Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret
Onko tällä asiasta jotain kokemusta vai onko tämä näitä netistä luettuja kivoja juttuja joista innostunut?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8599db9d-c1d9-4177-bab9-759b9e…;
Kilimanjaro ei ole sama asia kuin Everest tai K2. On itseasiassa aika todennäköistä, että menehtyy yrittäessä.
Kommentit (6087)
Tää vuorikiipeily on kiehtova aihe. Tän ketjun innoittaman olen katsellut dokkareita ja kertomuksia aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä maailmaan ärsyttäviä ylisuorittajia mahtuu.
Ilmeisesti Näkyvä ei ole tarpeeksi näkyvä ilman, että pitää itseään otsikoissa.
Anni vaikuttaa blogin perusteella aika tyypilliseltä suorittajaluonteelta. Ensin suorittanut lukion ja yliopiston normaalia nopeampaan tahtiin kilpaurheilua samalla harrastaen. Sitten suorittanut vuorikiipeilyuran ja Everestille kiipeämisen nuorena. Seuraavaksi todennäköisesti suorittaa uran luomisen ja parin vuoden päästä kolmekymppisenä sitten perheen perustamisen. Näitä ihmisiä on paljon, joiden pitää koko ajan haastaa itsensä ja suorittaa tavoitteita toisensa jälkeen, mutta onneksi suurin osa löytää rauhan jossain vaiheessa ja tulee sinuiksi itsensä kanssa. Carina Räihä taisi olla samantyyppinen ihminen, joskin teki nämä asiat vähän käänteisessä järjestyksessä.
Lotta sen sijaan ei vaikuta miltään suorittajatyypiltä, vaan enemmän boheemimmalta ja seikkailullisemmalta ihmiseltä. Taisi valmistua yliopistosta aika vanhana, eikä ole yliopistotutkinnon jälkeen pyrkinyt luomaan mitään kunnon uraa (oli esim. lätkävaimona, ammattijulkkiksena, teki sekalaisia mallinhommia jne), ei ole perustanut perhettä tms. minkä nuo suorittajatyypit kyllä 33 vuotiaaksi mennessä tekee. Hän vaikuttaa enemmänkin vain "go with the flow" ja innostuvan jostain asiasta kovaa, jota jaksaa sitten vähän aikaa tehdä intohimolla käyttäen siihen kaiken energiansa, jonka jälkeen tulee joku toinen juttu, mistä innostuu. Nyt se on vuorikiipeily ja parin vuoden päästä todennäköisesti jokin muu. Ehkä elämä voi olla noin onnellisempaa kuin suorittajilla.
Just toi suorittajaluonne hehkuu hänestä niin vahvasti läpi, että minusta on jotenkin kamala ajattus, että niin kilpailuhenkinen ihminen toimii ryhmän vetäjänä yhtään minnekään vuorille turisteja vieden. Itse en lähtisi hänen matkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Just toi suorittajaluonne hehkuu hänestä niin vahvasti läpi, että minusta on jotenkin kamala ajattus, että niin kilpailuhenkinen ihminen toimii ryhmän vetäjänä yhtään minnekään vuorille turisteja vieden. Itse en lähtisi hänen matkaansa.
Asiaton mielipide! Nimimerkin takana on törkeää käydä arvostelemaan ihmistä jota ei tunne.
Ei kukaan turistiryhmän vetäjä kilpailuhenkisesti vie ryhmäänsä eteenpäin. Omasta luonnossa liikkumisesta on päin vastoin hyötyä näille kaupunkilaisille, jotka ovat vieraantuneet luonnosta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan turistiryhmän vetäjä kilpailuhenkisesti vie ryhmäänsä eteenpäin.
Tää ei pidä kyllä alkuunkaan paikkaansa. Tosi paljon oon maailmalla nähnyt samoilla vuorilla samaan aikaan olleita ryhmiä, missä puolikuntoisia asiakkaita vedetään mukana. Itsekin oon ollut joskus vuosia sitten yhden sellaisen tiimin mukana kiipeämässä, missä alas kääntyvää asiakasta painostettiin jatkamaan ylöspäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan turistiryhmän vetäjä kilpailuhenkisesti vie ryhmäänsä eteenpäin.
Tää ei pidä kyllä alkuunkaan paikkaansa. Tosi paljon oon maailmalla nähnyt samoilla vuorilla samaan aikaan olleita ryhmiä, missä puolikuntoisia asiakkaita vedetään mukana. Itsekin oon ollut joskus vuosia sitten yhden sellaisen tiimin mukana kiipeämässä, missä alas kääntyvää asiakasta painostettiin jatkamaan ylöspäin.
