Lue keskustelun säännöt.
Vauvan yrittäminen tässä tilanteessa, mitä mieltä?
Olen 28v ja mieheni 45v ja olemme kihloissa ja tarkoitus mennä naimisiin vuodenvaihteessa. Olemme kummatkin akateemisesti koulutettuja ja hyvät työpaikat, MUTTA minä tällä hetkellä määräaikaisena. Minulle on luvattu vuodenvaihteessa toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta ja asiasta on sähköposti. Mietin, että olisiko tyhmää alkaa yrittää vauvaa nyt kesänkynnyksellä? Vaikea uskoa, että työnantajani jättäisi tuon vakinaistamisen tekemättä raskauden takia tai saisi ainakin liiton juristit niskaan syrjinnästä, jos näin tekisi. Mitä mieltä olette? Kannattausiko antaa vauvahaaveiden odottaa tuohon vakinaistamiseen asti vai vain rohkeasti aloittaa yritys? Vauvakuume on kova, etenkin miehelläni. Lisäksi olemme molemmat tietoisia siitä, ettei ehkä heti tärppää ja senkin takia voisi olla hyvä aloittaa yritys jo nyt.
Kommentit (354)
Aloittaja, olet oikeasti viisas, kun pohdit asiaa etukäteen!
Mutta minun mieleeni tuli monta muutakin avointa kysymystä :
Miksi odotatte vuodenvaihteeseen sitä maistraatissa vihkimistä?
Onko se vakinainen työsuhde mikään tae selviytyä lapsen tuomista velvoitteista?
Jos saat vakinaisen paikan, niin millainen se työtehtävä mahtaa olla esim. kolmen vuoden päästä, kun ehkä palaat töihin hoitovapaalta?
Sitoutuisiko vauvakuumetta poteva mies hoitamaan lapsen sinun palkallisen äitiyslomasi jälkeen, jotta sinä saisit kehittää uraasi vakinaisessa työpaikassasi, jos sinustaa tuntuu, että muuten jäät kelkasta?
Ja ylipäänsä, jos suhteenne on luotettavasti vakaalla pohjalla (ole rehellinen itsellesi!), niin eikö se yhteinen halu vanhemmuuteen riitä siihen, että vauva voi tulla teillekin?
Älä noteeraa kommentteja miehen iästä, siittiöt toimivat, jos toimivat, jopa 70- vuotiailla. Vammaisuutta voi aiheutua monesta muustakin syystä, kuin iästä, mm. alkoholin käyttö, tupakointi, geeniperimä, raskauden aikaiset komplikaatiot, sattuma. MUTTA, jos näitä pitäisi etukäteen pelätä, niin kukaan ei tekisi lapsia. Vain alkoholi ja tupakka sekä terve sisäilma ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa.
Onko teillä nykymaailmassa mitään takeita siitä, mitä noissa tavallaan muiden käsissä olevissa asioissa voi tapahtua? Vastaan itse: ei ole.
Jos jäät työttömäksi, pyydä sitten miestäsi säästämään sinulle vajaaksi jäävää eläkerahastoa, kunnes taas saat töitä. Sitoutuisiko hän? Siis, jos liittonne kestää.
Oletteko valmiit luopumaan paremmasta elintasosta ja elämään vaikka pienessä rahapulassa entiseen verrattuna, jos vaikka jompikumpi jää työttömäksi, sairastuu, jne? Jos hyvinvointivaltiomme antaa perusturvan, Suomessa ei nälkään kuitenkaan pitäisi kuolla.
Minusta vakinaista työpaikkaa tärkeämpää kuitenkin on, kuinka paljon molemmat olette oikeasti sitoutuneet vanhemmuuden tuomiin velvoitteisiin siihen kuuluvan ilon lisäksi. Mies potee ehkä ikänsä vuoksi vauvakuumetta, mutta kysypä edes nuo edellä olevat kysymykset häneltä. Jos hän on valmis myös samoihin "uhrauksiin", mitä naiselta pidetään itsestään selvyytenä, kuten työstä poissaolojen (vanhempainlomat, lapsen sairauspäivät, yövalvomiset, molempien omissa harrastuksissa vuorottelut, jne) ,
niin antakaa palaa vaan! Ja onnea yritykseen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on siitä ihmeellistä, että koskaan ei voi suunnitella täysin varmasti sitä. Mutta se, mitä voi tehdä, on asettautua ns. alttiiksi joillekin asioille. Sattumia kuitenkin tulee. Olennaista on se, miten suhtaudumme ja millä voimavaroilla selviämme eteentulevista asioista. Sinulle sanoisin, ala yrittämään sitä lasta. Ota riski ja usko asiaasi. Asioilla kun on tapana järjestäytyä. Ja ei tuo miehesikään mikään vanha ole.
Ikävä kyllä yritykset kyllä keksivät hyvät tekosyyt vakinaistamisen evääntymiselle jos työntekijä määräaikaisuuden aikana tulee raskaaksi. Näin vaikka laki on mikä. Eli odota vakinaistamiseen ennen perheenperustamista. Sinulla on vielä aikaa jäljellä ja miehellä ylärajaa ei periaatteessa olekaan. 45 on vielä ihan vetreä ikä, eri asia olisi 10-20 v myöhemmin. Tuolloin alkavat jo riskit (geenivirheet) kasvaa miestenkin puolelta.
Aloittaisin yrittämisen heti, sillä lapset ei tule tilauksesta ja teillä voi olla lapsettomuuttakin, ei voi koskaan tietää. Elämässä moni muu asia voi odottaa, mutta lapset tulee kun on tullakseen ja ikähaarukka naisen elämässä aika lyhyt.
Lapsellinen, mutta vanha ja kokenut kirjoitti:
Aloittaja, olet oikeasti viisas, kun pohdit asiaa etukäteen!
Mutta minun mieleeni tuli monta muutakin avointa kysymystä :
Miksi odotatte vuodenvaihteeseen sitä maistraatissa vihkimistä?
Onko se vakinainen työsuhde mikään tae selviytyä lapsen tuomista velvoitteista?
Jos saat vakinaisen paikan, niin millainen se työtehtävä mahtaa olla esim. kolmen vuoden päästä, kun ehkä palaat töihin hoitovapaalta?
