Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma ja eroperheet
Olemme sopineet ex-miehen kanssa lastenvalvojalla, että hän on lasten kanssa kesälomalla 2 viikkoa. Tämä saatiin sovittu kovan väännön jälkeen. Häntä lainatakseni "Et taida ymmärtää, miten tärkeä loma on minulle. En halua käyttää siitä pitkää aikaa lasten kanssa". Nyt hän ilmoitti, että ottaa lapset 1 viikoksi kesäkuussa ja 1 viikoksi heinäkuussa. Tuolloin kesäkuussa hän tosin itse on vielä töissä ja lapset keskenään hänen kotonaan päivä. Lapset ovat jo teinejä, joten pärjäävät kyllä. Mutta mietin, että onko tuo aika oikeasti tarkoitettu käytettäväksi näin. En tästä jaksa hänen kanssaan enää tapella. Käynnit lastenvalvojalle ja sovittelussa olivat sen verran rankkoja, etten halua kokea niitä enää ikinä. Mutta kuulisin mielellään mielipiteitä asiasta.
Kommentit (389)
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo jotenkin ikävä ajatus, että isä tuolleen ajattelee lapsistaan ja jotenkin tuntuu, että on poikkeuksellinen ajatusmaailman nykyään. Mutta kun mietin omaa lapsuudenperhettäni, vanhemmat eivät olleet edes eronneet niin eivät he kesälomaansa meidän lasten kanssa viettäneet sen jälkeen kun emme varsinaista hoitajaa tarvinneet eli about 8-vuotiaasta alkaen. Ehkä yhden kerran kesässä käytiin huvipuistossa kun kovin manguttiin mutta muutoin vanhemmat puuhasivat lomalla täysin omiaan (äiti vain makasi ja luki ehkä kirjoja ja isä rakenteli ja veneili) ja lapset täysin omiaan.
Samaa kokemusta. Myös kaverin opettajaäiti rentoutui pihalla ja otti aurinkoa, ja lapset ei saaneet mennä häiritsemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettiikö täällä kukaan miltä lapsista mahtaa tuntua tällaisessa tilanteessa? Kun vanhemmat riitelee siitä kenen pitää olla heidän kanssaan?
Ihan turhaa vedota siihen, että vanhempikin tarvitsee omaa aikaa. Kyllä, varmasti tarvitseekin, mutta lapset kyllä tietävät etteivät ole toivottua seuraa.
Painivat sitten esim. mielenterveysongelmiensa kanssa myöhemmin.
En tiedä miten te siellä ydinperheissä riitelette, mutta minä en riitele lasten isän kanssa lasten kuullen. En riidellyt ydinperheessä, en ole riidellyt eron jälkeenkään. Kyllä ne hoidetaan rauhallisesti ja asiallisesti kommunikoiden ja aikuisten kesken. Erosta on jo kymmenen vuotta, mutta erotessamme tein kaksi päätöstä. 1) Ikinä en lasten isää arvostele lasten kuullen ja 2) rahasta mä en tappele. Ne päätökset ovat pitäneet 100%.
Hienoa, olette onnistuneet erinomaisesti hoitamaan erotilanteen ja kommunikoinnin. Kaikilla ei kuitenkaan näin onnekkaasti ole.
Lisäyksenä vielä (enkä nyt tarkoita juuri sinua, edellinen kommentoija), että usein vanhemmat luulevat, etteivät lapset kuule, tai ymmärrä, että vanhempien välit ovat kireät, tai että lapset eivät tajua, että taas on jostain riidelty. Lapset kyllä aistivat ja huomaavat yllättävän paljon perhepiirin asioista.
Arvatenkin lapset vaistoavat perhepiirin asioista vain eroperheiden osalta. Ydinperheessä lapset eivät vaistoa mitään ja ovat täten turvassa kaikilta mielenterveyden ongelmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen eksän käsitys kesälomailusta on, että hänen pitäisi saada tietää kaikki osoitteet ja ajankohdat, milloin ollaan missäkin. Yrittää urkkia kaiken syömisiä myöten. Ongelma on meidän puolelta ratkaistu siten, ettei kerrota mitään. Lapsi on lukioikäinen, joten mistään taaperoikäisen päiväunirytmin huolehtimisesta ei todellakaan ole enää kyse, vaan vallanhaluisesta kyttäämisestä.
