Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan uupunut koska mies puhuu, puhuu ja puhuu loputtomasti
19.04.2019 |
Olen järkyttynyt koska juuri viettämällämme viikon yhteisellä lomalla asia valkeni minulle lopullisesti: Miesystävä voi puhua tunteja putkeen yhtä ja samaa monologia. Tähän saakka olen jaksanut muutaman päivän viikossa kuunnella puhetulvaa mutta päättynyt viikko teki minulle selväksi sen, että oma pääni taitaa hajota jatkaessani suhdetta.
Mistä valtava tarve omien juttujen kertomiseen kumpuaa? NyökkäileN väliin kuuntelemisen merkiksi mutta todellisuudessa en jaksa miestä ajatuksella kuunnella ja oma ajatukseni vaeltaa ihan muualla. Olen sanonut miehelle asiasta suoraan, tuloksetta.
Myös seuraavissa mies on kunnostaunut:
-jatkuva name dropping yhdistettynä vuosikymmeniä sitten sattuneisiin tapahtumiin
-kehuskelu siitä, kuinka mies 10 vuotta sitten osti lähes uuden auton (auto ihan tavallinen perusmalli, itse olen elämäni aikana ostanut muutamankin uuden auton ja asia sinänsä minusta merkityksetön)
-jatkuva varmistelu (minulta) siitä, onko mies toiminut oikein kommunikoidessaan jonkun kolmannen osapuolen kanssa
Voiko kyseessä olla ihan pohjattoman huono itseluottamus? Joku persoonallisuushäiriö? Mitä tässä tilanteessa voi tehdä muuta, kuin yrittää erota nätisti? Mies ja minä olemme molemmat keski-ikäisiä eli mistään nuoruuden uhosta ei pitäisi olla kyse.
Kommentit (182)
Mulla on tuollainen työkaveri. Tietää tai usein on tietävinään monista asioista, mutta ei kerta kaikkiaan hallitse vastavuoroista keskustelua, vaan pitää kuuluvalla äänellä ja konekivääritulen nopeudella piiitkiä, puolituntisiakin monologeja, joiden aikana kiihdyttää itsensä hirveään kiihkoon ja paasaukseen. Monologit päättyvät aina johonkin täysin itsestäänselvään, vaivaannuttavaan filosofiseen päätelmään tyyliin "sen mä olen oppinut että sä elät vaan tässä hetkessä".
Häntä ei yhtään tunnu haittaavan, vaikka keskustelukumppani ei kuuntelisi ollenkaan ja lukisi vaikka lehteä ja vain nyökkäisi vartin välein.
Todella raskas tyyppi, en jaksaisi olla yhtään enempää tekemisissä kuin on pakko töiden takia. Johonkin suureen epävarmuuteen ja valtavaan pätemistarpeeseen minä olen tämän yhdistänyt, työkaverillani on just ollut hirveän vaativat ja syyllistyvät vanhemmat ja olen ymmärtänyt, että vähättelevä puoliso on vähän samaa tyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alakerrassani on mies, joka saa jotain kummallisia kohtauksia ajoittain ja puhuu taukoamatta yksinään monta tuntia putkeen ja kiihdyttää itseään pikkuhiljaa raivoon ja kuulostaa lopulta siltä, että tappelisi jonkun kanssa. Hän asuu ja on aina kuitenkin siellä yksin. Aluksi luulimme äänen tulevan televisiosta.
Mä tiedän tän hölöttäjäihmistyypin, valitettavasti.
Joudun töiden vuoksi olemaan aika ajoin yhden miehen kanssa, joka puhua pälpättää koko ajan. Mulla nousee syke samantien ja alkaa ahdistaa... se monologi on NIIN ärsyttävää. Ja se mies kai luulee, että muita kiinnostaa jatkuvasti kuunnella hänen juttuja? Hän nimittäin saattaa selittää/paasata mulle asiat x ja y, ja myöhemmin pälpättää samat x ja y:n toiselle työkaverille. Ja kyse ei ole keskustelusta, vaan monologi jota kuitenkin pitäisi kuunnella ja kommentoida... juttua vaan riittää mistä tahansa.
Ja se mies ei tajua olla edes hiljaa silloin, kun teen töitä. Jos yritän lukea/kirjoittaa sähköpostia, hän edelleen pälpättää. Hän voi olla hiljaa maksimissaan 30 sekuntia. Ja jos on tilanne jossa on _pakko_ olla hiljaa, niin tää mies ei voi istua paikallaan, vaan hän pyörii ja hyörii, naksauttelee rystysiään yms. Mua alkaa valmiiksi jo ahdistaa jos tiedän, että joudun viettää aikaa tän miehen kanssa.
Ehkä hänellä on diagnosoimaton adhd tai jotain... koska muuten hän on ihan "normaali", pitkä työura yms.
