Lue keskustelun säännöt.
Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret
22.04.2019 |
Onko tällä asiasta jotain kokemusta vai onko tämä näitä netistä luettuja kivoja juttuja joista innostunut?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8599db9d-c1d9-4177-bab9-759b9e…
Kilimanjaro ei ole sama asia kuin Everest tai K2. On itseasiassa aika todennäköistä, että menehtyy yrittäessä.
Kommentit (6087)
Vierailija kirjoitti:
Antakaa nyt sen triathlonin olla!
Liittyy vuorikiipeilyyn kun mietitään, millainen liikunta tukee vuorikiipeilyn harrastajaa vuorille valmistauduttaessa.
Keskustelutyyli, kuinka jopa mainitaan, ettei olla asiantuntijoita, mutta toisten mielipiteet tyrmätään silti erittäin aggressiivisesti ja paremmin tiedetään, kuinka rapakunnollakin voi pärjätä vuorilla paremmin kuin triathlonharrastuksella kertovat hyvin paljon ketjun keskustelijoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa nyt sen triathlonin olla!
Liittyy vuorikiipeilyyn kun mietitään, millainen liikunta tukee vuorikiipeilyn harrastajaa vuorille valmistauduttaessa.
Laskettelurinteen tms. kipuaminen ylös alas PAINAVA reppu selässä, välillä juosten, välillä kävellen, välillä rymyten louhikossa ja vaikeassa maastossa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt laittoi instan storyyn kuvan kun heräsi päikkäreiltä.
Miksei puhu mitään siitä että ovat tulleet alas eivätkä käyneet huipulla??
Huono häviäjä
Sehän olikin jo tiedossa. Hitto jos oliskin huiputtanut, ni olis kyllä instagram laulanut. Vähintään pari alusasu kuvaa vuorilta ja jumalan kiittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Martina Aitolehti jos alkaa huiputtamaan niin mimmi kyllä menee ylös niin että hippulat vinkuu.
Hän on jo huiputtanut vaikka millä mitalla. Ei tosin vuoria.
Ovat siis Lotan kanssa yhtä ansioituneita : )
Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?
En ole millään muotoa asiantuntija, mutta eiköhän vuorikiipeilyssä tarvita ihan eri ominaisuuksia kuin triathlonissa. Triathlonhan tapahtuu samoilla korkeuksilla koko ajan, joten siinä ilmanala pysyy samana koko suorituksen ajan. Sen sijaan vuorikiipeilyssä edetään koko ajan vain vähähappisempaan ympäristöön, joten vaikka olisi maailman paras kestävyyskunto, ei välttämättä kestä hapen vähyyden aiheuttamia reaktioita kehossa. Triathlon on myös vuorikiipeilyyn verrattuna suhteellisen lyhytkestoinen rypistys, joten senkin puoleen kehittää erilaisia ominaisuuksia kuin vuorikiipeily vaatii. Psyykkeen puolella taas triatholissa vaaditaan enemmän sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, kun taas vuorikiipeilyssä on hyvinkin tärkeää kestää odottelua ja periksi antamista.
Vuorikiipeilyssähän siihen ilmanalaan totuttaudutaan joka tapauksessa vähitellen ennen varsinaista suoritusta.
Monet vuorikiipeilijät harrastavat myös juoksua ja/tai pyöräilyä, ja niiden lisäksi triathlonissa on mukana uinti, joten lajin harrastajat saavat erittäin monipuolista lihaskunto- ja kestävyysharjoitusta.
Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?
Avain sana: happi. On ihan eri asia uida ja pyöräillä ja juosta ilman korkeusvaihtelua ns. normaalissa ilmanalassa kuin kiivetä hyvin vähähappisissa korkeuksissa, jotka eivät ole monille ihmisille millään muotoa luontainen ympäristö. Vähähappiseen ilmaan sopeutuminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa enemmän ihmisen elimistön ominaisuudet kuin kestävyyskunto. Rapakuntoinen voi sopeutua korkeaan ilmanalaan paljon paremmin kuin huipputriathlonisti. Toki rapakuntoinen ei muuten vuorella pitkälle etene. Mutta pointti oli lähinnä se, että kestävyyskunto ei takaa sopeutumista vuoristo-olosuhteisiin.
Kysymys kuuluu, onko triathlon vuorikiipeilijälle hyvää niin fyysistä- kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua?
