”Mikko ei uskonnollisista syistä voi tavata lapsia lauantaisin”

Mikko palvoo perjantaisin pullon henkeä niin hartaasti, ettei lauantaina nyt vaan jaksa. Ja sitten lauantai-iltana on taas sama homma, joten sunnuntaikin menee palautusjuomia nauttiessa.

Lapsen oikeus isään ja äitiin!

Miksi tuollaisen vajakin pitäisi saada tavata lapsiaan lainkaan?

Väkivaltainen vanhempi on pahempi kuin ilman vanhempaa. Lapsella on oikeus kasvaa rauhassa vaikka se merkitsisi ilman vanhempaa/ vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Sapatti on lauantaisin. Uskonnolliset juutalaiset välttävät matkustamista sapattina. Eipä tule muuta mieleen.

Joo, taitaa olla lähinnä ortodoksijuutalaiset, jotka ei voi edes autoa ajaa tai kaupassa käydä sapattina. Mutta nyt on ainakin tullut Mikon tärkeysjärjestys selväksi: lapset tulee uskonnon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ota sinänsä kantaa, kun en tapausta tunne, mutta parisuhteessa ilman lyönnin lyöntiä voi olla raakaa henkistä väkivaltaa. Ja siihen syyllistyvät naiset vähintään yhtä kuin miehet, luultavasti kuitenkin naiset useammin. Fyysinen väkivalta taitaa olla aika tasapuolista.

MInä puolestani ihmettelen sitä, miksi aina vedotaan tähän samaan asiaan ikään kuin vähätellen fyysistä väkivaltaa. Aika moni puolisoaan hakanneista perustelee lyömistään sillä, että toinen ei antanut rahaa, seksiä, omaa aikaa tms. eli suhteessa oli vakavaa henkistä väkivaltaa, joka sitten päättyi tähän lyömiseen. On niin väärin, että lapsilisistä tiukasti kiinni pitänyt nainen ei saa mitään rangaistusta, mutta nenän vinoon iskenyt mies saa.

Ehkä et ole kekenut sellaista? Elä vaan pilvilinnassasi. En tunne yhtään miestä, joka ei olisi ollut nenä poskella. Oma kokemukseni on, että silloin tällöin nenäposkellaoleminen on helpompaa, kuin henkinen väkivalta. Tietenkin kummatkin ovat paskoja asioita.

Lähes poikkeuksetta fyysistä väkivaltaa on edeltänyt rankka henkinen väkivalta. Fyysisestä väkivallasta 90 % on miesten suorittamaa ja kohdistuu naisiin, lisäksi on tietysti kaikki ne tapaukset, joissa on pelkkää henkistä ja mahdollisesti myös taloudellista väkivaltaa, jota ei tilastoida mitenkään. Siitäkin ylivoimaisesti suurin osa on miesten tekemää ja kohdistuu naisiin.

Suosittelen lukemaan kirjan Why does he do it. Se on todella valaiseva parisuhdeväkivallasta kertova kirja, joka kertoo, mitä väkivalta on ja miksi sitä on. Löytyy esimerkiksi täältä: https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that.pdf#page=26

No myönnän sitten olleeni väärässä. Olet siis oikeassa. Nyt varmasti totuus tuli esiin ja maailma muuttuu. Tämän asian jankkaus loppuu osaltani tähän. Ruki ver, on jo.

Touko ja Sirpa kirjoitti:

Lapsen oikeus isään ja äitiin!

Nyt on kyllä pikimustaa huumoria...

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuollaisen vajakin pitäisi saada tavata lapsiaan lainkaan?

Sossutantat pakottaa. Isän oikeus...öh hmm...siis lapsen oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Tämä Mikon (nimi muutettu) oikea nimi on varmaankin Muhammed kun ei suomalaiset uskonnot ainakaan lauantaita niin erikoisena päivänä pidä.

Tosin heillä on pyhäpäivä perjantaina, ei lauantaina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ota sinänsä kantaa, kun en tapausta tunne, mutta parisuhteessa ilman lyönnin lyöntiä voi olla raakaa henkistä väkivaltaa. Ja siihen syyllistyvät naiset vähintään yhtä kuin miehet, luultavasti kuitenkin naiset useammin. Fyysinen väkivalta taitaa olla aika tasapuolista.

MInä puolestani ihmettelen sitä, miksi aina vedotaan tähän samaan asiaan ikään kuin vähätellen fyysistä väkivaltaa. Aika moni puolisoaan hakanneista perustelee lyömistään sillä, että toinen ei antanut rahaa, seksiä, omaa aikaa tms. eli suhteessa oli vakavaa henkistä väkivaltaa, joka sitten päättyi tähän lyömiseen. On niin väärin, että lapsilisistä tiukasti kiinni pitänyt nainen ei saa mitään rangaistusta, mutta nenän vinoon iskenyt mies saa.