Tottakai isän tulisi tietää missä lapsi menee. Näiden tietojen pihtaaminen on vallankäyttöä
Miksi isän pitäisi se tietää…?
Miksi ei riitä tieto siitä, että lapsesta huolehditaan?Eri
perusjuttuhan se on, että pidetään toinen huoltaja kartalla missä lapsi on ja mitä sille kuuluu silloin kun on toisen huoltajan luona. Ja jos on matkoja ym niistä kerrotaan. Mikä ihmeen motiivi voi olla pantata lasten asioita?
En ajatellut panttaamista, vaan yleisesti vain sitä, että onko tiedolla merkitystä.
Tietysti haluaisin tietää, jos toinen vanhempi lähtee ulkomaille, mutta minun kannaltani on aivan sama, viekö isä lapset omalle tai kaverin mökille. Maa riittää, sen tarkemmalla tiedolla en tee mitään.
Ja mikäli luotan toiseen vanhempaan, niin luotan myös, että kaikki menee hyvin. Mikäli en luota, niin sitten alan kyttämään ja kontrolloimaan.
Minulle ei ole ihan sama missä lapsi on, koska erosin exästä hänen alkoholinkäytön takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettiikö täällä kukaan miltä lapsista mahtaa tuntua tällaisessa tilanteessa? Kun vanhemmat riitelee siitä kenen pitää olla heidän kanssaan?
Ihan turhaa vedota siihen, että vanhempikin tarvitsee omaa aikaa. Kyllä, varmasti tarvitseekin, mutta lapset kyllä tietävät etteivät ole toivottua seuraa.
Painivat sitten esim. mielenterveysongelmiensa kanssa myöhemmin.
En tiedä miten te siellä ydinperheissä riitelette, mutta minä en riitele lasten isän kanssa lasten kuullen. En riidellyt ydinperheessä, en ole riidellyt eron jälkeenkään. Kyllä ne hoidetaan rauhallisesti ja asiallisesti kommunikoiden ja aikuisten kesken. Erosta on jo kymmenen vuotta, mutta erotessamme tein kaksi päätöstä. 1) Ikinä en lasten isää arvostele lasten kuullen ja 2) rahasta mä en tappele. Ne päätökset ovat pitäneet 100%.
Hienoa, olette onnistuneet erinomaisesti hoitamaan erotilanteen ja kommunikoinnin. Kaikilla ei kuitenkaan näin onnekkaasti ole.
Lisäyksenä vielä (enkä nyt tarkoita juuri sinua, edellinen kommentoija), että usein vanhemmat luulevat, etteivät lapset kuule, tai ymmärrä, että vanhempien välit ovat kireät, tai että lapset eivät tajua, että taas on jostain riidelty. Lapset kyllä aistivat ja huomaavat yllättävän paljon perhepiirin asioista.
Arvatenkin lapset vaistoavat perhepiirin asioista vain eroperheiden osalta. Ydinperheessä lapset eivät vaistoa mitään ja ovat täten turvassa kaikilta mielenterveyden ongelmilta.
Niinpä se riitely, lyöminen, juominen, pettäminen, työnarkomania ja tuhlailu tulevat lapsen mielenterveydelle ongelmaksi vasta, kun sen takia erotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen eksän käsitys kesälomailusta on, että hänen pitäisi saada tietää kaikki osoitteet ja ajankohdat, milloin ollaan missäkin. Yrittää urkkia kaiken syömisiä myöten. Ongelma on meidän puolelta ratkaistu siten, ettei kerrota mitään. Lapsi on lukioikäinen, joten mistään taaperoikäisen päiväunirytmin huolehtimisesta ei todellakaan ole enää kyse, vaan vallanhaluisesta kyttäämisestä.
Tottakai isän tulisi tietää missä lapsi menee. Näiden tietojen pihtaaminen on vallankäyttöä
Miksi isän pitäisi se tietää…?
