Lue keskustelun säännöt.
Muutin Yhdysvaltoihin "unelmatöihin", en kestänytkään täkäläistä työkulttuuria
26.04.2019 |
Tilanne on nyt siis se, että joudun palaamaan maitojunalla Suomeen. Olen täysin poikki. Viimeisen vuoden ajan olen painanut 60-tuntista työviikkoa. Palkka on paljon parempi kuin Suomessa, työyhteisö ja työkaverit mukavia ja itse työ mielenkiintoista, mutta en vain JAKSA. Tuntuu tyhmältä valittaa kun minulle on tälläinen mahdollisuus annettu ja olen nuori ja terve, mutta en vain käsitä miten muut ihmiset täällä kykenevät uhraamaan käytännössä koko elämänsä työnteolle. Vielä hullummalta tuntuu valittaa siksi, että oikeasti jotkut kollegat painavat pitkiäkin aikoja jopa 80-tuntista viikkoa ja käytännössä asuvat työpaikalla - valittamatta. Pidin itseäni pirteänä ja ahkerana ihmisenä, mutta henkinen hyvinvointi alkaa mennä. Hävettää ja nolottaa palata Suomeen, mutta en usko että pystyn jäämäänkään. Tiesin toki työpaikkakulttuurien eroavan ja olin tähän valmistautunut, mutta nyt käytännössä en pystykään.
Onko täällä vertaistukea? Muita jotka tekevät pitkää työviikkoa, miten te sen teette? Itsellä on nyt ihan luuseriolo tämän takia.
Kommentit (345)
kommentoija666 kirjoitti:
Juurisyitä tällaisiin kulttuuriin sukupolvien iskostuneisiin arvoihin voi hakea esimerkiksi uskonnosta. Reformoiduissa teologiassa, jolla on merkittävä rooli amerikkalaisessa protestanttisuudessa, uskotaan, että Jumala valitsi pelastettavat jo ennen maailman luomista. Tähän liittyy Amerikassa kenties sellainen ajatus, että maallinen menestys on merkki siitä, että kuuluu näihin Jumalan valittuihin ainakin toivottavasti. Sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka uskonnosta olisi vieraannuttukin. Kun tällaiset arvot pääsevät kerran hallitsevaan asemaan, ne eivät helposti muutu.
Toinen mahdollinen selitys, joka voi aivan hyvin päteä yhtä aikaa, on, että Yhdysvaltain alkuperäinen idea on, että sinne tulevat kaikki aloittavat alusta. Vanhoilla perityillä arvonimillä ja muulla asemalla ei ole merkitystä. Koska jokainen on nobody, niin ainoalla tavalla, jolla "kesyttömällä korpimaalla" voidaan päästää somebodyksi, materiaalinen menestys. Yhteiskunta on moniuskonnollinen, -kulttuurinen, ja -arvoinen. Raha on menestys ovat arvoja, jotka kaikki ymmärtävät.
Jos menestysteologia olisi totta niin eikö Jeesuksen olisi silloin pitänyt istua valtaisan rahasäkin päällä? Hänhän kohtasi rikkaan miehen joka tuli surulliseksi Jeesuksen kehotuksesta myydä omaisuus ja antaa rahat köyhille, sitten seurata Jeesusta. Yhteiskunnan "alemmalla kastilla" ei puolestaan ehkä ollut vastaavaa ongelmaa seurata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Olin puoli vuotta töissä jenkeissä oman alani huippupaikassa. Tuotahan se siellä täsmälleen on. Töissä ollaan AINA. Siellä tosin voidaan olla väljemmin, ja työpaikalla vietetään ties mitä kissanristiäisiä työporukan kanssa työajalla, mutta kulttuuriin ei kuulu että tekisi töitä ”vain” 9-17. Kilpailu on niin ankaraa ja kaikki siellä ovat kasvaneet siihen jo pikkulapsesta lähtien, että monien sikäläisten on vaikea nähdä edes mitään vapaa-ajan harrastusta pelkkänä ajanvietteenä tai hauskanpitona. Kaikesta pitää olla jotain hyötyä. Ja tosiaan vähän väliä on näin kampanjoita, että jokaisen kuukauden toisena torstaina koko työporukan odotetaan olevan työpaikalla jo kello 4 ja lähtevän laittavan ruokaa paikalliseen hyväntekeväisyysyhdistykseen. Eihän se nyt suorastaan ole mitään paha tavoite, mutta jotenkin suomalaisesta perspektiivistä tuntuu niin hullulta että mieluummin hyväpalkkaiset ylitöitä paiskivat ihmiset paiskivat vielä lisää ylitöitä hyväntekeväisyyteen kuin että kodittomille tarjottaisiin ruokaa verovaroin.
