Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Arkisto
Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret
22.04.2019 |
Onko tällä asiasta jotain kokemusta vai onko tämä näitä netistä luettuja kivoja juttuja joista innostunut?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8599db9d-c1d9-4177-bab9-759b9e…;
Kilimanjaro ei ole sama asia kuin Everest tai K2. On itseasiassa aika todennäköistä, että menehtyy yrittäessä.
Kommentit (6087)
Huoletonta touhua, kun mennään railoalueilla ilman varmistusta. Onneksi Don opastaa...
Salmiakki nostaa veren happamuutta ja edistää akklimatisoitumista, sikäli hyvä karkkivalinta. Tosin sitä pitäisi syödä puolisen kiloa päivässä jotta kunnolla vaikuttaisi, eikä maha eikä pumppu kestäisi pitkän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helou ketjukiipeilijät!
Lotta on instansa mukaan siis patikoimassa Broad peakin perusleirille. Nyt mennään aika matalalla profiililla julkisuuden puolesta. Edelleen haluan uskoa ja toivon että pääsee huipulle!
Matalalla profiililla = ainoastaan jatkuva päivittely Hesarille:
https://www.hs.fi/urheilu/art-2000008049253.html
Vuorikiipeilijät Lotta Hintsa ja Don Bowie ovat päässeet vähitellen kiipeämisen makuun 8 051 metrin korkuisella Broad Peakilla, mutta matka Karakorumin vuoristoon ei sujunut ihan suoraan oppikirjasta. Tai sitten kyseessä oli melkoinen jännitys- ja kauhukertomus.
Alun perin Hintsan ja Bowien oli tarkoitus suunnata Pohjois-Pakistaniin jo toukokuun puolivälin paikkeilla, mutta erilaisten ongelmien vuoksi lähtö viivästyi parilla viikolla.
Ensin Bowien viisumihakemuksen käsittely venyi koronaviruksen tuomien muutosten vuoksi, ja Hintsalta puolestaan peruuntui lento toisensa jälkeen.
Kun kaksikko vihdoin pääsi Pakistaniin ja vaelsi hyvissä voimissa Broad Peakin perusleiriin, iski Hintsaan vatsatauti.
”Illalla nousi kuume, ja ruoka alkoi tulla vetenä läpi. Seuraava päivä oli todella kamala. Oli korkea kuume, joka paikkaa särki, eikä ruoka pysynyt sisällä”, Hintsa kertoo satelliittipuhelimen välityksellä.
Kuume ja vatsatauti taittuivat kuitenkin antibiooteilla, ja elämä alkoi taas kirkastua.
Mielialaa auttoi se, että Hintsa ja Bowie ovat käytännössä yksin maailman 12:nneksi korkeimmalla vuorella. Syynä on se, että nepalilaisilta on kielletty maahantulo koronaviruksen takia. Näin ollen myös oppaina ja kantajina toimivien nepalilaisten šerpojen tulo on estynyt.
”Ihan hullun siistiä olla täällä kahdestaan.”
”Kaikki, jotka ovat riippuvaisia fikstatuista köysistä ja šerpoista ovat peruneet”, Hintsa kertoo.
Hintsan ja Bowien lisäksi vuorella on vain kokki, yksi apupoika ja armeijan edustaja.
”Muutama muu kiipeilijä saattaa tulla jossain vaiheessa, jos ovat palkanneet pakistanilaisia. Tulisivat aikaisintaan 1–2 viikon päästä.”
Hintsalle ja Bowielle koronarajoituksista on ”oman vuoren” lisäksi rahallinenkin hyöty.
”Saamme alennusta hinnoista, kun lupasimme fiksata (kiinnittää) köysiä.”
Perusleirin ja ykkösleirin korkeusero on noin tuhat metriä. Kuva: Hanna Kainulainen HS
Torstaina kaksikko kiipesi perusleiristä ykkösleiriin noin 6 000 metriin. Siellä kului muutama päivä korkeampaan ilmanalaan totutellessa ennen paluuta perusleiriin.
”Kaikki salmiakit meni melkein kaikki heti. Onneksi perusleirissä on lisää.”
”Vessareissulle pitää ottaa hakku mukaan, jos liukastuu. Alas on matkaa 800 metriä.”
Hakkukäden pitää olla nopea, sen Hintsa sai oppia paluumatkalla perusleiriin. Hän oli Bowien kanssa kiinnittämässä köysiä jäärailojen ylityskohtaan, mutta eivät olleet kiinni toisissaan.
”Don meni ensin, ja ihmettelin, miksi meni lumisesta kohdasta yli. Menin itse jäisemmästä kohdasta. Lumisilta kuitenkin romahti, ja maa lähti jalkojen alta.”
”Oikeassa kädessä oli jäähakku, jonka sain tökättyä jäähän kiinni, kun olin kainaloita myöten railossa. Se oli sellainen monsterirailo, eikä alla ollut mitään.”
