Lue keskustelun säännöt.
Muutin Yhdysvaltoihin "unelmatöihin", en kestänytkään täkäläistä työkulttuuria
26.04.2019 |
Tilanne on nyt siis se, että joudun palaamaan maitojunalla Suomeen. Olen täysin poikki. Viimeisen vuoden ajan olen painanut 60-tuntista työviikkoa. Palkka on paljon parempi kuin Suomessa, työyhteisö ja työkaverit mukavia ja itse työ mielenkiintoista, mutta en vain JAKSA. Tuntuu tyhmältä valittaa kun minulle on tälläinen mahdollisuus annettu ja olen nuori ja terve, mutta en vain käsitä miten muut ihmiset täällä kykenevät uhraamaan käytännössä koko elämänsä työnteolle. Vielä hullummalta tuntuu valittaa siksi, että oikeasti jotkut kollegat painavat pitkiäkin aikoja jopa 80-tuntista viikkoa ja käytännössä asuvat työpaikalla - valittamatta. Pidin itseäni pirteänä ja ahkerana ihmisenä, mutta henkinen hyvinvointi alkaa mennä. Hävettää ja nolottaa palata Suomeen, mutta en usko että pystyn jäämäänkään. Tiesin toki työpaikkakulttuurien eroavan ja olin tähän valmistautunut, mutta nyt käytännössä en pystykään.
Onko täällä vertaistukea? Muita jotka tekevät pitkää työviikkoa, miten te sen teette? Itsellä on nyt ihan luuseriolo tämän takia.
Kommentit (345)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan järkky maa. Mutta kun miettii ketkä sinne lähti niin sinne on valikoitunut jaksavaa porukkaa.
Ketkä sinne lähti, mitä tällä tarkoitetaan? Siirtolaisia ympäri maailman?
siis siirtolaisiksi ennen itsenäistymistä. Tapattivat alkuperäiskansat yms.
Kyllä ne "alkuperäiskansat" eli inkkarit siellä tappoivat ihan toisiaan oikein urakalla. Kammottavia, barbaarisia kidutuskulttuureja ne olivat, eri heimot vihasivat toisiaan eivätkä pystyneet kommunikoimaan kun ei ollut yhteistä kieltä. Eurooppalaiset toivat mukanaan tauteja joihin inkkareilla ei ollut vastustuskykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sielläkin alueellisia eroja; oma kokemus Idahon suunnasta oli että työpäivät pysyivät pääsääntöisesti järkevinä. Piilaakso, New York + muut isot kaupungit, siellä se on tuota 60-100h/vko. Ja potkut voi tulla ihan minä päivänä tahansa. Ihmisillä tulee niitä taukoja ”in between jobs” vaiheissa, joita varmaan löhes kaikilla tulee. Potkut ei suinkaan johdu siitä miten työnsä tekee ja organisaatiomuutoksista, yrityskaupoista jne.
Vierailija kirjoitti:
Sosialistinen onnela kirjoitti:
Suomessa on lähinnä vasemmistolaisten toimittelijoiden ansiosta 60-luvulta asti toitotettu ihmisille kuinka kauhea paikka USA on. Siellä kuollaan nälkään ja sairauksiin ei saa hoitoa, vain rikkaat käyvät kouluja ja kapitalistit vievät työläisorjilta tuhkatkin pesästä.
Kummallista on miksi USA:laisia ei ole jonossa tunkemassa Eurooppaan tai Suomen sosialistiseen paratiisiin, vaan asia on jostain kumman syystä päinvastoin Euroopasta ja Suomesta ihmisvirta suuntautuu USA:n päin. Mistähän voisi johtua että meidän onnela ei jenkkejä tunnu oikeasti kiinnostavan???
Johtuisiko jo koululapsena alkavista ameriikanlipun palvomismenoista ja jatkuvasta ihme propagandasta kuinka ameriikka on maailman mahtavin paikka.
