Lue keskustelun säännöt.
Eikö normaali lapsiaan rakastava ihminen haluakin jättää jotain lapsilleen perinnöksi?
26.04.2019 |
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006084296.html
Mikä ihmeen buumi tää nyt on, että ihan juristeja myöden suositellaan törsäämään, ettei mitään vaan jäisi perinnöksi?
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törsäämään? Tuossahan suositellaan, että omat rahat käytetään esimerkiksi hoivaan vanhana.
Se nimenomaan on törsäämistä. Saman hoivan saa persaukisenakin.
Et taatusti saa.
Kuule kun saa. Siinä vaiheessa jos joudun laitokseen, olen jo vihannes. Ihmiset ovat samalla tavalla vihanneksia laitoksissa, oli rikas tai köyhä. En kaipaa silloin kampaajia tai pedikyyrejä kun en mistään mitään ymmärräkään. Sitä ennen pystyn ostamaan tarvitsemani palvelut normaalisti eläkkeelläni.
Muista kirjoittaa hoitotahtoon ettet halua "hemmotteluhoitoja" enää sitten kun et pysty niitä itse pyytämään. Muuten sinua luultavasti kyllä joko viedään kampaajalle tai kampaaja pyydetään paikalle tarvittaessa, niin me ainakin ollaan tehty jos jonkun asukkaan tukka ei ole enää mallissaan :)
(jos asukkaalla ei ole varaa kampaamokäyntiinkään niin joskus joku hoitajakin on saattanut tukan leikata jos taitoa löytyy)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yleisellä tasolla, kun sitä ei juuri ole. Ap. kuulut ehkä etuoikeutettuun ryhmään, niin kuin täällä useammat kommentoijat, jolloin todellisuudentaju hämärtyy. Teillä varmasti sitä perintöä riittää ihan jaettavaksi asti, vaikka vanhemmat maksavat hoivakulunsa, mutta edustatte hyvin pientä ryhmää.
Tilastojen valossa keskimäärin perintö on n.20.000€ ja aikaisempina vuosikymmeninä vielä pienemmät. Suurten ikäluokkien saamat perinnöt, niin kuin täällä on kerrottu, koskee vain todella pientä määrää.
Totuus voi olla tarua ihmeellisempi. Ja mistä nämä perinnön ilmestyisivät, kun palkasta suurin osa menee elämiseen ja edellisillä sukupolvilla oli vielä vähemmän omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on iso peritty omaisuus, omat vanhemmat vielä elävät ja mikäli haluavat, voivat halutessaan muuttaa meidän sijoitusasuntoon, joka lähes naapurissa. Tällöin heistä huolehtiminen sujuisi helpolla. Suvut eivät vaurastu tuhlaamalla perinnöksi saadut omaisuudet, joten meilläkään ei ole aikomusta muuta kuin kasvattaa tulevaa perintöä omalle lapsellemme siirrettäväksi. On säälittävää, että musikat tuhlaavat kaiken mitä saavat sukupolvi toisensa jälkeen. Tällä keinolla meillä on loputtomasti tukielätit kanssamme.
Huomattavalla osalla ihmisistä ei ole alunperinkään olemassa mitään "suvun omaisuutta" , mitä siirrellä tuleville sukupolville. Hyvä jos on oma asunto ja kesämökki, jotka on omalla työllä ja säästäväisyydellä hankittu.
Jos jokainen sukupolvi ne mörskänsä humputtelee Costa del Solin eläkeläistansseissa, niin eihän niitä sukuperintöjä synnykään.
Ja sinua edeltävällä sukupolvella on velvollisuus elää niukasti ja aloittaa se omaisuuden kerääminen? Aloita itse.
Minä ainakin humputtelen eläkepäivillä ihan niin paljon kuin terveys kestää. Toki omaisuutta itsellä on sen verran, että sitä jää kyllä lapsillekin, mutta mikään itseisarvo ei ole elää kurjasti nuukaillen.
