Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan uupunut koska mies puhuu, puhuu ja puhuu loputtomasti
19.04.2019 |
Olen järkyttynyt koska juuri viettämällämme viikon yhteisellä lomalla asia valkeni minulle lopullisesti: Miesystävä voi puhua tunteja putkeen yhtä ja samaa monologia. Tähän saakka olen jaksanut muutaman päivän viikossa kuunnella puhetulvaa mutta päättynyt viikko teki minulle selväksi sen, että oma pääni taitaa hajota jatkaessani suhdetta.
Mistä valtava tarve omien juttujen kertomiseen kumpuaa? NyökkäileN väliin kuuntelemisen merkiksi mutta todellisuudessa en jaksa miestä ajatuksella kuunnella ja oma ajatukseni vaeltaa ihan muualla. Olen sanonut miehelle asiasta suoraan, tuloksetta.
Myös seuraavissa mies on kunnostaunut:
-jatkuva name dropping yhdistettynä vuosikymmeniä sitten sattuneisiin tapahtumiin
-kehuskelu siitä, kuinka mies 10 vuotta sitten osti lähes uuden auton (auto ihan tavallinen perusmalli, itse olen elämäni aikana ostanut muutamankin uuden auton ja asia sinänsä minusta merkityksetön)
-jatkuva varmistelu (minulta) siitä, onko mies toiminut oikein kommunikoidessaan jonkun kolmannen osapuolen kanssa
Voiko kyseessä olla ihan pohjattoman huono itseluottamus? Joku persoonallisuushäiriö? Mitä tässä tilanteessa voi tehdä muuta, kuin yrittää erota nätisti? Mies ja minä olemme molemmat keski-ikäisiä eli mistään nuoruuden uhosta ei pitäisi olla kyse.
Kommentit (182)
Mulla on myös tuommoinen moottoriturpa. Kun mies katselee telkkaria, on aivan mahdoton itse keskittyä kuuntelemaan mitään, koska ukon suu jauhaa taukoamatta. Olenkin aikaa sitten siirtynyt toiseen huoneeseen ja katson kaiken kiinnostavan läppäriltä.
Mutta eipä mitään, mies puhuu YKSINÄÄN ja selittää koko ajan, mitä esim uutisissa tapahtuu.
Mulle ei ainakaan kukaan tule sanomaan, että voi kun se mies puhuis edes joskus! Jep jep, vaihdetaanko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikalla tuollainen pulisija on suoraan sanoen rasitus, hermot menee, kun työt pitäisi tehdä, eikä karkuun pääse mihinkään. Kohdalleni osui samalla kertaa kaksi pulisijaa, nainen ja mies. Uuuuuhhhhhh!
Ehkä miehellä ei tässä hetkessä ole mitään mistä olla ylpeä, eli siis ei ole elämää. Siksi lätisee siitä kun joskus teki sitä tai tätä. No, ei ole kovin paljoa aiemminkaan elämässä tapahtunut, jos kohokohta on kun kerran osti tavallisen uuden auton... tai ei kai tämän kertominen mikään eriskummallinen asia ole, ellei sitten just kehuskele sillä.
Onko miehen nimi Antti P? Puhuu ja puhuu ja puhuu ja juttu vaeltaa, melkein väittelee itse itsensä kanssa ja puhe on nopeaa, epäselvää ja poukkoilevaa. Todella raskas kuunneltava, ekat 3 minuuttia sitä jaksaa, sen jälkeen vain nyökkäilen, olen hiljaa ja odotan että vaikenisi hetkeksi että voisin sanoa Heippa ja häipyä paikalta😂. Tuttu työkuvioista.
Ei ole mies kukaan ehdotettu nimi. Jos en ole halunnut nähdä miestä, hän on esim. viikonlopun aikana soittanut minulle ja viikonlopun aikana puhetta hänen kanssaan on kertynyt helposti yli viisikin tuntia. Mikä on minusta aivan liikaa.
Luulen, että miehen puhetulva on jonkinlainen yritys takertua minuun. Kaksisuuntaisen sijaan epäilisin miehellä enemmänkin epävakaata persoonallisuutta. Puhtaaseen maniaan mies nukkuu yönsä liian säännöllisesti ja arki kuitenkin rullaa joten kuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sua vaan ärsyttää koska teillä on liian vähän seksiä.