Ryhmillä pakkaa olemaan fixattu aikataulu, ja jonkun asiakkaan hidastelu saattaa pilata koko porukan tavoitteen. Mitä opas voi tehdä, jos asiakasta ei voi jättää jälkeen kun ei ole ketään hänestä huolehtimassa? Koko loppuporukka painaa päälle kun tuhansia on kuitenkin maksettu reissusta. Siispä raukkaparkaa piiskataan eteenpäin.
Nepalissa on tehty tästäkin tutkimus saksalaisten toimesta. Kävi ilmi, että kuolleisuus vuoristotautiin on ryhmämatkoilla kahdeksankertainen verrattuna omatoimimatkalijoihin. Johtui kiinteistä aikatauluista ja ryhmäpaineesta, Joko sairastunut ei ilkeä kertoa vaivastaan tai haluaa sinnitellä mukana jotta ei pilaisi toisten reissua. Tämä on eritoten tyypillistä aasialaisille, jotka eivät halua menettää kasvojaan. Olen nähnyt enemmän sinihuulisia japanilaisia ja korealaisia kuin ketään muita esimerkiksi Everestin alueella. Siitä huolimatta oppaita tuputetaan mukaan ja yritetään saada pakollisiksi turvallisuuteen vedoten.
Nyt kaiken lisäksi Nepalissa oppaat sairastuttavat tahallaan noin 2500 vaeltajaa vuosittain tienatakseen 1500 taalan "löytöpalkkion" kun lähtettävät trekkaajan helikopterilla Katmanduun sikäläiseen huijaussairaalaan. Vakuutusyhtiöiltä laskutetaan tästä noin 4000 taalan operaatiosta keskimäärin 22000 USD. Joistakin ryhmistä on 6 tai jopa 9 asiakasta "pelastettu" tällä konstilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmillä pakkaa olemaan fixattu aikataulu, ja jonkun asiakkaan hidastelu saattaa pilata koko porukan tavoitteen. Mitä opas voi tehdä, jos asiakasta ei voi jättää jälkeen kun ei ole ketään hänestä huolehtimassa? Koko loppuporukka painaa päälle kun tuhansia on kuitenkin maksettu reissusta.
Tässä kyseisessä tapauksessa jokaisella asiakkaalla oli huiputukseen ns. oma paikallisopas, joten takaisin kääntyminen ei vaikuttanut koko muun tiimin mahdollisuuksiin kiivetä. Kyse oli vain siitä, että näille asiakkaansa huipulle saaville oppaille oli luvattu maksaa jokin erillinen bonuspalkkio ja rahan kiilto silmissä siellä sitten vedettiin ylös niitäkin, joilla ei siihen sillä hetkellä ollut resursseja. Huiputus olisi saattanut onnistua pidemmällä akklimatisaatiolla kyllä, mutta se on sitten taas toinen tarina.
Ei siitäkään kauaa ole, kun luin jonkun suomalaisen pariskunnan kokemuksia Annapurnan alueella vaeltamisesta, missä kokemattomat ihmiset olivat ottaneet itselleen oppaan, joka oli vienyt heitä yli verttitonnin päivässä ilman akklimatisaatioo. Todella vaarallista ja edesvastuutonta toimintaa oppaalta, mutta riskialtista toimintaa myös asiakkailta olla ottamatta itse selvää edes perusteista vuoristossa liikkumisesta, vaikka kyseessä olikin pelkkä vaellus, ei kiipeilyreissu.