Lomathan ovat vuosittain 1-2 viikkoa. Opiskelun ja töiden perässä mantereen toiselle puolelle muuttanut työntekijä voi ehkä siis vain kerran vuodessa matkustaa kotiseudulleen vanhempiaan tapaamaan. Siinä se loma sitten meneekin, ei mitään rentoutumista eikä mökkeilyä koskaan. Kasvavat lapset katselevat tätä vierestä ja oppivat nopeasti, että eivät ole minkään arvoisia. Koska kaikkea mitataan rahassa. Siellä tosiaankin ihmiset käyttävät tällaista ilmaisua kuin ”I’m worth half million”. He viittaavat tällä täsmälleen siihen summaan, miten paljon heillä on omaisuutta velat pois luettuna.
Lyhyesti sanottuna tuo ei ole minusta onnellisten ja vapaiden ihmisten maa. Yhdenlaista orjuutta se on, ja kansalaiset pitävät sitä omana vikanaan. Kyllä pohjoismaiset yhteiskunnat ovat ihan jotain muuta ja parempaan suuntaan.
Minuun taas vetoaa juuri tuo vapaaehtoistyön ihanne siellä, ettei odoteta että valtio hoitaa kaiken. Ja viihtyisin ehkä hyvinkin tuossa työkulttuurissa, koska työ on nytkin elämäni melkein ainut sosiaalinen sisältö. (Enkä tee todellakaan mitään hyväpalkkaista asiantuntijatyötä, vaan minimipalkalla palvelutyötä).
Jenkeissä vaan se minipalkkainen palvelutyö ei sua elättäisi vaan tekisit kahta tai kolmea työtä. Siltikään et tienaisi tarpeeksi.
Älä vertaa omaa alaasi ap:n hyväpalkkaiseen työhön. Matalapalkka-alalla olisit pulassa.
Tiedän erittäin hyvin että matalapalkka-alalla olisi vaikeaa, enkä sitä siellä tekisi. Lähinnä liittojen puutteellisen toiminnan takia, olisi koko ajan työnantajan mielivallan armoilla. Voisi saada potkut koska vaan, ja toki monta työtä oltava. Minulla on myös yliopistokoulutus, mutta en usko että saisin sillä mitenkään työtä tuolta. Ajatusleikistä kysymys.
Jenkeissä voi potkut saada milloin tahansa ainakin yksityisellä sektorilla, ei se koulutuksen tasosta ole kiinni. Pomo vain ilmoittaa sinulle, että sinut on irtisanottu ja sitten sinulla on 15 min. aikaa siivota pöytäsi.
Kuulostaapa törkeältä. Ihan kuin ihmiset olisivat jotain käyttötavaraa joka heitetään tosta noin pois. Yök.
Vierailija kirjoitti:
Olen aikanani tehnyt töitä 60-70 t/vko. Aikansa jaksaa. Oma äkkipysähdys oli sellainen, että siitä toipuminen vei pari vuotta.
Ihmisen kapasiteetti on rajallinen. Vuorokaudessa pitää myös levätä ja nukkua. Ei voi nukkua lomalla varastoon.
Tiedä sitten, millä kemikaaleilla jotkut kulkee.
Wyomingin kaasukentillä vedetään yleisesti amfetamiinia.Pomot katsovat läpi sormien kunhan ukot on työkunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Kokoomus haluaa Suomesta pikku-usan, kokoomusta äänesti 17% suomalaisista. 17% haluaa Suomesta kehitysmaan.
Suomen Kokoomus on vasemmistoa USAn demokraatteihinkin verrattuna.
