laisia ei ole jonossa tunkemassa Eurooppaan tai Suomen sosialistiseen paratiisiin, vaan asia on jostain kumman syystä päinvastoin Euroopasta ja Suomesta ihmisvirta suuntautuu USA:n päin. Mistähän voisi johtua että meidän onnela ei jenkkejä tunnu oikeasti kiinnostavan???
Johtuu varmaan siitä, että tänne Suomeen ei niin vaan tulla! Esimerkiksi, jos menet naimisiin amerikkalaisen kanssa, pääset maahan ja green cardin saat aika nopeasti, jonka jälkeen voit tehdä töitä. Englanti on myös maailman eniten puhuttu kieli, joten työpaikan löytyminen on silloin helpompaa, kun puhut maan kieltä.
Ulkomaalainen, joka menee naimisiin suomalaisen kanssa, ei niin vaan saa oleskelulupaa. Puhumattakaan maahanmuuttajasta, jolla ei ole minkäänlaisia suomalaisia siteitä maahamme. Suomen kielen oppiminen on vaikeaa, etenkin englantia kotikielenään puhuville, koska he ovat tottuneet siihen, että KAIKKI puhuvat englantia. Mutta Suomessa pitää osata työelämässä suomea, ja osassa työpaikassa suomen lisäksi myös ruotsia.
Amerikkalaiset ystäväni, jotka tappelevat isojen lääkärilaskujen ja/tai sairasvakuutusten kanssa, tulisivat tänne kyllä mielellään asumaan. Mutta Suomeen on vaikea tulla.
Ei se nyt ihan noin mene.
Minun amerikkalainen mies pärjää täällä Suomessa täysin hyvin pelkällä englannilla. Niin työ- kuin muussa elämässä. Perusteet suomenkielestä hän toki osaa, mutta esim. meidän perheessämme yhteinen kieli on vain englanti. Olen perheestämme ainoa joka puhuu Suomea.
Öööh.... Ja kehuskelet sillä?
En kehuskele vaan totesin vain että ei täällä Suomessa mitään suomea tarvitse ihan välttämättä osata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan aika paljon epämääräistä mutu-tietoa amerikkalaisesta työkulttuurista ja elämäntavasta/tavoista. Ihmetyksellä luen näitä, kun en oikein tunnista amerikkalaista yhteiskuntaa näistä kirjoituksista. Ehkä ne ovat vain propagandaa, jota joku/jotkut on valmennettu levittämään tai sitten perustuvat täydelliseen tietämättömyyteen. Täällä on muutama kirjoitus, joihin uskon, ja jotka tunnen tutuksi.
Jos esität että työelämä Jenkeissä on leppoisaa ja lomia on paljon, olet kyllä väärässä.
Faktat voi ihan todeta jo vaikka tästä kartasta josta näkee vuosilomapäivät eri maissa.
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_minimum_annual_leave_by_country
Ja toisesta taulukosta näkee että keskimäärin USA:ssa työntekijä tekee vuodessa 1 789 tuntia töitä, Suomessa taas 1 653 tuntia (2016 tilasto).
https://en.wi ainakipedia.org/wiki/Working_time
Ja sen että raha on todella tärkeä arvo USA:ssa, sehän on ihan common knowledge.
Nuo vuotuiset työtunnit kuulostavat kyllä aika leppoisalta. Onkohan luvut otettu koko väestöstä eli siinä on osa-aikaiset (ja ehkä työttömätkin) mukana?
Nopeasti laskin, että viisipäiväisellä viikolla, kuukauden(!) vuosilomalla ja 8-tuntisilla työpäivillä työtunteja tulee vuodessa 1976.
Nuohan ovat keskiarvoja. Ja taulukon tarkoitus oli verrata Suomen ja USA:n eroja.
Eli meni sulta yli hilseen, huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kokemus-k kirjoitti:
Minusta tuntuu että vika on enemmänkin siinä että meidät suomalaiset on lyhyiden työaikojen ja pitkien lomien takia totutettu niin ylitehokkaiksi että emme oikein osaa asettua siihen muiden maiden työkulttuuriin jossa työpäivät ovat kyllä pitkiä mutta niitä ei välttämättä käytetä joka minuutilta ihan niin 100% tehokkaasti kuin me olemme tottuneet. Kukaanhan ei jaksa painaa täysilla yli kymmentä tuntia putkeen niin että keskittyminen olisi samanlaista kuin lymepänä työpäivänä. Itse sanoisin että 20% lisää työaikaa tuo ehkä maksimissaan 10% lisää työn tulosta. Me suomalaiset kuitenkin helposti yritämme puskeä täydellä höyryllä koko ajan ja uupumushan siitä seuraa.
