Vauvan yrittäminen tässä tilanteessa, mitä mieltä?

45 vuotias, 200kg penkistä, akateeminen ja juoksee viellä maratoonin.

En hoksannut tämän olevan raamatullinen satu sivusto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä odottaisin vakinaistamiseen, tai ainakin sinne joulukuulle, ennen kuin alkaisin yrittämään. Mutta jos se vakinaistaminen ei tapahtuisi luvattuna ajankohtana, niin sitten vaan heti lasta yrittämään. Riippuu tietty sun alasta, että kuinka hankalaa töiden saaminen on, mutta itse arvostaisin vakipaikan turvaa (jota itselläni ei valitettavasti ole).

Ette oo liian vanhoja. Onnea matkaan!

Työskentelen terveydenhuollon parissa, työtilanne siis hyvä. Silti olisin turvallisemmin mielin virkasopimuksen jälkeen. Toisaalta mietin, että aika moni lapsi olisi jäänyt hankkimatta, jos vanhemmat olisivat jääneet odottamaan sitä täydellistä hetkeä.

Sanoit, että olette miehesi kanssa akateemisia. Sairaanhoitaja tm. EI ole akateeminen tutkinto! Parempi, ettet lisäänny, jos et tuota tajua.

Huhhuh! Terveydenhuollon parissa työskentelee kyllä paljon akateemisia, vai mitens esim. lääkärit?

Lääkäripulan vallitessa tuskin on ongelma vakinaistua.

Tää ap on joku terveystiedon maisteri tamv turhake.

Psykologit, puheterapeutit, ravitsemusterapeutit, sosiaalityöntekijät myös ovat mm. terveydenhuollossa työskenteleviä akateemisia.

Vierailija kirjoitti:

” Mieheni on paremmassa kunnossa kuin moni 30 v” joopajoo😀 ihan varmasti. Veikkaan, että suurin osa 30 v miehistä on paremmassa kunnossa kuin yksikään 45 v mies.

” Saavatpahan ainakin työpaikalla juristit niskaansa”

Nämä kaksi lausetta antoivat minulle aika selvän kuvan sinusta.

Kannattaa ennen lapsen hankintaa muuttaa tuota suhtautumista asioihin 🙄

Ilkeä vastaus tämä, mutta kyllähän 45-vuotiaan miehen solut ovat jakautuneet ja ehtineet mutatoitua paljon enemmän kuin 30-vuotiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se työsopimus on olemassa vasta sittenkun siinä on nimi. Ei tuollaiset lupaukset merkitse mitään. Lisäksi siinä on vielä koeaika, kun sopimus tulee voimaan. Pitäisin housut jalassa, kunnes nimi on paperissa.

HR-johtaja tässä. Mikään sähköpostiSUUNNITELMA ei merkkaa oikeudessa mitään jos yrität riitauttaa ”vakinaistamatta jättämisen”. Firmassa sihdanteet muuttuu ja voidaan hyvin helposti näyttää toteen että liikevaihto tai kate aleni eikä nyt olekaan vara vakinaistaa ketään.

Sopimis on sopimus VASTA kun on mustetta paperissa.

Sen sijaan suosittelen raskautta yrittämään muutrn, ei kannata jäädä odottelemaan vakkaripaikkaa tai saat odotella ikiisuuden.

Mutta nuo lapselliset ja typerät ”haastan firman oikeuteen jos mua ei vakinaisteta” -jutut voit unohtaa samantien. Noin tyhmä saa vaan potkut.

Ja olen antanut useita potkuja ilman syytä tai keksityillä syillä.

Joo ihmettelin kyllä tuota ” saavat peräänsä juristit ” kommenttia. Ei tuollainen uhoaminen ole kyllä kovin fiksua käytöstä. Meni maku täysin koko juttuun, kun luin tuon uhoamiskommentin. Ihmettelen suuresti vieläkin tuota.