Itse asun Briteissä ja olen sellaisella alalla että tuo 60h/vko on aika vakio. Siihen tottuu kyllä jossain vaiheessa tietyllä tapaa. Kaipaan enemmän vapaa-aikaa, ja niin moni muukin meidän työöaikalla. Työsopimuksessa minimituntimäärä on 46. Ylityölisiä ei ole. Osa tuosta ajasta on kuitenkin juuri sitä että työkavereiden kanssa jauhetaan paskaa, juodaan teetä ja päivitetään somea ja ihan vapaasti katsellaan yuotube -videoita sekä soitellaan/tekstaillaan kavereille. Ei jaksa olla tehokas koko aikaa, etenkin kun tauot on mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jenkkiläisen yhtiön Euroopan osaston hommissa, ja kyllä edellä mainitut asiat pitää hyvin paikkansa. Työkulttuuriin kuuluu, että meidänkin odotetaan olevan aina tavoitettavissa, aikaerosta huolimatta. Työpäivät on pidempiä kuin normaalisti Suomessa. Toisaalta, omistaja palkitsee onnistumiset eri tavalla kuin vaikkapa suomalainen omistaja. Erilaisia bonuksia on ropissut mukavasti.
Kerran olin kuukauden mittaisen jakson vaihdossa San Franciscossa, ja kyllä se avasi silmät hyvin. Kaikki paahtoi hommia aamusta iltaan. Ei siinä perheen kesken paljon yhteistä aikaa jäänyt.
Olin mukana myös yhdellä viikonlopun irrottelukeikalla Las Vegasissa, jossa nuoret ja vähän vanhemmatkin uraohjukset olivat viihteellä. Täytyy sanoa, että osasivat kyllä nollaamisen jalon taidonkin hyvin. Äly ämpäriin ja rahaa paloi. Vegasin kasinot kiittivät.
Tuhlasivat ja irstailivat tuolla, kun muuten ei arjessa työn ohessa ehdi.
Jenkeissä työajat ovat ihan alakohtaisia. Lisäksi oma asema vaikuttaa tosi paljon. Ex-mieheni (yritysjuristi isossa firmassa) teki töitä AINA. Heillä sihteerit ja muu konttorihenkilökunta ja paralegals teki töitä kahdessa vuorossa 8 tuntia viitenä päivänä viikossa, juristit koko ajan. Luulen, että 8 vuoden avioliittomme aikana mies tuli noin viisi kertaa viikolla kotiin ennen klo 22. Tästä syystä erottiinkin.
Itse olin töissä yksityisessä taidemuseossa. Työaika oli 9-17 ja joskus kävin auttelemassa iltaisin ja viikonloppuisin kun oli uusi näyttely tulossa, avajaiset ym. Meilläkin kuraattorit ja johtoporras oli töissä iltakahdeksaan usein.
Ihan normaali työntekijöillä työajat on kohtuulliset. Esim terveydenhuollossa hyvinkin tarkkaan säännellyt. Johtajat ja asiantuntijat tekee sitten töitä kellon ympäri. Mutta onhan ne palkatkin jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Olin puoli vuotta töissä jenkeissä oman alani huippupaikassa. Tuotahan se siellä täsmälleen on. Töissä ollaan AINA. Siellä tosin voidaan olla väljemmin, ja työpaikalla vietetään ties mitä kissanristiäisiä työporukan kanssa työajalla, mutta kulttuuriin ei kuulu että tekisi töitä ”vain” 9-17. Kilpailu on niin ankaraa ja kaikki siellä ovat kasvaneet siihen jo pikkulapsesta lähtien, että monien sikäläisten on vaikea nähdä edes mitään vapaa-ajan harrastusta pelkkänä ajanvietteenä tai hauskanpitona. Kaikesta pitää olla jotain hyötyä. Ja tosiaan vähän väliä on näin kampanjoita, että jokaisen kuukauden toisena torstaina koko työporukan odotetaan olevan työpaikalla jo kello 4 ja lähtevän laittavan ruokaa paikalliseen hyväntekeväisyysyhdistykseen. Eihän se nyt suorastaan ole mitään paha tavoite, mutta jotenkin suomalaisesta perspektiivistä tuntuu niin hullulta että mieluummin hyväpalkkaiset ylitöitä paiskivat ihmiset paiskivat vielä lisää ylitöitä hyväntekeväisyyteen kuin että kodittomille tarjottaisiin ruokaa verovaroin.