Ehkä et ole kekenut sellaista? Elä vaan pilvilinnassasi. En tunne yhtään miestä, joka ei olisi ollut nenä poskella. Oma kokemukseni on, että silloin tällöin nenäposkellaoleminen on helpompaa, kuin henkinen väkivalta. Tietenkin kummatkin ovat paskoja asioita.

Olisko kuitenkin vähän eroa parisuhdeväkivallalla ja random turpaanvetämisellä koulun pihalla tai nakkikioskin jonossa? Sukupuolten välillä voi ensinnäkin usein olla isokin kokoero, jossa mies on pidempi ja painavampi. Toisekseen väkivallan kokeminen omassa KODISSA on todella ahdistavaa, koska se tapahtuu juuri siellä missä sinun pitäisi saada olla turvassa.

Totta. Edes ammattilaiset eivät paini 50 kiloa painavampien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuollaisen vajakin pitäisi saada tavata lapsiaan lainkaan?

Sossutantat pakottaa. Isän oikeus...öh hmm...siis lapsen oikeus.

"Sossutantat" eivät kyllä todellakaan ole vastuussa näistä tapaamisoikeuksista, vaan nämä päätetään käräjillä. AV:han on tunnettu siitä, että räkytetään lasu-viranomaisista, mutta ei näytä olevan vähäisintäkään käsitystä siitä, mitä heidän työhönsä kuuluu. 

Kokeilkaapa itse olla töissä lastensuojelussa. Veikkaanpa, että suurin osa tällaisista huutelijoista ei kestäisi viikkoakaan sitä scheisseä mitä tuossa työssä joutuu väistämättä näkemään ja kokemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Uskonto kuitenkin sallinut eroamisen?

Jos vaimo tahtoo lähteä Mikon uskonto ei siihen vaikuta. Mikolta ei kysytä haluatko erota.

Vierailija kirjoitti:

Väkivaltainen vanhempi on pahempi kuin ilman vanhempaa. Lapsella on oikeus kasvaa rauhassa vaikka se merkitsisi ilman vanhempaa/ vanhempia.[/

Näin on ja lisäksi ei riitä, että väkivaltainen vanhempi joten kuten hillitsee nyrkkinsä. Hänen pitää oppia hallitsemaan vihan tunteensa ja kehittämään tilalle rakkaudellista persoonallisuutta. Tämä jos mikä on pitkä prosessi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus on ehkä hankala arvioida toteutuuko tilanteissa lasten oikeus vai Mikkojen vaatimus... mutta lapsilla on oikeus kieltäytyä menemästä tapaamiseen (mitä he eivät toki aina osaa/uskalla sanoa). Vaikeita juttuja.

Mistä saakka lapsilla on ollut oikeus kieltäytyä vierailuista? Ainakaan minun aikanani näin ei ollut vaan vasta vanhempana lasten pyynnöt otettiin huomioon. Alle kymmenen vuotiaat pakotettiin noihin tapaamisiin vaikka itkua vääntäen vaikka olivat sosiaaliviranomaisilleen pelostaan puhuneet.

Minunkin lapseni joutui kanssa pakolla tapaamisiin perheväkivallasta tuomitun isänsä kanssa, kun oli erottu ja käyty oikeutta huoltajuudesta ja tapaamisista. Kukaan aikuinen väkivallan uhri ei suostuisi tapailemaan väkivallan tekijää. Itse en edes pystynyt kauhultani viemään lasta valvottuihin tapaamisiin, vanhempani veivät.

Onneksi isän into tapailla laantui nopeasti. Kunhan oli päässyt kiusaamaan meitä, ei se oikeasti välittänyt lapsesta ja tapaamisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonto kuitenkin sallinut eroamisen?

Jos vaimo tahtoo lähteä Mikon uskonto ei siihen vaikuta. Mikolta ei kysytä haluatko erota.

Kyllähän Mikko olisi mielellään jatkanut avioliittoa, mutta pikkumainen vaimo ei halunnut enää olla hakattavana.

"Mikko ei tapaa lapsia lauantaisin oman valintansa vuoksi"

Korjattu

Vierailija kirjoitti:

Mies tekisi palveluksen, jos jättäisi lapsensa kokonaan rauhaan. Tosi ahdistavaa että lasten tarvitsee tavata väkivaltaista isäänsä, vaikka se väkivalta olisi kohdistunut äitiin, ei lapsiin.

Kun lyöt äitiä, lyöt lasta.

Ikinä ei unohdu äidin pieksämiset, joita sain todistaa lapsuudessani. Se lapsen hätä äidistä on niin suuri, koska useimmitenhan se äiti on ainut, johon lapsi voi turvautua, niin kuin oli minunkin tapauksessa. Pelkkä ajatus, että jäisin isän kanssa kaksistaan, oli järkyttävän pelottava, ahdistava, alitajuisesti lapsi tajuaa, että jäisi heitteille. 