Sitoutuisiko vauvakuumetta poteva mies hoitamaan lapsen sinun palkallisen äitiyslomasi jälkeen, jotta sinä saisit kehittää uraasi vakinaisessa työpaikassasi, jos sinustaa tuntuu, että muuten jäät kelkasta?Ja ylipäänsä, jos suhteenne on luotettavasti vakaalla pohjalla (ole rehellinen itsellesi!), niin eikö se yhteinen halu vanhemmuuteen riitä siihen, että vauva voi tulla teillekin?
Älä noteeraa kommentteja miehen iästä, siittiöt toimivat, jos toimivat, jopa 70- vuotiailla. Vammaisuutta voi aiheutua monesta muustakin syystä, kuin iästä, mm. alkoholin käyttö, tupakointi, geeniperimä, raskauden aikaiset komplikaatiot, sattuma. MUTTA, jos näitä pitäisi etukäteen pelätä, niin kukaan ei tekisi lapsia. Vain alkoholi ja tupakka sekä terve sisäilma ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa.
Onko teillä nykymaailmassa mitään takeita siitä, mitä noissa tavallaan muiden käsissä olevissa asioissa voi tapahtua? Vastaan itse: ei ole.Jos jäät työttömäksi, pyydä sitten miestäsi säästämään sinulle vajaaksi jäävää eläkerahastoa, kunnes taas saat töitä. Sitoutuisiko hän? Siis, jo1s liittonne kestää.
Oletteko valmiit luopumaan paremmasta elintasosta ja elämään vaikka pienessä rahapulassa entiseen verrattuna, jos vaikka jompikumpi jää työttömäksi, sairastuu, jne? Jos hyvinvointivaltiomme antaa perusturvan, Suomessa ei nälkään kuitenkaan pitäisi kuolla.
Minusta vakinaista työpaikkaa tärkeämpää kuitenkin on, kuinka paljon molemmat olette oikeasti sitoutuneet vanhemmuuden tuomiin velvoitteisiin siihen kuuluvan ilon lisäksi. Mies potee ehkä ikänsä vuoksi vauvakuumetta, mutta kysypä edes nuo edellä olevat kysymykset häneltä. Jos hän on valmis myös samoihin "uhrauksiin", mitä naiselta pidetään itsestään selvyytenä, kuten työstä poissaolojen (vanhempainlomat, lapsen sairauspäivät, yövalvomiset, molempien omissa harrastuksissa vuorottelut, jne) ,
niin antakaa palaa vaan! Ja onnea yritykseen:)
Olemme jo sopineet mieheni kanssa, että mikäli vauvan saamme, minä jäisin kotiin ensimmäiseksi vuodeksi ja hän vielä puoleksi vuodeksi ennen päivähoitoa. Haluamme mennä naimisiin tiettynä päivämääränä vuodenvaihteessa, samana kuin tapamisemme. Olen hammaslääkäri ja kävisin äitiyslomallakin alan koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa ja lukisin alan kirjallisuutta. Vuoden kotonaolo ei vielä ruostuta taitoja, onneksi. Suhteemme on vakaalla pohjalla ja mies aidosti sitoutunut perhe-elämään, puhuu paljon, miten hänkin haluaa sitten hoitaa vauvaa ja mitä aikoo lapsen kanssa tehdä. Eiköhän kaikki mene hyvin. :) Päätimme nyt kuitenkin lykätä yrittämistä viran saamiseen asti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen, mutta vanha ja kokenut kirjoitti:
Aloittaja, olet oikeasti viisas, kun pohdit asiaa etukäteen!
Mutta minun mieleeni tuli monta muutakin avointa kysymystä :
Miksi odotatte vuodenvaihteeseen sitä maistraatissa vihkimistä?
Onko se vakinainen työsuhde mikään tae selviytyä lapsen tuomista velvoitteista?
Jos saat vakinaisen paikan, niin millainen se työtehtävä mahtaa olla esim. kolmen vuoden päästä, kun ehkä palaat töihin hoitovapaalta?
Sitoutuisiko vauvakuumetta poteva mies hoitamaan lapsen sinun palkallisen äitiyslomasi jälkeen, jotta sinä saisit kehittää uraasi vakinaisessa työpaikassasi, jos sinustaa tuntuu, että muuten jäät kelkasta?Ja ylipäänsä, jos suhteenne on luotettavasti vakaalla pohjalla (ole rehellinen itsellesi!), niin eikö se yhteinen halu vanhemmuuteen riitä siihen, että vauva voi tulla teillekin?
Älä noteeraa kommentteja miehen iästä, siittiöt toimivat, jos toimivat, jopa 70- vuotiailla. Vammaisuutta voi aiheutua monesta muustakin syystä, kuin iästä, mm. alkoholin käyttö, tupakointi, geeniperimä, raskauden aikaiset komplikaatiot, sattuma. MUTTA, jos näitä pitäisi etukäteen pelätä, niin kukaan ei tekisi lapsia. Vain alkoholi ja tupakka sekä terve sisäilma ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa.
Onko teillä nykymaailmassa mitään takeita siitä, mitä noissa tavallaan muiden käsissä olevissa asioissa voi tapahtua? Vastaan itse: ei ole.Jos jäät työttömäksi, pyydä sitten miestäsi säästämään sinulle vajaaksi jäävää eläkerahastoa, kunnes taas saat töitä. Sitoutuisiko hän? Siis, jo1s liittonne kestää.
Oletteko valmiit luopumaan paremmasta elintasosta ja elämään vaikka pienessä rahapulassa entiseen verrattuna, jos vaikka jompikumpi jää työttömäksi, sairastuu, jne? Jos hyvinvointivaltiomme antaa perusturvan, Suomessa ei nälkään kuitenkaan pitäisi kuolla.