Meille on iso omaisuus jo edellisiltä sukupolvilta siirtynyt ja sitä tässä kasvatellaan lapsen hyödyksi. Ei ole tarvetta enää aloittamiselle. Lapsellakin jo velaton asunto helsingissä on odottamassa opiskeluaikoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei yleisellä tasolla, kun sitä ei juuri ole. Ap. kuulut ehkä etuoikeutettuun ryhmään, niin kuin täällä useammat kommentoijat, jolloin todellisuudentaju hämärtyy. Teillä varmasti sitä perintöä riittää ihan jaettavaksi asti, vaikka vanhemmat maksavat hoivakulunsa, mutta edustatte hyvin pientä ryhmää.
Tilastojen valossa keskimäärin perintö on n.20.000€ ja aikaisempina vuosikymmeninä vielä pienemmät. Suurten ikäluokkien saamat perinnöt, niin kuin täällä on kerrottu, koskee vain todella pientä määrää.
Totuus voi olla tarua ihmeellisempi. Ja mistä nämä perinnön ilmestyisivät, kun palkasta suurin osa menee elämiseen ja edellisillä sukupolvilla oli vielä vähemmän omaisuutta.
Näissä luvuisa on muitakin kuin vanhempansa perineitä madaltamassa keskimääräisen perinnön määrää. Kummitädit tuskin jättävät taloja tai asuntoja.
Moni näyttää luulevan, että kaikki pääsee vanhana laitokseen ja sen jälkeen hommat hoituu kuin itsestään. Sehän ei ole ollenkaan niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, omat melko varakkaat vanhempani kuolivat onnettomuudessa melko nuorella iällä (50 ja 52v). Itse olen käyttänyt tätä "sukuomaisuutta" ihan omien lasteni opiskelun tukemiseen, heille ensiasuntojen käsirahaan, ajokortteihin jne. Pienempänä matkailtiin paljon perheenä, heillä oli hyvät harrastukset ja hyvä lapsuus. Itsellä on ollut työn puolesta hankalaa, pitkiä työttömyysjaksoja ja pätkätöitä. Aika niukka elintaso meillä olisi ollut ilman "sukuomaisuutta". Lasten isällä on aina ollut töitä, mutta ei mikään korkea palkka tosiaankaan.
Mutta ehkä nuo lapset sitten aikanaan nillittävät katkerina, kun äiti tuhlasi perinnön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yleisellä tasolla, kun sitä ei juuri ole. Ap. kuulut ehkä etuoikeutettuun ryhmään, niin kuin täällä useammat kommentoijat, jolloin todellisuudentaju hämärtyy. Teillä varmasti sitä perintöä riittää ihan jaettavaksi asti, vaikka vanhemmat maksavat hoivakulunsa, mutta edustatte hyvin pientä ryhmää.
Tilastojen valossa keskimäärin perintö on n.20.000€ ja aikaisempina vuosikymmeninä vielä pienemmät. Suurten ikäluokkien saamat perinnöt, niin kuin täällä on kerrottu, koskee vain todella pientä määrää.
Totuus voi olla tarua ihmeellisempi. Ja mistä nämä perinnön ilmestyisivät, kun palkasta suurin osa menee elämiseen ja edellisillä sukupolvilla oli vielä vähemmän omaisuutta.
Näissä luvuisa on muitakin kuin vanhempansa perineitä madaltamassa keskimääräisen perinnön määrää. Kummitädit tuskin jättävät taloja tai asuntoja.
Tämä kummitäti jättää, jos ei hoivayhtiö ole syönyt omaisuutta tai löydy puoliso jossain vaiheessa ja sotke pakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne kuuskymppiset perinnön saatuaan tekevät perinnöllään? Säilyttävät jossain, jotta heidän omat lapsensa kuuskymppisinä saavat perinnön? Vai meinaavatko tuhlata perintönsä? Eikö olisi järkevämpää, jos perintö menisi suoraan lapsenlapsille, jotka ovat yleensä vielä aikuiselämänsä alkupuolella, eikä heidän eläkeiässä oleville vanhemmilleen? Metsät, yritykset, sijoitusasunnot, kultaharkot yms on tietenkin ihan sama, kenen omistuksessa ne milloinkin ovat, koska niitä ei yhdenkään sukupolven ole tarkoituskaan muuttaa rahaksi vaan siirtää vain seuraavalle sukupolvelle.
