”Mikko ei uskonnollisista syistä voi tavata lapsia lauantaisin”

Vierailija kirjoitti:

En ota sinänsä kantaa, kun en tapausta tunne, mutta parisuhteessa ilman lyönnin lyöntiä voi olla raakaa henkistä väkivaltaa. Ja siihen syyllistyvät naiset vähintään yhtä kuin miehet, luultavasti kuitenkin naiset useammin. Fyysinen väkivalta taitaa olla aika tasapuolista.

Niin? Ja pointti oli? Haluat ehdottomasti tehdä tästäkin topicista miehet vastaan naiset riitelyn??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tekisi palveluksen, jos jättäisi lapsensa kokonaan rauhaan. Tosi ahdistavaa että lasten tarvitsee tavata väkivaltaista isäänsä, vaikka se väkivalta olisi kohdistunut äitiin, ei lapsiin.

Kun lyöt äitiä, lyöt lasta.

Ikinä ei unohdu äidin pieksämiset, joita sain todistaa lapsuudessani. Se lapsen hätä äidistä on niin suuri, koska useimmitenhan se äiti on ainut, johon lapsi voi turvautua, niin kuin oli minunkin tapauksessa. Pelkkä ajatus, että jäisin isän kanssa kaksistaan, oli järkyttävän pelottava, ahdistava, alitajuisesti lapsi tajuaa, että jäisi heitteille. 

Ukkoon en pitänyt aikuisena mitään yhteyttä, enkä ollut edes hautajaisissa. Eipä silti, ei siellä tainnut olla ketään muitakaan.

Nyt kun olet aikuinen, voin paljastaa, että se äidinkin hätä oli suuri, suorastaan massiivinen. Pelkäsin muutaman koko yön läpi kestäneen väkivaltasession aikana oikeasti kuolevani. Sinut olin laittanut makuuhuoneeseen "turvaan", toivottavasti nukuit. Pelkäsin myös turvakodissa. Pelkäsin myös erottuani, kun meitä seurattiin. Pelkäsin myös sosiaaliviranomaisten pähkähulluja päätöksiä. Pelkäsin isäsi oikkuja vuosikausia vielä eron jälkeenkin, hänellä oli selkeästi kosto mielessä.

Mutta ilman sinua, lastani, olisin varmasti luovuttanut. Olisi ollut helpompaa vain kuolla pois. Sinun takiasi  pysyin hengissä, ja karkasimme, ja taistelin vapautemme takaisin.

Terveisin: Äiti, ei omasi, mutta samassa tilanteessa ollut

Voi Äiti, sait mut itkemään. Siksi, että kirjoituksesi olisi voinut olla mun tekstiä. Myöskin tuo lohduton tunne siitä, ettei tilanteesta ole mitään muuta ulospääsyä kuin joko minun tai eksän kuolema. Lasten takia oli pakko vain kestää, toivoen että se hullu kuolee pois ennenkuin oma mielenterveys pettää enkä enää vaan jaksa. 

Minulla oli valmiina minulle ja lapsille uudet nimet, ja suunnitelma siitä, miten katoamme lopullisesti. Muistan vieläkin ne kaikki kamalat kohtaamiset niiden viranomaisten kanssa, joiden mielestä eksällä oli oikeus lapsiinsa huolimatta siitä, miten hän kohteli heitä (ja minua). Vaikka pelkäsin oman henkeni puolesta eronkin jälkeen, suurin pelko oli kuitenkin se, että en pystyisi suojelemaan lapsiani siltä hirviöltä. Jouduin liian monta kertaa toteamaan, että lapsen paras ei todellakaan aina toteutunut. 

Kaikesta alkaa olla jo vuosia, mutta en edelleenkään ole toipunut siitä helvetistä. Eikä lapsetkaan. Olen kuitenkin onnellinen, että selvisimme hengissä ja saamme nyt elää rauhassa. 