Minusta vakinaista työpaikkaa tärkeämpää kuitenkin on, kuinka paljon molemmat olette oikeasti sitoutuneet vanhemmuuden tuomiin velvoitteisiin siihen kuuluvan ilon lisäksi. Mies potee ehkä ikänsä vuoksi vauvakuumetta, mutta kysypä edes nuo edellä olevat kysymykset häneltä. Jos hän on valmis myös samoihin "uhrauksiin", mitä naiselta pidetään itsestään selvyytenä, kuten työstä poissaolojen (vanhempainlomat, lapsen sairauspäivät, yövalvomiset, molempien omissa harrastuksissa vuorottelut, jne) ,
niin antakaa palaa vaan! Ja onnea yritykseen:)Olemme jo sopineet mieheni kanssa, että mikäli vauvan saamme, minä jäisin kotiin ensimmäiseksi vuodeksi ja hän vielä puoleksi vuodeksi ennen päivähoitoa. Haluamme mennä naimisiin tiettynä päivämääränä vuodenvaihteessa, samana kuin tapamisemme. Olen hammaslääkäri ja kävisin äitiyslomallakin alan koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa ja lukisin alan kirjallisuutta. Vuoden kotonaolo ei vielä ruostuta taitoja, onneksi. Suhteemme on vakaalla pohjalla ja mies aidosti sitoutunut perhe-elämään, puhuu paljon, miten hänkin haluaa sitten hoitaa vauvaa ja mitä aikoo lapsen kanssa tehdä. Eiköhän kaikki mene hyvin. :) Päätimme nyt kuitenkin lykätä yrittämistä viran saamiseen asti.
Ap
Hyvä, että miehelläsi on aikaa miettiä vielä, onko suhde sellainen, josta hän haaveilee. Ehkä mies haluaa erota lapsen saannin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen, mutta vanha ja kokenut kirjoitti:
Aloittaja, olet oikeasti viisas, kun pohdit asiaa etukäteen!
Mutta minun mieleeni tuli monta muutakin avointa kysymystä :
Miksi odotatte vuodenvaihteeseen sitä maistraatissa vihkimistä?
Onko se vakinainen työsuhde mikään tae selviytyä lapsen tuomista velvoitteista?
Jos saat vakinaisen paikan, niin millainen se työtehtävä mahtaa olla esim. kolmen vuoden päästä, kun ehkä palaat töihin hoitovapaalta?
Sitoutuisiko vauvakuumetta poteva mies hoitamaan lapsen sinun palkallisen äitiyslomasi jälkeen, jotta sinä saisit kehittää uraasi vakinaisessa työpaikassasi, jos sinustaa tuntuu, että muuten jäät kelkasta?Ja ylipäänsä, jos suhteenne on luotettavasti vakaalla pohjalla (ole rehellinen itsellesi!), niin eikö se yhteinen halu vanhemmuuteen riitä siihen, että vauva voi tulla teillekin?
Älä noteeraa kommentteja miehen iästä, siittiöt toimivat, jos toimivat, jopa 70- vuotiailla. Vammaisuutta voi aiheutua monesta muustakin syystä, kuin iästä, mm. alkoholin käyttö, tupakointi, geeniperimä, raskauden aikaiset komplikaatiot, sattuma. MUTTA, jos näitä pitäisi etukäteen pelätä, niin kukaan ei tekisi lapsia. Vain alkoholi ja tupakka sekä terve sisäilma ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa.
Onko teillä nykymaailmassa mitään takeita siitä, mitä noissa tavallaan muiden käsissä olevissa asioissa voi tapahtua? Vastaan itse: ei ole.Jos jäät työttömäksi, pyydä sitten miestäsi säästämään sinulle vajaaksi jäävää eläkerahastoa, kunnes taas saat töitä. Sitoutuisiko hän? Siis, jo1s liittonne kestää.
Oletteko valmiit luopumaan paremmasta elintasosta ja elämään vaikka pienessä rahapulassa entiseen verrattuna, jos vaikka jompikumpi jää työttömäksi, sairastuu, jne? Jos hyvinvointivaltiomme antaa perusturvan, Suomessa ei nälkään kuitenkaan pitäisi kuolla.
Minusta vakinaista työpaikkaa tärkeämpää kuitenkin on, kuinka paljon molemmat olette oikeasti sitoutuneet vanhemmuuden tuomiin velvoitteisiin siihen kuuluvan ilon lisäksi. Mies potee ehkä ikänsä vuoksi vauvakuumetta, mutta kysypä edes nuo edellä olevat kysymykset häneltä. Jos hän on valmis myös samoihin "uhrauksiin", mitä naiselta pidetään itsestään selvyytenä, kuten työstä poissaolojen (vanhempainlomat, lapsen sairauspäivät, yövalvomiset, molempien omissa harrastuksissa vuorottelut, jne) ,
niin antakaa palaa vaan! Ja onnea yritykseen:)Olemme jo sopineet mieheni kanssa, että mikäli vauvan saamme, minä jäisin kotiin ensimmäiseksi vuodeksi ja hän vielä puoleksi vuodeksi ennen päivähoitoa. Haluamme mennä naimisiin tiettynä päivämääränä vuodenvaihteessa, samana kuin tapamisemme. Olen hammaslääkäri ja kävisin äitiyslomallakin alan koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa ja lukisin alan kirjallisuutta. Vuoden kotonaolo ei vielä ruostuta taitoja, onneksi. Suhteemme on vakaalla pohjalla ja mies aidosti sitoutunut perhe-elämään, puhuu paljon, miten hänkin haluaa sitten hoitaa vauvaa ja mitä aikoo lapsen kanssa tehdä. Eiköhän kaikki mene hyvin. :) Päätimme nyt kuitenkin lykätä yrittämistä viran saamiseen asti.
Ap
Hyvä, että miehelläsi on aikaa miettiä vielä, onko suhde sellainen, josta hän haaveilee. Ehkä mies haluaa erota lapsen saannin jälkeen.
Mistä oletus, että mies olisi aina vähän "huijattu" suhteeseen. Meillä mies on ollut alusta asti se sitoutuneempi (vaikka itsekin toki todella rakastunut ja sitoutunut) ja ottanut ensin puheeksi naimisiinmenon ja lasten hankkimisen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuten ymmärrä, miksi ihmeessä aloitus on saanut noin hurjasti alapeukkuja... En pidä tilannettamme vauvan yrittämisen kannalta huonona aloitimme yrittämisen sitten nyt tai vasta viran saamiseni jälkeen. Jos ei teidän mielestänne kaksi aikuista koulutettua työssäkäyvää vakavaraista ja toisiinsa ja perhe-elämääm sitoutunutta ihmistä saisi hankkia lasta niin kuka sitten?
