Puoliso testamentin ulkopuolelle ja veljen lapset perii.
Olemme miehen kanssa seurustelleet puolitoista vuotta. Ajatuksena, että ajan vielä kuluessa voisi ajatella häitäkin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Mies nosti esiin avioehto ja testamentti asiat jotka pitää miettiä ennen häitä.
Tällä hetkellä minulla on enemmän omaisuutta koska olen hyvänmatkaa maksellut talolainaani, omistan pari autoa ja moottoripyörän. Mies ei ole kerennyt vielä kartuttaa omaisuutta kuin pienen kimppamökin verran sisarustensa kanssa.
Hän haluaa avioehdon jotta kumpikin pitää oman omaisuutensa mikäli joskus ero tulisi. Tämä mielestäni on ihan hyvä juttu niin ei voi tulla riitaa siitä. Täytyy vaan huolehtia, että avioliiton aikanakin miettii omaisuuden omistajuudet.
Hän nosti esiin myös testamentti asiat. Minulla on lapsia ja hänellä ei, hän on vapaaehtoisesti lapseton. Minulta perintö menisi ensi olettaman mukaan osittain lapsille ja osittain puolisolle mikäli kuolisin ennen häntä.
Mies ei halua, että minä perin häneltä tulevaisuudessa yhdessä hankkimastamme omaisuudesta hänen osuutensa mikäli hän kuolisi ennen minua koska silloin lapseni lopulta perivät minulta kaiken, kun aika minusta jättää. Hän on miettinyt vaihtoehtoja kenelle testamenttaisi koko omaisuutensa. Kertomansa mukaan oli ajatellut testamentata omaisuuden veljensä lapsille koska he ovat sukulaisia.
Toisaalta ymmärrän häntä ja toisaalta en. Vaikka hän ei ole halunnut lapsia hän ei voi asettaa veljen lapsia samalla tavalla perillisen asemaan, he eivät ole perhettä kuitenkaan ja silloin ulkopuolinen olisi osingolla meidän hankkimasta omaisuudesta. Mielestäni veljen lapsien kuuluisi periä se kolmannes jonka mies suvussa kulkeneesta mökistä omistaa, mutta ei yhdessä hankittua omaisuutta.
Minulle tämä tarkoittaa sitä, että me emme voi koskaan omistaa kotia yhdessä sillä on olemassa riski, että menettäisin puolet kodistani hänen sukulaisilleen ja joutuisin joko maksamaan heille jotta saan puolison menettämisen jälkeen pitää kotini tai joudun muuttamaan. Hän ei ymmärtänyt ajatustani ollenkaan. Mielestäni tälläisessä tilanteessa ainoa vaihtoehto on se, että minä edelleen yksin omistan talon ja mitä nyt haluankaan omistaa ja hän voi hankkia muuta omaisuutta sekä minut testamentista ulos jättäen antaa omaisuutensa veljensä lapsille tai kenelle nyt kokeekaan sen oikeaksi jättää. Näin turvaan oman pärjäämiseni ja minunkin lapseni joskus jotain perintöä saavat, heidän sitä on turha muilta odottaa kuin minulta.
Mies ei ymmärrä miksi näen asiat näin enkä halua hankkia mitään yhteistä omaisuutta, edes taloa mikäli tilanne on testamentin osalta tuo. Mitenhän tätäkin lähtisi työstämään eteenpäin jotta saadaan joku ratkaisu.
Kommentit (212)
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Talo on oikeastaan minulle se asia joka hiertää. En halua riskiä, että jotkut perheen ulkopuoliset omistaa osuuden minun kodista. Siksi en voi hankkia yhteistä taloa miehen kanssa, mutta se ei kuulostanut hänestä reilulta.
No eikö tuo ongelma ratkea sillä, että teette juristin vahvistamat paperit yhteisestä omaisuudesta ja siitä, miten sen kanssa toimitaan, jos toinen kuolee.
Teillähän ei ole perinteistä ydinperhettä koska teillä ei ole lapsia, sen takia myös nuo perintöasiat täytyy miettiä tarkkaan. Talon ostatte tietysti puoliksi niin että kummallakin on 50% osuus siitä. Tarvittaessa sitten vaan toisen puolison kuollessa sinä saat puolet ja miehen perikunta puolet. Eihän tuossa mitään epäselvää tarvitse olla.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Minusta perhe ja läheiset ei ole se mikä veri suonissa virtaa vaan se kuka välittää ja on lähellä. En ole arjessa miehen käytöksessä huomannut hänen pitävän lapsia pakollisena pahana tai mukana roikkuvana taakkana ja toivon, että hän ajan kanssa kokosi minut ja lapsetkin perheekseen. Lapset hänestä kovin tykkäävät jo nyt.