”Olisi voinut käydä heikosti, mutta taas opin jotain. Don sanoi, että pidä huoli, että ollaan jatkossa köytettynä kiinni toisiimme tai rinteeseen.”
Seuraava päivitys kaksikon tilanteeseen tulee loppuviikosta.
Kyllä kun noita Lotan juttuja lukee, niin tulee mieleen, että tuskin on kovin pitkäikäinen tuolla asenteella. Vaikuttaa malttamattomalta, omat taitonsa yliarvioivalta ja suoranaisen tyhmänrohkealta. Kyllä tuolla asenteella varmasti voi pari kasitonnista kiivetä jos tuurit sattuvat kohdilleen, mutta valitettavasti elinikäennuste ei ole kovin pitkä, jos lajia pidempään jatkaa. Moni paljon varovaisempi ja taitavampi kiipeilijä on kuollut kasitonnisilla ja isojen vuorten kiipeily nyt vain lähtökohtaisesti on vaarallista, etenkin jos sitä tekee jokin aivan muu kuin turvallisuus edellä. Toivotan vilpittömästi onnea matkaan ja että selviävät elossa kotiin.
Ehkä eniten huolta minussa herättää, että Lotalla ollut taustalla aika pahojakin mielenterveysongelmia, joihin ehkä tuollaisen vaarallisen lajin kautta on etsinyt ja löytänytkin apua, mikä voi selittää tuon vaaroille/kuolemalle "naureskelun" ja tyhmänrohkeuden. Toivottavasti löytää rauhan jotain muuta kautta kuin kuolemalla jonnekin vuorelle. Etenkään tälle vuorelle, kun harrastus vasta alussa.
Osaako joku oikeasti vuorilla kiivennyt valottaa, onko Lotalla oikeasti taitoja kasitonnisille? Itse harrastan teknistä kalliokiipeilyä, joten vuorikiipeily-osaamista tai ymmärrystä puuttuu arvioidakseni itse. Omaan korvaan vaan tuollaiset "nopea hakkukäsi pelasti railoon putoamiselta"-tyyppiset lausahdukset saavat miettimään, mitä meni pieleen _ennen_ hakkujen käyttöönottamista? Yleensähän self arrest-tekniikkaa pidetään käsittääkseni viimekäden pelastautumistekniikkana ja sen käyttämiseen johtavia tilanteita pitäisi välttää kuin ruttoa, koska riskit että pysäytystä ei onnistu saamaan aikaan ovat varsin suuret. Näinhän on siis mennyt suomalaisia, paljon Hintsaa kokeneempiakin kiipeilijöitä jokunen vuosi sitten, kun oli nopeus valttia, tapahtui horjauhdus ja putosi railoon koska self arrest ilmeisesti epäonnistui.
Huh, kuulostaa oikeasti hurjalta asiasta mitään tietämättömän korvaan. Samoin tuo köysien kiinnittely, luulin että sitä tekee esim. superkokeneet sherpat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan isänsä kuolemaa käsitellyt kunnolla.
Sanon nyt kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan isänsä kuolemaa käsitellyt kunnolla.
Sanon nyt kuitenkin.
Päivänselvää, että ei ole. Eikä pelkästään näiden vuosisekoilujen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lotan jutuista tulee tunne, että liioittelee saadakseen huomiota. Kenestäkään itseään kunnioittavasta kiipeilijästä ei ole hyvä idea kertoilla tuollaisia "hupsis, kun melkein tipuin railoon kun en ollut tarkkana"-tarinoita. Nehän vääristävät koko lajin ja antavat kuvan, että kyllä siellä vuorella voi hutiloida ja aina vaan pelastuu.
Olishan se kokemus olla liikkeellä hänen kanssaan...
https://images.cdn.yle.fi/image/upload/f_auto,fl_progressive/q_80/w_576…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olishan se kokemus olla liikkeellä hänen kanssaan...
https://images.cdn.yle.fi/image/upload/f_auto,fl_progressive/q_80/w_576…
Perusleirissä paneskeluksi se mulla menisi...
Mutta leikki sikseen. Oletteko lukeneet kirjoja vuorikiipeilystä? Suomeksi on aikanaan tullut useitakin, osa käännettyjä toki. Aika hurjaa touhua, en minä uskaltaisi lähteä ollenkaan edes kokeilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta leikki sikseen. Oletteko lukeneet kirjoja vuorikiipeilystä? Suomeksi on aikanaan tullut useitakin, osa käännettyjä toki. Aika hurjaa touhua, en minä uskaltaisi lähteä ollenkaan edes kokeilemaan.
