Lue keskustelun säännöt.
Vauvan yrittäminen tässä tilanteessa, mitä mieltä?
Olen 28v ja mieheni 45v ja olemme kihloissa ja tarkoitus mennä naimisiin vuodenvaihteessa. Olemme kummatkin akateemisesti koulutettuja ja hyvät työpaikat, MUTTA minä tällä hetkellä määräaikaisena. Minulle on luvattu vuodenvaihteessa toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta ja asiasta on sähköposti. Mietin, että olisiko tyhmää alkaa yrittää vauvaa nyt kesänkynnyksellä? Vaikea uskoa, että työnantajani jättäisi tuon vakinaistamisen tekemättä raskauden takia tai saisi ainakin liiton juristit niskaan syrjinnästä, jos näin tekisi. Mitä mieltä olette? Kannattausiko antaa vauvahaaveiden odottaa tuohon vakinaistamiseen asti vai vain rohkeasti aloittaa yritys? Vauvakuume on kova, etenkin miehelläni. Lisäksi olemme molemmat tietoisia siitä, ettei ehkä heti tärppää ja senkin takia voisi olla hyvä aloittaa yritys jo nyt.
Kommentit (354)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen, mutta vanha ja kokenut kirjoitti:
Aloittaja, olet oikeasti viisas, kun pohdit asiaa etukäteen!
Mutta minun mieleeni tuli monta muutakin avointa kysymystä :
Miksi odotatte vuodenvaihteeseen sitä maistraatissa vihkimistä?
Onko se vakinainen työsuhde mikään tae selviytyä lapsen tuomista velvoitteista?
Jos saat vakinaisen paikan, niin millainen se työtehtävä mahtaa olla esim. kolmen vuoden päästä, kun ehkä palaat töihin hoitovapaalta?
Sitoutuisiko vauvakuumetta poteva mies hoitamaan lapsen sinun palkallisen äitiyslomasi jälkeen, jotta sinä saisit kehittää uraasi vakinaisessa työpaikassasi, jos sinustaa tuntuu, että muuten jäät kelkasta?Ja ylipäänsä, jos suhteenne on luotettavasti vakaalla pohjalla (ole rehellinen itsellesi!), niin eikö se yhteinen halu vanhemmuuteen riitä siihen, että vauva voi tulla teillekin?
Älä noteeraa kommentteja miehen iästä, siittiöt toimivat, jos toimivat, jopa 70- vuotiailla. Vammaisuutta voi aiheutua monesta muustakin syystä, kuin iästä, mm. alkoholin käyttö, tupakointi, geeniperimä, raskauden aikaiset komplikaatiot, sattuma. MUTTA, jos näitä pitäisi etukäteen pelätä, niin kukaan ei tekisi lapsia. Vain alkoholi ja tupakka sekä terve sisäilma ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa.
Onko teillä nykymaailmassa mitään takeita siitä, mitä noissa tavallaan muiden käsissä olevissa asioissa voi tapahtua? Vastaan itse: ei ole.Jos jäät työttömäksi, pyydä sitten miestäsi säästämään sinulle vajaaksi jäävää eläkerahastoa, kunnes taas saat töitä. Sitoutuisiko hän? Siis, jo1s liittonne kestää.
Oletteko valmiit luopumaan paremmasta elintasosta ja elämään vaikka pienessä rahapulassa entiseen verrattuna, jos vaikka jompikumpi jää työttömäksi, sairastuu, jne? Jos hyvinvointivaltiomme antaa perusturvan, Suomessa ei nälkään kuitenkaan pitäisi kuolla.
Minusta vakinaista työpaikkaa tärkeämpää kuitenkin on, kuinka paljon molemmat olette oikeasti sitoutuneet vanhemmuuden tuomiin velvoitteisiin siihen kuuluvan ilon lisäksi. Mies potee ehkä ikänsä vuoksi vauvakuumetta, mutta kysypä edes nuo edellä olevat kysymykset häneltä. Jos hän on valmis myös samoihin "uhrauksiin", mitä naiselta pidetään itsestään selvyytenä, kuten työstä poissaolojen (vanhempainlomat, lapsen sairauspäivät, yövalvomiset, molempien omissa harrastuksissa vuorottelut, jne) ,
niin antakaa palaa vaan! Ja onnea yritykseen:)Olemme jo sopineet mieheni kanssa, että mikäli vauvan saamme, minä jäisin kotiin ensimmäiseksi vuodeksi ja hän vielä puoleksi vuodeksi ennen päivähoitoa. Haluamme mennä naimisiin tiettynä päivämääränä vuodenvaihteessa, samana kuin tapamisemme. Olen hammaslääkäri ja kävisin äitiyslomallakin alan koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa ja lukisin alan kirjallisuutta. Vuoden kotonaolo ei vielä ruostuta taitoja, onneksi. Suhteemme on vakaalla pohjalla ja mies aidosti sitoutunut perhe-elämään, puhuu paljon, miten hänkin haluaa sitten hoitaa vauvaa ja mitä aikoo lapsen kanssa tehdä. Eiköhän kaikki mene hyvin. :) Päätimme nyt kuitenkin lykätä yrittämistä viran saamiseen asti.
Ap
” Kävisin äitiyslomallakin koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa”
Hirveen paljon sinua näyttää kiinnostavan lapsen hoitaminen. Ei tulisi mieleenkään hypätä koulutuksissa lapsen ensimmäisenä vuotena. No, kukin tavallaan. Tuntuu kyllä, että et ole valmis lastehankintaan, kun tässä vaiheessa pyörii mielessä jo työ.No tällä alalla (hammaslääkäri) hoitosuositukset, tekniikka ja välineistö muuttuvat sellaista tahtia, ettei oikein voi jättää täydennyskoulutuksia väliin, jos haluaa äitiysloman jälkeenkin tarjota potilaille hyvää nykysuositusten mukaista hoitoa. Koulutukset kestävät max viikonlopun (eli jos kaukana, niin yksi yö pois kotoa), eikä näitä ole kuin muutamia vuodessa. En ymmärrä, miksei isä voisi huolehtia vauvasta tuota aikaa. Voisivat tietysti tulla myös mukaan koulutuskaupunkiin viikonlopuksi.
Ap
Trollihan sinä olet :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen, mutta vanha ja kokenut kirjoitti:
Aloittaja, olet oikeasti viisas, kun pohdit asiaa etukäteen!
Mutta minun mieleeni tuli monta muutakin avointa kysymystä :
Miksi odotatte vuodenvaihteeseen sitä maistraatissa vihkimistä?
Onko se vakinainen työsuhde mikään tae selviytyä lapsen tuomista velvoitteista?
Jos saat vakinaisen paikan, niin millainen se työtehtävä mahtaa olla esim. kolmen vuoden päästä, kun ehkä palaat töihin hoitovapaalta?
Sitoutuisiko vauvakuumetta poteva mies hoitamaan lapsen sinun palkallisen äitiyslomasi jälkeen, jotta sinä saisit kehittää uraasi vakinaisessa työpaikassasi, jos sinustaa tuntuu, että muuten jäät kelkasta?Ja ylipäänsä, jos suhteenne on luotettavasti vakaalla pohjalla (ole rehellinen itsellesi!), niin eikö se yhteinen halu vanhemmuuteen riitä siihen, että vauva voi tulla teillekin?
