Perintökysymys (jakamaton pesä)

Sano ap isällesi, että eiköhän olisi nyt jo aika suorittaa perinnönjako, minkä jälkeen hän saa vapaasti lahjoittaa omaa omaisuuttaan kenelle tahtoo, ja sinä taas pääset hallinnoimaan omaa osuuttasi, josta olet verotkin jo maksanut. Ei asia ainakaan parane pitkittämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.

Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.

Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.

Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.

Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.

En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.

Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".

Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.

Ap

Et sinä voi ottaa sen kummemmin tavaroita kuolinpestä kuin isäsikään. Kyllä se varmaan on parasta että jaatte kuolinpesän, niin hommat selkiytyy. En oikein ymmärrä isäsi huolta, kun omaisuutta on ilmeisesti ihan riittävästi kivaan elämään. Ettei vaan vetäisi vähän teatteria, että saisi jatkaa kuolinpesän hallinnointia.

Ei kuolinpesän, mutta omaansa saa ottaa. Miksi ihmeessä isä ei ole edes kysynyt omalta lapseltaan, haluaako / tarvitseeko jotain äitinsä tavaroita ennen kuin antoi ne vieraille? Olivatko ne sukulaiset pyytäneet niitä tavaroita ehkä suureen tarpeeseen, vai oliko isä itse tarjonnut niitä. Jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttaa jo suorastaan kiusanteolta eikä pelkästään ymmärtämättömyydeltä.

Aloittajalle on varmaan jo selvinnyt, että "pehmeästi pyytäminen" ei johda mihinkään. Nyt vaan ilmoitat, että otat äitisi auton omaan käyttöösi, rekisteröit sen omiin nimiisi ja isäsi voi lainata sitä tarvittaessa.  Eihän isäsi elämää muuta mitenkään se, että ottaisit piirakkapulikat itsellesi, eikä isäsi sillä polkupyörällä ajanut joten ei sekään olisi isäsi tilannetta huonontanut, vaikka sen olisit ottanut sinä sen nykyisen omistajan sijasta. Vai miten ihmeessä isäsi perustelee sitä, että antaa tavaraa vieraille mutta ei sinulle? Salli nyt vähän epäillä niitä "hyviä välejä"!

Ymmärtääkö isäsi, kuinka paljon sinä olet jo joutunut perinnöstäsi maksamaan saamatta siitä yhtään mitään?

Niin kauan kuin ositusta ei ole tehty, ei ole selvää, mikä omaisuus on isän omaa ja mikä ap:n. Kumpikaan ei voi lahjoittaa äidiltä jäänyttä omaisuutta ilman toisen lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos luopuja luopuu osuudestaan vasta perunkirjoituksen jälkeen, kirjoitetaanko siinä tapauksessa uusi perukirja vai mikä asiakirja määrittelee uudelleenjaot?

Luopua pitää perunkirjoitusvaiheessa. Luulisin että myöhemmin on suhteellisen hankalaa ilmoittaa perinnöstä kieltäytyminen. Vaatinee oikeuskäsittelyn. Mutta jakaa saa miten vaan, ei ole pakko ottaa mitään vastaan jos jollekulle toiselle kelpaa kunhan maksaa perintöverot perukirjan arvoista. Miksi ihmeessä perijä päättäisi myöhemmässä vaiheessa luopuvansa perinnöstä?

Minäpä kerron. Isän jälkeen jäi ns. paskaperintö. Haja-asutusalueella oleva vanha maatila, ränsistynyt mökki, muutama pelto ja 3,1 ha metsää. Sisko asui siinä naapurissa eikä hän halunnut, että mitään myydään. Ei myöskään halunnut lunastaa minua ulos. Kulut juoksivat: kiinteistövero, tienhoitomaksu, sähkönsiirto. Vakuutuksen sentään suostui irtisanomaan. Kp:lla ei ollut käteisvaroja, joten jouduimme maksamaan itse nämä kulut. Sähkösopimusta ei voi irtisanoa muuten kuin kaikkien kp:n osakkaiden suostumuksella. Sisko ei halunnut lopettaa sopimusta, koska sitten olisi kerätty sähköpylväät pois ja jos olisi halunnut myöhemmin sinne sähköt, se olisi maksanut 10000e (varmistin sähköyhtiöstä, että näin on). Sisko petasi lastensa tulevaisuutta: nämä tietenkin rakentavat siihen talot ja sähköt pitää olla valmiina. Minä asun 600km päässä eikä minulla ollut mitään intressejä. Yli 3v maksoin noita maksuja mutta nyt tammikuussa vaadin pesän jakoa siten, että lahjoitan osuuteni siskolle. Perunkirjoitusarvo pesälle oli 32000€ eli 16000€/nuppi emmekä olleet maksaneet perintöveroja. Sittemmin sisko oli hakenut rakennukselle varastostatuksen ja pesän nykyarvo on 10000e eli 5000e/nuppi. Sisko joutunee maksamaan muutaman satasen lahjaveroa. Minä pääsin paskasta eroon eikä tarvitse enää Helsingistä käsin maksella kainuulaisen korpimökin maksuja. Välit meni. Siskon mielestä minun olisi pitänyt vielä maksaa hänelle. Halusin stopin touhulle, koska mieheni kuoli viime syksynä ja aloin pelätä omaakin kuolemaani. Silloin siskoni olisi esittänyt lapsillemme ties millaisia laskuja. 

