Lue keskustelun säännöt.
Muita pienituloisia, jotka on innostunut sijoittamisesta?
23.04.2019 |
Olen parikymppinen yksin asuva nainen. Käyn osa-aikatöissä ja luen pääsykokeisiin, ja vuokran jälkeen mulle jää käteen n. 570 €/kk. Venytän senttiä niin että laitan aina 200 €/kk sijoitusrahastoihin. Yleensä pystyn myös säästämään 50-100 €/kk tilille varakassaksi, odottamaan yllättävää rahan tarvetta tai otollista hetkeä ostaa lisää rahastoja/osakkeita.
Kaverit pitää mua hulluna kun minimoin kaikki kulut enkä käytä rahaa elämiseen tässä ja nyt. Mutta nuorena on tärkeä aloittaa säästäminen, jotta pääsee kunnolla hyötymään korkoa korolle vaikutuksesta. Ja koska olisi parempi venyttää senttiä kuin nuorena terveenä sinkkuna? Vaikka toivon pääseväni myöhemmin selvästi paremmille palkoille, silloin mulla voi olla lapsia, asuntolaina (tai perheasunnon kallis vuokra), auto ja vaikka mitä muita ns. pakollisia kuluja. Ja kun elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan vaan mitä tahansa voi tapahtua, kyllä se varmasti helpottaa tulevaa kun tietää että sijoitukset voi koska tahansa vaihtaa rahaksi jos tulee tarve.
Onko täällä muita pienituloisia, jotka sijoittaa vähistä rahoistaan? Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.
Kommentit (100)
Tarkoitatko että käytät kuukaudessa vain 300 euroa rahaa muihin menoihin? Miten se on mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastuksena, kai pitäisi syventyä, jatkuva rahan ajattelu ahdistaa. Toisaalta lievä pelon tunne, huoli huomisesta laittaa säästämään.
Johtuuko tämä siitä että on aloittelija, kokenut suhtautuu kevyemmin?
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko että käytät kuukaudessa vain 300 euroa rahaa muihin menoihin? Miten se on mahdollista?
Miksi ei olisi?
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko että käytät kuukaudessa vain 300 euroa rahaa muihin menoihin? Miten se on mahdollista?
Miksei olisi? Kyllä tuolla helposti ylsi ihminen puhelinlaskun ja ruuat maksaa. Mihin muuhun sitä menisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisiin rahastoihin sijoitat?
Itse tienaan noin 2000 euroa kuussa ja olen myös tutkaillut sijoittamista. En kuitenkaan haluaisi sijoittaa kuukausittain noin paljon. Haluan laittaa kuukausittain rahaa sivuun, että voin matkustella. Sijoittamiseen varaan ennemmin pienemmän summan, niin, että tulee vain säästöjä.
Minulla on myös pieni varautuneisuus sijoittamisen riskiä kohtaan ja ajatus siitä, että pitäisi kitkuttaa sen vuoksi, että voisi myös menettää sijoitetun summan, mietityttää.
Risiki menettää sijoitettu summa on äärimmäisen pieni jos edes hiukan hajauttaa ajallisesti, maantieteellisesti ja toimialoittain. Toki arvo voi laskea mutta että kaikki yhtiöt mihin on sijoittanut menettäisivät yhtäkkiä arvonsa esim konkurssin vuoksi on äärimmäisen epätodennäköistä.
Kunnon pörssiromahdus voi pudottaa rahastosijoitusten arvon hetkessä esim. puoleen, vaikka hajauttaisi rahansa järkevästi. Köyhälle sekin on tosi kova isku vasten kasvoja, jos rahalle tulee tarvetta.
Köyhän(kään) ei kannata sijoittaa rahoja joille on arjessa tarvetta. Silloin kestää markkinoiden luonnolliset vaihtelut vaikeuksitta, eikä joudu realisoimaan omistuksiaan pakosta juuri pohjakosketuksen aikana.
Itse olen alusta saakka suhtautunut sijoittamiini rahoihin ikään kuin ne olisivat menetettyjä rahoja. Mitään en ole vuosien saatossa kuitenkaan menettänyt, vaan salkkuni ovat paisuneet upeasti niin osinkojen, splittausten kuin arvonnousun myötä. Ja säästän tietenkin jatkuvasti lisää ostaakseni lisää hyviä osinko-osakkeita kun hinta on mielestäni kohdillaan.
Kyllä mä vaan sijoitan rahoja jotka "tarvitsen", koska se on paras mahdollisuuteni päästä eroon tästä ainaisesta sentinvenytyksestä jossa rahaa ei ole mihinkään ylimääräiseen ja aina täytyy pelätä yllättäviä menoja. Jos käy huonosti ja menetän sijoitukseni, sossu, seurakunnan diakonia ja hyväntekeväisyysjärjestöt kyllä auttaa pahimman yli niin että pääsen takaisin sille tasolle jolla olin ennen sijoitusten tekoa. Ja voin taas aloittaa sijoittamisen uudestaan, toivoen että tällä kertaa onni on matkassa...