Samahan on suomessa, propaganda aivopesee ihmiset uskomaan että suomi on maailman paras maa, ainoa jossa "voi juoda vesijohtovettä eikä köyhät kuole kadulle". Sama kuitenkin pätee lähes kaikkiin Euroopan maihin, mutta isossa osassa niistä on parempi sää ja korkeampi elintaso. Kuitenkin suurin osa suomalaisista jää suomeen koska ei tätä usko vaan elää oman propagandakuplan sisällä. Ihan niinkuin jenkit. Pata kattilaa soimaa siis.
kokemus-k kirjoitti:
Minusta tuntuu että vika on enemmänkin siinä että meidät suomalaiset on lyhyiden työaikojen ja pitkien lomien takia totutettu niin ylitehokkaiksi että emme oikein osaa asettua siihen muiden maiden työkulttuuriin jossa työpäivät ovat kyllä pitkiä mutta niitä ei välttämättä käytetä joka minuutilta ihan niin 100% tehokkaasti kuin me olemme tottuneet. Kukaanhan ei jaksa painaa täysilla yli kymmentä tuntia putkeen niin että keskittyminen olisi samanlaista kuin lymepänä työpäivänä. Itse sanoisin että 20% lisää työaikaa tuo ehkä maksimissaan 10% lisää työn tulosta. Me suomalaiset kuitenkin helposti yritämme puskeä täydellä höyryllä koko ajan ja uupumushan siitä seuraa.
En ole itse ollut töissä USA:ssa kuin pieniä pätkiä mutta opiskellut kyllä pidempään sikäläisessä yliopistossa. Ja sieltäkin yliopistosta jäi mieleen se valtava tuntimäärä jonka paikalliset opiskelijat pänttäsivät ja käyttivät erilaisiin harjoitustöihin. Yliopistolla roikuttiin jopa yöhön saakka ja viikonloppuisin joka tuntui aluksi minusta tosi oudolta. Mutta sitten siihen tottui ja tajusin että osa tuosta ajasta oli lopulta sellaista puolisosiaalista hengausta jossa kyllä tehtiinkin hommia mutta lopulta rennommin kuin mitä itse olin tottunut tekemään. Käytetty aika ei siis korreloinut ihan yksi yhteen tuloksen kanssa.
Mutta toki tuo työkultuuri ei sovi kaikilla ja siihen pitää todellakin sopeutua ja oppia ottamaan se omalla tavallaan. Lopulta kuitenkin ne tulokset ratkaisevat sielläkin, ei pelkkä työpaikalla vietety tuntimäärä.
Tämä "ylitehokkuus" on kyllä niin täyttä sontaa kuin ikinä voi olla. Tuottavuus ei ole noussut Suomessa oikeastaan vuosiin ja julkisella sektorilla koko tuottavuus on ollut täysi vitsi jo vuosikymmeniä. Se siitä ylitehokkuudesta. Emme pysty kilpailemaan edes verrokkimaiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosialistinen onnela kirjoitti:
Kummallista on miksi USA:laisia ei ole jonossa tunkemassa Eurooppaan tai Suomen sosialistiseen paratiisiin, vaan asia on jostain kumman syystä päinvastoin Euroopasta ja Suomesta ihmisvirta suuntautuu USA:n päin. Mistähän voisi johtua että meidän onnela ei jenkkejä tunnu oikeasti kiinnostavan???
Johtuu varmaan siitä, että tänne Suomeen ei niin vaan tulla! Esimerkiksi, jos menet naimisiin amerikkalaisen kanssa, pääset maahan ja green cardin saat aika nopeasti, jonka jälkeen voit tehdä töitä. Englanti on myös maailman eniten puhuttu kieli, joten työpaikan löytyminen on silloin helpompaa, kun puhut maan kieltä.
Ulkomaalainen, joka menee naimisiin suomalaisen kanssa, ei niin vaan saa oleskelulupaa. Puhumattakaan maahanmuuttajasta, jolla ei ole minkäänlaisia suomalaisia siteitä maahamme. Suomen kielen oppiminen on vaikeaa, etenkin englantia kotikielenään puhuville, koska he ovat tottuneet siihen, että KAIKKI puhuvat englantia. Mutta Suomessa pitää osata työelämässä suomea, ja osassa työpaikassa suomen lisäksi myös ruotsia.