Ap
Vierailija kirjoitti:
En muuten ymmärrä, miksi ihmeessä aloitus on saanut noin hurjasti alapeukkuja... En pidä tilannettamme vauvan yrittämisen kannalta huonona aloitimme yrittämisen sitten nyt tai vasta viran saamiseni jälkeen. Jos ei teidän mielestänne kaksi aikuista koulutettua työssäkäyvää vakavaraista ja toisiinsa ja perhe-elämääm sitoutunutta ihmistä saisi hankkia lasta niin kuka sitten?
Ap
Varmaan aika monelle teidän ikäero on iso juttu. Ymmärrän kyllä, että suhteessa on ikäeroa, mutta mielestäni 17 vuoden ikäero on kovin suuri. Ja en sano tätä pahalla, vaan sen takia, koska kysyit, niin kerroin vain oman mielipiteeni. En minä ole mitenkään vastaan, enkä alapeukuta, mutta tietysti sitä ehkä itse pohtisi jos olisin samassa tilanteessa, että jaksaako toinen, kun ikää on jo. Ja, en. En epäile miehesi fyysistä kuntoa, mutta jollain tavalla kaikilla ikä alkaa painamaan, oli miten hyväkuntoinen tahansa. 45v on hyvää vauhtia ohittamassa keski-ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muuten ymmärrä, miksi ihmeessä aloitus on saanut noin hurjasti alapeukkuja... En pidä tilannettamme vauvan yrittämisen kannalta huonona aloitimme yrittämisen sitten nyt tai vasta viran saamiseni jälkeen. Jos ei teidän mielestänne kaksi aikuista koulutettua työssäkäyvää vakavaraista ja toisiinsa ja perhe-elämääm sitoutunutta ihmistä saisi hankkia lasta niin kuka sitten?
Ap
Varmaan aika harvinaista ensinnäkin noin suuri ikäero ja toiseksi lastenhankinta melkein 20 v ikäerolla.
Vierailija kirjoitti:
En muuten ymmärrä, miksi ihmeessä aloitus on saanut noin hurjasti alapeukkuja... En pidä tilannettamme vauvan yrittämisen kannalta huonona aloitimme yrittämisen sitten nyt tai vasta viran saamiseni jälkeen. Jos ei teidän mielestänne kaksi aikuista koulutettua työssäkäyvää vakavaraista ja toisiinsa ja perhe-elämääm sitoutunutta ihmistä saisi hankkia lasta niin kuka sitten?
Ap
No koitas itse miettiä, miksi saatte alapekkuja. Ei liene vaikea kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muuten ymmärrä, miksi ihmeessä aloitus on saanut noin hurjasti alapeukkuja... En pidä tilannettamme vauvan yrittämisen kannalta huonona aloitimme yrittämisen sitten nyt tai vasta viran saamiseni jälkeen. Jos ei teidän mielestänne kaksi aikuista koulutettua työssäkäyvää vakavaraista ja toisiinsa ja perhe-elämääm sitoutunutta ihmistä saisi hankkia lasta niin kuka sitten?
Ap
No hieman tämä haiskahtaa ikä-hullun provolta :)
No ok. Oletetaan että olette tosissanne.
En jaksanut lukea ketjua, mutta haluaisin tietää pari juttua. Ensinnäkin miehen historia, kun ikää on kuitenkin sen verran että alkaa lähestyä isoisäikää. Onko miehellä lapsia tai aikaisempia pitkiä suhteita?
AP:n tilanne on nykypäivänä aika normaali. Ei ole ollut sopivaa miestä, eikä työurakaan ei ole oikei auennut, joten biologinen kello tikittää ja perhe perustamatta.
Jos miehellä on vakaa työura ja sitoutunut perheen perustamiseen, niin silloin AP:n tilanteella ei ole niin väliä. Perhejutut onnistunee miehenkin tulojen varassa, vaikka AP:n työjutut kusahtaisi raskauteen.
Jos työnantaja on kusi-pää ja pettää lupauksensa, niin hyvä että selviää jo tässä vaiheessa
Mutta jos mies on sarjarakastuja, jolla on aiemmatkin ruokot ulosotossa, niin pakenisin paikalta ja lujaa.
Tuota en oikein ymmärrä että miksi naimisiinmenoa pitää siirtää vuodenvaihteeseen?
t. Isoisä 48v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuten ymmärrä, miksi ihmeessä aloitus on saanut noin hurjasti alapeukkuja... En pidä tilannettamme vauvan yrittämisen kannalta huonona aloitimme yrittämisen sitten nyt tai vasta viran saamiseni jälkeen. Jos ei teidän mielestänne kaksi aikuista koulutettua työssäkäyvää vakavaraista ja toisiinsa ja perhe-elämääm sitoutunutta ihmistä saisi hankkia lasta niin kuka sitten?
Ap
No hieman tämä haiskahtaa ikä-hullun provolta :)
No ok. Oletetaan että olette tosissanne.
En jaksanut lukea ketjua, mutta haluaisin tietää pari juttua. Ensinnäkin miehen historia, kun ikää on kuitenkin sen verran että alkaa lähestyä isoisäikää. Onko miehellä lapsia tai aikaisempia pitkiä suhteita?
AP:n tilanne on nykypäivänä aika normaali. Ei ole ollut sopivaa miestä, eikä työurakaan ei ole oikei auennut, joten biologinen kello tikittää ja perhe perustamatta.
Jos miehellä on vakaa työura ja sitoutunut perheen perustamiseen, niin silloin AP:n tilanteella ei ole niin väliä. Perhejutut onnistunee miehenkin tulojen varassa, vaikka AP:n työjutut kusahtaisi raskauteen.
Jos työnantaja on kusi-pää ja pettää lupauksensa, niin hyvä että selviää jo tässä vaiheessa
Mutta jos mies on sarjarakastuja, jolla on aiemmatkin ruokot ulosotossa, niin pakenisin paikalta ja lujaa.