Suuret halaukset teille kaikille, jotka olette joutuneet kokemaan tämän saman. Ehkä haavat paranee joskus. 

t. se, joka kiitti luojaa eksänsä kuolemasta tuossa yhdessä ylemmässä viestissä. 

Mikko (nimi muutettu) 😫

Nyt jotain rajaa, iltalehti.

Vierailija kirjoitti:

Uhriutumisen paras osa on että piestyn ex:n vikahan se on myöskin  ettei Mikko pääse tapaamaan lapsiaan miten haluaa.  Kaikissa muissa nykyään vikaa paitsi Mikossa. 

Juuri näin. Tällä tavalla suhtautuvat lähes poikkeuksetta kaikki tahot joiden kanssa olen keskustellut oman lapseni peloista tapaamisiin liittyen. Minussa ja aivopestyssä lapsessa on vikaa, vaikka isä-raukka on kultainen ja niin rakastava. Hänen kultaisuudestaan ja rakastavuudestaan ei ole isän omien puheiden tueksi mitään näyttöä, mutta osaa valehdella niin vakuuttavasti, että kaikki kääntyy päälaelleen.

Ei kukaan tunnista, eikä haluakaan tunnistaa lähisuhdeväkivaltaa. Lasten tai naisten suojelua ei Suomessa ole. On vain isät lasten asialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tekisi palveluksen, jos jättäisi lapsensa kokonaan rauhaan. Tosi ahdistavaa että lasten tarvitsee tavata väkivaltaista isäänsä, vaikka se väkivalta olisi kohdistunut äitiin, ei lapsiin.

Kun lyöt äitiä, lyöt lasta.

Ikinä ei unohdu äidin pieksämiset, joita sain todistaa lapsuudessani. Se lapsen hätä äidistä on niin suuri, koska useimmitenhan se äiti on ainut, johon lapsi voi turvautua, niin kuin oli minunkin tapauksessa. Pelkkä ajatus, että jäisin isän kanssa kaksistaan, oli järkyttävän pelottava, ahdistava, alitajuisesti lapsi tajuaa, että jäisi heitteille. 

Ukkoon en pitänyt aikuisena mitään yhteyttä, enkä ollut edes hautajaisissa. Eipä silti, ei siellä tainnut olla ketään muitakaan.

Nyt kun olet aikuinen, voin paljastaa, että se äidinkin hätä oli suuri, suorastaan massiivinen. Pelkäsin muutaman koko yön läpi kestäneen väkivaltasession aikana oikeasti kuolevani. Sinut olin laittanut makuuhuoneeseen "turvaan", toivottavasti nukuit. Pelkäsin myös turvakodissa. Pelkäsin myös erottuani, kun meitä seurattiin. Pelkäsin myös sosiaaliviranomaisten pähkähulluja päätöksiä. Pelkäsin isäsi oikkuja vuosikausia vielä eron jälkeenkin, hänellä oli selkeästi kosto mielessä.

Mutta ilman sinua, lastani, olisin varmasti luovuttanut. Olisi ollut helpompaa vain kuolla pois. Sinun takiasi  pysyin hengissä, ja karkasimme, ja taistelin vapautemme takaisin.

Terveisin: Äiti, ei omasi, mutta samassa tilanteessa ollut

Voi Äiti, sait mut itkemään. Siksi, että kirjoituksesi olisi voinut olla mun tekstiä. Myöskin tuo lohduton tunne siitä, ettei tilanteesta ole mitään muuta ulospääsyä kuin joko minun tai eksän kuolema. Lasten takia oli pakko vain kestää, toivoen että se hullu kuolee pois ennenkuin oma mielenterveys pettää enkä enää vaan jaksa. 