Omat vanhempani ovat tukeneet lapsiaan alusta lähtien. Ollaan saatu ensiasunnot lahjaksi, on maksettu kaikki elinkustannukset opiskeluaikana. on saatu vanhemmilta "starttirahaa" yritysten perustamisiin, on annettu joka kolmas vuosi rahaa sen, mitä verovapaasti saa antaa jne. Kun ollaan oltu vanhempien kanssa yhdessä kauppareissuilla, vanhemmat ovat maksaneet yli viiskymppistenkin lastensa ostokset.
Aivan samalla tavalla me lapset olemme tukeneet omia lapsiamme. Ostaneet ensiasunnot, maksaneet elinkustannuksia opiskeluaikana ja välillä ihan muutenkin (esim sähkölaskuja, yhtiövastikkeita yms, mitä saa verovapaasti maksaa), antaneet silkkaa rahaa sen mitä verovapaasti saa antaa, maksaneet lastemme ostoksia, kun olemme olleet yhdessä kauppareissuilla jne. Mä olen omistanut elämäni aikana jo 11 autoa, vaikka mulla ei ole koskaan ollut edes ajokorttia. Olen ostanut lasteni tarpeiden mukaan autot, omistus on mulla ja käyttöoikeus lapsillani. En keksi yhtäkään syytä, miksi mun pitäisi kerryttää omaisuutta perinnöksi, jonka lapseni saavat vasta lähellä vanhuuseläkeikäänsä.
No hyvän perheen lapsena et tajua. Mun kamalat vanhemmat rääkkäsi koko lapsuuden ja missään ei auttaneet koskaan. Kotoa piti lähteä reppu selässä maailmalle 18v iässä ja omillasi olit. Missään ei tuettu tai autettu ja vanhemmat lopetti yhteydenpidonkin, olivat viimein ”vapaita”.
Lapsuuden kaltoinkohtelu ja täysi hylkääminen oli täyttä perseilyä ja TODELLAKIN korvauksena paskasta vanhemmuudesta HALUAN PERINNÖN. Edes kotain hyvitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne kuuskymppiset perinnön saatuaan tekevät perinnöllään? Säilyttävät jossain, jotta heidän omat lapsensa kuuskymppisinä saavat perinnön? Vai meinaavatko tuhlata perintönsä? Eikö olisi järkevämpää, jos perintö menisi suoraan lapsenlapsille, jotka ovat yleensä vielä aikuiselämänsä alkupuolella, eikä heidän eläkeiässä oleville vanhemmilleen? Metsät, yritykset, sijoitusasunnot, kultaharkot yms on tietenkin ihan sama, kenen omistuksessa ne milloinkin ovat, koska niitä ei yhdenkään sukupolven ole tarkoituskaan muuttaa rahaksi vaan siirtää vain seuraavalle sukupolvelle.
Omat vanhempani ovat tukeneet lapsiaan alusta lähtien. Ollaan saatu ensiasunnot lahjaksi, on maksettu kaikki elinkustannukset opiskeluaikana. on saatu vanhemmilta "starttirahaa" yritysten perustamisiin, on annettu joka kolmas vuosi rahaa sen, mitä verovapaasti saa antaa jne. Kun ollaan oltu vanhempien kanssa yhdessä kauppareissuilla, vanhemmat ovat maksaneet yli viiskymppistenkin lastensa ostokset.
Aivan samalla tavalla me lapset olemme tukeneet omia lapsiamme. Ostaneet ensiasunnot, maksaneet elinkustannuksia opiskeluaikana ja välillä ihan muutenkin (esim sähkölaskuja, yhtiövastikkeita yms, mitä saa verovapaasti maksaa), antaneet silkkaa rahaa sen mitä verovapaasti saa antaa, maksaneet lastemme ostoksia, kun olemme olleet yhdessä kauppareissuilla jne. Mä olen omistanut elämäni aikana jo 11 autoa, vaikka mulla ei ole koskaan ollut edes ajokorttia. Olen ostanut lasteni tarpeiden mukaan autot, omistus on mulla ja käyttöoikeus lapsillani. En keksi yhtäkään syytä, miksi mun pitäisi kerryttää omaisuutta perinnöksi, jonka lapseni saavat vasta lähellä vanhuuseläkeikäänsä.