Miehen jatkuva pälätys syö niin paljon, etten pidä miestä enää seksuaalisesti kiinnostavana. Pidän seksistä ja mieskin sitä haluaisi.
Onko jollain oikeasti tietoa siitä, mistä tällainen aivan maaninen puheripuli johtuu?
Sinä viisikymppinen mies, otitko jatkuvan pulinan takia eron?
-ap
En tiedä mistä se johtuu, mutta muistuu mieleen miten itse halusimme erota äitimme miehestä sen jatkuvan selityksen takia. Koko ajan piti olla pää auki ja sitä hölötystä ei päässyt pakoon. Pieni asunto jossa kaikki äänet kantautuivat, niin siinä meni hermot useaan otteeseen. Opettaja ihmetteli koulussa, että miksi läksyt on tehty sinne päin sen jälkeen kun se mies muutti meille, mutta se johtui ihan rehellisesti siitä, ettei meillä ei ollut hetkeäkään hiljaista ja vanhemmat joivat kuin sienet. Meillä oli pieni asunto ja jos yritti mennä omaan huoneeseen karkuun, niin aina sen miehen piti tulla perässä katsomaan (kyttäämään..) mitä teemme, eikä lähtenyt kulumallakaan pois. Jos tyyppi oli humalassa, niin se jäi selittämään omia teorioitaan milloin mistäkin eikä väliäkään että halusin kirjoittaa äidinkielen aineet rauhassa. Koko ajan ajatukset katkesivat, kun tyypin alituinen horina kantautui korviin. Tässä pitää huomata, että äitimme oli ihminen joka viihtyi lukemassa pitkiä aikoja, pikkusisaruksistani toinen tykkäsi koota pienoismalleja joka sekin hiljaista hommaa ja toinen myös luki tai piirsi, joten miettikää miten paljon me lapset kärsimme tuosta suoranaisesta terrorista. Totta kai nuoremmat saivat olla rauhassa, mutta me ottelimme usein tyypin kanssa, koska en vain saanut hetkeäkään rauhaa siltä selitykseltä. Äidille ei mennyt jakeluun tämä millään, ja hän perusteli että jokaisella meistä on mukanamme oma äänimaailma.. Teini-iässä me sitten yhdessä savustettiin mies ulos ja kannettiin tavarat ulos, kun meille valkeni että äiti elelee jossain omassa kuplassaan ja mies oli juonut tekemättä mitään kahdeksatta vuotta. Tarinassa on myös muutkin puolensa, mutta tuo ainainen puhuminen oli se mikä on jäänyt mieleen ärsyttävyytensä takia eikä sitä ymmärrä monikaan ennen kuin sen itse kokee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstamamman ihmistuntemus taas huipussaan. Ei saisi nauraa, mutta naurattaa silti.
Hyvännäköinen, pukeutuu hyvin, seksi hyvää, siisti... pakko olla kumppaniainesta! 🤣
M40
Asuessani opiskelijakimppakämpässä yhden pojan luona kävi tuollainen moottoriturpamies kylässä. Se hölötti meille muillekin koko ajan. Koetettiin sanoa, että älä kutsu tai päästä sitä enää tänne.
Vuosi kestettiin tätä sen vierasta, sitten järkättiin häätö tälle kenen luona kävi kylässä sius.
Hölisijä oli mielenterveyskuntoilija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstamamman ihmistuntemus taas huipussaan. Ei saisi nauraa, mutta naurattaa silti.
Hyvännäköinen, pukeutuu hyvin, seksi hyvää, siisti... pakko olla kumppaniainesta! 🤣
M40
Niin. Kyllä kannattaisi naisen lähteä kokeilemaan onneaan pesemättömän ja haisevan törkyturvan kanssa, kun sillä saattaa olla kultainen sydän kaiken sen ryönän alla.
Vierailija kirjoitti:
Palstamamman ihmistuntemus taas huipussaan. Ei saisi nauraa, mutta naurattaa silti.
