Lue keskustelun säännöt.
Vauvan yrittäminen tässä tilanteessa, mitä mieltä?
Olen 28v ja mieheni 45v ja olemme kihloissa ja tarkoitus mennä naimisiin vuodenvaihteessa. Olemme kummatkin akateemisesti koulutettuja ja hyvät työpaikat, MUTTA minä tällä hetkellä määräaikaisena. Minulle on luvattu vuodenvaihteessa toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta ja asiasta on sähköposti. Mietin, että olisiko tyhmää alkaa yrittää vauvaa nyt kesänkynnyksellä? Vaikea uskoa, että työnantajani jättäisi tuon vakinaistamisen tekemättä raskauden takia tai saisi ainakin liiton juristit niskaan syrjinnästä, jos näin tekisi. Mitä mieltä olette? Kannattausiko antaa vauvahaaveiden odottaa tuohon vakinaistamiseen asti vai vain rohkeasti aloittaa yritys? Vauvakuume on kova, etenkin miehelläni. Lisäksi olemme molemmat tietoisia siitä, ettei ehkä heti tärppää ja senkin takia voisi olla hyvä aloittaa yritys jo nyt.
Kommentit (354)
Yrittäkää ihmeessä, tsemppiä matkaan! Luottakaa että elämä kantaa, ja lapsi on ihanin asia maailmassa <3
ps, rakastan työtänikin, mutta kyllä lapset menee edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta sataa alapeukkua omalle aloitukselle. Kaikkea sitä näkee. Eikö A:lle mitään muuta hommaa keksitä. Aviomies, työtä vaimolle.
Kannattaa aloittaa yrittämään samantien. Turhaa sitä on odotella. Töitä tulee ja menee. Asiat aina järjestyvät tavalla tai toisella. Ehkä joku pieni miniloma saattaisi tehdä teille hyvää ja saatte hommat aluilleen.
Terveisin Annika
Vanhemmalla miehellä on iän tuomaa viisautta kasvattaa lasta.
Aloittaja on jo raskaana, joten jätetään heidät rauhaan, miestä ei enää ehdi vaihtaa. Toivottavasti kaikki menee nyt niinkuin suunniteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on jo raskaana, joten jätetään heidät rauhaan, miestä ei enää ehdi vaihtaa. Toivottavasti kaikki menee nyt niinkuin suunniteltu.
En kyllä vaihtaisi miestäni keneenkään, sillä ihanin, kiltein ja sitotunein ikinä tapaamani mies, vaikka kieltämättä ikää onkin. Juuri mieheni iän takia vähän kiirehdimmekin tässä vauvaprojektissa, kun koskaan ei voi tietää, kauanko tärppäämiseen kestää. Meillä oli uskomattoman hyvä tuuri ja elän varmasti tähänastisen elämäni onnellisinta aikaa. Niin kuin jo aiemmin kirjoitin, työasioista en nyt jaksa stressata. Meillä tulee virka vuodenvaihteessa hakuun ja aion sitä hakea, vaikka maha pystyssä. Ymmärrän tietysti, että voi olla minua kokeneempia ja pätevämpiä hakijoita ja silloin paikka menee tottakai sellaiselle. Uskon joka tapauksessa, että töitä riittää, sillä epäilen, ettei tänne "tuppukylään" yhtäkkiä tule mitään suurta hammaslääkäriryntäystä. Kiitos vielä kaikille onnitteluista ja ihanaa kesää!
Ap
Ihanko totta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen iästä viis, mutta ärsyttävää kusipäisyyttä työnantajaa kohtaan. Itse naisena töissä olen nähnyt näitä vastaavia, että saadaan koeaika umpeen ja "ei vaiskaan oon paksuna!".Sitten työkaverit niska limassa vääntää, kun saikuttava odottaja on uusi turha menoerä, eikä varaa palkata sijaista. Vielä joku viitsii ihmetellä naisten huonompaa asemaa työelämässä. Ymmärtäisitte edes vähän hävetä. Lapsihaaveissa ei mitään pahaa, mutta tuo työpaikan kalastaminen siinä sivussa "varmuuden vuoksi" nyppii ja pahasti. Peli pitäisi olla reilu työnantajaa ja työkavereita kohtaan.
