Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret

Ilman lisähappea vuori on oikean korkuinen.

Olen samaa mieltä, mutta ensimmäiselle yli 8 km vuorelle kannattaa ottaa englannin ilmaa mukaan. Jos elimistö toimii, voi sen jättää pois. Ilman lisähappea kiipeilyä ei missään tapauksessa kannata lähteä harjoittelemaan Everestille. 8,0-vuoret on hyviä siihen.

Olisi mielenkiintoista kuulla miten Lotta seurasi elimistön sopeutumista. Minä olen kerännyt aamusyke-lukemia. Korkeimmillaan olen herännyt makuupussista 6,8 km korkeudessa ja syke oli silloin 54 l./min. Nyt on 58 pöydän ääressä. Ikinä ei ole ollut alle 40 l./min. Nykyään on käteviä happisaturaatiomittareita ja tututkin ovat käyttäneet sellaista vuorella. Hyvin ovat sopeutuneet.

Nyt laittoi instan storyyn kuvan kun heräsi päikkäreiltä.

Miksei puhu mitään siitä että ovat tulleet alas eivätkä käyneet huipulla??

Huono häviäjä

Martina Aitolehti jos alkaa huiputtamaan niin mimmi kyllä menee ylös niin että hippulat vinkuu.

Vierailija kirjoitti:

Martina Aitolehti jos alkaa huiputtamaan niin mimmi kyllä menee ylös niin että hippulat vinkuu.

Hän on jo huiputtanut vaikka millä mitalla. Ei tosin vuoria. 

Eli Lotta on huiputtanut niin ketä ja nyt tarjoo ee patukkaa Donille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Martina Aitolehti jos alkaa huiputtamaan niin mimmi kyllä menee ylös niin että hippulat vinkuu.

Hän on jo huiputtanut vaikka millä mitalla. Ei tosin vuoria. 

Ovat siis Lotan kanssa yhtä ansioituneita : )

Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Martina Aitolehti jos alkaa huiputtamaan niin mimmi kyllä menee ylös niin että hippulat vinkuu.

Hän on jo huiputtanut vaikka millä mitalla. Ei tosin vuoria. 

Ovat siis Lotan kanssa yhtä ansioituneita : )

Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?

En ole millään muotoa asiantuntija, mutta eiköhän vuorikiipeilyssä tarvita ihan eri ominaisuuksia kuin triathlonissa. Triathlonhan tapahtuu samoilla korkeuksilla koko ajan, joten siinä ilmanala pysyy samana koko suorituksen ajan. Sen sijaan vuorikiipeilyssä edetään koko ajan vain vähähappisempaan ympäristöön, joten vaikka olisi maailman paras kestävyyskunto, ei välttämättä kestä hapen vähyyden aiheuttamia reaktioita kehossa. Triathlon on myös vuorikiipeilyyn verrattuna suhteellisen lyhytkestoinen rypistys, joten senkin puoleen kehittää erilaisia ominaisuuksia kuin vuorikiipeily vaatii. Psyykkeen puolella taas triatholissa vaaditaan enemmän sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, kun taas vuorikiipeilyssä on hyvinkin tärkeää kestää odottelua ja periksi antamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Martina Aitolehti jos alkaa huiputtamaan niin mimmi kyllä menee ylös niin että hippulat vinkuu.

Hän on jo huiputtanut vaikka millä mitalla. Ei tosin vuoria. 

Ovat siis Lotan kanssa yhtä ansioituneita : )

Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?

En ole millään muotoa asiantuntija, mutta eiköhän vuorikiipeilyssä tarvita ihan eri ominaisuuksia kuin triathlonissa. Triathlonhan tapahtuu samoilla korkeuksilla koko ajan, joten siinä ilmanala pysyy samana koko suorituksen ajan. Sen sijaan vuorikiipeilyssä edetään koko ajan vain vähähappisempaan ympäristöön, joten vaikka olisi maailman paras kestävyyskunto, ei välttämättä kestä hapen vähyyden aiheuttamia reaktioita kehossa. Triathlon on myös vuorikiipeilyyn verrattuna suhteellisen lyhytkestoinen rypistys, joten senkin puoleen kehittää erilaisia ominaisuuksia kuin vuorikiipeily vaatii. Psyykkeen puolella taas triatholissa vaaditaan enemmän sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, kun taas vuorikiipeilyssä on hyvinkin tärkeää kestää odottelua ja periksi antamista. 

Vuorikiipeilyssähän siihen ilmanalaan totuttaudutaan joka tapauksessa vähitellen ennen varsinaista suoritusta.

Monet vuorikiipeilijät harrastavat myös juoksua ja/tai pyöräilyä, ja niiden lisäksi triathlonissa on mukana uinti, joten lajin harrastajat saavat erittäin monipuolista lihaskunto- ja kestävyysharjoitusta.

Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Martina Aitolehti jos alkaa huiputtamaan niin mimmi kyllä menee ylös niin että hippulat vinkuu.

Hän on jo huiputtanut vaikka millä mitalla. Ei tosin vuoria. 

Ovat siis Lotan kanssa yhtä ansioituneita : )

Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?

