Perintökysymys (jakamaton pesä)

Vierailija kirjoitti:

Mikä asiakirja edustaa ositusta, ellei perukirjassa ole määritelty lopullisia perijöitä (perinnöstä kieltäytyminen)?

Kyllä perukirjassa määritellään kaikki perijät (ja mahdollisesti luopujat) Ositus suoritetaan lesken ja kuolinpesän omaisuuksien tasaamiseksi. Tasinko ja perinnönjako ovat vielä eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.

Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.

Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.

Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.

Nimenomaan näin. Isää saattaa närästää se, kun tajuaa, että eleleminen sijoitusasuntojen tuotoilla päättyy, jos tytär vaatii perinnönjakoa. Itselleen jäisivät vain rahaa vievät oma asunto ja mökki. Mutta silloin kannattaisi mielistellä lasta, ei käyttäytyä rumasti tätä kohtaan.

Joitain tällaista tässä on taustalla. Lisäksi tytär pitäisi rekisteröidä jokaisen sijoitusasunnon as.os.yhtiöön asunto-osakkeen toiseksi omistajaksi ja sieltä pitäisi alkaa tulla kutsuja yhtiökokouksiin jne... Toivottavasti tässä on nyt kaikki hoidettu kuten kuuluisi.

Tytär ei saa nimeään mihinkään "omistajaksi", ennenkuin pesä on jaettu ja verot maksettu.

Jakamattomaan kuolinpesään pääsee osakkaaksi, testamentilla. Ei siis "omistajaksi", vaan kuolinpesän osakkaaksi.

Omistajaksi kokonaan perukirjalla. Kun se pesä on siis jaettu virallisesti perijöiden kesken.Verojen maksun jälkeen.

Ottakaa nyt ihmeessä selvää asioista,ennenku kirjoitatte hommaa faktana.

Kuolinpesä voi olla jakamattoma lisäksi vuosikausia. Näitäkin on nähty.....

MERKINTÄ

Osakekirja (Osakekirjalla todennetaan, että osakekirja on kuolinpesän hallinnassa)

Perukirja

Lisäksi sukuselvitys, mikäli perukirja ei ole maistraatissa tarkastettu

ASUNTO-OSAKKEIDEN MERKINTÄ PERINNÖNJAON PERUSTEELLA

Perukirja

Lisäksi sukuselvitys, mikäli perukirja ei ole maistraatissa tarkastettu

Perinnönjakokirja

Osakekirja tai osakekirjan jäljennös siirtomerkintöineen

Selvitys pesän ulkopuolisilla varoilla lunastetun osuuden varainsiirtoveron maksamisesta

TESTAMENTTISAANTOON PERUSTUVIEN ASUNTO-OSAKKEIDEN MERKINTÄ

Perukirja

Lisäksi sukuselvitys, mikäli perukirja ei ole maistraatissa tarkastettu

Testamentti kokonaisuudessaan, eli sisältäen tiedon lainvoimaisuudesta sekä testamentin tiedoksiantotodistukset ja moittimattomuustodistukset

Osakekirja tai osakekirjan jäljennös siirtomerkintöineen

Selvitys pesän ulkopuolisilla varoilla lunastetun osuuden varainsiirtoveron maksamisesta

AVIOERO/OSITUS

Osakekirja siirtoketjuineen

Lainvoimainen osituskirja

Varainsiirtoverolaskelma, mikäli osituksessa on käytetty pesän ulkopuolisia varoja

Kun perunkirjoitus on pidetty, niin se toimitetaan maistraatin vahvistavaksi ja sieltä verottajalle, jonka jälkeen määrääntyvät perintöverot.

Ja sukuselvitys tehdään ennen perunkirjoitusta.

Osakkeiden omistusoikeus merkitään osakekirjaan vasta, kun omistusoikeus on muuttunut.

Perukirjaa ei välttämättä toimiteta maistraattiin, vaan se voidaan toimittaa suoraan verottajalle. Jos kuolinpesä haluaa, se voi toimittaa perukirjan maistraattiin osakasluettekon vahvistamista varten. Tämä yksinkertaistaa kuolinpesän raha-asioiden hoitamista (esim. jos vainajalla on tili useassa pankissa, niin jokaiseen pankkiin ei tarvitse toimittaa vainajan sukuselvitystä.)