Älä noteeraa kommentteja miehen iästä, siittiöt toimivat, jos toimivat, jopa 70- vuotiailla. Vammaisuutta voi aiheutua monesta muustakin syystä, kuin iästä, mm. alkoholin käyttö, tupakointi, geeniperimä, raskauden aikaiset komplikaatiot, sattuma. MUTTA, jos näitä pitäisi etukäteen pelätä, niin kukaan ei tekisi lapsia. Vain alkoholi ja tupakka sekä terve sisäilma ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa.
Onko teillä nykymaailmassa mitään takeita siitä, mitä noissa tavallaan muiden käsissä olevissa asioissa voi tapahtua? Vastaan itse: ei ole.Jos jäät työttömäksi, pyydä sitten miestäsi säästämään sinulle vajaaksi jäävää eläkerahastoa, kunnes taas saat töitä. Sitoutuisiko hän? Siis, jo1s liittonne kestää.
Oletteko valmiit luopumaan paremmasta elintasosta ja elämään vaikka pienessä rahapulassa entiseen verrattuna, jos vaikka jompikumpi jää työttömäksi, sairastuu, jne? Jos hyvinvointivaltiomme antaa perusturvan, Suomessa ei nälkään kuitenkaan pitäisi kuolla.
Minusta vakinaista työpaikkaa tärkeämpää kuitenkin on, kuinka paljon molemmat olette oikeasti sitoutuneet vanhemmuuden tuomiin velvoitteisiin siihen kuuluvan ilon lisäksi. Mies potee ehkä ikänsä vuoksi vauvakuumetta, mutta kysypä edes nuo edellä olevat kysymykset häneltä. Jos hän on valmis myös samoihin "uhrauksiin", mitä naiselta pidetään itsestään selvyytenä, kuten työstä poissaolojen (vanhempainlomat, lapsen sairauspäivät, yövalvomiset, molempien omissa harrastuksissa vuorottelut, jne) ,
niin antakaa palaa vaan! Ja onnea yritykseen:)Olemme jo sopineet mieheni kanssa, että mikäli vauvan saamme, minä jäisin kotiin ensimmäiseksi vuodeksi ja hän vielä puoleksi vuodeksi ennen päivähoitoa. Haluamme mennä naimisiin tiettynä päivämääränä vuodenvaihteessa, samana kuin tapamisemme. Olen hammaslääkäri ja kävisin äitiyslomallakin alan koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa ja lukisin alan kirjallisuutta. Vuoden kotonaolo ei vielä ruostuta taitoja, onneksi. Suhteemme on vakaalla pohjalla ja mies aidosti sitoutunut perhe-elämään, puhuu paljon, miten hänkin haluaa sitten hoitaa vauvaa ja mitä aikoo lapsen kanssa tehdä. Eiköhän kaikki mene hyvin. :) Päätimme nyt kuitenkin lykätä yrittämistä viran saamiseen asti.
Ap
” Kävisin äitiyslomallakin koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa”
Hirveen paljon sinua näyttää kiinnostavan lapsen hoitaminen. Ei tulisi mieleenkään hypätä koulutuksissa lapsen ensimmäisenä vuotena. No, kukin tavallaan. Tuntuu kyllä, että et ole valmis lastehankintaan, kun tässä vaiheessa pyörii mielessä jo työ.No tällä alalla (hammaslääkäri) hoitosuositukset, tekniikka ja välineistö muuttuvat sellaista tahtia, ettei oikein voi jättää täydennyskoulutuksia väliin, jos haluaa äitiysloman jälkeenkin tarjota potilaille hyvää nykysuositusten mukaista hoitoa. Koulutukset kestävät max viikonlopun (eli jos kaukana, niin yksi yö pois kotoa), eikä näitä ole kuin muutamia vuodessa. En ymmärrä, miksei isä voisi huolehtia vauvasta tuota aikaa. Voisivat tietysti tulla myös mukaan koulutuskaupunkiin viikonlopuksi.
Ap
Joo, mitäs jos laittaisit miehen hoitamaan vauvaa heti, niin pääset töihin? Ei tarvitse hoitaa vauvaa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen, mutta vanha ja kokenut kirjoitti:
Aloittaja, olet oikeasti viisas, kun pohdit asiaa etukäteen!
Mutta minun mieleeni tuli monta muutakin avointa kysymystä :
Miksi odotatte vuodenvaihteeseen sitä maistraatissa vihkimistä?
Onko se vakinainen työsuhde mikään tae selviytyä lapsen tuomista velvoitteista?
Jos saat vakinaisen paikan, niin millainen se työtehtävä mahtaa olla esim. kolmen vuoden päästä, kun ehkä palaat töihin hoitovapaalta?
Sitoutuisiko vauvakuumetta poteva mies hoitamaan lapsen sinun palkallisen äitiyslomasi jälkeen, jotta sinä saisit kehittää uraasi vakinaisessa työpaikassasi, jos sinustaa tuntuu, että muuten jäät kelkasta?Ja ylipäänsä, jos suhteenne on luotettavasti vakaalla pohjalla (ole rehellinen itsellesi!), niin eikö se yhteinen halu vanhemmuuteen riitä siihen, että vauva voi tulla teillekin?
Älä noteeraa kommentteja miehen iästä, siittiöt toimivat, jos toimivat, jopa 70- vuotiailla. Vammaisuutta voi aiheutua monesta muustakin syystä, kuin iästä, mm. alkoholin käyttö, tupakointi, geeniperimä, raskauden aikaiset komplikaatiot, sattuma. MUTTA, jos näitä pitäisi etukäteen pelätä, niin kukaan ei tekisi lapsia. Vain alkoholi ja tupakka sekä terve sisäilma ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa.
Onko teillä nykymaailmassa mitään takeita siitä, mitä noissa tavallaan muiden käsissä olevissa asioissa voi tapahtua? Vastaan itse: ei ole.Jos jäät työttömäksi, pyydä sitten miestäsi säästämään sinulle vajaaksi jäävää eläkerahastoa, kunnes taas saat töitä. Sitoutuisiko hän? Siis, jo1s liittonne kestää.
Oletteko valmiit luopumaan paremmasta elintasosta ja elämään vaikka pienessä rahapulassa entiseen verrattuna, jos vaikka jompikumpi jää työttömäksi, sairastuu, jne? Jos hyvinvointivaltiomme antaa perusturvan, Suomessa ei nälkään kuitenkaan pitäisi kuolla.
