Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan uupunut koska mies puhuu, puhuu ja puhuu loputtomasti
19.04.2019 |
Olen järkyttynyt koska juuri viettämällämme viikon yhteisellä lomalla asia valkeni minulle lopullisesti: Miesystävä voi puhua tunteja putkeen yhtä ja samaa monologia. Tähän saakka olen jaksanut muutaman päivän viikossa kuunnella puhetulvaa mutta päättynyt viikko teki minulle selväksi sen, että oma pääni taitaa hajota jatkaessani suhdetta.
Mistä valtava tarve omien juttujen kertomiseen kumpuaa? NyökkäileN väliin kuuntelemisen merkiksi mutta todellisuudessa en jaksa miestä ajatuksella kuunnella ja oma ajatukseni vaeltaa ihan muualla. Olen sanonut miehelle asiasta suoraan, tuloksetta.
Myös seuraavissa mies on kunnostaunut:
-jatkuva name dropping yhdistettynä vuosikymmeniä sitten sattuneisiin tapahtumiin
-kehuskelu siitä, kuinka mies 10 vuotta sitten osti lähes uuden auton (auto ihan tavallinen perusmalli, itse olen elämäni aikana ostanut muutamankin uuden auton ja asia sinänsä minusta merkityksetön)
-jatkuva varmistelu (minulta) siitä, onko mies toiminut oikein kommunikoidessaan jonkun kolmannen osapuolen kanssa
Voiko kyseessä olla ihan pohjattoman huono itseluottamus? Joku persoonallisuushäiriö? Mitä tässä tilanteessa voi tehdä muuta, kuin yrittää erota nätisti? Mies ja minä olemme molemmat keski-ikäisiä eli mistään nuoruuden uhosta ei pitäisi olla kyse.
Kommentit (182)
Jos se ihnettelee kun et vastaile tai itse innostu puhumaan mistään aiheesta syvällisesti ja yrittää sit rohkaista sua keskustelemaan asioista...?
Oletko kokeillut sanoa suoraan ett voitaisko välillä vaan "olla" ja olla puhumatta? Silleen nätisti?
Todennäköisesti ootte eri persoonallisuystyyppiä. Ootko koskaan tehnyt esim 16 personaallisuustyyppiä -testiä? Toinen teistä rakastaa keskustella, toinen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, mies pystyy olemaan hiljaa samassa huoneessa ollessaan max 30s ennen, kuin jotakin tulee hänen mieleensä ja se on pakko sylkäistä ulos.
Tuli tämäkin testattua, minun piti kirjoittaa yksi työsähköposti ja pyysin parin minuutin hiljaisuutta. Mies EI PYSTYNYT olemaan hiljaa odottaessaan minun saavan sähköpostini valmiiksi. Hän lähti lopulta pois huoneesta ja minä sain rauhan kirjoittaa pari lausetta loppuun.
Olen koko tämän päivän vain toipunut viikon kestäneestä monologista.
-ap
Meilläkin asuu tuollainen mies, mutta hänen puolustukseen sanottakoon että hän on 5-vuotias. Toivon että tämä joskus helpottaa 🤣
Aivan järjetöntä, että tällaisesta asiasta kertakaikkiaan jaksetaan puhua näin paljon.
Olen aivan uupunut jo kun huomaan tämän ketjun taas pomppaavan esiin! onko tänne kirjoittajat jotain vajakeja?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tietää siis miltä 99% naisen kanssa parisuhteessa olevista miehistä tuntuu.
Mieheni kuuluu tuohon yhteen prosenttiin tai sitten sinä liioittelet ja meitä vähäpuheisia naisia on enemmänkin. Vähän väliä mies valittaa, että emme puhu asioista tarpeeksi ja että hän kaipaisi enemmän keskustelua.
Mies viettää päivänsä koiran kanssa kotona (työtön), minä teen yltiösosiaalista puhetyötä ja kaipaisin vapaa-ajallani edes hetken rauhaa. En tiedä miten tämä tilanne pitäisi ratkaista.
Vierailija kirjoitti:
On ihan ok sanoa, että "Nyt en jaksa kuunnella." tai "Voisitko lopettaa?" T: adhd-pölöttäjä, ei tosinviisastelija eikä namedroppaaja.
Ei ole.