Hyvännäköinen, pukeutuu hyvin, seksi hyvää, siisti... pakko olla kumppaniainesta! 🤣
M40
Aloittajana voin valaista sinulle asiaa lisää: On todellakin harvinaista löytää sosiaaliselta vaikuttava, itsestään huolta pitänyt ja hyvin pukeutuva mies ikäluokasta 40+. Totta helvetissä tällaiseen yrittää tutustua. Kuten sanoin, alussa jaksoin miehen juttuja kuunnella uteliaana.
Ei miehen ulkonäkö ole naiselle sen toisarvoisempi asia kuin naisen ulkonäkö miehille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rasittuisin myös. On vaan niin ihanaa ajatella välillä itsekseenkin. Mun kaverin mies on samanlainen. Kerran nukahdan kesken sen jutun... 🥴
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa Ap. En osaa auttaa sen enempää, kuin että tiedän tämän ihmistyypin. Joudun työni puolesta tekemisiin erään henkilön kanssa, joka puhuu lähes taukoamatta niin, että suupielistä alkaa näkyä valkoista vaahtoa (tämä ei ole vitsi, minua ihan todella kuvotti suoraan sanottuna kun näin tuon) Olen myös miettinyt, mitä näitä ihmisiä vaivaa, jotka pälpättävät itsestään ja omista asioistaan aivan jatkuvalla syötöllä. Luulisin, että varmaan jokin hoitamaton ja diagnosoimaton ADHD taitaa olla taustalla.
Olen aina aivan poikki tämän henkilön tapaamisen jälkeen ja voisin vain kömpiä peiton alle ja nukkua. Niin paljon energiaa tuo jatkuva merkityksetön pälpätys vain vie.Ap:n miesystävä ei välttämättä kuulosta persoonallisuushäiriöiseltä (ainakaan narsistilta), mutta neurologinen poikkeavuus tulee mieleen. Ei ymmärrä sosiaalisen kanssakäymisen pelisääntöjä. Siitäkin syystä varmistelee.
Ei välttämättä, mutta oireet sopii siihenkin ihan täydellisesti. Jos ongelma on pelkkä pajatus kuulostaa mt-ongelmalta, mutta kun siihen lisää muut kuullut oireet kuten kerskailun ja oman maineen vahtaamisen, ystävien puutteen, namedroppingin, ulkonäkösuuntautumisenkin jopa jne niin kyllähän tuossa on liuta narsistin tyypillisiä piirteitä.
Tarinankertojat soittavat minulla heti alkuun hieman kelloja, tarinoiden sisältö kertoo myös paljon ja tämä ainoastaan siitä syystä että kaikki tuntemani pahat narsistit ovat harrastaneet tuota ainakin jossain määrin. Heillä on aina jotain erikoista kerrottavaa, joskus se on omien sukulaisten ihailevaa kuvausta vaikka tunnista toiseen, joskus uskomattomia tarinoita pelottavista asioista, julkimoista tai muuten vain muun seurueen suiden tukkimista ja röyhkeää keskustelun dominointia.
Yhden puhetulvatutun tarinatkin koskivat suureksi osaksi, miten hän kontrolloi kaikkia tilanteita teki siis jatkuvasti itsestään sankaria. Kun yritin sanoa jotain väliin, korotti vihaisesti ääntään. Sitten kun sanoin lähteväni kotiin, kysyi vihaisesti, mihin muka olen menossa. Eli huomasi kyllä minut vaikka vaikutti olevan omissa maailmoissaan. Minun olisi vain pitänyt olla se vastaanottaja eikä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaveri, joka puhuu taukoamatta. Kerrankin 4 tuntia ja puhelut pystyy lopettamaan vasta useamman toiston kautta " että nyt lopetan tämän puhelun" vanhoja asioita menneisyydestä kaivaa ja kiihdyttää itsensä raivoon. Älkää huutamaan minulle ihan raivona, kuin se tyyppi sieltä menneisyydestä istuisi siinä, enkä minä. Syö energian ja olen ihan loppu näistä vierailuista ja puheluista. Ihmettelee mihin ystävät ja sukulaiset ovat hävinneet...eivät vastaa enään. Hän on todella yksin. Säälistä pidän yhteyttä ja koitan pitää rajan, ettei omat voimat lopu. Kerrankin yhden puhelun aikaan katsoin pari tuntia leffaa...huh hu
Kuulostaa kohtuullisen harmittomalta höpinältä. Tuskin tämä ominaisuus on yhtäkkiä häneen iskenyt?