Miksi ei riitä tieto siitä, että lapsesta huolehditaan?Eri
perusjuttuhan se on, että pidetään toinen huoltaja kartalla missä lapsi on ja mitä sille kuuluu silloin kun on toisen huoltajan luona. Ja jos on matkoja ym niistä kerrotaan. Mikä ihmeen motiivi voi olla pantata lasten asioita?
En ajatellut panttaamista, vaan yleisesti vain sitä, että onko tiedolla merkitystä.
Tietysti haluaisin tietää, jos toinen vanhempi lähtee ulkomaille, mutta minun kannaltani on aivan sama, viekö isä lapset omalle tai kaverin mökille. Maa riittää, sen tarkemmalla tiedolla en tee mitään.
Ja mikäli luotan toiseen vanhempaan, niin luotan myös, että kaikki menee hyvin. Mikäli en luota, niin sitten alan kyttämään ja kontrolloimaan.
Minulle ei ole ihan sama missä lapsi on, koska erosin exästä hänen alkoholinkäytön takia.
Niin. Koska luottamus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-mieheni yritti hallita elämääni eron jälkeen tekemällä viime hetken ohari-ilmoituksia ennen sovittuja lasten tapaamisia. Kun vastasin näihin aina ilahtuneesti, että kiva, kun saan olla extraa lasten kanssa (omista suunnitelmista ja todellisista fiiliksistä riippumatta), nämä kiusantekoyritykset loppuivat puolessa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni yritti hallita elämääni eron jälkeen tekemällä viime hetken ohari-ilmoituksia ennen sovittuja lasten tapaamisia. Kun vastasin näihin aina ilahtuneesti, että kiva, kun saan olla extraa lasten kanssa (omista suunnitelmista ja todellisista fiiliksistä riippumatta), nämä kiusantekoyritykset loppuivat puolessa vuodessa.
Mulle ex teki ohareita silloin kun mulla oli esim. sunnuntain aikainen aamuvuoro. Mistäpä saat lastenhoitajan klo 5.30 sunnuntaiaamulle 10 min varoitusajalla? Niinpä.
Tosin en usko että teki tuota ilkeilläkseen, oli vain niin alkoholista riippuvainen ettei muilla ollut väliä.
Tuostapa viisastuin, ja jos minulla oli oikeasti joku pakollinen meno, niin värväsin jonkun toisen lapsenlikaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen eksän käsitys kesälomailusta on, että hänen pitäisi saada tietää kaikki osoitteet ja ajankohdat, milloin ollaan missäkin. Yrittää urkkia kaiken syömisiä myöten. Ongelma on meidän puolelta ratkaistu siten, ettei kerrota mitään. Lapsi on lukioikäinen, joten mistään taaperoikäisen päiväunirytmin huolehtimisesta ei todellakaan ole enää kyse, vaan vallanhaluisesta kyttäämisestä.
Tottakai isän tulisi tietää missä lapsi menee. Näiden tietojen pihtaaminen on vallankäyttöä
Miksi isän pitäisi se tietää…?
Miksi ei riitä tieto siitä, että lapsesta huolehditaan?Eri
perusjuttuhan se on, että pidetään toinen huoltaja kartalla missä lapsi on ja mitä sille kuuluu silloin kun on toisen huoltajan luona. Ja jos on matkoja ym niistä kerrotaan. Mikä ihmeen motiivi voi olla pantata lasten asioita?
Eikö ole muuta elämää kuin elää lasten kautta? Olen lähiäiti. En todellakan kysele exältäni mitä tekevät isällä ollessaan. Ei tarvitse mulle raportoida milloin lähtevät mökille, milloin sukuloimaan tms. Ulkomaan matkoista on ruukattu mainita ja sekin vaan siksi, että vaatii usein joustoja päivien suhteen. Tehtiin molemminpuolinen jatkuvakestoinen lupalappu mahdolliselle sitä kysyvälle rajavirkailijalle, että toinen huoltaja saa matkustaa lasten kanssa ulkomaille. En myöskään raportoi exälleni, jos itse poistun maasta, kun lapset hänellä.