En ole millään muotoa asiantuntija, mutta eiköhän vuorikiipeilyssä tarvita ihan eri ominaisuuksia kuin triathlonissa. Triathlonhan tapahtuu samoilla korkeuksilla koko ajan, joten siinä ilmanala pysyy samana koko suorituksen ajan. Sen sijaan vuorikiipeilyssä edetään koko ajan vain vähähappisempaan ympäristöön, joten vaikka olisi maailman paras kestävyyskunto, ei välttämättä kestä hapen vähyyden aiheuttamia reaktioita kehossa. Triathlon on myös vuorikiipeilyyn verrattuna suhteellisen lyhytkestoinen rypistys, joten senkin puoleen kehittää erilaisia ominaisuuksia kuin vuorikiipeily vaatii. Psyykkeen puolella taas triatholissa vaaditaan enemmän sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, kun taas vuorikiipeilyssä on hyvinkin tärkeää kestää odottelua ja periksi antamista. 

Vuorikiipeilyssähän siihen ilmanalaan totuttaudutaan joka tapauksessa vähitellen ennen varsinaista suoritusta.

Monet vuorikiipeilijät harrastavat myös juoksua ja/tai pyöräilyä, ja niiden lisäksi triathlonissa on mukana uinti, joten lajin harrastajat saavat erittäin monipuolista lihaskunto- ja kestävyysharjoitusta.

Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?

Avain sana: happi. On ihan eri asia uida ja pyöräillä ja juosta ilman korkeusvaihtelua ns. normaalissa ilmanalassa kuin kiivetä hyvin vähähappisissa korkeuksissa, jotka eivät ole monille ihmisille millään muotoa luontainen ympäristö. Vähähappiseen ilmaan sopeutuminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa enemmän ihmisen elimistön ominaisuudet kuin kestävyyskunto. Rapakuntoinen voi sopeutua korkeaan ilmanalaan paljon paremmin kuin huipputriathlonisti. Toki rapakuntoinen ei muuten vuorella pitkälle etene. Mutta pointti oli lähinnä se, että kestävyyskunto ei takaa sopeutumista vuoristo-olosuhteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Martina Aitolehti jos alkaa huiputtamaan niin mimmi kyllä menee ylös niin että hippulat vinkuu.

Hän on jo huiputtanut vaikka millä mitalla. Ei tosin vuoria. 

Ovat siis Lotan kanssa yhtä ansioituneita : )

Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?

En ole millään muotoa asiantuntija, mutta eiköhän vuorikiipeilyssä tarvita ihan eri ominaisuuksia kuin triathlonissa. Triathlonhan tapahtuu samoilla korkeuksilla koko ajan, joten siinä ilmanala pysyy samana koko suorituksen ajan. Sen sijaan vuorikiipeilyssä edetään koko ajan vain vähähappisempaan ympäristöön, joten vaikka olisi maailman paras kestävyyskunto, ei välttämättä kestä hapen vähyyden aiheuttamia reaktioita kehossa. Triathlon on myös vuorikiipeilyyn verrattuna suhteellisen lyhytkestoinen rypistys, joten senkin puoleen kehittää erilaisia ominaisuuksia kuin vuorikiipeily vaatii. Psyykkeen puolella taas triatholissa vaaditaan enemmän sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, kun taas vuorikiipeilyssä on hyvinkin tärkeää kestää odottelua ja periksi antamista. 

Vuorikiipeilyssähän siihen ilmanalaan totuttaudutaan joka tapauksessa vähitellen ennen varsinaista suoritusta.

Monet vuorikiipeilijät harrastavat myös juoksua ja/tai pyöräilyä, ja niiden lisäksi triathlonissa on mukana uinti, joten lajin harrastajat saavat erittäin monipuolista lihaskunto- ja kestävyysharjoitusta.

Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?

Jos pystyisit kokeilemaan kävelyä vaikkapa 7000m korkeudessa, ymmärtäisit miksi kestävyyskunto ei ole se olennaisin asia vuorikiipeilyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Martina Aitolehti jos alkaa huiputtamaan niin mimmi kyllä menee ylös niin että hippulat vinkuu.

Hän on jo huiputtanut vaikka millä mitalla. Ei tosin vuoria. 

Ovat siis Lotan kanssa yhtä ansioituneita : )

Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?

En ole millään muotoa asiantuntija, mutta eiköhän vuorikiipeilyssä tarvita ihan eri ominaisuuksia kuin triathlonissa. Triathlonhan tapahtuu samoilla korkeuksilla koko ajan, joten siinä ilmanala pysyy samana koko suorituksen ajan. Sen sijaan vuorikiipeilyssä edetään koko ajan vain vähähappisempaan ympäristöön, joten vaikka olisi maailman paras kestävyyskunto, ei välttämättä kestä hapen vähyyden aiheuttamia reaktioita kehossa. Triathlon on myös vuorikiipeilyyn verrattuna suhteellisen lyhytkestoinen rypistys, joten senkin puoleen kehittää erilaisia ominaisuuksia kuin vuorikiipeily vaatii. Psyykkeen puolella taas triatholissa vaaditaan enemmän sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, kun taas vuorikiipeilyssä on hyvinkin tärkeää kestää odottelua ja periksi antamista. 

Vuorikiipeilyssähän siihen ilmanalaan totuttaudutaan joka tapauksessa vähitellen ennen varsinaista suoritusta.

Monet vuorikiipeilijät harrastavat myös juoksua ja/tai pyöräilyä, ja niiden lisäksi triathlonissa on mukana uinti, joten lajin harrastajat saavat erittäin monipuolista lihaskunto- ja kestävyysharjoitusta.

Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?

