Kesäloma ja eroperheet

Minulla ei ole ”lapsivapaata” lomaa ollenkaan, ei myöskään exälläni. Molemmat haluavat viettää lomansa lapsen kanssa, joten lapsi on kesäisin lomailijalla viikot ja töissäkäyvällä viikonloput. Hyvin toimii 👍

Jos lapset ovat jo teinejä niin potkaiskaa ne maailmalle. Ei tarvitse inistä siitä kuka joutuu niitä hysäämään ja kenellä on rankkaa ja kenellä ei. Valkenee teineillekin oma kelpaavuus ja merkitys ihan uudella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aloituksen(joka on vahna) kanssa ihan samanlainen tilanne. Sillä erotuksella että lastenvalvojalla on sovittu 2vk LASTEN kesälomasta. Ei isän. Lasten äiti vain olisi halunnut että miehen täytyy olla itsekin lomalla kun lapset on, ettei vain pääsi "nauttimaan lomastaan ilman lapsia". Missään ei myöskään lue että 2vk pitää olla putkeen, vaan se saa olla just 1vk 1vk erissä. Toinen lapsista oli tuolloin  teini, toinen ei ihan vielä.

Sinun ei tarvitse pohtia exmiehesi elämästä että miten hän käyttää aikansa, ja että onko joku aika tarkoitettu viettää sinun määrittelemälläsi tavalla. 

Minunkin mieheni joutui lastenvalvojalle selvittämään asioita, ja se oli tosia rankkaa exälle, kun lv oli miehen puolella siinä, ettei exä voi määrätä miehen elämästä enää.  Exä halusi sitten väkisin sovitteluun, ja kun sovittelun lopputulos oli sama, hän olisi halunnut vaihtaa tuomaria koska tuomari oli "puolueellinen". Tuomari sanoi että hän ei juttua enää siirrä toiselle, vaan ex saa haastaa oikeuteen mikäli ei ymmärrä vaikka kuinka on selitetty että hän ei määrää lastensa isän ajankäyttöä ja loma-aikoja. Varmasti tuntui todella rankalta kun oma tahto ei mennytkään oikeusoppineiden yli. Kyynelsilmin lähti.

Syy miksi lapsia ei otettu 2vk kerralla, oli se, että äiti saattoi hommata lapsille kesäkuun ekan viikon mieheni vanhemmille hoitoon, 2 seuraavaa viikkoa meille, ja sitten 1pv kotona, ja taas viikoksi johonkin muualle hoitoon. Samaan aikaan hän itki miten ei itse saa yhtään lomailla kun pitää koko ajan olla lasten kanssa. Lapset kärsivät hyvin paljon kun eivät saaneet kesäisin olla kotona juurikaan, ja kaikki kaverit ja muut kotona ihan vain olemiset jäi ihan muutamiin päiviin.

Tässähän te olette päättäneet äidin puolesta... Miksi ette ottaneet lapsia koko kesäksi teille,niin olisivat saaneet olla vaan?

Lapset ovat koko ajan saaneet vaikka muuttaa meille kokonaan, mutta se ei ole exälle käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi vanhemmat eivät halua viettää aikaa omien lastensa kanssa? Miksi he ovat edes perustaneet perheen, jos omien lasten seura on niin epämiellyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti puhutaan teinivapaasta lomasta? Mikähän se on? Äiti ja isä ovat ensisijaisesti vastuussa omista lapsistaan. AINA. On vastuutonta ja surullista pitää alaikäisiä lapsia ja nuoria pitkiä päiviä ja jopa päiväkausia yksin kotona. Tämämon vanhemmilta vastuunpakoilua!

Lastenhoitovastuuta ja lastenkasvatusvastuuta ei voi eikä saa siirtää sukulaisille, naapureille, yhteiskunnalle, harrastusten ohjaajille, kesäleirien ohjaajille tai mummoloille. Me vanhemmat olemme vastuussa lapsistamme ja nuoristamme itse. Terveisin ydinperheen kotiäiti, jolla on lastenhoitovastuu ja kasvatusvastuu noin 95%:sesti. Siis lasten ÄIDILLÄ, ei isällä eikä suinkaan sukulaisilla tai isovanhemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihmiset eivät halua sopia. Niin se on siinä. Vallanhalu. Se on tuhoava voima.