Älkää nyt heti tulko haukkumaan ennen kuin mietitte asian loppuun asti. Sijoittamalla on sentään realistiset mahdollisuudet onnistua, toisin kuin lottoamalla jota moni muu köyhä harrastaa.
Tottakai, tyyli sijoittaa on vapaa ja vaihtoehtoja on onneksi monia. Mutta kirjoitin ehkä epäselvästi sen mitä yritin sanoa, yritän siis uusiksi.
Eli, tarkoitin että säästämisastetta ei kannata laittaa liian kovaksi niin, ettei arkeen jää yhtään pelivaraa. Aikoinaan kun itse aloittelin, jätin kulutukseen ja pahan päivän varalle minimaalisesti rahaa, ja laitoin kaiken muun ”sisään’. Kyse ei siis ole siitä että minulla olisi jotain ihmeellistä ylimääräistä rahaa jota sijoitan jos sattuu huvittamaan. Ei, kyllä jokainen sijoitettu euro on säästetty kulutuksesta. Mutta minulle kävi kerran esim. niin, että tarvitsin eläinlääkärin kuluihin yhtäkkiä noin 700€. No ei minulla sellaista rahaa pankissa ollut, vaikka sijoitettuna oli kymmeniä tuhansia. Maksoin laskun luottokortilla, mutta koska halusin kuitata kortin nollille asap, päädyin ottamaan rahaa ulos sijoituksistani. En enää muista mitä osaketta myin, mutta kalliiksi se tuli. Myynteihin sovelletaan first in first out -periaatetta, eli kaupaksi meni ensimmäisenä ostamiani, jo kovaa arvounnousua kokeneita osakkeita. Noista maksoin sitten sekä myyntivoittoverot, että välityspalkkion. Jättämällä enemmän pelivaraa arkeen, olisin voinut välttää tämän koko episodin. Jollain toisella henkilöllä olisi ehkä myös ollut joku jolta lainata hetkeksi rahaa, minulla ei ollut.
No, enää minulla ei ole eläintä ja taloudenpitoni on hieman löysempää, myös salkkuni ovat lihoneet merkittävästi. Saatan myös käyttää luottokorttia maksuaikakorttina ilman panikointia, eikä parin euron korkokulukaan enää tunnu maailmanlopulta. Säästäminen ja sijoittaminen ovat hyveitä joita Suomessa ei liiaksi arvosteta, mutta on positiivista että yli miljoonalla suomalaisella on rahasto- ja suoria osakeomistuksia. On positiivista, että niin moni yrittää aktiivisesti parantaa omaa taloudellista tilannettaan ja seistä enemmän omilla jaloillaan. Kannustetaan toisiamme vaurastumaan, sillä nythän suomalaiset ovat muiden pohjoismaiden kansalaisiin verrattuna keppikerjäläisiä!
Kyllä tuo luottokortin käyttö tuollaisessa tilanteessa oli ihan järkevää, mutta ei varmaan järkevää myydä vain sen vuoksi, että saa kuitattua luottokorttilaskun. Olisitko voinut jättää säästämättä arvo-osuustilille tuolloin ja pistää ne luottokortin lyhentämiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko että käytät kuukaudessa vain 300 euroa rahaa muihin menoihin? Miten se on mahdollista?
Miksei olisi? Kyllä tuolla helposti ylsi ihminen puhelinlaskun ja ruuat maksaa. Mihin muuhun sitä menisi?
Harrastuksiin, vaatteisiin, elämyksiin. Elämään, jota ei saa takaisin enää sitten 65 vuotiaana miljonäärinä.
Siis näiden juttujen takana on se yksi kaikessa pihistelijä, jolle säästäminen on niin tärkeää, ettei sillä elämäntavalla ole mahdollista esim. löytää kumppania.
Mikä pointti on elää koko elämä alle köyhyysrajan, ja kerätä omaisuutta, josta ei koskaan nauti millään tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko että käytät kuukaudessa vain 300 euroa rahaa muihin menoihin? Miten se on mahdollista?
Miksei olisi? Kyllä tuolla helposti ylsi ihminen puhelinlaskun ja ruuat maksaa. Mihin muuhun sitä menisi?
Harrastuksiin, vaatteisiin, elämyksiin. Elämään, jota ei saa takaisin enää sitten 65 vuotiaana miljonäärinä.
Siis näiden juttujen takana on se yksi kaikessa pihistelijä, jolle säästäminen on niin tärkeää, ettei sillä elämäntavalla ole mahdollista esim. löytää kumppania.
Mikä pointti on elää koko elämä alle köyhyysrajan, ja kerätä omaisuutta, josta ei koskaan nauti millään tavalla?
