Lue keskustelun säännöt.
Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret
22.04.2019 |
Onko tällä asiasta jotain kokemusta vai onko tämä näitä netistä luettuja kivoja juttuja joista innostunut?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8599db9d-c1d9-4177-bab9-759b9e…
Kilimanjaro ei ole sama asia kuin Everest tai K2. On itseasiassa aika todennäköistä, että menehtyy yrittäessä.
Kommentit (6087)
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mr. Chin oli hyväkuntoinen, monta maratoonia juossut mies, kokenut kiipeilijä ja käynyt Everestilläkin. Hän yritti huiputtaa Annapurnan lisähappea käyttäen.
Nuo Donin vitsailut instassaan lisähapen käyttämisestä tuntuvat minusta oudoilta siihenkin nähden, että hän on ollut tietoinen mr. Chinin kriittisestä tilanteesta samalla vuorella ja pelastamisen jälkeen.
Oli myös jonkun aikaa mietitty olisivatko nelosleirillä vielä olleet sherpat ja Don voineet toimittaa Chinille lisää happea, jos sitä olisi jostain saatu. Mutta sitä ei onnistuttu leiriin helikopterilla pudottamaan jostain syystä. Näin ollen hekin lähtivät lopulta alemmas.
Nelosleiri on 7 100 metrissä. Sinne ei lennellä helikopterilla.
Tuo on tosiaankin ollut myös yksi peruste olla pyydettyä happipulloja toimittamatta, mutta kun rahaa löytyi niin riittävän korkealle lentävä helikopterikin saatiin ilmaan...
Näinhän se on.
Nepal on rutiköyhä maa. Jos varakas länkkäri haluaa mennä sinne kapuamaan vuorelle jolla hengenlähtö/huiputusratio on 33%, niin ei se mene niin että kaikki muut ottavat mitä tahansa riskejä saadakseen kiipeilijän sieltä alas.
Periaate on että vuorelle ja sieltä alas on kavuttava itse. Jos ei siihen kykene, on hyväksyttävä ettei pelastusoperaatiosta ole mitään takeita.
Mitä korkeammalle mennään, sitä korkeammat riskit ja sitä erikoisempi kopteri tarvitaan. Jos haluat erikoiskopterin jonka pilotti vaarantaa henkikultansa, on raotettava kukkaroa. Aina ei auta sekään.
Kasitonnisten valloittaminen kun ei ole mikään perusoikeus.Eri asia tietenkin on, jos luvataan jotain ja siitä rakastetaan, muttei tosipaikan tullen tehdä mitä on luvattu. Kuulostaa siltä, että onnettomuutta halutaan käyttää hyödyksi ja Ihmishenkeä tärkeämpää on neuvotella itselle mahdollisimman rahakas sopimus.
Sama kuin Intiassa, jossa taksi ajoi kolarin, auto hajosi ja joku toinen tarjoutui viemään loukkaantuneet sairaalaan, niin kuskien välille syntyi ärhäkkä riita rahasta ja siitä kellä on oikeus kuljettaa näitä ihmisiä. Onneksi eivät loukkaantuneet vakavasti.
*rahastetaan
Jatkan vielä, ettei tuo ajatusmaailma koske tietenkään kaikkia vaan pelastusryhmää organisoinut henkilökin kritisoi tällaista toimintaa kun he olisivat puolestaan olleet heti valmiit pelastamaan kanssakiipeilijänsä henkeä.
Tutkitaanpa hieman.
Kritiikin kohteena taisi olla Global Rescue, jonka jäsen Chin oli.
Kuitenkin ko. organisaation mandaatti on selvä. He suorittavat pelastustehtäviä silloin kun kohteen tarkka sijainti on tiedossa ja kalustolla voi sinne lentää, mutta eivät toimita happipulloja tai logistista tukea.
Global Rescuen helikopterin sallittu maksimikorkeus oli 7 000m. Nelosleiri 7 100m, Chinin sijainti n. 7 500m.
Global Rescuen ehdotus ratkaisuksi oli Simirik Air, jonka Chinin vaimo palkkasi apuun. Pimeällä lentäminen oli täysin pois kuvioista, mutta seuraavana päivänä kopteri löysi kuin ihmeen kaupalla Chinin. Lisäpainon ottaminen ei ollut mahdollista eli ainoa keino oli tiputtaa lisäapua ja happipulloja kolmosleiriin.