Jos yrittäisit keskustella isäsi kanssa asiasta ja teettäisitte jollain lakimiehellä varallisuusluettelon ja hän kertoisi teidän velvollisuutenne ja oikeutenne. Jos olet pesän osakas niin sen kuluistakin osa kuuluu sinulle. Jotainhan tuosta voisi myydä tai vuokratakin jotta olisi tuloja. Lakimies neuvoo asiassa, tilitoimistoissakin saattaa olla asiantuntemusta. 

Jakamaton kuolinpesä on jaettava jos joku pesän osakkaista niin vaati. Eli jakoon vaan, sano että haluat asiat selväksi, ettei synny turhia epäselvyyksiä.

Tästä viisastuneena kannattaisi kaikkien avioparien, iästä riippumatta, tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti, niin vältyttäisiin näiltä hankalinta tilanteilta kunnes perintölaki uudistetaan muiden EU-maiden tasolle.

Sekin kannattaa miettiä että tehdäänkö jako tämänpäivänarvojen vai perukirjan arvojen mukaan. Vuosien saatossa omaisuuden arvot ovat saattaneet heilahtaa.

Sikusin pesänpitäminen jakamattomana on minusta yleensä huono ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä asiakirja edustaa ositusta, ellei perukirjassa ole määritelty lopullisia perijöitä (perinnöstä kieltäytyminen)?

Kyllä perukirjassa määritellään kaikki perijät (ja mahdollisesti luopujat) Ositus suoritetaan lesken ja kuolinpesän omaisuuksien tasaamiseksi. Tasinko ja perinnönjako ovat vielä eri asioita.

Mutta jos luopuja luopuu osuudestaan vasta perunkirjoituksen jälkeen, kirjoitetaanko siinä tapauksessa uusi perukirja vai mikä asiakirja määrittelee uudelleenjaot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski voi jäädä asumaan kotiin vaikkei omistaisi.

Ei välttämättä, jos hänen omistuksessaan on asunnoksensa soveltuva huoneisto.

Ellei ole niin saa jäädä asumaan. Tietenkin jos pienet tulot/eläke ettei pysty asumaan mutta se on taas eriasia.

Vierailija kirjoitti:

Tästä viisastuneena kannattaisi kaikkien avioparien, iästä riippumatta, tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti, niin vältyttäisiin näiltä hankalinta tilanteilta kunnes perintölaki uudistetaan muiden EU-maiden tasolle.

Ei pienintäkään aikomusta. Perintöni menee lapselleni, ei miehen uuden suhteen ylläpitämiseen ja hummailuun.

Jotkut pariskunnat tekee testamentin että lapset saa periä vasta kun kumpikin kuolleet.

Vierailija kirjoitti:

Tästä viisastuneena kannattaisi kaikkien avioparien, iästä riippumatta, tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti, niin vältyttäisiin näiltä hankalinta tilanteilta kunnes perintölaki uudistetaan muiden EU-maiden tasolle.

Kyllä on tehty. Pankki jopa vaati sen tekemistä ennen suuren lainan myöntämistä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut pariskunnat tekee testamentin että lapset saa periä vasta kun kumpikin kuolleet.

Ei estä lakiosan vaatimista mikään testamentti.

Me aiotaan tehdä keskinäinen testamentti piakkoin. Suojaa se lapsiakin - eipähän heidän tarvitse maksaa niin paljoa perintöveroja, kun eivät perimäänsä omaisuuttakaan saisi käyttöönsä talon osalta.

Ruotsissa aviopuoliso perii ja lapset vasta molempien kuoleman jälkeen. Ja näin on muissakin EU-maissa.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa aviopuoliso perii ja lapset vasta molempien kuoleman jälkeen. Ja näin on muissakin EU-maissa.

Jonka pystyy testamentilla mitätöimään, tai jopa eroamalla jos ei muu auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut pariskunnat tekee testamentin että lapset saa periä vasta kun kumpikin kuolleet.

Ei estä lakiosan vaatimista mikään testamentti.

Lakiosa on suomalainen erikoisuus, missään muualla ei sellaista ole. Se tehtiin maaseutuolosihteisiin, kun tilan sai yksi lapsista ja muut jätettiin ilman. Lähtee poistoon sekin kummallisuus.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos luopuja luopuu osuudestaan vasta perunkirjoituksen jälkeen, kirjoitetaanko siinä tapauksessa uusi perukirja vai mikä asiakirja määrittelee uudelleenjaot?