Amerikkalaiset ystäväni, jotka tappelevat isojen lääkärilaskujen ja/tai sairasvakuutusten kanssa, tulisivat tänne kyllä mielellään asumaan. Mutta Suomeen on vaikea tulla.
Ne ei siellä edes tiedä Suomen olemassaolosta, puhumattakaan siitä, että olisivat käyneet täällä ja tietäisivät mitään todellisesta elämästä. Ne harvat, jotka ovat täällä käyneet ja jotkut jopa sitten jääneetkin, kyllä tykkäävät kovasti. Ei ne sään lisäksi muusta oikein valita, koska ovat tottuneet paljon huonompaan.
Suomesta ei ehkä tiedetä kovin paljoa, koosta johtuen, mutta Euroopasta ja Briteistä kyllä, harva jenkki muuttaa edes sinne verrattuna jenkkeihin muuttaviin britteihin. Nokia oli hyvä esimerkki, Jenkeistä olisi päässyt helposti Suomeen Nokian USAn toimipisteistä, mutta kun kuulivat palkan suuruuden ja ostovoiman, kiinnostus lopahti heti. Niistäkin harvoista jenkeistä jotka ovat Suomeen jääneet suurin osa on tullut suomalaisen koti-ikävää potevan puolison raahaamina.
Juurikin näin, kun listaan lisää vielä surkean ilmaston ei tarvitse ihmetellä miksi jenkit pysyvät poissa Suomesta. USAsta ja elämästä siellä on suomaisilla, jopa korkeasti koulutetuilla kummallisia uskomuksia, tämä ilmeisesti johtuu tiedonvälityksestä, joka tuo esiin vain kärjistettyjä negatiivisiä asioita. Tämä aloittajan provo on hyvä rsimerkki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä maassa rikastutaan 8-tuntisella työpäivällä?
Meillä taas Suomi rikastutetaan 0-tuntisella työpäivällä.
60h viikossa on normi. Työpaikalla ihmettelen kun suomipullat tekee 40-50h ja on poikki. Naurattaa nuo sosialidemokratian lahjat maailmalle 😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kokemus-k kirjoitti:
Minusta tuntuu että vika on enemmänkin siinä että meidät suomalaiset on lyhyiden työaikojen ja pitkien lomien takia totutettu niin ylitehokkaiksi että emme oikein osaa asettua siihen muiden maiden työkulttuuriin jossa työpäivät ovat kyllä pitkiä mutta niitä ei välttämättä käytetä joka minuutilta ihan niin 100% tehokkaasti kuin me olemme tottuneet. Kukaanhan ei jaksa painaa täysilla yli kymmentä tuntia putkeen niin että keskittyminen olisi samanlaista kuin lymepänä työpäivänä. Itse sanoisin että 20% lisää työaikaa tuo ehkä maksimissaan 10% lisää työn tulosta. Me suomalaiset kuitenkin helposti yritämme puskeä täydellä höyryllä koko ajan ja uupumushan siitä seuraa.
En ole itse ollut töissä USA:ssa kuin pieniä pätkiä mutta opiskellut kyllä pidempään sikäläisessä yliopistossa. Ja sieltäkin yliopistosta jäi mieleen se valtava tuntimäärä jonka paikalliset opiskelijat pänttäsivät ja käyttivät erilaisiin harjoitustöihin. Yliopistolla roikuttiin jopa yöhön saakka ja viikonloppuisin joka tuntui aluksi minusta tosi oudolta. Mutta sitten siihen tottui ja tajusin että osa tuosta ajasta oli lopulta sellaista puolisosiaalista hengausta jossa kyllä tehtiinkin hommia mutta lopulta rennommin kuin mitä itse olin tottunut tekemään. Käytetty aika ei siis korreloinut ihan yksi yhteen tuloksen kanssa.