Sieltä jo huiputuksesta väsyneet pelastajat kipusivat 6 500 -> 7 500 metriin ja takaisin kolmosleiriin.
Epäselvää on kuka tuossa teki mitään väärin. Jokainen pelastamiseen osallistunut taho olisi helposti voinut sanoa että riskit ovat liian kovat. Harmi juttu, mutta sellaista se on.
Miksi kerroit yksipuolisesti avusta kieltäytyneen yrityksen kootut selitykset kun toisenlaisiakin näkemyksiä tilanteesta on annettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta menetti ne tekiessään sitä mitä rakasti. Voiko ihanampaa asiaa ollakaan!
Heille se riski on ok, mahdollinen saavutus on sen arvoinen. Sinä et sitä ymmärrä eikä sinun tarvitsekaan.
Veikkaisin, että siinä vaiheessa kun olet menettänyt molemmat kätesi sekä jalkasi, saattaa olla, ettei saavutuksen arvo ylitä menetystä.
Ei vaan riski on riski. Kiipeilijä tietää että voi vammautua tai kuolla. Ei sitä jälkeenpäin voi perua. Raajan/raajojen menettäminen varmasti harmittaa mutta sen mahdollisuuden on tietänyt jo etukäteen.
Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.
99 % varmastikin uskoo, ettei itselle käy mitään. Tuokaan kiipeilijä (lääkäri btw) ei varmasti pidä raajojen menetystä jonkun vuoren huipulle kiipeämisen arvoisena.
Eli et edelleenkään tajua. Se on ihan ok.
Ihmisillä on ihan yleisesti hyvin voimakas positiivisuusharha. Eli ihmiset aina kuvittelee että itselle käy paremmin kuin jollekin toiselle kävisi vastaavassa tilanteessa. Ihmiset ei usko, että niille itselleen voisi ikinä tapahtua mitään pahaa. Vain lievästi masentuneet ovat täysin realistisia silloin kun omista asioista on kyse, pahasti masentuneilla on sitten negatiivisuusharha.
Valtaosa ihmisten huonoista päätöksistä perustuu juuri tähän posiitivisuusharhaan. Evolutiivisesti se on ilmeisesti ollut kannattavaa, että ihminen jaksaa yrittää epätoivoisessakin tilanteessa, koska luulee tilannetta paremmaksi kuin mitä ajattelisi jos joku muu olisi siinä. Koska aina joskus jollakulla on hyvä tuuri.
Sanoisin, että extreme-lajien harrastajilla on vielä voimakkaampi posiitivisuusharha kuin muilla. Kyllä ne tietää, että lajissa voi kulla. Mutta ne ei usko hetkeäkään, että MINÄ voisin kuolla.
Jokainen itseni tuntema kiipeilijä, sekä myös moni haastatteluista "tutuksi" tullut, on erittäin tietoinen siitä että juuri MINÄ voin kuolla. Samoin esim. tuo edellä mainittu David Lama.
Kuinka monta kiipeilijää tunnet? Entä uskotko, että he sanovat niin tosissaan vai lisätäkseen dramatiikkaa harrastukseensa eli tavallaan antaakseen itsestään mahdollisimman pelottoman, rohkean ja riskejä pelkäämättömän vaikutelman, juuri kuten Lottakin vaikuttaa haluavan tehdä?
Tunnen neljä joista kaksi harrastaa ihan noita korkeimpia. Ovat oikeasti nöyriä ja mukavia ihmisiä. En tiedä mikä into sinulla on epäillä jokaisen sanoja mutta itse tuppaan luottaa ystävieni kertomaan.
En voi millään uskoa, että joku lajiin intohimoisesti suhtautuva ja siinä tietoa, taitoa ja kokemusta omaava tietoisesti ajattelisi olevansa kuolemanvaarassa tai edes loukkaantuvansa. Kukaan ei kiipeile kasitonnisille kuollakseen vaan ainakin ne kokeneimmat varmasti luottavat niihin kykyihin, tietoon, taitoon ja kokemukseensa arvioida riskit ja välttää niitä. Tämäkin kuolemantapaus voidaan ohittaa ajatuksella, ettei itselle voisi käydä näin, koska - ja pitkä lista syitä miksi itse olisi selvinnyt. Voi sanoa tiedostavansa riskit, mutta taatusti kukaan ei todellisuudessa usko, että jotain tapahtuu ennen kuin on jo liian myöhäistä.