Avain sana: happi. On ihan eri asia uida ja pyöräillä ja juosta ilman korkeusvaihtelua ns. normaalissa ilmanalassa kuin kiivetä hyvin vähähappisissa korkeuksissa, jotka eivät ole monille ihmisille millään muotoa luontainen ympäristö. Vähähappiseen ilmaan sopeutuminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa enemmän ihmisen elimistön ominaisuudet kuin kestävyyskunto. Rapakuntoinen voi sopeutua korkeaan ilmanalaan paljon paremmin kuin huipputriathlonisti. Toki rapakuntoinen ei muuten vuorella pitkälle etene. Mutta pointti oli lähinnä se, että kestävyyskunto ei takaa sopeutumista vuoristo-olosuhteisiin. 

Kysymys kuuluu, onko triathlon vuorikiipeilijälle hyvää niin fyysistä- kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua?

Voitte toki antaa parempiakin esimerkkejä siitä, miten kiipeilijöiden kannattaa kuntoaan ylläpitää ja kohentaa, sillä jonkinlaista kestävyys- ja kuntoharjoittelua itse kukin kiipeilijä varmasti tarvitsee vuorille valmistautuessaan ja kiipeilykauden ulkopuolella.

Tuskin triathlonharrastu kiipeilijän hapenottokykyä ja ilmanalaan sopeutumista ainakaan haittaa ja heikentää, kuten tyrmäyksestänne päätellen voisi kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Martina Aitolehti jos alkaa huiputtamaan niin mimmi kyllä menee ylös niin että hippulat vinkuu.

Hän on jo huiputtanut vaikka millä mitalla. Ei tosin vuoria. 

Ovat siis Lotan kanssa yhtä ansioituneita : )

Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?

En ole millään muotoa asiantuntija, mutta eiköhän vuorikiipeilyssä tarvita ihan eri ominaisuuksia kuin triathlonissa. Triathlonhan tapahtuu samoilla korkeuksilla koko ajan, joten siinä ilmanala pysyy samana koko suorituksen ajan. Sen sijaan vuorikiipeilyssä edetään koko ajan vain vähähappisempaan ympäristöön, joten vaikka olisi maailman paras kestävyyskunto, ei välttämättä kestä hapen vähyyden aiheuttamia reaktioita kehossa. Triathlon on myös vuorikiipeilyyn verrattuna suhteellisen lyhytkestoinen rypistys, joten senkin puoleen kehittää erilaisia ominaisuuksia kuin vuorikiipeily vaatii. Psyykkeen puolella taas triatholissa vaaditaan enemmän sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, kun taas vuorikiipeilyssä on hyvinkin tärkeää kestää odottelua ja periksi antamista. 

Vuorikiipeilyssähän siihen ilmanalaan totuttaudutaan joka tapauksessa vähitellen ennen varsinaista suoritusta.

Monet vuorikiipeilijät harrastavat myös juoksua ja/tai pyöräilyä, ja niiden lisäksi triathlonissa on mukana uinti, joten lajin harrastajat saavat erittäin monipuolista lihaskunto- ja kestävyysharjoitusta.

Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?

Avain sana: happi. On ihan eri asia uida ja pyöräillä ja juosta ilman korkeusvaihtelua ns. normaalissa ilmanalassa kuin kiivetä hyvin vähähappisissa korkeuksissa, jotka eivät ole monille ihmisille millään muotoa luontainen ympäristö. Vähähappiseen ilmaan sopeutuminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa enemmän ihmisen elimistön ominaisuudet kuin kestävyyskunto. Rapakuntoinen voi sopeutua korkeaan ilmanalaan paljon paremmin kuin huipputriathlonisti. Toki rapakuntoinen ei muuten vuorella pitkälle etene. Mutta pointti oli lähinnä se, että kestävyyskunto ei takaa sopeutumista vuoristo-olosuhteisiin. 

Kysymys kuuluu, onko triathlon vuorikiipeilijälle hyvää niin fyysistä- kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua?

Voitte toki antaa parempiakin esimerkkejä siitä, miten kiipeilijöiden kannattaa kuntoaan ylläpitää ja kohentaa, sillä jonkinlaista kestävyys- ja kuntoharjoittelua itse kukin kiipeilijä varmasti tarvitsee vuorille valmistautuessaan ja kiipeilykauden ulkopuolella.

Tuskin triathlonharrastu kiipeilijän hapenottokykyä ja ilmanalaan sopeutumista ainakaan haittaa ja heikentää, kuten tyrmäyksestänne päätellen voisi kuvitella.

Kysymys kuului: Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?

Vastaus siihen on: Siksi, että vuorikiipeily tapahtuu vähähappisemmassa ympäristössä kuin triathlon.

Ei tässä mitään tyrmätä. Kerrotaan vain, että triathlon suoritus ei takaa sitä, että kykenisi vuorikiipeilyyn. siitähän tuossa alkuperäisessä lainauksessa oli kyse. Kirjoittaja oletti, että Martina Aitolehti kiipeäisi tuosta vaan vuorille, koska harrastaa triathlonia. Tätä väitettä tässä sitten oiotaan kertomalla, että vuorikiipeily vaatii erilaisia ominaisuuksia kuin triathlon. Tietenkään siitä ei ole haittaa, jos on harrastanut triatholia, mutta ei se harrastus takaa, että kykenisi kiipeilemään monen tuhannen metrin korkeudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Martina Aitolehti jos alkaa huiputtamaan niin mimmi kyllä menee ylös niin että hippulat vinkuu.