Ihmiset eivät osaa.

Ohis. Lomat on sovittu lastenvalvojalla. Eli sovittu on. Nyt pitäydytään tehdyssä sopimuksessa.

ap vastaa: Lomista neuvoteltiin sovittelussa, jossa isälle korostettiin että tämä on hänen ja lasten yhteistä aikaa. Jos hän ei sitä halua, niin voidaan kirjata vaikka vain 1 viikko/kesä. Hän suuttui sovittelussa tästä tosi paljon ja sitten sovittelijoiden painostuksesta suostui tuohon 2 viikkoon. Lähtökohta hänellä oli, ettei halua sitoutua yhtään mihinkään. Sovittelun jälkeen teimme paperi lastenvalvojalla. Ja tätä sopimusta nyt noudatamme. Mutta itse oli tyhmä, kun en tajunnut keskustella siitä, että yhteinen aika olisi järkevintä viettää silloin kuin myös isä on lomalla.

Mun mielestä on hyvä, että nyt sopimus toteutuu. Etä joutuu kertomaan, millä viikoilla ottaa lapset. Tämä tarkoittaa, että sinä voit niille viikoille varata itsellesi jotain. Vaikka lomareissun tai suunnitella jotain sellaista, missä haluat olla ihan vain itseksesi. Ei siis enää epävarmuutta, MILLOIN etä ottaa vai ottaako ollenkaan. On sitten etän asia, mitä hän haluaa lasten kanssa tehdä. 

Jos tämä kesä menee nyt niin, että sinulla ei ole lainkaan teinivapaata lomaa eli olet itse nuo molemmat viikot töissä, kannattaa yrittää ensi kesänä sopia niin, että myös sinulla on teinivapaata lomaa. Parhaiten se onnistuu neuvottelemalla. Varsinkin, jos etä pystyy itse vaikuttamaan lomiinsa ja voi järjestellä tenien tulemisen sen mukaisesti, että lapset on hänellä sun lomastasi 2 viikkoa (olipa hän töissä silloin tai ei). 

Tällaisista viiksikorttikommenteista huomaa, ettei jengillä ole käsitystäkään mistä naukuvat. Vanhempi on sen lapsen kanssa kaiken ajan, 247, hoitaa, pesee, ruokkii, kuuntele kiukut ja yksinpuhelut, sietää epävarmuutta ja tasapainoilee joka päivä valintojensa kanssa. Jos kerrankin varsinkin lähi pyytää kaksi viikkoa lomaa ypösen yksin ilman yhtäkään vaatimusta, kysymystä tai äiti- alkuista lausetta, niin onko se liikaa vaadittu? Tässä kohtaa on aivan turha tulla ulisemaan, miten vanhemmat eivät halua muka olla lastensa kanssa. Kyllä haluaa, mutta eikö muka vieläkään saa pyytää vapaata ihan itselleen?

Sitä paitsi moni unohtaa, että tämä nykyinen lastenkasvatustrendi mikä perustuu lapsen jokaisen liikkeeseen vahtimiseen on aika uusi. Kaksikinkymmentä, kolmekymmentä vuotta sitten lapset huolehtivat itsestään avaimet kaulassa pihoilla ja varsinkaan buumerit eivät hoitaneet omiaan vaan veivät lapset kesälomiksi sukulaistensa tai isovanhempien tiloille ja mökille. Kuinkahan monta kaveria tiedän, jotka jo 12-vuotiaana laitettiin mattopyykille ja pesemään koko suvun matot palkaksi ylöspidosta. Sitä varhaisemmalla ajalla ei lapsia vahdittu senkään vertaan itse. Työläiset eivät ehtineet, yläluokalla oli varaa piikoihin ja palvelijoihin. 

Joten repikää siitä sitten. 

Eihän kukaan ole kieltänyt roudaamasta lapsia vaikka kokonaiseksi kuukaudeksi jonnekin hoitoon. Etävanhemman asioista kuitenkaan lähi ei päätä.

