Lue keskustelun säännöt.
Muutin Yhdysvaltoihin "unelmatöihin", en kestänytkään täkäläistä työkulttuuria
26.04.2019 |
Tilanne on nyt siis se, että joudun palaamaan maitojunalla Suomeen. Olen täysin poikki. Viimeisen vuoden ajan olen painanut 60-tuntista työviikkoa. Palkka on paljon parempi kuin Suomessa, työyhteisö ja työkaverit mukavia ja itse työ mielenkiintoista, mutta en vain JAKSA. Tuntuu tyhmältä valittaa kun minulle on tälläinen mahdollisuus annettu ja olen nuori ja terve, mutta en vain käsitä miten muut ihmiset täällä kykenevät uhraamaan käytännössä koko elämänsä työnteolle. Vielä hullummalta tuntuu valittaa siksi, että oikeasti jotkut kollegat painavat pitkiäkin aikoja jopa 80-tuntista viikkoa ja käytännössä asuvat työpaikalla - valittamatta. Pidin itseäni pirteänä ja ahkerana ihmisenä, mutta henkinen hyvinvointi alkaa mennä. Hävettää ja nolottaa palata Suomeen, mutta en usko että pystyn jäämäänkään. Tiesin toki työpaikkakulttuurien eroavan ja olin tähän valmistautunut, mutta nyt käytännössä en pystykään.
Onko täällä vertaistukea? Muita jotka tekevät pitkää työviikkoa, miten te sen teette? Itsellä on nyt ihan luuseriolo tämän takia.
Kommentit (345)
Jenkeissä työnantajat vakuuttaa mielellään työntekijänsä kuoleman varalta niin, että yhtiö saa mukavasti rahaa, kun työntekijä kuolee. Vähän irvokasta, mutta yhtiölle on hyötyä paitsi elävästä, myös kuolleesta työntekijästä. Kaikki yritykset ei toimi tietenkään noin, mutta monet isot korporaatiot kyllä. Ja ei kaikkien kunto kestä vuosikausien ylisuorittamista. Aina jonkun sydän pettää.
Ja omaan palkkatasoon voi vaikuttaa ahkeruudellaan ja tuottavuudellaan. Jotkut onnistuvat luovimaan tässä paremmin kuin toiset. Lähtökohta on kuitenkin siinä mielessä reilu, että pärjääminen palkitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tää varmaan legit. Amerikkalainen uhoilu on tarttunut.
Vierailija kirjoitti:
kokemus-k kirjoitti:
Minusta tuntuu että vika on enemmänkin siinä että meidät suomalaiset on lyhyiden työaikojen ja pitkien lomien takia totutettu niin ylitehokkaiksi että emme oikein osaa asettua siihen muiden maiden työkulttuuriin jossa työpäivät ovat kyllä pitkiä mutta niitä ei välttämättä käytetä joka minuutilta ihan niin 100% tehokkaasti kuin me olemme tottuneet. Kukaanhan ei jaksa painaa täysilla yli kymmentä tuntia putkeen niin että keskittyminen olisi samanlaista kuin lymepänä työpäivänä. Itse sanoisin että 20% lisää työaikaa tuo ehkä maksimissaan 10% lisää työn tulosta. Me suomalaiset kuitenkin helposti yritämme puskeä täydellä höyryllä koko ajan ja uupumushan siitä seuraa.
En ole itse ollut töissä USA:ssa kuin pieniä pätkiä mutta opiskellut kyllä pidempään sikäläisessä yliopistossa. Ja sieltäkin yliopistosta jäi mieleen se valtava tuntimäärä jonka paikalliset opiskelijat pänttäsivät ja käyttivät erilaisiin harjoitustöihin. Yliopistolla roikuttiin jopa yöhön saakka ja viikonloppuisin joka tuntui aluksi minusta tosi oudolta. Mutta sitten siihen tottui ja tajusin että osa tuosta ajasta oli lopulta sellaista puolisosiaalista hengausta jossa kyllä tehtiinkin hommia mutta lopulta rennommin kuin mitä itse olin tottunut tekemään. Käytetty aika ei siis korreloinut ihan yksi yhteen tuloksen kanssa.
Mutta toki tuo työkultuuri ei sovi kaikilla ja siihen pitää todellakin sopeutua ja oppia ottamaan se omalla tavallaan. Lopulta kuitenkin ne tulokset ratkaisevat sielläkin, ei pelkkä työpaikalla vietety tuntimäärä.
Niin,lyhyempi työpäivä on suhteellisesti tuottavampi.Pitkään päivään sisältyy myös velttoilua.