Hän on jo huiputtanut vaikka millä mitalla. Ei tosin vuoria. 

Ovat siis Lotan kanssa yhtä ansioituneita : )

Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?

En ole millään muotoa asiantuntija, mutta eiköhän vuorikiipeilyssä tarvita ihan eri ominaisuuksia kuin triathlonissa. Triathlonhan tapahtuu samoilla korkeuksilla koko ajan, joten siinä ilmanala pysyy samana koko suorituksen ajan. Sen sijaan vuorikiipeilyssä edetään koko ajan vain vähähappisempaan ympäristöön, joten vaikka olisi maailman paras kestävyyskunto, ei välttämättä kestä hapen vähyyden aiheuttamia reaktioita kehossa. Triathlon on myös vuorikiipeilyyn verrattuna suhteellisen lyhytkestoinen rypistys, joten senkin puoleen kehittää erilaisia ominaisuuksia kuin vuorikiipeily vaatii. Psyykkeen puolella taas triatholissa vaaditaan enemmän sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, kun taas vuorikiipeilyssä on hyvinkin tärkeää kestää odottelua ja periksi antamista. 

Vuorikiipeilyssähän siihen ilmanalaan totuttaudutaan joka tapauksessa vähitellen ennen varsinaista suoritusta.

Monet vuorikiipeilijät harrastavat myös juoksua ja/tai pyöräilyä, ja niiden lisäksi triathlonissa on mukana uinti, joten lajin harrastajat saavat erittäin monipuolista lihaskunto- ja kestävyysharjoitusta.

Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?

Avain sana: happi. On ihan eri asia uida ja pyöräillä ja juosta ilman korkeusvaihtelua ns. normaalissa ilmanalassa kuin kiivetä hyvin vähähappisissa korkeuksissa, jotka eivät ole monille ihmisille millään muotoa luontainen ympäristö. Vähähappiseen ilmaan sopeutuminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa enemmän ihmisen elimistön ominaisuudet kuin kestävyyskunto. Rapakuntoinen voi sopeutua korkeaan ilmanalaan paljon paremmin kuin huipputriathlonisti. Toki rapakuntoinen ei muuten vuorella pitkälle etene. Mutta pointti oli lähinnä se, että kestävyyskunto ei takaa sopeutumista vuoristo-olosuhteisiin. 

Kysymys kuuluu, onko triathlon vuorikiipeilijälle hyvää niin fyysistä- kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua?

Voitte toki antaa parempiakin esimerkkejä siitä, miten kiipeilijöiden kannattaa kuntoaan ylläpitää ja kohentaa, sillä jonkinlaista kestävyys- ja kuntoharjoittelua itse kukin kiipeilijä varmasti tarvitsee vuorille valmistautuessaan ja kiipeilykauden ulkopuolella.

Tuskin triathlonharrastu kiipeilijän hapenottokykyä ja ilmanalaan sopeutumista ainakaan haittaa ja heikentää, kuten tyrmäyksestänne päätellen voisi kuvitella.

Vuorikiipeilyyn tähtäävän ei ole järkevää rääkätä kehoaan ylipitkällä kestävyyssuorituksella, joka ei tue niitä ominaisuuksia, joita vuorikiipeilyssä tarvitaan. Kymmenen tunnin rypistys täysillä ei valmista oikeastaan millään tavalla päiväkausia kestävään rauhalliseen etenemiseen haastavissa oloissa vuoristoilmanalassa. Kestävyysharjoittelu on toki välttämätöntä vuorikiipeilijälle, mutta siinä ei ole tarpeen tähdätä täysillä menemiseen, vaan pitkäkestoiseen kestävyyteen. Lisäksi pitää harjoitella kestämään hapen vähyyttä. Sitä ei triathlonissa harjoiteta lainkaan, koska suoritukset eivät tapahdu korkealla. Psyykkiselläkään tasolla triathlon ei millään tavalla valmista päiväkausien odotteluun, jota vuorikiipeilyssä tulee väistämättä eteen näissä korkeuksissa, joissa esim. Lotta liikkuu tai tavoittelee liikkuvansa. Enemmän siihen valmistaa vaikkapa meditointi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Martina Aitolehti jos alkaa huiputtamaan niin mimmi kyllä menee ylös niin että hippulat vinkuu.

Hän on jo huiputtanut vaikka millä mitalla. Ei tosin vuoria. 

Ovat siis Lotan kanssa yhtä ansioituneita : )

Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?

En ole millään muotoa asiantuntija, mutta eiköhän vuorikiipeilyssä tarvita ihan eri ominaisuuksia kuin triathlonissa. Triathlonhan tapahtuu samoilla korkeuksilla koko ajan, joten siinä ilmanala pysyy samana koko suorituksen ajan. Sen sijaan vuorikiipeilyssä edetään koko ajan vain vähähappisempaan ympäristöön, joten vaikka olisi maailman paras kestävyyskunto, ei välttämättä kestä hapen vähyyden aiheuttamia reaktioita kehossa. Triathlon on myös vuorikiipeilyyn verrattuna suhteellisen lyhytkestoinen rypistys, joten senkin puoleen kehittää erilaisia ominaisuuksia kuin vuorikiipeily vaatii. Psyykkeen puolella taas triatholissa vaaditaan enemmän sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, kun taas vuorikiipeilyssä on hyvinkin tärkeää kestää odottelua ja periksi antamista. 

Vuorikiipeilyssähän siihen ilmanalaan totuttaudutaan joka tapauksessa vähitellen ennen varsinaista suoritusta.