No hyvän perheen lapsena et tajua. Mun kamalat vanhemmat rääkkäsi koko lapsuuden ja missään ei auttaneet koskaan. Kotoa piti lähteä reppu selässä maailmalle 18v iässä ja omillasi olit. Missään ei tuettu tai autettu ja vanhemmat lopetti yhteydenpidonkin, olivat viimein ”vapaita”.
Lapsuuden kaltoinkohtelu ja täysi hylkääminen oli täyttä perseilyä ja TODELLAKIN korvauksena paskasta vanhemmuudesta HALUAN PERINNÖN. Edes kotain hyvitystä.
Valivali ja nillitysnillitys.
Jos vaikka kasvaisit aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne kuuskymppiset perinnön saatuaan tekevät perinnöllään? Säilyttävät jossain, jotta heidän omat lapsensa kuuskymppisinä saavat perinnön? Vai meinaavatko tuhlata perintönsä? Eikö olisi järkevämpää, jos perintö menisi suoraan lapsenlapsille, jotka ovat yleensä vielä aikuiselämänsä alkupuolella, eikä heidän eläkeiässä oleville vanhemmilleen? Metsät, yritykset, sijoitusasunnot, kultaharkot yms on tietenkin ihan sama, kenen omistuksessa ne milloinkin ovat, koska niitä ei yhdenkään sukupolven ole tarkoituskaan muuttaa rahaksi vaan siirtää vain seuraavalle sukupolvelle.
Omat vanhempani ovat tukeneet lapsiaan alusta lähtien. Ollaan saatu ensiasunnot lahjaksi, on maksettu kaikki elinkustannukset opiskeluaikana. on saatu vanhemmilta "starttirahaa" yritysten perustamisiin, on annettu joka kolmas vuosi rahaa sen, mitä verovapaasti saa antaa jne. Kun ollaan oltu vanhempien kanssa yhdessä kauppareissuilla, vanhemmat ovat maksaneet yli viiskymppistenkin lastensa ostokset.
Aivan samalla tavalla me lapset olemme tukeneet omia lapsiamme. Ostaneet ensiasunnot, maksaneet elinkustannuksia opiskeluaikana ja välillä ihan muutenkin (esim sähkölaskuja, yhtiövastikkeita yms, mitä saa verovapaasti maksaa), antaneet silkkaa rahaa sen mitä verovapaasti saa antaa, maksaneet lastemme ostoksia, kun olemme olleet yhdessä kauppareissuilla jne. Mä olen omistanut elämäni aikana jo 11 autoa, vaikka mulla ei ole koskaan ollut edes ajokorttia. Olen ostanut lasteni tarpeiden mukaan autot, omistus on mulla ja käyttöoikeus lapsillani. En keksi yhtäkään syytä, miksi mun pitäisi kerryttää omaisuutta perinnöksi, jonka lapseni saavat vasta lähellä vanhuuseläkeikäänsä.
No hyvän perheen lapsena et tajua. Mun kamalat vanhemmat rääkkäsi koko lapsuuden ja missään ei auttaneet koskaan. Kotoa piti lähteä reppu selässä maailmalle 18v iässä ja omillasi olit. Missään ei tuettu tai autettu ja vanhemmat lopetti yhteydenpidonkin, olivat viimein ”vapaita”.
Lapsuuden kaltoinkohtelu ja täysi hylkääminen oli täyttä perseilyä ja TODELLAKIN korvauksena paskasta vanhemmuudesta HALUAN PERINNÖN. Edes kotain hyvitystä.
Minulla vähän sama, mutta eri painotuksin. Olen saanut niin raskasta kohtelua vanhemmaltani, että olen kärsinyt ahdistuksesta, paniikkihäiriöstä tms ongelmista ja työssäkäynti on ollut jatkuvaa luovimista (olen ollut siitä huolimatta aina töissä). Perintö toisi turvan, ettei tarvitsisi stressata työstä ja voisin keskittyä terapiaan ja itseni kuntoonsaattamiseen.
