Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret
22.04.2019 |
Onko tällä asiasta jotain kokemusta vai onko tämä näitä netistä luettuja kivoja juttuja joista innostunut?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8599db9d-c1d9-4177-bab9-759b9e…
Kilimanjaro ei ole sama asia kuin Everest tai K2. On itseasiassa aika todennäköistä, että menehtyy yrittäessä.
Kommentit (6087)
Paljon on Donskun ystäviä kuollut. Ehkäpä tyyppi "keräileekin" kuolleita ystäviä ja loistaa itse elossa olevana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen (ja tietysti myös surullinen) tarina Everestiltä:
https://www.explorersweb.com/everest_k2/news.php?id=10134
Mitä tapahtuu, jos edellisvuonna Everestiltä ihmeenkaupalla hengissäselvinnyt toimii seuraavana vuonna oppaana sokealle henkilölle Everestin huipulle... tämä tapahtui siis 2006.
Opas ei selvästi ole omannut riittävää tieto-taitoa tai fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia toimiakseen oppaana toiselle. Samalla tavoin Annapurnalla kuolleen miehen oppaan toimintaa on myös kyseenalaistettu ajatuksella, että tämä on ehkä liikaa tsempannut opastettavaansa huipulle ja jättänyt huomiotta ne merkit, joista asiantuntija olisi osannut arvioida etteivät hänen voimansa tule riittämään riittävän nopeaan alastuloon, lopultahan opas sitten jätti opastettavansa yksin rinteeseen.
Kunnon arviointi on hankalampi juttu. Jos kuka tahansa 7 500m yläpuolella kiipeilevä vietäisiin lääkärin vastaanotolle, olisi seuraava osoite ensiapu ja hengityskone. Sen verran alhaalla happisaturaatio on parhaassakin tapauksessa.
Kommunikaatio on yleensä rajallista koska eteneminen on tyyliin 5-10 askelta ja pysähdys vetämään happea keuhkoihin. On ihan tyypillistä etteivät kiipeilijät puhu tuntikausiin, koska kaikki happi ja energia tarvitaan liikkumiseen.
Väsyminen on myös eri asia kuin lähempänä merenpintaa, koska ravinto ei imeydy ja energiaa tosiaan kuluu se 10 000 kcal/päivä. Kun energia loppuu, se loppuu kokonaan ja hyvinkin äkillisesti. Vuoristotautiin pätee sama, HAPE ja etenkin HACE voivat muuttaa kiipeilijän kunnon hyvästä kuolemanvakavaksi 15 minuutissa.
Vuoren rinteelle jättäminen oli selvä tapaus. Jokainen tuolla oleva tietää että on kaksi mahdollisuutta: kävelet alempaan leiriin turvaan asap, tai todennäköisesti kuolet. Kukaan ei sinne jää eikä ketään jätetä, jos on syytä uskoa mahdollisuuteen päästä alemmas. Pelastusoperaatio on aina viimeinen oljenkorsi, jonka varaan ei voi laskea mitään.
Lääkäristä puheen ollen, Chin oli lääkäri ja kokenut kiipeilijä.
Erittäin hyviä faktoja, mutta jos luet tuon tekstin, johon viitataan, niin tuossa tapauksessa merkit kokemattoman ja kaiken lisäksi sokean kiipeilijän ongelmista olivat olleet selkeästi havaittavissa ja niistä oli tämän kiipeilijän oppaana toimineelle kerrottu ja häntä oli jopa kehotettu lääkitsemään ko. henkilöä, mutta oppaan arvion mukaan kaikki on ollut kunnossa. Arviointi on varmasti hankalaa, muttei mahdotonta ja siihenkin voi varmasti harjaantua. Ei voida myöskään ajatella, että joku olisi erinomainen kiipeilijä koska hän on lääkäri, kyllä asiantuntemus vuorikiipeilystä hankitaan aivan muualla kuin lääketieteellisessä.
Mitä tulee vuoristotautiin ja hengitysongelmiin, hän varmasti oli asiantuntija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta menetti ne tekiessään sitä mitä rakasti. Voiko ihanampaa asiaa ollakaan!