Jotta voi arvioida riskit, on tiedostettava, mitä ne riskit ovat. Vuorilla on kuolemanvaarassa ja siellä voi loukkaantua. Jos tätä ei tietoisesti ajattele ennen kiipeilemään lähtemistä, on todella amatööri ja kaiken lisäksi tyhmä. Ammattilaiset lähtevät sinne nimenomaan ajatuksella "Tämä voi olla viimeinen matkani". Vain sen tiedostamalla suhtautuu kohtaamiinsa vaaroihin riittävällä vakavuudella eikä lähde hölmöilemään, koska "ei minulle kuitenkaan mitään satu".
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mr. Chin oli hyväkuntoinen, monta maratoonia juossut mies, kokenut kiipeilijä ja käynyt Everestilläkin. Hän yritti huiputtaa Annapurnan lisähappea käyttäen.
Nuo Donin vitsailut instassaan lisähapen käyttämisestä tuntuvat minusta oudoilta siihenkin nähden, että hän on ollut tietoinen mr. Chinin kriittisestä tilanteesta samalla vuorella ja pelastamisen jälkeen.
Oli myös jonkun aikaa mietitty olisivatko nelosleirillä vielä olleet sherpat ja Don voineet toimittaa Chinille lisää happea, jos sitä olisi jostain saatu. Mutta sitä ei onnistuttu leiriin helikopterilla pudottamaan jostain syystä. Näin ollen hekin lähtivät lopulta alemmas.
Nelosleiri on 7 100 metrissä. Sinne ei lennellä helikopterilla.
Tuo on tosiaankin ollut myös yksi peruste olla pyydettyä happipulloja toimittamatta, mutta kun rahaa löytyi niin riittävän korkealle lentävä helikopterikin saatiin ilmaan...
Näinhän se on.
Nepal on rutiköyhä maa. Jos varakas länkkäri haluaa mennä sinne kapuamaan vuorelle jolla hengenlähtö/huiputusratio on 33%, niin ei se mene niin että kaikki muut ottavat mitä tahansa riskejä saadakseen kiipeilijän sieltä alas.
Periaate on että vuorelle ja sieltä alas on kavuttava itse. Jos ei siihen kykene, on hyväksyttävä ettei pelastusoperaatiosta ole mitään takeita.
Mitä korkeammalle mennään, sitä korkeammat riskit ja sitä erikoisempi kopteri tarvitaan. Jos haluat erikoiskopterin jonka pilotti vaarantaa henkikultansa, on raotettava kukkaroa. Aina ei auta sekään.
Kasitonnisten valloittaminen kun ei ole mikään perusoikeus.Eri asia tietenkin on, jos luvataan jotain ja siitä rakastetaan, muttei tosipaikan tullen tehdä mitä on luvattu. Kuulostaa siltä, että onnettomuutta halutaan käyttää hyödyksi ja Ihmishenkeä tärkeämpää on neuvotella itselle mahdollisimman rahakas sopimus.
Sama kuin Intiassa, jossa taksi ajoi kolarin, auto hajosi ja joku toinen tarjoutui viemään loukkaantuneet sairaalaan, niin kuskien välille syntyi ärhäkkä riita rahasta ja siitä kellä on oikeus kuljettaa näitä ihmisiä. Onneksi eivät loukkaantuneet vakavasti.
*rahastetaan
Jatkan vielä, ettei tuo ajatusmaailma koske tietenkään kaikkia vaan pelastusryhmää organisoinut henkilökin kritisoi tällaista toimintaa kun he olisivat puolestaan olleet heti valmiit pelastamaan kanssakiipeilijänsä henkeä.
Tutkitaanpa hieman.
Kritiikin kohteena taisi olla Global Rescue, jonka jäsen Chin oli.
Kuitenkin ko. organisaation mandaatti on selvä. He suorittavat pelastustehtäviä silloin kun kohteen tarkka sijainti on tiedossa ja kalustolla voi sinne lentää, mutta eivät toimita happipulloja tai logistista tukea.