No niinpä! Mieheni lasten äiti pisti vielä pahemmaksi (paremmaksi?), ja seurasi meidän tietämättä lasten puhelimien olinpaikkaa, ja sitten tuli viestejä kautta rantain. Jos vaikka olimme uimarannalla, niin äiti saattoi soittaa miehelleni tikusta asiaa, vaikka joku paita muka jäänyt väärään osoitteeseen, ja samalla että muistakaa JOS olette käymässä rannalla, niin lasten perään pitää katsoa etteivät ne huku.
Aikamme ihmeteltiin että vakoileeko se eukko meitä, mutta jäi lopulta kiinni kännyköiden seuraamisesta. Sen jälkeen vain jätettiin lasten puhelimet matkasta pois. Exä kyllä rupesi sitten vaatimaan että miehen pitäisi lasten kanssa käydä joskus jossain, eikä aina vain istua kotona, johon mies vastasi että olemme olleet nyt 2pv täällä mökillä, joten kuuhunko asti lasten kanssa pitäisi matkata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettiikö täällä kukaan miltä lapsista mahtaa tuntua tällaisessa tilanteessa? Kun vanhemmat riitelee siitä kenen pitää olla heidän kanssaan?
Ihan turhaa vedota siihen, että vanhempikin tarvitsee omaa aikaa. Kyllä, varmasti tarvitseekin, mutta lapset kyllä tietävät etteivät ole toivottua seuraa.
Painivat sitten esim. mielenterveysongelmiensa kanssa myöhemmin.
No meillä ainakin lapset kyllä tietävät kumpi vanhemmista on se joka ajaa heitä jaloistaan jatkuvasti pois, ja kumman luokse ovat aina tervetulleita. Eiköhän se vältä ett äon edes yksi vanhempi joka lapset aina siipiensä suojiin ottaa kun toisaalta ajetaan pois.
Hieno juttu, että edes toinen vanhempi välittää. Ei se silti tarkoita sitä, etteivät lapset kärsisi siitä nyt tai myöhemmin ettei se toinen heitä luokseen halua.
No ei nuo nyt varsinaisesti kärsi, mutta mitäpä sille voi jos toinen ei jaksa hoitaa lapsiaan. Ei asiasta tarvi tehdä jumalatonta numeroa. Ihmisille tulee monenlaista kärsimystä elämän varrella, ja sen kanssa pitää vain pärjätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli taas se ongelma että mies oli enemmän kesällä lapsen kansaa. Mulla lähivanhemmalla kuukausi ja miehellä loput.
Lasten huoltajuussopimusta rikotaan räikeästi, jos lapsi on äidin vanhemmilla hoidossa eikä äitinsä luona. Silloin isovanhemmat ovat lapsen tosiasiallisia huoltajia, äiti ei ole. Isän tulisi saada lasten lähivanhemmuus, koska äiti siirtää vastuun lastenhoidosta omille vanhemmilleen.
On todella törkeää hoidattaa lapsia iäkkäillä isovanhemmilla jatkuvasti. Päivähoidon ja koulujen loma-aikoina osa vanhemmista kuskaa lapsensa mummolaan hoitoon ja lorvii itse kotona. Myös kaljaterassien polte on joillakin ihmisillä niin vahva, että omat lapset ovat kaljaterassien kutsuessa sivuseikka.
Pääasia tuntuu olevan, että vanhemmat pääsevät eroon lapsistaan mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Tämä on tosi kurjaa lasten kannalta, kun kesälomamuistoja ja muita lomamuistoja ei kerry omien vanhempien kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi vanhemmat eivät halua viettää aikaa omien lastensa kanssa? Miksi he ovat edes perustaneet perheen, jos omien lasten seura on niin epämiellyttävää?
Kaikki isät eivät ole vastuuttomia ja kaikki äidit eivät ole vastuullisia.
Tiedämme eroperheen, jossa isä saa tavata lapsiaan vain joka toinen viikonloppu. Koulun loma-ajat ja juhlapyhät on jaettu äidille ja isälle. Lapset ovat muun ajan äidillään. Surullisinta on, että tosiasiassa lapset eivät juurikaan ole äidillä vaan äidin vanhemmilla lähes 24/7. Yli 70-vuotiaat isovanhemmat ovat ilmaisia ja päätoimisia lastenhoitajia lähes 24/7.