En ole itse ollut töissä USA:ssa kuin pieniä pätkiä mutta opiskellut kyllä pidempään sikäläisessä yliopistossa. Ja sieltäkin yliopistosta jäi mieleen se valtava tuntimäärä jonka paikalliset opiskelijat pänttäsivät ja käyttivät erilaisiin harjoitustöihin. Yliopistolla roikuttiin jopa yöhön saakka ja viikonloppuisin joka tuntui aluksi minusta tosi oudolta. Mutta sitten siihen tottui ja tajusin että osa tuosta ajasta oli lopulta sellaista puolisosiaalista hengausta jossa kyllä tehtiinkin hommia mutta lopulta rennommin kuin mitä itse olin tottunut tekemään. Käytetty aika ei siis korreloinut ihan yksi yhteen tuloksen kanssa.
Mutta toki tuo työkultuuri ei sovi kaikilla ja siihen pitää todellakin sopeutua ja oppia ottamaan se omalla tavallaan. Lopulta kuitenkin ne tulokset ratkaisevat sielläkin, ei pelkkä työpaikalla vietety tuntimäärä.
Myöskin jatkuva työskentelyn keskeyttäminen ja sosiaalisuus työpaikalla väsyttävät. Tykkään työkavereista, muttta en pidä siitä että työpäivä väistämättä venyy iltaan, koska pitää katsella kuvia työkaverin lapsista tai auttaa päättämään mikä mekko jonkun pitäisi tilata nettikaupasta. Näiden vatvomiseen kuluu paljon aikaa, eivät tapahdu siis missään ruokatauoilla vaan pitkin päivää. Jos taas et ole jatkuvasti innosunut kuulemaan jokaisen ihmisen kuulumisia, olet töykeä ja pilaat työilmapiirin, etkä sopeudu tiimityöskentelyyn.
Ap
Juuri tämän puuttumisesta ulkomaalaiset pitävät Suomessa, saa tehdä työnsä rauhassa ja tehokkaasti. Minulla on pari brittiä ja belgialaista työkavereina, jotka ovat aivan onnessaan siitä, ettei työn tekoa keskeytetä jatkuvasti jonninjoutavan takia. Kotiin pääsee inhimilliseen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosialistinen onnela kirjoitti:
Kummallista on miksi USA:laisia ei ole jonossa tunkemassa Eurooppaan tai Suomen sosialistiseen paratiisiin, vaan asia on jostain kumman syystä päinvastoin Euroopasta ja Suomesta ihmisvirta suuntautuu USA:n päin. Mistähän voisi johtua että meidän onnela ei jenkkejä tunnu oikeasti kiinnostavan???
Johtuu varmaan siitä, että tänne Suomeen ei niin vaan tulla! Esimerkiksi, jos menet naimisiin amerikkalaisen kanssa, pääset maahan ja green cardin saat aika nopeasti, jonka jälkeen voit tehdä töitä. Englanti on myös maailman eniten puhuttu kieli, joten työpaikan löytyminen on silloin helpompaa, kun puhut maan kieltä.
Ulkomaalainen, joka menee naimisiin suomalaisen kanssa, ei niin vaan saa oleskelulupaa. Puhumattakaan maahanmuuttajasta, jolla ei ole minkäänlaisia suomalaisia siteitä maahamme. Suomen kielen oppiminen on vaikeaa, etenkin englantia kotikielenään puhuville, koska he ovat tottuneet siihen, että KAIKKI puhuvat englantia. Mutta Suomessa pitää osata työelämässä suomea, ja osassa työpaikassa suomen lisäksi myös ruotsia.
Amerikkalaiset ystäväni, jotka tappelevat isojen lääkärilaskujen ja/tai sairasvakuutusten kanssa, tulisivat tänne kyllä mielellään asumaan. Mutta Suomeen on vaikea tulla.
Ei se nyt ihan noin mene.