- uupunut nelivitonen
Inhoan näitä "suuret ikäluokat hassasivat perinnön"-aloituksia ihan siksi, että kyse on marginaalisesta ilmiöstä. Harvalla on perintöä, mitä tuhlata. Tilastollisesti suuret ikäluokat syntyivät köyhin ja monilapsisiin perheisiin. Jos jotain omaisuutta jäi, se on joka tapauksessa jaettu ison porukan kesken. Kannattaa muistaa, että ne omat vanhemmat eivät edusta koko ikäluokkaansa ja että yksi syy suurten ikäluokkien tuhlailulle on se oma erittäin köyhä ja ankea lapsuus. Sodan jälkeisessä Suomessa tehtiin paljon hyviä uudistuksia lapsiperheitä ajatellen, mutta niistä uudstuksista ovat hyötyneet eniten 60- ja 70-luvulla syntyneet lapset. Suuret ikäluokat kävivät koulua 45 oppilaan luokassa, ruumiillinen kuritus oli tavallista, luokalle jäätiin eikä tukea tunnettu, kouluruokana oli puuroa tai velliä, kotona yleensä perunaa ja pihalle potkittiin heti, kun pystyi tekemään töitä. Tätä se oli valtaosalle, vain pieni prosentti on niitä, jotka oikeasti perivät jotain vanhemmiltaan.
Tilastojen lisäksi näin on omassa suvussani, mieheni suvussa ja monen ystäväni suvussa. Isovanhemmat ovat olleet köyhiä, perintönä on saattanut tulla lahoava mökki jossakin Pohjois-Karjalan perukoilla ja sitä mökkiä on ollut jakamassa kuusi muuta. Käytännössä siis arvo aivan nollan tienoilla. Vanhempani ja appivanhempani ovat molemmat joutuneet tukemaan vanhempiaan taloudellisesti, kun eivät ole pienistä eläkkeistään pystyneet korjaamaan kotitaloaan tai maksamaan kotipalvelua.
Nyt sekä vanhempani että appivanhempani - jotka siis eivät ole saaneet mitään perintöä ja ovat omaisuutensa ansainneet ihan omalla työllään - ovat vakavaraisia ja nauttivat eläkepäivistään. Ei tule mieleenikään vinkua ja vonkua siitä osuutta itselleni. Tiedän, että jonain päivänä jaan kahden sisareni kanssa perintönä talon, mutta mieluummin toivon, että vanhempani saavat elää siinä talossa mahdollisimman pitkään, tarvittaessa autettuina.
Perintöä en toivo, vaikka emme ole taloudellisesti lähellekään vanhempieni ja vielä vähemmän appivanhempieni tasoa. Pärjäämme ja toivon, että jos jotain joskus jää perinnöksi, tajuavat sen suoraan testamentata lapsillemme. Mitä minä enää kuusikymppisenä teen ylimääräisellä rahalla? Lapseni sen sijaan tarvitsevat sitä siinä vaiheessa omie lastensa kouluttamiseen. Omat vanhempani eivät voineet auttaa rahallisesti kovinkaan paljoa, kun lähdin itse opiskelemaan, omia lapsiani toivon voivani auttaa enemmän, mutta tällä hetkellä näyttää huonolta. Siksi olisi ihanaa, jos tuo vaihe olisi edes lastenlapsilleni hiukan helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuka uskoo, etteikö tuo juristi itse junailisi lapsilleen parhaan ja mahdollisimman edullisesti verotetun perinnön...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin toivon, että vanhempani matkustelevat ja nauttivat eläkepäivistään vielä kun ovat hyväkuntoisia. Ei rahoja tarvitse säästää mihinkään hoivakotiin välttämättä, vaan voi "tuhlata" vähän parempaan elämään nyt. Tiedän vanhuksia jotka elävät niukasti, jotta jäisi lapsille enemmän. Ei esim.osteta tarvittuja vaatteita tai käydä teatterissa tms.