Heille se riski on ok, mahdollinen saavutus on sen arvoinen. Sinä et sitä ymmärrä eikä sinun tarvitsekaan.
Veikkaisin, että siinä vaiheessa kun olet menettänyt molemmat kätesi sekä jalkasi, saattaa olla, ettei saavutuksen arvo ylitä menetystä.
Ei vaan riski on riski. Kiipeilijä tietää että voi vammautua tai kuolla. Ei sitä jälkeenpäin voi perua. Raajan/raajojen menettäminen varmasti harmittaa mutta sen mahdollisuuden on tietänyt jo etukäteen.
Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.
99 % varmastikin uskoo, ettei itselle käy mitään. Tuokaan kiipeilijä (lääkäri btw) ei varmasti pidä raajojen menetystä jonkun vuoren huipulle kiipeämisen arvoisena.
Eli et edelleenkään tajua. Se on ihan ok.
Ihmisillä on ihan yleisesti hyvin voimakas positiivisuusharha. Eli ihmiset aina kuvittelee että itselle käy paremmin kuin jollekin toiselle kävisi vastaavassa tilanteessa. Ihmiset ei usko, että niille itselleen voisi ikinä tapahtua mitään pahaa. Vain lievästi masentuneet ovat täysin realistisia silloin kun omista asioista on kyse, pahasti masentuneilla on sitten negatiivisuusharha.
Valtaosa ihmisten huonoista päätöksistä perustuu juuri tähän posiitivisuusharhaan. Evolutiivisesti se on ilmeisesti ollut kannattavaa, että ihminen jaksaa yrittää epätoivoisessakin tilanteessa, koska luulee tilannetta paremmaksi kuin mitä ajattelisi jos joku muu olisi siinä. Koska aina joskus jollakulla on hyvä tuuri.
Sanoisin, että extreme-lajien harrastajilla on vielä voimakkaampi posiitivisuusharha kuin muilla. Kyllä ne tietää, että lajissa voi kulla. Mutta ne ei usko hetkeäkään, että MINÄ voisin kuolla.
Jokainen itseni tuntema kiipeilijä, sekä myös moni haastatteluista "tutuksi" tullut, on erittäin tietoinen siitä että juuri MINÄ voin kuolla. Samoin esim. tuo edellä mainittu David Lama.
Kuinka monta kiipeilijää tunnet? Entä uskotko, että he sanovat niin tosissaan vai lisätäkseen dramatiikkaa harrastukseensa eli tavallaan antaakseen itsestään mahdollisimman pelottoman, rohkean ja riskejä pelkäämättömän vaikutelman, juuri kuten Lottakin vaikuttaa haluavan tehdä?
Tunnen neljä joista kaksi harrastaa ihan noita korkeimpia. Ovat oikeasti nöyriä ja mukavia ihmisiä. En tiedä mikä into sinulla on epäillä jokaisen sanoja mutta itse tuppaan luottaa ystävieni kertomaan.
En voi millään uskoa, että joku lajiin intohimoisesti suhtautuva ja siinä tietoa, taitoa ja kokemusta omaava tietoisesti ajattelisi olevansa kuolemanvaarassa tai edes loukkaantuvansa. Kukaan ei kiipeile kasitonnisille kuollakseen vaan ainakin ne kokeneimmat varmasti luottavat niihin kykyihin, tietoon, taitoon ja kokemukseensa arvioida riskit ja välttää niitä. Tämäkin kuolemantapaus voidaan ohittaa ajatuksella, ettei itselle voisi käydä näin, koska - ja pitkä lista syitä miksi itse olisi selvinnyt. Voi sanoa tiedostavansa riskit, mutta taatusti kukaan ei todellisuudessa usko, että jotain tapahtuu ennen kuin on jo liian myöhäistä.
Jotta voi arvioida riskit, on tiedostettava, mitä ne riskit ovat. Vuorilla on kuolemanvaarassa ja siellä voi loukkaantua. Jos tätä ei tietoisesti ajattele ennen kiipeilemään lähtemistä, on todella amatööri ja kaiken lisäksi tyhmä. Ammattilaiset lähtevät sinne nimenomaan ajatuksella "Tämä voi olla viimeinen matkani". Vain sen tiedostamalla suhtautuu kohtaamiinsa vaaroihin riittävällä vakavuudella eikä lähde hölmöilemään, koska "ei minulle kuitenkaan mitään satu".