Anteeksi nyt, mutta tästä viestistä saa kuvan, että te ette oikeastaan ole edes puhuneet siitä, tuleeko teistä yhteinen perhe vai ei. Miksi suunnittelet talon ostoa miehen kanssa, jonka kanssa et ole edes puhunut koko asiasta? Haluaako mies edes saman katon alle lastesi kanssa asumaan? Ehkä kannattaisi miettiä nyt niitä asioita ensin, perintöasiat on kuitenkin aika kaukana tulevaisuudessa...
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Kun ette mene naimisiin, kumpikin pitää omansa ja sillä sipuli. Vai eikö rakkaus olekaan niin varmaa, että avoliitto riittää, vaan sitä liittoa pitää pönkittää muinaisilla riiteillä?
Sori että floodaan, mutta...
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ainakaan tällä hetkellä ole rahaa, ei omista edes autoa jolla ajaa.
Ja kuten jo aimmin sanoin, olen ehdottanut minun omistavan talon jatkossakin ja hän voi hankkia itselleen muuta omaisuutta halutessaan ja testamentata ne ihan kenelle vaan, kunhan meillä ei ole mitään yhteistä. Voi toki myös halutessaan käyttää kaikki rahansa ja olla jättämättä perintöä kenellekään. En vain halua, että kukaan perheen ulkopuolinen omistaa puolet kodistani.
Eli sun miehellä ei ole rahaa edes ruosteiseen Skodaan, mutta sinä suunnittelet yhteisen talon ostamista?
Näinkö asuntokauppoja tehdään Porvoossa? :D
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes menisitte naimisiin, koska ette aio hankkia yhteisiä lapsiakaan. Tosin mies jäisi sinun kuolleessasi ensin ilman lesken asumisoikeutta. Se on avopuolison kohtalo - ulos "omasta" kodista mars!
Mielestäni avioliitto ei ole vain lasten hankkimista varten eikä jokaiseen liittoon tarvitse tehdä lapsia vain jotta suhde saisi "huippunsa".
Mitä varten avioliitto sitten mielestäsi on? Tienaamista varten?
Oletko tosissasi? Avioliitto on vain niitä varten jotka hankkivat lapsia? Etkä keksi muuta vaihtoehtoa kuin lapset tai raha avioliiton tarkoitukseksi?
-eri
Itse asiassa en keksi muita kuin taloudellisia syitä. Kerro ne muut.
Uskonnolliset syyt esimerkiksi. Eikä avioliitosta ole mitään automaattista rahallista hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Jos jollakulla on tuollainen omaisuus, hän ei tasan tarkkaan kysele neuvoja av-palstalla. Seuraa provo, kiitos!
Juuri näin. Jos tämän pas kapalstan ohjeita seuraisi, olisi käräjillä ennen pitkää. Jokainen kirjoittaja on oman elämänsä juristi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä nyt vahvasti näyttää siltä. että ap jää tässä nuolemaan näppejään ( = ei tule saamaan miehen rahoja koskaan) ja hyvä niin. Ahneella on pskainen loppu.
Miehellä ei ainakaan tällä hetkellä ole rahaa, ei omista edes autoa jolla ajaa.
Ja kuten jo aimmin sanoin, olen ehdottanut minun omistavan talon jatkossakin ja hän voi hankkia itselleen muuta omaisuutta halutessaan ja testamentata ne ihan kenelle vaan, kunhan meillä ei ole mitään yhteistä. Voi toki myös halutessaan käyttää kaikki rahansa ja olla jättämättä perintöä kenellekään. En vain halua, että kukaan perheen ulkopuolinen omistaa puolet kodistani.No ei se mieskään halua päätyä tilanteeseen että yhdessä omistaa sun lasten kanssa kotinsa. Tai haluamassasi tilanteessa hänellä on vain lesken asumisoikeus...kuluja muttei myytävää omaisuutta.