Vierailija kirjoitti:

Miettiikö täällä kukaan miltä lapsista mahtaa tuntua tällaisessa tilanteessa? Kun vanhemmat riitelee siitä kenen pitää olla heidän kanssaan?

Ihan turhaa vedota siihen, että vanhempikin tarvitsee omaa aikaa. Kyllä, varmasti tarvitseekin, mutta lapset kyllä tietävät etteivät ole toivottua seuraa.

Painivat sitten esim. mielenterveysongelmiensa kanssa myöhemmin.

No meillä ainakin lapset kyllä tietävät kumpi vanhemmista on se joka ajaa heitä jaloistaan jatkuvasti pois, ja kumman luokse ovat aina tervetulleita. Eiköhän se vältä ett äon edes yksi vanhempi joka lapset aina siipiensä suojiin ottaa kun toisaalta ajetaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen eksän käsitys kesälomailusta on, että hänen pitäisi saada tietää kaikki osoitteet ja ajankohdat, milloin ollaan missäkin. Yrittää urkkia kaiken syömisiä myöten. Ongelma on meidän puolelta ratkaistu siten, ettei kerrota mitään. Lapsi on lukioikäinen, joten mistään taaperoikäisen päiväunirytmin huolehtimisesta ei todellakaan ole enää kyse, vaan vallanhaluisesta kyttäämisestä.

Tottakai isän tulisi tietää missä lapsi menee. Näiden tietojen pihtaaminen on vallankäyttöä

Miten siis meihen exä on isä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettiikö täällä kukaan miltä lapsista mahtaa tuntua tällaisessa tilanteessa? Kun vanhemmat riitelee siitä kenen pitää olla heidän kanssaan?

Ihan turhaa vedota siihen, että vanhempikin tarvitsee omaa aikaa. Kyllä, varmasti tarvitseekin, mutta lapset kyllä tietävät etteivät ole toivottua seuraa.

Painivat sitten esim. mielenterveysongelmiensa kanssa myöhemmin.

Oletko miettinyt, että usein tuo riitely juontuu siitä kun äiti ei suostu siihen että isä ilmoittamatta nostaa kädet pystyyn ja kävelee ulos tilanteesta vaan yrittää pitää puolensa. Helppo se on vedota siihen että vanhemmat riitelee kuka lapset joutuu ottamaan, kun kyse on pikemminkin siitä, että äiti yrittää saada isän kiinnostumaan lapsistaan ja saisi muutakin elämää välillä edes sen viikon tai viikonlopun vuodessa. 

Äiti hoitakoot oman elämänsä vain, ei tarvitse puuttua entisten miesten elämiin mitenkään.

Ei lommoo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustele lasten kanssa ja kysy, mitä he haluavat. Jos ei kiinnosta aika isän luona (ei isän kanssa), niin kerro se miehelle ja kysy, haluaako hän olla lapsille isänä ollenkaan. Jos ei halua, niin pyydä kertomaan se lapsille samantien. Ei tässä ole kyse sinusta, tässä on kyse isästä ja lapsista ja jos ei isä halua olla lastensa kanssa, niin hänen tehtävänsä on selittää asia lapsille.

Teinit kyllä kestävät sen, että isästä ei ole isäksi. Mutta laita mies itse sanomaan se.

Myös ap voisi haluta viettää muutaman päivän ilman lapsia... Vai onko se liikaa vaadittu?

Joo on. Ukot vetoavat siihen, että sinähän niitä lapsia halusit tehdä ja sinähän halusit ne ottaa asumaan eron jälkeen. Vaikka totuus olisi, että yhdessä on haluttu lapset ja lapset asuvat äidillä olosuhteiden pakosta, ts. koska isä ei heitä haluaisi asumaan missään tilanteessa. Tämä yhteiskunta, saatikka miehet yleisesti, ei ajattele koskaan äitien jaksamista, eikä varsinkaan eroäitien. Siihen todetaan kuten vaikka tupakoitsijan keuhkosyöpään, että noh sitä saa mitä tilaa...

Äitihän se yleensä on joka eroaa, ja sitten eron jälkeen alkaa kaikenlainen vaatiminen :D  Että kyllä se vaan totta on, että sitä saa mitä tilaa. Molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Näitä lapsiaan vieroksuvia vanhempia on aina ollut ja tulee aina olemaan. 