En tietenkään olisi etenkään etukäteen millään juristeillä työnantajaani uhkailemassa. Kuitenkin tilanteessa, jossa sopimustani ei jatkettaisi/vakinaistettaisi, vaikka aikaisemmin tästä ollut jo puhetta, tultuani raskaaksi, näkisin, että kyse on syrjinnästä. Miten teistä sitten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia?

Ap

Valitettavasti sitä on täysin mahdoton todistaa tuossa tilanteessa. Sähköpostilla mahdollisuuden ilmaisu ei riitä ja vakinaistaminen voidaan hyvin jättää tekemättä muutenkin. Ilman sopimusta sinulla ei ole vielä mitään. 

Sinuna ehdottomasti odottaisin, vaikka "mieli tekee". Se ei vaan ole riittävä syy hankkiutua raskaaksi. Et ainoastaan riskeeraa itseäsi, mutta toimit muutenkin vastuuttomasti sekä lasta että muita kohtaan tilanteessa, jossa ei ole mitään vakituista vielä. Lisäksi teet itsestäsi jälleen yhteen työnantajien "painajaisen" tuolla. Muutenkin sinun tilanteessasi sinun tulee jakaa se vanhenpainvapaa miehesi kanssa, koska todella tarvitset työvuosia. Älä missään nimessä ole kotona 3 vuotta, ihan maksimi on 1-1,5. Tuossa iässä ne ovat vielä huomattavasti tärkeämmät kuin esimerkiksi 32-33 vuotiaana, jolloin sitä vakinaista työuraa on jo vähän takana. Jos palaat työelämään vasta tuolloin, olet auttamatta jälkijunassa ja eteneminen tulee olemaan erittäin haastavaa. 

Ylilääkäriltä saamassani sähköpostissa lukee suunnilleen näin: "Olemme saaneet sinusta positiivista palautetta ja otamme sinut mielellämme virkaan, kun sellainen vuodenvaihteessa eläköitymisen myötä vapautuu". Olen ajatellut jäädä töistä pois noin vuodeksi, mikäli saamme lapsen, ja mieheni jäisi tämän jälkeen kotiin vielä noin puoleksi vuodeksi. Koska olen hammaslääkäri, minulla ei ole samanlaista uraa ja sillä etenemistä kuin monella muulla alalla vaan teen hammaslääkärin töitä ja palkkani pysyy jotakuinkin samana. Eri asia tietysti, jos lähden jossain vaiheessa erikoistumaan, mutta se ei ole vielä vuosiin ajankohtaista. Ammatillinen kehittyminen on toki toivottavaa koko työiän.

Ap

En ole lääketieteen enkä oikeustieteen osaaja.

Ihmettelen kuitenkin sitä, miten ylilääkäri voi kirjoittaa, että "otamme sinut virkaan..:". Virkahan laitetaan julkiseen hakuun, ja jos sinua kokeneempi/pätevämpi sitä hakee ja ei tule valituksi, hän voi riitauttaa asian.

En ymmärrä, miten julkisen sektorin virkaa voidaan luvata etukäteen, vaikka oletkin varmasti  hyvin työsi hoitanut ja potilaasi tuntevat sinut ja kanssasi mielellään varmasti jatkossakin asioivat.

En siis krisitoi tässä ap:ta vaan ylilääkäriä. 

Lapsenhankinnasta sanoisin, että onnea hommaan ja aloittakaa heti yrittäminen. Riippumatta, saatko tätä virkaa, töitä todennäköisesti sinulle löytyy. Tietyiltä paikkakunnilta varmasti löytyy ja joiltakin vähän vaikeammin, mutta jos haluatte lapsen, niin pankaa toimeksi :) Ja miehesi ei ole liian vanha. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöyristyttävää tämä aloitus 🙄 Luulisi, että lääketiedettä opiskelleella olisi jotain kunnioitusta ihmisiä kohtaan eikä olisi ensimmäisenä uhoamassa oikeustoimilla. Jotenkin ei mene nyt ihan yksiin nämä jutut..