Olen lukenut kirjan Dead lucky. Kertoo nimekkäästä kiipeilijästä, joka paluumatkalla alas Everestiltä sairastui vuoristotautiin ja jätettiin kuolemaan. (yritettiin tuoda alaspäin, mutta rajat auttamisessa tulivat vastaan ja mies vaikutti tiedottomalta) Vietti yön vuorella ja selvisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta leikki sikseen. Oletteko lukeneet kirjoja vuorikiipeilystä? Suomeksi on aikanaan tullut useitakin, osa käännettyjä toki. Aika hurjaa touhua, en minä uskaltaisi lähteä ollenkaan edes kokeilemaan.
Olen lukenut kirjan Dead lucky. Kertoo nimekkäästä kiipeilijästä, joka paluumatkalla alas Everestiltä sairastui vuoristotautiin ja jätettiin kuolemaan. (yritettiin tuoda alaspäin, mutta rajat auttamisessa tulivat vastaan ja mies vaikutti tiedottomalta) Vietti yön vuorella ja selvisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olishan se kokemus olla liikkeellä hänen kanssaan...
https://images.cdn.yle.fi/image/upload/f_auto,fl_progressive/q_80/w_576…
Perusleirissä paneskeluksi se mulla menisi...
It takes two to tango... Ehkä menisi vain tumputukseksi. Ohut ilma nostaa oman kokemukseni mukaan melkoista kiimaa. Olipa myöntyväistä kohdetta eli ei.
Vilkaise neidin instaa, löytyy söpömpiä kuvia mielikuvituksen muonaksi.
”Olisi voinut käydä heikosti, mutta taas opin jotain. Don sanoi, että pidä huoli, että ollaan jatkossa köytettynä kiinni toisiimme tai rinteeseen.”
Heh, Don sanoi tuon ylläolevan, vaikka ei itsekään ollut köysistössä Lotan kanssa. Donhan ei itse pitänyt huolta asiasta.
Alkoi kiinnostaa. Onko teillä ehdottaa muita kirjoja? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta leikki sikseen. Oletteko lukeneet kirjoja vuorikiipeilystä? Suomeksi on aikanaan tullut useitakin, osa käännettyjä toki. Aika hurjaa touhua, en minä uskaltaisi lähteä ollenkaan edes kokeilemaan.
Olen lukenut kirjan Dead lucky. Kertoo nimekkäästä kiipeilijästä, joka paluumatkalla alas Everestiltä sairastui vuoristotautiin ja jätettiin kuolemaan. (yritettiin tuoda alaspäin, mutta rajat auttamisessa tulivat vastaan ja mies vaikutti tiedottomalta) Vietti yön vuorella ja selvisi.
Kiipeilijän nimi on Lincoln Hall.
(Kuoli sitten viitisen vuotta tuon tapauksen jälkeen syöpään.)
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku oikeasti vuorilla kiivennyt valottaa, onko Lotalla oikeasti taitoja kasitonnisille? Itse harrastan teknistä kalliokiipeilyä, joten vuorikiipeily-osaamista tai ymmärrystä puuttuu arvioidakseni itse. Omaan korvaan vaan tuollaiset "nopea hakkukäsi pelasti railoon putoamiselta"-tyyppiset lausahdukset saavat miettimään, mitä meni pieleen _ennen_ hakkujen käyttöönottamista? Yleensähän self arrest-tekniikkaa pidetään käsittääkseni viimekäden pelastautumistekniikkana ja sen käyttämiseen johtavia tilanteita pitäisi välttää kuin ruttoa, koska riskit että pysäytystä ei onnistu saamaan aikaan ovat varsin suuret. Näinhän on siis mennyt suomalaisia, paljon Hintsaa kokeneempiakin kiipeilijöitä jokunen vuosi sitten, kun oli nopeus valttia, tapahtui horjauhdus ja putosi railoon koska self arrest ilmeisesti epäonnistui.
Aika tavallista enemmän jäätiköillä liikuttaessa on että ennemmin tai myöhemmin putoaa railon päällä olevan lumisillan läpi vyötäröä tai kainaloita myöten. Siitä voi hivuttaa itsensä hakun avulla ylös vähän kuin heikoista jäistä. Oikeasti äkkiputouksessa ei ehdi kuin vinkaista. Ja kokonaan railoon pudonneet eivät yleensä enää kommentoi somessa. Self arrest hakulla tulee kyseeseen pysäytetään putoaminen jyrkällä lumiseinämällä. Alla voi olla railo, jyrkänne tai kivikko. Yleensä jäätiköllä liikutaankin köysistössä jos on railovaara, paitsi jos on rajaton itseluottamus tai muuten halu hölmöillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olishan se kokemus olla liikkeellä hänen kanssaan...
https://images.cdn.yle.fi/image/upload/f_auto,fl_progressive/q_80/w_576…
Perusleirissä paneskeluksi se mulla menisi...
Ammatin suoma etu. Ryhdyt vaan vuori-oppaaksi niin pääset paneen kaikenmaailman tytsyjä.