Jos hän nauttii enemmän säästämisestä kuin tuhlaamisesta? Kaikki eivät tunnen elävänsä vain silloin kun hassaavat kaiken mitä omistavat. Minun elämäni hienoimmat hetket eivät maksaneet penniäkään. Toki on mahdollista löytää kumppani, joku samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko että käytät kuukaudessa vain 300 euroa rahaa muihin menoihin? Miten se on mahdollista?
Miksei olisi? Kyllä tuolla helposti ylsi ihminen puhelinlaskun ja ruuat maksaa. Mihin muuhun sitä menisi?
Vaikka lapsiin tai lemmikkieläimiin. Tai johonkin harrastukseen.
Melko pienituloinen olen itsekin, mutta ennen kaikkea haluan sanoa, että sijoittaminen on niin hieno harrastus, että suosittelen oikeita pörssiosakkeita, enkä mitään geelitukkapoikien hallinnoimia rahastoja. Se on mahtava tunne, kun näkee osakesalkussa ihan omien henkilökohtaisten valintojensa tulokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko että käytät kuukaudessa vain 300 euroa rahaa muihin menoihin? Miten se on mahdollista?
Miksei olisi? Kyllä tuolla helposti ylsi ihminen puhelinlaskun ja ruuat maksaa. Mihin muuhun sitä menisi?
Harrastuksiin, vaatteisiin, elämyksiin. Elämään, jota ei saa takaisin enää sitten 65 vuotiaana miljonäärinä.
Siis näiden juttujen takana on se yksi kaikessa pihistelijä, jolle säästäminen on niin tärkeää, ettei sillä elämäntavalla ole mahdollista esim. löytää kumppania.
Mikä pointti on elää koko elämä alle köyhyysrajan, ja kerätä omaisuutta, josta ei koskaan nauti millään tavalla?
Kyllä näitä kirjoittajia on useampia. Minä olen se, joka vähän aikaa sitten aloitti ketjun "miljonääriksi tyhjästä eläkeikään mennessä". Siinä oli muuten oletettu, esimerkkihenkikö käyttää asumismenojen lisäksi elämiseen opiskeluaikana 400 eur / kk sekä lisäksi kesäansioista 1500 euroa vuodessa joko matkusteluun tai muuhun huvitteluun. Valmistumisen jälkeen muuhun elämiseen jäävä rahasumma vähitellen kasvoi. Aluksi se oli 560 eur/kk, mutta nousi hyvin nopeasti.
Tämän ketjun ap ja kaikki tähän ketjuun kirjoittaneet sijoittajat ovat taas ihan eri henkilöitä. Minä en ole kirjoittanut tähän ketjuun aikaisempia viestejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko että käytät kuukaudessa vain 300 euroa rahaa muihin menoihin? Miten se on mahdollista?
Miksei olisi? Kyllä tuolla helposti ylsi ihminen puhelinlaskun ja ruuat maksaa. Mihin muuhun sitä menisi?
Harrastuksiin, vaatteisiin, elämyksiin. Elämään, jota ei saa takaisin enää sitten 65 vuotiaana miljonäärinä.
Siis näiden juttujen takana on se yksi kaikessa pihistelijä, jolle säästäminen on niin tärkeää, ettei sillä elämäntavalla ole mahdollista esim. löytää kumppania.
Mikä pointti on elää koko elämä alle köyhyysrajan, ja kerätä omaisuutta, josta ei koskaan nauti millään tavalla?
Jos hän nauttii enemmän säästämisestä kuin tuhlaamisesta? Kaikki eivät tunnen elävänsä vain silloin kun hassaavat kaiken mitä omistavat. Minun elämäni hienoimmat hetket eivät maksaneet penniäkään. Toki on mahdollista löytää kumppani, joku samanlainen.
Puhut itsestäsi muodossa "hän"? Kaikkea ei tarvitse suinkaan hassata, on olemassa se keskitiekin. Että sijoittaa, mutta tajuaa senkin ettei tulevaisuudesta ole takuuta ja elää myös tätä päivää, voi viedä sairaus tai tapaturma. Jolloin ne rahat ovat ihan hyödyttömiä.
Mutta vastaa ihmeessä, että MIHIN tarvitaan miljoonaa iässä 65 v? Silloinko aletaan tuhlata, mihin? Perhettä ei siinä iässä enää perustetta, harrastuksiakin rajaa fysiikka.
Plus että jos koko elämä on mennyt siihen että käydään vaan metrolla työssä, kirjastossa ja kävelemässä, niin henkisesti iässä 65 v ei tee enää mitään suurta elämänmuutosta kuitenkaan, ei taivu kuluttamaan rahaa vaikka olisi varaa.