Ööh, en ole ketään uhoamassa oikeustoimilla, jos minua vaan kohdellaan oikeudenmukaisesti. Vai olisiko teistä oikein olla jatkamatta työsuhdetta/vakinaistamatta työntekijää raskauden takia, vaikka aikaisemmin olisi luvattu muuta? Ja tietysti tällaisessa tilanteessa aloitettaisiin ensisijaisesti keskustelemalla ja juristiin turvauduttaisiin vasta viimeisenä keinona. Ihan ylilääkäri on luvannut minulle viran vuodenvaihteessa, kun sellainen eläköitymisen myötä vapautuu ja pidän tosiaan hyvin epätodennäköisenä, etten sitä saisi, vaikka olisinkin raskaana.

Ap

Virka laitetaan aina hakuun

Virka voidaan laittaa sisäiseen hakuun, jolloin sen saa useimmiten talossa kauimman aikaa ollut määräaikainen. Näin ainakin minä sain omani.

Sairaanhoitaja

Sairaanhoitajalla on toimi, hammaslääkärillä virka. 

Vierailija kirjoitti:

Se on lähtö tuotannollisista ja taloudellisista syistä tai purku koeajalla. Et ollut etsimämme henkilö. Raskaus ei ollutkaan syy. Näin sulle käy.

Jos kyseiseen tehtävään tarvitaan henkilö, ei tuota irtisanomisperustetta voi käyttää. Jos tk:n tarvitaan hammaslääkäri, ei raskaaksi tulevaa hammaslääkäriä voida tuolla perusteella irtisanoa. Julkisen sektorilla ei tehdä koeaikapurkuja raskauden takia. LÄäkäriliitot pistäisivät kunnan hakusaartoon. Yksityisellä nämä jutut on toisin.

Just sinunlaisten itsekkäiden omanedun tavoittelijoiden takia on niin vaikeaa saada töitä kun työnantaja tekee persnettoa sun ollessa mammalomalla, eikä palkkaa saman pelossa muita. AP. !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä onkin jo muutaman kerran mainittu, mutta sanotaan vielä kerran josko menisi perille asti. Julkisella puolen työpaikat menevät aina yleiseen hakuun lain takia. Vaikka yliläääri on sinulle paikkaa luvannut, hän ei sitä yksin päätä vaan se on lautakunta, mikä tekee päätöksen. Hän voi ainoastaan esittää, kenet hakijoista hän haluaisi paikan täyttävän. Mitäs luulet kun vaihtoehtona on maha pystyssä oleve vs. joku toinen hammaslääkäri, kumpi mahtaa saada paikan. Sinulla on vaihtoehdot, jos haluat ton vakinaisen työpaikan odotat tai sitten rupeat hakemaan työpaikkaa äitiysloman jälkeen. Hammaslääkäreillä ei työt lopu, mutta jos on pieni paikkakunta, niin ei niitäkään loputtomasti ole.

Raskaus ei saa olla syy jättää hakijaa palkkaamatta, mikäli hän on pätevin. Jos näin toimitaan, voi asian viedä käräjille ja voitto lähes varma.

Aivan, pätevin saa paikan. Mitäs luulet 28v.  vs. esim. 40 v. hammaslääkäri, kumpikohan mahtaa olla pätevämpi?

Se, jolla on enemmän työkokemusta, on kokeneempi. 40-vuotias on voinut olla äitiysvapailla vuosia tai valmistunut hammaslääkäriksi 38-vuotiaana. Pätevyyden arviointi vaikeaa iän perusteella.

Olen hammaslääkäri.

Ap[/quote]

Löydät helposti töitä, ala yrittää vaan :) Ja onnea yritykseen! 

Mää odottaisin syksyyn. Vaikka tulisit heti raskaaksi, se ei silti vielä näkyisi vuodenvaihteessa eikä sun tarvisi kertoa raskaudesta ennen vakinaistamista. 