Minun amerikkalainen mies pärjää täällä Suomessa täysin hyvin pelkällä englannilla. Niin työ- kuin muussa elämässä. Perusteet suomenkielestä hän toki osaa, mutta esim. meidän perheessämme yhteinen kieli on vain englanti. Olen perheestämme ainoa joka puhuu Suomea.
Vaikka Suomessa pärjää englannilla, on aivan eri tilanne menetkö maahan, jonka kieltä puhut vai maahan, jossa oma oletuksesi on se, että muut vaihtavat ympärilläsi oman äidinkielensä sinun äidinkieleesi. Useimmissa työpaikoissa kyllä suomen osaaminen on ainakin etu, ellei vaatimus. Suomalaiset ovat tottuneet yrittämään valittamatta pärjätä ja kommunikoida eri kielillä, mutta todellisuudessa luultavasti useimpia suomalaisia ärsyttää ja rasittaa joutua yhden takia puhumaan jatkuvasti vierasta kieltä, vaikka eivät sitä näytä.
Tähän muuten jännä huomio, kun tuntuu että nimenomaan jenkeissä ei katsottaisi lomamatkaa kauempaa valtakieltä osaamatonta ummikkoa joka odottaisi muiden vaihtavan kielensä itselleen sopivampaan. Jo ihan tämän ummikon oman sosiaalisen menestymisen ja hyvinvoinnin takia kädestä pitäen mammat taluttaisivat kielikurssille, järjestettäisiin tilaisuuksia puhua ja opetella kieltä, tentattaisiin sanoja jne.
Mutta kun jenkki itse muuttaa muualle, niin ilahtuneena miettii että hetkinen, eihän täällä tarvitse opetella paikallisten kieltä puhumaan, on se liian vaikeatakin. Muut kiristelee hampaita mutta kärsivällisesti mukaudutaan siihen että joku kyllä osaa kielen perusteet mutta ei vaan vie osaamistaan käytäntöön, sen sijaan odottaa mukautumista muilta.
No menee jo ohi varsinaisen työ-aiheen, mutta tuli vain mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kokemus-k kirjoitti:
Minusta tuntuu että vika on enemmänkin siinä että meidät suomalaiset on lyhyiden työaikojen ja pitkien lomien takia totutettu niin ylitehokkaiksi että emme oikein osaa asettua siihen muiden maiden työkulttuuriin jossa työpäivät ovat kyllä pitkiä mutta niitä ei välttämättä käytetä joka minuutilta ihan niin 100% tehokkaasti kuin me olemme tottuneet. Kukaanhan ei jaksa painaa täysilla yli kymmentä tuntia putkeen niin että keskittyminen olisi samanlaista kuin lymepänä työpäivänä. Itse sanoisin että 20% lisää työaikaa tuo ehkä maksimissaan 10% lisää työn tulosta. Me suomalaiset kuitenkin helposti yritämme puskeä täydellä höyryllä koko ajan ja uupumushan siitä seuraa.
En ole itse ollut töissä USA:ssa kuin pieniä pätkiä mutta opiskellut kyllä pidempään sikäläisessä yliopistossa. Ja sieltäkin yliopistosta jäi mieleen se valtava tuntimäärä jonka paikalliset opiskelijat pänttäsivät ja käyttivät erilaisiin harjoitustöihin. Yliopistolla roikuttiin jopa yöhön saakka ja viikonloppuisin joka tuntui aluksi minusta tosi oudolta. Mutta sitten siihen tottui ja tajusin että osa tuosta ajasta oli lopulta sellaista puolisosiaalista hengausta jossa kyllä tehtiinkin hommia mutta lopulta rennommin kuin mitä itse olin tottunut tekemään. Käytetty aika ei siis korreloinut ihan yksi yhteen tuloksen kanssa.
Mutta toki tuo työkultuuri ei sovi kaikilla ja siihen pitää todellakin sopeutua ja oppia ottamaan se omalla tavallaan. Lopulta kuitenkin ne tulokset ratkaisevat sielläkin, ei pelkkä työpaikalla vietety tuntimäärä.
