Olen aivan uupunut koska mies puhuu, puhuu ja puhuu loputtomasti
Olen järkyttynyt koska juuri viettämällämme viikon yhteisellä lomalla asia valkeni minulle lopullisesti: Miesystävä voi puhua tunteja putkeen yhtä ja samaa monologia. Tähän saakka olen jaksanut muutaman päivän viikossa kuunnella puhetulvaa mutta päättynyt viikko teki minulle selväksi sen, että oma pääni taitaa hajota jatkaessani suhdetta.
Mistä valtava tarve omien juttujen kertomiseen kumpuaa? NyökkäileN väliin kuuntelemisen merkiksi mutta todellisuudessa en jaksa miestä ajatuksella kuunnella ja oma ajatukseni vaeltaa ihan muualla. Olen sanonut miehelle asiasta suoraan, tuloksetta.
Myös seuraavissa mies on kunnostaunut:
-jatkuva name dropping yhdistettynä vuosikymmeniä sitten sattuneisiin tapahtumiin
-kehuskelu siitä, kuinka mies 10 vuotta sitten osti lähes uuden auton (auto ihan tavallinen perusmalli, itse olen elämäni aikana ostanut muutamankin uuden auton ja asia sinänsä minusta merkityksetön)
-jatkuva varmistelu (minulta) siitä, onko mies toiminut oikein kommunikoidessaan jonkun kolmannen osapuolen kanssa
Voiko kyseessä olla ihan pohjattoman huono itseluottamus? Joku persoonallisuushäiriö? Mitä tässä tilanteessa voi tehdä muuta, kuin yrittää erota nätisti? Mies ja minä olemme molemmat keski-ikäisiä eli mistään nuoruuden uhosta ei pitäisi olla kyse.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Aivan järjetöntä, että tällaisesta asiasta kertakaikkiaan jaksetaan puhua näin paljon.
Olen aivan uupunut jo kun huomaan tämän ketjun taas pomppaavan esiin! onko tänne kirjoittajat jotain vajakeja?
Mikä on vajaki? Jonkinlainen liiterikö?
Minulla on todella ihana naapuri, vanha rouva, joka toivoo, että kävisin hänen luonaan useammin, mutta ei helvata ei sitä monologia kestä :D Suu käy tunti tolkulla, väliin kysyy kohteliaisuussyistä yhden kysymyksen sulta, johon ehdit vastata yhdellä lausella ja rouva kääntää puheen takaisin itseensä ja monologiinsa.
Todella ihana rouva, ei mitään vikaa. Sukulaiset käyvät usein kylässä, joten ei ole yksinäisyyttäkään. Jos törmäät rouvaan pihalla, saattaa jumittaa sinut siihen puoleksi tunniksi. Pitää väkisin aina välillä sanoa, että nyt on sovittu meno, en voi jäädä puhumaan, hyvää päivänjatkoa.
Yksi tuntemani narsistimies on tuollainen. Enkä käytä muotisanaa huvikseni, vaan tässä ihan oikeasti on kyse ko persoonallisuushäiriöstä. Hän ei tunne käsitettä keskustelu, vaan kyse on hänen yksinpuhelusta. Puheenaiheet liikkuvat itsessä, rahassa ja omissa saavutuksissa tai ainakin niihin liittyvissä haaveissa. Ei ikinä kysy mitään vastavuoroisesti eikä rakenna keskustelua eteenpäin siitä, mitä toinen kommentoi tai vaikka kertoo jotain omia asioitaan. Pahimmassa tapauksessa alkaa puhua päälle, kun kertoo jotain omista tekemisistä tai mielipiteistä. Välittömästi vain käännös hänen asioihin.
Kammottava tyyppi, onneksi olen ottanut välimatkaa niin, ettei tarvitse enää ikinä nähdä tai jutella hänen kanssaan eli siis kuunnella katkeamatonta monologia. Sääliksi käy hänen vaimoaan. Tuo ei ole varmaan ainoa tapa, miten narsisti "oireilee".
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kohtuullisen harmittomalta höpinältä. Tuskin tämä ominaisuus on yhtäkkiä häneen iskenyt?