Monet vuorikiipeilijät harrastavat myös juoksua ja/tai pyöräilyä, ja niiden lisäksi triathlonissa on mukana uinti, joten lajin harrastajat saavat erittäin monipuolista lihaskunto- ja kestävyysharjoitusta.

Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?

Avain sana: happi. On ihan eri asia uida ja pyöräillä ja juosta ilman korkeusvaihtelua ns. normaalissa ilmanalassa kuin kiivetä hyvin vähähappisissa korkeuksissa, jotka eivät ole monille ihmisille millään muotoa luontainen ympäristö. Vähähappiseen ilmaan sopeutuminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa enemmän ihmisen elimistön ominaisuudet kuin kestävyyskunto. Rapakuntoinen voi sopeutua korkeaan ilmanalaan paljon paremmin kuin huipputriathlonisti. Toki rapakuntoinen ei muuten vuorella pitkälle etene. Mutta pointti oli lähinnä se, että kestävyyskunto ei takaa sopeutumista vuoristo-olosuhteisiin. 

Kysymys kuuluu, onko triathlon vuorikiipeilijälle hyvää niin fyysistä- kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua?

Voitte toki antaa parempiakin esimerkkejä siitä, miten kiipeilijöiden kannattaa kuntoaan ylläpitää ja kohentaa, sillä jonkinlaista kestävyys- ja kuntoharjoittelua itse kukin kiipeilijä varmasti tarvitsee vuorille valmistautuessaan ja kiipeilykauden ulkopuolella.

Tuskin triathlonharrastu kiipeilijän hapenottokykyä ja ilmanalaan sopeutumista ainakaan haittaa ja heikentää, kuten tyrmäyksestänne päätellen voisi kuvitella.

Kysymys kuului: Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?

Vastaus siihen on: Siksi, että vuorikiipeily tapahtuu vähähappisemmassa ympäristössä kuin triathlon.

Ei tässä mitään tyrmätä. Kerrotaan vain, että triathlon suoritus ei takaa sitä, että kykenisi vuorikiipeilyyn. siitähän tuossa alkuperäisessä lainauksessa oli kyse. Kirjoittaja oletti, että Martina Aitolehti kiipeäisi tuosta vaan vuorille, koska harrastaa triathlonia. Tätä väitettä tässä sitten oiotaan kertomalla, että vuorikiipeily vaatii erilaisia ominaisuuksia kuin triathlon. Tietenkään siitä ei ole haittaa, jos on harrastanut triatholia, mutta ei se harrastus takaa, että kykenisi kiipeilemään monen tuhannen metrin korkeudessa. 

Miksi täällä tulee kaikesta väittelyä ja vänkäämistä?

"Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?" ei tarkoita samaa, kuin oletus, että "Martina Aitolehti kiipeäisi tuosta vaan vuorille, koska harrastaa triathlonia.", vaan yleisellä tasolla oletusta, että triathlon lajina on sen tyyppistä niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys-ja kuntoharjoittelua, josta uskoisi olevan ainoastaan hyötyä vuorikiipeilyn harrastajalle.

Sanottakoon, että triathlonin kutsuminen "lyhytkestoiseksi rypistykseksi" antaa kyllä jo ymmärtää, etteivät vastaajat ole ylipäätään kovin perehtyneitä kyseiseen lajiin.

Anteeksi mutta en haluaisi keskustella M. Aitolehdestä tässä ketjussa. Mielenkiintoinen aihe ryvettyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmisiä vaivaa... buggered if I know... halusin itsekin vain muistuttaa, että ketjun otsikossa on mainittu Lotan nimi ja sitä voi käyttää hänestä keskustellessa nimittelyn sijaan :(

Mitä Martinaan tulee, niin häntä taitaa kiinnostaa enemmän triathlonkisat kuin vuorikiipeily.

Mikäli tarkoitat sanaa sometyrkky, niin varsin pienestä tunnut mielesi pahoittavan.

Martina, jos kuka on sen määreen hyvä esimerkki, enkä todellakaan ymmärrä, miten hänestä ollaan jatkuvasti tekemässä lehtijuttuja ja haastatteluja, jotka eivät ainakaan itseäni voisi vähempää kiinnostaa, mutta hänen suhteensa juurikin tuo triathlon antaisi osviittaa, että on valmis ottamaan vastaan haasteita ja pohjakunnon puolesta ensi kesä voisi hyvinkin olla realistinen vuoren valloituksen, jos nyt aloittaisi kiipeilyyn tähtäävän harjoittelun.

Ihminen voi mieleltään ja kunnoltaan olla valmis moneenkin asiaan, mutta jos kotona on kouluikäiset tytöt, jotka pitäisi lähettää aamuisin kouluun ja iltapäivisin viedä harrastuksiin ja ehkä lohduttaa, jos ovat kipeitä, niin aika moni äiti jättää tuollaiset monen kuukauden vuorileireilyt väliin. Ihan koska haluaa olla niiden omien lastensa kanssa ja myös sen oman miehen.

Jos mieskin kiipeilee, niin varmasti yhdistää paria, muuten on kyllä vaara, että erottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Martina Aitolehti jos alkaa huiputtamaan niin mimmi kyllä menee ylös niin että hippulat vinkuu.

Hän on jo huiputtanut vaikka millä mitalla. Ei tosin vuoria. 

Ovat siis Lotan kanssa yhtä ansioituneita : )

Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?