Myöskin jatkuva työskentelyn keskeyttäminen ja sosiaalisuus työpaikalla väsyttävät. Tykkään työkavereista, muttta en pidä siitä että työpäivä väistämättä venyy iltaan, koska pitää katsella kuvia työkaverin lapsista tai auttaa päättämään mikä mekko jonkun pitäisi tilata nettikaupasta. Näiden vatvomiseen kuluu paljon aikaa, eivät tapahdu siis missään ruokatauoilla vaan pitkin päivää. Jos taas et ole jatkuvasti innosunut kuulemaan jokaisen ihmisen kuulumisia, olet töykeä ja pilaat työilmapiirin, etkä sopeudu tiimityöskentelyyn.
Ap
Juuri tämän puuttumisesta ulkomaalaiset pitävät Suomessa, saa tehdä työnsä rauhassa ja tehokkaasti. Minulla on pari brittiä ja belgialaista työkavereina, jotka ovat aivan onnessaan siitä, ettei työn tekoa keskeytetä jatkuvasti jonninjoutavan takia. Kotiin pääsee inhimilliseen aikaan.
Ulkomaalaiset varmaan sitten tyytyvät aika vähään, sillä Suomessa ei voi hankkia kovinkaan kummoista elintasoa (ja hädin tuskin saada edes maksettua elinkustannukset!) töitä tekemällä, kun verottaja vie yhä enemmän ja enemmän. Toista on Amerikassa, jossa ihan oikeasti työllä voi ansaita paremman elintason.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan aika paljon epämääräistä mutu-tietoa amerikkalaisesta työkulttuurista ja elämäntavasta/tavoista. Ihmetyksellä luen näitä, kun en oikein tunnista amerikkalaista yhteiskuntaa näistä kirjoituksista. Ehkä ne ovat vain propagandaa, jota joku/jotkut on valmennettu levittämään tai sitten perustuvat täydelliseen tietämättömyyteen. Täällä on muutama kirjoitus, joihin uskon, ja jotka tunnen tutuksi.
Jos esität että työelämä Jenkeissä on leppoisaa ja lomia on paljon, olet kyllä väärässä.
Faktat voi ihan todeta jo vaikka tästä kartasta josta näkee vuosilomapäivät eri maissa.
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_minimum_annual_leave_by_country
Ja toisesta taulukosta näkee että keskimäärin USA:ssa työntekijä tekee vuodessa 1 789 tuntia töitä, Suomessa taas 1 653 tuntia (2016 tilasto).
https://en.wikipedia.org/wiki/Working_time
Ja sen että raha on todella tärkeä arvo USA:ssa, sehän on ihan common knowledge.
Jaa eihän tuo ole kuin 8% enemmän, olisin luullut, että olisi paljon enemmän kun jenkkien palkkoja katselee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kokemus-k kirjoitti:
Minusta tuntuu että vika on enemmänkin siinä että meidät suomalaiset on lyhyiden työaikojen ja pitkien lomien takia totutettu niin ylitehokkaiksi että emme oikein osaa asettua siihen muiden maiden työkulttuuriin jossa työpäivät ovat kyllä pitkiä mutta niitä ei välttämättä käytetä joka minuutilta ihan niin 100% tehokkaasti kuin me olemme tottuneet. Kukaanhan ei jaksa painaa täysilla yli kymmentä tuntia putkeen niin että keskittyminen olisi samanlaista kuin lymepänä työpäivänä. Itse sanoisin että 20% lisää työaikaa tuo ehkä maksimissaan 10% lisää työn tulosta. Me suomalaiset kuitenkin helposti yritämme puskeä täydellä höyryllä koko ajan ja uupumushan siitä seuraa.
En ole itse ollut töissä USA:ssa kuin pieniä pätkiä mutta opiskellut kyllä pidempään sikäläisessä yliopistossa. Ja sieltäkin yliopistosta jäi mieleen se valtava tuntimäärä jonka paikalliset opiskelijat pänttäsivät ja käyttivät erilaisiin harjoitustöihin. Yliopistolla roikuttiin jopa yöhön saakka ja viikonloppuisin joka tuntui aluksi minusta tosi oudolta. Mutta sitten siihen tottui ja tajusin että osa tuosta ajasta oli lopulta sellaista puolisosiaalista hengausta jossa kyllä tehtiinkin hommia mutta lopulta rennommin kuin mitä itse olin tottunut tekemään. Käytetty aika ei siis korreloinut ihan yksi yhteen tuloksen kanssa.