Puolisoa tuolla ei ole, eikä tule, jos elämän ainoa sisältö on pelkkä saituus. Ei lapsia, ei lemmikkejä, harrastuksiakin hyvin vähän. Köyhää, sanan varsinaisessa merkityksessä.
Miksi ihmeessä ei voi kohtuudella sekä nauttia elämästä että säästää pahan päivän varalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko että käytät kuukaudessa vain 300 euroa rahaa muihin menoihin? Miten se on mahdollista?
Miksei olisi? Kyllä tuolla helposti ylsi ihminen puhelinlaskun ja ruuat maksaa. Mihin muuhun sitä menisi?
Harrastuksiin, vaatteisiin, elämyksiin. Elämään, jota ei saa takaisin enää sitten 65 vuotiaana miljonäärinä.
Siis näiden juttujen takana on se yksi kaikessa pihistelijä, jolle säästäminen on niin tärkeää, ettei sillä elämäntavalla ole mahdollista esim. löytää kumppania.
Mikä pointti on elää koko elämä alle köyhyysrajan, ja kerätä omaisuutta, josta ei koskaan nauti millään tavalla?
Jos hän nauttii enemmän säästämisestä kuin tuhlaamisesta? Kaikki eivät tunnen elävänsä vain silloin kun hassaavat kaiken mitä omistavat. Minun elämäni hienoimmat hetket eivät maksaneet penniäkään. Toki on mahdollista löytää kumppani, joku samanlainen.
Puhut itsestäsi muodossa "hän"? Kaikkea ei tarvitse suinkaan hassata, on olemassa se keskitiekin. Että sijoittaa, mutta tajuaa senkin ettei tulevaisuudesta ole takuuta ja elää myös tätä päivää, voi viedä sairaus tai tapaturma. Jolloin ne rahat ovat ihan hyödyttömiä.
Mutta vastaa ihmeessä, että MIHIN tarvitaan miljoonaa iässä 65 v? Silloinko aletaan tuhlata, mihin? Perhettä ei siinä iässä enää perustetta, harrastuksiakin rajaa fysiikka.
Plus että jos koko elämä on mennyt siihen että käydään vaan metrolla työssä, kirjastossa ja kävelemässä, niin henkisesti iässä 65 v ei tee enää mitään suurta elämänmuutosta kuitenkaan, ei taivu kuluttamaan rahaa vaikka olisi varaa.
Puolisoa tuolla ei ole, eikä tule, jos elämän ainoa sisältö on pelkkä saituus. Ei lapsia, ei lemmikkejä, harrastuksiakin hyvin vähän. Köyhää, sanan varsinaisessa merkityksessä.
Miksi ihmeessä ei voi kohtuudella sekä nauttia elämästä että säästää pahan päivän varalle?
Minun laskelmassanihan elettiin vain pari vuotta valmistumisen jälkeen tiukalla budjetilla. Rahaa oli kyllä normaaliin elämään ja myös matkusteluun. Tosin laskelmassa oli oletettu suhteellisen hyväpalkkainen tyä (keskiverto-DI).
On myös hassu ajatus, että elämä olisi jotenkin lopussa 65-vuotiaana. Juuri 65-75-vuotiaana rahasta nimenomaan pystyy nauttimaan, kun on vielä suhteellisen hyvässä kunnossa ja aikaa on reilusti käytössä esim. matkusteluun. Miljoonan säästöt mahdollistavat sen, että voi jäädä viimeistään tuolloin eläkkeelle. Toki joillakin käy huono tuuri, ja tuleekin jokin sairaus, joka haittaa elämää. Mutta useimmat tuttavapiirini "vanhukset" ovat hyvin aktiivisia juuri tuossa iässä.
71
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisiin rahastoihin sijoitat?
Itse tienaan noin 2000 euroa kuussa ja olen myös tutkaillut sijoittamista. En kuitenkaan haluaisi sijoittaa kuukausittain noin paljon. Haluan laittaa kuukausittain rahaa sivuun, että voin matkustella. Sijoittamiseen varaan ennemmin pienemmän summan, niin, että tulee vain säästöjä.
Minulla on myös pieni varautuneisuus sijoittamisen riskiä kohtaan ja ajatus siitä, että pitäisi kitkuttaa sen vuoksi, että voisi myös menettää sijoitetun summan, mietityttää.
Risiki menettää sijoitettu summa on äärimmäisen pieni jos edes hiukan hajauttaa ajallisesti, maantieteellisesti ja toimialoittain. Toki arvo voi laskea mutta että kaikki yhtiöt mihin on sijoittanut menettäisivät yhtäkkiä arvonsa esim konkurssin vuoksi on äärimmäisen epätodennäköistä.
Kunnon pörssiromahdus voi pudottaa rahastosijoitusten arvon hetkessä esim. puoleen, vaikka hajauttaisi rahansa järkevästi. Köyhälle sekin on tosi kova isku vasten kasvoja, jos rahalle tulee tarvetta.