Minusta vakinaista työpaikkaa tärkeämpää kuitenkin on, kuinka paljon molemmat olette oikeasti sitoutuneet vanhemmuuden tuomiin velvoitteisiin siihen kuuluvan ilon lisäksi. Mies potee ehkä ikänsä vuoksi vauvakuumetta, mutta kysypä edes nuo edellä olevat kysymykset häneltä. Jos hän on valmis myös samoihin "uhrauksiin", mitä naiselta pidetään itsestään selvyytenä, kuten työstä poissaolojen (vanhempainlomat, lapsen sairauspäivät, yövalvomiset, molempien omissa harrastuksissa vuorottelut, jne) ,
niin antakaa palaa vaan! Ja onnea yritykseen:)Olemme jo sopineet mieheni kanssa, että mikäli vauvan saamme, minä jäisin kotiin ensimmäiseksi vuodeksi ja hän vielä puoleksi vuodeksi ennen päivähoitoa. Haluamme mennä naimisiin tiettynä päivämääränä vuodenvaihteessa, samana kuin tapamisemme. Olen hammaslääkäri ja kävisin äitiyslomallakin alan koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa ja lukisin alan kirjallisuutta. Vuoden kotonaolo ei vielä ruostuta taitoja, onneksi. Suhteemme on vakaalla pohjalla ja mies aidosti sitoutunut perhe-elämään, puhuu paljon, miten hänkin haluaa sitten hoitaa vauvaa ja mitä aikoo lapsen kanssa tehdä. Eiköhän kaikki mene hyvin. :) Päätimme nyt kuitenkin lykätä yrittämistä viran saamiseen asti.
Ap
” Kävisin äitiyslomallakin koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa”
Hirveen paljon sinua näyttää kiinnostavan lapsen hoitaminen. Ei tulisi mieleenkään hypätä koulutuksissa lapsen ensimmäisenä vuotena. No, kukin tavallaan. Tuntuu kyllä, että et ole valmis lastehankintaan, kun tässä vaiheessa pyörii mielessä jo työ.No tällä alalla (hammaslääkäri) hoitosuositukset, tekniikka ja välineistö muuttuvat sellaista tahtia, ettei oikein voi jättää täydennyskoulutuksia väliin, jos haluaa äitiysloman jälkeenkin tarjota potilaille hyvää nykysuositusten mukaista hoitoa. Koulutukset kestävät max viikonlopun (eli jos kaukana, niin yksi yö pois kotoa), eikä näitä ole kuin muutamia vuodessa. En ymmärrä, miksei isä voisi huolehtia vauvasta tuota aikaa. Voisivat tietysti tulla myös mukaan koulutuskaupunkiin viikonlopuksi.
Ap
Joo, mitäs jos laittaisit miehen hoitamaan vauvaa heti, niin pääset töihin? Ei tarvitse hoitaa vauvaa ollenkaan.
Lapsella olisi meidän tilanteessamme kaksi vanhempaa: Äiti ja isä. Miksei isäkin voisi yksin hoitaa lasta päivän tai kaksi, jos äidillä tärkeä meno? Toisin päinhän pidetään ihan normaalina, että äiti hoitaa vauvaa yksin kotona miehen ollessa esim. työmatkalla. Eikö nykyään pidetä ihan hyvänä vaan, että kumpikin vanhempi osallistuu lapsenhoitoon tasapuolisesti? Ja vaikka minusta tulisi äiti, ei se tarkoita sitä, etteikö minulla saisi olla elämää kodin ulkopuolella. 24/7-kotiäitiys ei ole ainoa tapa olla hyvä äiti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen, mutta vanha ja kokenut kirjoitti:
Aloittaja, olet oikeasti viisas, kun pohdit asiaa etukäteen!
Mutta minun mieleeni tuli monta muutakin avointa kysymystä :
Miksi odotatte vuodenvaihteeseen sitä maistraatissa vihkimistä?
Onko se vakinainen työsuhde mikään tae selviytyä lapsen tuomista velvoitteista?
Jos saat vakinaisen paikan, niin millainen se työtehtävä mahtaa olla esim. kolmen vuoden päästä, kun ehkä palaat töihin hoitovapaalta?
Sitoutuisiko vauvakuumetta poteva mies hoitamaan lapsen sinun palkallisen äitiyslomasi jälkeen, jotta sinä saisit kehittää uraasi vakinaisessa työpaikassasi, jos sinustaa tuntuu, että muuten jäät kelkasta?Ja ylipäänsä, jos suhteenne on luotettavasti vakaalla pohjalla (ole rehellinen itsellesi!), niin eikö se yhteinen halu vanhemmuuteen riitä siihen, että vauva voi tulla teillekin?
Älä noteeraa kommentteja miehen iästä, siittiöt toimivat, jos toimivat, jopa 70- vuotiailla. Vammaisuutta voi aiheutua monesta muustakin syystä, kuin iästä, mm. alkoholin käyttö, tupakointi, geeniperimä, raskauden aikaiset komplikaatiot, sattuma. MUTTA, jos näitä pitäisi etukäteen pelätä, niin kukaan ei tekisi lapsia. Vain alkoholi ja tupakka sekä terve sisäilma ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa.
Onko teillä nykymaailmassa mitään takeita siitä, mitä noissa tavallaan muiden käsissä olevissa asioissa voi tapahtua? Vastaan itse: ei ole.Jos jäät työttömäksi, pyydä sitten miestäsi säästämään sinulle vajaaksi jäävää eläkerahastoa, kunnes taas saat töitä. Sitoutuisiko hän? Siis, jo1s liittonne kestää.
Oletteko valmiit luopumaan paremmasta elintasosta ja elämään vaikka pienessä rahapulassa entiseen verrattuna, jos vaikka jompikumpi jää työttömäksi, sairastuu, jne? Jos hyvinvointivaltiomme antaa perusturvan, Suomessa ei nälkään kuitenkaan pitäisi kuolla.
Minusta vakinaista työpaikkaa tärkeämpää kuitenkin on, kuinka paljon molemmat olette oikeasti sitoutuneet vanhemmuuden tuomiin velvoitteisiin siihen kuuluvan ilon lisäksi. Mies potee ehkä ikänsä vuoksi vauvakuumetta, mutta kysypä edes nuo edellä olevat kysymykset häneltä. Jos hän on valmis myös samoihin "uhrauksiin", mitä naiselta pidetään itsestään selvyytenä, kuten työstä poissaolojen (vanhempainlomat, lapsen sairauspäivät, yövalvomiset, molempien omissa harrastuksissa vuorottelut, jne) ,
niin antakaa palaa vaan! Ja onnea yritykseen:)Olemme jo sopineet mieheni kanssa, että mikäli vauvan saamme, minä jäisin kotiin ensimmäiseksi vuodeksi ja hän vielä puoleksi vuodeksi ennen päivähoitoa. Haluamme mennä naimisiin tiettynä päivämääränä vuodenvaihteessa, samana kuin tapamisemme. Olen hammaslääkäri ja kävisin äitiyslomallakin alan koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa ja lukisin alan kirjallisuutta. Vuoden kotonaolo ei vielä ruostuta taitoja, onneksi. Suhteemme on vakaalla pohjalla ja mies aidosti sitoutunut perhe-elämään, puhuu paljon, miten hänkin haluaa sitten hoitaa vauvaa ja mitä aikoo lapsen kanssa tehdä. Eiköhän kaikki mene hyvin. :) Päätimme nyt kuitenkin lykätä yrittämistä viran saamiseen asti.