Mutta toki tuo työkultuuri ei sovi kaikilla ja siihen pitää todellakin sopeutua ja oppia ottamaan se omalla tavallaan. Lopulta kuitenkin ne tulokset ratkaisevat sielläkin, ei pelkkä työpaikalla vietety tuntimäärä.
Tämä "ylitehokkuus" on kyllä niin täyttä sontaa kuin ikinä voi olla. Tuottavuus ei ole noussut Suomessa oikeastaan vuosiin ja julkisella sektorilla koko tuottavuus on ollut täysi vitsi jo vuosikymmeniä. Se siitä ylitehokkuudesta. Emme pysty kilpailemaan edes verrokkimaiden kanssa.
Ja sinulla on tietenkin tälle pätevät lähteet ja tilastot? Vai oliko kuitenkin vain harhaisen markkinaliberaalifundamentalistin rantti?
Vierailija kirjoitti:
Missä maassa rikastutaan 8-tuntisella työpäivällä?
Aika surullista jos rahaa ja rikkautta pidetään elämän ykkösprioriteettina ja hyvän elämän mittarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
60h viikossa on normi. Työpaikalla ihmettelen kun suomipullat tekee 40-50h ja on poikki. Naurattaa nuo sosialidemokratian lahjat maailmalle 😂😂😂
Oo, oikea työn sankari!
Jenkit on unelma Suomessa erityisesti useille nuorille naisille, kiitos lähinnä tv-viihteen luomien mielikuvien .
Oma kokemukseni on lähinnä LA:sta, mutta vuoden yhdysvalloissa asumisen jälkeen minua ei saisi sinne enää kirveelläkään takaisin. Kaikki on, enemmän tai vähemmän, "fakea".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
60h viikossa on normi. Työpaikalla ihmettelen kun suomipullat tekee 40-50h ja on poikki. Naurattaa nuo sosialidemokratian lahjat maailmalle 😂😂😂
Joo. Naurattaa nuo amerikkalaiset miehet jotka on aina töissä ja vaimot panee sillävälin rakastajiaan. Sitten joku päivä kipaistaan vain hakemassa lähestymiskielto poliisiasemalta, ja mies ei pääse enää edes sisälle omaan taloonsa. Avioerossa talo ja lapset menee tietysti naiselle, ja mies saa tietysti vielä maksaa lapsilisät ja alimony maksuja menetetystä elintasosta lopun elämänsä, sillä välin kun rakastaja voikin jo muuttaa taloon. Siinä se amerikan työmiehen tarina pähkinänkuoressa. Kannattaa painaa duunia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin lakimiehille, investointipankkiireille ja johdon konsulteille 80 tunnin työviikot ovat ihan normaaleja jenkeissä.
Varmaan myös niille, jotka tekevät 2-3 työtä, jotta saavat leivän pöytään..
Ihan kuin suomessa ei tehtäisi montaa työtä.
Vaikka eräs mursu tätä systeemiä tännekin ihailevasti toivoi, niin... Luojan kiitos, että täällä 99% pärjää yhdellä työllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tuolla aika pitkälti ”jakseta” erinäisten kemikaalien voimalla, usein lapsesta saakka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kokemus-k kirjoitti:
Minusta tuntuu että vika on enemmänkin siinä että meidät suomalaiset on lyhyiden työaikojen ja pitkien lomien takia totutettu niin ylitehokkaiksi että emme oikein osaa asettua siihen muiden maiden työkulttuuriin jossa työpäivät ovat kyllä pitkiä mutta niitä ei välttämättä käytetä joka minuutilta ihan niin 100% tehokkaasti kuin me olemme tottuneet. Kukaanhan ei jaksa painaa täysilla yli kymmentä tuntia putkeen niin että keskittyminen olisi samanlaista kuin lymepänä työpäivänä. Itse sanoisin että 20% lisää työaikaa tuo ehkä maksimissaan 10% lisää työn tulosta. Me suomalaiset kuitenkin helposti yritämme puskeä täydellä höyryllä koko ajan ja uupumushan siitä seuraa.