Ah, kohtalotovereita. Toinen vanhemmista on tällainen jatkuva lätisijä, eikä ominaisuus totisesti ole vähenemään päin vanhetessa. Puhuu ongelmitta tunninkin putkeen vaikket osallistuisi mitenkään keskusteluun. Aiheet vaihtuu lennosta. Mihinkään esitettyyn kysymykseen ei voi vastata lyhyesti, vaan alkaa loppumaton jaarittelu ja asian vierestä lörpöttely. Samat asiat toistetaan moneen kertaan. Jos omassa elämässä on tapahtunut jotain, siitä voi jauhaa esim puhelimessa ketjussa useammalle ihmiselle vaikka koko päivän. Keskustelunaiheiksi tosin riittävät myös aivan olemattomat risaukset.
Itse olen suoraan välillä sanonut, etten jaksa, en jaksa kuunnella jatkuvaa puhetulvaa esim aamukahvista lähtien kun aivot ei ole vielä heränneet. Myös työpäivän jälkeen yritän välttää joutumasta samaan paikkaan. Hän ei ymmärrä mikä siinä kuuntelemisessa on niin raskasta, kun "ei tarvi kuin sujuvasti vain kuunnella". Hän puhuu liki huutaen (vaikka kuulo on normaali). Jos pyydät että saisit olla hetken rauhassa, hän alkaa ns "ajatella ääneen". Yksin ollessaan hän puhelee yksinään jollekin tuntemalleen ihmiselle ikään kuin harjoitellakseen tulevaa keskustelua. Yhteiset virastokäynnit tms kiristävät hermoja, koska hänelle ei riitä se että joku muu hoitaa asian. Ei, hänen pitää jankuttaa useaan kertaan sama toistaen juuri selvitetty asia uudelleen, vaikka olisi vieressä seissyt ja kuullut että se tuli jo hoidettua.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mies kukaan ehdotettu nimi. Jos en ole halunnut nähdä miestä, hän on esim. viikonlopun aikana soittanut minulle ja viikonlopun aikana puhetta hänen kanssaan on kertynyt helposti yli viisikin tuntia. Mikä on minusta aivan liikaa.
Luulen, että miehen puhetulva on jonkinlainen yritys takertua minuun. Kaksisuuntaisen sijaan epäilisin miehellä enemmänkin epävakaata persoonallisuutta. Puhtaaseen maniaan mies nukkuu yönsä liian säännöllisesti ja arki kuitenkin rullaa joten kuten.
Anteeksi nyt vaan, mutta epävakaan ihmisen tuntevana pääset kovin helpolla, jos joudut kuuntelemaan juttuja, jotka eivät itseäsi kiinnosta. Epävakaa on täyttä myrkkyä, loukkamista ja ilkeyttä sille päälle sattuessaan (eli helposti), ja mielialat vaihtelevat jatkuvasti. Tästä on leikki kaukana, eikä ole kyse mistään "uhhuh, en jaksaisi kuunnella" -jutusta, vaan siitä, että toinen syyllistää sinua jatkuvasti kaikesta, riehuu, huutaa ym. Kaiken lisäksi epävakaa voi olla hyvin ahdistunut eikä todellakaan halua puhua juuri mistään, tai vähintään voi olla äärimmäisen tarkat rajat asioiden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mies kukaan ehdotettu nimi. Jos en ole halunnut nähdä miestä, hän on esim. viikonlopun aikana soittanut minulle ja viikonlopun aikana puhetta hänen kanssaan on kertynyt helposti yli viisikin tuntia. Mikä on minusta aivan liikaa.
Luulen, että miehen puhetulva on jonkinlainen yritys takertua minuun. Kaksisuuntaisen sijaan epäilisin miehellä enemmänkin epävakaata persoonallisuutta. Puhtaaseen maniaan mies nukkuu yönsä liian säännöllisesti ja arki kuitenkin rullaa joten kuten.