Ap
” Kävisin äitiyslomallakin koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa”
Hirveen paljon sinua näyttää kiinnostavan lapsen hoitaminen. Ei tulisi mieleenkään hypätä koulutuksissa lapsen ensimmäisenä vuotena. No, kukin tavallaan. Tuntuu kyllä, että et ole valmis lastehankintaan, kun tässä vaiheessa pyörii mielessä jo työ.No tällä alalla (hammaslääkäri) hoitosuositukset, tekniikka ja välineistö muuttuvat sellaista tahtia, ettei oikein voi jättää täydennyskoulutuksia väliin, jos haluaa äitiysloman jälkeenkin tarjota potilaille hyvää nykysuositusten mukaista hoitoa. Koulutukset kestävät max viikonlopun (eli jos kaukana, niin yksi yö pois kotoa), eikä näitä ole kuin muutamia vuodessa. En ymmärrä, miksei isä voisi huolehtia vauvasta tuota aikaa. Voisivat tietysti tulla myös mukaan koulutuskaupunkiin viikonlopuksi.
Ap
Joo, mitäs jos laittaisit miehen hoitamaan vauvaa heti, niin pääset töihin? Ei tarvitse hoitaa vauvaa ollenkaan.
Lapsella olisi meidän tilanteessamme kaksi vanhempaa: Äiti ja isä. Miksei isäkin voisi yksin hoitaa lasta päivän tai kaksi, jos äidillä tärkeä meno? Toisin päinhän pidetään ihan normaalina, että äiti hoitaa vauvaa yksin kotona miehen ollessa esim. työmatkalla. Eikö nykyään pidetä ihan hyvänä vaan, että kumpikin vanhempi osallistuu lapsenhoitoon tasapuolisesti? Ja vaikka minusta tulisi äiti, ei se tarkoita sitä, etteikö minulla saisi olla elämää kodin ulkopuolella. 24/7-kotiäitiys ei ole ainoa tapa olla hyvä äiti.
Ap
Juu, kyllähän sä voit olla kotoa pois vaikka heti syntymän jälkeen. Mikset voisi olla?😲
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen, mutta vanha ja kokenut kirjoitti:
Aloittaja, olet oikeasti viisas, kun pohdit asiaa etukäteen!
Mutta minun mieleeni tuli monta muutakin avointa kysymystä :
Miksi odotatte vuodenvaihteeseen sitä maistraatissa vihkimistä?
Onko se vakinainen työsuhde mikään tae selviytyä lapsen tuomista velvoitteista?
Jos saat vakinaisen paikan, niin millainen se työtehtävä mahtaa olla esim. kolmen vuoden päästä, kun ehkä palaat töihin hoitovapaalta?
Sitoutuisiko vauvakuumetta poteva mies hoitamaan lapsen sinun palkallisen äitiyslomasi jälkeen, jotta sinä saisit kehittää uraasi vakinaisessa työpaikassasi, jos sinustaa tuntuu, että muuten jäät kelkasta?Ja ylipäänsä, jos suhteenne on luotettavasti vakaalla pohjalla (ole rehellinen itsellesi!), niin eikö se yhteinen halu vanhemmuuteen riitä siihen, että vauva voi tulla teillekin?
Älä noteeraa kommentteja miehen iästä, siittiöt toimivat, jos toimivat, jopa 70- vuotiailla. Vammaisuutta voi aiheutua monesta muustakin syystä, kuin iästä, mm. alkoholin käyttö, tupakointi, geeniperimä, raskauden aikaiset komplikaatiot, sattuma. MUTTA, jos näitä pitäisi etukäteen pelätä, niin kukaan ei tekisi lapsia. Vain alkoholi ja tupakka sekä terve sisäilma ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa.
Onko teillä nykymaailmassa mitään takeita siitä, mitä noissa tavallaan muiden käsissä olevissa asioissa voi tapahtua? Vastaan itse: ei ole.Jos jäät työttömäksi, pyydä sitten miestäsi säästämään sinulle vajaaksi jäävää eläkerahastoa, kunnes taas saat töitä. Sitoutuisiko hän? Siis, jo1s liittonne kestää.
Oletteko valmiit luopumaan paremmasta elintasosta ja elämään vaikka pienessä rahapulassa entiseen verrattuna, jos vaikka jompikumpi jää työttömäksi, sairastuu, jne? Jos hyvinvointivaltiomme antaa perusturvan, Suomessa ei nälkään kuitenkaan pitäisi kuolla.
Minusta vakinaista työpaikkaa tärkeämpää kuitenkin on, kuinka paljon molemmat olette oikeasti sitoutuneet vanhemmuuden tuomiin velvoitteisiin siihen kuuluvan ilon lisäksi. Mies potee ehkä ikänsä vuoksi vauvakuumetta, mutta kysypä edes nuo edellä olevat kysymykset häneltä. Jos hän on valmis myös samoihin "uhrauksiin", mitä naiselta pidetään itsestään selvyytenä, kuten työstä poissaolojen (vanhempainlomat, lapsen sairauspäivät, yövalvomiset, molempien omissa harrastuksissa vuorottelut, jne) ,
niin antakaa palaa vaan! Ja onnea yritykseen:)Olemme jo sopineet mieheni kanssa, että mikäli vauvan saamme, minä jäisin kotiin ensimmäiseksi vuodeksi ja hän vielä puoleksi vuodeksi ennen päivähoitoa. Haluamme mennä naimisiin tiettynä päivämääränä vuodenvaihteessa, samana kuin tapamisemme. Olen hammaslääkäri ja kävisin äitiyslomallakin alan koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa ja lukisin alan kirjallisuutta. Vuoden kotonaolo ei vielä ruostuta taitoja, onneksi. Suhteemme on vakaalla pohjalla ja mies aidosti sitoutunut perhe-elämään, puhuu paljon, miten hänkin haluaa sitten hoitaa vauvaa ja mitä aikoo lapsen kanssa tehdä. Eiköhän kaikki mene hyvin. :) Päätimme nyt kuitenkin lykätä yrittämistä viran saamiseen asti.
Ap
” Kävisin äitiyslomallakin koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa”
Hirveen paljon sinua näyttää kiinnostavan lapsen hoitaminen. Ei tulisi mieleenkään hypätä koulutuksissa lapsen ensimmäisenä vuotena. No, kukin tavallaan. Tuntuu kyllä, että et ole valmis lastehankintaan, kun tässä vaiheessa pyörii mielessä jo työ.No tällä alalla (hammaslääkäri) hoitosuositukset, tekniikka ja välineistö muuttuvat sellaista tahtia, ettei oikein voi jättää täydennyskoulutuksia väliin, jos haluaa äitiysloman jälkeenkin tarjota potilaille hyvää nykysuositusten mukaista hoitoa. Koulutukset kestävät max viikonlopun (eli jos kaukana, niin yksi yö pois kotoa), eikä näitä ole kuin muutamia vuodessa. En ymmärrä, miksei isä voisi huolehtia vauvasta tuota aikaa. Voisivat tietysti tulla myös mukaan koulutuskaupunkiin viikonlopuksi.
Ap
Joo, mitäs jos laittaisit miehen hoitamaan vauvaa heti, niin pääset töihin? Ei tarvitse hoitaa vauvaa ollenkaan.
