Lue keskustelun säännöt.
Muutin Yhdysvaltoihin "unelmatöihin", en kestänytkään täkäläistä työkulttuuria
26.04.2019 |
Tilanne on nyt siis se, että joudun palaamaan maitojunalla Suomeen. Olen täysin poikki. Viimeisen vuoden ajan olen painanut 60-tuntista työviikkoa. Palkka on paljon parempi kuin Suomessa, työyhteisö ja työkaverit mukavia ja itse työ mielenkiintoista, mutta en vain JAKSA. Tuntuu tyhmältä valittaa kun minulle on tälläinen mahdollisuus annettu ja olen nuori ja terve, mutta en vain käsitä miten muut ihmiset täällä kykenevät uhraamaan käytännössä koko elämänsä työnteolle. Vielä hullummalta tuntuu valittaa siksi, että oikeasti jotkut kollegat painavat pitkiäkin aikoja jopa 80-tuntista viikkoa ja käytännössä asuvat työpaikalla - valittamatta. Pidin itseäni pirteänä ja ahkerana ihmisenä, mutta henkinen hyvinvointi alkaa mennä. Hävettää ja nolottaa palata Suomeen, mutta en usko että pystyn jäämäänkään. Tiesin toki työpaikkakulttuurien eroavan ja olin tähän valmistautunut, mutta nyt käytännössä en pystykään.
Onko täällä vertaistukea? Muita jotka tekevät pitkää työviikkoa, miten te sen teette? Itsellä on nyt ihan luuseriolo tämän takia.
Kommentit (345)
Vierailija kirjoitti:
Jos on yhtään rahan perään, niin USA on hyvä paikka olla työelämässä. Siellä saa tehdä usein niin pitkää päivää kuin haluaa, ja sinut palkitaan hyvin tuottavuutesi mukaan.
Ilman ylemmän johtotason titteliä pääsee monissa paikoissa helposti yli 100 000 USD liksaan kiinni. Työpaikan puolesta saa terveydenhuollon, hammaslääkärit, vakuutukset osittain, stipendejä perheelle jne..Verot on huokeammat kuin täällä, mutta sitten koulutus lapsille onkin kallista.
Ja yhteisöllisyys asuinalueilla on kovaa valuuttaa. Siellä ei jätetä naapuria pulaan hädän hetkellä, ja toisten huoli on osittain kaikkien huoli. Olkoon vain osittain feikkiä ja kulttuuriin kuuluvaa, mutta ainakin itse arvostan sitä.
Totta. Sisko perheineen muutti sinne itärannikolle kolme vuotta sitten. Mies, rakennusmestari, tienasi viime vuonna 140t taalaa. Yritys maksaa tekijöille bonuksia sen mukaan, kuinka paljon voivat olla aikataulua edellä, ilman että laatu kärsii. Ja hyvät tyypit siellä palkitaan muutenkin ja halutaan pitää kiinni heistä.
Työpaikkojen perhepäivät luo omanlaistaan sitoutumista, ja noita pidettiin tuossa firmassa viisi kertaa vuodessa. Silloin ei firma rahaa säästellyt, vaan kaikki huvitukset koko perheelle oli ilmaista.
Sisko on kotona kotirouvana, ja tekee siinä sivussa hieman verkkokauppaa yhdellä alustalla. Ja miehensä tosiaan voi kesken työpäivän osallistua tarpeen mukaan lasten harrastuksiin ja kuskaamisiin myös. Ovat tyytyväisiä elämään siellä, koska omilla toimilla voi vaikuttaa omaan elintasoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja taitaa olla kokonaan väärällä alalla nytten. Koskapa jos sinä olisit sinulle oikealla alalla, työnteko ei stressaisi sinua juuri koskaan. (Tiedän toki, että unelmatyössäkin voi olla stressaavia päiviä, mutta jos työ olisi itselleen sopiva stressistä toipuisi nopeammin. Ja ihan kokemuksesta puhun, pätee kyllä kaikkiin muihinkin ihmisiin.)
