”Mikko ei uskonnollisista syistä voi tavata lapsia lauantaisin”

Täh? Tuossahan on yksi arkipäivä, lauantai ja sunnuntai. Ja sunnuntai oli ainoa päivä, kun pitäisi lähteä kauemmas. Mikä ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Uskonto kuitenkin sallinut eroamisen?

Ehkä vaimo on eronnut ihan omasta aloitteestaan ja omasta päätöksestään? Mitä vaihtoehtoja Mikolle on silloin jäänyt? Vaimon tappaminen tai kotiin vangitseminen niin, ettei eron toteuttaminen onnistu?

Voihan se olla niinkin, että Mikko on tullut uskoon vasta eron jälkeen.

Järjen käyttö on paitsi sallittua, jopa suotavaa.

Facepalmasin läpi artikkelin kuten ilmeisesti kaikki muutkin. 

"Ihminen tekee virheitä, pitääkö niistä kärsiä loppuelämänsä?"

No tuota... valvotut tapaamiset eivät kestä loppuelämää, mutta jos Mikko ei niitä käytä perhesiteen luomiseen ja ylläpitoon lapsiensa suhteen, niin sitten hän kyllä tekee ihan aktiivisesti virhettä joka saattaa johtaa siihen, että lapset eivät halua tavata isäänsä enää lainkaan kun tulevat täysi-ikäisiksi. 

Mikä uskonto sallii miehen ha kata vaimoaan lasten edessä, mutta ei hyväksy sitä, että mies ajaa lauantaina tunnin autolla tapaamaan lapsiaan..?

Ehkä Mikon lapsille on parempi ettei heidän isänsä jaksa vaivautua heitä tapaamaan.

Olen itse lapsena ollut tuossa tilanteessa, jossa Mikon lapset. Jouduimme katsomaan vuosia kun isä hakkasi äitiä ja kun äiti pääsi vihdoin pakenemaan niin meidät pakotettiin silti tapaamaan isää.  

Vasta teini-ikäisinä saimme kieltäytyä noista tapaamisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonto kuitenkin sallinut eroamisen?

Ehkä vaimo on eronnut ihan omasta aloitteestaan ja omasta päätöksestään? Mitä vaihtoehtoja Mikolle on silloin jäänyt? Vaimon tappaminen tai kotiin vangitseminen niin, ettei eron toteuttaminen onnistu?

Voihan se olla niinkin, että Mikko on tullut uskoon vasta eron jälkeen.

Järjen käyttö on paitsi sallittua, jopa suotavaa.

Uskonto pelkkä keppihevonen tosiaan jos uskovainen olisi ollut jo avioliitossa. Nyt nimittäin hurskaasti kieltäytyy lapsiaan tapaamasta koska uskonto ei salli. Avioliitossa olisi sama uskonto sallinut vaimon hakkaamisen lasten katsellessa. Todennäköisemmin löysi uskonnon vasta eron jälkeen aivan kuten suuri osa vangeista linnassa koska kokevat myös hyötyvänsä asiasta. 

En ota sinänsä kantaa, kun en tapausta tunne, mutta parisuhteessa ilman lyönnin lyöntiä voi olla raakaa henkistä väkivaltaa. Ja siihen syyllistyvät naiset vähintään yhtä kuin miehet, luultavasti kuitenkin naiset useammin. Fyysinen väkivalta taitaa olla aika tasapuolista.

Täh? Lapset ja sairaat ja vanhukset ja eläimet hoidetaan oli pyhä tai arki ja oli mikä uskonto tahansa kyseessä. Tekosyitä .

Huomatkaa tässä vielä sellainen seikka että äiti joutuu järjestelemään hirmu paljon että tuo Mikko näkee ne lapsensa silloin kun herralle sopii. Esim kiikuttamaan lasta pitkät matkat eri tapaamispaikkoihin. Äijän ei tartteis kiikuttaa kun ittensä paikalle mutta kun uskonto

Kuntayhtymästä kerrotaan, että kyseisen kunnan tapaamispaikka on auki maanantaisin puoli kuuteen illalla, keskiviikkona neljään ja lauantaisin puoli viiteen. Lisäksi tapaaminen on mahdollista järjestää lauantaina tai sunnuntaina saman kuntayhtymän toisessa kunnassa sijaitsevassa toimipisteessä, joka on myös auki koko kesän.