Lapsella olisi meidän tilanteessamme kaksi vanhempaa: Äiti ja isä. Miksei isäkin voisi yksin hoitaa lasta päivän tai kaksi, jos äidillä tärkeä meno? Toisin päinhän pidetään ihan normaalina, että äiti hoitaa vauvaa yksin kotona miehen ollessa esim. työmatkalla. Eikö nykyään pidetä ihan hyvänä vaan, että kumpikin vanhempi osallistuu lapsenhoitoon tasapuolisesti? Ja vaikka minusta tulisi äiti, ei se tarkoita sitä, etteikö minulla saisi olla elämää kodin ulkopuolella. 24/7-kotiäitiys ei ole ainoa tapa olla hyvä äiti.
Ap[/
Kannattaa varautua myös siihen lapsettomuuteen. Ei kannata etukäteen iloita hurjasti ja tehdä suunnitelmia, kun ei ikinä tiedä. Oma vaimo on 31 ja minä 45 emmekä saa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen, mutta vanha ja kokenut kirjoitti:
Aloittaja, olet oikeasti viisas, kun pohdit asiaa etukäteen!
Mutta minun mieleeni tuli monta muutakin avointa kysymystä :
Miksi odotatte vuodenvaihteeseen sitä maistraatissa vihkimistä?
Onko se vakinainen työsuhde mikään tae selviytyä lapsen tuomista velvoitteista?
Jos saat vakinaisen paikan, niin millainen se työtehtävä mahtaa olla esim. kolmen vuoden päästä, kun ehkä palaat töihin hoitovapaalta?
Sitoutuisiko vauvakuumetta poteva mies hoitamaan lapsen sinun palkallisen äitiyslomasi jälkeen, jotta sinä saisit kehittää uraasi vakinaisessa työpaikassasi, jos sinustaa tuntuu, että muuten jäät kelkasta?Ja ylipäänsä, jos suhteenne on luotettavasti vakaalla pohjalla (ole rehellinen itsellesi!), niin eikö se yhteinen halu vanhemmuuteen riitä siihen, että vauva voi tulla teillekin?
Älä noteeraa kommentteja miehen iästä, siittiöt toimivat, jos toimivat, jopa 70- vuotiailla. Vammaisuutta voi aiheutua monesta muustakin syystä, kuin iästä, mm. alkoholin käyttö, tupakointi, geeniperimä, raskauden aikaiset komplikaatiot, sattuma. MUTTA, jos näitä pitäisi etukäteen pelätä, niin kukaan ei tekisi lapsia. Vain alkoholi ja tupakka sekä terve sisäilma ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa.
Onko teillä nykymaailmassa mitään takeita siitä, mitä noissa tavallaan muiden käsissä olevissa asioissa voi tapahtua? Vastaan itse: ei ole.Jos jäät työttömäksi, pyydä sitten miestäsi säästämään sinulle vajaaksi jäävää eläkerahastoa, kunnes taas saat töitä. Sitoutuisiko hän? Siis, jo1s liittonne kestää.
Oletteko valmiit luopumaan paremmasta elintasosta ja elämään vaikka pienessä rahapulassa entiseen verrattuna, jos vaikka jompikumpi jää työttömäksi, sairastuu, jne? Jos hyvinvointivaltiomme antaa perusturvan, Suomessa ei nälkään kuitenkaan pitäisi kuolla.
Minusta vakinaista työpaikkaa tärkeämpää kuitenkin on, kuinka paljon molemmat olette oikeasti sitoutuneet vanhemmuuden tuomiin velvoitteisiin siihen kuuluvan ilon lisäksi. Mies potee ehkä ikänsä vuoksi vauvakuumetta, mutta kysypä edes nuo edellä olevat kysymykset häneltä. Jos hän on valmis myös samoihin "uhrauksiin", mitä naiselta pidetään itsestään selvyytenä, kuten työstä poissaolojen (vanhempainlomat, lapsen sairauspäivät, yövalvomiset, molempien omissa harrastuksissa vuorottelut, jne) ,
niin antakaa palaa vaan! Ja onnea yritykseen:)Olemme jo sopineet mieheni kanssa, että mikäli vauvan saamme, minä jäisin kotiin ensimmäiseksi vuodeksi ja hän vielä puoleksi vuodeksi ennen päivähoitoa. Haluamme mennä naimisiin tiettynä päivämääränä vuodenvaihteessa, samana kuin tapamisemme. Olen hammaslääkäri ja kävisin äitiyslomallakin alan koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa ja lukisin alan kirjallisuutta. Vuoden kotonaolo ei vielä ruostuta taitoja, onneksi. Suhteemme on vakaalla pohjalla ja mies aidosti sitoutunut perhe-elämään, puhuu paljon, miten hänkin haluaa sitten hoitaa vauvaa ja mitä aikoo lapsen kanssa tehdä. Eiköhän kaikki mene hyvin. :) Päätimme nyt kuitenkin lykätä yrittämistä viran saamiseen asti.
Ap
Oletteko varautuneet lapsettomuuteen? Meinaan ettei tule liikaa pettymyksiä
Aloittaisin yrittämisen ehdottomasti heti. Jos lasta ei sitten saakaan, niin asia jää vaivaamaan koko loppu iäksi. Mies on kyllä vähän vanha jo, ei voi mitään. Miksi ei ole aiemmin hankkinut lapsia, jos kerta vielä vauvakuume?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös hammaslääkäreistä ole suuri pula? Miksi jäät odottamaan vakinaistusta, jos töitä on aina tarjolla? Toisaalta lapsi syntyisi joka tapauksessa aikaisintaan ensi vuonna eli 2020, ellei syntyisi ennen aikojaan. Lapsi menee silloin kouluun 2027. Ja miehesi on silloin 53 vai 54? Meinaan vaan, että ei teillä oikeasti ole aikaa odotella. Mitä pidempään odotatte, sitä vähemmän jää yhteistä aikaa miehelle ja lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Mies on liian vanha.
Mies parhaassa iässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaisin yrittämisen ehdottomasti heti. Jos lasta ei sitten saakaan, niin asia jää vaivaamaan koko loppu iäksi. Mies on kyllä vähän vanha jo, ei voi mitään. Miksi ei ole aiemmin hankkinut lapsia, jos kerta vielä vauvakuume?
Mies oli pitkään naimisissa naisen kanssa, joka ei voinut saada lapsia. Ero tuli kuitenkin muista syistä. Tietysti on mahdollista, että jäisimme lapsettomiksi. Samoin on mahdollista, että aneurysma poksahtaa aivoissa ja kuolen vielä tänään. Kannattaako silti aina maalailla piruja seinille ja varautua siihen pahimpaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen, mutta vanha ja kokenut kirjoitti:
Aloittaja, olet oikeasti viisas, kun pohdit asiaa etukäteen!
Mutta minun mieleeni tuli monta muutakin avointa kysymystä :
Miksi odotatte vuodenvaihteeseen sitä maistraatissa vihkimistä?
Onko se vakinainen työsuhde mikään tae selviytyä lapsen tuomista velvoitteista?
Jos saat vakinaisen paikan, niin millainen se työtehtävä mahtaa olla esim. kolmen vuoden päästä, kun ehkä palaat töihin hoitovapaalta?
Sitoutuisiko vauvakuumetta poteva mies hoitamaan lapsen sinun palkallisen äitiyslomasi jälkeen, jotta sinä saisit kehittää uraasi vakinaisessa työpaikassasi, jos sinustaa tuntuu, että muuten jäät kelkasta?Ja ylipäänsä, jos suhteenne on luotettavasti vakaalla pohjalla (ole rehellinen itsellesi!), niin eikö se yhteinen halu vanhemmuuteen riitä siihen, että vauva voi tulla teillekin?