En ole millään muotoa asiantuntija, mutta eiköhän vuorikiipeilyssä tarvita ihan eri ominaisuuksia kuin triathlonissa. Triathlonhan tapahtuu samoilla korkeuksilla koko ajan, joten siinä ilmanala pysyy samana koko suorituksen ajan. Sen sijaan vuorikiipeilyssä edetään koko ajan vain vähähappisempaan ympäristöön, joten vaikka olisi maailman paras kestävyyskunto, ei välttämättä kestä hapen vähyyden aiheuttamia reaktioita kehossa. Triathlon on myös vuorikiipeilyyn verrattuna suhteellisen lyhytkestoinen rypistys, joten senkin puoleen kehittää erilaisia ominaisuuksia kuin vuorikiipeily vaatii. Psyykkeen puolella taas triatholissa vaaditaan enemmän sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, kun taas vuorikiipeilyssä on hyvinkin tärkeää kestää odottelua ja periksi antamista. 

Vuorikiipeilyssähän siihen ilmanalaan totuttaudutaan joka tapauksessa vähitellen ennen varsinaista suoritusta.

Monet vuorikiipeilijät harrastavat myös juoksua ja/tai pyöräilyä, ja niiden lisäksi triathlonissa on mukana uinti, joten lajin harrastajat saavat erittäin monipuolista lihaskunto- ja kestävyysharjoitusta.

Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?

Avain sana: happi. On ihan eri asia uida ja pyöräillä ja juosta ilman korkeusvaihtelua ns. normaalissa ilmanalassa kuin kiivetä hyvin vähähappisissa korkeuksissa, jotka eivät ole monille ihmisille millään muotoa luontainen ympäristö. Vähähappiseen ilmaan sopeutuminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa enemmän ihmisen elimistön ominaisuudet kuin kestävyyskunto. Rapakuntoinen voi sopeutua korkeaan ilmanalaan paljon paremmin kuin huipputriathlonisti. Toki rapakuntoinen ei muuten vuorella pitkälle etene. Mutta pointti oli lähinnä se, että kestävyyskunto ei takaa sopeutumista vuoristo-olosuhteisiin. 

Kysymys kuuluu, onko triathlon vuorikiipeilijälle hyvää niin fyysistä- kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua?

Voitte toki antaa parempiakin esimerkkejä siitä, miten kiipeilijöiden kannattaa kuntoaan ylläpitää ja kohentaa, sillä jonkinlaista kestävyys- ja kuntoharjoittelua itse kukin kiipeilijä varmasti tarvitsee vuorille valmistautuessaan ja kiipeilykauden ulkopuolella.

Tuskin triathlonharrastu kiipeilijän hapenottokykyä ja ilmanalaan sopeutumista ainakaan haittaa ja heikentää, kuten tyrmäyksestänne päätellen voisi kuvitella.

Kysymys kuului: Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?

Vastaus siihen on: Siksi, että vuorikiipeily tapahtuu vähähappisemmassa ympäristössä kuin triathlon.

Ei tässä mitään tyrmätä. Kerrotaan vain, että triathlon suoritus ei takaa sitä, että kykenisi vuorikiipeilyyn. siitähän tuossa alkuperäisessä lainauksessa oli kyse. Kirjoittaja oletti, että Martina Aitolehti kiipeäisi tuosta vaan vuorille, koska harrastaa triathlonia. Tätä väitettä tässä sitten oiotaan kertomalla, että vuorikiipeily vaatii erilaisia ominaisuuksia kuin triathlon. Tietenkään siitä ei ole haittaa, jos on harrastanut triatholia, mutta ei se harrastus takaa, että kykenisi kiipeilemään monen tuhannen metrin korkeudessa. 

Miksi täällä tulee kaikesta väittelyä ja vänkäämistä?

"Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?" ei tarkoita samaa, kuin oletus, että "Martina Aitolehti kiipeäisi tuosta vaan vuorille, koska harrastaa triathlonia.", vaan yleisellä tasolla oletusta, että triathlon lajina on sen tyyppistä niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys-ja kuntoharjoittelua, josta uskoisi olevan ainoastaan hyötyä vuorikiipeilyn harrastajalle.

Sanottakoon, että triathlonin kutsuminen "lyhytkestoiseksi rypistykseksi" antaa kyllä jo ymmärtää, etteivät vastaajat ole ylipäätään kovin perehtyneitä kyseiseen lajiin.

Koska sinä väittelet itsestään selvästä asiasta. Sinulle on annettu useampikin kattava ja perusteltu vastaus siihen, miksi triathlon ei tue vuorikiipeilyharrastusta. Joo, antaa kestävyyskuntoa, mutta muuten ei tue oikeastaan mitenkään. Silti sinä jaksat jankuttaa, miten hyvää harjoitusta se olisi. Kun lukisit vastaukset ihan ajatuksen kanssa ymmärtäisit myös mitä tuolla "lyhytkestoisella" tarkoitetaan. Varmuuden vuoksi avaan sinulle asian rautalangan kera: triathlonissa yksi suoritus kestää sen kymmenen tuntia, vuorikiipeilyssä vuorella ollaan päiviä. Kun verrataan siihen, triathlon tosiaan on lyhyt suoritus, koska 10 tuntia on paljon vähemmän kuin monta vuorokautta. Jos ei tätä ymmärrä on kyllä pahasti puutetta muussakin kuin vuorikiipeilytietämyksessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Martina Aitolehti jos alkaa huiputtamaan niin mimmi kyllä menee ylös niin että hippulat vinkuu.