En ymmärrä, miten kyseinen äiti on edes saanut lähivanhemman oikeuden. Lapset ovat äidin iäkkäillä vanhemmilla hoidossa lähes jatkuvasti! Äiti on ilmeisesti valehdellut hyvin lahjakkaasti sinisilmäisille lastenvalvojille. Lapset ovat myös äidin vapaapäivinä mummolassa ja ovat siellä usein myös yötä.
Minusta isällä on laillinen oikeus purkaa huoltajuussopimus. Äiti ei tosiasiassa huolehdi lapsistaan. Isä on luotettava ja kykenevä lastenhoitaja. Isä ei käytä alkoholia ja on muutenkin kunnollinen ja tunnollinen ihminen. Isä tekee töitä kotona ja pystyy olemaan lähes 24/7 lastensa seurassa. Äiti on hankala ja vaikeuttaa kaikin tavoin isän ja lasten tapaamisia ja yhteydenpitoa pitkin vuotta.
Joten syytä on sekä lasten äideissä että isissä - ei pelkästään isissä!
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti puhutaan teinivapaasta lomasta? Mikähän se on? Äiti ja isä ovat ensisijaisesti vastuussa omista lapsistaan. AINA. On vastuutonta ja surullista pitää alaikäisiä lapsia ja nuoria pitkiä päiviä ja jopa päiväkausia yksin kotona. Tämä on vanhemmilta vastuunpakoilua!
Lastenhoitovastuuta ja lastenkasvatusvastuuta ei voi eikä saa siirtää sukulaisille, naapureille, yhteiskunnalle, harrastusten ohjaajille, kesäleirien ohjaajille tai mummoloille. Me vanhemmat olemme vastuussa lapsistamme ja nuoristamme itse. Terveisin ydinperheen kotiäiti, jolla on lastenhoitovastuu ja kasvatusvastuu noin 95%:sesti. Siis lasten ÄIDILLÄ, ei isällä eikä suinkaan sukulaisilla tai isovanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ihmiset eivät halua sopia. Niin se on siinä. Vallanhalu. Se on tuhoava voima.
Ihmiset eivät osaa.Ohis. Lomat on sovittu lastenvalvojalla. Eli sovittu on. Nyt pitäydytään tehdyssä sopimuksessa.
ap vastaa: Lomista neuvoteltiin sovittelussa, jossa isälle korostettiin että tämä on hänen ja lasten yhteistä aikaa. Jos hän ei sitä halua, niin voidaan kirjata vaikka vain 1 viikko/kesä. Hän suuttui sovittelussa tästä tosi paljon ja sitten sovittelijoiden painostuksesta suostui tuohon 2 viikkoon. Lähtökohta hänellä oli, ettei halua sitoutua yhtään mihinkään. Sovittelun jälkeen teimme paperi lastenvalvojalla. Ja tätä sopimusta nyt noudatamme. Mutta itse oli tyhmä, kun en tajunnut keskustella siitä, että yhteinen aika olisi järkevintä viettää silloin kuin myös isä on lomalla.
Mun mielestä on hyvä, että nyt sopimus toteutuu. Etä joutuu kertomaan, millä viikoilla ottaa lapset. Tämä tarkoittaa, että sinä voit niille viikoille varata itsellesi jotain. Vaikka lomareissun tai suunnitella jotain sellaista, missä haluat olla ihan vain itseksesi. Ei siis enää epävarmuutta, MILLOIN etä ottaa vai ottaako ollenkaan. On sitten etän asia, mitä hän haluaa lasten kanssa tehdä.
Jos tämä kesä menee nyt niin, että sinulla ei ole lainkaan teinivapaata lomaa eli olet itse nuo molemmat viikot töissä, kannattaa yrittää ensi kesänä sopia niin, että myös sinulla on teinivapaata lomaa. Parhaiten se onnistuu neuvottelemalla. Varsinkin, jos etä pystyy itse vaikuttamaan lomiinsa ja voi järjestellä tenien tulemisen sen mukaisesti, että lapset on hänellä sun lomastasi 2 viikkoa (olipa hän töissä silloin tai ei).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen eksän käsitys kesälomailusta on, että hänen pitäisi saada tietää kaikki osoitteet ja ajankohdat, milloin ollaan missäkin. Yrittää urkkia kaiken syömisiä myöten. Ongelma on meidän puolelta ratkaistu siten, ettei kerrota mitään. Lapsi on lukioikäinen, joten mistään taaperoikäisen päiväunirytmin huolehtimisesta ei todellakaan ole enää kyse, vaan vallanhaluisesta kyttäämisestä.