Älä noteeraa kommentteja miehen iästä, siittiöt toimivat, jos toimivat, jopa 70- vuotiailla. Vammaisuutta voi aiheutua monesta muustakin syystä, kuin iästä, mm. alkoholin käyttö, tupakointi, geeniperimä, raskauden aikaiset komplikaatiot, sattuma. MUTTA, jos näitä pitäisi etukäteen pelätä, niin kukaan ei tekisi lapsia. Vain alkoholi ja tupakka sekä terve sisäilma ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa.
Onko teillä nykymaailmassa mitään takeita siitä, mitä noissa tavallaan muiden käsissä olevissa asioissa voi tapahtua? Vastaan itse: ei ole.Jos jäät työttömäksi, pyydä sitten miestäsi säästämään sinulle vajaaksi jäävää eläkerahastoa, kunnes taas saat töitä. Sitoutuisiko hän? Siis, jo1s liittonne kestää.
Oletteko valmiit luopumaan paremmasta elintasosta ja elämään vaikka pienessä rahapulassa entiseen verrattuna, jos vaikka jompikumpi jää työttömäksi, sairastuu, jne? Jos hyvinvointivaltiomme antaa perusturvan, Suomessa ei nälkään kuitenkaan pitäisi kuolla.
Minusta vakinaista työpaikkaa tärkeämpää kuitenkin on, kuinka paljon molemmat olette oikeasti sitoutuneet vanhemmuuden tuomiin velvoitteisiin siihen kuuluvan ilon lisäksi. Mies potee ehkä ikänsä vuoksi vauvakuumetta, mutta kysypä edes nuo edellä olevat kysymykset häneltä. Jos hän on valmis myös samoihin "uhrauksiin", mitä naiselta pidetään itsestään selvyytenä, kuten työstä poissaolojen (vanhempainlomat, lapsen sairauspäivät, yövalvomiset, molempien omissa harrastuksissa vuorottelut, jne) ,
niin antakaa palaa vaan! Ja onnea yritykseen:)Olemme jo sopineet mieheni kanssa, että mikäli vauvan saamme, minä jäisin kotiin ensimmäiseksi vuodeksi ja hän vielä puoleksi vuodeksi ennen päivähoitoa. Haluamme mennä naimisiin tiettynä päivämääränä vuodenvaihteessa, samana kuin tapamisemme. Olen hammaslääkäri ja kävisin äitiyslomallakin alan koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa ja lukisin alan kirjallisuutta. Vuoden kotonaolo ei vielä ruostuta taitoja, onneksi. Suhteemme on vakaalla pohjalla ja mies aidosti sitoutunut perhe-elämään, puhuu paljon, miten hänkin haluaa sitten hoitaa vauvaa ja mitä aikoo lapsen kanssa tehdä. Eiköhän kaikki mene hyvin. :) Päätimme nyt kuitenkin lykätä yrittämistä viran saamiseen asti.
Ap
” Kävisin äitiyslomallakin koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa”
Hirveen paljon sinua näyttää kiinnostavan lapsen hoitaminen. Ei tulisi mieleenkään hypätä koulutuksissa lapsen ensimmäisenä vuotena. No, kukin tavallaan. Tuntuu kyllä, että et ole valmis lastehankintaan, kun tässä vaiheessa pyörii mielessä jo työ.No tällä alalla (hammaslääkäri) hoitosuositukset, tekniikka ja välineistö muuttuvat sellaista tahtia, ettei oikein voi jättää täydennyskoulutuksia väliin, jos haluaa äitiysloman jälkeenkin tarjota potilaille hyvää nykysuositusten mukaista hoitoa. Koulutukset kestävät max viikonlopun (eli jos kaukana, niin yksi yö pois kotoa), eikä näitä ole kuin muutamia vuodessa. En ymmärrä, miksei isä voisi huolehtia vauvasta tuota aikaa. Voisivat tietysti tulla myös mukaan koulutuskaupunkiin viikonlopuksi.
Ap
Joo, mitäs jos laittaisit miehen hoitamaan vauvaa heti, niin pääset töihin? Ei tarvitse hoitaa vauvaa ollenkaan.
Lapsella olisi meidän tilanteessamme kaksi vanhempaa: Äiti ja isä. Miksei isäkin voisi yksin hoitaa lasta päivän tai kaksi, jos äidillä tärkeä meno? Toisin päinhän pidetään ihan normaalina, että äiti hoitaa vauvaa yksin kotona miehen ollessa esim. työmatkalla. Eikö nykyään pidetä ihan hyvänä vaan, että kumpikin vanhempi osallistuu lapsenhoitoon tasapuolisesti? Ja vaikka minusta tulisi äiti, ei se tarkoita sitä, etteikö minulla saisi olla elämää kodin ulkopuolella. 24/7-kotiäitiys ei ole ainoa tapa olla hyvä äiti.
Ap
Juu, kyllähän sä voit olla kotoa pois vaikka heti syntymän jälkeen. Mikset voisi olla?😲
Fiktiohahmolle kaikki onnistuu! On kätevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaako miehesi lapsia? Jaksaako hän vauva-arkea vielä? Tämä ei ole millään ilkeydellä sanottu.
Itse olin 32 ja mieheni 46 kun saimme ensimmäisen lapsen. Huomasi, että mies ei jaksanut samalla tavalla kuin nuoremmat ehkä jaksavat . Mies oli entinen kilpairheilija ja vannoi että haluaa lapsia.
Tämä kommentti ei ole siis mikään katkeruus ja ilkeys kommentti, vaan oma kokemukseni. Uskon ja toivon, että miehesi jaksaa, mutta kannattaa silti muistaa, että ikä tuo mukanaan myös haasteita.
Sinuna yrittäisin nyt heti miehesi kanssa. Toivon teille tsemppiä❤️
Eikö tuo ole enemmän luonteesta kiinni? Varsinkaan kun ei puhuta mistään päälke 70-vuotiaasta miehestä.
Mun mies oli 37 kun sai esikoisen ja 44 kun saatiin toinen ja ihan samalla tavalla on jaksanut hoitaa ja osallistua kuin esikoisen kanssa. Vaihtaa vaippoja, herää yöllä jos tarvitsee(ei onneksi ole paljoa tarvinnut), syöttää, leikittää, halailee ja hoitaa muutenkin. On läheinen ja osallistuva isä.
Ja on "rapakunnossa" 😅 Normaalipainoinen kuitenkin vaikka siellä ylärajoilla huitelee.
Ja raskaaksi tulin molemmilla kerroilla ekasta kierrosta.
Toisella kertaa ajattelin että aletaan vaan yrittämään heti kun voi mennä kauemmin aikaa kun ikää on molemmilla enemmän. Itse olin 33-vuotias silloin.
No heti tärppäsi ja ei olisi voinut täydellisempää hetkeä olla vauvan syntymälle. Jäin äitiyslomalle (määräaikaisesta joka päättyi vähän ennen äitiyslomaa eikä jatkettu) kun esikoinen aloitti koulun. Nyt olen koti-äiti, kuopus kohta 2-vuotias. On ollut aikaa miettiä tulevaisuutta ja palaan koulun penkille vuoden päästä.