Norjan antidopingguru siis todennut alppimajojen olevan dopingia, koska niillä parannetaan suorituskykyä keinotekoisesti eli pelataan hapen kanssa. Ei tuo nyt kovin kaukaa liippaa lisähapella pelailusta. Everestin huippukin huitelee vain noin kilometrin päässä matkustajakoneen lentokorkeudesta ja tuskinpa monikaan sohvapottu siellä huipulla keikkuisi ilman lisähappea. Toki ymmärrän Everestin olevan lukuisten seikkailijoiden haaveena ja se on ainoa keino heille toteuttaa se unelma :)
Vierailija kirjoitti:
Norjan antidopingguru siis todennut alppimajojen olevan dopingia, koska niillä parannetaan suorituskykyä keinotekoisesti eli pelataan hapen kanssa. Ei tuo nyt kovin kaukaa liippaa lisähapella pelailusta. Everestin huippukin huitelee vain noin kilometrin päässä matkustajakoneen lentokorkeudesta ja tuskinpa monikaan sohvapottu siellä huipulla keikkuisi ilman lisähappea. Toki ymmärrän Everestin olevan lukuisten seikkailijoiden haaveena ja se on ainoa keino heille toteuttaa se unelma :)
Ei siellä kukaan sohvapottu kyllä keikukaan. Kyllä jokainen ko vuoren huiputtanut on ollut hyvässä ellei erinomaisessa kunnossa. Jopa ne, joita on sinne loppumatkasta shortropattu sherpojen toimesta huipulle asti ovat kuitenkin suurimman osan monen tonnin noususta tehneet omin jaloin. Noissa korkeuksissa hapellakin liikkuminen kylmässä koko ajan ylämäkeen on äärimmäisen rankkaa fyysisesti. Kyllähän jo jonkun pari tonnia matalan norjalaisen tunturin huiputus vaatii hyvän peruskunnon ja sohvaperunat joutuvat turvautumaan hissiin, eikä siellä edes olla tekemisissä korkean ilma-alan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Norjan antidopingguru siis todennut alppimajojen olevan dopingia, koska niillä parannetaan suorituskykyä keinotekoisesti eli pelataan hapen kanssa. Ei tuo nyt kovin kaukaa liippaa lisähapella pelailusta. Everestin huippukin huitelee vain noin kilometrin päässä matkustajakoneen lentokorkeudesta ja tuskinpa monikaan sohvapottu siellä huipulla keikkuisi ilman lisähappea. Toki ymmärrän Everestin olevan lukuisten seikkailijoiden haaveena ja se on ainoa keino heille toteuttaa se unelma :)
Ei siellä kukaan sohvapottu kyllä keikukaan. Kyllä jokainen ko vuoren huiputtanut on ollut hyvässä ellei erinomaisessa kunnossa. Jopa ne, joita on sinne loppumatkasta shortropattu sherpojen toimesta huipulle asti ovat kuitenkin suurimman osan monen tonnin noususta tehneet omin jaloin. Noissa korkeuksissa hapellakin liikkuminen kylmässä koko ajan ylämäkeen on äärimmäisen rankkaa fyysisesti. Kyllähän jo jonkun pari tonnia matalan norjalaisen tunturin huiputus vaatii hyvän peruskunnon ja sohvaperunat joutuvat turvautumaan hissiin, eikä siellä edes olla tekemisissä korkean ilma-alan kanssa.
Niiiin, ketjussa on vaan useaan kertaan kerrottu, että kuka tahansa sohvapottu voi käydä lompsimassa Everestin huipulle :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just toi suorittajaluonne hehkuu hänestä niin vahvasti läpi, että minusta on jotenkin kamala ajattus, että niin kilpailuhenkinen ihminen toimii ryhmän vetäjänä yhtään minnekään vuorille turisteja vieden. Itse en lähtisi hänen matkaansa.
Asiaton mielipide! Nimimerkin takana on törkeää käydä arvostelemaan ihmistä jota ei tunne.
Ei kukaan turistiryhmän vetäjä kilpailuhenkisesti vie ryhmäänsä eteenpäin. Omasta luonnossa liikkumisesta on päin vastoin hyötyä näille kaupunkilaisille, jotka ovat vieraantuneet luonnosta.
Pötyä. Kahden kiipeilyturistiryhmän vetäjän keskinäinen kilpailu viedä asiakkaansa huipulle olosuhteista välittämättä johti 1996 Everestillä kiipeilyhistorian eniten kuuluisuutta saaneeseen katastrofiin jossa kahdeksan henkilöä kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Norjan antidopingguru siis todennut alppimajojen olevan dopingia, koska niillä parannetaan suorituskykyä keinotekoisesti eli pelataan hapen kanssa. Ei tuo nyt kovin kaukaa liippaa lisähapella pelailusta. Everestin huippukin huitelee vain noin kilometrin päässä matkustajakoneen lentokorkeudesta ja tuskinpa monikaan sohvapottu siellä huipulla keikkuisi ilman lisähappea. Toki ymmärrän Everestin olevan lukuisten seikkailijoiden haaveena ja se on ainoa keino heille toteuttaa se unelma :)
Ei siellä kukaan sohvapottu kyllä keikukaan. Kyllä jokainen ko vuoren huiputtanut on ollut hyvässä ellei erinomaisessa kunnossa. Jopa ne, joita on sinne loppumatkasta shortropattu sherpojen toimesta huipulle asti ovat kuitenkin suurimman osan monen tonnin noususta tehneet omin jaloin. Noissa korkeuksissa hapellakin liikkuminen kylmässä koko ajan ylämäkeen on äärimmäisen rankkaa fyysisesti. Kyllähän jo jonkun pari tonnia matalan norjalaisen tunturin huiputus vaatii hyvän peruskunnon ja sohvaperunat joutuvat turvautumaan hissiin, eikä siellä edes olla tekemisissä korkean ilma-alan kanssa.