Tottakai isän tulisi tietää missä lapsi menee. Näiden tietojen pihtaaminen on vallankäyttöä
Miksi isän pitäisi se tietää…?
Miksi ei riitä tieto siitä, että lapsesta huolehditaan?Eri
perusjuttuhan se on, että pidetään toinen huoltaja kartalla missä lapsi on ja mitä sille kuuluu silloin kun on toisen huoltajan luona. Ja jos on matkoja ym niistä kerrotaan. Mikä ihmeen motiivi voi olla pantata lasten asioita?
Eikö ole muuta elämää kuin elää lasten kautta? Olen lähiäiti. En todellakan kysele exältäni mitä tekevät isällä ollessaan. Ei tarvitse mulle raportoida milloin lähtevät mökille, milloin sukuloimaan tms. Ulkomaan matkoista on ruukattu mainita ja sekin vaan siksi, että vaatii usein joustoja päivien suhteen. Tehtiin molemminpuolinen jatkuvakestoinen lupalappu mahdolliselle sitä kysyvälle rajavirkailijalle, että toinen huoltaja saa matkustaa lasten kanssa ulkomaille. En myöskään raportoi exälleni, jos itse poistun maasta, kun lapset hänellä.
No niinpä! Mieheni lasten äiti pisti vielä pahemmaksi (paremmaksi?), ja seurasi meidän tietämättä lasten puhelimien olinpaikkaa, ja sitten tuli viestejä kautta rantain. Jos vaikka olimme uimarannalla, niin äiti saattoi soittaa miehelleni tikusta asiaa, vaikka joku paita muka jäänyt väärään osoitteeseen, ja samalla että muistakaa JOS olette käymässä rannalla, niin lasten perään pitää katsoa etteivät ne huku.
Aikamme ihmeteltiin että vakoileeko se eukko meitä, mutta jäi lopulta kiinni kännyköiden seuraamisesta. Sen jälkeen vain jätettiin lasten puhelimet matkasta pois. Exä kyllä rupesi sitten vaatimaan että miehen pitäisi lasten kanssa käydä joskus jossain, eikä aina vain istua kotona, johon mies vastasi että olemme olleet nyt 2pv täällä mökillä, joten kuuhunko asti lasten kanssa pitäisi matkata.
No miksei olisi voinut suoraan sanoa lasten äidille, että lapset on sen viikon mökillä. En todellakaan ymmärrä tarvetta salata lapsen menoja toiselta vanhemmalta.
Hirveää luettavaa. Pitäisikö miettiä vähän tarkemmin, että millaisen ihmisen kanssa alkaa lisääntymään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun pojan isä, on päättänyt olla mahdoton kaikilla tavoilla, jotka vain on laillisia. Yksi tapa on ollut olla ottamatta lasta kesälomalle lainkaan.
Nyt ex on uusissa naimisissa ja halukas olemaan uuden vaimon silmissä hyvä isä. Vuosien jälkeen lapsi siis tänä kesänä isän luona lomalla. Kiitos äitipuoli, että olet olemassa!
Ei kannata hankkia nykyaikana lapsia kun akat eroon tai ovat lepakoita tai osittain ovat homppeleita lapset vaan kärsii ja koulussa heitä hitsataan.
Milloin naiset oppii että erossa menee myös hallinta exän elämään
Vierailija kirjoitti:
Milloin naiset oppii että erossa menee myös hallinta exän elämään
Ei varmaan ikinä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen eksän käsitys kesälomailusta on, että hänen pitäisi saada tietää kaikki osoitteet ja ajankohdat, milloin ollaan missäkin. Yrittää urkkia kaiken syömisiä myöten. Ongelma on meidän puolelta ratkaistu siten, ettei kerrota mitään. Lapsi on lukioikäinen, joten mistään taaperoikäisen päiväunirytmin huolehtimisesta ei todellakaan ole enää kyse, vaan vallanhaluisesta kyttäämisestä.