Tuota en oikein ymmärrä että miksi naimisiinmenoa pitää siirtää vuodenvaihteeseen?
t. Isoisä 48v
Pikkusen aikaa meni taas selvitellessä että miksi viesti ei mene läpi. kusi-pää on kiellettyjen sanojen listalla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuten ymmärrä, miksi ihmeessä aloitus on saanut noin hurjasti alapeukkuja... En pidä tilannettamme vauvan yrittämisen kannalta huonona aloitimme yrittämisen sitten nyt tai vasta viran saamiseni jälkeen. Jos ei teidän mielestänne kaksi aikuista koulutettua työssäkäyvää vakavaraista ja toisiinsa ja perhe-elämääm sitoutunutta ihmistä saisi hankkia lasta niin kuka sitten?
Ap
No hieman tämä haiskahtaa ikä-hullun provolta :)
No ok. Oletetaan että olette tosissanne.
En jaksanut lukea ketjua, mutta haluaisin tietää pari juttua. Ensinnäkin miehen historia, kun ikää on kuitenkin sen verran että alkaa lähestyä isoisäikää. Onko miehellä lapsia tai aikaisempia pitkiä suhteita?
AP:n tilanne on nykypäivänä aika normaali. Ei ole ollut sopivaa miestä, eikä työurakaan ei ole oikei auennut, joten biologinen kello tikittää ja perhe perustamatta.
Jos miehellä on vakaa työura ja sitoutunut perheen perustamiseen, niin silloin AP:n tilanteella ei ole niin väliä. Perhejutut onnistunee miehenkin tulojen varassa, vaikka AP:n työjutut kusahtaisi raskauteen.
Jos työnantaja on kusi-pää ja pettää lupauksensa, niin hyvä että selviää jo tässä vaiheessa
Mutta jos mies on sarjarakastuja, jolla on aiemmatkin ruokot ulosotossa, niin pakenisin paikalta ja lujaa.
Tuota en oikein ymmärrä että miksi naimisiinmenoa pitää siirtää vuodenvaihteeseen?
t. Isoisä 48v
Edelleen haluamme mennä naimisiin samana päivämääränä, jolloin tapasimme ensimmäisen kerran. Mieheni ollut pitkässä avioliitossa, josta ei lapsia, vaikka yrittivät kyllä. Molemmat tutkittiin, mutta muuta syytä ei löytynyt kuin ex-vaimon fitnessharrastus ja naiselle hyvin alhainenrasvaprosentti, mikä lääkärin mukaan saattoi haitata raskautumista. Eivät kuitenkaan eronneet lapsettomuuden takia vaan muista syistä. Mies ehti olla sinkkuna 2v ennen kuin tapasimme. Ikäero ei mielestäni ole ongelma, koska olemme kumpikin kuitenkik ihan aikuisia. Eri asia esim. 18v ja 35v. Miehellä on myös hyvä koulutus ja työ ja tulisimme ihan ok toimeen vain jommankumman palkalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen, mutta vanha ja kokenut kirjoitti:
Aloittaja, olet oikeasti viisas, kun pohdit asiaa etukäteen!
Mutta minun mieleeni tuli monta muutakin avointa kysymystä :
Miksi odotatte vuodenvaihteeseen sitä maistraatissa vihkimistä?
Onko se vakinainen työsuhde mikään tae selviytyä lapsen tuomista velvoitteista?
Jos saat vakinaisen paikan, niin millainen se työtehtävä mahtaa olla esim. kolmen vuoden päästä, kun ehkä palaat töihin hoitovapaalta?
Sitoutuisiko vauvakuumetta poteva mies hoitamaan lapsen sinun palkallisen äitiyslomasi jälkeen, jotta sinä saisit kehittää uraasi vakinaisessa työpaikassasi, jos sinustaa tuntuu, että muuten jäät kelkasta?Ja ylipäänsä, jos suhteenne on luotettavasti vakaalla pohjalla (ole rehellinen itsellesi!), niin eikö se yhteinen halu vanhemmuuteen riitä siihen, että vauva voi tulla teillekin?
Älä noteeraa kommentteja miehen iästä, siittiöt toimivat, jos toimivat, jopa 70- vuotiailla. Vammaisuutta voi aiheutua monesta muustakin syystä, kuin iästä, mm. alkoholin käyttö, tupakointi, geeniperimä, raskauden aikaiset komplikaatiot, sattuma. MUTTA, jos näitä pitäisi etukäteen pelätä, niin kukaan ei tekisi lapsia. Vain alkoholi ja tupakka sekä terve sisäilma ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa.
Onko teillä nykymaailmassa mitään takeita siitä, mitä noissa tavallaan muiden käsissä olevissa asioissa voi tapahtua? Vastaan itse: ei ole.Jos jäät työttömäksi, pyydä sitten miestäsi säästämään sinulle vajaaksi jäävää eläkerahastoa, kunnes taas saat töitä. Sitoutuisiko hän? Siis, jo1s liittonne kestää.
Oletteko valmiit luopumaan paremmasta elintasosta ja elämään vaikka pienessä rahapulassa entiseen verrattuna, jos vaikka jompikumpi jää työttömäksi, sairastuu, jne? Jos hyvinvointivaltiomme antaa perusturvan, Suomessa ei nälkään kuitenkaan pitäisi kuolla.
Minusta vakinaista työpaikkaa tärkeämpää kuitenkin on, kuinka paljon molemmat olette oikeasti sitoutuneet vanhemmuuden tuomiin velvoitteisiin siihen kuuluvan ilon lisäksi. Mies potee ehkä ikänsä vuoksi vauvakuumetta, mutta kysypä edes nuo edellä olevat kysymykset häneltä. Jos hän on valmis myös samoihin "uhrauksiin", mitä naiselta pidetään itsestään selvyytenä, kuten työstä poissaolojen (vanhempainlomat, lapsen sairauspäivät, yövalvomiset, molempien omissa harrastuksissa vuorottelut, jne) ,
niin antakaa palaa vaan! Ja onnea yritykseen:)Olemme jo sopineet mieheni kanssa, että mikäli vauvan saamme, minä jäisin kotiin ensimmäiseksi vuodeksi ja hän vielä puoleksi vuodeksi ennen päivähoitoa. Haluamme mennä naimisiin tiettynä päivämääränä vuodenvaihteessa, samana kuin tapamisemme. Olen hammaslääkäri ja kävisin äitiyslomallakin alan koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa ja lukisin alan kirjallisuutta. Vuoden kotonaolo ei vielä ruostuta taitoja, onneksi. Suhteemme on vakaalla pohjalla ja mies aidosti sitoutunut perhe-elämään, puhuu paljon, miten hänkin haluaa sitten hoitaa vauvaa ja mitä aikoo lapsen kanssa tehdä. Eiköhän kaikki mene hyvin. :) Päätimme nyt kuitenkin lykätä yrittämistä viran saamiseen asti.