Joskus lesket puhuvat pesästä ja näkevät itsensä pesänä. Eivät ymmärrä olevansa vain yksi pesän haltijasta. Muilla pesän osakkailla on täysin samat oikeudet.

Kiitos tämän palstan, menimme tekemään pari vuotta sitten keskinäisen omistusoikeustestamentin. Lapsille kerrottiin, mistä on kyse ja kumpikin teki sen jälkeen samanlaisen oman puolisonsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos luopuja luopuu osuudestaan vasta perunkirjoituksen jälkeen, kirjoitetaanko siinä tapauksessa uusi perukirja vai mikä asiakirja määrittelee uudelleenjaot?

Luopua pitää perunkirjoitusvaiheessa. Luulisin että myöhemmin on suhteellisen hankalaa ilmoittaa perinnöstä kieltäytyminen. Vaatinee oikeuskäsittelyn. Mutta jakaa saa miten vaan, ei ole pakko ottaa mitään vastaan jos jollekulle toiselle kelpaa kunhan maksaa perintöverot perukirjan arvoista. Miksi ihmeessä perijä päättäisi myöhemmässä vaiheessa luopuvansa perinnöstä?

Osuudestaan voi luopua perukirjoituksessa tai sen jälkeen, kunhan ei mitenkään osallistu omaisuuden jakoon eikä ota mitään vastaan. Mutta miten asiapaperitse luopuminen hoidetaan, sitä ihmettelen vastausta täältä saamatta.

Vastaus tulee tässä: Kirjoitetaan paperille "En ota vastaan NN:n perintö enkä ole ryhtynyt siihen, päiväys, omakätinen allekirjoitus ja todistajat". Tämä toimitetaan kuolinpesän hoitajalle ja verottajalle.

Jakaako kuolinpesän hoitaja ilman dokumentteja sitten luovutetun osan muiden jakajien kesken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos luopuja luopuu osuudestaan vasta perunkirjoituksen jälkeen, kirjoitetaanko siinä tapauksessa uusi perukirja vai mikä asiakirja määrittelee uudelleenjaot?

Luopua pitää perunkirjoitusvaiheessa. Luulisin että myöhemmin on suhteellisen hankalaa ilmoittaa perinnöstä kieltäytyminen. Vaatinee oikeuskäsittelyn. Mutta jakaa saa miten vaan, ei ole pakko ottaa mitään vastaan jos jollekulle toiselle kelpaa kunhan maksaa perintöverot perukirjan arvoista. Miksi ihmeessä perijä päättäisi myöhemmässä vaiheessa luopuvansa perinnöstä?