Hän on jo huiputtanut vaikka millä mitalla. Ei tosin vuoria. 

Ovat siis Lotan kanssa yhtä ansioituneita : )

Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?

En ole millään muotoa asiantuntija, mutta eiköhän vuorikiipeilyssä tarvita ihan eri ominaisuuksia kuin triathlonissa. Triathlonhan tapahtuu samoilla korkeuksilla koko ajan, joten siinä ilmanala pysyy samana koko suorituksen ajan. Sen sijaan vuorikiipeilyssä edetään koko ajan vain vähähappisempaan ympäristöön, joten vaikka olisi maailman paras kestävyyskunto, ei välttämättä kestä hapen vähyyden aiheuttamia reaktioita kehossa. Triathlon on myös vuorikiipeilyyn verrattuna suhteellisen lyhytkestoinen rypistys, joten senkin puoleen kehittää erilaisia ominaisuuksia kuin vuorikiipeily vaatii. Psyykkeen puolella taas triatholissa vaaditaan enemmän sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, kun taas vuorikiipeilyssä on hyvinkin tärkeää kestää odottelua ja periksi antamista. 

Vuorikiipeilyssähän siihen ilmanalaan totuttaudutaan joka tapauksessa vähitellen ennen varsinaista suoritusta.

Monet vuorikiipeilijät harrastavat myös juoksua ja/tai pyöräilyä, ja niiden lisäksi triathlonissa on mukana uinti, joten lajin harrastajat saavat erittäin monipuolista lihaskunto- ja kestävyysharjoitusta.

Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?

Avain sana: happi. On ihan eri asia uida ja pyöräillä ja juosta ilman korkeusvaihtelua ns. normaalissa ilmanalassa kuin kiivetä hyvin vähähappisissa korkeuksissa, jotka eivät ole monille ihmisille millään muotoa luontainen ympäristö. Vähähappiseen ilmaan sopeutuminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa enemmän ihmisen elimistön ominaisuudet kuin kestävyyskunto. Rapakuntoinen voi sopeutua korkeaan ilmanalaan paljon paremmin kuin huipputriathlonisti. Toki rapakuntoinen ei muuten vuorella pitkälle etene. Mutta pointti oli lähinnä se, että kestävyyskunto ei takaa sopeutumista vuoristo-olosuhteisiin. 

Kysymys kuuluu, onko triathlon vuorikiipeilijälle hyvää niin fyysistä- kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua?

Voitte toki antaa parempiakin esimerkkejä siitä, miten kiipeilijöiden kannattaa kuntoaan ylläpitää ja kohentaa, sillä jonkinlaista kestävyys- ja kuntoharjoittelua itse kukin kiipeilijä varmasti tarvitsee vuorille valmistautuessaan ja kiipeilykauden ulkopuolella.

Tuskin triathlonharrastu kiipeilijän hapenottokykyä ja ilmanalaan sopeutumista ainakaan haittaa ja heikentää, kuten tyrmäyksestänne päätellen voisi kuvitella.

Kysymys kuului: Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?

Vastaus siihen on: Siksi, että vuorikiipeily tapahtuu vähähappisemmassa ympäristössä kuin triathlon.

Ei tässä mitään tyrmätä. Kerrotaan vain, että triathlon suoritus ei takaa sitä, että kykenisi vuorikiipeilyyn. siitähän tuossa alkuperäisessä lainauksessa oli kyse. Kirjoittaja oletti, että Martina Aitolehti kiipeäisi tuosta vaan vuorille, koska harrastaa triathlonia. Tätä väitettä tässä sitten oiotaan kertomalla, että vuorikiipeily vaatii erilaisia ominaisuuksia kuin triathlon. Tietenkään siitä ei ole haittaa, jos on harrastanut triatholia, mutta ei se harrastus takaa, että kykenisi kiipeilemään monen tuhannen metrin korkeudessa. 

Miksi täällä tulee kaikesta väittelyä ja vänkäämistä?

"Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?" ei tarkoita samaa, kuin oletus, että "Martina Aitolehti kiipeäisi tuosta vaan vuorille, koska harrastaa triathlonia.", vaan yleisellä tasolla oletusta, että triathlon lajina on sen tyyppistä niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys-ja kuntoharjoittelua, josta uskoisi olevan ainoastaan hyötyä vuorikiipeilyn harrastajalle.

Sanottakoon, että triathlonin kutsuminen "lyhytkestoiseksi rypistykseksi" antaa kyllä jo ymmärtää, etteivät vastaajat ole ylipäätään kovin perehtyneitä kyseiseen lajiin.

Tarkka ilmaisu oli "vuorikiipeilyyn verrattuna suhteellisen lyhytkestoinen rypistys". Ei pidä irrottaa yksittäisiä sanoja asiayhteydestä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Martina Aitolehti jos alkaa huiputtamaan niin mimmi kyllä menee ylös niin että hippulat vinkuu.

Hän on jo huiputtanut vaikka millä mitalla. Ei tosin vuoria. 

Ovat siis Lotan kanssa yhtä ansioituneita : )

Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?