Ap
” Kävisin äitiyslomallakin koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa”
Hirveen paljon sinua näyttää kiinnostavan lapsen hoitaminen. Ei tulisi mieleenkään hypätä koulutuksissa lapsen ensimmäisenä vuotena. No, kukin tavallaan. Tuntuu kyllä, että et ole valmis lastehankintaan, kun tässä vaiheessa pyörii mielessä jo työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuten ymmärrä, miksi ihmeessä aloitus on saanut noin hurjasti alapeukkuja... En pidä tilannettamme vauvan yrittämisen kannalta huonona aloitimme yrittämisen sitten nyt tai vasta viran saamiseni jälkeen. Jos ei teidän mielestänne kaksi aikuista koulutettua työssäkäyvää vakavaraista ja toisiinsa ja perhe-elämääm sitoutunutta ihmistä saisi hankkia lasta niin kuka sitten?
Ap
No hieman tämä haiskahtaa ikä-hullun provolta :)
No ok. Oletetaan että olette tosissanne.
En jaksanut lukea ketjua, mutta haluaisin tietää pari juttua. Ensinnäkin miehen historia, kun ikää on kuitenkin sen verran että alkaa lähestyä isoisäikää. Onko miehellä lapsia tai aikaisempia pitkiä suhteita?
AP:n tilanne on nykypäivänä aika normaali. Ei ole ollut sopivaa miestä, eikä työurakaan ei ole oikei auennut, joten biologinen kello tikittää ja perhe perustamatta.
Jos miehellä on vakaa työura ja sitoutunut perheen perustamiseen, niin silloin AP:n tilanteella ei ole niin väliä. Perhejutut onnistunee miehenkin tulojen varassa, vaikka AP:n työjutut kusahtaisi raskauteen.
Jos työnantaja on kusi-pää ja pettää lupauksensa, niin hyvä että selviää jo tässä vaiheessa
Mutta jos mies on sarjarakastuja, jolla on aiemmatkin ruokot ulosotossa, niin pakenisin paikalta ja lujaa.
Tuota en oikein ymmärrä että miksi naimisiinmenoa pitää siirtää vuodenvaihteeseen?
t. Isoisä 48v
Edelleen haluamme mennä naimisiin samana päivämääränä, jolloin tapasimme ensimmäisen kerran. Mieheni ollut pitkässä avioliitossa, josta ei lapsia, vaikka yrittivät kyllä. Molemmat tutkittiin, mutta muuta syytä ei löytynyt kuin ex-vaimon fitnessharrastus ja naiselle hyvin alhainenrasvaprosentti, mikä lääkärin mukaan saattoi haitata raskautumista. Eivät kuitenkaan eronneet lapsettomuuden takia vaan muista syistä. Mies ehti olla sinkkuna 2v ennen kuin tapasimme. Ikäero ei mielestäni ole ongelma, koska olemme kumpikin kuitenkik ihan aikuisia. Eri asia esim. 18v ja 35v. Miehellä on myös hyvä koulutus ja työ ja tulisimme ihan ok toimeen vain jommankumman palkalla.
Ap
No nyt tuli provo selville :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen, mutta vanha ja kokenut kirjoitti:
Aloittaja, olet oikeasti viisas, kun pohdit asiaa etukäteen!
Mutta minun mieleeni tuli monta muutakin avointa kysymystä :
Miksi odotatte vuodenvaihteeseen sitä maistraatissa vihkimistä?
Onko se vakinainen työsuhde mikään tae selviytyä lapsen tuomista velvoitteista?
Jos saat vakinaisen paikan, niin millainen se työtehtävä mahtaa olla esim. kolmen vuoden päästä, kun ehkä palaat töihin hoitovapaalta?
Sitoutuisiko vauvakuumetta poteva mies hoitamaan lapsen sinun palkallisen äitiyslomasi jälkeen, jotta sinä saisit kehittää uraasi vakinaisessa työpaikassasi, jos sinustaa tuntuu, että muuten jäät kelkasta?Ja ylipäänsä, jos suhteenne on luotettavasti vakaalla pohjalla (ole rehellinen itsellesi!), niin eikö se yhteinen halu vanhemmuuteen riitä siihen, että vauva voi tulla teillekin?
Älä noteeraa kommentteja miehen iästä, siittiöt toimivat, jos toimivat, jopa 70- vuotiailla. Vammaisuutta voi aiheutua monesta muustakin syystä, kuin iästä, mm. alkoholin käyttö, tupakointi, geeniperimä, raskauden aikaiset komplikaatiot, sattuma. MUTTA, jos näitä pitäisi etukäteen pelätä, niin kukaan ei tekisi lapsia. Vain alkoholi ja tupakka sekä terve sisäilma ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa.
Onko teillä nykymaailmassa mitään takeita siitä, mitä noissa tavallaan muiden käsissä olevissa asioissa voi tapahtua? Vastaan itse: ei ole.Jos jäät työttömäksi, pyydä sitten miestäsi säästämään sinulle vajaaksi jäävää eläkerahastoa, kunnes taas saat töitä. Sitoutuisiko hän? Siis, jo1s liittonne kestää.
Oletteko valmiit luopumaan paremmasta elintasosta ja elämään vaikka pienessä rahapulassa entiseen verrattuna, jos vaikka jompikumpi jää työttömäksi, sairastuu, jne? Jos hyvinvointivaltiomme antaa perusturvan, Suomessa ei nälkään kuitenkaan pitäisi kuolla.