Me vanhemmat ollaan perus duunareita terveydenhuollon parista.
Ap yrittäkää vaan jo jos siltä tuntuu 😊
Ja jos sopimusta ei vakinaisteta niin sinulle löytyy ihan varmasti muu ja kenties parempikin työpaikka!
Ja vielä, lapset on ihan tavallisia lapsia. Ei ole kehitysvammaa eikä muutakaan. Kuopus varsinkin vaikuttaa fiksulta kaverilta joka oppii nopeasti.
;[/quote]
Ylilääkäriltä saamassani sähköpostissa lukee suunnilleen näin: "Olemme saaneet sinusta positiivista palautetta ja otamme sinut mielellämme virkaan, kun sellainen vuodenvaihteessa eläköitymisen myötä vapautuu". Olen ajatellut jäädä töistä pois noin vuodeksi, mikäli saamme lapsen, ja mieheni jäisi tämän jälkeen kotiin vielä noin puoleksi vuodeksi. Koska olen hammaslääkäri, minulla ei ole samanlaista uraa ja sillä etenemistä kuin monella muulla alalla vaan teen hammaslääkärin töitä ja palkkani pysyy jotakuinkin samana. Eri asia tietysti, jos lähden jossain vaiheessa erikoistumaan, mutta se ei ole vielä vuosiin ajankohtaista. Ammatillinen kehittyminen on toki toivottavaa koko työiän.
Ap[/quote]
Tuo on niin avoimesti ilmaistu, ettei sitä voi pitää minään paikan tarjoamisena.
Toiseksi paikka laitetaan hakuun ja täytetään hakemusten perusteella. Et sinä voi tietää, ketkä sitä hakevat.
Mieluummin kannattaa hakea nyt heti vakituista virkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaisin yrittämisen ehdottomasti heti. Jos lasta ei sitten saakaan, niin asia jää vaivaamaan koko loppu iäksi. Mies on kyllä vähän vanha jo, ei voi mitään. Miksi ei ole aiemmin hankkinut lapsia, jos kerta vielä vauvakuume?
Mies oli pitkään naimisissa naisen kanssa, joka ei voinut saada lapsia. Ero tuli kuitenkin muista syistä. Tietysti on mahdollista, että jäisimme lapsettomiksi. Samoin on mahdollista, että aneurysma poksahtaa aivoissa ja kuolen vielä tänään. Kannattaako silti aina maalailla piruja seinille ja varautua siihen pahimpaan?
Ap
Mistä tiedät 100% varmuudella, että nainen oli se, joka ei voinut saada lapsia? Tiedän näitä ihmisiä, jotka itse pakenevat omaa ongelmaa ja laittavat toisen syylliseksi. Kun kaveri ja sen mies erosivat , niin kuultiin jälkeenpäin kuinka tämä kaverin ex-mies oli kertonut nykyiselleen, ettei kaverini voi saada lapsia, vaikka ongelma oli kaverin ex-miehessä nimenomaa. Siskoni exä teki samalla tavalla. En kukaan maalaa piruja seinille, mutta kukaan ei voi ikinä 100% varmuudella sanoa, puhuuko toinen totta. En sano, että teillä on välttämättä näin, mutta kannattaa aina kuitenkin muistaa, että näitäkin ihmisiä on. Exät on yleensä helppo laittaa syylliseksi ” eksä teki sitä ja tätä” ” se sanoi aina näin” . Älä ole liian sinisilmäinen kaikille ihmisille. Vakkka kaikki tuntuisi hyvältä, niin aina ei välttämättä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaako miehesi lapsia? Jaksaako hän vauva-arkea vielä? Tämä ei ole millään ilkeydellä sanottu.
Itse olin 32 ja mieheni 46 kun saimme ensimmäisen lapsen. Huomasi, että mies ei jaksanut samalla tavalla kuin nuoremmat ehkä jaksavat . Mies oli entinen kilpairheilija ja vannoi että haluaa lapsia.
Tämä kommentti ei ole siis mikään katkeruus ja ilkeys kommentti, vaan oma kokemukseni. Uskon ja toivon, että miehesi jaksaa, mutta kannattaa silti muistaa, että ikä tuo mukanaan myös haasteita.
Sinuna yrittäisin nyt heti miehesi kanssa. Toivon teille tsemppiä❤️Eikö tuo ole enemmän luonteesta kiinni? Varsinkaan kun ei puhuta mistään päälke 70-vuotiaasta miehestä.
Mun mies oli 37 kun sai esikoisen ja 44 kun saatiin toinen ja ihan samalla tavalla on jaksanut hoitaa ja osallistua kuin esikoisen kanssa. Vaihtaa vaippoja, herää yöllä jos tarvitsee(ei onneksi ole paljoa tarvinnut), syöttää, leikittää, halailee ja hoitaa muutenkin. On läheinen ja osallistuva isä.
Ja on "rapakunnossa" 😅 Normaalipainoinen kuitenkin vaikka siellä ylärajoilla huitelee.
Ja raskaaksi tulin molemmilla kerroilla ekasta kierrosta.
Toisella kertaa ajattelin että aletaan vaan yrittämään heti kun voi mennä kauemmin aikaa kun ikää on molemmilla enemmän. Itse olin 33-vuotias silloin.No heti tärppäsi ja ei olisi voinut täydellisempää hetkeä olla vauvan syntymälle. Jäin äitiyslomalle (määräaikaisesta joka päättyi vähän ennen äitiyslomaa eikä jatkettu) kun esikoinen aloitti koulun. Nyt olen koti-äiti, kuopus kohta 2-vuotias. On ollut aikaa miettiä tulevaisuutta ja palaan koulun penkille vuoden päästä.
Me vanhemmat ollaan perus duunareita terveydenhuollon parista.
Ap yrittäkää vaan jo jos siltä tuntuu 😊
Ja jos sopimusta ei vakinaisteta niin sinulle löytyy ihan varmasti muu ja kenties parempikin työpaikka!Ja vielä, lapset on ihan tavallisia lapsia. Ei ole kehitysvammaa eikä muutakaan. Kuopus varsinkin vaikuttaa fiksulta kaverilta joka oppii nopeasti.
No ei ainakaan meillä ollut luonteesta kiinni. Niinhän taisin juuri kirjoittaa ihan selvästi 😯
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaisin yrittämisen ehdottomasti heti. Jos lasta ei sitten saakaan, niin asia jää vaivaamaan koko loppu iäksi. Mies on kyllä vähän vanha jo, ei voi mitään. Miksi ei ole aiemmin hankkinut lapsia, jos kerta vielä vauvakuume?
Mies oli pitkään naimisissa naisen kanssa, joka ei voinut saada lapsia. Ero tuli kuitenkin muista syistä. Tietysti on mahdollista, että jäisimme lapsettomiksi. Samoin on mahdollista, että aneurysma poksahtaa aivoissa ja kuolen vielä tänään. Kannattaako silti aina maalailla piruja seinille ja varautua siihen pahimpaan?