Jos olet sama kuin tuo joka edellä kirjoitti jollekin tästä asiasta tyyliin "et edelleenkään tajua" niin tämä viimeisin tekstisi kyllä kertoo, että puhut itsekin siitä samasta asiasta, mistä kaikki muutkin eli siitä, että vaikka kiipeilijät tiedostavat olevansa kuolemanvaarassa ja voivansa loukkaantua he tekevät sen ennen kaikkea jotta osaavat varautua riskeihin, osaavat arvioida olosuhteita ja ennakoida vaaratilanteita eivätkä hölmöile eli pohjimmainen ajatus ja luottamus on, että he selviävät.
Emme puhu ollenkaan samasta asiasta. Sinä väität, että kiipeilijän ajatus on "Kyllä minä selviän". Minä väitän, että kiipeilijän ajatus on "On hyvin todennäköistä, että en selviä, mutta olen silti valmis yrittämään". Kaksi täysin eri asiaa. Sinun vaihtoehdossasi kiipeilijä kiipeää siksi, että luottaa selviävänsä. Minun vaihtoehdossani kiipeilijä kiipeää siksi, että haluaa ottaa riskin, vaikka ei voi luottaa varmuudella selviävänsä.
Monille ihmisille vuorikiipeily on myös ammatti ja elinkeino, kuten Veikka Gustafssonille aikanaan sekä mitä ilmeisemmin tälle Don Bowielle tällä hetkellä. Ei kukaan tee työtä ajatuksella, että "todennäköisesti kuolen, mutta kokeillaan nyt silti" vaan luottamuksella siihen, että ammattitaito, kokemus, tiedot ja taidot riittää selviämään. Aivan kuten itsekin tuossa aiemmin sanoit: "Jotta voi arvioida riskit, on tiedostettava, mitä ne riskit ovat." Kun ne riskit on tiedostettu "suhtautuu kohtaamiinsa vaaroihin riittävällä vakavuudella eikä lähde hölmöilemään". Ei kukaan ole väittänyt, että vuorikiipeilijän asenne olisi, että "olen valmis ottamaan riskejä, koska luotan että selviän". Siinä vaiheessa kun kiipeilijä lopullisesti menettää uskonsa selviämiseen ja ajattelee kuolevansa, hän todennäköisesti jää sinne rinteelle.
Sinähän se tiedätkin, mitä Veikka Gustafsson tai Don Bowie miettivät. Mutta jankuta vain omaa mantraasi. Minä luotan ennemmin noiden ammattilaisten haastatteluissa kertomiin näkemyksiin. Niissä tulee aina ilmi, että kiipeilijät nimenomaan ajattelevat, että jokainen yritys voi olla se viimeinen. Jos niin ei ajattelisi, yliarvioisi omat kykynsä pahasti ja se olisi noissa oloissa hyvinkin kohtalokasta.
Sovitaan sitten niin, että olet ainoa joka asian ja kiipeilijöiden aivoitukset pohjimmiltaan tajuaa ja me muut (useampi on asiaa kommentoinut) "emme siis edelleenkään ymmärrä" vaikka vaikuttaa siltä, että loppujen lopuksi puhumme aivan samasta asiasta.
Fakta on kaiken lisäksi varmasti se, että vuorikiipeilijöiden ajatukset, arvot ja motiivit vaihtelevat myös pitkälti yksilöstä riippuen eikä voi sanoa, että kaikki suhtautuvat asiaan samalla tavoin mistä johtuen myös hyvinkin erilaiset näkemykset asiasta voivat olla oikeita
Kiinnostuneet katsokaas tämän herran insta:
nimsdai
Kuului Annapurnalla köysienkiinnitystiimiin ja pelastustiimiin. Ollut Everestillä kiinnitystiimissä.
Hiukan toista kuin valmiita reittejä kulkevat maksavat asiakkaansa...
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuneet katsokaas tämän herran insta:
nimsdai
Kuului Annapurnalla köysienkiinnitystiimiin ja pelastustiimiin. Ollut Everestillä kiinnitystiimissä.