Anteeksi nyt vaan, mutta epävakaan ihmisen tuntevana pääset kovin helpolla, jos joudut kuuntelemaan juttuja, jotka eivät itseäsi kiinnosta. Epävakaa on täyttä myrkkyä, loukkamista ja ilkeyttä sille päälle sattuessaan (eli helposti), ja mielialat vaihtelevat jatkuvasti. Tästä on leikki kaukana, eikä ole kyse mistään "uhhuh, en jaksaisi kuunnella" -jutusta, vaan siitä, että toinen syyllistää sinua jatkuvasti kaikesta, riehuu, huutaa ym. Kaiken lisäksi epävakaa voi olla hyvin ahdistunut eikä todellakaan halua puhua juuri mistään, tai vähintään voi olla äärimmäisen tarkat rajat asioiden suhteen.
Olen saanut osakseni myös näitä raivonpuuskia. Pelkästään paluulennolla minua syytettiin ensin raivolla miehen unohtuneesta padista (olin tarjoutunut ottamaan laitteen omaan, isoin käsilaukkuuni mutta mies halusi kantaa sen kädessään). Reilun tunnin kuluttua minua syytettiin siitä, että mies ei löytänyt lompakostaan yhtä kuittia. Nämä esimerkit olivat erittäin lievästä päästä ja vielä jollain tavalla ymmärrettävissä harmistuksen aiheuttamina ylilyönteinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mies kukaan ehdotettu nimi. Jos en ole halunnut nähdä miestä, hän on esim. viikonlopun aikana soittanut minulle ja viikonlopun aikana puhetta hänen kanssaan on kertynyt helposti yli viisikin tuntia. Mikä on minusta aivan liikaa.
Luulen, että miehen puhetulva on jonkinlainen yritys takertua minuun. Kaksisuuntaisen sijaan epäilisin miehellä enemmänkin epävakaata persoonallisuutta. Puhtaaseen maniaan mies nukkuu yönsä liian säännöllisesti ja arki kuitenkin rullaa joten kuten.
Anteeksi nyt vaan, mutta epävakaan ihmisen tuntevana pääset kovin helpolla, jos joudut kuuntelemaan juttuja, jotka eivät itseäsi kiinnosta. Epävakaa on täyttä myrkkyä, loukkamista ja ilkeyttä sille päälle sattuessaan (eli helposti), ja mielialat vaihtelevat jatkuvasti. Tästä on leikki kaukana, eikä ole kyse mistään "uhhuh, en jaksaisi kuunnella" -jutusta, vaan siitä, että toinen syyllistää sinua jatkuvasti kaikesta, riehuu, huutaa ym. Kaiken lisäksi epävakaa voi olla hyvin ahdistunut eikä todellakaan halua puhua juuri mistään, tai vähintään voi olla äärimmäisen tarkat rajat asioiden suhteen.
Olen saanut osakseni myös näitä raivonpuuskia. Pelkästään paluulennolla minua syytettiin ensin raivolla miehen unohtuneesta padista (olin tarjoutunut ottamaan laitteen omaan, isoin käsilaukkuuni mutta mies halusi kantaa sen kädessään). Reilun tunnin kuluttua minua syytettiin siitä, että mies ei löytänyt lompakostaan yhtä kuittia. Nämä esimerkit olivat erittäin lievästä päästä ja vielä jollain tavalla ymmärrettävissä harmistuksen aiheuttamina ylilyönteinä.
Eli siis oletko sä nyt myös ap vai eri henkilö?
Ymmärsin, että ap:n ongelma oli lähinnä harmiton höpisijä, jota voisi kuvailla myös sanalla puhelias. Joka siis puhuu paljon, mutta jonka ensisijainen agenda ei ole murskata toisten itsetuntoja, haukkua heitä pystyyn ja valehdella suut ja silmät täyteen.
Yksi minun lapsista on tuollainen. Koitan lempeästi saada häntä kertomaan asian ytimen. Toisinaan hän osaa ja ymmärtää, mutta joskus harhaantuu kertomaan ja alustamaan kaikkia juttujaan laveasti.
Kiinnostaisi kyllä tietää asiasta enemmän ja miten voi välttyä siltä, että lapsesta kasvaa toisia tuskastuttava aikuinen. Luulisin aikuisella olevan jo kykyjä nähdä, kun muut kyllästyvät kuuntelemaan. Mutta joiltakin puuttuu havainnoinnin kyky, miksi?