Luopua pitää perunkirjoitusvaiheessa. Luulisin että myöhemmin on suhteellisen hankalaa ilmoittaa perinnöstä kieltäytyminen. Vaatinee oikeuskäsittelyn. Mutta jakaa saa miten vaan, ei ole pakko ottaa mitään vastaan jos jollekulle toiselle kelpaa kunhan maksaa perintöverot perukirjan arvoista. Miksi ihmeessä perijä päättäisi myöhemmässä vaiheessa luopuvansa perinnöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos luopuja luopuu osuudestaan vasta perunkirjoituksen jälkeen, kirjoitetaanko siinä tapauksessa uusi perukirja vai mikä asiakirja määrittelee uudelleenjaot?

Luopua pitää perunkirjoitusvaiheessa. Luulisin että myöhemmin on suhteellisen hankalaa ilmoittaa perinnöstä kieltäytyminen. Vaatinee oikeuskäsittelyn. Mutta jakaa saa miten vaan, ei ole pakko ottaa mitään vastaan jos jollekulle toiselle kelpaa kunhan maksaa perintöverot perukirjan arvoista. Miksi ihmeessä perijä päättäisi myöhemmässä vaiheessa luopuvansa perinnöstä?

Osuudestaan voi luopua perukirjoituksessa tai sen jälkeen, kunhan ei mitenkään osallistu omaisuuden jakoon eikä ota mitään vastaan. Mutta miten asiapaperitse luopuminen hoidetaan, sitä ihmettelen vastausta täältä saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.

Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.

Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.

Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.

Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.

En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.

Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".

Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.

Ap

Et sinä voi ottaa sen kummemmin tavaroita kuolinpestä kuin isäsikään. Kyllä se varmaan on parasta että jaatte kuolinpesän, niin hommat selkiytyy. En oikein ymmärrä isäsi huolta, kun omaisuutta on ilmeisesti ihan riittävästi kivaan elämään. Ettei vaan vetäisi vähän teatteria, että saisi jatkaa kuolinpesän hallinnointia.

Ei kuolinpesän, mutta omaansa saa ottaa. Miksi ihmeessä isä ei ole edes kysynyt omalta lapseltaan, haluaako / tarvitseeko jotain äitinsä tavaroita ennen kuin antoi ne vieraille? Olivatko ne sukulaiset pyytäneet niitä tavaroita ehkä suureen tarpeeseen, vai oliko isä itse tarjonnut niitä. Jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttaa jo suorastaan kiusanteolta eikä pelkästään ymmärtämättömyydeltä.

Aloittajalle on varmaan jo selvinnyt, että "pehmeästi pyytäminen" ei johda mihinkään. Nyt vaan ilmoitat, että otat äitisi auton omaan käyttöösi, rekisteröit sen omiin nimiisi ja isäsi voi lainata sitä tarvittaessa.  Eihän isäsi elämää muuta mitenkään se, että ottaisit piirakkapulikat itsellesi, eikä isäsi sillä polkupyörällä ajanut joten ei sekään olisi isäsi tilannetta huonontanut, vaikka sen olisit ottanut sinä sen nykyisen omistajan sijasta. Vai miten ihmeessä isäsi perustelee sitä, että antaa tavaraa vieraille mutta ei sinulle? Salli nyt vähän epäillä niitä "hyviä välejä"!

Ymmärtääkö isäsi, kuinka paljon sinä olet jo joutunut perinnöstäsi maksamaan saamatta siitä yhtään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos luopuja luopuu osuudestaan vasta perunkirjoituksen jälkeen, kirjoitetaanko siinä tapauksessa uusi perukirja vai mikä asiakirja määrittelee uudelleenjaot?

Luopua pitää perunkirjoitusvaiheessa. Luulisin että myöhemmin on suhteellisen hankalaa ilmoittaa perinnöstä kieltäytyminen. Vaatinee oikeuskäsittelyn. Mutta jakaa saa miten vaan, ei ole pakko ottaa mitään vastaan jos jollekulle toiselle kelpaa kunhan maksaa perintöverot perukirjan arvoista. Miksi ihmeessä perijä päättäisi myöhemmässä vaiheessa luopuvansa perinnöstä?

Osuudestaan voi luopua perukirjoituksessa tai sen jälkeen, kunhan ei mitenkään osallistu omaisuuden jakoon eikä ota mitään vastaan. Mutta miten asiapaperitse luopuminen hoidetaan, sitä ihmettelen vastausta täältä saamatta.

Vastaus tulee tässä: Kirjoitetaan paperille "En ota vastaan NN:n perintö enkä ole ryhtynyt siihen, päiväys, omakätinen allekirjoitus ja todistajat". Tämä toimitetaan kuolinpesän hoitajalle ja verottajalle.