Kerran menin sanomaan exälleni näin, ja mikä itkupotkuraivari ja syyllistäminen siitä alkoi!
Opin esittämään kuuntelevaa. Joskus olen yrittänyt näin jälkeenpäin muistella, mistä hän puhui, mutta en muista muuta kuin jatkuvan puhetulvan ja oman kasaantuvan ahdistuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alldaysways kirjoitti:
Mun mies ei välttämättä puhua papata, mutta ääntelee kaiken aikaa... Sekin on ärsyttävää. Kaiken maailman korinoita, vinkumisia, yskähdyksiä; mitä vaan suu voi tuottaa. Onneksi ei sentään laula.
Narsisteillakin on tätä. Jatkuvasti jotain ääntä, jotta saavat tilan vallattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tietää siis miltä 99% naisen kanssa parisuhteessa olevista miehistä tuntuu.
Mieheni kuuluu tuohon yhteen prosenttiin tai sitten sinä liioittelet ja meitä vähäpuheisia naisia on enemmänkin. Vähän väliä mies valittaa, että emme puhu asioista tarpeeksi ja että hän kaipaisi enemmän keskustelua.
Mies viettää päivänsä koiran kanssa kotona (työtön), minä teen yltiösosiaalista puhetyötä ja kaipaisin vapaa-ajallani edes hetken rauhaa. En tiedä miten tämä tilanne pitäisi ratkaista.
Miksi olet luuserin (= työtön) kanssa yhdessä. Potki luuseri (=työtön) mualle, ellei hommaa itselleen kahdessa viikossa palkkatöitä. Onnistuu takuulla, kun on itse aktiivinen eikä odota kotona (=on luuserina).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sun miehellä mania? Lääkäriin, jos persoona on muuttunut.
Kiitos kommenteista. Itseänikin yllättää se, miten paljon aihe on herättänyt kiinnostusta!
Yksi huomio:
Olen itsekin puhelias ja tykkään puhua. Haluaisin kuitenkin KESKUSTELLA. Ihminen voi puhua sanomatta mitään ja sellaista höpötystä on todella hajottavaa kuunnella pidempään.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sun miehellä mania? Lääkäriin, jos persoona on muuttunut.
En ihmettelisi, vaikka mies saisi pinon muitakin diagnooseja. Ei suostu menemään lääkäriin.
-ap
Mun mieheni on tuollainen ja hänellä on adhd. Oikeasti, tulen kohta hulluksi. Joka jumalan asia pitää selostaa ja kaikesta on pakko kysyä mielipidettä tai raportoida jollain tapaa. Esim. mies pelaa työhuoneessaan tietokoneella kuulokkeet korvilla, minä pelaan omalla koneellani työhuoneessa ja kuuntelen kun mies jatkuvasti raportoi omia tekemisiään omassa (eri) pelissään, vaikka minulla ei ole mitään aavistusta asiasta ja lopulta saatan jo huutaa ilkeästi takaisin, että ole jo herran jumala hiljaa. Ja silti se vaan jatkuu ja jatkuu. Telkkaria katsoessa mies selostaa tapahtumia, vaikka minä katson ihan samaa ohjelmaa! Tai sitten kysyy että miksi tuo teki noin tai mitä nyt tapahtuu. No en helvetti tiedä kun itsekin katson miten tämä juoni tästä nyt lähtee etenemään.
Automatkoilla ei kuunnella koskaan musiikkia koska mies puhuu jatkuvasti. Joskus kuuntelen kännykästä kuulokkeilla musiikkia ja mies yrittää huutaa asiansa sitten senkin yli. Samoja asioita uudelleen ja uudelleen, vuodesta toiseen.
Ja silti tavallinen kommunikaatio on aivan täysin hukassa. Merkityksellisistä tai kulloisessakin tilanteessa relevanteista asioista ei voi vahingossakaan sanoa mitään, vaan sekin aika pitää papattaa jotain aivan yhdentekevää liibalaabaa.
Ero mielessä, en kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuollaiseen on paljonkin keinoja, ei sitä erota tarvitse. Jutelkaa asiasta ja järjestäkää niin ettette ole samassa huoneessa jatkuvasti.