Köyhän(kään) ei kannata sijoittaa rahoja joille on arjessa tarvetta. Silloin kestää markkinoiden luonnolliset vaihtelut vaikeuksitta, eikä joudu realisoimaan omistuksiaan pakosta juuri pohjakosketuksen aikana.
Itse olen alusta saakka suhtautunut sijoittamiini rahoihin ikään kuin ne olisivat menetettyjä rahoja. Mitään en ole vuosien saatossa kuitenkaan menettänyt, vaan salkkuni ovat paisuneet upeasti niin osinkojen, splittausten kuin arvonnousun myötä. Ja säästän tietenkin jatkuvasti lisää ostaakseni lisää hyviä osinko-osakkeita kun hinta on mielestäni kohdillaan.
Mulla on pankissa sijoitusvakuutus joka erääntyy parin vuoden päästä. Taisi olla virhe mennä moinen määräaikainen juttu tekemään. Siinä voi vähän jänskättää, että jos pörssit tipahtaa just ennen kovemmin niin siinähän tulee sitten varmaan takkiin eikä sille voi mitään, kun ei ole enää aikaa odotella että nousisivat takaisin. Ja jos rahaa haluaa sieltä äkkiä pois, niin ei sekään hetkessä onnistu kun pitää konttorista asti mennä hakemaan ja ainahan ne voi varmaan jäädyttää kaikki etujaan suojellakseen jos oikein huonoksi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisiin rahastoihin sijoitat?
Itse tienaan noin 2000 euroa kuussa ja olen myös tutkaillut sijoittamista. En kuitenkaan haluaisi sijoittaa kuukausittain noin paljon. Haluan laittaa kuukausittain rahaa sivuun, että voin matkustella. Sijoittamiseen varaan ennemmin pienemmän summan, niin, että tulee vain säästöjä.
Minulla on myös pieni varautuneisuus sijoittamisen riskiä kohtaan ja ajatus siitä, että pitäisi kitkuttaa sen vuoksi, että voisi myös menettää sijoitetun summan, mietityttää.
Risiki menettää sijoitettu summa on äärimmäisen pieni jos edes hiukan hajauttaa ajallisesti, maantieteellisesti ja toimialoittain. Toki arvo voi laskea mutta että kaikki yhtiöt mihin on sijoittanut menettäisivät yhtäkkiä arvonsa esim konkurssin vuoksi on äärimmäisen epätodennäköistä.
Kunnon pörssiromahdus voi pudottaa rahastosijoitusten arvon hetkessä esim. puoleen, vaikka hajauttaisi rahansa järkevästi. Köyhälle sekin on tosi kova isku vasten kasvoja, jos rahalle tulee tarvetta.
Köyhän(kään) ei kannata sijoittaa rahoja joille on arjessa tarvetta. Silloin kestää markkinoiden luonnolliset vaihtelut vaikeuksitta, eikä joudu realisoimaan omistuksiaan pakosta juuri pohjakosketuksen aikana.
Itse olen alusta saakka suhtautunut sijoittamiini rahoihin ikään kuin ne olisivat menetettyjä rahoja. Mitään en ole vuosien saatossa kuitenkaan menettänyt, vaan salkkuni ovat paisuneet upeasti niin osinkojen, splittausten kuin arvonnousun myötä. Ja säästän tietenkin jatkuvasti lisää ostaakseni lisää hyviä osinko-osakkeita kun hinta on mielestäni kohdillaan.
Mulla on pankissa sijoitusvakuutus joka erääntyy parin vuoden päästä. Taisi olla virhe mennä moinen määräaikainen juttu tekemään. Siinä voi vähän jänskättää, että jos pörssit tipahtaa just ennen kovemmin niin siinähän tulee sitten varmaan takkiin eikä sille voi mitään, kun ei ole enää aikaa odotella että nousisivat takaisin. Ja jos rahaa haluaa sieltä äkkiä pois, niin ei sekään hetkessä onnistu kun pitää konttorista asti mennä hakemaan ja ainahan ne voi varmaan jäädyttää kaikki etujaan suojellakseen jos oikein huonoksi menee.
En sinänsä suosittele tällaisia sijoitusvakuutuksia. Mutta jos kurssit ovat juuri silloin alhaalla, kun vakuutus erääntyy, niin voithan sinä aina sijoittaa nostamasi rahat uudelleen (johonkin muuhun kuin määräaikaiseen sijoitusvakuutukseen) samantien ja jäädä odottamaan kurssien nousua. Verojakaan ei tule maksettavaksi, jos voittoa sijoituksesta ei ole tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko että käytät kuukaudessa vain 300 euroa rahaa muihin menoihin? Miten se on mahdollista?
Miksei olisi? Kyllä tuolla helposti ylsi ihminen puhelinlaskun ja ruuat maksaa. Mihin muuhun sitä menisi?