Minäpä kerron. Isän jälkeen jäi ns. paskaperintö. Haja-asutusalueella oleva vanha maatila, ränsistynyt mökki, muutama pelto ja 3,1 ha metsää. Sisko asui siinä naapurissa eikä hän halunnut, että mitään myydään. Ei myöskään halunnut lunastaa minua ulos. Kulut juoksivat: kiinteistövero, tienhoitomaksu, sähkönsiirto. Vakuutuksen sentään suostui irtisanomaan. Kp:lla ei ollut käteisvaroja, joten jouduimme maksamaan itse nämä kulut. Sähkösopimusta ei voi irtisanoa muuten kuin kaikkien kp:n osakkaiden suostumuksella. Sisko ei halunnut lopettaa sopimusta, koska sitten olisi kerätty sähköpylväät pois ja jos olisi halunnut myöhemmin sinne sähköt, se olisi maksanut 10000e (varmistin sähköyhtiöstä, että näin on). Sisko petasi lastensa tulevaisuutta: nämä tietenkin rakentavat siihen talot ja sähköt pitää olla valmiina. Minä asun 600km päässä eikä minulla ollut mitään intressejä. Yli 3v maksoin noita maksuja mutta nyt tammikuussa vaadin pesän jakoa siten, että lahjoitan osuuteni siskolle. Perunkirjoitusarvo pesälle oli 32000€ eli 16000€/nuppi emmekä olleet maksaneet perintöveroja. Sittemmin sisko oli hakenut rakennukselle varastostatuksen ja pesän nykyarvo on 10000e eli 5000e/nuppi. Sisko joutunee maksamaan muutaman satasen lahjaveroa. Minä pääsin paskasta eroon eikä tarvitse enää Helsingistä käsin maksella kainuulaisen korpimökin maksuja. Välit meni. Siskon mielestä minun olisi pitänyt vielä maksaa hänelle. Halusin stopin touhulle, koska mieheni kuoli viime syksynä ja aloin pelätä omaakin kuolemaani. Silloin siskoni olisi esittänyt lapsillemme ties millaisia laskuja. 

Tässä tapauksessa sinä et ole luopunut perinnöstä, vaan olet periaatteessa ottanut perinnön vastaan, mutta lahjoittanut sen siskollesi.

Perinnöstä luopumisesta pitää ilmoittaa viimeistään perunkirjoituksessa.

Miksi Suomessa leski ei peri ilman testamenttia? Otin vähän selvää ja pian muuttuu, koska työryhmä on jo tehnyt muutosehdotuksen perintökaareen.

Onko omaisuus ollut isäsi nimissä? Varakkaamman ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle. Mutta selvitä ihmeessä asia. Korut yms. ovat ainakin olleet äitisi omia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos luopuja luopuu osuudestaan vasta perunkirjoituksen jälkeen, kirjoitetaanko siinä tapauksessa uusi perukirja vai mikä asiakirja määrittelee uudelleenjaot?

Luopua pitää perunkirjoitusvaiheessa. Luulisin että myöhemmin on suhteellisen hankalaa ilmoittaa perinnöstä kieltäytyminen. Vaatinee oikeuskäsittelyn. Mutta jakaa saa miten vaan, ei ole pakko ottaa mitään vastaan jos jollekulle toiselle kelpaa kunhan maksaa perintöverot perukirjan arvoista. Miksi ihmeessä perijä päättäisi myöhemmässä vaiheessa luopuvansa perinnöstä?

Osuudestaan voi luopua perukirjoituksessa tai sen jälkeen, kunhan ei mitenkään osallistu omaisuuden jakoon eikä ota mitään vastaan. Mutta miten asiapaperitse luopuminen hoidetaan, sitä ihmettelen vastausta täältä saamatta.

Vastaus tulee tässä: Kirjoitetaan paperille "En ota vastaan NN:n perintö enkä ole ryhtynyt siihen, päiväys, omakätinen allekirjoitus ja todistajat". Tämä toimitetaan kuolinpesän hoitajalle ja verottajalle.

Jakaako kuolinpesän hoitaja ilman dokumentteja sitten luovutetun osan muiden jakajien kesken?

Ei kuolinpesän hoitaja jaa perintöä. Mutta perukirjaan merkitään luopuminen, ja osuudet merkitään perukirjaan sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi Suomessa leski ei peri ilman testamenttia? Otin vähän selvää ja pian muuttuu, koska työryhmä on jo tehnyt muutosehdotuksen perintökaareen.

Onneksi sen voi kiertää monella eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Tästä viisastuneena kannattaisi kaikkien avioparien, iästä riippumatta, tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti, niin vältyttäisiin näiltä hankalinta tilanteilta kunnes perintölaki uudistetaan muiden EU-maiden tasolle.

Muiden EU- maiden tasolle? Mitähän tämä tarkoittaa? EU-maissa on hyvin erilaisia perintölakeja. Britanniassa voi testamentata omaisuutensa kenelle tahansa, lapsilla ei ole automaattista perintäoikeutta. Ranskassa on sellainen kummallisuus että perintö hajautetaan pieniin osiin ja kukaan ei peri mittavaa osuutta perinnöstä. (Näin olen kuullut mutta en ole tarkistanut.) Joka valtiolla on omanlaisensa lainsäädäntö perimisestä. Ja täällä mainittiin kun Ruotsi (joka tosin ei ole EU-maa) mutta taas erilainen perintölaki, lapset perivät vasta molempien vanhempien kuoltua. Että mikähän on se EU-maiden taso?