Mutta toki tuo työkultuuri ei sovi kaikilla ja siihen pitää todellakin sopeutua ja oppia ottamaan se omalla tavallaan. Lopulta kuitenkin ne tulokset ratkaisevat sielläkin, ei pelkkä työpaikalla vietety tuntimäärä.
Myöskin jatkuva työskentelyn keskeyttäminen ja sosiaalisuus työpaikalla väsyttävät. Tykkään työkavereista, muttta en pidä siitä että työpäivä väistämättä venyy iltaan, koska pitää katsella kuvia työkaverin lapsista tai auttaa päättämään mikä mekko jonkun pitäisi tilata nettikaupasta. Näiden vatvomiseen kuluu paljon aikaa, eivät tapahdu siis missään ruokatauoilla vaan pitkin päivää. Jos taas et ole jatkuvasti innosunut kuulemaan jokaisen ihmisen kuulumisia, olet töykeä ja pilaat työilmapiirin, etkä sopeudu tiimityöskentelyyn.
Ap
Juuri tämän puuttumisesta ulkomaalaiset pitävät Suomessa, saa tehdä työnsä rauhassa ja tehokkaasti. Minulla on pari brittiä ja belgialaista työkavereina, jotka ovat aivan onnessaan siitä, ettei työn tekoa keskeytetä jatkuvasti jonninjoutavan takia. Kotiin pääsee inhimilliseen aikaan.
Ulkomaalaiset varmaan sitten tyytyvät aika vähään, sillä Suomessa ei voi hankkia kovinkaan kummoista elintasoa (ja hädin tuskin saada edes maksettua elinkustannukset!) töitä tekemällä, kun verottaja vie yhä enemmän ja enemmän. Toista on Amerikassa, jossa ihan oikeasti työllä voi ansaita paremman elintason.
Päinvastoin. Esim. köyhästä rikkaaksi nouseminen on Amerikassa todella paljon vaikeampaa ja tutkimusten mukaan selkeästi harvinaisempaa kuin Pohjoismaissa. "Amerikkalainen unelma" tosiaankin jää useimmiten pelkäksi unelmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalaiset tekevät hulluja määriä töitä. Lomia ei pidetä, edes sitä vähää mitä olisi mahdollista. Asun Usassa, mutta en pidä näistä arvoista. Raha on täällä ihmisille arvo. Ja suorittaminen. Kotiäidinkin pitää olla liikkeellä aamuviidestä ja olla vapaaehtoisena ties missä.
Mulla on eräs amerikkalainen nelikymppinen tuttu, joka on lukiossa opettajana. Sinkku ja perheetön. Tekee hirveät määrät töitä. Puolet kesälomastakin vetää jonkinlaisia työpajoja tms. joista tienaa hyvin. Korostaa sitä, kuinka paljon esim. tästä kesälomalla työskentelystä tienaa. En kuitenkaan tiedä, että mitä hän tällä rahamäärällä tekee. Asuu yksin isossa asunnossa. Ei ole kuin kerran matkustanut Usan ulkopuolelle. Jatkuvasti kuitenkin puhuu siitä, kuinka "sitten joskus" matkustaa ja ostaa kesämökin. Eiköhän näitä ns. rahanperässä juoksevia löydy Suomestakin mutta ehkä kuitenkin yleisempää Usassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioilla on aina monta puolta. Esimerkiksi Suomessa valitetaan harrastusrumbaa joka perheellisten pitää lapsille järjestää. Entä jos homma menisi niin kuin amerikassa, että koulu järjestäisi kerhot ja harrastukset ja lapset jäisivät niihin suoraan koulusta, itse olisi saman ajan töissä ja tienaisi enemmän kuin mitä harrastuskuskailuihin kuluu aikaa? Olisi mielenkiintoista saada myös jotain tietoa miten stressitasoon vaikuttaa 40h täyttä paahtoa oleva työpäivä vai 60h hieman rennompaa tahtia, jossa aikaa on myös omille ajatuksilleen.