Tarkoitatko velttoilulla taukoja?
Ilman taukoja työpäivä vasta tehoton onkin. Aivot kyllä toimivat, mutta puolella teholla. Eli tosiasiassa taukojen vuoksi pidentyvä työpäivä voi olla myös tehokkaampaa.
allaa taytyy tehda paljon tyota. Koulut maksaa paljon. Ei ole helppo dollari. Mina tulla sinne elakepaivia viettaa. Saada asunto ja teilla huva sosiaaliturva. Mina ei osa puhu enaa paljo suomi.
Vierailija kirjoitti:
Siellä kannattaakin mielummin alottaa oma yritys. Älä vielä luovuta.
Silloin olet töissä 24/7.
Ehkä jos oikein käy onni, useimmilla ei käy, niin pääset joku päivä nauttimaan asemasta jossa voit ottaa iisimmin ja rahaa on silti hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies tekee 60h viikossa ihan täällä koti-Suomessa työnjohtajana, kiirettä on töissä, jatkuvasti työreissuja joissa on kiinni töissä koko ajan. Näin on mennyt nyt 5 vuotta ja sen näkee. Ennen niin iloinen ja aktiivinen mies on enää varjo entisestään. Vaikka siellä töissä olisi välillä rennompaa ja kivempaakin, kyllä koti on aina koti. Ihmettelen tosiaan tota amerikkalaista kulttuuria, en ole edes tiennyt, että siellä on tuollaista.
Minkälainen urvelo ei osaa valita laitteelleen haluamiaan kirjaimistoja? Ei se näppäimistöstä kiinni ole enää nykyaikana.
Mulla on ihan suomalaiset kirjaimet perusasetuksena, mutta saan tästä ihan näin helposti vaikka seuraavanlaisia kirjaimia: Œ Õ Ø Æ Â Ü Ů Û.
Onnistuu niin kannettavalla, tabletilla kuin puhelimella. Jos osaa käyttää niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessa maassahan on niin, ettei alainen "voi" lähteä töistä ennen pomoa. Siellä sitten hengaillaan iltaan asti.
Suomessa on pikemminkin päinvastoin. Pomohan saa isompaa palkkaakin, joten on ihan reilua, että hän myös lähtee viimeisenä työpaikalta.
Yhdysvaltojen työkulttuuri kuulostaa aivan painajaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Monessa maassahan on niin, ettei alainen "voi" lähteä töistä ennen pomoa. Siellä sitten hengaillaan iltaan asti.
Suomessa on pikemminkin päinvastoin. Pomohan saa isompaa palkkaakin, joten on ihan reilua, että hän myös lähtee viimeisenä työpaikalta.
Yhdysvaltojen työkulttuuri kuulostaa aivan painajaiselta.
Kuulostaa, jos oikeasti uskoo aloittajan provoon. Ei sielläkään ole pakko tehdä pitkiä päiviä, jos ei halua! Siellä tuli pari vuotta oltua töissä, olisimme jääneetkin elintason ja ilmaston vuoksi, mutta sitten iski lama ja Nokian alasajo, Green Card jäi saamatta...
No vauvafoorumi on vauvafoorumi, tosin jotkut näyttävät ottavan kaiken tänne syötetyn tosissaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä maassa rikastutaan 8-tuntisella työpäivällä?
No sanopa muuta. Amerikassa pitää työpäiviäkin olla yhden vuorokauden aikana monta, että elää. Ja sittenkään ei ole varaa hankkia hoitoa, kun sairastuu.
Amerikassa moni asia on suurta ja valheellista. Naurattaa, kun ne aina kehuu miten rakastavat kutsua vieraita, yölläkö ne niitä kutsuu?
Ystäväni on amerikkalainen , hän sanoo aina että Suomen työkulttuuri on ihana. Turha lätinä pois ja työt hoidetaan. Jenkeissä menee iso osa työpäiväsi sosiaaliseen höpötykseen ja sitten kaikki on ihan poikki.
Ei oleole varaa hankkia hoitoa? Työnantajan vakuutushan sen maksaa. Ja kyllä USAssa ollaan sosiaalisia ja tavataan sukua ja ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Eli varsinaisia töitä siellä ei tehdä sen enempää kuin täälläkään, kenties vähemmänkin, mutta työpaikalla hengataan lorvimassa ja ollaan tekevinään. Lehtorini mukaan Japanissa sama homma, näennäisen työnteon kulttuuri.