Hiukan toista kuin valmiita reittejä kulkevat maksavat asiakkaansa...
Hän juuri johti sitä onnistunutta pelastusoperaatiota ollen yksi tiimin jäsenistä. Vaikka onkin työkseen kiipeilevä ammattilainen vaikuttaa vähintäänkin yhtä innostuneelta, motivoituneelta ja kunnianhimoiselta kuin kuka tahansa lajiin "hurahtanut". Kiivennyt jo aiemmin 3 huippua 5 päivässä, joista omien sanojensa mukaan "kaksi meni välissä onnistuneen huiputuksen juhlistamiseen" eli kolmekin päivää olisi riittänyt ja juuri nyt tavoitteena huiputtaa kaikki kasitonniset 7 viikossa. Tehnyt myös erilaisia nopeusennätyksiä huipuille nousussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuneet katsokaas tämän herran insta:
nimsdai
Kuului Annapurnalla köysienkiinnitystiimiin ja pelastustiimiin. Ollut Everestillä kiinnitystiimissä.
Hiukan toista kuin valmiita reittejä kulkevat maksavat asiakkaansa...
Hän juuri johti sitä onnistunutta pelastusoperaatiota ollen yksi tiimin jäsenistä. Vaikka onkin työkseen kiipeilevä ammattilainen vaikuttaa vähintäänkin yhtä innostuneelta, motivoituneelta ja kunnianhimoiselta kuin kuka tahansa lajiin "hurahtanut". Kiivennyt jo aiemmin 3 huippua 5 päivässä, joista omien sanojensa mukaan "kaksi meni välissä onnistuneen huiputuksen juhlistamiseen" eli kolmekin päivää olisi riittänyt ja juuri nyt tavoitteena huiputtaa kaikki kasitonniset 7 viikossa. Tehnyt myös erilaisia nopeusennätyksiä huipuille nousussa.
Korjaan myös itseäni eli 7 kuukaudessa, ei viikossa. Saa joka tapauksessa homman jo aiemmilla saavutuksillaan kuulostamaan helpolta ainakin niille, jotka sen osaa.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen (ja tietysti myös surullinen) tarina Everestiltä:
https://www.explorersweb.com/everest_k2/news.php?id=10134
Mitä tapahtuu, jos edellisvuonna Everestiltä ihmeenkaupalla hengissäselvinnyt toimii seuraavana vuonna oppaana sokealle henkilölle Everestin huipulle... tämä tapahtui siis 2006.
Opas ei selvästi ole omannut riittävää tieto-taitoa tai fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia toimiakseen oppaana toiselle. Samalla tavoin Annapurnalla kuolleen miehen oppaan toimintaa on myös kyseenalaistettu ajatuksella, että tämä on ehkä liikaa tsempannut opastettavaansa huipulle ja jättänyt huomiotta ne merkit, joista asiantuntija olisi osannut arvioida etteivät hänen voimansa tule riittämään riittävän nopeaan alastuloon, lopultahan opas sitten jätti opastettavansa yksin rinteeseen.
Kunnon arviointi on hankalampi juttu. Jos kuka tahansa 7 500m yläpuolella kiipeilevä vietäisiin lääkärin vastaanotolle, olisi seuraava osoite ensiapu ja hengityskone. Sen verran alhaalla happisaturaatio on parhaassakin tapauksessa.
Kommunikaatio on yleensä rajallista koska eteneminen on tyyliin 5-10 askelta ja pysähdys vetämään happea keuhkoihin. On ihan tyypillistä etteivät kiipeilijät puhu tuntikausiin, koska kaikki happi ja energia tarvitaan liikkumiseen.
Väsyminen on myös eri asia kuin lähempänä merenpintaa, koska ravinto ei imeydy ja energiaa tosiaan kuluu se 10 000 kcal/päivä. Kun energia loppuu, se loppuu kokonaan ja hyvinkin äkillisesti. Vuoristotautiin pätee sama, HAPE ja etenkin HACE voivat muuttaa kiipeilijän kunnon hyvästä kuolemanvakavaksi 15 minuutissa.