Ukkoon en pitänyt aikuisena mitään yhteyttä, enkä ollut edes hautajaisissa. Eipä silti, ei siellä tainnut olla ketään muitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuollaisen vajakin pitäisi saada tavata lapsiaan lainkaan?

Sossutantat pakottaa. Isän oikeus...öh hmm...siis lapsen oikeus.

"Sossutantat" eivät kyllä todellakaan ole vastuussa näistä tapaamisoikeuksista, vaan nämä päätetään käräjillä. AV:han on tunnettu siitä, että räkytetään lasu-viranomaisista, mutta ei näytä olevan vähäisintäkään käsitystä siitä, mitä heidän työhönsä kuuluu. 

Kokeilkaapa itse olla töissä lastensuojelussa. Veikkaanpa, että suurin osa tällaisista huutelijoista ei kestäisi viikkoakaan sitä scheisseä mitä tuossa työssä joutuu väistämättä näkemään ja kokemaan. 

Mä en kestäisi päivääkään sitä lapsikauppaa. Olen liian empaattinen ja oikeudenmukainen ihminen.

Mutta kirjoitan loppuikäni sossutantoista, niin paljon olen saanut heiltä pelkkää schaissea osakseni. Olin meidän suhteen vastuuta kantava vanhempi, raitis, työssäkäyvä ja itseni ja lapseni elättävä. Sossutantat kiusasivat meitä, minkä vaan ehtivät, ja väkivaltaista, alkoholisoitunutta isää paapoivat kuin jotain pikkuvauvaa.

Käräjäoikeus kuulee sossutanttoja tapaamisasioissa. Monesti käräjäoikeuden päätökset pohjautuvat nimenomaan näiden sossutanttojen lausuntoihin. Kannattaa todella olla kovana, että kirjoittavat faktoja sinne lausuntoihinsa, eivätkä mitään liipalaapaa. Esim. sossutantoilla on pääsy rikosrekistereihin, mihin ei tavikset pääse. Kannattaa vaatia tanttoja penkomaan vastapuolen asiat tarkkaan siinä vaiheessa, kun mennään oikeuteen. Vapaaehtoisesti he eivät sitä tee.

Hyi miten kuulostaa ihan eksältäni, paitsi että mulle sanottiin ettei mun hakkaaminen ole mikään peruste valvotuille tapaamisille -muahan se hakkasi eikä lapsia. Eksä kuitenkin perseili eronkin jälkeen vielä lisää, joten lasten suojelemiseksi lopulta valvotut tapaamiset määrättiin. Eipä kyllä tainnut yhteenkään ilmestyä, koska aina oli joku este. Ja aina vika tietysti kaikissa muissa paitsi itsessä. 

Luojalle kiitos tuo eksä on nyt kuollut, eikä enää ikinä vainoa minua tai lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tekisi palveluksen, jos jättäisi lapsensa kokonaan rauhaan. Tosi ahdistavaa että lasten tarvitsee tavata väkivaltaista isäänsä, vaikka se väkivalta olisi kohdistunut äitiin, ei lapsiin.

Kun lyöt äitiä, lyöt lasta.

Ikinä ei unohdu äidin pieksämiset, joita sain todistaa lapsuudessani. Se lapsen hätä äidistä on niin suuri, koska useimmitenhan se äiti on ainut, johon lapsi voi turvautua, niin kuin oli minunkin tapauksessa. Pelkkä ajatus, että jäisin isän kanssa kaksistaan, oli järkyttävän pelottava, ahdistava, alitajuisesti lapsi tajuaa, että jäisi heitteille. 

Ukkoon en pitänyt aikuisena mitään yhteyttä, enkä ollut edes hautajaisissa. Eipä silti, ei siellä tainnut olla ketään muitakaan.

Nyt kun olet aikuinen, voin paljastaa, että se äidinkin hätä oli suuri, suorastaan massiivinen. Pelkäsin muutaman koko yön läpi kestäneen väkivaltasession aikana oikeasti kuolevani. Sinut olin laittanut makuuhuoneeseen "turvaan", toivottavasti nukuit. Pelkäsin myös turvakodissa. Pelkäsin myös erottuani, kun meitä seurattiin. Pelkäsin myös sosiaaliviranomaisten pähkähulluja päätöksiä. Pelkäsin isäsi oikkuja vuosikausia vielä eron jälkeenkin, hänellä oli selkeästi kosto mielessä.

Mutta ilman sinua, lastani, olisin varmasti luovuttanut. Olisi ollut helpompaa vain kuolla pois. Sinun takiasi  pysyin hengissä, ja karkasimme, ja taistelin vapautemme takaisin.

Terveisin: Äiti, ei omasi, mutta samassa tilanteessa ollut