Minulla oli valmiina minulle ja lapsille uudet nimet, ja suunnitelma siitä, miten katoamme lopullisesti. Muistan vieläkin ne kaikki kamalat kohtaamiset niiden viranomaisten kanssa, joiden mielestä eksällä oli oikeus lapsiinsa huolimatta siitä, miten hän kohteli heitä (ja minua). Vaikka pelkäsin oman henkeni puolesta eronkin jälkeen, suurin pelko oli kuitenkin se, että en pystyisi suojelemaan lapsiani siltä hirviöltä. Jouduin liian monta kertaa toteamaan, että lapsen paras ei todellakaan aina toteutunut. 

Kaikesta alkaa olla jo vuosia, mutta en edelleenkään ole toipunut siitä helvetistä. Eikä lapsetkaan. Olen kuitenkin onnellinen, että selvisimme hengissä ja saamme nyt elää rauhassa. 

Suuret halaukset teille kaikille, jotka olette joutuneet kokemaan tämän saman. Ehkä haavat paranee joskus. 

t. se, joka kiitti luojaa eksänsä kuolemasta tuossa yhdessä ylemmässä viestissä. 

Kukaan muu ei ole koskaan ymmärtänyt. Me pelkäämme vieläkin. Joka sekunti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuollaisen vajakin pitäisi saada tavata lapsiaan lainkaan?

Sossutantat pakottaa. Isän oikeus...öh hmm...siis lapsen oikeus.

"Sossutantat" eivät kyllä todellakaan ole vastuussa näistä tapaamisoikeuksista, vaan nämä päätetään käräjillä. AV:han on tunnettu siitä, että räkytetään lasu-viranomaisista, mutta ei näytä olevan vähäisintäkään käsitystä siitä, mitä heidän työhönsä kuuluu. 

Kokeilkaapa itse olla töissä lastensuojelussa. Veikkaanpa, että suurin osa tällaisista huutelijoista ei kestäisi viikkoakaan sitä scheisseä mitä tuossa työssä joutuu väistämättä näkemään ja kokemaan. 

Mä en kestäisi päivääkään sitä lapsikauppaa. Olen liian empaattinen ja oikeudenmukainen ihminen.

Mutta kirjoitan loppuikäni sossutantoista, niin paljon olen saanut heiltä pelkkää schaissea osakseni. Olin meidän suhteen vastuuta kantava vanhempi, raitis, työssäkäyvä ja itseni ja lapseni elättävä. Sossutantat kiusasivat meitä, minkä vaan ehtivät, ja väkivaltaista, alkoholisoitunutta isää paapoivat kuin jotain pikkuvauvaa.

Käräjäoikeus kuulee sossutanttoja tapaamisasioissa. Monesti käräjäoikeuden päätökset pohjautuvat nimenomaan näiden sossutanttojen lausuntoihin. Kannattaa todella olla kovana, että kirjoittavat faktoja sinne lausuntoihinsa, eivätkä mitään liipalaapaa. Esim. sossutantoilla on pääsy rikosrekistereihin, mihin ei tavikset pääse. Kannattaa vaatia tanttoja penkomaan vastapuolen asiat tarkkaan siinä vaiheessa, kun mennään oikeuteen. Vapaaehtoisesti he eivät sitä tee.

Tilanne on juuri tämä. Eivät sossutantat ihmettele edes sitä, kun isä kertoo työkiireistä, mutta ei ole vuosikausiin ollut päivääkään töissä. Jos valehtelee tällaisesta perusasiasta, niin miksei valehtelisi kaikesta muustakin, kuten aineiden käytöstä ja väkivallasta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonto kuitenkin sallinut eroamisen?

Ehkä vaimo on eronnut ihan omasta aloitteestaan ja omasta päätöksestään? Mitä vaihtoehtoja Mikolle on silloin jäänyt? Vaimon tappaminen tai kotiin vangitseminen niin, ettei eron toteuttaminen onnistu?

Voihan se olla niinkin, että Mikko on tullut uskoon vasta eron jälkeen.

Järjen käyttö on paitsi sallittua, jopa suotavaa.

Siis että mitä!!?? Kehtasitko oikeasti kirjoittaa julkisesti tuollaisen aivopierun!!?? Häpeä!