Lomathan ovat vuosittain 1-2 viikkoa. Opiskelun ja töiden perässä mantereen toiselle puolelle muuttanut työntekijä voi ehkä siis vain kerran vuodessa matkustaa kotiseudulleen vanhempiaan tapaamaan. Siinä se loma sitten meneekin, ei mitään rentoutumista eikä mökkeilyä koskaan. Kasvavat lapset katselevat tätä vierestä ja oppivat nopeasti, että eivät ole minkään arvoisia. Koska kaikkea mitataan rahassa. Siellä tosiaankin ihmiset käyttävät tällaista ilmaisua kuin ”I’m worth half million”. He viittaavat tällä täsmälleen siihen summaan, miten paljon heillä on omaisuutta velat pois luettuna.
Lyhyesti sanottuna tuo ei ole minusta onnellisten ja vapaiden ihmisten maa. Yhdenlaista orjuutta se on, ja kansalaiset pitävät sitä omana vikanaan. Kyllä pohjoismaiset yhteiskunnat ovat ihan jotain muuta ja parempaan suuntaan.
Minuun taas vetoaa juuri tuo vapaaehtoistyön ihanne siellä, ettei odoteta että valtio hoitaa kaiken. Ja viihtyisin ehkä hyvinkin tuossa työkulttuurissa, koska työ on nytkin elämäni melkein ainut sosiaalinen sisältö. (Enkä tee todellakaan mitään hyväpalkkaista asiantuntijatyötä, vaan minimipalkalla palvelutyötä).
Jenkeissä vaan se minipalkkainen palvelutyö ei sua elättäisi vaan tekisit kahta tai kolmea työtä. Siltikään et tienaisi tarpeeksi.
Älä vertaa omaa alaasi ap:n hyväpalkkaiseen työhön. Matalapalkka-alalla olisit pulassa.
Tiedän erittäin hyvin että matalapalkka-alalla olisi vaikeaa, enkä sitä siellä tekisi. Lähinnä liittojen puutteellisen toiminnan takia, olisi koko ajan työnantajan mielivallan armoilla. Voisi saada potkut koska vaan, ja toki monta työtä oltava. Minulla on myös yliopistokoulutus, mutta en usko että saisin sillä mitenkään työtä tuolta. Ajatusleikistä kysymys.
Jenkeissä voi potkut saada milloin tahansa ainakin yksityisellä sektorilla, ei se koulutuksen tasosta ole kiinni. Pomo vain ilmoittaa sinulle, että sinut on irtisanottu ja sitten sinulla on 15 min. aikaa siivota pöytäsi.
Kuulostaapa törkeältä. Ihan kuin ihmiset olisivat jotain käyttötavaraa joka heitetään tosta noin pois. Yök.
Ja Suomessa ei paase eroon laiskamadosta sitten millaan.
Jenkeissä ei tarvitse tehdä ylitöitä jos työt ehtii tehdä ajallaan. Ylitöiden teko riippuu ihan itsestä. Ainakin IT-alalla. Ajoittain on enemmän hommia muttei tod. kokoajan. Kokemusta kohta 10 vuotta. Ne ylityöt saa vieläpä yleensä tehdä kotona. Jos puoliso on jatkuvasti töissä niin vika ei välttis ole siitä että hänen täytyy olla siellä, voi olla että viihtyy töissä paremmin kuin kotona. Tunnen tyyppejä jotka tekee tätä. Vapaa-aika ja työ ovat nivoutuneet yhteen eikä perheelle kiinnosta antaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottava yhteiskunta! Tule, ap, takaisin kotiin. Täällä sentään saa tehdä tehokkaasti hommia 8h/pvä ja sitten pääsee palautumaankin, että taas jaksaa painaa. Ei ole ihmisen paikka tuo USA. Hyväksikäyttöä ja kertakäyttökulttuuria. Epä ihme, että Prozac-hymy huulilla irvistäen mennään ja kehutaan laveasti, kun ollaan ihan hajalla ja sisäisesti hukassa.
Ja ne, joita tuollainen kiihottaa, menkööt sinne onnelaan hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalaiset tekevät hulluja määriä töitä. Lomia ei pidetä, edes sitä vähää mitä olisi mahdollista. Asun Usassa, mutta en pidä näistä arvoista. Raha on täällä ihmisille arvo. Ja suorittaminen. Kotiäidinkin pitää olla liikkeellä aamuviidestä ja olla vapaaehtoisena ties missä.
Jep, sitten on hyvä kuolinvuoteella muistella kaikkea, jonka on elämässään missannut töiden takia. Pääasia, että tilillä on rahaa, mitä siitä muusta.