Itse kuunnioitan suuresti sellaisia ihmisiä, jotka tekevät paljon töitä ja täten maksavat veronsa. Juuri he ovat yhteiskunnan kantava voima ja tuovat hyvän olon ihan kaikille. Antaisin itse vaikka koko omaisuuteni, jos vain pääsisin muuttamaan Yhdysvaltoihin. Siellä sentään osataan arvostaa työntekoa, ja palkatkin ovat paremmat (ja täten siellä tulee toimeen paremmin). Toista on kyllä täällä Suomessa, jossa vaaditaan vain oikeuksia pahimmillaan ilman mitään meriittejä, eikä itse anneta mitään takaisin. Suomalaisilla olisi niin paljon opittavaa amerikkalaisesta kulttuurista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet elänyt koko nuoruutesi sosialistisessa maassa, missä kaikki tulee kuin Manulle illallinen.
Se on kasvattanut sinusta pehmeän ja laiskan.
Sieltä jo ensimmäinen työlle elämänsä omistanut työnsankari ilmoittautui.
Mitähän vikaa mielestäsi siinä on, jos haluaa omistaa koko elämänsä työlle? Se työkin kun voi olla mukavaa, ja kaikki ihmiset eivät välttämättä tarvitse elämäänsä mitään muuta sisältöä kuin työn ja olla ihan onnellisia siten. Lisäksi he, jotka elävät työlle kantavat paljon suuremmat kortensa kekoon kuin laisjkurit. Juuri tunnollisia työntekijöitä yhteiskunta tarvitsee, muutenhan mikään ei toimisi.
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalaiset tekevät hulluja määriä töitä. Lomia ei pidetä, edes sitä vähää mitä olisi mahdollista. Asun Usassa, mutta en pidä näistä arvoista. Raha on täällä ihmisille arvo. Ja suorittaminen. Kotiäidinkin pitää olla liikkeellä aamuviidestä ja olla vapaaehtoisena ties missä.
Heillä onkin sentään arvot kunnossa, toisin kuin suurilla osalla suomalaisista. Ilman rahaa yhteiskunta ei voi yksinkertaisesti pyöriä, ja se suorittaminenkin voi ihan oikeasti olla mukavaa ja nautintoa tuottavaa. suomalaisilla on amerikkalaisista niin paljon opittavaa, suomalaisen työmoraalilla ei kyllä pitkälle pötkitä ei sitten yhtään
Vierailija kirjoitti:
Poikani on menestyvä asianajaja ja osakas Helsingissä. Tekee töitä noin 80 h/vk. Aina pitää olla tavoitettavissa.
Syntymäpäiväjuhlat sunnuntaina, hänelle soitettiin, että poliisi tekee kotietsinnän asiakkaan luo juuri nyt, joten oli lähdettävä paikalle. Osingot satoja tuhansia euroja vuodessa, viime vuodelta 400 tuhatta. Kaikki sijoitettu. Jatkuvasti väsynyt ja kireä.
Eli kyllä näitä on Suomessakin.
Sitten onkin hyvä kuolla nuorena liian työn uuvuttamana, mutta tärkeintä on että tilillä on hel*vetisti rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kokemus-k kirjoitti:
Minusta tuntuu että vika on enemmänkin siinä että meidät suomalaiset on lyhyiden työaikojen ja pitkien lomien takia totutettu niin ylitehokkaiksi että emme oikein osaa asettua siihen muiden maiden työkulttuuriin jossa työpäivät ovat kyllä pitkiä mutta niitä ei välttämättä käytetä joka minuutilta ihan niin 100% tehokkaasti kuin me olemme tottuneet. Kukaanhan ei jaksa painaa täysilla yli kymmentä tuntia putkeen niin että keskittyminen olisi samanlaista kuin lymepänä työpäivänä. Itse sanoisin että 20% lisää työaikaa tuo ehkä maksimissaan 10% lisää työn tulosta. Me suomalaiset kuitenkin helposti yritämme puskeä täydellä höyryllä koko ajan ja uupumushan siitä seuraa.