Mikä tuossa oli aivopierua? Sehän oli vastaus kysymykseen että eikö uskonto ole estänyt eroamista. Tosiasia Suomen lainsäädännössä on, että eron saa vain toisen osapuolen tahdon perusteella, vaikka toinen miten vetoaisi ettei voi uskonnollisista syistä suostua avioeroon. Tiedän tällaisia eronneita pareja, joissa toinen ei olisi halunnut eroa koska se on Raamatun mukaan synti, mutta koska toinen on halunnut erota, on erottu. Henkikohtaisesti pidän tätä systeemiä ihan oikeudenmukaisena, ei olisi oikein pakottaa ketään olemaan avioliitossa vastoin tahtoaan. Ja tietenkin toinen, nähdäkseni se todennäköisempi, syy Mikon tapauksessa on se, että hän on tullut uskoon vasta eron jälkeen.

Minä en ole tuon paheksumasi viestin kirjoittaja, mutta olisin voinut kirjoittaa samanlaisen vastauksen siihen kysymykseen, että eikö se uskonto estänyt eroamista. Koska juridinen fakta on se, että Suomessa mikään uskonto ei estä eroamista jos toinen osapuoli erota haluaa. Mitään muuta syytä ei tarvita kuin toisen osapuolen yksipuolinenkin halu erota ja ero astuu voimaan. Tämän tosiasian kertominen ei tarkoita sitä, että puolustelisi tämän Mikon käytöstä millään tavalla.

Henkikohtaisesti pidän täysin tekosyynä tuota, että uskonto estäisi omien lasten tapaamisen lauantaina. Edes juutalaisten sapatti, jonka päätehtävä muuten on lepo ja perheen kanssa yhdessäolo, ei todellakaan estä tapaamasta omia lapsiaan. Kaikkein vanhoillisimmat juutalaiset eivät halua ajaa itse autoa sapattina, mutta esimerkiksi naapurilta tai kaverilta kyydin pyytämistä tuo ei estä. Ja tuskin julkisen liikenteen käyttökään mikään kuolemansynti olisi kun tarkoitus ei kuitenkaan ole mennä tekemään töitä vaan viettämään yhteistä aikaa omien lastensa kanssa. Veikkaan ettei yksikään rabbi Suomessa kieltäisi juutalaista uskovaa tapaamasta omia lapsiaan lauantaina sapattiin vedoten. Eikä minkään muunkaan uskonnon saarnaajan asemassa oleva henkilö. Tällaisissa asioissa uskontoa ja sen vanhoja lakeja tulkitaan yleensä sitä kautta, että Jumalalle perhesiteiden ylläpito on merkityksellisempää kuin muutaman kilometrin ajaminen moottoroidulla ajoneuvolla.

Mikko käyttää uskontoa keppihevosena ja ilmeisesti luulee sen varjolla saavansa sääliä. Lastenvalvojalta ei kaiketi sääliä lohjennut joten sitten ruikutetaan lehdissä. Ja tyhmä toimittaja tietenkin julkaisee koko nyyhkytarinan karvoineen kaikkineen välittämättä yrittää selvittää asioita. Toimittajan asemessa minä olisin kysynyt tätä lasten tapaamisen kieltävää uskontoa, jotta voin pyytää päästä haastattelemaan ko uskonnon edustajia ja pyhiä miehiä.

Minäkään en tapaa lapsiani uskonnollisista syistä.

Tapaan heitä ihan muista syistä, koska meillä on yhteishuoltajuus

t. Eronnut Eero

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonto kuitenkin sallinut eroamisen?

Jos vaimo tahtoo lähteä Mikon uskonto ei siihen vaikuta. Mikolta ei kysytä haluatko erota.

Sitä ennen uskonto on sallinut hakkaamisen.

Sarjassamme maailman turhimmat tekosyyt. Mikolla taitaa olla elämänhallinta vähän hukassa tai sitten ei vaan ole riiträvästi motivaatiota lasten tapaamiseen.