Vierailija kirjoitti:

Joskus lesket puhuvat pesästä ja näkevät itsensä pesänä. Eivät ymmärrä olevansa vain yksi pesän haltijasta. Muilla pesän osakkailla on täysin samat oikeudet.

Leski ei myöskään ole pesän haltija, joksi moni itsensä kuvittelee.

Vierailija kirjoitti:

Onko omaisuus ollut isäsi nimissä? Varakkaamman ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle. Mutta selvitä ihmeessä asia. Korut yms. ovat ainakin olleet äitisi omia.

Si mutta sanoitkin maksaneesi veroa kymmeniä tuhansia. Silloinhan perittyä omaisuuttakin on sadoilla tuhansilla. Vaadi jakoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos luopuja luopuu osuudestaan vasta perunkirjoituksen jälkeen, kirjoitetaanko siinä tapauksessa uusi perukirja vai mikä asiakirja määrittelee uudelleenjaot?

Luopua pitää perunkirjoitusvaiheessa. Luulisin että myöhemmin on suhteellisen hankalaa ilmoittaa perinnöstä kieltäytyminen. Vaatinee oikeuskäsittelyn. Mutta jakaa saa miten vaan, ei ole pakko ottaa mitään vastaan jos jollekulle toiselle kelpaa kunhan maksaa perintöverot perukirjan arvoista. Miksi ihmeessä perijä päättäisi myöhemmässä vaiheessa luopuvansa perinnöstä?

Osuudestaan voi luopua perukirjoituksessa tai sen jälkeen, kunhan ei mitenkään osallistu omaisuuden jakoon eikä ota mitään vastaan. Mutta miten asiapaperitse luopuminen hoidetaan, sitä ihmettelen vastausta täältä saamatta.

Vastaus tulee tässä: Kirjoitetaan paperille "En ota vastaan NN:n perintö enkä ole ryhtynyt siihen, päiväys, omakätinen allekirjoitus ja todistajat". Tämä toimitetaan kuolinpesän hoitajalle ja verottajalle.

Jakaako kuolinpesän hoitaja ilman dokumentteja sitten luovutetun osan muiden jakajien kesken?

Ei kuolinpesän hoitaja jaa perintöä. Mutta perukirjaan merkitään luopuminen, ja osuudet merkitään perukirjaan sen mukaan.

Kuulostaa loogiselta. Eli tehdään uusi perukirja? Löytyykö netistä tästä asiasta lakipykälää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos luopuja luopuu osuudestaan vasta perunkirjoituksen jälkeen, kirjoitetaanko siinä tapauksessa uusi perukirja vai mikä asiakirja määrittelee uudelleenjaot?

Luopua pitää perunkirjoitusvaiheessa. Luulisin että myöhemmin on suhteellisen hankalaa ilmoittaa perinnöstä kieltäytyminen. Vaatinee oikeuskäsittelyn. Mutta jakaa saa miten vaan, ei ole pakko ottaa mitään vastaan jos jollekulle toiselle kelpaa kunhan maksaa perintöverot perukirjan arvoista. Miksi ihmeessä perijä päättäisi myöhemmässä vaiheessa luopuvansa perinnöstä?

Osuudestaan voi luopua perukirjoituksessa tai sen jälkeen, kunhan ei mitenkään osallistu omaisuuden jakoon eikä ota mitään vastaan. Mutta miten asiapaperitse luopuminen hoidetaan, sitä ihmettelen vastausta täältä saamatta.

Vastaus tulee tässä: Kirjoitetaan paperille "En ota vastaan NN:n perintö enkä ole ryhtynyt siihen, päiväys, omakätinen allekirjoitus ja todistajat". Tämä toimitetaan kuolinpesän hoitajalle ja verottajalle.

Jakaako kuolinpesän hoitaja ilman dokumentteja sitten luovutetun osan muiden jakajien kesken?

Ei jaa yhtään mitään vaan jakamisesta sovitaan erikseen. Vähänkään riitaisen pesän jakaa ulkopuolinen pesänjakaja, mutta sovinnossa jaettavastakin jakokirja tehdään yleensä juristien kanssa.