No siellä onkin tärkeintä vaurastua. Se on elämän tavoite. Mitä ylellisemmän lapsuuden ja nuoruuden pystyt tarjoamaan lapsillesi sekä mitä isomman perinnön jättämään, sen onnistuneempi olet ollut vanhempana.
No jos tekee 80-tuntista työviikkoa, niin eipä taida edes tavata lapsiaan kovin usein. Ne tavarat ja mammona varmaan sitten korvaavat lapsille vanhemmat... Ilmankos suomalaiset ovat olevinaan maailman onnellisimpia ihmisiä. Olen tuota ihmetellyt ja epäillyt, mutta verrattuna esim tuohon amerikkalaiseen elämänmenoon, on meidän elämänlaatu yleisesti ottaen huomattavasti parempi, vaikkei materiaalisesti niin ylellistä olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kovempi cv kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kokemus-k kirjoitti:
Minusta tuntuu että vika on enemmänkin siinä että meidät suomalaiset on lyhyiden työaikojen ja pitkien lomien takia totutettu niin ylitehokkaiksi että emme oikein osaa asettua siihen muiden maiden työkulttuuriin jossa työpäivät ovat kyllä pitkiä mutta niitä ei välttämättä käytetä joka minuutilta ihan niin 100% tehokkaasti kuin me olemme tottuneet. Kukaanhan ei jaksa painaa täysilla yli kymmentä tuntia putkeen niin että keskittyminen olisi samanlaista kuin lymepänä työpäivänä. Itse sanoisin että 20% lisää työaikaa tuo ehkä maksimissaan 10% lisää työn tulosta. Me suomalaiset kuitenkin helposti yritämme puskeä täydellä höyryllä koko ajan ja uupumushan siitä seuraa.
En ole itse ollut töissä USA:ssa kuin pieniä pätkiä mutta opiskellut kyllä pidempään sikäläisessä yliopistossa. Ja sieltäkin yliopistosta jäi mieleen se valtava tuntimäärä jonka paikalliset opiskelijat pänttäsivät ja käyttivät erilaisiin harjoitustöihin. Yliopistolla roikuttiin jopa yöhön saakka ja viikonloppuisin joka tuntui aluksi minusta tosi oudolta. Mutta sitten siihen tottui ja tajusin että osa tuosta ajasta oli lopulta sellaista puolisosiaalista hengausta jossa kyllä tehtiinkin hommia mutta lopulta rennommin kuin mitä itse olin tottunut tekemään. Käytetty aika ei siis korreloinut ihan yksi yhteen tuloksen kanssa.
Mutta toki tuo työkultuuri ei sovi kaikilla ja siihen pitää todellakin sopeutua ja oppia ottamaan se omalla tavallaan. Lopulta kuitenkin ne tulokset ratkaisevat sielläkin, ei pelkkä työpaikalla vietety tuntimäärä.
Salli mun nauraa. Suomalainen työkulttuuri tehokas??
Terveiset SaksastaMinulla on kokemusta Saksasta 22-vuoden ajalta ja olen ollut Jenkeissäkin LA:ssa ja Nykissä yhteensä 14-vuotta.
Kyllä se niin on että Suomessa tehdään tehokkaimmalla työteholla töitä. Muualla lähinnä lorvaillaan. Esimerkkinä vaikkapa että Saksassa ollessa työruokailuun käytettiin parhaimmillaan 2h. Tämä sitten venyttää työpäivää iltaan asti. Kotona käydään lähinnä nukkumassa. Töiden välissä voidaan käydä jopa lenkillä ja siihen se sitten harrastusmahdollisuudetkin jäävät.
Ehdottomasti Suomalainen sosiaalidemokraattinen järjestelmä on paras. Ruotsista en tiedä, mutta hyvä ystävättäreni on asunut ruotsissa kohta 44-vuotta ja hän kyllä kehuu Ruotsin mallia maailman parhaaksi.
Yhdysvalloissa työkultuuri on todella veltto. Työmatkoihinkin voi mennä helposti yhden kaupungin sisällä 3h.
Näitkö siellä Saksassa myös 22-kissaa ja Nykissä 14-koiraa? Anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään työkavereista, muttta en pidä siitä että työpäivä väistämättä venyy iltaan, koska pitää katsella kuvia työkaverin lapsista tai auttaa päättämään mikä mekko jonkun pitäisi tilata nettikaupasta. Näiden vatvomiseen kuluu paljon aikaa, eivät tapahdu siis missään ruokatauoilla vaan pitkin päivää. Jos taas et ole jatkuvasti innosunut kuulemaan jokaisen ihmisen kuulumisia, olet töykeä ja pilaat työilmapiirin, etkä sopeudu tiimityöskentelyyn.