Voitte toki antaa parempiakin esimerkkejä siitä, miten kiipeilijöiden kannattaa kuntoaan ylläpitää ja kohentaa, sillä jonkinlaista kestävyys- ja kuntoharjoittelua itse kukin kiipeilijä varmasti tarvitsee vuorille valmistautuessaan ja kiipeilykauden ulkopuolella.
Tuskin triathlonharrastu kiipeilijän hapenottokykyä ja ilmanalaan sopeutumista ainakaan haittaa ja heikentää, kuten tyrmäyksestänne päätellen voisi kuvitella.
Kysymys kuului: Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?
Vastaus siihen on: Siksi, että vuorikiipeily tapahtuu vähähappisemmassa ympäristössä kuin triathlon.
Ei tässä mitään tyrmätä. Kerrotaan vain, että triathlon suoritus ei takaa sitä, että kykenisi vuorikiipeilyyn. siitähän tuossa alkuperäisessä lainauksessa oli kyse. Kirjoittaja oletti, että Martina Aitolehti kiipeäisi tuosta vaan vuorille, koska harrastaa triathlonia. Tätä väitettä tässä sitten oiotaan kertomalla, että vuorikiipeily vaatii erilaisia ominaisuuksia kuin triathlon. Tietenkään siitä ei ole haittaa, jos on harrastanut triatholia, mutta ei se harrastus takaa, että kykenisi kiipeilemään monen tuhannen metrin korkeudessa.
Miksi täällä tulee kaikesta väittelyä ja vänkäämistä?
"Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?" ei tarkoita samaa, kuin oletus, että "Martina Aitolehti kiipeäisi tuosta vaan vuorille, koska harrastaa triathlonia.", vaan yleisellä tasolla oletusta, että triathlon lajina on sen tyyppistä niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys-ja kuntoharjoittelua, josta uskoisi olevan ainoastaan hyötyä vuorikiipeilyn harrastajalle.
Sanottakoon, että triathlonin kutsuminen "lyhytkestoiseksi rypistykseksi" antaa kyllä jo ymmärtää, etteivät vastaajat ole ylipäätään kovin perehtyneitä kyseiseen lajiin.
Koska sinä väittelet itsestään selvästä asiasta. Sinulle on annettu useampikin kattava ja perusteltu vastaus siihen, miksi triathlon ei tue vuorikiipeilyharrastusta. Joo, antaa kestävyyskuntoa, mutta muuten ei tue oikeastaan mitenkään. Silti sinä jaksat jankuttaa, miten hyvää harjoitusta se olisi. Kun lukisit vastaukset ihan ajatuksen kanssa ymmärtäisit myös mitä tuolla "lyhytkestoisella" tarkoitetaan. Varmuuden vuoksi avaan sinulle asian rautalangan kera: triathlonissa yksi suoritus kestää sen kymmenen tuntia, vuorikiipeilyssä vuorella ollaan päiviä. Kun verrataan siihen, triathlon tosiaan on lyhyt suoritus, koska 10 tuntia on paljon vähemmän kuin monta vuorokautta. Jos ei tätä ymmärrä on kyllä pahasti puutetta muussakin kuin vuorikiipeilytietämyksessä.
Triathlon, kuten muutkin pitkäkestoiset kestävyyslajit ovat parasta mahdollista fysiikan harjoittelua korkeille vuorille. Niissä harjoitellaan tarkalleen niitä kuntofysiikan ominaisuuksia, joita isoilla vuorilla tarvitaan, eli pikäkestoista aerobista rasitusta. Triathlonistin 15-30 viikkoharjoitustunnit valmistavat erinomaisesti viikkoja/kuukausia kestävään retkikuntaan. Vuorikiipeilyn etenemisessä pyritään AINA pysymään aerobisella alueella, jotta kuntoresurssit eivät romahda ja aiheuta sippaamista vuorella. Merenpinnantasolla tapahtuva kuntoharjoittelu on paljon tehokkaampaa, kuin korkealla. Sopeutuminen on aivan eri asia, kuin fyysisen kunnon rakentaminen. Suomesta löytyy välittömästi tuhansia henkilöitä, jotka kuntopohjansa puolesta olisivat valmiita Everestin huiputtamiseen. Sopeutuminen onkin sitten toinen juttu. Sopeutumista ei voi harjoitella "pankkiin". Sen voi tehdä ainoastaan korkealla viikkojen aikana ja se säilyy lyhyen ajan.