En ole itse ollut töissä USA:ssa kuin pieniä pätkiä mutta opiskellut kyllä pidempään sikäläisessä yliopistossa. Ja sieltäkin yliopistosta jäi mieleen se valtava tuntimäärä jonka paikalliset opiskelijat pänttäsivät ja käyttivät erilaisiin harjoitustöihin. Yliopistolla roikuttiin jopa yöhön saakka ja viikonloppuisin joka tuntui aluksi minusta tosi oudolta. Mutta sitten siihen tottui ja tajusin että osa tuosta ajasta oli lopulta sellaista puolisosiaalista hengausta jossa kyllä tehtiinkin hommia mutta lopulta rennommin kuin mitä itse olin tottunut tekemään. Käytetty aika ei siis korreloinut ihan yksi yhteen tuloksen kanssa.
Mutta toki tuo työkultuuri ei sovi kaikilla ja siihen pitää todellakin sopeutua ja oppia ottamaan se omalla tavallaan. Lopulta kuitenkin ne tulokset ratkaisevat sielläkin, ei pelkkä työpaikalla vietety tuntimäärä.
Niin,lyhyempi työpäivä on suhteellisesti tuottavampi.Pitkään päivään sisältyy myös velttoilua.
Ei välttämättä, ainakaan jenkeissä. Kunnollisimmat työntekijät siellä nimenomaan ovat tuottavampia, vaikka olisivat 25 tuntia vuorokaudesta töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani on menestyvä asianajaja ja osakas Helsingissä. Tekee töitä noin 80 h/vk. Aina pitää olla tavoitettavissa.
Syntymäpäiväjuhlat sunnuntaina, hänelle soitettiin, että poliisi tekee kotietsinnän asiakkaan luo juuri nyt, joten oli lähdettävä paikalle. Osingot satoja tuhansia euroja vuodessa, viime vuodelta 400 tuhatta. Kaikki sijoitettu. Jatkuvasti väsynyt ja kireä.
Eli kyllä näitä on Suomessakin.Sitten onkin hyvä kuolla nuorena liian työn uuvuttamana, mutta tärkeintä on että tilillä on hel*vetisti rahaa.
Tuo poika ei taida olla sittenkään itselleen oikeassa ammatissa, jos hän on kerran jatkuvasti väsynyt ja kireä. Itselle oikea ammatti ei nimittäin uuvuta (ainakaan niin pahasti), vaikka sitä tekisi sen 80-tuntia viikossa. Ja jos nimenomaan työ on se oma intohimo,elämän ykkösasia, voi ihan hyvillä mielin kuolla onnellisena vaikka kuolisi nuorena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huhuh että 60h tai jopa 80h työviikkoa? Ja minäkun olen ihan puhki kun joudun tekemään 40-50h läpi vuoden.
Mitä sillä rahalla tekee jos kotona käyt vain nukkumassa?
No ainakin meidän naapurustossa, sillä rahalla palkataan nanny, maid, ruohonleikkaaja, tutorit lapsille, ja talousasiantuntija pitämään tilit kunnossa. Koska ei noita hommia ehdi itse tekemään. ’Vapaata’ on sunnuntaisin, ja vapaa suoritetaan juoksemalla kirkon, lasten baseball-pelin, football-pelin ja soccer-pelin väliä. Ja valitettavasti en edes liioittele.
Tuollainen olisi painajaismaista "elämää".
Vierailija kirjoitti:
kokemus-k kirjoitti:
Minusta tuntuu että vika on enemmänkin siinä että meidät suomalaiset on lyhyiden työaikojen ja pitkien lomien takia totutettu niin ylitehokkaiksi että emme oikein osaa asettua siihen muiden maiden työkulttuuriin jossa työpäivät ovat kyllä pitkiä mutta niitä ei välttämättä käytetä joka minuutilta ihan niin 100% tehokkaasti kuin me olemme tottuneet. Kukaanhan ei jaksa painaa täysilla yli kymmentä tuntia putkeen niin että keskittyminen olisi samanlaista kuin lymepänä työpäivänä. Itse sanoisin että 20% lisää työaikaa tuo ehkä maksimissaan 10% lisää työn tulosta. Me suomalaiset kuitenkin helposti yritämme puskeä täydellä höyryllä koko ajan ja uupumushan siitä seuraa.