Norjassa tavallinen sohvapottu voi opetella oikeaksi vuorikiipeilijäksi eikä vain kävellä jumarin kanssa narua pitkin muiden turistien perässä. Vaikka alkuun 10 vuoden ohjelma jona aikana vähintään lakisääteiset lomat 5 vkoa (mieluummin 10) vuodessa Norjan vuorilla eri vuodenaikoina kaikkia kiipeilyn lajeja ja tekniikoita kiipeilykursseilla ja itsenäisesti omien kiipeilyparien kanssa kiipeillen ja vuorilla liikkumista opetellen, sitä hiljaista tietoa keräten. Sieltä aklimatisaatiota vaativille reiteille Alpeille, Kaukasukselle, Peruun ja Nepaliin. Lopulta tuskin varaat enää paikkaa Everestin turistiryhmässä vaan teet omat alppityyliset retkesi itsenäisesti jossain haasteellisimilla reiteillä.
^ Suomessa pystyy harjoittelemaan kaikki tarvittavat taidot vuorikiipeilyyn liittyen. Vaikeita reittejä löytyy Suomesta satoja, siis sellaisia tekniseltä vaikeudeltaan, että koskaan ei tule kasitonnisella vastaan. Näin on myös tehty ja sitten käyty nautiskelemassa maailman isoilla vuorilla ja vaikeilla eurooppalaisilla reiteillä. Reittien pituudet ovat lyhyitä, parhaimmillaan muutamia kymmeniä metrejä, mutta jos viihtyy niitä rampatessa, niin maailman reitit ei tule yllätyksenä. Suomen talvi on mitä parhain harjoittelu olosuhde isoille vuorille.
Vierailija kirjoitti:
^ Suomessa pystyy harjoittelemaan kaikki tarvittavat taidot vuorikiipeilyyn liittyen. Vaikeita reittejä löytyy Suomesta satoja, siis sellaisia tekniseltä vaikeudeltaan, että koskaan ei tule kasitonnisella vastaan. Näin on myös tehty ja sitten käyty nautiskelemassa maailman isoilla vuorilla ja vaikeilla eurooppalaisilla reiteillä. Reittien pituudet ovat lyhyitä, parhaimmillaan muutamia kymmeniä metrejä, mutta jos viihtyy niitä rampatessa, niin maailman reitit ei tule yllätyksenä. Suomen talvi on mitä parhain harjoittelu olosuhde isoille vuorille.
Pari rovaniemeläistä heppua kiipesi Everestin kymmenisen vuotta sitten käytännössä pystymetsästä. Jopa heidän Annapurnan Pyhättöön tekemänsä "harjoittelureissu" oli koominen epäonnistuminen. Mutta huipulle hilpaisivat. Everestillä on enemmän hyötyä talviretkeily- kuin kiipeilykokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Suomessa pystyy harjoittelemaan kaikki tarvittavat taidot vuorikiipeilyyn liittyen. Vaikeita reittejä löytyy Suomesta satoja, siis sellaisia tekniseltä vaikeudeltaan, että koskaan ei tule kasitonnisella vastaan. Näin on myös tehty ja sitten käyty nautiskelemassa maailman isoilla vuorilla ja vaikeilla eurooppalaisilla reiteillä. Reittien pituudet ovat lyhyitä, parhaimmillaan muutamia kymmeniä metrejä, mutta jos viihtyy niitä rampatessa, niin maailman reitit ei tule yllätyksenä. Suomen talvi on mitä parhain harjoittelu olosuhde isoille vuorille.