Näissä esimerkeissä on tullut esiin monenlaisia ihmisiä, osa varmasti on harmittomia ja jotkut taas vaikuttavat oikeasti ilkeiltä. Mutta vaikka olisi harmitonkin, voi olla, että parisuhde ei kuitenkaan toimi, jos haluaisi, että parisuhteessa molemmat osapuolet ovat yhtä kiinnostuneita toisistaan, eikä kumpikaan ole toisen holhooja. Sitten, jos vaikka ryhtyy jonkun vapaaehtoisystäväksi, tämä vapaaehtoinen on varmaankin jo asennoitunut, että hänen velvollisuutensa on sen parin tunnin ajan kuunnella ehkä vähän enemmän kuin sen toisen, riippuu tietysti tilanteesta.
Pitäis olla sellainen paineilmalla toimiva sumutorvi, joka huutaisi automaattisesti, jos puhe kestää yli puoli minuuttia.
Tai koiran haukkupanta kaulaan, joka antaisi sähköiskun.
Kuulostaa kyllä kamalalta. Exän isä on juuri tuollainen jaarittelija joka voi monta tuntia puhua salaliittoteorioista, uskonnosta, musiikista yms asioista mitkä häntä kiinnostaa. Omassa perheessä kukaan ei puhu mitään, kaikki ollaan aika hc introverttejä. Ex kulki monesti kyydissä kun vanhempani hakivat meidät töiden jälkeen koulusta, kotimatka kesti puolisen tuntia ja monesti vanhempani, tai minä, ei puhunut mitään koko matkan aikana, kuunneltiin vaan radiota mitä ex kummasteli kovin. Sitten joskus mentiin hänen isänsä kyydissä miehen kotipaikkakunnalle, matka kesti 4 tuntia ja ukon suu kävi koko ajan, alkumatkalla napsautti radion kiinni ja puhui vain. Oli yksi elämäni pisimpiä automatkoja.
ahh, monet tämän ketjun kommentit osuu ja uppoaa.
meillä kai asiat olleet 20 vuotisen liiton aikana lieviä. Mutta kun 40 v tuli täyteen, alkoi ehkä jokin keski-ikään liittyvä kriisi ja tauoton puhuminen alkoi vallata tilaa kaikelta muulta. Aiemmin olin jopa iloinen, kun mies piti small talkia yllä sukujuhlissa ym.
Nykyään olen ahdistunut, koska koen, että minulla ei ole parisuhteessa ollenkaan tilaa. Mies pitää loputtomia monologeja sekä puhuu päälle ja keskeyttää välittömästi, jos koetan jotakin sanoa. Voi miten kaipaan vuorovaikutusta.
t. ADD-miehen introvertti puoliso
p.s.s. puheenvuorojen rajoittamiseen voisi olla erilaisia keinoja. Aikarajoitetut puheenvuorot (munakello). Tai että hän saisi puhua, joka pitää tiettyä esinettä (vaikkapa kukkaa) kädessään ja puheenvuoro vaihtuu ojentamalla tämä esine puhekumppanille. Vaan mies pitää tällaisia keinoja kontrollointina ja se on hänelle myrkkyä. 'Kaikkien pitäisi saada olla parisuhteessa vapaasti sellaisia kuin ovat.', saattaa hän sanoa.
Kuvailit exäni, paitsi ei tarkistellut kolmansiin osapuoliin liittyviä juttuja. Vaikea asperger ja persoonallisuushäiriö.