Tilanne olisi kuitenkin eri. Lapsilla tunneside häneen vietettyään yli puolet lapsuudestaan hänen kanssaan eläen ja asun, luultavasti myös aikuisena lapsia tapaa säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi menää naimisiin ja hankkia mitään yhteistä omaisuutta? Varsinkin jos ette lapsia tee.
Sinä ostat ja maksat asunnon ja lapsesi perii sinut. Mies ostaa sijoitusasunnon ja veljen lapset perii.
Kummallakin on omaisuutta. Arjen menot jaatte puoliksi. Tosin sinä ja exäsi maksatte lastesi menot.
Mielestäni on hyvä idea pitää kaikki erillään ja esim tuo sijoitusasuntohomma kuulostaa järkevältä jos kumminkin haluaa jonkun asunnon tai talon omistaa. En tiedä miten mies innostuisi. Hän ei varsinaisesti tunne halua kerätä ja kartuttaa perintöä ketään varten vaan ennemmin käyttää rahat elämänsä aikana, mutta sen mitä hän tulee joskus omistamaan hän haluaa pitää huolen, että siitä ei mene mitään perintönä lapsilleni esimerkiksi minun kautta. Siksi keksi, että jättäisi minut testamentin ulkopuolelle ja jättäisi kaiken veljen lapsille.
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhetaidot taitavat olla aika lailla nollan luokkaa. Selvitäpä miten muuten hän aikoo kohdella sinun lapsiasi, jos tuo sama syrjintä jatkuu ihan arjessakin. En lähtisi itse rakentamaan tulevaisuutta tuollaisen miehen kanssa. Itse arvostan perhettä yksikkönä, jossa hankitaan yhteistä omaisuutta, vaurastutaan yhdessä ja jätetään lähtiessämme kaikki yhteisille perillisille.
En tuonut tätä ilmi aloituksessa koska ei sinällään ollut oleellinen asia, mutta kieltämättä tuli tuollaisia ajatuksia.
En arvannut, että hän kokee niin vastenmielisenä ajatuksen, että lapseni saattaisivat joskus aikanaan periä jotain mitä me olemme yhdessä hankkineet, että väkisin keksii jonkun jolle antaisi oman puolensa yhteisestä omaisuudestamme vaikka ei olisi erityisen läheisiä ihmisiä.
Mitä minä oikeasti merkitsen ja ovatko lapseni iljettävä taakka. Hän asuisi kanssamme, jakaa arjen kanssamme, mutta ajatteleekohan koskaan tulevaisuudessakaan edes minua perheenään?Tiedätkös, ymmärrän hyvin miestäsi. Lapsesi ovat vielä hänelle vieraita ihmisiä, mutta heistä varmasti tulee läheisiä ja rakkaita ajan kuluessa. Ja jos ei tule niin varmaan on luonnollista että perinnön saa joku muu. Anna miehelle aikaa.
Kiitos viestistäsi. Toivon todella, että näin on. Minusta perhe ja läheiset ei ole se mikä veri suonissa virtaa vaan se kuka välittää ja on lähellä. En ole arjessa miehen käytöksessä huomannut hänen pitävän lapsia pakollisena pahana tai mukana roikkuvana taakkana ja toivon, että hän ajan kanssa kokosi minut ja lapsetkin perheekseen. Lapset hänestä kovin tykkäävät jo nyt.
Lopeta ruikuttaminen rahasta . Sinun miehesi maksaa sinun lastesi elämää ihan jokaikinen päivä esim. ruokalaskussa.
Mistä moinen olettamus? Metsään meni, sillä minä maksan ruokaostokset likipitäin aina. Mies kyllä syö päivittäin ostamaani ja laittamaani ruokaa. Mies ostaa joskus pyydettäessä pari maitoa tai leipää esimerkiksi jos lähdössä liikenteeseen muutenkin ja minä muuten lähtisin pikkujutun takia kauppaan.
Siis sinä haluat elättää tullaista luuseria, joka ostaa silloin tällöin maitopurkkeja peräti.Älä ole tyhmä. Tulet vielä katumaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on tuntenut sinun lapsesi puolitoista vuotta, veljensä lapset koko heidän ikänsä. Minusta tuossa tilanteessa on loogista, että hän haluaa jättää perintönsä veljen lapsille.