Tässä on muutenkin niin selittelyn makua. Syy miksi hän ei voi tavata lapsia arkena omien sanojensa mukaan on se, että lapset ovat vielä koulussa. Missä peruskoulussa koulupäivä jatkuu neljään tai puoli kuuteen?

Tai sitten tämä, ettei hän kesällä näkisi lapsia ollenkaan, jos ei ITSE järjestä tapaamispaikkaa. No hyvänen aika, kenen se tapaaminen sitten pitäisi järjestää?? Veikkaan että joko lasten äidin tai yhteiskunnan.

Mun 7-kymppiset vanhemmat hakee lapsenlapsensa sijaisperheestä 150 kilsan päästä joka toinen viikonloppu... Toisille tälläiset asiat on vaan tärkeämpiä.

Kuulostaa "Mikko" ihan palstau-lilta, jonka kanssa joku naispolo on mennyt lapsia tekemään.

Mikolle vastuunkantaminen teoistaan on täysin tuntematon käsite. Kehtaa sitten itkeä lehdessä kohtaloaan. Tuommonen ei peilistä syyllistä löytäisi, vaikka kuinka ettis.

Vierailija kirjoitti:

Mikolle vastuunkantaminen teoistaan on täysin tuntematon käsite. Kehtaa sitten itkeä lehdessä kohtaloaan. Tuommonen ei peilistä syyllistä löytäisi, vaikka kuinka ettis.

Vastaavia vätyksiä on tällä palstalla (irl en tunne ainoatakaan tuollaista miestä).

Olisi kiinnostavaa, millaisella kasvatuksella kasvaa noin kieroon, voisiko vaikka pikkukakkonen tulla avaamaan?

En ymmärrä kyseistä "Mikkoa".

On ensin sössinyt asiansa niin, että saa tavata lapsiaan vain valvotusti. Yhteiskunta antaa hänelle kuitenkin miehen toivoman "toisen mahdollisuuden" ja kas kummaa: aktiivisen toimijan sijasta henkilö keskittyy vain valittamaan ja vastuu on taas muilla kuin itsellä. Kyllä se on oma valinta, jos ei vieläkään halua nähdä lapsiaan silloin kun siihen on tilaisuus. Ja iltapäivälehti lähtee vielä mukaan tähän paapomiseen. Voi elämän kevät...

Oikeasti uskonnollisista syistä ei tule mieleen kuin juutalaiset, joille sapatti on pyhä. Silloin ei saa matkustaa, tehdä tulta tai ruokaa tai laittaa edes valoja ja sähkölaitteita päälle. Sapatti on tarkoitettu lepoon, perheen yhdessäolemiseen ja Tooran tutkimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mikko sanoo, että syy siihen, miksi oikeus on määrännyt hänet tapaamaan lapsiaan valvotusti, liittyy perheväkivaltaan, jota lapset ovat joutuneet näkemään.

--

Mikko toivoisi, että valvotuista tapaamisista voitaisiin luopua hänen ja lasten äidin yhteisellä sopimuksella, mutta toistaiseksi lasten äiti ei ole tähän suostunut.

– Ihminen tekee virheitä, mutta täytyykö niistä kärsiä koko loppuelämäänsä?

---

Tuolla perusteella en minäkään suostuisi missään tapauksessa siihen, että lasten isä saisi tavata lapsia ilman valvontaa.

Voi voi, kun kyse valvotuissa tapaamisissa ei ole siitä, että Mikko joutuu kärsimään vaan LASTEN TURVALLISUUDESTA.

Kaikkia se leipä elättää.

Vierailija kirjoitti:

Uskonto on siis tärkeämpi "Mikolle" kuin omat lapset. 

Jos oikeasti uskoo, niin noinhan sen tulisi olla. Jumala on jotain käskenyt, miten ihmisen tulee elää niin senhän mukaan tulisi silloin toimia.