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on aina monta puolta. Esimerkiksi Suomessa valitetaan harrastusrumbaa joka perheellisten pitää lapsille järjestää. Entä jos homma menisi niin kuin amerikassa, että koulu järjestäisi kerhot ja harrastukset ja lapset jäisivät niihin suoraan koulusta, itse olisi saman ajan töissä ja tienaisi enemmän kuin mitä harrastuskuskailuihin kuluu aikaa? Olisi mielenkiintoista saada myös jotain tietoa miten stressitasoon vaikuttaa 40h täyttä paahtoa oleva työpäivä vai 60h hieman rennompaa tahtia, jossa aikaa on myös omille ajatuksilleen.
Amerikassa on kyllä tavallista, että äiti on kotona tai osa-aikatyössä, koska lapsia pitää kuljettaa joka paikkaan, myös harrastuksiin ja kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kokemus-k kirjoitti:
Minusta tuntuu että vika on enemmänkin siinä että meidät suomalaiset on lyhyiden työaikojen ja pitkien lomien takia totutettu niin ylitehokkaiksi että emme oikein osaa asettua siihen muiden maiden työkulttuuriin jossa työpäivät ovat kyllä pitkiä mutta niitä ei välttämättä käytetä joka minuutilta ihan niin 100% tehokkaasti kuin me olemme tottuneet. Kukaanhan ei jaksa painaa täysilla yli kymmentä tuntia putkeen niin että keskittyminen olisi samanlaista kuin lymepänä työpäivänä. Itse sanoisin että 20% lisää työaikaa tuo ehkä maksimissaan 10% lisää työn tulosta. Me suomalaiset kuitenkin helposti yritämme puskeä täydellä höyryllä koko ajan ja uupumushan siitä seuraa.
En ole itse ollut töissä USA:ssa kuin pieniä pätkiä mutta opiskellut kyllä pidempään sikäläisessä yliopistossa. Ja sieltäkin yliopistosta jäi mieleen se valtava tuntimäärä jonka paikalliset opiskelijat pänttäsivät ja käyttivät erilaisiin harjoitustöihin. Yliopistolla roikuttiin jopa yöhön saakka ja viikonloppuisin joka tuntui aluksi minusta tosi oudolta. Mutta sitten siihen tottui ja tajusin että osa tuosta ajasta oli lopulta sellaista puolisosiaalista hengausta jossa kyllä tehtiinkin hommia mutta lopulta rennommin kuin mitä itse olin tottunut tekemään. Käytetty aika ei siis korreloinut ihan yksi yhteen tuloksen kanssa.
Mutta toki tuo työkultuuri ei sovi kaikilla ja siihen pitää todellakin sopeutua ja oppia ottamaan se omalla tavallaan. Lopulta kuitenkin ne tulokset ratkaisevat sielläkin, ei pelkkä työpaikalla vietety tuntimäärä.
Myöskin jatkuva työskentelyn keskeyttäminen ja sosiaalisuus työpaikalla väsyttävät. Tykkään työkavereista, muttta en pidä siitä että työpäivä väistämättä venyy iltaan, koska pitää katsella kuvia työkaverin lapsista tai auttaa päättämään mikä mekko jonkun pitäisi tilata nettikaupasta. Näiden vatvomiseen kuluu paljon aikaa, eivät tapahdu siis missään ruokatauoilla vaan pitkin päivää. Jos taas et ole jatkuvasti innosunut kuulemaan jokaisen ihmisen kuulumisia, olet töykeä ja pilaat työilmapiirin, etkä sopeudu tiimityöskentelyyn.
Ap
Juuri tämän puuttumisesta ulkomaalaiset pitävät Suomessa, saa tehdä työnsä rauhassa ja tehokkaasti. Minulla on pari brittiä ja belgialaista työkavereina, jotka ovat aivan onnessaan siitä, ettei työn tekoa keskeytetä jatkuvasti jonninjoutavan takia. Kotiin pääsee inhimilliseen aikaan.
Ulkomaalaiset varmaan sitten tyytyvät aika vähään, sillä Suomessa ei voi hankkia kovinkaan kummoista elintasoa (ja hädin tuskin saada edes maksettua elinkustannukset!) töitä tekemällä, kun verottaja vie yhä enemmän ja enemmän. Toista on Amerikassa, jossa ihan oikeasti työllä voi ansaita paremman elintason.
Päinvastoin. Esim. köyhästä rikkaaksi nouseminen on Amerikassa todella paljon vaikeampaa ja tutkimusten mukaan selkeästi harvinaisempaa kuin Pohjoismaissa. "Amerikkalainen unelma" tosiaankin jää useimmiten pelkäksi unelmaksi.