Anoppi on tällainen, ei puhu koskaan mistään ns oikeista syvällisistä asioista, esim että mikä on ollut vaikka elämänsä raskain asia ja millaisia selviytymiskeinoja on siihen käyttänyt. Mutta kerran kuuntelin esim kuuden tunnin monologin kun hän kehui ja ylisti itseään kaikin mahdollisin tavoin, kertoi keitä julkimoita tietää, työelämän- ja opiskelusaavutuksia, omaisuudestaan, ruuan laitto - ja käsityötaidoistaan.. 6 tuntia pelkkää puhetta itsestään!! Purskahdin itkuun kun pääsin kotiin, olin aivan käsittämättömän uupunut. Eikä tuossa auttanut koittaa puhua väliin mitään, hän käänsi heti keskustelun itseensä takaisin vilkaisten ilmeellä "kysyinkö sinulta mitään". Kehujen väliin sujautti aina toisten ihmisten vähättelyä kuten miehensä suvun jäsenien. Tuo on edelleen yksi kauheimpia päiviä joita elämässäni on ollut, luulin ettei se koskaan lopu 😩 Anopilla ei ole ihmisiä elämässään, hänen sanojen mukaansa kaikki on hänelle niin kateellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuollainen pomo! Se puhuu, puhuu, puhuu ja puhuu. Ja kun jossain jutussaan mainitsee jonkin asian, siitä lähtee taas uusi tarina. Eikä siihen väliin pääse kommentoimaan ollenkaan, nyökkäilen vain. Ja kun tuo puhuu työaikana, niin työt venyy sitten iltaan. Tai sitten se aloittaa monologin iltapäivällä ja saattaa pahimmillaan puhua iltakuuteen saakka. Ja olen juuri aloittanut tuossa hänen tiimissään, joten en kehtaa vielä jättää kuuntelematta. Kyseessä 60-vuotias mies.
Tunnen yhden samanlaisen tapauksen ja ikäkin samaa luokkaa. Vei jatkuvasti voimiani,joten nätti ero mutta sen jälkeen alkoi viestitulva puhelimitse. Pidin taukoa yhteydenotoista eikä hänestä nykyään enää kuulu kuin harvakseltaan,kyllä helpotti elämää. Jos vastailin kaikkiin lähettämiinsä viesteihin,siitä viestitulvasta ei tullut loppua. Ei ollut normaalia käytöstä.Elämä tämän jälkeen helpottui huomattavasti
En ole lukenut kaikkia ketjun viestejä, joten pahoittelen jos toistan jotain, mitä on jo sanottu.
Tämä teksti voisi olla kuin äitini suusta, oma isäni tekee nimittäin myös tuota. Varsinkin alkoholia ottaneena ongelma vain pahenee, joskus sama juttu alkaa uudestaan heti kun hän on päässyt loppuun. Myös hänen monologiensa teemat pyörivät usein seuraavien teemojen ympärillä: seikkailut erilaisten "merkkihenkilöiden" seurassa, oman tai oman lähipiirin erityisyyden korostaminen, sekä loputon jauhaminen tilanteista joissa hän kokee tulleensa loukatuksi.
Oli aihe kuitenkin lopulta mikä tahansa, isäni keskustelustrategia on melkein joka tilanteessa pitää _todella_ pitkiä (puhutaan oikeasti kymmenistä minuuteista) monologeja. Mieleen tulee tilanne jossa hän halusi esitellä minut, aikuisen tyttärensä, eräälle opiskelukaverilleen, otti illan mittaan "vähän" kuppia ja lopulta minä ehdin vaihtaa kyseisen henkilön kanssa ehkä muutaman lauseen verran sanoja. Loppuilta meni kuunnellessa isän poliittista yksinpuhelua 😂
Oman kyökkipsykologiteoriani mukaan isällä on todella huono, "höyhenellä kaadettava" itsetunto, jota hän pyrkii pönkittämään korostamalla omaa erikoislaatuisuuttaan sekä hakemalla muilta ihailua pyrkimällä esiintymään älykkäänä, tietäväisenä ja "hyvissä piireissä" liikkuvana henkilönä. Päätellen miehesi puheista, ap, kuulostaa siltä että ongelmansa voisi olla hieman samansuuntainen. Tuo outo varmistelukäytös voisi minusta viitata myös jonkinlaiseen ahdistuneisuustaipumukseen/-häiriöön, niille on tyypillistä se että asiat jäävät pyörimään mieleen joskus todella pitkiksi ajoiksi, ja varmistelulla haetaan tälle helpotusta. Pallo on nyt miehelläsi. Se, että olet sanonut hänelle asiasta tuloksetta, ei ole hyvä merkki. Joko hän ei itse lainkaan tajua ongelmaansa, tai sitten tarve purkaa sydäntään on hänelle tärkeämpää kuin se, että koet itsesi tilanteessa aidosti huomioiduksi. Pahimmassa tapauksessa hän näkee sinut ja ehkä myös muut lähipiirinsä henkilöt eräänlaisina tunteidensa likasankoina.