Ap
Järkyttävää! Työpaikka on työntekoa eikä hengailua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tulee rahaakin koska verot ovat pienet. Täällä et voi rikastua koska erilaisten vapaamatkustajien joukkoa pitää elättää.
Vierailija kirjoitti:
No tulee rahaakin koska verot ovat pienet. Täällä et voi rikastua koska erilaisten vapaamatkustajien joukkoa pitää elättää.
Mitä sillä rahalla sitten tekee, jos siitä ei ehdi nauttimaan, kun melkein vuorokaudet läpeensä painetaan töitä.
Yliopisto on siellä aika paljon tiiviiimpi, tutkinnot ovat yleensä nelivuotisia ja opiskelujen tahti on nopea verrattuna Suomeen keskimäärin, osaksi varmaan johtuu siitä että maksut ovat keskivertoyliopistossa $15000 /kausi. Itse olin vuoden Michiganissa.
Työkulttuureja on monenlaisia riippuu paikasta ja omasta kunnianhimosta, kuinka paljon haluat työskenellä. Palkka on esim. insinöörialoilla suorastaan ällistyttävän hyvä verrattuna Suomeen, yli tuplat samalla työmäärällä. Palkka kyllä motivoi aivan eri tavalla kuin Suomessa , jos jaksat painaa niin pääset jo nuorena eläkkeelle. Palkallista Lomaa on kaksi viikkoa, toki pyhät päälle, palkatonta saa kyllä jos ei ole mitään todella kriittistä...
Valtion/kunnan hommissa on pidemmät lomat USA:ssa olikohan n. 4 viikkoa kun oli ollut töissä vähintään 10 vuotta tms. tosin siellä ei sitten makseta niin kovaa palkkaa.
Olin aiemmin Lontoossa töissä ja vaikka sielläkin oli ihan normaalia olla töissä klo 19 asti, jenkki-ex-kollega kertoi, että hänen ollessaan töissä Nykissä, monet oli toimistolla klo 22 asti! Tv-tuotantoala kyseessä, suurin osa töistä kuitenkin tietokoneella eli toimistolla istumista.
Hän myös kertoi, että siskonsa lähti töistä "jo" klo 20, meni kotiin, laittoi lapsen nukkumaan ja jatkoi sitten töitä kotoa käsin. Ja aamulla aikaisin taas toimistolle töihin. Ja sama setti joka arkipäivä.
Vierailija kirjoitti:
Poikani on menestyvä asianajaja ja osakas Helsingissä. Tekee töitä noin 80 h/vk. Aina pitää olla tavoitettavissa.
Syntymäpäiväjuhlat sunnuntaina, hänelle soitettiin, että poliisi tekee kotietsinnän asiakkaan luo juuri nyt, joten oli lähdettävä paikalle.
Mitä hyötyä asianajajasta on kotietsinnässä? Poliisilla on laillinen oikeus se tehdä.
Suomessa on lähinnä vasemmistolaisten toimittelijoiden ansiosta 60-luvulta asti toitotettu ihmisille kuinka kauhea paikka USA on. Siellä kuollaan nälkään ja sairauksiin ei saa hoitoa, vain rikkaat käyvät kouluja ja kapitalistit vievät työläisorjilta tuhkatkin pesästä.
Kummallista on miksi USA:laisia ei ole jonossa tunkemassa Eurooppaan tai Suomen sosialistiseen paratiisiin, vaan asia on jostain kumman syystä päinvastoin Euroopasta ja Suomesta ihmisvirta suuntautuu USA:n päin. Mistähän voisi johtua että meidän onnela ei jenkkejä tunnu oikeasti kiinnostavan???
Mita alapeukuttamista tuossa oli, se on fakta.
Olen ollut USAssa tyoelamassa vuosikymmenet enka tunnista teidan kasityksianne. Se taalla on hyvaa etta ahkera tyontekija huomioidaan ja palkitaan palkankorotuksella, ylimaaraisilla lomapaivilla, bonuksilla ja spiffeilla.
En ymmarra miksi suomalainen tyontekija uupuu siina missa amerikkalainen jaksaa.