Menkää lakimiehen puheille, että löydätte sellaisen kaikille sopivan ratkaisun, josta omat lapsesi eivät kärsi missään tilanteessa. Tai sitten älkää hankkiko yhteistä omaisuutta. Älkää ainakaan antako raha-asioiden tulla perheonnen tielle.
No onhan se veljen lasten kokoikä 3 vuotta ja hän tapaa noin 4 kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No etpä sinäkään ajattele kuin omiasi, jos teidän omaisuutenne saisi mennä vain sinun lapsillesi eikä lainkaan miehen läheisille.
Miksi veljen lapset on läheisempiä kuin vaimo?
Ovat sukua toisin kuin vaihtuvat vaimot.
Kaikki ei vaihda vaimoa. Eikä takuulla kukaan vaihda siinä vaiheessa, kun pari metriä multaa päällä.
Mitä järkeä mennä naimisiin ihmisen kanssa jonka pärjääminen oman kuoleman jälkeen ei hetkauta yhtään.Miksi toisen pitäisi hyötyä toisen kuolemasta? Jokainen fiksu on hankkinut sellaisen palkan tai eläkkeen, jolla tulee hyvin yksin toimeen.
Ei nyt kummoista hyötymistä ole jos saa pitää oman kotinsa. Se olisi elämän kurjistamista jos joutuisi puolison kuoleman lisäksi luopumaan kodistaan tai tilivelvolliseksi jollekin puolison veljen lapsille.
Mutta silti ap haluaa tulevan miehensä juuri siihen tilanteeseen. Paitsi että mies ei saisi omistaa edes sitä puolikasta.
Vaikka talo jäisi kokonaan ap:n omistukseen, miehelle jää lesken asumis- ja hallintaoikeus yhteiseen kotiin, jos he ovat olleet naimisissa ja ap kuolee ensin eikä miehellä ole muuta sopivaa asuntoa.
Ehdotus: Mies säästää yhteistalouden asumiskuluissa huomattavasti verrattuna yksin asumiseen ja hän voisi maksaa omaa erilllistä sijoitusasuntoa, jos talo jäisi ap:n omistukseen. Sijoitusasunnon hän voi ottaa omaksi kodikseen siinä tapauksessa, jos ap kuolee ensin ja näin hän ei jää ap:n lasten kanssa riitelemään talosta. Päivittäiset kulut jaetaan tietenkin tasan.
Voisiko olla myös niin, ettei mies saisi yksinään asuntolainaa ja hän haluaa sen takia ostaa ap:n talosta puolet? Siitähän on huomattava osa jo maksettu eli hän ei ilmeisesti olisi koko osuudestaan velkaa pankille vaan osittain myös ap:lle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on tuntenut sinun lapsesi puolitoista vuotta, veljensä lapset koko heidän ikänsä. Minusta tuossa tilanteessa on loogista, että hän haluaa jättää perintönsä veljen lapsille.
Menkää lakimiehen puheille, että löydätte sellaisen kaikille sopivan ratkaisun, josta omat lapsesi eivät kärsi missään tilanteessa. Tai sitten älkää hankkiko yhteistä omaisuutta. Älkää ainakaan antako raha-asioiden tulla perheonnen tielle.
Mä alan ihmetellä miksi ap haluaa olla ykkönen puolisolleen, mutta mies on hänelle ikuinen kakkonen. Ap ei halua turvata miehen elämää oman kuolemansa jälkeen. En miehenä jatkaisi tuota suhdetta.
Ei hän ole ikuinen kakkonen. Hänen kanssaan elämää suunnittelen ja elän lasten muutettua poiskin. Minä olisin omaisuuteni jakanut hänen ja lasten kesken.
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjun vasta nyt kokonaan.Olette siin tunteneet vasta 1.5 vuotta.Tehän olette vielä aivan rakkaudesta sokeita. Nyt jäitä hattuun niinsanotusti ja saman katon alla asumista vielä ainakin pari vuotta, niin totuus valkenee.Se voi olla positiivinen tai negatiivinen .Ennen sitä ei missään tapauksessa avioliittoon.Mutta pidä ap tämä omana tietonasi.Ei kehenkään ihmiseen pidä sokeasti luottaa. Näin se vaan on,vaikka olen itse ollut naimisissa tyydyttävässä liitossa jo yli 40v.(ei petetty)
Samaa mieltä ja siksi häät onkin vasta ajatusasteella. Ollaan puhuttu, että vasta muutaman vuoden päästä ehkä. Mietitään vaan etukäteen.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Minusta perhe ja läheiset ei ole se mikä veri suonissa virtaa vaan se kuka välittää ja on lähellä. En ole arjessa miehen käytöksessä huomannut hänen pitävän lapsia pakollisena pahana tai mukana roikkuvana taakkana ja toivon, että hän ajan kanssa kokosi minut ja lapsetkin perheekseen. Lapset hänestä kovin tykkäävät jo nyt.