Kaikkein helpoimmalla pääset, kun et mieti ollenkaan exäsi tekemisiä tai tekemättäjättämisiä. Ole onnellinen, että lapsenne on jo teinejä ja pärjäävät kyllä. Olisi huomattavasti ikävämpää sopia asioita, jos kyseessä olisi taaperoikäinen jota oikeasti pitäisi hoitaa. 

Jos isä itse haluaa järjestää loman lasten kanssa noin, niin ikävä kyllä et sille mahda mitään. Ei varmastikaan ideaali lasten kannalta, mutta kuten sanottua asialle ei voi mitään. Turhaan itseäsi asialla kiusaat. 

Oma eroni jälkeinen aika helpottui todella paljon, kun lakkasin murehtimasta sitä, kuinka isä vieraantuu lapsistaan, koska ei heitä halua tavata. Tilanne on todella kurja ja ikävä ja siitä kärsii myös lapset, mutta asialle ei voi mitään. Älä hauku isää lapsille, äläkä valita tilannetta lasten kuullen. Pidä huoli siitä, että olet itse läsnä lapsillesi ja olet heille se tuki ja turva, vaikka välillä se on raskasta, eikä kiitosta kannata odottaa. Se on äidin rooli ja se on loppujen lopuksi todella mahtavaa!

Juuri näin! Voi myös aivan hyvi olal että lapset ovat, tai tulevat olemaan isänsä kanssa todella hyvissä ja lämpimissä väleissä, kunhan et äitinä aloita isän mollaamista. Tämähän olisi ideaalitilanne, eikö? Ethän halua että lapsilla olisi isään huonot välit.

Vierailija kirjoitti:

Pitää kokonaan lopettaa tuo, että lapset ovat vuoroviikoin eronneiden vanhempiensa luona. On lasten kannalta parempi, että ne ovat vain toisella vanhemmalla.

Vuorottelu eronneiden vanhempien luona on kaupankäyntiä lasten elämällä. 

Elatustuki on tarkoitettu lapsille, ei sille puolisolle jonka luona lapset asuvat.

Puolisolle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen eksän käsitys kesälomailusta on, että hänen pitäisi saada tietää kaikki osoitteet ja ajankohdat, milloin ollaan missäkin. Yrittää urkkia kaiken syömisiä myöten. Ongelma on meidän puolelta ratkaistu siten, ettei kerrota mitään. Lapsi on lukioikäinen, joten mistään taaperoikäisen päiväunirytmin huolehtimisesta ei todellakaan ole enää kyse, vaan vallanhaluisesta kyttäämisestä.

Tottakai isän tulisi tietää missä lapsi menee. Näiden tietojen pihtaaminen on vallankäyttöä

Miksi isän pitäisi se tietää…?

Miksi ei riitä tieto siitä, että lapsesta huolehditaan?

Eri

perusjuttuhan se on, että pidetään toinen huoltaja kartalla missä lapsi on ja mitä sille kuuluu silloin kun on toisen huoltajan luona. Ja jos on matkoja ym niistä kerrotaan. Mikä ihmeen motiivi voi olla pantata lasten asioita?

Eikö ole muuta elämää kuin elää lasten kautta? Olen lähiäiti. En todellakan kysele exältäni mitä tekevät isällä ollessaan. Ei tarvitse mulle raportoida milloin lähtevät mökille, milloin sukuloimaan tms. Ulkomaan matkoista on ruukattu mainita ja sekin vaan siksi, että vaatii usein joustoja päivien suhteen. Tehtiin molemminpuolinen jatkuvakestoinen lupalappu mahdolliselle sitä kysyvälle rajavirkailijalle, että toinen huoltaja saa matkustaa lasten kanssa ulkomaille. En myöskään raportoi exälleni, jos itse poistun maasta, kun lapset hänellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä taitaa olla ainoa asia josta mä olen yhteisymmärryksessä eksän kanssa. Lapset on meillä vuoroviikoin, molemmat kesälomailee vuoroviikoin (onnekas sattuma että työ mahdollistaa sen). Raskasta toki pidemmän päälle kun ei ole itsellä koskaan viikkoa pidempää lomaa putkeen mutta eipä tätä ikuisesti kestä. Eikä tarvi lasten olla keskenään kotona kuin pienen pieni osa lomasta.