Kyllä teitä nyt mollataan.

Teidän pitää tehdä niin kuin teistä hyvältä tuntuu. Raskauden takia ei saa irtisanoa ketään.

Onnea! ⚘

Olen 34-vuotias nainen. Minulla oli samantapainen tilanne kuin sinulla, tosin ilman lupausta vakinaistamisesta. Mutta pitkä määräaikaisuus unelmieni työssä. Mietin, että olen sen verran vanha, että yrittämisessä  menee varmasti pitkään. Puhuin tästä lääkärin kanssa ja lääkäri sanoi, että varaudu siihen, että voi tärpätä myös ensimmäisestä kerrasta. Ja sehän tärppäsi ensimmäisestä kerrasta! Niinkuin myös kahdella ystävälläni on tärpännyt. Toki monilla kestää erittäin kauan ja osa joutuu hoitoihin, mutta todella nopeasti raskaaksi tulo on varmasti vähintään yhtä yleistä. En kyllä silti kadu päätöstäni. Olen todella onnellinen, että tulin heti raskaaksi. Työasiat on toissijaisia tällaisessa tilanteessa. Toki tällainen vaatii sen, että on työ, jonne palata. Sinulla, kuten minullakin, on kuitenkin lähes takuuvarma työpaikka äitiysloman jälkeenkin. Mutta pointtina; älä ajattele, ettetkö voisi tulla raskaaksi ekasta kerrasta. Toivotaan että tulet, kun alatte yrittää :)

Jos unelmoitte perheestä niin toimeksi vaan heti - työasiat ovat elämän mittakaavassa varsin pieni asia ja järjestyvät ennenpitkää tavalla tai toisella. Suomessa on myös aika hyvät vanhempainedut joten koskaan ei joudu puille paljaille. Onnea!

Todella masentavia kommentteja toiset tänne laittaa! Meidän iltatähdellä kuukauden päästä laskettu aika. Minä olen 37v mieheni 47v minusta meillä on ihan itsellä oikeus päättää lapsien tekemisestä! Meillä raskaus sai alkunsa 2kk kierukan poiston jälkeen.

Minä toivotan onnea lapsen tekoon ja työt ei saisi vaikuttaa päätökseen minusta, mutta sekin on jokaisen henkilökohtainen asia ja miten talous muuten kaiken kestää. Meillä oli helppo päätös kun talo on oma ja velkaa ei ole. Sekä vakityöpaikat.

Vauvaa harvoin saa oikein kovasti yrittämällä, mutta yrittämättä nyt ei ainakaan!

Jos haluatte lasta sitten haluatte, töistä viis! Maailman meno on nykyään tämä, että työpaikoilla lupaillaan kovasti kaikkea (naisille varsinkin), että saadaan työntekijä pidettyä niin kauan kuin yritys häntä tarvitsee, mutta sitten kun olisi vakinaistamisen aika mutkia tuleekin matkaan.

Kumpi voisi olla sinulle suurempi onni vauva vai työ? 😊

Onnea matkaan!

lol, reps tälle alotukselle. Joku idiootti akateeminen menossa naimisiin jonku epätoivosesti nuorekkaan fabun kaa. :D onnee yrityksee tuhkamunan kanssa! haha!!! kun mä pääsen pressax lähtee äitiysoikeudet ja lomat pois! tarvii töis mitään läskimahoja katella tai niitä turhaa elättää!!!!

Vierailija kirjoitti:

En myöskään ymmärrä, miksei saisi turvautua liiton juristeihin, jos kokee syrjintää työpaikalla? Vai pitäisikö mielestäsi naisten vain alistua kohtaloonsa esim. näissä raskaus- ja äitiysloma-asioissa? Jos kaikki toimisivat näin, ei maailma menisi ikinä eteenpäin, naisilla ei olisi äänioikeutta, oikeutta koulutukseen, omaisuuteen jne.