Vuoren rinteelle jättäminen oli selvä tapaus. Jokainen tuolla oleva tietää että on kaksi mahdollisuutta: kävelet alempaan leiriin turvaan asap, tai todennäköisesti kuolet. Kukaan ei sinne jää eikä ketään jätetä, jos on syytä uskoa mahdollisuuteen päästä alemmas. Pelastusoperaatio on aina viimeinen oljenkorsi, jonka varaan ei voi laskea mitään.
Lääkäristä puheen ollen, Chin oli lääkäri ja kokenut kiipeilijä.
Erittäin hyviä faktoja, mutta jos luet tuon tekstin, johon viitataan, niin tuossa tapauksessa merkit kokemattoman ja kaiken lisäksi sokean kiipeilijän ongelmista olivat olleet selkeästi havaittavissa ja niistä oli tämän kiipeilijän oppaana toimineelle kerrottu ja häntä oli jopa kehotettu lääkitsemään ko. henkilöä, mutta oppaan arvion mukaan kaikki on ollut kunnossa. Arviointi on varmasti hankalaa, muttei mahdotonta ja siihenkin voi varmasti harjaantua. Ei voida myöskään ajatella, että joku olisi erinomainen kiipeilijä koska hän on lääkäri, kyllä asiantuntemus vuorikiipeilystä hankitaan aivan muualla kuin lääketieteellisessä.
Nyt menee tapaukset sekaisin. Annapurnalla pulaan joutunut Chin ei suinkaan ollut sokea tai kokematon. Kokemusta kasitonnisista oli ja vieläpä saman oppaan kanssa, jonka Chin erityisesti halusi mukaansa tuollekin reissulle.
Useistakin kommenteista huomaa ettei ollenkaan tajuta missä tuossa oltiin. Ihmetellään kuinka joku nyt voi jättää toisen rinteeseen, eikö voisi tsempata eteenpäin tai vaikka taluttaa. Jossain Nuuksion kansallispuistossa näin ehkä olisi, mutta kun liikutaan korkeuksissa joissa ihminen ei kirjaimellisesti pysty elämään kauaa, siellä on rajallisesti tehtävissä.
Annapurna I:llä kuolleiden ja huiputtajien suhdeluku on 33%. Ja hyvästä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.instagram.com/p/BwReyhpjj5X/?utm_source=ig_web_button_share…
Lisäys:
Uuuh....kuuma mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen (ja tietysti myös surullinen) tarina Everestiltä:
https://www.explorersweb.com/everest_k2/news.php?id=10134
Mitä tapahtuu, jos edellisvuonna Everestiltä ihmeenkaupalla hengissäselvinnyt toimii seuraavana vuonna oppaana sokealle henkilölle Everestin huipulle... tämä tapahtui siis 2006.
Opas ei selvästi ole omannut riittävää tieto-taitoa tai fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia toimiakseen oppaana toiselle. Samalla tavoin Annapurnalla kuolleen miehen oppaan toimintaa on myös kyseenalaistettu ajatuksella, että tämä on ehkä liikaa tsempannut opastettavaansa huipulle ja jättänyt huomiotta ne merkit, joista asiantuntija olisi osannut arvioida etteivät hänen voimansa tule riittämään riittävän nopeaan alastuloon, lopultahan opas sitten jätti opastettavansa yksin rinteeseen.
Kunnon arviointi on hankalampi juttu. Jos kuka tahansa 7 500m yläpuolella kiipeilevä vietäisiin lääkärin vastaanotolle, olisi seuraava osoite ensiapu ja hengityskone. Sen verran alhaalla happisaturaatio on parhaassakin tapauksessa.
Kommunikaatio on yleensä rajallista koska eteneminen on tyyliin 5-10 askelta ja pysähdys vetämään happea keuhkoihin. On ihan tyypillistä etteivät kiipeilijät puhu tuntikausiin, koska kaikki happi ja energia tarvitaan liikkumiseen.
Väsyminen on myös eri asia kuin lähempänä merenpintaa, koska ravinto ei imeydy ja energiaa tosiaan kuluu se 10 000 kcal/päivä. Kun energia loppuu, se loppuu kokonaan ja hyvinkin äkillisesti. Vuoristotautiin pätee sama, HAPE ja etenkin HACE voivat muuttaa kiipeilijän kunnon hyvästä kuolemanvakavaksi 15 minuutissa.