Teinejä meilläkin lapset jo on. Ihmettelen teitä jotka sanotte ettei teinin kanssa muutenkaan lomalla mitään arjesta poikkeavaa tehdä. Miksei? Kyllä me ainakin puuhataan yhdessä kaikkea. Pelaillaan, uidaan, reissataan, hengaillaan ja nautiskellaan elämästä yhdessä. Meillä on erittäin hauskaa yhdessä. :)

Sulla on joka toinen viikko lapsivapaata ja valitat että on raskasta, kun ei saa olla kuin viikon kerrallaan lomalla? Erikoista. Olisin kiitollinen jos edes joskus olisi vapaata, mutta se vaatisi eron ja sitä en lapsilleni ja perheelleni halua. Tylsää että naimisissa olevilla ei ole mitään mahdollisuutta hengähtää pariskuntana koskaan viikonloppua pidempään. 

Ihan itsestä kiinni miten sen järjestää.. 

Kerro toki miten ydinperheessä järjestetään viikkoja parisuhdeaikaa/lapsivapaata vuodessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä taitaa olla ainoa asia josta mä olen yhteisymmärryksessä eksän kanssa. Lapset on meillä vuoroviikoin, molemmat kesälomailee vuoroviikoin (onnekas sattuma että työ mahdollistaa sen). Raskasta toki pidemmän päälle kun ei ole itsellä koskaan viikkoa pidempää lomaa putkeen mutta eipä tätä ikuisesti kestä. Eikä tarvi lasten olla keskenään kotona kuin pienen pieni osa lomasta.

Teinejä meilläkin lapset jo on. Ihmettelen teitä jotka sanotte ettei teinin kanssa muutenkaan lomalla mitään arjesta poikkeavaa tehdä. Miksei? Kyllä me ainakin puuhataan yhdessä kaikkea. Pelaillaan, uidaan, reissataan, hengaillaan ja nautiskellaan elämästä yhdessä. Meillä on erittäin hauskaa yhdessä. :)

Sulla on joka toinen viikko lapsivapaata ja valitat että on raskasta, kun ei saa olla kuin viikon kerrallaan lomalla? Erikoista. Olisin kiitollinen jos edes joskus olisi vapaata, mutta se vaatisi eron ja sitä en lapsilleni ja perheelleni halua. Tylsää että naimisissa olevilla ei ole mitään mahdollisuutta hengähtää pariskuntana koskaan viikonloppua pidempään. 

Ymmärsin, että kirjoittaja pitää kesälomansa siten, että lasten ollessa heidän luonaan, on aloittajalla lomaviikko ja lasten ollessa toisella vanhemmalla on aloittajalla työviikko. Eli kirjoittaja pitää vuosilomansa viikon pätkissä. Minä ymmärrän kyllä, että tämä on raskasta, vaikka työviikot ovatkin lapsivapaata.

Onhan tuo jotenkin ikävä ajatus, että isä tuolleen ajattelee lapsistaan ja jotenkin tuntuu, että on poikkeuksellinen ajatusmaailman nykyään. Mutta kun mietin omaa lapsuudenperhettäni, vanhemmat eivät olleet edes eronneet niin eivät he kesälomaansa meidän lasten kanssa viettäneet sen jälkeen kun emme varsinaista hoitajaa tarvinneet eli about 8-vuotiaasta alkaen. Ehkä yhden kerran kesässä käytiin huvipuistossa kun kovin manguttiin mutta muutoin vanhemmat puuhasivat lomalla täysin omiaan (äiti vain makasi ja luki ehkä kirjoja ja isä rakenteli ja veneili) ja lapset täysin omiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettiikö täällä kukaan miltä lapsista mahtaa tuntua tällaisessa tilanteessa? Kun vanhemmat riitelee siitä kenen pitää olla heidän kanssaan?

Ihan turhaa vedota siihen, että vanhempikin tarvitsee omaa aikaa. Kyllä, varmasti tarvitseekin, mutta lapset kyllä tietävät etteivät ole toivottua seuraa.