Minusta vakinaista työpaikkaa tärkeämpää kuitenkin on, kuinka paljon molemmat olette oikeasti sitoutuneet vanhemmuuden tuomiin velvoitteisiin siihen kuuluvan ilon lisäksi. Mies potee ehkä ikänsä vuoksi vauvakuumetta, mutta kysypä edes nuo edellä olevat kysymykset häneltä. Jos hän on valmis myös samoihin "uhrauksiin", mitä naiselta pidetään itsestään selvyytenä, kuten työstä poissaolojen (vanhempainlomat, lapsen sairauspäivät, yövalvomiset, molempien omissa harrastuksissa vuorottelut, jne) ,
niin antakaa palaa vaan! Ja onnea yritykseen:)Olemme jo sopineet mieheni kanssa, että mikäli vauvan saamme, minä jäisin kotiin ensimmäiseksi vuodeksi ja hän vielä puoleksi vuodeksi ennen päivähoitoa. Haluamme mennä naimisiin tiettynä päivämääränä vuodenvaihteessa, samana kuin tapamisemme. Olen hammaslääkäri ja kävisin äitiyslomallakin alan koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa ja lukisin alan kirjallisuutta. Vuoden kotonaolo ei vielä ruostuta taitoja, onneksi. Suhteemme on vakaalla pohjalla ja mies aidosti sitoutunut perhe-elämään, puhuu paljon, miten hänkin haluaa sitten hoitaa vauvaa ja mitä aikoo lapsen kanssa tehdä. Eiköhän kaikki mene hyvin. :) Päätimme nyt kuitenkin lykätä yrittämistä viran saamiseen asti.
Ap
” Kävisin äitiyslomallakin koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa”
Hirveen paljon sinua näyttää kiinnostavan lapsen hoitaminen. Ei tulisi mieleenkään hypätä koulutuksissa lapsen ensimmäisenä vuotena. No, kukin tavallaan. Tuntuu kyllä, että et ole valmis lastehankintaan, kun tässä vaiheessa pyörii mielessä jo työ.
No tällä alalla (hammaslääkäri) hoitosuositukset, tekniikka ja välineistö muuttuvat sellaista tahtia, ettei oikein voi jättää täydennyskoulutuksia väliin, jos haluaa äitiysloman jälkeenkin tarjota potilaille hyvää nykysuositusten mukaista hoitoa. Koulutukset kestävät max viikonlopun (eli jos kaukana, niin yksi yö pois kotoa), eikä näitä ole kuin muutamia vuodessa. En ymmärrä, miksei isä voisi huolehtia vauvasta tuota aikaa. Voisivat tietysti tulla myös mukaan koulutuskaupunkiin viikonlopuksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen, mutta vanha ja kokenut kirjoitti:
Aloittaja, olet oikeasti viisas, kun pohdit asiaa etukäteen!
Mutta minun mieleeni tuli monta muutakin avointa kysymystä :
Miksi odotatte vuodenvaihteeseen sitä maistraatissa vihkimistä?
Onko se vakinainen työsuhde mikään tae selviytyä lapsen tuomista velvoitteista?
Jos saat vakinaisen paikan, niin millainen se työtehtävä mahtaa olla esim. kolmen vuoden päästä, kun ehkä palaat töihin hoitovapaalta?
Sitoutuisiko vauvakuumetta poteva mies hoitamaan lapsen sinun palkallisen äitiyslomasi jälkeen, jotta sinä saisit kehittää uraasi vakinaisessa työpaikassasi, jos sinustaa tuntuu, että muuten jäät kelkasta?Ja ylipäänsä, jos suhteenne on luotettavasti vakaalla pohjalla (ole rehellinen itsellesi!), niin eikö se yhteinen halu vanhemmuuteen riitä siihen, että vauva voi tulla teillekin?
Älä noteeraa kommentteja miehen iästä, siittiöt toimivat, jos toimivat, jopa 70- vuotiailla. Vammaisuutta voi aiheutua monesta muustakin syystä, kuin iästä, mm. alkoholin käyttö, tupakointi, geeniperimä, raskauden aikaiset komplikaatiot, sattuma. MUTTA, jos näitä pitäisi etukäteen pelätä, niin kukaan ei tekisi lapsia. Vain alkoholi ja tupakka sekä terve sisäilma ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa.
Onko teillä nykymaailmassa mitään takeita siitä, mitä noissa tavallaan muiden käsissä olevissa asioissa voi tapahtua? Vastaan itse: ei ole.Jos jäät työttömäksi, pyydä sitten miestäsi säästämään sinulle vajaaksi jäävää eläkerahastoa, kunnes taas saat töitä. Sitoutuisiko hän? Siis, jo1s liittonne kestää.
Oletteko valmiit luopumaan paremmasta elintasosta ja elämään vaikka pienessä rahapulassa entiseen verrattuna, jos vaikka jompikumpi jää työttömäksi, sairastuu, jne? Jos hyvinvointivaltiomme antaa perusturvan, Suomessa ei nälkään kuitenkaan pitäisi kuolla.
Minusta vakinaista työpaikkaa tärkeämpää kuitenkin on, kuinka paljon molemmat olette oikeasti sitoutuneet vanhemmuuden tuomiin velvoitteisiin siihen kuuluvan ilon lisäksi. Mies potee ehkä ikänsä vuoksi vauvakuumetta, mutta kysypä edes nuo edellä olevat kysymykset häneltä. Jos hän on valmis myös samoihin "uhrauksiin", mitä naiselta pidetään itsestään selvyytenä, kuten työstä poissaolojen (vanhempainlomat, lapsen sairauspäivät, yövalvomiset, molempien omissa harrastuksissa vuorottelut, jne) ,
niin antakaa palaa vaan! Ja onnea yritykseen:)Olemme jo sopineet mieheni kanssa, että mikäli vauvan saamme, minä jäisin kotiin ensimmäiseksi vuodeksi ja hän vielä puoleksi vuodeksi ennen päivähoitoa. Haluamme mennä naimisiin tiettynä päivämääränä vuodenvaihteessa, samana kuin tapamisemme. Olen hammaslääkäri ja kävisin äitiyslomallakin alan koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa ja lukisin alan kirjallisuutta. Vuoden kotonaolo ei vielä ruostuta taitoja, onneksi. Suhteemme on vakaalla pohjalla ja mies aidosti sitoutunut perhe-elämään, puhuu paljon, miten hänkin haluaa sitten hoitaa vauvaa ja mitä aikoo lapsen kanssa tehdä. Eiköhän kaikki mene hyvin. :) Päätimme nyt kuitenkin lykätä yrittämistä viran saamiseen asti.