Miksi sitten Japanissa niin moni uupuu ja tekee jopa itsemurhan? Jos vain näennäisesti raadetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikkaan on vaikea saada työlupaa. Pitäisi olla sellainen ammatti josta siellä on tarvetta. Tai suomalainen työnantaja lähettää sinut sinne. Opiskelu USA:ssa ensin aitta asiassa.
Sisareni lähti au pairiksi, nai ensimmäisen halukkaan miehen, jotta sai Green Gardin. Sitten erilaisissa töissä esim. Vicktorias Secret myymälässä. Myyntitavoite oli asetettu niin korkealle, että kun hän ei päässyt tavoitteeseen, osti miehensä luottokortilla itselleen puuttuvan summan edestä. Saimme kivat tuliaiset, kun tuli Suomeen.Victoria secretin perustaja myi firmansa 10:llä miljoonalla. Sitten kun firmasta tuli miljardin arvoinen, otti oman henkensä. Että sellaiset arvot siellä missä mikään ei riitä.
Miksi oletat että itsemurha liittyy työhön? Miksei voisi liittyä muihin ongelmiin ja hoitamattomaan masennukseen. Haluat vain mollata USAa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua naurattaa nuo kommentit amerikkalaisten rahan ja materian perassa juoksemisesta.
Enemmanhan suomalaiset sita tekevat. Naapurin autot syynataan tarkasti, pitaa olla joulu- ja paasiaisverhot. Ulkomaille pitaa paasta monta kertaa vuodessa kun ei muuten kesta sita pimeytta ja loskaa.
Meilla roikkuu samat verhot ikkunoissa vuodesta toiseen. Naapureilla on kaikilla useampikin auto mutta en tieda minka merkkisia ja hintaisia ovat. Kun me ostettiin uusi auto ei sita tullut koko kyla syynaamaan ja arvostelemaan. Kulkuvaline se on , ei sen enempaa.
Meilla on viimeisten villitysten sijaan laitettu rahat sijoituksiin poikimaan lisaa ja molemmat jaimme elakkeelle ennen elakeikaa. Talo on maksettu samoinkuin lapsen opiskelut kahdessa "top tier" yliopistossa.
Viime vuonna annoimme $100,000 hyvantekevaisyyteen.
Voi nolous tällaisia kommentteja🙈
Minakin voin jattaa skandit kayttamatta, se viela tarkoita etta olisin jenkeissa. By the way, kannattaisi Vauva-palstan sijaan seurata Suomesta uutisia: me sijoitamme myoskin jo kansakuntana melko paljon.
Yes yes, minakin laitoin hyvantekevaisyyteen asken coolin miljoonan. Eikos ne saa vahentaa Usa:ssa verotuksessa. 😂
Laitanko sinulle tahan puhelinnumeroni niin voit soittaa ja keskustella asiasta tarkemmin?
On se kumma etta kun ei ole skandeja nappaimistossa niin aina luullaan juttua tekaistuksi. Suomalaisilla kirjaimilla saa suoltaa vaikka mita puppua.
Mita keskusteltavaa kenellakaan olisi tuollaisen naurettavan rehentelijan kanssa?
Mita tekemista "hyvantekevaisyyslahjoituksella" tai sen maaralla on minkaan kanssa, mika liittyy ketjun aiheeseen. Tai itse asiassa millaan mita meille pyytamatta jaoit.Laitan nyt taman tahan yksinkertaistettuna jos et ennen ole kuullut: aito hyvantekija ei kaipaa teoilleen yleisoa...
Damn, kun ne skandit on edelleen hukassa.
Scaredy-cat, you don't have the guts to call. :D
Varmaan kaikille oli parasta etta jaitte elakkeelle, kun anti on tuota tasoa. Pus & kram suurille "hyvantekijoille".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat tuntemukset ap oli itselläni. Onneksi olin hoitamassa vain erään projektin ja tiesin kokoajan, että lopulta pääsen pois. Ei se työtaakka minua uuvuttanuta vaan päin vastoin. Suomessa projekti etenee kuukaudessa huomattavasti pidemmälle kun täällä ollaan tehokkaampia.
Näin yksityisyyttä arvostavana ja vähän jopa introverttinä ihmisenä, se koko elämän siirtäminen työpaikalle USA:ssa ahdisti ja väsytti. Työpaikalla piti olla pitkiä päiviä, vaikka samat hommat olisi saatu tehtyä huomattavasti nopeamminkin. Osa työajasta piti kuitenkin käyttää turhanpäiväiseen jutusteluun ja ihme sosiaalisiin tapahtumiin. Ei sovi ainakaan minulle tuollainen työkulttuuri.