Global Rescuen helikopterin sallittu maksimikorkeus oli 7 000m. Nelosleiri 7 100m, Chinin sijainti n. 7 500m.
Global Rescuen ehdotus ratkaisuksi oli Simirik Air, jonka Chinin vaimo palkkasi apuun. Pimeällä lentäminen oli täysin pois kuvioista, mutta seuraavana päivänä kopteri löysi kuin ihmeen kaupalla Chinin. Lisäpainon ottaminen ei ollut mahdollista eli ainoa keino oli tiputtaa lisäapua ja happipulloja kolmosleiriin.
Sieltä jo huiputuksesta väsyneet pelastajat kipusivat 6 500 -> 7 500 metriin ja takaisin kolmosleiriin.
Epäselvää on kuka tuossa teki mitään väärin. Jokainen pelastamiseen osallistunut taho olisi helposti voinut sanoa että riskit ovat liian kovat. Harmi juttu, mutta sellaista se on.Kyllä kai sen kiipeilijän sjainti oli tiedossa. Kyllä opas kertoi mihin hänet jätti.
Jokuhan jo ehdotti ketjussa että kiipeilijöillä olisi gps-paikannin sijainnin varmistamiseksi. Saisi ainakin sijainnin heti selville, eikö niitä käytetä vai eivätkö toimi luotettavasti?
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju jatkuu ja jatkuu koska tässä on niin monta keskustelunaihetta:
Lotta, Lotan avioliitto,Don, vuorikiipeily ja kasitonniset, Don ja Lotta teltassa, Lotan aviomies Ruotsissa, Lotan instakuvat, ILMAN LISÄHAPPEA, Don valokuvaaja, Annapurnan kadonnut kiipeilijä, vuorikiipeilijän pelastusoperaatio, Mansikka, Veikka Gustavsson, vuorikiipeilydokumentit, death zone...
Eikös se ole vain hyvä asia, että keskustelupalstalla syntyy keskustelua. Olisi aika tylsä palsta, jos joka ketjussa pitäisi tiukasti pysytellä vain yhdessä aiheessa. Varsinkin kun erittäin harva aihe on sellainen, johon ei luontevasti liittyisi monta muutakin aihetta.
Opas sanoi haastattelussa , että Chinillä oli sateliittipuhelin, mutta että hän ei pystynyt käyttämään tätä. Mulle jäi epselväksi oliko tämä ”hän” Chin vai tämä opas itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän huvittaa nämä "ne salee touhuaa siellä jotain" -kommentit. Muun muassa Selviytyjät-sarjaan osallistunut Kimmo Vehviläinen on sanonut, ettei siellä todellakaan ajattele seksiä. Kun perustarpeet ovat tiukilla, olosuhteet hyvin askeettiset ja hygienia on mitä on, harvalla tulee ekana mieleen, et voi kun pääsisi p*nemaan. Etenkin kun energiaa kuluu niin paljon kaikkeen muuhun ja sitä yrittää säästellä mahdollisimman paljon kisoihin ja perustarpeiden säästämiseen. Veikkaan, että tuolla vuorilla on sama juttu. Plus siellä on vielä kylmä, joten tuskin edes tekee mieli riisua vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vähän huvittaa nämä "ne salee touhuaa siellä jotain" -kommentit. Muun muassa Selviytyjät-sarjaan osallistunut Kimmo Vehviläinen on sanonut, ettei siellä todellakaan ajattele seksiä. Kun perustarpeet ovat tiukilla, olosuhteet hyvin askeettiset ja hygienia on mitä on, harvalla tulee ekana mieleen, et voi kun pääsisi p*nemaan. Etenkin kun energiaa kuluu niin paljon kaikkeen muuhun ja sitä yrittää säästellä mahdollisimman paljon kisoihin ja perustarpeiden säästämiseen. Veikkaan, että tuolla vuorilla on sama juttu. Plus siellä on vielä kylmä, joten tuskin edes tekee mieli riisua vaatteita.