Ennen kevään Everest retkikuntaa kannattaa triathlonistin siirtää harjoitteluaan lajinomaiseksi, jotta kehon uusia rasituksia ei tarvitse kärsiä vuorella. Talven kuukaudet 30 kilon rinkan kanssa vaeltamista umpihangessa valmistaa täydellisesti vuorten haasteisiin. Aamulla metsään ja illalla pois kerran pari viikossa. Siihen kylkeen valitsemaansa aerobista harjoittelua.
Kiipeily- ja pelastustekniikat ovat sitten oma lukunsa. Yhteenvetona kuitenkin se, että triathlonin kaltaiset kestävyyslajit ovat vuorikunnon kannalta ylivoimaisia.
Jukka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...Niitä saa myös suht pieneen tilaan sullottua, mutta esim ylävuoristokengät vievät paljon tilaa. Itse kannan rinkassa "helposti" 50% omasta painosta, mutta onhan se pikkasen eri kantaa sama tuolla kahdeksassa tuhannessa.
Kengät pidetään jalassa. 8 kilsassa ei tarvitse kantaa kuin hätävaroja, kuten rukkaset, juotavaa, naposteltavaa, sponsoriviiri, kamera, nenäliinoja ym. Muut on puettu päälle.
Omassa huiputuksessani Everestille, rinkkani painoi huiputuspäivänä aika tarkasti 20 kiloa. 2 kpl happipulloja, 3 litraa nestettä, kamera, videokamera, purtavaa, ym. sälää mahdollista pakkoyöpymistä varten ennen 8300 metrin leiriin pääsemistä. Siihen sitten päällä olevat vaatteet, ylävuoristokengät ja jäähakut, niin taisi olla 30 kiloa tavaraa kannettavana oman kehonpainon lisäksi. Painoin silloin 72 kiloa. Päivän pituus 8300 metrin teltasta huipulle ja 7400 metrin telttaan hieman yli 14 tuntia. Lisähapet loppu alastullessa 8500 metrin korkeudessa. Itse tein, itse kannoin. Eli, kyllä tuota rompetta kulkee matkassa aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Konkari kirjoitti:
Jukka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...Niitä saa myös suht pieneen tilaan sullottua, mutta esim ylävuoristokengät vievät paljon tilaa. Itse kannan rinkassa "helposti" 50% omasta painosta, mutta onhan se pikkasen eri kantaa sama tuolla kahdeksassa tuhannessa.
Kengät pidetään jalassa. 8 kilsassa ei tarvitse kantaa kuin hätävaroja, kuten rukkaset, juotavaa, naposteltavaa, sponsoriviiri, kamera, nenäliinoja ym. Muut on puettu päälle.
Omassa huiputuksessani Everestille, rinkkani painoi huiputuspäivänä aika tarkasti 20 kiloa. 2 kpl happipulloja, 3 litraa nestettä, kamera, videokamera, purtavaa, ym. sälää mahdollista pakkoyöpymistä varten ennen 8300 metrin leiriin pääsemistä. Siihen sitten päällä olevat vaatteet, ylävuoristokengät ja jäähakut, niin taisi olla 30 kiloa tavaraa kannettavana oman kehonpainon lisäksi. Painoin silloin 72 kiloa. Päivän pituus 8300 metrin teltasta huipulle ja 7400 metrin telttaan hieman yli 14 tuntia. Lisähapet loppu alastullessa 8500 metrin korkeudessa. Itse tein, itse kannoin. Eli, kyllä tuota rompetta kulkee matkassa aika paljon.
30 kiloa tavaraa on todella paljon. Perus maratoonari tai triatlonisti on tottunut kantamaan mukanaan lähinnä shortsit ja aurinkolasit ja muistuttaa olemukseltaan kuivan kesän oravaa, niin kyllähän siinä helposti alkaa läkähdyttää kun niskassa on vähän muutakin.. Tämä on sellainen asia joka selviää vain kokeilemalla, muuten ihmisen on sitä vaikea uskoa.
Massiivinen taakka! Itse olen raskaimmillaan tuonut yläleirin tavarat 6500 m korkeudesta alas perusleiriin 5400 m korkeuteen. Reppu painoi 32 kg. Kovaa puuhaa. Minä olin silloin 69 kg ja tiukkaa lihasta. Ylhäällä ei taakkoja punnittu kun jousivaaka oli perusleirissä.