Anteeksi nyt, mutta tästä viestistä saa kuvan, että te ette oikeastaan ole edes puhuneet siitä, tuleeko teistä yhteinen perhe vai ei. Miksi suunnittelet talon ostoa miehen kanssa, jonka kanssa et ole edes puhunut koko asiasta? Haluaako mies edes saman katon alle lastesi kanssa asumaan? Ehkä kannattaisi miettiä nyt niitä asioita ensin, perintöasiat on kuitenkin aika kaukana tulevaisuudessa...
Kyllä olemme puhuneet asiasta ja yhteisen talon ostosta jos myisin nykyisen.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Sori että floodaan, mutta...
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ainakaan tällä hetkellä ole rahaa, ei omista edes autoa jolla ajaa.
Ja kuten jo aimmin sanoin, olen ehdottanut minun omistavan talon jatkossakin ja hän voi hankkia itselleen muuta omaisuutta halutessaan ja testamentata ne ihan kenelle vaan, kunhan meillä ei ole mitään yhteistä. Voi toki myös halutessaan käyttää kaikki rahansa ja olla jättämättä perintöä kenellekään. En vain halua, että kukaan perheen ulkopuolinen omistaa puolet kodistani.Eli sun miehellä ei ole rahaa edes ruosteiseen Skodaan, mutta sinä suunnittelet yhteisen talon ostamista?
Näinkö asuntokauppoja tehdään Porvoossa? :D
Mä ymmärsin kylläkin, että mies sen ap:n talon haluaa ostaa ja sitten testamentata omaisuutensa veljensä lapsille. Olen ap:n kanssa samaa mieltä, että mies hankkikoon omat sijoituksensa muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhetaidot taitavat olla aika lailla nollan luokkaa. Selvitäpä miten muuten hän aikoo kohdella sinun lapsiasi, jos tuo sama syrjintä jatkuu ihan arjessakin. En lähtisi itse rakentamaan tulevaisuutta tuollaisen miehen kanssa. Itse arvostan perhettä yksikkönä, jossa hankitaan yhteistä omaisuutta, vaurastutaan yhdessä ja jätetään lähtiessämme kaikki yhteisille perillisille.
En tuonut tätä ilmi aloituksessa koska ei sinällään ollut oleellinen asia, mutta kieltämättä tuli tuollaisia ajatuksia.
En arvannut, että hän kokee niin vastenmielisenä ajatuksen, että lapseni saattaisivat joskus aikanaan periä jotain mitä me olemme yhdessä hankkineet, että väkisin keksii jonkun jolle antaisi oman puolensa yhteisestä omaisuudestamme vaikka ei olisi erityisen läheisiä ihmisiä.
Mitä minä oikeasti merkitsen ja ovatko lapseni iljettävä taakka. Hän asuisi kanssamme, jakaa arjen kanssamme, mutta ajatteleekohan koskaan tulevaisuudessakaan edes minua perheenään?Tiedätkös, ymmärrän hyvin miestäsi. Lapsesi ovat vielä hänelle vieraita ihmisiä, mutta heistä varmasti tulee läheisiä ja rakkaita ajan kuluessa. Ja jos ei tule niin varmaan on luonnollista että perinnön saa joku muu. Anna miehelle aikaa.
Totta. Ap:n miehen kanta voi muuttua vuosien saatossa ja hän voi tehdäkin testamentin vaimolleen eli ap:lle. (tai sitten ei tee).
Olen itse tilanteessa jossa olen 37v velanainen ja mulla on avomies jolla on lapsia. Mä olen huomattavasti varakkaampi (mies ei työelämässä vakituisesti). Ollaan oltu vasta kovin lyhyt aika yhdessä ja nyt tilanne on se, että jos kuolisin, mut perintökaaren mukaan perisi vanhempani ja niin se saa mennäkin.