Noinhan se menee. Paitsi, ettei ne Selviytyjissä oikeasti ole niin askeettisissa oloissa kuin annetaan ymmärtää. Se on vain näyteltyä viihdettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju jatkuu ja jatkuu koska tässä on niin monta keskustelunaihetta:
Lotta, Lotan avioliitto,Don, vuorikiipeily ja kasitonniset, Don ja Lotta teltassa, Lotan aviomies Ruotsissa, Lotan instakuvat, ILMAN LISÄHAPPEA, Don valokuvaaja, Annapurnan kadonnut kiipeilijä, vuorikiipeilijän pelastusoperaatio, Mansikka, Veikka Gustavsson, vuorikiipeilydokumentit, death zone...
Eikös se ole vain hyvä asia, että keskustelupalstalla syntyy keskustelua. Olisi aika tylsä palsta, jos joka ketjussa pitäisi tiukasti pysytellä vain yhdessä aiheessa. Varsinkin kun erittäin harva aihe on sellainen, johon ei luontevasti liittyisi monta muutakin aihetta.
Mistä teit tulkinnan ettei saisi keskustella?
Sanotaan nyt sitten että monta kiinnostavaa aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vähän huvittaa nämä "ne salee touhuaa siellä jotain" -kommentit. Muun muassa Selviytyjät-sarjaan osallistunut Kimmo Vehviläinen on sanonut, ettei siellä todellakaan ajattele seksiä. Kun perustarpeet ovat tiukilla, olosuhteet hyvin askeettiset ja hygienia on mitä on, harvalla tulee ekana mieleen, et voi kun pääsisi p*nemaan. Etenkin kun energiaa kuluu niin paljon kaikkeen muuhun ja sitä yrittää säästellä mahdollisimman paljon kisoihin ja perustarpeiden säästämiseen. Veikkaan, että tuolla vuorilla on sama juttu. Plus siellä on vielä kylmä, joten tuskin edes tekee mieli riisua vaatteita.
Vuorikiipeily on ihan pikkiriikkisen eri asia kuin joku viidakkoleikki lomasaarella. Toki siinä olet oikeassa, ettei oikeasti haasteellisissa oloissa todellakaan seksi ole ensimmäisenä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta menetti ne tekiessään sitä mitä rakasti. Voiko ihanampaa asiaa ollakaan!
Heille se riski on ok, mahdollinen saavutus on sen arvoinen. Sinä et sitä ymmärrä eikä sinun tarvitsekaan.
Veikkaisin, että siinä vaiheessa kun olet menettänyt molemmat kätesi sekä jalkasi, saattaa olla, ettei saavutuksen arvo ylitä menetystä.
Ei vaan riski on riski. Kiipeilijä tietää että voi vammautua tai kuolla. Ei sitä jälkeenpäin voi perua. Raajan/raajojen menettäminen varmasti harmittaa mutta sen mahdollisuuden on tietänyt jo etukäteen.
Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.
99 % varmastikin uskoo, ettei itselle käy mitään. Tuokaan kiipeilijä (lääkäri btw) ei varmasti pidä raajojen menetystä jonkun vuoren huipulle kiipeämisen arvoisena.
Eli et edelleenkään tajua. Se on ihan ok.
Ihmisillä on ihan yleisesti hyvin voimakas positiivisuusharha. Eli ihmiset aina kuvittelee että itselle käy paremmin kuin jollekin toiselle kävisi vastaavassa tilanteessa. Ihmiset ei usko, että niille itselleen voisi ikinä tapahtua mitään pahaa. Vain lievästi masentuneet ovat täysin realistisia silloin kun omista asioista on kyse, pahasti masentuneilla on sitten negatiivisuusharha.
Valtaosa ihmisten huonoista päätöksistä perustuu juuri tähän posiitivisuusharhaan. Evolutiivisesti se on ilmeisesti ollut kannattavaa, että ihminen jaksaa yrittää epätoivoisessakin tilanteessa, koska luulee tilannetta paremmaksi kuin mitä ajattelisi jos joku muu olisi siinä. Koska aina joskus jollakulla on hyvä tuuri.
Sanoisin, että extreme-lajien harrastajilla on vielä voimakkaampi posiitivisuusharha kuin muilla. Kyllä ne tietää, että lajissa voi kulla. Mutta ne ei usko hetkeäkään, että MINÄ voisin kuolla.
Jokainen itseni tuntema kiipeilijä, sekä myös moni haastatteluista "tutuksi" tullut, on erittäin tietoinen siitä että juuri MINÄ voin kuolla. Samoin esim. tuo edellä mainittu David Lama.