Vierailija kirjoitti:
Lotan jutuista tulee tunne, että liioittelee saadakseen huomiota. Kenestäkään itseään kunnioittavasta kiipeilijästä ei ole hyvä idea kertoilla tuollaisia "hupsis, kun melkein tipuin railoon kun en ollut tarkkana"-tarinoita. Nehän vääristävät koko lajin ja antavat kuvan, että kyllä siellä vuorella voi hutiloida ja aina vaan pelastuu.
Luulen että noin saadaan lehtiartikkelin klikkauksia ym mikä ihan järkevää koska tilaaja eli lehti haluaa kiinnostavaa sisältöä.
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Matalalla profiililla = ainoastaan jatkuva päivittely Hesarille:
https://www.hs.fi/urheilu/art-2000008049253.html
Vuorikiipeilijät Lotta Hintsa ja Don Bowie ovat päässeet vähitellen kiipeämisen makuun 8 051 metrin korkuisella Broad Peakilla, mutta matka Karakorumin vuoristoon ei sujunut ihan suoraan oppikirjasta. Tai sitten kyseessä oli melkoinen jännitys- ja kauhukertomus.
Alun perin Hintsan ja Bowien oli tarkoitus suunnata Pohjois-Pakistaniin jo toukokuun puolivälin paikkeilla, mutta erilaisten ongelmien vuoksi lähtö viivästyi parilla viikolla.
Ensin Bowien viisumihakemuksen käsittely venyi koronaviruksen tuomien muutosten vuoksi, ja Hintsalta puolestaan peruuntui lento toisensa jälkeen.
Kun kaksikko vihdoin pääsi Pakistaniin ja vaelsi hyvissä voimissa Broad Peakin perusleiriin, iski Hintsaan vatsatauti.
”Illalla nousi kuume, ja ruoka alkoi tulla vetenä läpi. Seuraava päivä oli todella kamala. Oli korkea kuume, joka paikkaa särki, eikä ruoka pysynyt sisällä”, Hintsa kertoo satelliittipuhelimen välityksellä.
Kuume ja vatsatauti taittuivat kuitenkin antibiooteilla, ja elämä alkoi taas kirkastua.
Mielialaa auttoi se, että Hintsa ja Bowie ovat käytännössä yksin maailman 12:nneksi korkeimmalla vuorella. Syynä on se, että nepalilaisilta on kielletty maahantulo koronaviruksen takia. Näin ollen myös oppaina ja kantajina toimivien nepalilaisten šerpojen tulo on estynyt.
”Ihan hullun siistiä olla täällä kahdestaan.”
”Kaikki, jotka ovat riippuvaisia fikstatuista köysistä ja šerpoista ovat peruneet”, Hintsa kertoo.
Hintsan ja Bowien lisäksi vuorella on vain kokki, yksi apupoika ja armeijan edustaja.
”Muutama muu kiipeilijä saattaa tulla jossain vaiheessa, jos ovat palkanneet pakistanilaisia. Tulisivat aikaisintaan 1–2 viikon päästä.”
Hintsalle ja Bowielle koronarajoituksista on ”oman vuoren” lisäksi rahallinenkin hyöty.
”Saamme alennusta hinnoista, kun lupasimme fiksata (kiinnittää) köysiä.”
Perusleirin ja ykkösleirin korkeusero on noin tuhat metriä. Kuva: Hanna Kainulainen HS
Torstaina kaksikko kiipesi perusleiristä ykkösleiriin noin 6 000 metriin. Siellä kului muutama päivä korkeampaan ilmanalaan totutellessa ennen paluuta perusleiriin.
”Kaikki salmiakit meni melkein kaikki heti. Onneksi perusleirissä on lisää.”
”Vessareissulle pitää ottaa hakku mukaan, jos liukastuu. Alas on matkaa 800 metriä.”
Hakkukäden pitää olla nopea, sen Hintsa sai oppia paluumatkalla perusleiriin. Hän oli Bowien kanssa kiinnittämässä köysiä jäärailojen ylityskohtaan, mutta eivät olleet kiinni toisissaan.
”Don meni ensin, ja ihmettelin, miksi meni lumisesta kohdasta yli. Menin itse jäisemmästä kohdasta. Lumisilta kuitenkin romahti, ja maa lähti jalkojen alta.”
”Oikeassa kädessä oli jäähakku, jonka sain tökättyä jäähän kiinni, kun olin kainaloita myöten railossa. Se oli sellainen monsterirailo, eikä alla ollut mitään.”
”Olisi voinut käydä heikosti, mutta taas opin jotain. Don sanoi, että pidä huoli, että ollaan jatkossa köytettynä kiinni toisiimme tai rinteeseen.”
Seuraava päivitys kaksikon tilanteeseen tulee loppuviikosta.