Ystäväni aviomiehellä on ADHD ja hän innostuessaan pälisee vaikka 2h putkeen monologia, vaikka kukaan ei kuuntelisi. Mitään et voi sanoa siihen väliin.
Ei kukaan pakota teitä olemaan ihmisen kanssa, kenen seurassa ei ole hyvä olla.
Ihmiset ovat mitä ovat, emme voi heitä muuttaa mieleisiksemme vaikka haluaisimme ja yrittäisimmekin.
Joten on aivan järjetöntä valittaa siitä, millainen joku on, etenkin kun vapaaehtoisesti kyseisen ihmisen kanssa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä raja sitten kulkee normaalin puheliaisuuden ja epänormaalin puhetulvan välillä. Onko oleellinen pointti se, että normaalisti puhelias malttaa kuunnella muitakin eikä ole pelkästään itse äänessä.
Vierailija kirjoitti:
Alakerrassani on mies, joka saa jotain kummallisia kohtauksia ajoittain ja puhuu taukoamatta yksinään monta tuntia putkeen ja kiihdyttää itseään pikkuhiljaa raivoon ja kuulostaa lopulta siltä, että tappelisi jonkun kanssa. Hän asuu ja on aina kuitenkin siellä yksin. Aluksi luulimme äänen tulevan televisiosta.
Hän voi olla yhteydessä johonkin tyyppiin "puhelimitse" tai pelata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, mies pystyy olemaan hiljaa samassa huoneessa ollessaan max 30s ennen, kuin jotakin tulee hänen mieleensä ja se on pakko sylkäistä ulos.
Tuli tämäkin testattua, minun piti kirjoittaa yksi työsähköposti ja pyysin parin minuutin hiljaisuutta. Mies EI PYSTYNYT olemaan hiljaa odottaessaan minun saavan sähköpostini valmiiksi. Hän lähti lopulta pois huoneesta ja minä sain rauhan kirjoittaa pari lausetta loppuun.
Olen koko tämän päivän vain toipunut viikon kestäneestä monologista.
-ap
OMIITUINE HÖPÖTTÄJÄ!😂😂
Hyvä, että puhuu. Minä taas en jaksa mykkiä ja haluttomia ihmisiä, eli tuon vastakohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen työkaveri. Tietää tai usein on tietävinään monista asioista, mutta ei kerta kaikkiaan hallitse vastavuoroista keskustelua, vaan pitää kuuluvalla äänellä ja konekivääritulen nopeudella piiitkiä, puolituntisiakin monologeja, joiden aikana kiihdyttää itsensä hirveään kiihkoon ja paasaukseen
...
Häntä ei yhtään tunnu haittaavan, vaikka keskustelukumppani ei kuuntelisi ollenkaan ja lukisi vaikka lehteä ja vain nyökkäisi vartin välein.
Joo, meillä kaikilla lienee aina vähintään 1 (mulla nykyisessä työpaikassa 2, kolmas jäi onneksi eläkkeelle) työkaveri. Poikkeuksetta näyttävät olevan aina miehiä. Eläköitynyt heppu ei ymmärtänyt lopettaa edes siinä vaiheessa, kun siirsit lehden sivuun ja lähdit huoneesta pois - se seurasi perässä ja jatkoi paasaustaan...
On ihan ok sanoa, että "Nyt en jaksa kuunnella." tai "Voisitko lopettaa?" T: adhd-pölöttäjä, ei tosinviisastelija eikä namedroppaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpirauhasen liikatoiminta voi aiheuttaa tuollaista myös, googlaa! Ei kuulosta missään tapauksessa normaalilta.
Miksi nyokkäilet?? Ala yökkäilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on lopulta syillä edes väliä? Syy miehen loputtomaan puhetulvaan voi olla mikä vain, mutta jos sinä et sitä jaksa, niin sitten et jaksa. Ja jos mies ei lopeta pälätystään edes käskystä, niin suhteenne ei voi onnistua, koska sinä et jaksa sitä pälätystä edes nyt alussa.
Oikeassahan olet. Minusta on vain vähän surullista katsella miestä ja hänen elämäänsä. Mietin ja kyselen täällä löytääkseni oikean selityksen halulleni erota.
Mies ei ole ilkeä ja oletan hänen kärsivän itsekin oireistaan. Pidän häntä hyvänä tyyppinä siitä huolimatta, etten häntä osaksi arkeani halua.
-ap
Syy halullesi erota on se, että miehen tavasta kommunikoida kanssasi puuttuu vastavuoroisuus. Hänen puhe ei ole keskustelua, jossa hän haluaisi kuulla sinun näkökulmia ja oppia tuntemaan syvemmin sinua. Ja syy halullesi erota on myös se, että hän ei kunnioita rajojasi eli pyyntöäsi olla välillä rauhassa ja hiljaisuudessa.