Minä tunnen myötätuntoa isäni ongelmia kohtaan, mutta keskustelukumppanina hän on todella kuluttavaa ja väsyttävää seuraa. En ymmärrä, miten hänen opiskelukaverinsa jaksavat häntä, hekään kun eivät ole mitään ujoja tuppisuita. Tunnen myös muita puheliaita ihmisiä, mutta heidän keskustelustrategiansa on oikeasti vastavuoroinen ja ennen pitkää tulee myös se "hups, olen puhunut tässä ummet ja lammet, kerro säkin jotain", toisin kuin isälläni. Hankala tilanne kyllä kaikin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on tällainen, ei puhu koskaan mistään ns oikeista syvällisistä asioista, esim että mikä on ollut vaikka elämänsä raskain asia ja millaisia selviytymiskeinoja on siihen käyttänyt. Mutta kerran kuuntelin esim kuuden tunnin monologin kun hän kehui ja ylisti itseään kaikin mahdollisin tavoin, kertoi keitä julkimoita tietää, työelämän- ja opiskelusaavutuksia, omaisuudestaan, ruuan laitto - ja käsityötaidoistaan.. 6 tuntia pelkkää puhetta itsestään!! Purskahdin itkuun kun pääsin kotiin, olin aivan käsittämättömän uupunut. Eikä tuossa auttanut koittaa puhua väliin mitään, hän käänsi heti keskustelun itseensä takaisin vilkaisten ilmeellä "kysyinkö sinulta mitään". Kehujen väliin sujautti aina toisten ihmisten vähättelyä kuten miehensä suvun jäsenien. Tuo on edelleen yksi kauheimpia päiviä joita elämässäni on ollut, luulin ettei se koskaan lopu 😩 Anopilla ei ole ihmisiä elämässään, hänen sanojen mukaansa kaikki on hänelle niin kateellisia.
Yhdellä työpaikalla riehuu tällainen tyyppi. On virallisesti jo eläkkeellä, mutta silti hänen annetaan pilata siellä toisten työilmapiiri (en tajua, miksi). Taloudellisesta pakosta ei todellakaan ole kyse, joten luulen, että on riippuvainen siitä, että saa kulkea kehumassa itseään ja vähättelemässä muita. Tällainen riippuvuus on tietysti surullista hänelle, mutta myös hänen käytös on surullista muille ja ilkeilyhän on jo työpaikkakiusaamistakin. Olisi parempi ohjata tällainen henkilö terapiaan pohtimaan riippuvuuden syytä, sen sijaan, että työpaikan johto antaa laittaa vahingon kiertämään, koska kaikenlainen vähättelyhän taas voi aiheuttaa muissa huonoa itsetuntoa, joka sitten voi purkautua ympäristöä haittaavilla tavoilla.
Mies kuullostaa todella mielisairaalta! Tahdonvastaiseen hoitoon ja tilit tyhjäksi.
Minun 55v isäni on juuri tuollainen. Syödessäkin pitää koko ajan selostaa jotain juttua. Ja nämä jutut eivät edes ole mitään ihmeellisiä, vaan ne ovat jotain ihan yhdentekeviä muistoja lapsuudesta tai armeijasta. Ei haittaa, vaikka kukaan ei vastaa. Kun saa yhden aiheen pakettiin, seuraa 2 sekunnin hiljaisuus ja sitten alkaa selostus uudesta aiheesta.
Minusta alkoi tuntumaan että olit treffeillä minun pojan kanssa. Rakastan kovasti, mutta en kyllä suosittele seurustelua hänen kanssaan.