Ap
Mistä tiedät 100% varmuudella, että nainen oli se, joka ei voinut saada lapsia? Tiedän näitä ihmisiä, jotka itse pakenevat omaa ongelmaa ja laittavat toisen syylliseksi. Kun kaveri ja sen mies erosivat , niin kuultiin jälkeenpäin kuinka tämä kaverin ex-mies oli kertonut nykyiselleen, ettei kaverini voi saada lapsia, vaikka ongelma oli kaverin ex-miehessä nimenomaa. Siskoni exä teki samalla tavalla. En kukaan maalaa piruja seinille, mutta kukaan ei voi ikinä 100% varmuudella sanoa, puhuuko toinen totta. En sano, että teillä on välttämättä näin, mutta kannattaa aina kuitenkin muistaa, että näitäkin ihmisiä on. Exät on yleensä helppo laittaa syylliseksi ” eksä teki sitä ja tätä” ” se sanoi aina näin” . Älä ole liian sinisilmäinen kaikille ihmisille. Vakkka kaikki tuntuisi hyvältä, niin aina ei välttämättä ole.
Tämä oli hyvä pointti. Näitä ihmisiä löytyy. Todellakin. Omassa lähipiirissänikin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaisin yrittämisen ehdottomasti heti. Jos lasta ei sitten saakaan, niin asia jää vaivaamaan koko loppu iäksi. Mies on kyllä vähän vanha jo, ei voi mitään. Miksi ei ole aiemmin hankkinut lapsia, jos kerta vielä vauvakuume?
Mies oli pitkään naimisissa naisen kanssa, joka ei voinut saada lapsia. Ero tuli kuitenkin muista syistä. Tietysti on mahdollista, että jäisimme lapsettomiksi. Samoin on mahdollista, että aneurysma poksahtaa aivoissa ja kuolen vielä tänään. Kannattaako silti aina maalailla piruja seinille ja varautua siihen pahimpaan?
Ap
Mistä tiedät 100% varmuudella, että nainen oli se, joka ei voinut saada lapsia? Tiedän näitä ihmisiä, jotka itse pakenevat omaa ongelmaa ja laittavat toisen syylliseksi. Kun kaveri ja sen mies erosivat , niin kuultiin jälkeenpäin kuinka tämä kaverin ex-mies oli kertonut nykyiselleen, ettei kaverini voi saada lapsia, vaikka ongelma oli kaverin ex-miehessä nimenomaa. Siskoni exä teki samalla tavalla. En kukaan maalaa piruja seinille, mutta kukaan ei voi ikinä 100% varmuudella sanoa, puhuuko toinen totta. En sano, että teillä on välttämättä näin, mutta kannattaa aina kuitenkin muistaa, että näitäkin ihmisiä on. Exät on yleensä helppo laittaa syylliseksi ” eksä teki sitä ja tätä” ” se sanoi aina näin” . Älä ole liian sinisilmäinen kaikille ihmisille. Vakkka kaikki tuntuisi hyvältä, niin aina ei välttämättä ole.
Kumpikin tutkittiin lapsettoomuden takia, eikä lääkäri keksinyt muuta kuin ex-vaimon fitness-harrastus ja liian alhainen rasvaprosentti. Voihan olla sukusolujen yhteensopimattomuuttakin. Mieheni on luovuttanut spermaa ja hänellähän saattaa biologisia lapsia siis olla. Kieltämättä en tykännyt aluksi yhtään tuosta, että luovuttanut... pelkäsin että joku mahdollisista lapsista ilmestyisi joskus oven taakse. Nyt ajattelen, että hieno teko auttaa lapsettomuudesta kärsiviä noin. Emme pidä lasten saamista itsestäänselvyytenä, mutta kyllä suurin osa alle 30v naisista raskautuu itse asiassa alle 3 kk yrittämisen jälkeen, joten mielestäni myös turha murehtia ja stressata etukäteen.
Ap
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaisin yrittämisen ehdottomasti heti. Jos lasta ei sitten saakaan, niin asia jää vaivaamaan koko loppu iäksi. Mies on kyllä vähän vanha jo, ei voi mitään. Miksi ei ole aiemmin hankkinut lapsia, jos kerta vielä vauvakuume?
Mies oli pitkään naimisissa naisen kanssa, joka ei voinut saada lapsia. Ero tuli kuitenkin muista syistä. Tietysti on mahdollista, että jäisimme lapsettomiksi. Samoin on mahdollista, että aneurysma poksahtaa aivoissa ja kuolen vielä tänään. Kannattaako silti aina maalailla piruja seinille ja varautua siihen pahimpaan?
Ap
Mistä tiedät 100% varmuudella, että nainen oli se, joka ei voinut saada lapsia? Tiedän näitä ihmisiä, jotka itse pakenevat omaa ongelmaa ja laittavat toisen syylliseksi. Kun kaveri ja sen mies erosivat , niin kuultiin jälkeenpäin kuinka tämä kaverin ex-mies oli kertonut nykyiselleen, ettei kaverini voi saada lapsia, vaikka ongelma oli kaverin ex-miehessä nimenomaa. Siskoni exä teki samalla tavalla. En kukaan maalaa piruja seinille, mutta kukaan ei voi ikinä 100% varmuudella sanoa, puhuuko toinen totta. En sano, että teillä on välttämättä näin, mutta kannattaa aina kuitenkin muistaa, että näitäkin ihmisiä on. Exät on yleensä helppo laittaa syylliseksi ” eksä teki sitä ja tätä” ” se sanoi aina näin” . Älä ole liian sinisilmäinen kaikille ihmisille. Vakkka kaikki tuntuisi hyvältä, niin aina ei välttämättä ole.
Kumpikin tutkittiin lapsettoomuden takia, eikä lääkäri keksinyt muuta kuin ex-vaimon fitness-harrastus ja liian alhainen rasvaprosentti. Voihan olla sukusolujen yhteensopimattomuuttakin. Mieheni on luovuttanut spermaa ja hänellähän saattaa biologisia lapsia siis olla. Kieltämättä en tykännyt aluksi yhtään tuosta, että luovuttanut... pelkäsin että joku mahdollisista lapsista ilmestyisi joskus oven taakse. Nyt ajattelen, että hieno teko auttaa lapsettomuudesta kärsiviä noin. Emme pidä lasten saamista itsestäänselvyytenä, mutta kyllä suurin osa alle 30v naisista raskautuu itse asiassa alle 3 kk yrittämisen jälkeen, joten mielestäni myös turha murehtia ja stressata etukäteen.
Ap
Ap
Voi ap! Suurin osa ei raskaudu todellakaan alle 3kk:n jälkeen. Et tuollaista tiedä? Suurin osa raskautuu ensimmäisen puolen vuoden jälkeen. Kyllä sinulla on kovat odotukset! Ette ole edes aloittaneet yrittämistä ja nyt jo kirjoitat, miten raskaudut melkein heti. Pitäisikö vähän nyt pysähtyä miettimään, ettei oikeasti tule pettymyksiä? Lapsettomuus on todella yleistä puhumattakaan siitä, että suurin osa raskautuisi ekasta, tokasta tai kolmannesta kierrosta.
En tekisi lasta ollenkaan, kohta tulee maailmanloppu. Ennen sitä kauhea kärsimys ja verilöyly. End is near.
Huomaa, ettei sulla ole lapsia eikä muutakaan
- eri