Mielestäni vanhempien rahat eivät kuulu minulle, eivätkä hekään ole omilta vanhemmiltaan mitään perineet.Totta näin, kun rahat on itse tehty, eikä peritty. Mielestäni perintöä ei kannata ottaa vastaan mikäli ajattelee sen tulevan vain omaan käyttöön, eikä siitä tarvitse mitään jättää seuraaville sukupolville.
Tähän asti se toimikon niin että suvun perintö siirtyi liki koskemattomana eteenpäin. Mutta sitten - tadaa! - tuli ahnein sukupolvi ikinä eli suuret ikäluokat ja pistivät perinnön tuulemaan.
T. Toinen jolla vanhemmat tuhlasi sukuomaisuuden itseensä viimeistä penniä myöten...
Historian tuntemus. Suurin osa suurista ikäluokista on syntynyt maaseudulla ja myöhemmin siirtyneet kaupungeihin ja se perinnöksi on tullut maaseudulta mummonmökki ja muutama hehtaari maata ja sekin on jaettu 5-8 perinnönsaajan kesken ja perintö on muutama tuhat euroa, jos sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin toivon, että vanhempani matkustelevat ja nauttivat eläkepäivistään vielä kun ovat hyväkuntoisia. Ei rahoja tarvitse säästää mihinkään hoivakotiin välttämättä, vaan voi "tuhlata" vähän parempaan elämään nyt. Tiedän vanhuksia jotka elävät niukasti, jotta jäisi lapsille enemmän. Ei esim.osteta tarvittuja vaatteita tai käydä teatterissa tms.
Mielestäni vanhempien rahat eivät kuulu minulle, eivätkä hekään ole omilta vanhemmiltaan mitään perineet.Totta näin, kun rahat on itse tehty, eikä peritty. Mielestäni perintöä ei kannata ottaa vastaan mikäli ajattelee sen tulevan vain omaan käyttöön, eikä siitä tarvitse mitään jättää seuraaville sukupolville.
Tähän asti se toimikon niin että suvun perintö siirtyi liki koskemattomana eteenpäin. Mutta sitten - tadaa! - tuli ahnein sukupolvi ikinä eli suuret ikäluokat ja pistivät perinnön tuulemaan.
T. Toinen jolla vanhemmat tuhlasi sukuomaisuuden itseensä viimeistä penniä myöten...Historian tuntemus. Suurin osa suurista ikäluokista on syntynyt maaseudulla ja myöhemmin siirtyneet kaupungeihin ja se perinnöksi on tullut maaseudulta mummonmökki ja muutama hehtaari maata ja sekin on jaettu 5-8 perinnönsaajan kesken ja perintö on muutama tuhat euroa, jos sitäkään.
Kyllä suurissa ikäluokissa on paljon kaupunkilaisiakin ja perintönä on rintamamiestalot ja kesämökit.
Minua nyppii nämä sijoita hoivaasi jutut.
Nykyisestä asunnostani saisi vähän vajaa 400 000 . Yksityisessä hoivakodissa sillä voisi asua n.6 vuotta eikä hoivakoti kuitenkaan hoitaisi minua mikäli alkaisin lähentelemään vihannesta. Aikamoista venäläistä rulettia bingota , koska myydä jotta rahat riittävät.
Toinen on tämä velat on maksettu, ei ole ! Jos asunto on yli 20- 30 v vanhassa talossa saat maksettavaksesi julkisivua, hissejä, putkia -lista on lähes loputon.
Ja jos saat sitä perintöä niin saatat joutua ottamaan lainaa perintöveron maksuun, omaisuutesi on toki karttunut , mutta sitä ei voi käyttää.
Eikä sitä perintöä ei tarvitse välttämättä jättää niille kuusikymppisille lapsille vaan niille lapsenlapsille tai sen voi jakaa heidän kesken siinä suhteessa kuin itse haluaa.
Ainakin jos lapsilla on jo täysin riittävästi omia tuloja ja varallisuutta, voi mielestäni omasta omaisuudestaan nauttia itse hyvällä omallatunnolla, eikä tarvitse säästää perinnön jättämistä varten.
Vierailija kirjoitti:
Minua nyppii nämä sijoita hoivaasi jutut.