Kuinka monta kiipeilijää tunnet? Entä uskotko, että he sanovat niin tosissaan vai lisätäkseen dramatiikkaa harrastukseensa eli tavallaan antaakseen itsestään mahdollisimman pelottoman, rohkean ja riskejä pelkäämättömän vaikutelman, juuri kuten Lottakin vaikuttaa haluavan tehdä?
Tunnen neljä joista kaksi harrastaa ihan noita korkeimpia. Ovat oikeasti nöyriä ja mukavia ihmisiä. En tiedä mikä into sinulla on epäillä jokaisen sanoja mutta itse tuppaan luottaa ystävieni kertomaan.
En voi millään uskoa, että joku lajiin intohimoisesti suhtautuva ja siinä tietoa, taitoa ja kokemusta omaava tietoisesti ajattelisi olevansa kuolemanvaarassa tai edes loukkaantuvansa. Kukaan ei kiipeile kasitonnisille kuollakseen vaan ainakin ne kokeneimmat varmasti luottavat niihin kykyihin, tietoon, taitoon ja kokemukseensa arvioida riskit ja välttää niitä. Tämäkin kuolemantapaus voidaan ohittaa ajatuksella, ettei itselle voisi käydä näin, koska - ja pitkä lista syitä miksi itse olisi selvinnyt. Voi sanoa tiedostavansa riskit, mutta taatusti kukaan ei todellisuudessa usko, että jotain tapahtuu ennen kuin on jo liian myöhäistä.
Jotta voi arvioida riskit, on tiedostettava, mitä ne riskit ovat. Vuorilla on kuolemanvaarassa ja siellä voi loukkaantua. Jos tätä ei tietoisesti ajattele ennen kiipeilemään lähtemistä, on todella amatööri ja kaiken lisäksi tyhmä. Ammattilaiset lähtevät sinne nimenomaan ajatuksella "Tämä voi olla viimeinen matkani". Vain sen tiedostamalla suhtautuu kohtaamiinsa vaaroihin riittävällä vakavuudella eikä lähde hölmöilemään, koska "ei minulle kuitenkaan mitään satu".
Jos olet sama kuin tuo joka edellä kirjoitti jollekin tästä asiasta tyyliin "et edelleenkään tajua" niin tämä viimeisin tekstisi kyllä kertoo, että puhut itsekin siitä samasta asiasta, mistä kaikki muutkin eli siitä, että vaikka kiipeilijät tiedostavat olevansa kuolemanvaarassa ja voivansa loukkaantua he tekevät sen ennen kaikkea jotta osaavat varautua riskeihin, osaavat arvioida olosuhteita ja ennakoida vaaratilanteita eivätkä hölmöile eli pohjimmainen ajatus ja luottamus on, että he selviävät.
Jos maapallolle olisi syntynyt 9- tai 10-tonninen vuori, olisiko ihmisellä mitään saumaa huiputtaa sellainen? Yrittäisikö Don kivuta sille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos maapallolle olisi syntynyt 9- tai 10-tonninen vuori, olisiko ihmisellä mitään saumaa huiputtaa sellainen? Yrittäisikö Don kivuta sille?
Oletan, että ei, jos tuolla tietyn rajan yläpuolella eli death zonella pystyy elämään vain hyvin lyhyen ajan?
Mit vit, toi Don on 50? Näyttää parikytä vuotta nuoremmalta, tosin noissa instakuvissa harvoin näkyy sen naama kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos maapallolle olisi syntynyt 9- tai 10-tonninen vuori, olisiko ihmisellä mitään saumaa huiputtaa sellainen? Yrittäisikö Don kivuta sille?
Sanoisin, ettei ainakaan ilman lisähappea eli Don ei sinne kiipeäisi - tai ehkä suhtautuminen vaadittuun lisähapen käyttöön olisi toinen.
Vierailija kirjoitti:
Jos maapallolle olisi syntynyt 9- tai 10-tonninen vuori, olisiko ihmisellä mitään saumaa huiputtaa sellainen? Yrittäisikö Don kivuta sille?