Ap

En itse tylskentele terveydenhuollon alalla, mutta olen saanut sen kuvan, että juristiin turvautuvat voivat helposti saada rettelöitsijän maineen, joka voi vaikeuttaa myöhempää työllistymistä. Ainakin suosittelijoita voi olla vaikea saada, ja suosituksiahan usein tarvitaan sitten seuraavan työpaikan hankinnassa.

Itse tuollaisessa tilanteessa en luottaisi mihinkään yksittäiseen sähköpostiin, ja sen todistusvoimaan. Sähköpostejakin voi väärentää. Käsin allekirjoitettu työsopimus on se dokumentti, mihin luottaisin. 

Näistä syistä ainakin minä odottaisin kyllä kunnes on työsopimus kourassa, ainakin jos on sellaisella alalla, jolla on vaikeaa työllistyä (en tiedä, miten hammaslääkäreillä on). Mutta itse olen kyllä turvahakuinen henkilö. 

Vierailija kirjoitti:

Ammattiurheilijoilla vasta niitä kaikkia kramppeja onkin koko ajan. Paikat ei kestä, kun ne joutuu äärimmäisiin suorituksiin. Joten ei, miehesi ei todellakaan ole verrattavissa normaaliin 30-vuotiaan mieheen.

Ainakin kestävyyslajeissa on hyvin yleistä sydänvaivat. Äärimmäisessä rasituksessa sydämeen tulee arpeutumia, jotka sitten ajan myötä voivat heikentää sydämen toimintaa. 

https://breakingmuscle.com/fitness/endurance-training-is-bad-for-your-h…

But what about those who partake in extensive aerobic training? Well, here is a new controversy: too much “cardio” can damage the heart. Marathon runners are a good example of this. Although running a marathon is normally viewed as the essence of fitness and the ultimate test of endurance, it puts an unusual stress on the heart.

According to a study presented at the Canadian Cardiovascular Congress in Montreal, regular exercise reduces cardiovascular risk by a factor of two or three. That, of course, is a fantastic benefit. But the vigorous demand of running a competitive marathon increases cardiac risk by seven-fold. Long-distance running also results in high levels of inflammation that may trigger cardiac events and damage the heart post-marathon running.

https://globalnews.ca/news/3810972/too-much-high-intensity-exercise-can…

There’s such a thing as too much exercise, a new study suggests – at least for middle-aged white men.

According to researchers at the University of Illinois at Chicago and Kaiser Permanente, white men in particular who exercise at high intensities are 86 per cent more likely to develop plaque buildup in their arteries than those who exercise at low intensities.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä odottaisin vakinaistamiseen, tai ainakin sinne joulukuulle, ennen kuin alkaisin yrittämään. Mutta jos se vakinaistaminen ei tapahtuisi luvattuna ajankohtana, niin sitten vaan heti lasta yrittämään. Riippuu tietty sun alasta, että kuinka hankalaa töiden saaminen on, mutta itse arvostaisin vakipaikan turvaa (jota itselläni ei valitettavasti ole).

Ette oo liian vanhoja. Onnea matkaan!

Työskentelen terveydenhuollon parissa, työtilanne siis hyvä. Silti olisin turvallisemmin mielin virkasopimuksen jälkeen. Toisaalta mietin, että aika moni lapsi olisi jäänyt hankkimatta, jos vanhemmat olisivat jääneet odottamaan sitä täydellistä hetkeä.

Sanoit, että olette miehesi kanssa akateemisia. Sairaanhoitaja tm. EI ole akateeminen tutkinto! Parempi, ettet lisäänny, jos et tuota tajua.

Esimerkiksi tavallinen lääkäri, patologi, kirurgi, psykiatri, neurologi ja hammaslääkäri on kaikki akateemisia. Kas, kun sairaanhoidossa työskentelee paljon muitakin kuin sairaanhoitajia ja lähihoitajia.

SAULEJA??!? Eipä ollut Saulilla paljon vaihtoehtoja valita ajankohtaa...