En ole itse ollut töissä USA:ssa kuin pieniä pätkiä mutta opiskellut kyllä pidempään sikäläisessä yliopistossa. Ja sieltäkin yliopistosta jäi mieleen se valtava tuntimäärä jonka paikalliset opiskelijat pänttäsivät ja käyttivät erilaisiin harjoitustöihin. Yliopistolla roikuttiin jopa yöhön saakka ja viikonloppuisin joka tuntui aluksi minusta tosi oudolta. Mutta sitten siihen tottui ja tajusin että osa tuosta ajasta oli lopulta sellaista puolisosiaalista hengausta jossa kyllä tehtiinkin hommia mutta lopulta rennommin kuin mitä itse olin tottunut tekemään. Käytetty aika ei siis korreloinut ihan yksi yhteen tuloksen kanssa.
Mutta toki tuo työkultuuri ei sovi kaikilla ja siihen pitää todellakin sopeutua ja oppia ottamaan se omalla tavallaan. Lopulta kuitenkin ne tulokset ratkaisevat sielläkin, ei pelkkä työpaikalla vietety tuntimäärä.
Tämä "ylitehokkuus" on kyllä niin täyttä sontaa kuin ikinä voi olla. Tuottavuus ei ole noussut Suomessa oikeastaan vuosiin ja julkisella sektorilla koko tuottavuus on ollut täysi vitsi jo vuosikymmeniä. Se siitä ylitehokkuudesta. Emme pysty kilpailemaan edes verrokkimaiden kanssa.
Ja sinulla on tietenkin tälle pätevät lähteet ja tilastot? Vai oliko kuitenkin vain harhaisen markkinaliberaalifundamentalistin rantti?
Aika surkealtahan tuo näyttää heti ensi googlaamisella "työn tuottavuuden kehitys", koko Euroalueeseen ja pahimpiin kilpailijamaihin Ruotsiin ja Saksaan verrattuna.
Sinulla on sitten lähteet päinvastaisesta? Voi tietysti löytyä jostain kommu- anteeksi siis vasemmistoliittolaisten propagandalöyhdäkkeestä, mutta viralliset tilastot kertovat tuottavuuden surkeasta kehityksestä
Vierailija kirjoitti:
Inhottava yhteiskunta! Tule, ap, takaisin kotiin. Täällä sentään saa tehdä tehokkaasti hommia 8h/pvä ja sitten pääsee palautumaankin, että taas jaksaa painaa. Ei ole ihmisen paikka tuo USA. Hyväksikäyttöä ja kertakäyttökulttuuria. Epä ihme, että Prozac-hymy huulilla irvistäen mennään ja kehutaan laveasti, kun ollaan ihan hajalla ja sisäisesti hukassa.
Ja ne, joita tuollainen kiihottaa, menkööt sinne onnelaan hommiin.
Aika outo käsitys amerikkalaisesta työkulttuurista ja kulttuurista yleensä. Täysin erilaiset kokemukset itselläni lähes kolmenkymmenen vuoden ajalta, mutta ei niistä sen enempää. Saat pitää käsityksesi.
Varmaan on alakohtaista ja ihan työpaikakohtaistakin käytäntöä. Tuttavaperheen isä oli töissä aina vähintään klo 20:een illalla, kiireaikoina pidempään. Toisaalta vaikka yleensä lähtikin aamuisin klo 7, niin pari kertaa viikossa meni töihin myöhempään ja vei lapset kouluun. Perheen äiti oli kotiäiti ja hoiti kodin ja lapset. Toki oli tavoitettavissa koko ajan, vähän väliä vastaili puhelimeen. Ajankäyttö oli kuitenkin erilaista, sillä iltaisin lapset menivät nukkumaan (alakoululaisetkin) vasta kymmenen jälkeen, joten isän kanssa ehdittiin syödä päivällinen ja jutella tärkeistä asioista ja katsoa yhdessä tv:täkin tms. Ja lasten esityksiin ja peleihin ehti hyvin vaikka kesken päivänkin, jatkoi sitten vain työpäivää sen jälkeen.