Sosialistinen onnela kirjoitti:
Suomessa on lähinnä vasemmistolaisten toimittelijoiden ansiosta 60-luvulta asti toitotettu ihmisille kuinka kauhea paikka USA on. Siellä kuollaan nälkään ja sairauksiin ei saa hoitoa, vain rikkaat käyvät kouluja ja kapitalistit vievät työläisorjilta tuhkatkin pesästä.
Kummallista on miksi USA:laisia ei ole jonossa tunkemassa Eurooppaan tai Suomen sosialistiseen paratiisiin, vaan asia on jostain kumman syystä päinvastoin Euroopasta ja Suomesta ihmisvirta suuntautuu USA:n päin. Mistähän voisi johtua että meidän onnela ei jenkkejä tunnu oikeasti kiinnostavan???
1) Ihmiset usein haluaa asua lähellä omaisiaan. Koko suvun muuttaminen yhteen maahan taas on helposti...haastavaa.
2) Ihmiset usein valitsevat mieluummin ns. tutun helvetin kuin tuntemattoman paratiisin. Jos on kasvanut ja tottunut maailmaan, jossa tärkeintä ikinä on raha, omaisuus ja näihin perustuva sosiaalinena asema, niin voi olla vaikea hahmottaa, millä tavalla ihan toisenlainen systeemi voisikin olla parempi. Vaikka samaan aikaan huokailisi sitä, että onpa kadehtittavaa, kun noilla on niin paljon vapaa-aikaa.
3) Moni oikeasti arvostaa kotimaataan ja omaa kulttuuriaan, vaikka jostain osista olisi eri mieltä.
4) Vaikka Suomessa pärjää englannilla, niin kyllä se suomen oppiminen maahan jäämistä helpottaisi. Esim. puolisoni texasilainen työkaveri ilmoitti, että ei palaa Suomesta USA:n ikinä, ja haluaa siksi kansalaisuuden. Tämä tekniikan tohtori ei ole kuitenkaan eläissään opiskellut kieliä, joten kielikoe on hänelle oikea haaste. Kielen osaaminen myös helpottaa sosiaalisten verkostojen rakentamista (mikä voi muutenkin jenkille olla haaste. Osalle kun tulee yllätyksenä se, että Suomessa työkaverit eivät oletusarvoisesti hengaa kanssasi iltakymmeneen.) Samoin esim. itse olen asunut kohta vuoden Ranskassa osaamatta kunnolla ranskaa. Pärjään, mutta olo on aika ulkopuolinen verrattuna vaikka Espanjaan, jossa osaan kieltä hyvin.
Muuten, jännästi myös aika moni suomalainen verovalittaja ja USA:n ihailija pysyy Suomessa itkemässä sosialismista sen sijaan, että tekisi elettäkään lähteäkseen USA:n tai johonkin muuhun oikeastounelmavaltioon. Vaikka kielitaidonkin ovat jo verovaroista saaneet.
Suomessa tehdään tehokkaasti töitä.
Suomalaiset ovat tottuneet jonkinlaiseen helppoon ja valmiiksi ohjattuun elämään, jossa ei tarvitse paljon ponnistella. Opiskellaan verkkaisesti jokin ammatti, ja sitten ajaudutaan johonkin työpaikkaan, jossa sitten roikutaan kynsin hampain, koska työ on niin tärkeä. Sittenkin, vaikka ei ole etenemismahdollisuuksia, palkka on pieni, työ on lähes orjatyötä tarkkoine sääntöineen ja määräyksineen (palkat, lomat jne.). Helppoa on myös heittäytyä yhteiskunnan elätettäväksi, ja se on ihan hyväksyttävää. Tästä näyttää syntyneen jonkinlainen asetelma, että työ on elämässä se ikävin asia. Amerikassa meininkin on toisenlainen, ja siellä näkyy työn kunnioitus ihan eri tavalla, ja siellä näkyy yritteliäisyys ja eteenpäin menemisen meininki. Yksilön on todella helppo edetä ja kehittyä työssään ja ammatissaan, sillä osaamista arvostetaan ihan eri tavalla kuin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosialistinen onnela kirjoitti:
Suomessa on lähinnä vasemmistolaisten toimittelijoiden ansiosta 60-luvulta asti toitotettu ihmisille kuinka kauhea paikka USA on. Siellä kuollaan nälkään ja sairauksiin ei saa hoitoa, vain rikkaat käyvät kouluja ja kapitalistit vievät työläisorjilta tuhkatkin pesästä.