En ole millään muotoa asiantuntija, mutta eiköhän vuorikiipeilyssä tarvita ihan eri ominaisuuksia kuin triathlonissa. Triathlonhan tapahtuu samoilla korkeuksilla koko ajan, joten siinä ilmanala pysyy samana koko suorituksen ajan. Sen sijaan vuorikiipeilyssä edetään koko ajan vain vähähappisempaan ympäristöön, joten vaikka olisi maailman paras kestävyyskunto, ei välttämättä kestä hapen vähyyden aiheuttamia reaktioita kehossa. Triathlon on myös vuorikiipeilyyn verrattuna suhteellisen lyhytkestoinen rypistys, joten senkin puoleen kehittää erilaisia ominaisuuksia kuin vuorikiipeily vaatii. Psyykkeen puolella taas triatholissa vaaditaan enemmän sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, kun taas vuorikiipeilyssä on hyvinkin tärkeää kestää odottelua ja periksi antamista. 

Vuorikiipeilyssähän siihen ilmanalaan totuttaudutaan joka tapauksessa vähitellen ennen varsinaista suoritusta.

Monet vuorikiipeilijät harrastavat myös juoksua ja/tai pyöräilyä, ja niiden lisäksi triathlonissa on mukana uinti, joten lajin harrastajat saavat erittäin monipuolista lihaskunto- ja kestävyysharjoitusta.

Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?

Avain sana: happi. On ihan eri asia uida ja pyöräillä ja juosta ilman korkeusvaihtelua ns. normaalissa ilmanalassa kuin kiivetä hyvin vähähappisissa korkeuksissa, jotka eivät ole monille ihmisille millään muotoa luontainen ympäristö. Vähähappiseen ilmaan sopeutuminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa enemmän ihmisen elimistön ominaisuudet kuin kestävyyskunto. Rapakuntoinen voi sopeutua korkeaan ilmanalaan paljon paremmin kuin huipputriathlonisti. Toki rapakuntoinen ei muuten vuorella pitkälle etene. Mutta pointti oli lähinnä se, että kestävyyskunto ei takaa sopeutumista vuoristo-olosuhteisiin. 

Kysymys kuuluu, onko triathlon vuorikiipeilijälle hyvää niin fyysistä- kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua?

Voitte toki antaa parempiakin esimerkkejä siitä, miten kiipeilijöiden kannattaa kuntoaan ylläpitää ja kohentaa, sillä jonkinlaista kestävyys- ja kuntoharjoittelua itse kukin kiipeilijä varmasti tarvitsee vuorille valmistautuessaan ja kiipeilykauden ulkopuolella.

Tuskin triathlonharrastu kiipeilijän hapenottokykyä ja ilmanalaan sopeutumista ainakaan haittaa ja heikentää, kuten tyrmäyksestänne päätellen voisi kuvitella.

Kysymys kuului: Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?

Vastaus siihen on: Siksi, että vuorikiipeily tapahtuu vähähappisemmassa ympäristössä kuin triathlon.

Ei tässä mitään tyrmätä. Kerrotaan vain, että triathlon suoritus ei takaa sitä, että kykenisi vuorikiipeilyyn. siitähän tuossa alkuperäisessä lainauksessa oli kyse. Kirjoittaja oletti, että Martina Aitolehti kiipeäisi tuosta vaan vuorille, koska harrastaa triathlonia. Tätä väitettä tässä sitten oiotaan kertomalla, että vuorikiipeily vaatii erilaisia ominaisuuksia kuin triathlon. Tietenkään siitä ei ole haittaa, jos on harrastanut triatholia, mutta ei se harrastus takaa, että kykenisi kiipeilemään monen tuhannen metrin korkeudessa. 

Miksi täällä tulee kaikesta väittelyä ja vänkäämistä?

"Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?" ei tarkoita samaa, kuin oletus, että "Martina Aitolehti kiipeäisi tuosta vaan vuorille, koska harrastaa triathlonia.", vaan yleisellä tasolla oletusta, että triathlon lajina on sen tyyppistä niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys-ja kuntoharjoittelua, josta uskoisi olevan ainoastaan hyötyä vuorikiipeilyn harrastajalle.

Sanottakoon, että triathlonin kutsuminen "lyhytkestoiseksi rypistykseksi" antaa kyllä jo ymmärtää, etteivät vastaajat ole ylipäätään kovin perehtyneitä kyseiseen lajiin.

Koska sinä väittelet itsestään selvästä asiasta. Sinulle on annettu useampikin kattava ja perusteltu vastaus siihen, miksi triathlon ei tue vuorikiipeilyharrastusta. Joo, antaa kestävyyskuntoa, mutta muuten ei tue oikeastaan mitenkään. Silti sinä jaksat jankuttaa, miten hyvää harjoitusta se olisi. Kun lukisit vastaukset ihan ajatuksen kanssa ymmärtäisit myös mitä tuolla "lyhytkestoisella" tarkoitetaan. Varmuuden vuoksi avaan sinulle asian rautalangan kera: triathlonissa yksi suoritus kestää sen kymmenen tuntia, vuorikiipeilyssä vuorella ollaan päiviä. Kun verrataan siihen, triathlon tosiaan on lyhyt suoritus, koska 10 tuntia on paljon vähemmän kuin monta vuorokautta. Jos ei tätä ymmärrä on kyllä pahasti puutetta muussakin kuin vuorikiipeilytietämyksessä. 

Kun puhutaan vuorikiipeilijästä, puhutaan henkilöstä joka kiipeile vuorilla ja kun kysytään tukeeko triathlon tämän vuorikiipeilijän kestävyys- ja kuntoharjoittelua puhutaan aivan muusta kuin mihin tuossa on vastattu.