Vuoren rinteelle jättäminen oli selvä tapaus. Jokainen tuolla oleva tietää että on kaksi mahdollisuutta: kävelet alempaan leiriin turvaan asap, tai todennäköisesti kuolet. Kukaan ei sinne jää eikä ketään jätetä, jos on syytä uskoa mahdollisuuteen päästä alemmas. Pelastusoperaatio on aina viimeinen oljenkorsi, jonka varaan ei voi laskea mitään.
Lääkäristä puheen ollen, Chin oli lääkäri ja kokenut kiipeilijä.
Erittäin hyviä faktoja, mutta jos luet tuon tekstin, johon viitataan, niin tuossa tapauksessa merkit kokemattoman ja kaiken lisäksi sokean kiipeilijän ongelmista olivat olleet selkeästi havaittavissa ja niistä oli tämän kiipeilijän oppaana toimineelle kerrottu ja häntä oli jopa kehotettu lääkitsemään ko. henkilöä, mutta oppaan arvion mukaan kaikki on ollut kunnossa. Arviointi on varmasti hankalaa, muttei mahdotonta ja siihenkin voi varmasti harjaantua. Ei voida myöskään ajatella, että joku olisi erinomainen kiipeilijä koska hän on lääkäri, kyllä asiantuntemus vuorikiipeilystä hankitaan aivan muualla kuin lääketieteellisessä.
Nyt menee tapaukset sekaisin. Annapurnalla pulaan joutunut Chin ei suinkaan ollut sokea tai kokematon. Kokemusta kasitonnisista oli ja vieläpä saman oppaan kanssa, jonka Chin erityisesti halusi mukaansa tuollekin reissulle.
Useistakin kommenteista huomaa ettei ollenkaan tajuta missä tuossa oltiin. Ihmetellään kuinka joku nyt voi jättää toisen rinteeseen, eikö voisi tsempata eteenpäin tai vaikka taluttaa. Jossain Nuuksion kansallispuistossa näin ehkä olisi, mutta kun liikutaan korkeuksissa joissa ihminen ei kirjaimellisesti pysty elämään kauaa, siellä on rajallisesti tehtävissä.
Annapurna I:llä kuolleiden ja huiputtajien suhdeluku on 33%. Ja hyvästä syystä.
Avaa nuo edeltävät lainaukset, niin saat esiin tekstin johon viitataan. Ko. tapauksessa selvät merkit ongelmista ovat olleet havaittavissa ja oikealla reagoinnilla niihin kuolema olisi todennäköisesti voitu välttää. Oppaan ja tapausta todistaneiden kanssakiipeilijöiden näkemykset tilanteesta eroavat toisistaan. Samalla tavoin nyt tapahtunutta voidaan käydä läpi sen arvioimiseksi miten kuolema olisi ollut estettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos Don saakin jotkut sairaat kiksit kun voi jättää heiveröisen tytön lumeen kuolemaan? Don nimittäin vaikuttaa sairaalta äijältä kaiken lisähappea ei tarvita-uhoamisen jälkeen.
Lottana en luottaisi elämääni tollaisen luihun käsiin
Itse en kyllä ihmettelisi, jos Don vielä menehtyisi jollakin reissullansa. Yli-itsevarmuus ja iso ego on vuorikiipeilyn kanssa fataali yhdistelmä. Toivottavasti ei vie muita mukanaan hulluutensa takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos Don saakin jotkut sairaat kiksit kun voi jättää heiveröisen tytön lumeen kuolemaan? Don nimittäin vaikuttaa sairaalta äijältä kaiken lisähappea ei tarvita-uhoamisen jälkeen.
Lottana en luottaisi elämääni tollaisen luihun käsiinItse en kyllä ihmettelisi, jos Don vielä menehtyisi jollakin reissullansa. Yli-itsevarmuus ja iso ego on vuorikiipeilyn kanssa fataali yhdistelmä. Toivottavasti ei vie muita mukanaan hulluutensa takia.