Itse en ole tupakoinut yli 7 km korkeudessa, kun ei maistunut. Mutta alempana toki ja siihen varmaan perustuu hyvä keuhkojen toiminta :) Tällä hetkellä VO2max 46 urheilukellon mukaan merenpinnan tasolla, mikä on tällaiselle ikälopulle hyvä arvo. Wikipedia: Mount Everestin huipulla (8848 m) keskimääräisen vuorikiipeilijän hapenottokyky on vain 15 ml/kg/min. Hoh hoijaa!!! Ei paljon jalka nouse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jukka kirjoitti:
Massiivinen taakka! Itse olen raskaimmillaan tuonut yläleirin tavarat 6500 m korkeudesta alas perusleiriin 5400 m korkeuteen. Reppu painoi 32 kg. Kovaa puuhaa. Minä olin silloin 69 kg ja tiukkaa lihasta. Ylhäällä ei taakkoja punnittu kun jousivaaka oli perusleirissä.
Itse en ole tupakoinut yli 7 km korkeudessa, kun ei maistunut. Mutta alempana toki ja siihen varmaan perustuu hyvä keuhkojen toiminta :) Tällä hetkellä VO2max 46 urheilukellon mukaan merenpinnan tasolla, mikä on tällaiselle ikälopulle hyvä arvo. Wikipedia: Mount Everestin huipulla (8848 m) keskimääräisen vuorikiipeilijän hapenottokyky on vain 15 ml/kg/min. Hoh hoijaa!!! Ei paljon jalka nouse.
Jukan kanssa varmaankin aikoinaan rupateltu. Oma VO2max nyt samoilla kieppeillä 47. Ikäloppu 56 v täälläkin.
Siihen italialaisen pelastusoperaatioonhan se sitten meni se paras huiputushetki. Mutta aikoo yrittää ensi kesänä uudestaan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä se pelastusoperaatio Alexin kiipeämistä estänyt. Olisivat ihan hyvin voineet lähteä samaan aikaan, mutta mikähän esti?🤔 Kuinka vaikeaa voikaan olla myöntää epäonnistuneensa. Aina on joku tekosyy.
Vierailija kirjoitti:
Eipä se pelastusoperaatio Alexin kiipeämistä estänyt. Olisivat ihan hyvin voineet lähteä samaan aikaan, mutta mikähän esti?🤔 Kuinka vaikeaa voikaan olla myöntää epäonnistuneensa. Aina on joku tekosyy.
Et yhtään tiedä mistä on kyse mutta olet päättänyt että tekosyy. Okei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskokaa jo nyt, että Don ja Lotta olivat jo laskeutuneet alas perusleiriin kun Don päätti lähteä pelastustoimiin. Huiputus oli keskeytetty jostain syystä ja Alex soolokiipeilijänä jatkoi omaa suoritustaan ja suunnitelmaansa huipulle.
Se minkä vuoksi Don ja Lotta laskeutuivat perusleiriin saattaa olla liian hidas eteneminen ( Lotta ) tai ongelmat aklimatisoitumisessa ( Lotta ). Turhaa esittää, että Donin siirtyminen pelastustoimiin olisi syy siihen, että huipulle ei päästy. Aikajana on luettavissa explorerswebissä.
Storyssa kertoo suunnittelevansa jo uutta seikkailua. Näyttää kuvassa sairaalta, vuori vienyt voimat?. Toivottavasti saa itsensä kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eskola kirjoitti:
Uskokaa jo nyt, että Don ja Lotta olivat jo laskeutuneet alas perusleiriin kun Don päätti lähteä pelastustoimiin. Huiputus oli keskeytetty jostain syystä ja Alex soolokiipeilijänä jatkoi omaa suoritustaan ja suunnitelmaansa huipulle.
Se minkä vuoksi Don ja Lotta laskeutuivat perusleiriin saattaa olla liian hidas eteneminen ( Lotta ) tai ongelmat aklimatisoitumisessa ( Lotta ). Turhaa esittää, että Donin siirtyminen pelastustoimiin olisi syy siihen, että huipulle ei päästy. Aikajana on luettavissa explorerswebissä.
Siellähän raportoitiin vaarallisista olosuhteista sekä K2:lla ja G2:lla jo silloin Lotan ja Bowien ekan kiipeilyn aikaan eli sekin voinut vaikuttaa tuohon etenemiseen. Erittäin kokenut Adrian Ballinger totesi kiipeilynsä jälkeen "Very simply - never again! Ei voinut itsekään ymmärtää, miksi oli kiivennyt sellaisella riskillä.