Voisin ehkä tehdä täyden testamentin mieheni hyväksi jonain kauniina päivänä, mutta se vaatii paljon aikaa ja kokemukseen perustuvaa luottamusta ja tahtoa asiaan. Vielä sen aika ei ole vaikka rakastankin miestäni. Ei se tahto synny näin lyhyellä tuntemisella. Etenkin kun tiedän että mieheni ensin kuollessa itse en saisi mitään häneltä. Toki rahan takia en hänen kanssaan olekaan; jos olisin niin kai olisin valkannut rikkaan ja lapsettoman miehen ;)
Avioon emme ole menossa todennäköisesti koskaan, ei oikein löydy syytä asialle.
Yhteisiä lapsia ei tule eli mulla ei tule olemaan koskaan rintaperillisiä, velana pysyn. Toki käytän varojani kokoajan, en kerää mitään osake- ja kiinteistöpottia kuolinvuoteelleni. Mutta jos ja kun multa jotain kuitenkin jää, tällä hetkellä se menköön vanhemmilleni, jos kuolisin.
Eli ymmärrän sikäli ap:n miestä, koska hän on vähän samassa asemassa kuin minä.
Yhteistä omaisuutta ei ole tosin eikä olla hankkimassakaan. Asumme mun omistamassa asunnossa.
Aapeena ostaisin sen talon 50/50 miehen kanssa ja miehen ensin kuollessa suosiolla myisin koko talon perikunnan kanssa pois kuljeksimasta.
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Sori että floodaan, mutta...
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ainakaan tällä hetkellä ole rahaa, ei omista edes autoa jolla ajaa.
Ja kuten jo aimmin sanoin, olen ehdottanut minun omistavan talon jatkossakin ja hän voi hankkia itselleen muuta omaisuutta halutessaan ja testamentata ne ihan kenelle vaan, kunhan meillä ei ole mitään yhteistä. Voi toki myös halutessaan käyttää kaikki rahansa ja olla jättämättä perintöä kenellekään. En vain halua, että kukaan perheen ulkopuolinen omistaa puolet kodistani.Eli sun miehellä ei ole rahaa edes ruosteiseen Skodaan, mutta sinä suunnittelet yhteisen talon ostamista?
Näinkö asuntokauppoja tehdään Porvoossa? :D
Mä ymmärsin kylläkin, että mies sen ap:n talon haluaa ostaa ja sitten testamentata omaisuutensa veljensä lapsille. Olen ap:n kanssa samaa mieltä, että mies hankkikoon omat sijoituksensa muualta.
Kyllä. Miehelle on tärkeää omistaa talo yhdessä. Muu omaisuus olisi kummallakin mitä sattuu ostamaan ja mies haluaa testamentilla ja avioehdolla huolehtia, että mikäli hänellä on jotain omaisuutta niin minä en peri sitä koska osa perinnöstä saattaisi joskus minun kauttani siirtyä lapsilleni. Siksi hän mietti kenet laittaisi testamenttiin. Jos minulla ei olisi lapsia hän kuulemma jättäisi perinnön minulle.
No millä rahalla tämä persaukinen mies sitten ostaisi sinulta puolet asunnostasi? Kuulostaa vähän fantasioinnilta. Jos rahaa ei ole, asiaa on turha miettiä. Mitään asuntokauppoja ei ole näillä näkymin tulossa.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
No niin täältä faktaa: https://www.minilex.fi/a/perint%C3%B6kaari-ja-leski
"Jos perittävä oli kuollessaan avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä tai testamentilla ole muuta määrätty, menee jäämistö leskelle.
Eräillä ensiksi kuolleen puolison lähisukulaisilla saattaa kuitenkin lesken kuoltua olla oikeus perintöosuuteen tämän jäämistöstä. Mikäli nämä ns. toissijaiset perilliset ovat elossa lesken kuollessa, heillä on lähtökohtaisesti oikeus saada perintönä puolet jäämistöstä. Toissijaisia perillisiä ovat ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tai veljen tai sisaren jälkeläinen. Jos toissijaisia perillisiä ei ole, lesken jäämistön saavat kokonaisuudessaan hänen omat perillisensä."
Juuri näin, ja tätähän ei suurin osa ihmisistä tiedä. Tämä pitäisi takoa kansalaisten kalloon jo peruskoulussa.
En myöskään naisena menisi naimisiin tuon miehen kanssa.