Täytyy myös ottaa huomioon se, että luopuneen osuus menee edelleen ikään kuin hän itse olisi kuollut, eli rintaperillisille, jos sellaisia on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos luopuja luopuu osuudestaan vasta perunkirjoituksen jälkeen, kirjoitetaanko siinä tapauksessa uusi perukirja vai mikä asiakirja määrittelee uudelleenjaot?

Luopua pitää perunkirjoitusvaiheessa. Luulisin että myöhemmin on suhteellisen hankalaa ilmoittaa perinnöstä kieltäytyminen. Vaatinee oikeuskäsittelyn. Mutta jakaa saa miten vaan, ei ole pakko ottaa mitään vastaan jos jollekulle toiselle kelpaa kunhan maksaa perintöverot perukirjan arvoista. Miksi ihmeessä perijä päättäisi myöhemmässä vaiheessa luopuvansa perinnöstä?

Minäpä kerron. Isän jälkeen jäi ns. paskaperintö. Haja-asutusalueella oleva vanha maatila, ränsistynyt mökki, muutama pelto ja 3,1 ha metsää. Sisko asui siinä naapurissa eikä hän halunnut, että mitään myydään. Ei myöskään halunnut lunastaa minua ulos. Kulut juoksivat: kiinteistövero, tienhoitomaksu, sähkönsiirto. Vakuutuksen sentään suostui irtisanomaan. Kp:lla ei ollut käteisvaroja, joten jouduimme maksamaan itse nämä kulut. Sähkösopimusta ei voi irtisanoa muuten kuin kaikkien kp:n osakkaiden suostumuksella. Sisko ei halunnut lopettaa sopimusta, koska sitten olisi kerätty sähköpylväät pois ja jos olisi halunnut myöhemmin sinne sähköt, se olisi maksanut 10000e (varmistin sähköyhtiöstä, että näin on). Sisko petasi lastensa tulevaisuutta: nämä tietenkin rakentavat siihen talot ja sähköt pitää olla valmiina. Minä asun 600km päässä eikä minulla ollut mitään intressejä. Yli 3v maksoin noita maksuja mutta nyt tammikuussa vaadin pesän jakoa siten, että lahjoitan osuuteni siskolle. Perunkirjoitusarvo pesälle oli 32000€ eli 16000€/nuppi emmekä olleet maksaneet perintöveroja. Sittemmin sisko oli hakenut rakennukselle varastostatuksen ja pesän nykyarvo on 10000e eli 5000e/nuppi. Sisko joutunee maksamaan muutaman satasen lahjaveroa. Minä pääsin paskasta eroon eikä tarvitse enää Helsingistä käsin maksella kainuulaisen korpimökin maksuja. Välit meni. Siskon mielestä minun olisi pitänyt vielä maksaa hänelle. Halusin stopin touhulle, koska mieheni kuoli viime syksynä ja aloin pelätä omaakin kuolemaani. Silloin siskoni olisi esittänyt lapsillemme ties millaisia laskuja. 

Tässä tapauksessa sinä et ole luopunut perinnöstä, vaan olet periaatteessa ottanut perinnön vastaan, mutta lahjoittanut sen siskollesi.

Perinnöstä luopumisesta pitää ilmoittaa viimeistään perunkirjoituksessa.

Kysymys oli "miksi ihmeessä perijä haluaisi myöhemmässä vaiheessa luopua perinnöstä". Minä kerroin miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos luopuja luopuu osuudestaan vasta perunkirjoituksen jälkeen, kirjoitetaanko siinä tapauksessa uusi perukirja vai mikä asiakirja määrittelee uudelleenjaot?

Luopua pitää perunkirjoitusvaiheessa. Luulisin että myöhemmin on suhteellisen hankalaa ilmoittaa perinnöstä kieltäytyminen. Vaatinee oikeuskäsittelyn. Mutta jakaa saa miten vaan, ei ole pakko ottaa mitään vastaan jos jollekulle toiselle kelpaa kunhan maksaa perintöverot perukirjan arvoista. Miksi ihmeessä perijä päättäisi myöhemmässä vaiheessa luopuvansa perinnöstä?

Osuudestaan voi luopua perukirjoituksessa tai sen jälkeen, kunhan ei mitenkään osallistu omaisuuden jakoon eikä ota mitään vastaan. Mutta miten asiapaperitse luopuminen hoidetaan, sitä ihmettelen vastausta täältä saamatta.