En ole itse ollut töissä USA:ssa kuin pieniä pätkiä mutta opiskellut kyllä pidempään sikäläisessä yliopistossa. Ja sieltäkin yliopistosta jäi mieleen se valtava tuntimäärä jonka paikalliset opiskelijat pänttäsivät ja käyttivät erilaisiin harjoitustöihin. Yliopistolla roikuttiin jopa yöhön saakka ja viikonloppuisin joka tuntui aluksi minusta tosi oudolta. Mutta sitten siihen tottui ja tajusin että osa tuosta ajasta oli lopulta sellaista puolisosiaalista hengausta jossa kyllä tehtiinkin hommia mutta lopulta rennommin kuin mitä itse olin tottunut tekemään. Käytetty aika ei siis korreloinut ihan yksi yhteen tuloksen kanssa.
Mutta toki tuo työkultuuri ei sovi kaikilla ja siihen pitää todellakin sopeutua ja oppia ottamaan se omalla tavallaan. Lopulta kuitenkin ne tulokset ratkaisevat sielläkin, ei pelkkä työpaikalla vietety tuntimäärä.
Tämän olen huomannut itsekin. Erottelu työajan ja vapaa-ajan välillä ei ole yhtä jyrkkä kuin Suomessa, vapaa-ajallakin sinun oletetaan olevan käytettävissä ja hoitavan työsähköposteja yms, ja vastaavasti työpaikalla on ihan ok käyttää vaikka tunti höpöttelyyn töiden lomassa. Ehkä se johtuu omasta suomalaisuudesta, mutta minusta tämä on aika stressaavaa. En osaa rentoutua työpaikalla, enkä vastaavasti kykene siihen kotonakaan jos pitää vielä iltaisin hoitaa töihin liittyviä asioita. Myöskin jatkuva työskentelyn keskeyttäminen ja sosiaalisuus työpaikalla väsyttävät. Tykkään työkavereista, muttta en pidä siitä että työpäivä väistämättä venyy iltaan, koska pitää katsella kuvia työkaverin lapsista tai auttaa päättämään mikä mekko jonkun pitäisi tilata nettikaupasta. Näiden vatvomiseen kuluu paljon aikaa, eivät tapahdu siis missään ruokatauoilla vaan pitkin päivää. Jos taas et ole jatkuvasti innosunut kuulemaan jokaisen ihmisen kuulumisia, olet töykeä ja pilaat työilmapiirin, etkä sopeudu tiimityöskentelyyn.
Ap
Siinähän se tulikin: Et ollut itsellesi oikeassa ammatissa tai työpaikassa. (Millä alalla muuten edes olet?)
Muistathan, että työelämässä nimenomaan pitää olla sosiaalinen tiimipelaaja ethän sinä muuten pärjää alkuunkaan. Vietät työkaveriesi kanssa suurimman osan vuorokaudestasi, joten tietenkin sinun on ehdottomasti osattava tulla heidän kanssaan toimeen! Töiden ja tuloksen tekeminen on tietenkin tärkeintä, mutta sosiaaliset taidot ovat myös vähintäin yhtä tärkeitä. Muuten et yksinkertaisesti voi olla hyvä työntekijä.
Rautainenkaan alansa ammattilainen ei pärjää, jos hänellä ei ole sosiaalisia taitoja ja vastaavasti sosiaaliset taidot eivät korvaa missään nimessä puuttuvaa ammattitaitoa. Se on kylmä fakta. Rautainen ammattilainen pystyy kyllä hoitamaan työnsä erinomaisesti myös amerikalaisessa työkulttuurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosialistinen onnela kirjoitti:
Suomessa on lähinnä vasemmistolaisten toimittelijoiden ansiosta 60-luvulta asti toitotettu ihmisille kuinka kauhea paikka USA on. Siellä kuollaan nälkään ja sairauksiin ei saa hoitoa, vain rikkaat käyvät kouluja ja kapitalistit vievät työläisorjilta tuhkatkin pesästä.
Kummallista on miksi USA:laisia ei ole jonossa tunkemassa Eurooppaan tai Suomen sosialistiseen paratiisiin, vaan asia on jostain kumman syystä päinvastoin Euroopasta ja Suomesta ihmisvirta suuntautuu USA:n päin. Mistähän voisi johtua että meidän onnela ei jenkkejä tunnu oikeasti kiinnostavan???
Johtuisiko jo koululapsena alkavista ameriikanlipun palvomismenoista ja jatkuvasta ihme propagandasta kuinka ameriikka on maailman mahtavin paikka.