Oletko dinosaurusajalta vai mistä tupsahtanut tälle palstalle?
Nykyään on semmoinen asia tässäkin maassa kuin tasa-arvo ja naisten oikeudet siitäkin huolimatta, että naiset ovat yleensä se sukupuoli joka synnyttää!
Tervetuloa 2010-luvulle jolla naisetkin saavat hankkia vakituisen työpaikan ja suunnitella aivan itsenäisesti lisääntymistään.
Varsinkin kun itsekin olet nainen, muista se.
Tällaiseen ajatteluun on vain yksi ratkaisu, raskauden kulut tasan miehen ja naisen työnantajalle, ja molemmille pakolliset pitkät vauvavapaat. Toimii ja on muuttanut ajattelua Islannissa. Siellä tuloero on ratkaistu niin, että kumpikin saa vauvavapaansa aikana 80% normaalituloistaan, mutta yläraja on olemassa, olisko ollut 4000€/kk. Jos sillä ei elä hetken aikaa kun toinen vielä käy töissäkin, niin on parempi olla jatkamatta geenejään kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältäkin asiaasi pitää kysyä ? Kauheeta säätämistä kyllä.
Nykyihmisellä pitää kaikkeen olla tarkat suunnitelmat ja lapsikin hankitaan just siihen kohtaa elämää kun se on tarkkaan laskettu.
Voin kyllä kertoa omasta kokemuksestani, etteivät suunnitelmat mene kuin Strömpsöössä.
Sulla on suunnitelma A.
Ja kas kummaa, se muuttuukin epäonneksesi ööksi. Sen öön kanssa sitten pitää olla ja elää.
Ja se öö muuttuikin sitten elämäsi ylösalaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sitten nelikymppisenä kuusikymppinen mies... Sinä olet silloin nainen parhaimmillaan... 😬[/quote
Järkyttävää ajatellakin, että kumppaninani olisi 65 vuotias eläkeläisvaari, kun itse olen nyt seksuaalisuuteni huipulla ja loistokunnossa. Oma mieheni on 44 v ja itse olen 48 v.
Ollaan miehen kanssa 60v. Ei tunneta olevamme eläkeläispariskunta. Mieheni näyttää 40+, minä taasen yli 60v näköinen ja kuntoinen. Ei ole mitään takuita siihen, että suhde samanikäisen kumppanin kanssa olisi turvallisempaa. Elämästä ei koskaan tiedä.
Onnea odotukseen!
Teet niinkuin susta ittestäs tuntuu, tietenkin! ei meidän muiden mielipiteillä pitäis olla väliä?Itse en ollut vakinainen työntekijä kun esikoista aloin odottaa enkä kun aloin toista odottaa. Tee niinkuin TE tahdotte, ei niinku me :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on liian vanha.
Onhan mieheni jo "vanha" esikoisen isäksi, mutta toisaalta elää terveellisesti ja urheilee paljon. Veikkaampa, että on paremmassa kunnossa kuin moni kolmekymppinen. Ikänsä vuoksi kuitenkin miehellä vielä kovempi vauvakuume, ymmärtää itsekin, että ikää tulee, eikä haluaisi tehdä "sauleja". Luen parhaillaan, mitä laki sanoo näihin määräaikaisuuksiin ja raskauteen liittyen ja vaikuttaa kyllä minun kannaltani ihan hyvältä, etenkin, kun vakinaistamisesta lupaus sähköpostilla.
Ikä on silti ihan se sama. Miehen sperma heikkenee nelikymppisenä ja kaikenlaiset sairauksien ja kehityshäiriöiden riskit lapsella lisääntyy.
Eli emme saisi hankkia ollenkaan lapsia?
Kyllä saatte, laittakaa hanke vaan käyntiin ja unohtakaa nuo täällä nillittäjät. Tsemppiä ja onnea teille!