Pari rovaniemeläistä heppua kiipesi Everestin kymmenisen vuotta sitten käytännössä pystymetsästä. Jopa heidän Annapurnan Pyhättöön tekemänsä "harjoittelureissu" oli koominen epäonnistuminen. Mutta huipulle hilpaisivat. Everestillä on enemmän hyötyä talviretkeily- kuin kiipeilykokemuksesta.
Juuri näin, tätä tarkoitin Suomen talvesta harjoitusolosuhteena. 20 kilon rinkka umpihankeen, pitkiä 6-12 tunnin tarpomisia kovissa pakkasissa, telttayöpymisiä paljon talvella, ym. Parasta harjoitusta Everestille. Itse ollut parhaimmillaan 7 kk vuodesta eri retkikunnissa, mutta kyllä ne pohjat on tehty Suomen talvisissa metsissä.
Helou ketjukiipeilijät!
Lotta on instansa mukaan siis patikoimassa Broad peakin perusleirille. Nyt mennään aika matalalla profiililla julkisuuden puolesta. Edelleen haluan uskoa ja toivon että pääsee huipulle!
Tänään 10.6. Hesarissa jälleen sponssisuitsutusta tulevista kahdesta Broad Peak ja G2 voitoista. Komeita 3D animaatioita reiteistä jne. 30 hunzaa kantaa tavarat vuorelle alppityylisiä nousuja varten.
Vierailija kirjoitti:
Helou ketjukiipeilijät!
Lotta on instansa mukaan siis patikoimassa Broad peakin perusleirille. Nyt mennään aika matalalla profiililla julkisuuden puolesta. Edelleen haluan uskoa ja toivon että pääsee huipulle!
Hi & get in line :) Toivotaan, että Lotta pääsee ainakin sinne zombiezonen tuntumaan noin 8 kilometriin, niin selviäisi kestääkö kroppa niitä korkeuksia vai pitääkö siirtyä matalammille vuorille. Onnea matkaan!
Mitäs uutta en pääse katsomaan storia. Mitä lotta ja Don puuhailee?
Acolla ja muilla halvoilla ja helpoilla vuorilla myydään eniten lyhyitä retkikuntia, koska niitä halutaan ostaa eniten. Pikainen piipahdus katsomaan, että miten siellä pärjäilee. Kokeneet kiipeilijät sitten vetävät 12 päivän Aco-retkikunnan ja joku saattaa päästä huipullekin. Sitten enemmän tosissaan olevat ostavatkin esim. 21 vuorokauden Aco-retkikunnan ja siellä isot prosentit huiputtaa. Samat kokeneet kiipeilijät vetävät näitä lyhyitä ja pidempiä retkikuntia. Lyhyet heikentävät dramaattisesti huiputusprosenttia, mutta rahat saadaan asiakkaalta ja asiakas saa kokemuksen. Seuraavalla kerralla jos innostus säilyy, niin otetaankin se 21 päivän reissu ja mennään toppiin.
En tiedä kokemustasi aiheesta, mutta lauseesi "Eikä kuitenkaan tuollaista epäaikuismaista yhden kiipeilijän maalittamista näe pahemmin missään päin maailmaa" vaikuttaa, että sinulla on paljon tietoa asiasta, tai sitten ei ollenkaan.
Voin sinulle hieman raottaa kiipeilymaailman verhoa. Kiipeilyssä on inhottu ja jopa vihattu määrättyjä kiipeilijöitä hyvin laajasti, koska heidän käyttäytymisensä on ollut törkeää. Onpa yksi lähipiirin juttu mainittava. Kokenut kiipeilijä oli kantanut korkealla vuorella telttansa ja muut romppeet odottamaan huippuyritystä. Hän saapui teltalleen pahassa myräkässä hyvin uupuneena. Teltan olivat valloittaneet toiset kiipeilijät, eivätkä päästäneet häntä sisään. No, sytkäri esille ja teltta tuleen. Siinä jäi kaikilta huiputtaminen väliin. Tappeluita, sabotointia, mustasukkaisuutta, varastelua, lääkitsemisestä kieltäytymistä, koska ei rahaa antaa heti lääkärille, heitteillejättöjä rinteelle.
Lotta itse on maalittanut kaikki mm. lisähapenkäyttäjät dopingin käyttäjiksi ja on itse itsensä omilla lausunnoillaan nostanut kritiikin keskipisteeseen, koska hänen puheensa ja tekonsa ovat ristiriidassa. Hän on nostanut itsensä jalustalle ja painanut muita harrastajia maanrakoon. Lotta on puheillaan ansainnut tämän ketjun.