Harrastuksiin, vaatteisiin, elämyksiin. Elämään, jota ei saa takaisin enää sitten 65 vuotiaana miljonäärinä.
Siis näiden juttujen takana on se yksi kaikessa pihistelijä, jolle säästäminen on niin tärkeää, ettei sillä elämäntavalla ole mahdollista esim. löytää kumppania.
Mikä pointti on elää koko elämä alle köyhyysrajan, ja kerätä omaisuutta, josta ei koskaan nauti millään tavalla?
Jos hän nauttii enemmän säästämisestä kuin tuhlaamisesta? Kaikki eivät tunnen elävänsä vain silloin kun hassaavat kaiken mitä omistavat. Minun elämäni hienoimmat hetket eivät maksaneet penniäkään. Toki on mahdollista löytää kumppani, joku samanlainen.
Puhut itsestäsi muodossa "hän"? Kaikkea ei tarvitse suinkaan hassata, on olemassa se keskitiekin. Että sijoittaa, mutta tajuaa senkin ettei tulevaisuudesta ole takuuta ja elää myös tätä päivää, voi viedä sairaus tai tapaturma. Jolloin ne rahat ovat ihan hyödyttömiä.
Mutta vastaa ihmeessä, että MIHIN tarvitaan miljoonaa iässä 65 v? Silloinko aletaan tuhlata, mihin? Perhettä ei siinä iässä enää perustetta, harrastuksiakin rajaa fysiikka.
Plus että jos koko elämä on mennyt siihen että käydään vaan metrolla työssä, kirjastossa ja kävelemässä, niin henkisesti iässä 65 v ei tee enää mitään suurta elämänmuutosta kuitenkaan, ei taivu kuluttamaan rahaa vaikka olisi varaa.
Puolisoa tuolla ei ole, eikä tule, jos elämän ainoa sisältö on pelkkä saituus. Ei lapsia, ei lemmikkejä, harrastuksiakin hyvin vähän. Köyhää, sanan varsinaisessa merkityksessä.
Miksi ihmeessä ei voi kohtuudella sekä nauttia elämästä että säästää pahan päivän varalle?
Puhuin aloittajasta muodossa hän. Sinun ongelmasi on ettet pysty ymmärtämään etteivät kaikki NAUTI siitä kuluttamisesta. Minä nautin kyllä elämästäni suunnattomasti, minulla on lapsiakin. Siitä en nauti että kulutan rahaa turhuuteen, siitä nautin että pankkitili kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahastojen tuottamasta voitosta joutuu maksamaan 30% pääomaveroa nostaessaan rahat. Osingoista menee veroa n. 25%. Sekin kannattaa pitää mielessä, kun miettii kuinka paljon on valmis sijoittamaan ja millä riskillä: Läheskään kaikkea voittoa ei saa itselleen vaan valtio vie osansa.
Joo, tuntuu hienolta kun olen tässä vuosien saatossa onnistunut pääsemään rahastoissa kymppitonnin plussalle ja siitä veisi sitten valtio röyhkeästi 3 tonnia, melkein puolet. Tuntuu aika turhalta tämäkin touhu.
Alle kolmannes on kaukana puolesta. Mutta joo, ymmärrän mitä tarkoitat. Ei tunnu kivalta, kun köyhänä venyttää penniä ja ottaa riskin turvatakseen tulevaisuutensa, ja sitten valtio vie voitoista ison siivun.
Kyllä se 30% lähempänä puolta on kuin nollaa. Olisi edes vaikkapa 25% niin ei tuntuisi niin suurelta siivulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahastojen tuottamasta voitosta joutuu maksamaan 30% pääomaveroa nostaessaan rahat. Osingoista menee veroa n. 25%. Sekin kannattaa pitää mielessä, kun miettii kuinka paljon on valmis sijoittamaan ja millä riskillä: Läheskään kaikkea voittoa ei saa itselleen vaan valtio vie osansa.
Joo, tuntuu hienolta kun olen tässä vuosien saatossa onnistunut pääsemään rahastoissa kymppitonnin plussalle ja siitä veisi sitten valtio röyhkeästi 3 tonnia, melkein puolet. Tuntuu aika turhalta tämäkin touhu.
Alle kolmannes on kaukana puolesta. Mutta joo, ymmärrän mitä tarkoitat. Ei tunnu kivalta, kun köyhänä venyttää penniä ja ottaa riskin turvatakseen tulevaisuutensa, ja sitten valtio vie voitoista ison siivun.
Kyllä se 30% lähempänä puolta on kuin nollaa. Olisi edes vaikkapa 25% niin ei tuntuisi niin suurelta siivulta.