Tottakai isän tulisi tietää missä lapsi menee. Näiden tietojen pihtaaminen on vallankäyttöä
Miksi isän pitäisi se tietää…?
Miksi ei riitä tieto siitä, että lapsesta huolehditaan?Eri
perusjuttuhan se on, että pidetään toinen huoltaja kartalla missä lapsi on ja mitä sille kuuluu silloin kun on toisen huoltajan luona. Ja jos on matkoja ym niistä kerrotaan. Mikä ihmeen motiivi voi olla pantata lasten asioita?
Eikö ole muuta elämää kuin elää lasten kautta? Olen lähiäiti. En todellakan kysele exältäni mitä tekevät isällä ollessaan. Ei tarvitse mulle raportoida milloin lähtevät mökille, milloin sukuloimaan tms. Ulkomaan matkoista on ruukattu mainita ja sekin vaan siksi, että vaatii usein joustoja päivien suhteen. Tehtiin molemminpuolinen jatkuvakestoinen lupalappu mahdolliselle sitä kysyvälle rajavirkailijalle, että toinen huoltaja saa matkustaa lasten kanssa ulkomaille. En myöskään raportoi exälleni, jos itse poistun maasta, kun lapset hänellä.
No niinpä! Mieheni lasten äiti pisti vielä pahemmaksi (paremmaksi?), ja seurasi meidän tietämättä lasten puhelimien olinpaikkaa, ja sitten tuli viestejä kautta rantain. Jos vaikka olimme uimarannalla, niin äiti saattoi soittaa miehelleni tikusta asiaa, vaikka joku paita muka jäänyt väärään osoitteeseen, ja samalla että muistakaa JOS olette käymässä rannalla, niin lasten perään pitää katsoa etteivät ne huku.
Aikamme ihmeteltiin että vakoileeko se eukko meitä, mutta jäi lopulta kiinni kännyköiden seuraamisesta. Sen jälkeen vain jätettiin lasten puhelimet matkasta pois. Exä kyllä rupesi sitten vaatimaan että miehen pitäisi lasten kanssa käydä joskus jossain, eikä aina vain istua kotona, johon mies vastasi että olemme olleet nyt 2pv täällä mökillä, joten kuuhunko asti lasten kanssa pitäisi matkata.
No miksei olisi voinut suoraan sanoa lasten äidille, että lapset on sen viikon mökillä. En todellakaan ymmärrä tarvetta salata lapsen menoja toiselta vanhemmalta.
Ei se ole salailua, jos ei erikseen exää tiedota joka asiasta.
Deittailin joskus erästä eronnutta isää, joka myös seurasi lastensa puhelimia. Jos puhelin oli jossain erikoisemmassa paikassa, soitti heti lapselle (koululaisia). Olin kerran treffeillä hänen kanssaan, kun tsekkasi lapsen puhelimen ja soitti tälle. Puhelimeen ei vastattu ja häiskä oli kuin tulisilla hiilillä. Lapsi soitti myöhemmin takaisin. Paikannus oli mennyt naapuritaloon kaupungissa ja siksi vaikutti oudolta paikalta. Kaverini on exänsä kaveri, joten tiedän ex-vaimon olevan ihan normaali ihminen eikä oikeaa huolta ollut. Voin kertoa, että tuo käytös oli melkoinen turnoff.
Vaikkei voi itse vaikuttaa lomiin, on riviopettajallla sitä kesäkeskeytystä kesäkuun alkupuolelta alkaen ja heinäkuu on ”ihan perinteistä” lomaa, vaikka miten saivartelisi. On kumma, jos ei kahdessa kuukaudessa löydy aikaa lapsille, vaikka olisikin etävanhempi. Kesäkeskeytyksen aikana ei tarvitse päivystää puhelimen ääressä. Itse olen ollut opettajana yli 20 vuotta ja kerran joutunut kolme päivää etuajassa töihin, kun koulu muutti, mutta siitä korvattiin erikseen.
-ope itsekin ja lomalla 6.6.-9.8. ( ei ole kolmea kuukautta, vaikka siitäkin aina rutistaan)