Pakko oli tänä aamuna googlettaa "mies puhuu jatkuvasti", kun loputon monologi alkoi ja jatkuu edelleen. En näköjään ole ainoa, jolla on tolkuttomasti puhuva mies. Nytkin se jankuttaa omista ja sukulaistensa asioista ja rahoista. Yleensäkään ei puhu mistään mielenkiintoisesta, vaan juuri rahasta, omasta työstään ja saavutuksistaan jne. Enpä ole tässä paljoa kommentoinut miehen puheita, mutta monologi vaan jatkuu. Säälittää ihmiset, jotka eivät saa mieheni kanssa esimerkiksi puhelimessa puhuessa suunvuoroa, puhetulva on loputon. Mies tulee puhumaan jopa vessan oven taakse, jos olen vessaan mennyt. Asiaa hänellä on aina silloin, kun esimerkiksi kuuntelen musiikkia kuulokkeilla. Hakeeko huomiota? Kuuntelemisen taitoa hänellä ei ole, vaikka väittää kyllä kuuntelevansa muita. Monesta asiasta hänellä ei ole tietoakaan, vaikka olen hänelle niistä sanonut. Kypsyttää todella, varsinkin kun olen itse hyvinkin introvertti ihminen.
Juuri olin ensitreffeillä miehen kanssa, joka piti pitkiä monologeja. Aihe poukkoili miten sattuu niin, että puhetulvan lopussa en enää edes muistanut, mikä oli alkuperäinen puheenaihe.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä kamalalta. Exän isä on juuri tuollainen jaarittelija joka voi monta tuntia puhua salaliittoteorioista, uskonnosta, musiikista yms asioista mitkä häntä kiinnostaa. Omassa perheessä kukaan ei puhu mitään, kaikki ollaan aika hc introverttejä. Ex kulki monesti kyydissä kun vanhempani hakivat meidät töiden jälkeen koulusta, kotimatka kesti puolisen tuntia ja monesti vanhempani, tai minä, ei puhunut mitään koko matkan aikana, kuunneltiin vaan radiota mitä ex kummasteli kovin. Sitten joskus mentiin hänen isänsä kyydissä miehen kotipaikkakunnalle, matka kesti 4 tuntia ja ukon suu kävi koko ajan, alkumatkalla napsautti radion kiinni ja puhui vain. Oli yksi elämäni pisimpiä automatkoja.
Monologin kuunteleminen on aina raskasta, mutta aiheellakin lienee hieman väliä. On varmaan monin verroin raskaampaa kuunnella vaikka jotain valitusta kuin höpinää salaliittoteorioista :D
On kyllä totta että hiljaisuus on tärkeää hyvinvoinnille. Pelkkä hiljaisuus helpottaa stressiä merkittävästi. Pitäisin itsekin jatkuvaa puhetta stressaavana.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Kamalaa on myös se, että mies aloittaa asiansa kertomisen suunnilleen"atomista" eli puhetta on tullut hirveä määrä ennen kuin pääsee edes asian ytimeen.
Yksi tuntemani narsisti on juuri tuollainen. Monologia, monologin perään. En jaksaisi yhtään tilannettasi. Mulle hiljaisuus on välttämätöntä.
Höpöttämistä sietää paremmin jos juttujen sisältö ei ole noin urpoa. En jaksaisi miehesi seuraa, ap, vaikka puhuisi noita juttujaan vain ns. normaalin määrän.
Jotkut myös varmaan puhuvat monologia, jotta saavat pidettyä ns. tilanteet omassa hallinnassaan, eivätkä joudu esim. vastaamaan kysymyksiin, joihin eivät osaa vastata (vastaajan rooliin).[/quote]
Tällaisen monologin pitäjän kun keskeyttää jollain välikommentilla niin menee aivan hämilleen. Puhuu siis vain itsellefn ulkoaopetellun paasauksensa. Raskaita ihmisiä, ei voi mitään. Suuttuvat jos jos toinen haluaa kommentoida jotain nyökyttelyn sijaan.
Tää on näitä linjahäiriköitä vui pientä
Yllättävän yleinen ongelma hiljaisilla suomalaisilla muuten. Tauotta puhuva mies. Meillä perheessä äidin mies on tällainen. Puhetta, puhetta, puhetta. Heti kun jotain pälkähtää päähän aukeaa myös suu ja se pälkähdys vuodetaan ulos ilma suodatinta. Ihan. Koko. Ajan.
Jatkuva pulina + namedropping = aspefger. Voi olla narsismiakin mukana. Erosin itse tiollaisesta.
No herranjestas, juokse jo pakoon!