Itse asiassa yli 10 vuotta omistettuja rahasto-osuuksia myydessä voi käyttää hankintameno-olettamaa, jolloin vero on 18 % kauppahinnasta. Jos rahasto on tuottanut hyvin, tämä voi tulla selvästi edullisemmaksi. Sinun matematiikallasi 18 on lähes nolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisiin rahastoihin sijoitat?
Itse tienaan noin 2000 euroa kuussa ja olen myös tutkaillut sijoittamista. En kuitenkaan haluaisi sijoittaa kuukausittain noin paljon. Haluan laittaa kuukausittain rahaa sivuun, että voin matkustella. Sijoittamiseen varaan ennemmin pienemmän summan, niin, että tulee vain säästöjä.
Minulla on myös pieni varautuneisuus sijoittamisen riskiä kohtaan ja ajatus siitä, että pitäisi kitkuttaa sen vuoksi, että voisi myös menettää sijoitetun summan, mietityttää.
Risiki menettää sijoitettu summa on äärimmäisen pieni jos edes hiukan hajauttaa ajallisesti, maantieteellisesti ja toimialoittain. Toki arvo voi laskea mutta että kaikki yhtiöt mihin on sijoittanut menettäisivät yhtäkkiä arvonsa esim konkurssin vuoksi on äärimmäisen epätodennäköistä.
Kunnon pörssiromahdus voi pudottaa rahastosijoitusten arvon hetkessä esim. puoleen, vaikka hajauttaisi rahansa järkevästi. Köyhälle sekin on tosi kova isku vasten kasvoja, jos rahalle tulee tarvetta.
Köyhän(kään) ei kannata sijoittaa rahoja joille on arjessa tarvetta. Silloin kestää markkinoiden luonnolliset vaihtelut vaikeuksitta, eikä joudu realisoimaan omistuksiaan pakosta juuri pohjakosketuksen aikana.
Itse olen alusta saakka suhtautunut sijoittamiini rahoihin ikään kuin ne olisivat menetettyjä rahoja. Mitään en ole vuosien saatossa kuitenkaan menettänyt, vaan salkkuni ovat paisuneet upeasti niin osinkojen, splittausten kuin arvonnousun myötä. Ja säästän tietenkin jatkuvasti lisää ostaakseni lisää hyviä osinko-osakkeita kun hinta on mielestäni kohdillaan.
Kyllä mä vaan sijoitan rahoja jotka "tarvitsen", koska se on paras mahdollisuuteni päästä eroon tästä ainaisesta sentinvenytyksestä jossa rahaa ei ole mihinkään ylimääräiseen ja aina täytyy pelätä yllättäviä menoja. Jos käy huonosti ja menetän sijoitukseni, sossu, seurakunnan diakonia ja hyväntekeväisyysjärjestöt kyllä auttaa pahimman yli niin että pääsen takaisin sille tasolle jolla olin ennen sijoitusten tekoa. Ja voin taas aloittaa sijoittamisen uudestaan, toivoen että tällä kertaa onni on matkassa...
Älkää nyt heti tulko haukkumaan ennen kuin mietitte asian loppuun asti. Sijoittamalla on sentään realistiset mahdollisuudet onnistua, toisin kuin lottoamalla jota moni muu köyhä harrastaa.
Tottakai, tyyli sijoittaa on vapaa ja vaihtoehtoja on onneksi monia. Mutta kirjoitin ehkä epäselvästi sen mitä yritin sanoa, yritän siis uusiksi.
Eli, tarkoitin että säästämisastetta ei kannata laittaa liian kovaksi niin, ettei arkeen jää yhtään pelivaraa. Aikoinaan kun itse aloittelin, jätin kulutukseen ja pahan päivän varalle minimaalisesti rahaa, ja laitoin kaiken muun ”sisään’. Kyse ei siis ole siitä että minulla olisi jotain ihmeellistä ylimääräistä rahaa jota sijoitan jos sattuu huvittamaan. Ei, kyllä jokainen sijoitettu euro on säästetty kulutuksesta. Mutta minulle kävi kerran esim. niin, että tarvitsin eläinlääkärin kuluihin yhtäkkiä noin 700€. No ei minulla sellaista rahaa pankissa ollut, vaikka sijoitettuna oli kymmeniä tuhansia. Maksoin laskun luottokortilla, mutta koska halusin kuitata kortin nollille asap, päädyin ottamaan rahaa ulos sijoituksistani. En enää muista mitä osaketta myin, mutta kalliiksi se tuli. Myynteihin sovelletaan first in first out -periaatetta, eli kaupaksi meni ensimmäisenä ostamiani, jo kovaa arvounnousua kokeneita osakkeita. Noista maksoin sitten sekä myyntivoittoverot, että välityspalkkion. Jättämällä enemmän pelivaraa arkeen, olisin voinut välttää tämän koko episodin. Jollain toisella henkilöllä olisi ehkä myös ollut joku jolta lainata hetkeksi rahaa, minulla ei ollut.