Hyvin sai maksettua molemmat lapset collegeen, ja kun jäi työttömäksi viisikymppisenä, niin rahaa on riittänyt kuitenkin vaimon kanssa matkustamiseen ja suomalaisittain ison talon ja kahden auton omistamiseen. Nyt toki eläkkeellä ja rahasta ei edelleenkään ole pulaa, kun sijoitukset ovat tuottaneet. Ei ollut mikään johtoportaan tyyppi vaan sellainen aika perusjannu johdon alaisena (ei siis fyysistä työtä) eli työntekijöiden ja johdon välillä oleva kaveri, ja kun tehdas kaatui, niin sai siinä kenkää kaikki työntekijöistä johtoon.
Sanoisin siis tämän perusteella ja mitä olen perheen tyttären kanssa jutellut, että ei se isä nyt ihan niin poissaoleva ollut niinä 30 vuotena kun teki uraa, koska pystyi esim. ruokatunnilla käymään lastensa tai vaimonsa kanssa lounaalla (melkein pari tuntia), erityisesti kun lapset olivat aikuisia eikä lasten esityksiä tainnut missata koskaan. Viikonloppuisin isä oli periaatteessa vapaalla, kävi lauantaisin muutaman tunnin verran töissä, usein joissakin työpalavereissa tai työlounailla tai viihdyttämässä jotain asiakasta.
Rahaa tuosta sai sen verran, että tuntuu ihan mukavalta vaihtoehdolta. Perheen tytär itse joutui parin vuoden ajan tekemään käytännössä 14 tuntisia työpäiviä, kun yritti saada jalkaa oven väliin, mutta sen jälkeen on tehnyt 10 tuntia päivässä ja sisältää tosiaan pitkän ruokatunnin, jolloin niitä omia menoja on voinut hoitaa. Vapaata saa käytännössä mihin aikaan tahansa, eli kaikki hammaslääkärit, opettajien tapaamiset yms. on voinut hoitaa työpäivän puitteissa eivätkä ne ole palkattomia niin kuin täällä Suomessa eikä niitä ole tarvinnut tehdä takaisin. Pääasia, että hommat hoituvat ja on tavoitettavissa eikä sillä työajalla ole niin merkitystä. Joku aamu voi tulla myöhään eikä siitä tule mitään sanomisia.
Jos on yhtään rahan perään, niin USA on hyvä paikka olla työelämässä. Siellä saa tehdä usein niin pitkää päivää kuin haluaa, ja sinut palkitaan hyvin tuottavuutesi mukaan.
Ilman ylemmän johtotason titteliä pääsee monissa paikoissa helposti yli 100 000 USD liksaan kiinni. Työpaikan puolesta saa terveydenhuollon, hammaslääkärit, vakuutukset osittain, stipendejä perheelle jne..Verot on huokeammat kuin täällä, mutta sitten koulutus lapsille onkin kallista.
Ja yhteisöllisyys asuinalueilla on kovaa valuuttaa. Siellä ei jätetä naapuria pulaan hädän hetkellä, ja toisten huoli on osittain kaikkien huoli. Olkoon vain osittain feikkiä ja kulttuuriin kuuluvaa, mutta ainakin itse arvostan sitä.
Suomalainen ajatusmaailma on ihmeellinen tämän asian suhteen, että on jotenkin epäonnistuja jos kokeilee, toteaa ettei ollutkaan oma juttu ja palaa takaisin Suomeen. Olet rohkea, uskalsit ottaa riskin ja kokeilla siipiäsi ja tehdä ison muutoksen elämässä. Olet aina yhtä valtavaa kokemusta rikkaampi kuin ne koko ikänsä samalla kylällä asuvat vinkujat. Älä välitä heistä, ole ylpeä itsestäsi.
Eli ei ehdi kauaa viettää eläkepäiviä jos koskaan kunnes kuolo korjaa