Eskola kirjoitti:
Uskokaa jo nyt, että Don ja Lotta olivat jo laskeutuneet alas perusleiriin kun Don päätti lähteä pelastustoimiin. Huiputus oli keskeytetty jostain syystä ja Alex soolokiipeilijänä jatkoi omaa suoritustaan ja suunnitelmaansa huipulle.
Se minkä vuoksi Don ja Lotta laskeutuivat perusleiriin saattaa olla liian hidas eteneminen ( Lotta ) tai ongelmat aklimatisoitumisessa ( Lotta ). Turhaa esittää, että Donin siirtyminen pelastustoimiin olisi syy siihen, että huipulle ei päästy. Aikajana on luettavissa explorerswebissä.
No hei haloo on normaalia palata takaisin perusleiriin tuossa kohtaa. Sillä lailla asiat juuri tehdään. Se mitä Alex teki oli epänormaalia eli jäi ylös. Ilmeisesti koska sääikkunan kanssa oli riskiä? Noh, Lotta ja Don tosiaan sitten menetti sääikkunan eikä vähiten siksi että tuli se pelastaminen. Mutta siis se että kolmosleiriin jälkeen palataan alas ja sen jälkeen vasta on summit push on normaali käytäntö. Ja Alex ei neljännellä kierroksellaan enää malttanut. Hän oli viisi päivää ylhäällä, se ei ole normaalia vaan hirveä rutistus ja taistelu niin kuin hän muistaakseni kirjoitti. Näin minä tän jutun käsitän.
Vierailija kirjoitti:
Eskola kirjoitti:
Uskokaa jo nyt, että Don ja Lotta olivat jo laskeutuneet alas perusleiriin kun Don päätti lähteä pelastustoimiin. Huiputus oli keskeytetty jostain syystä ja Alex soolokiipeilijänä jatkoi omaa suoritustaan ja suunnitelmaansa huipulle.
Se minkä vuoksi Don ja Lotta laskeutuivat perusleiriin saattaa olla liian hidas eteneminen ( Lotta ) tai ongelmat aklimatisoitumisessa ( Lotta ). Turhaa esittää, että Donin siirtyminen pelastustoimiin olisi syy siihen, että huipulle ei päästy. Aikajana on luettavissa explorerswebissä.No hei haloo on normaalia palata takaisin perusleiriin tuossa kohtaa. Sillä lailla asiat juuri tehdään. Se mitä Alex teki oli epänormaalia eli jäi ylös. Ilmeisesti koska sääikkunan kanssa oli riskiä? Noh, Lotta ja Don tosiaan sitten menetti sääikkunan eikä vähiten siksi että tuli se pelastaminen. Mutta siis se että kolmosleiriin jälkeen palataan alas ja sen jälkeen vasta on summit push on normaali käytäntö. Ja Alex ei neljännellä kierroksellaan enää malttanut. Hän oli viisi päivää ylhäällä, se ei ole normaalia vaan hirveä rutistus ja taistelu niin kuin hän muistaakseni kirjoitti. Näin minä tän jutun käsitän.
Yritin löytää sitä Gavanin tekstiä jossa kertoi ettei ole ollut koskaan noin kauan yli 7000 metrin tms eli viisi vuorokautta mutta en vaan löydä. Joka tapauksessa kun lähtivät kohti kolmosleiriä tarkoitus oli Gavanin instan mukaan yöpyä 1-2 yötä ja näin saattaa loppuun aklimatisoituminen. Eli tulla välissä alas. Mutta koska joku syy, veikkaan sääolosuhteet, Lotta ja Don jatkoivat alkuperäisen suunnitelman mukaan tulemalla alas ja Gavan rutisti summitin viettäen ylhäällä viisi päivää.
Gavanilla on ainakin ollut hauskaa Lotan ja Donin kanssa.
Deeply grateful to my climbing partners and friends Don Bowie and Lotta Hintsa for "the time of my life" moments spent while roped together.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eskola kirjoitti:
Uskokaa jo nyt, että Don ja Lotta olivat jo laskeutuneet alas perusleiriin kun Don päätti lähteä pelastustoimiin. Huiputus oli keskeytetty jostain syystä ja Alex soolokiipeilijänä jatkoi omaa suoritustaan ja suunnitelmaansa huipulle.