Hyvin kiteytetty! Mitenhän tämän saisi muotoiltua sille toiselle osapuolelle ymmärrettävään muttei loukkaavaan muotoon? Nimim. vastaavassa tilanteessa minäkin äskettäin... kun toinen ei vaan tajua olevansa jäätävän rasittava ja uuvuttava :/
Mun mies ei välttämättä puhua papata, mutta ääntelee kaiken aikaa... Sekin on ärsyttävää. Kaiken maailman korinoita, vinkumisia, yskähdyksiä; mitä vaan suu voi tuottaa. Onneksi ei sentään laula.
Elämässäni on ollut neljä ap:n kuvaukseen sopivaa ihmistä. Just nuo samat aiheet: jokin tavanomainen saavutus/ostos, jota piti poikkeuksellisena; jokin vanha vääryys, vanha väittely... Pakkomielteinen puhuminen oli niin uuvuttavaa, että kaikkiin jouduin panemaan välit poikki.
Yksi noista tapauksista oli sellainen, että sitä oli selvittämässä ulkopuolinen tilanteen arvioija, jolla sattui olemaan tietoa psykiatriasta. Hän ei aloittanut tilanteen selvittelyä siitä, että minä olen muka erityisherkkä, vaan hän lähti siitä, että vika on puhujassa. Hän sanoi, että juuri tuonkaltainen tauoton puhuminen on intentionaalista toisen ihmisen psyyken hajottamista. Pakkomielteiset puhujat eivät ole lapsena huomiotta jääneitä reppanoita, joita meidän muiden tulisi vain kestää, vaan se puhuminen tähtää toisen hulluksitekemiseen. Kun puhuja puhuu samalla äänenpainolla tunnista toiseen, samaa tasaista papatusta aiheesta toiseen, aggressiivisesti toisen päälle, vieden puheenaiheen väkisin omaan itseensä, jatkaen omaa itseään käsittelevää tauotonta monologia käytännössä loputtomasti --- tämä tuhoaa toisen ihmisen psyyken.
Tuossa tapauksessa puhuja siirrettiin eri työtilaan kuin muut työntekijät.
Ap, älä missään tapauksessa sääli puhujaa ja rupea miettimään, mitkä lapsuuden traumat tms. saavat raukkaparan pitämään ääntä. Ota heti etäisyyttä. Lopullisesti. Hän ei tule paranemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sua vaan ärsyttää koska teillä on liian vähän seksiä.
Miehen jatkuva pälätys syö niin paljon, etten pidä miestä enää seksuaalisesti kiinnostavana. Pidän seksistä ja mieskin sitä haluaisi.
Onko jollain oikeasti tietoa siitä, mistä tällainen aivan maaninen puheripuli johtuu?
Sinä viisikymppinen mies, otitko jatkuvan pulinan takia eron?
-ap
Kyllä, mutta yhteinen päätös tavallaan.
Mies50v
Ja vielä nainen oli todellinen kaunotar, mutta ei tuota jaksa kukaan. Vikoja meillä on kaikissa, mutta tuota vain ei yksinkertaisesti enään jaksanut.
Mies50v
Enään-sanan käyttö on mielestäni riittävä syy päättää parisuhde.
Ei yksiselitteisesti:
https://hikipedia.info/wiki/En%C3%A4%C3%A4_vai_en%C3%A4%C3%A4n%3F
Kerrankin miehen kirjoittama Hikipedia-teksti melkein huvitti.
Mistä tiedät? Minulle tuli kyllä mieleen aiemmin paljon blogannut 'Ruukinmatruuna'. Valitettavasti hänen bloginsa on nykyään salasanan takana.
Vierailija kirjoitti:
Hän sanoi, että juuri tuonkaltainen tauoton puhuminen on intentionaalista toisen ihmisen psyyken hajottamista. Pakkomielteiset puhujat eivät ole lapsena huomiotta jääneitä reppanoita, joita meidän muiden tulisi vain kestää, vaan se puhuminen tähtää toisen hulluksitekemiseen.
Isäni oli juuri tällainen. Kun vanhempani olivat nuorempia, äitini ei juuri ollut kotona, vaan luento- ja seminaarimatkoilla (yliopiston professori kun oli). Kun he olivat vanhempia, äitini otti kuulolaitteen pois. Meidän lasten piti kunnioittaa isää. Ei kai ole mitään aluetta elämässä, mihin vanhempien halu vallankäyttöön lapsiinsa nähden ei ulottuisi (tätä sanotaan perhe-elämäksi).
alldaysways kirjoitti:
Mun mies ei välttämättä puhua papata, mutta ääntelee kaiken aikaa... Sekin on ärsyttävää. Kaiken maailman korinoita, vinkumisia, yskähdyksiä; mitä vaan suu voi tuottaa. Onneksi ei sentään laula.
Tourette.
Kuulostaa jonkinsortin autismilta.