No, enää minulla ei ole eläintä ja taloudenpitoni on hieman löysempää, myös salkkuni ovat lihoneet merkittävästi. Saatan myös käyttää luottokorttia maksuaikakorttina ilman panikointia, eikä parin euron korkokulukaan enää tunnu maailmanlopulta. Säästäminen ja sijoittaminen ovat hyveitä joita Suomessa ei liiaksi arvosteta, mutta on positiivista että yli miljoonalla suomalaisella on rahasto- ja suoria osakeomistuksia. On positiivista, että niin moni yrittää aktiivisesti parantaa omaa taloudellista tilannettaan ja seistä enemmän omilla jaloillaan. Kannustetaan toisiamme vaurastumaan, sillä nythän suomalaiset ovat muiden pohjoismaiden kansalaisiin verrattuna keppikerjäläisiä!
Kyllä tuo luottokortin käyttö tuollaisessa tilanteessa oli ihan järkevää, mutta ei varmaan järkevää myydä vain sen vuoksi, että saa kuitattua luottokorttilaskun. Olisitko voinut jättää säästämättä arvo-osuustilille tuolloin ja pistää ne luottokortin lyhentämiseen?
Olisin, ja olisikin pitänyt tehdä juuri kuten sanot. Mutta kun en putkinäöltäni ymmärtänyt. Olin olin vasta ehkä parisen vuotta aiemmin aloittanut, innokas ja päättänyt edetä joustamattomasti tiettyä tahtia, ja niin myös tein. Pian tuon jälkeen ymmärsin, että säästötavoitteeni on liian kova. En kylläkään muuttanut sitä, vaan aloin laittaa osan rahoista säästöön toiselle tilille, josta ne olivat helposti saatavilla ilman härdelliä ja kuluja kun tv, pesukone tms laukesi. Tai halusin viikoksi Italiaan. Tai ne ainutlaatuisen ihanat kengät.
Tuosta on vuosia, eikä se kaivele enää, vaan samalla tyylillä menen edelleen. Laitan salkkuun joka kuukausi tietyn summan, ja tietyn summan siirrän sivutilille. Kun sivutilille on kertynyt yli tietyn rajan, siirrän rahat salkkuun. Tämä toimii minulle, eikä estä elämästä hetkessä mitenkään, mitä joku täällä epäili. Päin vastoin, elämästä voi nauttia täysillä kun ei persaukisuuden peikko kummittele. Tiedän että tiedät, kunhan sanon noin yleisesti. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahastojen tuottamasta voitosta joutuu maksamaan 30% pääomaveroa nostaessaan rahat. Osingoista menee veroa n. 25%. Sekin kannattaa pitää mielessä, kun miettii kuinka paljon on valmis sijoittamaan ja millä riskillä: Läheskään kaikkea voittoa ei saa itselleen vaan valtio vie osansa.
Joo, tuntuu hienolta kun olen tässä vuosien saatossa onnistunut pääsemään rahastoissa kymppitonnin plussalle ja siitä veisi sitten valtio röyhkeästi 3 tonnia, melkein puolet. Tuntuu aika turhalta tämäkin touhu.
Alle kolmannes on kaukana puolesta. Mutta joo, ymmärrän mitä tarkoitat. Ei tunnu kivalta, kun köyhänä venyttää penniä ja ottaa riskin turvatakseen tulevaisuutensa, ja sitten valtio vie voitoista ison siivun.
Kyllä se 30% lähempänä puolta on kuin nollaa. Olisi edes vaikkapa 25% niin ei tuntuisi niin suurelta siivulta.
Itse asiassa yli 10 vuotta omistettuja rahasto-osuuksia myydessä voi käyttää hankintameno-olettamaa, jolloin vero on 18 % kauppahinnasta. Jos rahasto on tuottanut hyvin, tämä voi tulla selvästi edullisemmaksi. Sinun matematiikallasi 18 on lähes nolla.
Onko näin? Tämä on minulle uutta, mutta myönteinen tieto sikäli kun pitää paikkansa. Tuosta varmaan joutuu verottajalle jotenkin huomauttamaan, etteivät vie sitä normaalia pääomatuloverprosenttia...?
Eri
Kaksi pointtia, osakkeissa ei saa olla sellaisia rahoja, joille voi tulla tarvetta koska tahansa. Tähän tarpeeseen pitää varautua toisenlaisella puskurirahastolla (esim. valtionlainoilla, talletuksilla tms.)
Toisekseen, tuo puoleen putoaminen ei tarkoita välttämättä ajallisesti niin pitkää aikaa, vaan nuo romahdukset tapahtuvat tyypillisesti kovan nousun päätteeksi. Tällöin pidempi säästöaika (yli 12 v) takaa sen, että osakesäästäjällä romahduksessa enemmän kuin pankkitili-/sukanvarsisäästäjällä.