Ysitonniset vuoret olisivat tosiasia, jos metri olisi aikanaan määritelty lyhyemmäksi. Osa nykyisistä kasitonnista olisi siis silloin niitä ysitonnisia. Tai jos se olisi määritelty pidemmäksi, niin kasitonnisia voisi olla nykyistä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän huvittaa nämä "ne salee touhuaa siellä jotain" -kommentit. Muun muassa Selviytyjät-sarjaan osallistunut Kimmo Vehviläinen on sanonut, ettei siellä todellakaan ajattele seksiä. Kun perustarpeet ovat tiukilla, olosuhteet hyvin askeettiset ja hygienia on mitä on, harvalla tulee ekana mieleen, et voi kun pääsisi p*nemaan. Etenkin kun energiaa kuluu niin paljon kaikkeen muuhun ja sitä yrittää säästellä mahdollisimman paljon kisoihin ja perustarpeiden säästämiseen. Veikkaan, että tuolla vuorilla on sama juttu. Plus siellä on vielä kylmä, joten tuskin edes tekee mieli riisua vaatteita.
Vuorikiipeily on ihan pikkiriikkisen eri asia kuin joku viidakkoleikki lomasaarella. Toki siinä olet oikeassa, ettei oikeasti haasteellisissa oloissa todellakaan seksi ole ensimmäisenä mielessä.
No kyllä minä sen tiedän, en ole missään väittänytkään niiden olevan sama asia vaikkapab vaarallisuuden, psyykkeen ja kunnon kannalta. Otin vain kantaa noihin seksikommentteihin.
Vierailija kirjoitti:
Jos maapallolle olisi syntynyt 9- tai 10-tonninen vuori, olisiko ihmisellä mitään saumaa huiputtaa sellainen? Yrittäisikö Don kivuta sille?
Everest on 8 848m joten ysitonninen varmasti onnistuisi. Paljon riippuu siitä millainen vuori olisi. Pääasiassa kävely ylös kuten Everest, vai jyrkempi kuten K2?
10 000m en ole varma.
Ennätys oleskelulle yli 8 000m korkeudessa on 90 tuntia (Pemba Gyalje, 2008). Tuo vaatii jo poikkeuksellisen sopivia geenejä, jopa sherpalta. Tuossa olisi 2 000m kiivettävää, ja noin korkealla eteneminen on todella hidasta.
Vuoristotaudin oireet olisivat entistäkin pahempia. HAPE/HACE tappavat nopeasti.
Ilman lisähappea tuskin onnistuisi keneltäkään. Mutta jaksaisivatko kiipeilijät kantaa happipulloja mukanaan? Niitä tarvittaisiin ja paljon.
Mistä energiaa liikkumiseen? Ruuansulatus ei toimi noin korkealla, ja energiaa kuluu n. 10 000kcal/päivä.
10km korkeudessa syöksyvirtaukset puhaltavat osapuilleen pyörremyrskyjen nopeuksilla. Sellaiseen osuminen olisi huono uutinen.
Noin korkealla olisi vieläkin kylmempää ja sää olisi entistäkin epävakaampi.
Se lienee selvää että joku tuotakin yrittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta menetti ne tekiessään sitä mitä rakasti. Voiko ihanampaa asiaa ollakaan!
Heille se riski on ok, mahdollinen saavutus on sen arvoinen. Sinä et sitä ymmärrä eikä sinun tarvitsekaan.
Veikkaisin, että siinä vaiheessa kun olet menettänyt molemmat kätesi sekä jalkasi, saattaa olla, ettei saavutuksen arvo ylitä menetystä.
Ei vaan riski on riski. Kiipeilijä tietää että voi vammautua tai kuolla. Ei sitä jälkeenpäin voi perua. Raajan/raajojen menettäminen varmasti harmittaa mutta sen mahdollisuuden on tietänyt jo etukäteen.
Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.
99 % varmastikin uskoo, ettei itselle käy mitään. Tuokaan kiipeilijä (lääkäri btw) ei varmasti pidä raajojen menetystä jonkun vuoren huipulle kiipeämisen arvoisena.
Eli et edelleenkään tajua. Se on ihan ok.
Ihmisillä on ihan yleisesti hyvin voimakas positiivisuusharha. Eli ihmiset aina kuvittelee että itselle käy paremmin kuin jollekin toiselle kävisi vastaavassa tilanteessa. Ihmiset ei usko, että niille itselleen voisi ikinä tapahtua mitään pahaa. Vain lievästi masentuneet ovat täysin realistisia silloin kun omista asioista on kyse, pahasti masentuneilla on sitten negatiivisuusharha.