Se minkä vuoksi Don ja Lotta laskeutuivat perusleiriin saattaa olla liian hidas eteneminen ( Lotta ) tai ongelmat aklimatisoitumisessa ( Lotta ). Turhaa esittää, että Donin siirtyminen pelastustoimiin olisi syy siihen, että huipulle ei päästy. Aikajana on luettavissa explorerswebissä.No hei haloo on normaalia palata takaisin perusleiriin tuossa kohtaa. Sillä lailla asiat juuri tehdään. Se mitä Alex teki oli epänormaalia eli jäi ylös. Ilmeisesti koska sääikkunan kanssa oli riskiä? Noh, Lotta ja Don tosiaan sitten menetti sääikkunan eikä vähiten siksi että tuli se pelastaminen. Mutta siis se että kolmosleiriin jälkeen palataan alas ja sen jälkeen vasta on summit push on normaali käytäntö. Ja Alex ei neljännellä kierroksellaan enää malttanut. Hän oli viisi päivää ylhäällä, se ei ole normaalia vaan hirveä rutistus ja taistelu niin kuin hän muistaakseni kirjoitti. Näin minä tän jutun käsitän.
Yritin löytää sitä Gavanin tekstiä jossa kertoi ettei ole ollut koskaan noin kauan yli 7000 metrin tms eli viisi vuorokautta mutta en vaan löydä. Joka tapauksessa kun lähtivät kohti kolmosleiriä tarkoitus oli Gavanin instan mukaan yöpyä 1-2 yötä ja näin saattaa loppuun aklimatisoituminen. Eli tulla välissä alas. Mutta koska joku syy, veikkaan sääolosuhteet, Lotta ja Don jatkoivat alkuperäisen suunnitelman mukaan tulemalla alas ja Gavan rutisti summitin viettäen ylhäällä viisi päivää.
No niin, nyt löysin sen. Google kääntäjän läpi:
10. heinäkuuta, kun lähdimme Don Bowien ja Lotta Hintsan kanssa perustamaan kolmas leiri, suunnitelmana oli nukkua kaksi yötä 7000 metrin korkeudessa (=kakkosrotaatio) ja siten suorittaa akklimaatioprosessi. Meidän oli sitten laskeuduttava perusleiriin levätäkseen ja ollessamme sitten optimaalisessa kunnossa huipun nousuun (= normaali toiminta, vasta kolmannella rotaatiolla huipulle). Meillä oli uusia laitteita ja tarvikkeita vain kuuden päivän valtion vuoristoalueelle. Lopuksi, kuusi päivää muuttui vähintään yhdeksitoista, ja akklimatisoitumisen nousu muuttui jopa piikin (summit) viimeiseksi nousuksi (eli Gavan jätti viimeisen rotaation pois). Se on pisin kompakti aika, jonka olen koskaan viettänyt perusleirin yläpuolella missään retkikunnassa. Se oli erittäin kovaa ja intensiivistä työtä, ja viisi peräkkäistä yötä vietti yli 7000 metriä (kun oli tarkoitus alun perin olla kaksi yötä).
Ts. Lotta ja Bowie toimivat ilmeisesti sitten alkuperäisen suunnitelman mukaan, joka olisi voinut onnistua ilman sitä pelastusoperaatiota.
^Kaksi päivää 7000 metrissä on riittävä sopeutuminen kaikille kasitonnisille. Käytännössä sopeutuminen tapahtuu parhaiten huiputtamiseen 6000-7000 metrin korkeuksissa ja lähestymisosa alemmilla tasoilla max. 500 korkeusmetriä päivässä 4500 metrin jälkeen. Tähän kuuluu tietysti aina palaaminen alle 5600 metrin, jotta voi tapahtua täyttä palautumista. Tiedän kaksi heppua, jotka viettivät tasan kaksi viikkoa 6400 metrin korkeudessa, sieltä tehden muutaman päiväretken 7000-7500 metrin korkeuteen. Sen jälkeen huiputtivat Ison Een. Se on kuitenkin poikkeuksellista. Iso korkeus pitkään ollen syö suurimmalta osalta tankin tyhjäksi. itse vietin huippukeikalla 4 vuorokautta yli 7000 metrissä. Veti naatiksi. Kontasin 6400 metrin leiriin.
Ketju on lukittu.
Antakaa nyt sen triathlonin olla!