Amerikkalainen unelma toteutuu paskomalla elämiä, omansa, työntekijöidensä, perheensä... Saattoi onnistua vielä joskus 70-luvulla mutta ei enää: kapitalismin alla ei voi olla eettistä hyvinvointia.
Ja siis pakko sanoa, itse valitsen aina mieluummin hiukan "alemman" elintason (mitä se edes tarkoittaa?) kuin katsoisin valtion ottavan oikeuksia pois ihmisiltä. Parempi elintaso on mielestäni enemminkin sitä että ei tarvitse olla niin riippuvainen aineettomista asioista (työ, vakuutukset...). Abortitkin onnistuu eikä tarvitse pelätä koko ajan että toisenväriset ystävät ja heidän lapsensa ammuttaisiin uhkaavuuden takia poliisin toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on aina monta puolta. Esimerkiksi Suomessa valitetaan harrastusrumbaa joka perheellisten pitää lapsille järjestää. Entä jos homma menisi niin kuin amerikassa, että koulu järjestäisi kerhot ja harrastukset ja lapset jäisivät niihin suoraan koulusta, itse olisi saman ajan töissä ja tienaisi enemmän kuin mitä harrastuskuskailuihin kuluu aikaa? Olisi mielenkiintoista saada myös jotain tietoa miten stressitasoon vaikuttaa 40h täyttä paahtoa oleva työpäivä vai 60h hieman rennompaa tahtia, jossa aikaa on myös omille ajatuksilleen.
jaa että veroja nostettaisiin taas että koulut saa pidettyä lapset vielä kauemmin? vai vanhemmatko ne maksaa suoraan? koska sillä mallilla mennään jo aika paskaan suuntaan yhteiskunnallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalaiset tekevät hulluja määriä töitä. Lomia ei pidetä, edes sitä vähää mitä olisi mahdollista. Asun Usassa, mutta en pidä näistä arvoista. Raha on täällä ihmisille arvo. Ja suorittaminen. Kotiäidinkin pitää olla liikkeellä aamuviidestä ja olla vapaaehtoisena ties missä.
Mulla on eräs amerikkalainen nelikymppinen tuttu, joka on lukiossa opettajana. Sinkku ja perheetön. Tekee hirveät määrät töitä. Puolet kesälomastakin vetää jonkinlaisia työpajoja tms. joista tienaa hyvin. Korostaa sitä, kuinka paljon esim. tästä kesälomalla työskentelystä tienaa. En kuitenkaan tiedä, että mitä hän tällä rahamäärällä tekee. Asuu yksin isossa asunnossa. Ei ole kuin kerran matkustanut Usan ulkopuolelle. Jatkuvasti kuitenkin puhuu siitä, kuinka "sitten joskus" matkustaa ja ostaa kesämökin. Eiköhän näitä ns. rahanperässä juoksevia löydy Suomestakin mutta ehkä kuitenkin yleisempää Usassa.
No mitäs jos hän vaikka kerää rahaa eläkepäiviään varten? Onko siinä muka jotain väärää?
Tai muuten vain rakastaa rahaa. Ihmiselle on helvetti soikoon annettava mahdollisuus tehdä elämällään mitä lystää, vaikka sitten töitä. Ehkäpä hän tykkää oikeasti tehdä töitä eikä tarvi muuta? Ei se sulle kuulu.
Suomalaisissa on aivan liikaa velttoranteisuutta ja saamattomuutta. Vapaa-aika on kaikki kaikessa vaikka työ pitäisi tulla ennen huveja. Puuttuu myöskin tervettä rahanahneutta. Ei progressiivinen valtionvero nyt kaikkea vie ja suurimpaan osaan se ei osu kovin ankarasti. Sen sijaan välilliset verot alv ym. ovat nousseet jatkuvasti. Ne ovat suurin syy ostovoiman sulamiseen. Amerikkalaista työelämää joku kuvasi "sosiaaliseksi teatteriksi". Jokainen työelämässä oleva tietää nämä 80 t työviikot höpöjutuiksi. Voihan työajaksi laskea vaikka koko valveillaolo aikansa.
No mutta, karkausvuonna aina yksi lomapäivä! Jes!