Millä perusteella Don vaikuttaa "sairaalta äijältä"? Jotkut ovat puristeja ja uskovat että lisähappi on huijausta, vähän niin kuin doping urheilussa.
Totta kai se lisää touhun vaarallisuutta, mutta vaara on osa lajia joka tapauksessa. Jos tuota harrastaa, joutuu hyväksymään että suurin osa kiipeilykavereita kuolee jossain vaiheessa. Ei Veikallakaan juuri ole kavereita noilta ajoilta jäljellä.
Laitoin nämä aikaisemmin jo, mutta uusiksi:
Kaikki kasitonniset huiputtaneita on 40. Näistä 19 ilman lisähappea.
Ja siinä kasitonnisilla henkensä menettäneet:
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_deaths_on_eight-thousanders
Tuolla linkatulla K2-videollakin näkyy kahden ja puolen minuutin kohdalla kuinka kiipeilijän kamat tippuvat omistajansa perässä alas rinnettä ja kohti railoa. RIP.
Enemmän olisin huolissani Donin puolesta. Don sentään osaa asiansa, uusi kiipeilykaveri ei.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos Don saakin jotkut sairaat kiksit kun voi jättää heiveröisen tytön lumeen kuolemaan? Don nimittäin vaikuttaa sairaalta äijältä kaiken lisähappea ei tarvita-uhoamisen jälkeen.
Lottana en luottaisi elämääni tollaisen luihun käsiinItse en kyllä ihmettelisi, jos Don vielä menehtyisi jollakin reissullansa. Yli-itsevarmuus ja iso ego on vuorikiipeilyn kanssa fataali yhdistelmä. Toivottavasti ei vie muita mukanaan hulluutensa takia.
Millä perusteella Don vaikuttaa "sairaalta äijältä"? Jotkut ovat puristeja ja uskovat että lisähappi on huijausta, vähän niin kuin doping urheilussa.
Totta kai se lisää touhun vaarallisuutta, mutta vaara on osa lajia joka tapauksessa. Jos tuota harrastaa, joutuu hyväksymään että suurin osa kiipeilykavereita kuolee jossain vaiheessa. Ei Veikallakaan juuri ole kavereita noilta ajoilta jäljellä.
Laitoin nämä aikaisemmin jo, mutta uusiksi:
Kaikki kasitonniset huiputtaneita on 40. Näistä 19 ilman lisähappea.
Ja siinä kasitonnisilla henkensä menettäneet:
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_deaths_on_eight-thousanders
Tuolla linkatulla K2-videollakin näkyy kahden ja puolen minuutin kohdalla kuinka kiipeilijän kamat tippuvat omistajansa perässä alas rinnettä ja kohti railoa. RIP.
Enemmän olisin huolissani Donin puolesta. Don sentään osaa asiansa, uusi kiipeilykaveri ei.
Jos hän osaa asiansa, niin silloin osaa arvioida mihin ryhtyy.
En ymmärrä, miksei lisähappeen voi suhtautua samalla tavalla kiipeilyyn ns. kuolemanvyöhykkeellä tarvittavana apuvälineenä ja välineistönä kuin köysiin, oikeanlaiseen vaatetukseen, piikkikenkiin jne. Tai ainakin pitää sitä varalta mukanaan aivan kuten lääkkeitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Outoa etteivät olleet tarkempia köysien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa etteivät olleet tarkempia köysien kanssa.
Millä tavoin tarkempia?
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Erittäin hyviä faktoja, mutta jos luet tuon tekstin, johon viitataan, niin tuossa tapauksessa merkit kokemattoman ja kaiken lisäksi sokean kiipeilijän ongelmista olivat olleet selkeästi havaittavissa ja niistä oli tämän kiipeilijän oppaana toimineelle kerrottu ja häntä oli jopa kehotettu lääkitsemään ko. henkilöä, mutta oppaan arvion mukaan kaikki on ollut kunnossa. Arviointi on varmasti hankalaa, muttei mahdotonta ja siihenkin voi varmasti harjaantua. Ei voida myöskään ajatella, että joku olisi erinomainen kiipeilijä koska hän on lääkäri, kyllä asiantuntemus vuorikiipeilystä hankitaan aivan muualla kuin lääketieteellisessä.