Valtaosa ihmisten huonoista päätöksistä perustuu juuri tähän posiitivisuusharhaan. Evolutiivisesti se on ilmeisesti ollut kannattavaa, että ihminen jaksaa yrittää epätoivoisessakin tilanteessa, koska luulee tilannetta paremmaksi kuin mitä ajattelisi jos joku muu olisi siinä. Koska aina joskus jollakulla on hyvä tuuri.
Sanoisin, että extreme-lajien harrastajilla on vielä voimakkaampi posiitivisuusharha kuin muilla. Kyllä ne tietää, että lajissa voi kulla. Mutta ne ei usko hetkeäkään, että MINÄ voisin kuolla.
Jokainen itseni tuntema kiipeilijä, sekä myös moni haastatteluista "tutuksi" tullut, on erittäin tietoinen siitä että juuri MINÄ voin kuolla. Samoin esim. tuo edellä mainittu David Lama.
Kuinka monta kiipeilijää tunnet? Entä uskotko, että he sanovat niin tosissaan vai lisätäkseen dramatiikkaa harrastukseensa eli tavallaan antaakseen itsestään mahdollisimman pelottoman, rohkean ja riskejä pelkäämättömän vaikutelman, juuri kuten Lottakin vaikuttaa haluavan tehdä?
Tunnen neljä joista kaksi harrastaa ihan noita korkeimpia. Ovat oikeasti nöyriä ja mukavia ihmisiä. En tiedä mikä into sinulla on epäillä jokaisen sanoja mutta itse tuppaan luottaa ystävieni kertomaan.
En voi millään uskoa, että joku lajiin intohimoisesti suhtautuva ja siinä tietoa, taitoa ja kokemusta omaava tietoisesti ajattelisi olevansa kuolemanvaarassa tai edes loukkaantuvansa. Kukaan ei kiipeile kasitonnisille kuollakseen vaan ainakin ne kokeneimmat varmasti luottavat niihin kykyihin, tietoon, taitoon ja kokemukseensa arvioida riskit ja välttää niitä. Tämäkin kuolemantapaus voidaan ohittaa ajatuksella, ettei itselle voisi käydä näin, koska - ja pitkä lista syitä miksi itse olisi selvinnyt. Voi sanoa tiedostavansa riskit, mutta taatusti kukaan ei todellisuudessa usko, että jotain tapahtuu ennen kuin on jo liian myöhäistä.
Jotta voi arvioida riskit, on tiedostettava, mitä ne riskit ovat. Vuorilla on kuolemanvaarassa ja siellä voi loukkaantua. Jos tätä ei tietoisesti ajattele ennen kiipeilemään lähtemistä, on todella amatööri ja kaiken lisäksi tyhmä. Ammattilaiset lähtevät sinne nimenomaan ajatuksella "Tämä voi olla viimeinen matkani". Vain sen tiedostamalla suhtautuu kohtaamiinsa vaaroihin riittävällä vakavuudella eikä lähde hölmöilemään, koska "ei minulle kuitenkaan mitään satu".
Juuri tätä yritin sanoa. Hyvä kiipeilijä ottaa suuren mutta harkitun riskin. Ei niin että "mulle ei kuitenkaan satu mitään" vaan "mulle voi koska vaan sattua jotain". Mm. tuon juuri nuorena menehtyneen David Laman lainaus kertoo juuri näin - hän suorastaan toivoi että kaikki harkitsisivat jokaista liikettään yhtä tarkkaan kuin kiipeilijät. He nimenomaan ottavat oppia kuolleiden toveriensa tapauksista, puhuvat ja surevat keskenään ja yrittävät välttää samat virheet.
Mutta turhahan se on täällä väitellä, kun te tiedätte paremmin mitä kenenkin mielessä liikkuu?
Lotta on ollut selviytyjissä niin eiköhän se Annapuuma onnistu ilman lisähappeakin. Tosin oli mennyt helikopterilla mutta piti saada kiva selfie. Ens kerralla sitten tosi toimet.
Ketju on lukittu.
Kyllä kai sen kiipeilijän sjainti oli tiedossa. Kyllä opas kertoi mihin hänet jätti.