Painivat sitten esim. mielenterveysongelmiensa kanssa myöhemmin.

Oletko miettinyt, että usein tuo riitely juontuu siitä kun äiti ei suostu siihen että isä ilmoittamatta nostaa kädet pystyyn ja kävelee ulos tilanteesta vaan yrittää pitää puolensa. Helppo se on vedota siihen että vanhemmat riitelee kuka lapset joutuu ottamaan, kun kyse on pikemminkin siitä, että äiti yrittää saada isän kiinnostumaan lapsistaan ja saisi muutakin elämää välillä edes sen viikon tai viikonlopun vuodessa. 

Sen syyn voit vääntää ihan miten päin vain, mutta ei se silti poista sitä tosiasiaa, että lapsi tuntee olevansa ei-toivottua seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettiikö täällä kukaan miltä lapsista mahtaa tuntua tällaisessa tilanteessa? Kun vanhemmat riitelee siitä kenen pitää olla heidän kanssaan?

Ihan turhaa vedota siihen, että vanhempikin tarvitsee omaa aikaa. Kyllä, varmasti tarvitseekin, mutta lapset kyllä tietävät etteivät ole toivottua seuraa.

Painivat sitten esim. mielenterveysongelmiensa kanssa myöhemmin.

En tiedä miten te siellä ydinperheissä riitelette, mutta minä en riitele lasten isän kanssa lasten kuullen. En riidellyt ydinperheessä, en ole riidellyt eron jälkeenkään. Kyllä ne hoidetaan rauhallisesti ja asiallisesti kommunikoiden ja aikuisten kesken. Erosta on jo kymmenen vuotta, mutta erotessamme tein kaksi päätöstä. 1) Ikinä en lasten isää arvostele lasten kuullen ja 2) rahasta mä en tappele. Ne päätökset ovat pitäneet 100%.

Hienoa, olette onnistuneet erinomaisesti hoitamaan erotilanteen ja kommunikoinnin. Kaikilla ei kuitenkaan näin onnekkaasti ole.

Lisäyksenä vielä (enkä nyt tarkoita juuri sinua, edellinen kommentoija), että usein vanhemmat luulevat, etteivät lapset kuule, tai ymmärrä, että vanhempien välit ovat kireät, tai että lapset eivät tajua, että taas on jostain riidelty. Lapset kyllä aistivat ja huomaavat yllättävän paljon perhepiirin asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettiikö täällä kukaan miltä lapsista mahtaa tuntua tällaisessa tilanteessa? Kun vanhemmat riitelee siitä kenen pitää olla heidän kanssaan?

Ihan turhaa vedota siihen, että vanhempikin tarvitsee omaa aikaa. Kyllä, varmasti tarvitseekin, mutta lapset kyllä tietävät etteivät ole toivottua seuraa.

Painivat sitten esim. mielenterveysongelmiensa kanssa myöhemmin.

No meillä ainakin lapset kyllä tietävät kumpi vanhemmista on se joka ajaa heitä jaloistaan jatkuvasti pois, ja kumman luokse ovat aina tervetulleita. Eiköhän se vältä ett äon edes yksi vanhempi joka lapset aina siipiensä suojiin ottaa kun toisaalta ajetaan pois.

Hieno juttu, että edes toinen vanhempi välittää. Ei se silti tarkoita sitä, etteivät lapset kärsisi siitä nyt tai myöhemmin ettei se toinen heitä luokseen halua.

No aivan varmasti kärsivät siitä myöhemmin. En kovin montaa tervepäistä avioerolasta tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vaikea käsittää miten vähän ne omat lapset kiinnostaa joitain

Miksi kiinnostaisi? Parittelu on suoritettu ja suku jatkettu. On äidin tehtävä huolehtia lapsista kunnes ne lähtevät pesästä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ”lapsivapaata” lomaa ollenkaan, ei myöskään exälläni. Molemmat haluavat viettää lomansa lapsen kanssa, joten lapsi on kesäisin lomailijalla viikot ja töissäkäyvällä viikonloput. Hyvin toimii 👍

Onhan teillä sit ne lomienne viikonloput lapsetonta lomaa :)