Ap
” Kävisin äitiyslomallakin koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa”
Hirveen paljon sinua näyttää kiinnostavan lapsen hoitaminen. Ei tulisi mieleenkään hypätä koulutuksissa lapsen ensimmäisenä vuotena. No, kukin tavallaan. Tuntuu kyllä, että et ole valmis lastehankintaan, kun tässä vaiheessa pyörii mielessä jo työ.
Sanoo mamma jolla ei ole ammattia eikä elämää kodin ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen, mutta vanha ja kokenut kirjoitti:
Aloittaja, olet oikeasti viisas, kun pohdit asiaa etukäteen!
Mutta minun mieleeni tuli monta muutakin avointa kysymystä :
Miksi odotatte vuodenvaihteeseen sitä maistraatissa vihkimistä?
Onko se vakinainen työsuhde mikään tae selviytyä lapsen tuomista velvoitteista?
Jos saat vakinaisen paikan, niin millainen se työtehtävä mahtaa olla esim. kolmen vuoden päästä, kun ehkä palaat töihin hoitovapaalta?
Sitoutuisiko vauvakuumetta poteva mies hoitamaan lapsen sinun palkallisen äitiyslomasi jälkeen, jotta sinä saisit kehittää uraasi vakinaisessa työpaikassasi, jos sinustaa tuntuu, että muuten jäät kelkasta?Ja ylipäänsä, jos suhteenne on luotettavasti vakaalla pohjalla (ole rehellinen itsellesi!), niin eikö se yhteinen halu vanhemmuuteen riitä siihen, että vauva voi tulla teillekin?
Älä noteeraa kommentteja miehen iästä, siittiöt toimivat, jos toimivat, jopa 70- vuotiailla. Vammaisuutta voi aiheutua monesta muustakin syystä, kuin iästä, mm. alkoholin käyttö, tupakointi, geeniperimä, raskauden aikaiset komplikaatiot, sattuma. MUTTA, jos näitä pitäisi etukäteen pelätä, niin kukaan ei tekisi lapsia. Vain alkoholi ja tupakka sekä terve sisäilma ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa.
Onko teillä nykymaailmassa mitään takeita siitä, mitä noissa tavallaan muiden käsissä olevissa asioissa voi tapahtua? Vastaan itse: ei ole.Jos jäät työttömäksi, pyydä sitten miestäsi säästämään sinulle vajaaksi jäävää eläkerahastoa, kunnes taas saat töitä. Sitoutuisiko hän? Siis, jo1s liittonne kestää.
Oletteko valmiit luopumaan paremmasta elintasosta ja elämään vaikka pienessä rahapulassa entiseen verrattuna, jos vaikka jompikumpi jää työttömäksi, sairastuu, jne? Jos hyvinvointivaltiomme antaa perusturvan, Suomessa ei nälkään kuitenkaan pitäisi kuolla.
Minusta vakinaista työpaikkaa tärkeämpää kuitenkin on, kuinka paljon molemmat olette oikeasti sitoutuneet vanhemmuuden tuomiin velvoitteisiin siihen kuuluvan ilon lisäksi. Mies potee ehkä ikänsä vuoksi vauvakuumetta, mutta kysypä edes nuo edellä olevat kysymykset häneltä. Jos hän on valmis myös samoihin "uhrauksiin", mitä naiselta pidetään itsestään selvyytenä, kuten työstä poissaolojen (vanhempainlomat, lapsen sairauspäivät, yövalvomiset, molempien omissa harrastuksissa vuorottelut, jne) ,
niin antakaa palaa vaan! Ja onnea yritykseen:)Olemme jo sopineet mieheni kanssa, että mikäli vauvan saamme, minä jäisin kotiin ensimmäiseksi vuodeksi ja hän vielä puoleksi vuodeksi ennen päivähoitoa. Haluamme mennä naimisiin tiettynä päivämääränä vuodenvaihteessa, samana kuin tapamisemme. Olen hammaslääkäri ja kävisin äitiyslomallakin alan koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa ja lukisin alan kirjallisuutta. Vuoden kotonaolo ei vielä ruostuta taitoja, onneksi. Suhteemme on vakaalla pohjalla ja mies aidosti sitoutunut perhe-elämään, puhuu paljon, miten hänkin haluaa sitten hoitaa vauvaa ja mitä aikoo lapsen kanssa tehdä. Eiköhän kaikki mene hyvin. :) Päätimme nyt kuitenkin lykätä yrittämistä viran saamiseen asti.
Ap
” Kävisin äitiyslomallakin koulutuksissa miehen hoitaessa vauvaa”
Hirveen paljon sinua näyttää kiinnostavan lapsen hoitaminen. Ei tulisi mieleenkään hypätä koulutuksissa lapsen ensimmäisenä vuotena. No, kukin tavallaan. Tuntuu kyllä, että et ole valmis lastehankintaan, kun tässä vaiheessa pyörii mielessä jo työ.Sanoo mamma jolla ei ole ammattia eikä elämää kodin ulkopuolella.
Terveisin katkera lapseton ikisinkku
M 34
Jos odottaa vakipaikkaa, niin voi pahimmillaan joutua odottaan sitä vuosikaudet. Ei kannata sen takia vauvaa lykätä. Hedelmällisyys alkaa kuitenki laskea reilusti 30w.jälkeen.
Ja nuorempana jaksaa paremmin raskauden ja vauva-ajan😊.
Eikä kyllä oo liian vanha sun miehesi. Täällä on myös ns. vanhempi mies tulossa isäksi ekaa kertaa ja tervettä vauvaa odotamme.
Naisen ikä ymmärtääkseni merkitsee eniten.
Tiedän myös 80-vuotiaan jolla terve pesue koulu/murkkuikäisiä lapsia.
No, nää on vaan mun mielipiteitä..
Kuuntele itseäsi ja sydäntäsi❤️
Jos mieskin kerta hommassa mukana tosissaan on niin👍