Vierailija kirjoitti:
Ihanko totta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen iästä viis, mutta ärsyttävää kusipäisyyttä työnantajaa kohtaan. Itse naisena töissä olen nähnyt näitä vastaavia, että saadaan koeaika umpeen ja "ei vaiskaan oon paksuna!".Sitten työkaverit niska limassa vääntää, kun saikuttava odottaja on uusi turha menoerä, eikä varaa palkata sijaista. Vielä joku viitsii ihmetellä naisten huonompaa asemaa työelämässä. Ymmärtäisitte edes vähän hävetä. Lapsihaaveissa ei mitään pahaa, mutta tuo työpaikan kalastaminen siinä sivussa "varmuuden vuoksi" nyppii ja pahasti. Peli pitäisi olla reilu työnantajaa ja työkavereita kohtaan.
Oletko dinosaurusajalta vai mistä tupsahtanut tälle palstalle?
Nykyään on semmoinen asia tässäkin maassa kuin tasa-arvo ja naisten oikeudet siitäkin huolimatta, että naiset ovat yleensä se sukupuoli joka synnyttää!
Tervetuloa 2010-luvulle jolla naisetkin saavat hankkia vakituisen työpaikan ja suunnitella aivan itsenäisesti lisääntymistään.
Varsinkin kun itsekin olet nainen, muista se.Tällaiseen ajatteluun on vain yksi ratkaisu, raskauden kulut tasan miehen ja naisen työnantajalle, ja molemmille pakolliset pitkät vauvavapaat. Toimii ja on muuttanut ajattelua Islannissa. Siellä tuloero on ratkaistu niin, että kumpikin saa vauvavapaansa aikana 80% normaalituloistaan, mutta yläraja on olemassa, olisko ollut 4000€/kk. Jos sillä ei elä hetken aikaa kun toinen vielä käy töissäkin, niin on parempi olla jatkamatta geenejään kokonaan.
Minusta on jo vähän ääriajattelua, että miehet ja naiset pitäisi pakottaa pitämään vanhempainvapaat tasan 50-50. Mielestäni perheiden pitää edelleen saada päättää siitä keskenään. Ei ole mitään tasa-arvoa (vaikka olisikin palkka/eläkekertymätasa-arvoa), että nainen/äiti odottelee vauvaa maha pystyssä 8 kk, aloittaa äitiysloman noin kuukausi ennen la:ta. Eka lapsivapaakuukausi menee siis liitoskivuissa kärvistellen. Sitten viimein vauva synnytetään ja kuinka tahansa se tapahtuu, äiti on siinä aikas kovilla. Sitten muutama kuukausi tuskaillaan maidonnousun tai -nousemattomuuden kanssa ja kuntoudutaan raskaudesta. Ja sitten kun homma alkaa luistaa niin - eikun isin vuki muodostaa suhde lapseensa. Sopivasti kun äiti on väkisinkin tehnyt jo isoimman työn, nyt on miehen vuoro, että "menee tasan".
Jos nainen ei tykkää olla lapsen kanssa ja haluaa takaisin töihin niin sopikoon siitä miehensä kanssa. Mutta aika epäreilua on pakottaa jakamaan lapsivapaat 50-50 kun se ei todellisuudessa mene kuitenkaan 50-50 eikä ole välttämättä lapsen etukaan vaikka äidin tulot ja eläke kertyisi näin "tasa-arvoisemmin".
Ja niin, minusta olisi hyvä, että vanhempainvapaat maksaisi valtio kokonaisuudessaan. Ei tulisi työnantajille kuluja ollenkaan, siinähän laskisi kynnys palkata nuoria naisia. Mutta, että vanhempainvapaat olisi PAKKO jakaa puoliksi. Tosiaan onko siinä ajateltu lasten etua ollenkaan. Joku on vain keksinyt, että miesten ja naisten elämän PITÄÄ olla mahdollisimman samanlaisia. Miten miesten ja naisten elämä voisi ikinä olla samanlaista lasten saannin osalta? Ei mitenkään. Ja 50-50 vanhempainvapaat ei välttämättä ole mitenkään järkevä tai reilu järjestely edes suurimmassa osassa perheitä.
Mä aloittaisin yrittämisen heti. Ei työpaikan kannata joka tapauksessa antaa mennä niin suuren asian kuin lapsen edelle.