Kummallista on miksi USA:laisia ei ole jonossa tunkemassa Eurooppaan tai Suomen sosialistiseen paratiisiin, vaan asia on jostain kumman syystä päinvastoin Euroopasta ja Suomesta ihmisvirta suuntautuu USA:n päin. Mistähän voisi johtua että meidän onnela ei jenkkejä tunnu oikeasti kiinnostavan???
Sellainen syy tulee ainakin mieleen että amerikkalaiset ei edes oikein tunne muuta kuin oman maansa, pienestä asti on koulussa ja elämässä USA ollut pääasia ym. USA on valtava maa jossa voi tavallaan lähteä "etsimään" sitä onnea jopa erilaiseen kulttuuriin ja ilmapiiriin kuin mitä omassa osavaltiossa on. Joku Suomi on niin pieni maa että iso osa amerikkalaisista ei tiedä meistä yhtään mitään, eivät ymmärrä meidän systeemejä ym, ja pitävät meitä varmaan suunnilleen kommunisteina. Heitä ei Suomi kiinnosta koska he eivät ymmärrä ja tiedä Suomesta mitään. Erittäin iso osa amerikkalaisista ei suunnilleen liiku omasta osavaltiostaan mihinkään, eikä heille varmaan juolahtaisi mieleenkään "olla tunkemassa" yhtään mihinkään muualle.
Usa:ssa on n. 330 miljoonaa asukasta ja lukematon määrä eri kulttuureja, ilmasto vaihtelee troppisesta arktisen kylmään. Osavaltiot eroavat toisistaan lähes yhtälailla kuin Euroopan maat, yhdistävä tekijä on kuitenkin kieli. Muistaakseni n. 10% jenkeistä ei ole käynyt toisessa osavaltiossa, tosin yli suomalaisista 10% ei ole matkustanut maan rajojen ulkopuolelle. Vain 40% jenkeistä omistaa passin, tämä johtuu siitä että suurella osalla ei yksinkertaisesti ole mielenkiintoa matkustaa muihin maihin.
Mahdollisuuksia olisi kyllä muuttaa työn perässä, koska jenkkiyrityksiä on ympäri maailmaa, mutta palkat esim. Euroopassa ovat yleisesti paljon pienemmät kuin Usa:ssa, joka tappaa kyllä innon nopeasti. Ei Suomestakaan mennä töihin esim. Tsekkeihin tai muihin entisen itäblokin maihin vaikka töitä olisi tarjolla, koska elintaso laskisi selvästi.
Ohis, mutta. Ei elintaso ole kiinni vain siitä, miten korkea palkka on. Yksi ystäväni lähti töihin Latviaan, kun sai sieltä oman alan töitä. Oli varsin tyytyväinen elintasoonsa verrattuna Suomeen. Muutti sittemmin uuden homman perässä Britteihin. Palkka nousi, mutta elintaso laski, esim. ei ollut enää varaa asua yksin, vaan piti muuttaa kimppakämppään.
Me pelkäsimme elintason laskua kun muutimme Suomesta Ranskaan, sillä puolison palkka laski noin tonnilla (omani pysyi samana). Elintasomme pysyi kuitenkin käytännössä ennallaan. Osittain hintaerojen takia (Helsinki vs. suurehko ranskalainen kaupunki, Pariisi olisi toki ollut eri juttu) ja osittain siksi, että uusi elämäntilanne muutti kulutustapojamme. Esim. kallis harrastus vaihtui edullisempaan, itse en tarvitse enää joukkoliikenteen kk-lippua, koska teen töitä kotona ja asumme ihan keskustassa jne.
Ja tosiaan, muuton motiivi voi olla muukin kuin se, että saa enemmän rahaa käteen... Esim. meidän tapauksessa se, että puolisoni voi tehdä juuri sitä työtä, josta on unelmoinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli varsinaisia töitä siellä ei tehdä sen enempää kuin täälläkään, kenties vähemmänkin, mutta työpaikalla hengataan lorvimassa ja ollaan tekevinään. Lehtorini mukaan Japanissa sama homma, näennäisen työnteon kulttuuri.
Miksi sitten Japanissa niin moni uupuu ja tekee jopa itsemurhan? Jos vain näennäisesti raadetaan?
Olematon vapaa-aika käy kyllä psyyken päälle riippumatta siitä, kuinka paljon niiden ympäripyöreiden työpäivien aikana tehdään tehokasta työtä.
Huh, mietippä kaksi kertaa - vaikka me suomalaiset olemmekin tunnetusti ahkeria, kyllä tuollainen 80-tuntinen tappotahti voi viedä ennenaikaiseen hautaan varsinkin sellaisen, joka ei ole sellaiseen tottunut.