Vastaus tulee tässä: Kirjoitetaan paperille "En ota vastaan NN:n perintö enkä ole ryhtynyt siihen, päiväys, omakätinen allekirjoitus ja todistajat". Tämä toimitetaan kuolinpesän hoitajalle ja verottajalle.

Jakaako kuolinpesän hoitaja ilman dokumentteja sitten luovutetun osan muiden jakajien kesken?

Ei jaa yhtään mitään vaan jakamisesta sovitaan erikseen. Vähänkään riitaisen pesän jakaa ulkopuolinen pesänjakaja, mutta sovinnossa jaettavastakin jakokirja tehdään yleensä juristien kanssa.

Täytyy myös ottaa huomioon se, että luopuneen osuus menee edelleen ikään kuin hän itse olisi kuollut, eli rintaperillisille, jos sellaisia on.

Pesä ei ole ollut riitaisa, kaksi osakasta luopui perintöosuuksistaan, perunkirjoituksen jälkeen perukirjoihin ei tehty merkintöjä luopumisista, eikä jakokirjaa tehty. Perintö on silti jaettu. Miten tämä voi olla mahdollista?

Leskihän voi olla varakkaampi, jolloin hän omistaa puolisonsa kuoleman jälkeen kaiken omissa nimissään olevan. Kari Tapion kuollessa huomattiin, että kaikki omaisuus oli vaimon nimissä, joten lasten perintö oli vain muutama tuhat euroa.

Kun isäni veli sairastui syöpään, jonka ennuste oli n.10 vuotta, niin he möivät sekä talon, että mökin ja ostivat kerrostalohuoneiston vaimon nimiin ja yksiön miehen nimiin. Kun setä kuoli, oli perinnönjako helppoa, vaimo piti kotinsa ja rahansa, koska omisti enemmän, lapset saivat yksiön ja isänsä säästötilillä olevat rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos luopuja luopuu osuudestaan vasta perunkirjoituksen jälkeen, kirjoitetaanko siinä tapauksessa uusi perukirja vai mikä asiakirja määrittelee uudelleenjaot?

Luopua pitää perunkirjoitusvaiheessa. Luulisin että myöhemmin on suhteellisen hankalaa ilmoittaa perinnöstä kieltäytyminen. Vaatinee oikeuskäsittelyn. Mutta jakaa saa miten vaan, ei ole pakko ottaa mitään vastaan jos jollekulle toiselle kelpaa kunhan maksaa perintöverot perukirjan arvoista. Miksi ihmeessä perijä päättäisi myöhemmässä vaiheessa luopuvansa perinnöstä?

Osuudestaan voi luopua perukirjoituksessa tai sen jälkeen, kunhan ei mitenkään osallistu omaisuuden jakoon eikä ota mitään vastaan. Mutta miten asiapaperitse luopuminen hoidetaan, sitä ihmettelen vastausta täältä saamatta.

Vastaus tulee tässä: Kirjoitetaan paperille "En ota vastaan NN:n perintö enkä ole ryhtynyt siihen, päiväys, omakätinen allekirjoitus ja todistajat". Tämä toimitetaan kuolinpesän hoitajalle ja verottajalle.

Jakaako kuolinpesän hoitaja ilman dokumentteja sitten luovutetun osan muiden jakajien kesken?

Ei jaa yhtään mitään vaan jakamisesta sovitaan erikseen. Vähänkään riitaisen pesän jakaa ulkopuolinen pesänjakaja, mutta sovinnossa jaettavastakin jakokirja tehdään yleensä juristien kanssa.

Täytyy myös ottaa huomioon se, että luopuneen osuus menee edelleen ikään kuin hän itse olisi kuollut, eli rintaperillisille, jos sellaisia on.

Pesä ei ole ollut riitaisa, kaksi osakasta luopui perintöosuuksistaan, perunkirjoituksen jälkeen perukirjoihin ei tehty merkintöjä luopumisista, eikä jakokirjaa tehty. Perintö on silti jaettu. Miten tämä voi olla mahdollista?

Montako osakasta pesässä oli näiden luopuneiden lisäksi? Missä vaiheessa luopujat ilmoittivat luopuvansa perinnöstä? Koska perintö on jaettu (hiljattain vai monta kymmentä vuotta sitten)?