Samahan on suomessa, propaganda aivopesee ihmiset uskomaan että suomi on maailman paras maa, ainoa jossa "voi juoda vesijohtovettä eikä köyhät kuole kadulle". Sama kuitenkin pätee lähes kaikkiin Euroopan maihin, mutta isossa osassa niistä on parempi sää ja korkeampi elintaso. Kuitenkin suurin osa suomalaisista jää suomeen koska ei tätä usko vaan elää oman propagandakuplan sisällä. Ihan niinkuin jenkit. Pata kattilaa soimaa siis.
Heh, olen sun kanssa niin samaa mieltä. Terkut Saksasta
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikein ymmärtänyt amerikkalaista unelmaa, jossa arvostetaan rahaa ja hienoja tavaroita todella paljon, mutta niiden hankkimiseksi ollaan koko ajan töissä, eikä elintasosta nauttimiseen jää aikaa.
Eikös elintasosta voi ihan hyvin nauttia töissäkin olleessaan ? Ja etenkin vanhoilla päivillä eläkkeellä.
Minä en itse kyllä arvosta hienoja tavaroita yhtään, mutta ilman rahaa en pärjäisi sitten eläkkeellä (tai nytkään) juuri ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin aikoinaan ollut usassa töissä. Tein yleensä 150h työviikkoa.
Kuinka tämä toimii käytännössä? Jos tuon jakaa 7 päivällä, niin tulee tunneiksi 21 h/pv. Asuitko työpaikalla?
Todennäköisesti myös joutunut käyttämään amfetamiinia pystyäkseen tuollaiseen suoritukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä maassa rikastutaan 8-tuntisella työpäivällä?
Kysynpä vaan, että mitä niillä rahoilla tekee, kun ei koskaan ehdi niitä käyttämään? Itse olen ainakin rikastunut ihan riittävästi insinöörin työssä 7 tunnin työpäivällä. Ylitöitä en ole tehnyt ikinä, enkä luultavasti tee.
Voit nauttia niistä esim. eläkkeellä (voit eläköityä tavallista aiemmin!) tai ottaa halutessasi sapattivapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan järkky maa. Mutta kun miettii ketkä sinne lähti niin sinne on valikoitunut jaksavaa porukkaa.
Eiköhän sinne lähtenyt se rikollisin ja psykopaattisin porukka. Karkoitettiin Euroopasta jos eivät itse tajunneet lähteä.
Kannattaa lukaista tämä kirja ko. maan moraalista https://www.adlibris.com/fi/kirja/haudatkaa-sydameni-wounded-kneehen-97…
Luin tuon jo kauan sitten lapsena, kun intiaanit kiinnostivat.
Ei vähennä kiinnostustani nyky-Ameriikkaa kohtaan.
Joo Yhdyntävalloissa 60 timmaa viikko vetää kyllä jo letun rapeaksi.
No eikö nuo jenkit vedä huumausaineita, jotta jaksavat painaa duunia? Siellä on huuneongelma räjähtänyt käsiin viime vuosina. Tässä hyvä video, katsokaa noita kaupankassa-tätejä miten uuvuksissa&huumeissa ne on
Ja vain siksi, että on pakko tehdä useaa työtä/pitkää päivää ja nuokin näyttää jo iäkkäiltä.
Täällä tuntuu olevan aika paljon epämääräistä mutu-tietoa amerikkalaisesta työkulttuurista ja elämäntavasta/tavoista. Ihmetyksellä luen näitä, kun en oikein tunnista amerikkalaista yhteiskuntaa näistä kirjoituksista. Ehkä ne ovat vain propagandaa, jota joku/jotkut on valmennettu levittämään tai sitten perustuvat täydelliseen tietämättömyyteen. Täällä on muutama kirjoitus, joihin uskon, ja jotka tunnen tutuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kokemus-k kirjoitti:
Minusta tuntuu että vika on enemmänkin siinä että meidät suomalaiset on lyhyiden työaikojen ja pitkien lomien takia totutettu niin ylitehokkaiksi että emme oikein osaa asettua siihen muiden maiden työkulttuuriin jossa työpäivät ovat kyllä pitkiä mutta niitä ei välttämättä käytetä joka minuutilta ihan niin 100% tehokkaasti kuin me olemme tottuneet. Kukaanhan ei jaksa painaa täysilla yli kymmentä tuntia putkeen niin että keskittyminen olisi samanlaista kuin lymepänä työpäivänä. Itse sanoisin että 20% lisää työaikaa tuo ehkä maksimissaan 10% lisää työn tulosta. Me suomalaiset kuitenkin helposti yritämme puskeä täydellä höyryllä koko ajan ja uupumushan siitä seuraa.