Lisäksi: Tapaaminen voidaan järjestää myös lapsen kotona, isovanhempien tai muiden läheisten luona tai kunnan, yhdistyksen, järjestön tai muun vastaavan tiloissa, jolloin valvojana toimii työntekijä tai viranomainen.

Tuomioistuimen päätöksessä tai sosiaalilautakunnan vahvistamassa sopimuksessa vahvistetaan valvonnan tarve, kuinka usein valvottuja tapaamisia tulee järjestää ja toteutuuko valvonta vanhempien itsensä vai kunnan järjestämänä.

Lainaukset tuosta jutusta. Kuulostaa kyllä ihan siltä, että ”Mikolta” ei nyt itseltä löydy tarpeeksi tahtoa tavata omia lapsiaan. Ehkä haluaa vain painostaa äitiä luopumaan valvotuista tapaamisista. Sitten vielä kehtaa kysellä, pitääkö virheistä maksaa koko loppuelämä. Sanoisin että tällaisissa tapauksissa kyllä. Sitä voi vaan arvella, millaisia traumoja ja henkisiä arpia lapset kantavat koko loppuelämänsä, kun ovat nähneet isän pahoinpitelevän äitiä.

Lapsilla ei menetettävää, eipähän  tarvii tavata tiukkapipoista isää.

Vierailija kirjoitti:

En ota sinänsä kantaa, kun en tapausta tunne, mutta parisuhteessa ilman lyönnin lyöntiä voi olla raakaa henkistä väkivaltaa. Ja siihen syyllistyvät naiset vähintään yhtä kuin miehet, luultavasti kuitenkin naiset useammin. Fyysinen väkivalta taitaa olla aika tasapuolista.

MInä puolestani ihmettelen sitä, miksi aina vedotaan tähän samaan asiaan ikään kuin vähätellen fyysistä väkivaltaa. Aika moni puolisoaan hakanneista perustelee lyömistään sillä, että toinen ei antanut rahaa, seksiä, omaa aikaa tms. eli suhteessa oli vakavaa henkistä väkivaltaa, joka sitten päättyi tähän lyömiseen. On niin väärin, että lapsilisistä tiukasti kiinni pitänyt nainen ei saa mitään rangaistusta, mutta nenän vinoon iskenyt mies saa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä uskonto sallii miehen ha kata vaimoaan lasten edessä, mutta ei hyväksy sitä, että mies ajaa lauantaina tunnin autolla tapaamaan lapsiaan..?

Kaikki uskonnut. Siksi olen naisena ateisti.

Eikö tällaisissa tapauksissa voitaisi vaan luovuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä Mikon lapsille on parempi ettei heidän isänsä jaksa vaivautua heitä tapaamaan.

Olen itse lapsena ollut tuossa tilanteessa, jossa Mikon lapset. Jouduimme katsomaan vuosia kun isä hakkasi äitiä ja kun äiti pääsi vihdoin pakenemaan niin meidät pakotettiin silti tapaamaan isää.  

Vasta teini-ikäisinä saimme kieltäytyä noista tapaamisista.

Sairas Suomi.

Tällaisista tympeistä " isistä" ei ole mitään iloa lapsille jatkossakaan. Pysyköön poissa.

Sori tyhmä kysymys mut matkustaako ne lapset nyt siis tapaamaan tätä isää? Ja isä ei halua matkustaa?

Uskonto sallii vaimon ja lasten hakkaamisen, mutta ei matkustamista lauantaina. Hienoa!

Iltalehti = il tapas ka.

Mikä ongelma? Lopettavat valvotut tapaamiset Mikon pyynnöstä, eivätkä tapaa ollenkaan. Varmasti suuri helpotus lapsillekin.

Kaikenlaista son taa Iltalehti julkaiseekin.