Nykyisestä asunnostani saisi vähän vajaa 400 000 . Yksityisessä hoivakodissa sillä voisi asua n.6 vuotta eikä hoivakoti kuitenkaan hoitaisi minua mikäli alkaisin lähentelemään vihannesta. Aikamoista venäläistä rulettia bingota , koska myydä jotta rahat riittävät.
Toinen on tämä velat on maksettu, ei ole ! Jos asunto on yli 20- 30 v vanhassa talossa saat maksettavaksesi julkisivua, hissejä, putkia -lista on lähes loputon.
Ja jos saat sitä perintöä niin saatat joutua ottamaan lainaa perintöveron maksuun, omaisuutesi on toki karttunut , mutta sitä ei voi käyttää.
Eikä sitä perintöä ei tarvitse välttämättä jättää niille kuusikymppisille lapsille vaan niille lapsenlapsille tai sen voi jakaa heidän kesken siinä suhteessa kuin itse haluaa.
Lakiosaan on lapsilla oikeus, loput voit toki testamentata lapsenlapsille.
Vierailija kirjoitti:
Miehen suvulla on jätetty aina jälkipolville maat ja mannut, rakennuksineen. Nyt miehen vanhemmat, juuri eläkkeelle jääneet ovat alkaneet ns. hassaamaan tätä perintöä, jota on ollut kautta aikain tarkoitus jättää seuraaville, eli se on suvun vanhimmilla aina ikään kuin lainassa. Siitä on saatu vuokratuloa, metsätuloa, sitä on voitu myydä vähäisissä määrin sukuun, mikäli se on ollut järkevää. Lääniä on järvien rannalla, jokien rannalla, joihin on rakennettu suvun mökkejä( ja nyt tarkoitan suvulla rintaperillisiä), maata ja muuta omaisuutta on huollettu. Miehen vanhemmat ovat pikkuhiljaa vähin äänin myyneet tätä omaisuutta, metsääkään ei ole enää jäljellä kuin sen verran että he itse saavat siitä polttopuut itselleen(ennen polttopuut riittivät kaikille halukkaille) ja lapset ostavat itse omansa mistä taitavat. Tämä vanhempien toiminta aiheuttaa sitä että eläminen kallistuu lasten osalta, vaikka perinnöksijättämisten on ollut kautta aikain tarkoitus pitää huolta siitä että suku voi hyvin, eikä tarvitse niska limassa raataa ja maksaa kaikkea minkä voi saada vähemmälläkin vaivalla. Lapsilla ei ole käsitystä mihin nämä myynneistä saadut rahat on laitettu, mutta eläkkeellä olijoiden elämäntapa ainakin on pröystäilevää.
Itse en ole saamasa kuin sisareni kanssa ok-talon puokkiin, ja vähän rahaa, enkä ole ajatellutkaan että mitään pitäisi saada. Toisaalta nyt ensimmäistä kertaa näen toista puolta, kun suvun omaisuutta myydään ja hassataan, vaikka sen on tarkoitus ollut olla vain lainassa, ja että se jätetään entistä suurmepana tai vähintään samanarvoisena aina seuraavalle sukupolvelle.
Nauroin ääneen kun luin tätä paatosta täynnä olevaa tekstiä ja näin sieluni silmin hampaita kiristelevän miniän (hox, ei edes sukua vaan sukuun naitu), joka joutuu ostamaan itse omat polttopuunsa 😀
Aika harvalla lienee mitään kymmenen sukupolven takaista suurta kiinteää omaisuutta suvunperintönä. Suurin osa on meitä taviksia, joiden vanhemmat ovat tulleet melko vaatimattomista kodeista ja ansainneet työllään sen mitä omistavat. Heille siitä nauttiminen kuuluu, ei meille. Käyttäkööt hyvillä mielin omaisuutensa omaksi hyväkseen.
Ja sinua edeltävällä sukupolvella on velvollisuus elää niukasti ja aloittaa se omaisuuden kerääminen? Aloita itse.
Minä ainakin humputtelen eläkepäivillä ihan niin paljon kuin terveys kestää. Toki omaisuutta itsellä on sen verran, että sitä jää kyllä lapsillekin, mutta mikään itseisarvo ei ole elää kurjasti nuukaillen.