En ole itse ollut töissä USA:ssa kuin pieniä pätkiä mutta opiskellut kyllä pidempään sikäläisessä yliopistossa. Ja sieltäkin yliopistosta jäi mieleen se valtava tuntimäärä jonka paikalliset opiskelijat pänttäsivät ja käyttivät erilaisiin harjoitustöihin. Yliopistolla roikuttiin jopa yöhön saakka ja viikonloppuisin joka tuntui aluksi minusta tosi oudolta. Mutta sitten siihen tottui ja tajusin että osa tuosta ajasta oli lopulta sellaista puolisosiaalista hengausta jossa kyllä tehtiinkin hommia mutta lopulta rennommin kuin mitä itse olin tottunut tekemään. Käytetty aika ei siis korreloinut ihan yksi yhteen tuloksen kanssa.
Mutta toki tuo työkultuuri ei sovi kaikilla ja siihen pitää todellakin sopeutua ja oppia ottamaan se omalla tavallaan. Lopulta kuitenkin ne tulokset ratkaisevat sielläkin, ei pelkkä työpaikalla vietety tuntimäärä.
Tämä "ylitehokkuus" on kyllä niin täyttä sontaa kuin ikinä voi olla. Tuottavuus ei ole noussut Suomessa oikeastaan vuosiin ja julkisella sektorilla koko tuottavuus on ollut täysi vitsi jo vuosikymmeniä. Se siitä ylitehokkuudesta. Emme pysty kilpailemaan edes verrokkimaiden kanssa.
Ja sinulla on tietenkin tälle pätevät lähteet ja tilastot? Vai oliko kuitenkin vain harhaisen markkinaliberaalifundamentalistin rantti?
Aika surkealtahan tuo näyttää heti ensi googlaamisella "työn tuottavuuden kehitys", koko Euroalueeseen ja pahimpiin kilpailijamaihin Ruotsiin ja Saksaan verrattuna.
Sinulla on sitten lähteet päinvastaisesta? Voi tietysti löytyä jostain kommu- anteeksi siis vasemmistoliittolaisten propagandalöyhdäkkeestä, mutta viralliset tilastot kertovat tuottavuuden surkeasta kehityksestä
Nyt vähän medialukutaitoa siellä. Katsoit ilmeisesti EK:n käppyröitä?
Ruotsilla menee hyvin ja se lienee vielä huomattavasti Suomea sosiaalidemokraattisempi ja työelämä joustavampaa. Niin että mikä täällä on pielessä?
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan aika paljon epämääräistä mutu-tietoa amerikkalaisesta työkulttuurista ja elämäntavasta/tavoista. Ihmetyksellä luen näitä, kun en oikein tunnista amerikkalaista yhteiskuntaa näistä kirjoituksista. Ehkä ne ovat vain propagandaa, jota joku/jotkut on valmennettu levittämään tai sitten perustuvat täydelliseen tietämättömyyteen. Täällä on muutama kirjoitus, joihin uskon, ja jotka tunnen tutuksi.
Jos esität että työelämä Jenkeissä on leppoisaa ja lomia on paljon, olet kyllä väärässä.
Faktat voi ihan todeta jo vaikka tästä kartasta josta näkee vuosilomapäivät eri maissa.
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_minimum_annual_leave_by_country
Ja toisesta taulukosta näkee että keskimäärin USA:ssa työntekijä tekee vuodessa 1 789 tuntia töitä, Suomessa taas 1 653 tuntia (2016 tilasto).
https://en.wikipedia.org/wiki/Working_time
Ja sen että raha on todella tärkeä arvo USA:ssa, sehän on ihan common knowledge.
Sieltä jo ensimmäinen työlle elämänsä omistanut työnsankari ilmoittautui.