Lue keskustelun säännöt.
Puoliso testamentin ulkopuolelle ja veljen lapset perii.
Vaimoksi, mutta ei perheeksi
18.04.2019 |
Olemme miehen kanssa seurustelleet puolitoista vuotta. Ajatuksena, että ajan vielä kuluessa voisi ajatella häitäkin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Mies nosti esiin avioehto ja testamentti asiat jotka pitää miettiä ennen häitä.
Tällä hetkellä minulla on enemmän omaisuutta koska olen hyvänmatkaa maksellut talolainaani, omistan pari autoa ja moottoripyörän. Mies ei ole kerennyt vielä kartuttaa omaisuutta kuin pienen kimppamökin verran sisarustensa kanssa.
Hän haluaa avioehdon jotta kumpikin pitää oman omaisuutensa mikäli joskus ero tulisi. Tämä mielestäni on ihan hyvä juttu niin ei voi tulla riitaa siitä. Täytyy vaan huolehtia, että avioliiton aikanakin miettii omaisuuden omistajuudet.
Hän nosti esiin myös testamentti asiat. Minulla on lapsia ja hänellä ei, hän on vapaaehtoisesti lapseton. Minulta perintö menisi ensi olettaman mukaan osittain lapsille ja osittain puolisolle mikäli kuolisin ennen häntä.
Mies ei halua, että minä perin häneltä tulevaisuudessa yhdessä hankkimastamme omaisuudesta hänen osuutensa mikäli hän kuolisi ennen minua koska silloin lapseni lopulta perivät minulta kaiken, kun aika minusta jättää. Hän on miettinyt vaihtoehtoja kenelle testamenttaisi koko omaisuutensa. Kertomansa mukaan oli ajatellut testamentata omaisuuden veljensä lapsille koska he ovat sukulaisia.
Toisaalta ymmärrän häntä ja toisaalta en. Vaikka hän ei ole halunnut lapsia hän ei voi asettaa veljen lapsia samalla tavalla perillisen asemaan, he eivät ole perhettä kuitenkaan ja silloin ulkopuolinen olisi osingolla meidän hankkimasta omaisuudesta. Mielestäni veljen lapsien kuuluisi periä se kolmannes jonka mies suvussa kulkeneesta mökistä omistaa, mutta ei yhdessä hankittua omaisuutta.
Minulle tämä tarkoittaa sitä, että me emme voi koskaan omistaa kotia yhdessä sillä on olemassa riski, että menettäisin puolet kodistani hänen sukulaisilleen ja joutuisin joko maksamaan heille jotta saan puolison menettämisen jälkeen pitää kotini tai joudun muuttamaan. Hän ei ymmärtänyt ajatustani ollenkaan. Mielestäni tälläisessä tilanteessa ainoa vaihtoehto on se, että minä edelleen yksin omistan talon ja mitä nyt haluankaan omistaa ja hän voi hankkia muuta omaisuutta sekä minut testamentista ulos jättäen antaa omaisuutensa veljensä lapsille tai kenelle nyt kokeekaan sen oikeaksi jättää. Näin turvaan oman pärjäämiseni ja minunkin lapseni joskus jotain perintöä saavat, heidän sitä on turha muilta odottaa kuin minulta.
Mies ei ymmärrä miksi näen asiat näin enkä halua hankkia mitään yhteistä omaisuutta, edes taloa mikäli tilanne on testamentin osalta tuo. Mitenhän tätäkin lähtisi työstämään eteenpäin jotta saadaan joku ratkaisu.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Höpsistä.
Ei se peritty omaisuus enää sieltä toiseen sukuun hyppää vaan on yksiselitteisesti jo mennyt. Se mitä äidiltä jää on hänen perintönsä, jonka hänen lapsensa saavat (kokonaan, jos ei ole testamenttia ja testamentillakin lakiosansa eli vähintään 50%)
Ei pidä paikkaansa.
Linkkiä tähän? Kts tuo ylempi. Miten se peritty omaisuus sieltä otetaan ns takaisin miehen sukuun, jos on ehkä jo käytetty?
Ei tähän ole mitään "linkkiä". Lue lakikirjasta perintökaari, sieltä selviää.
Ei sillä ole väliä onko perintöä käytetty, sen osuuden saa otettua muusta perinnöstä mitä jää. Ja jos ei jää mitään niin sitten ei jää.
Okei, eli selvittäisittekö minulle seuraavan esimerkin tilanteen.
Mieheni kuolee ennen minua, miehellä ei ole lapsia mutta sisaruksia kyllä. Mieheltä jää minulle 30 000 euroa "perintönä", koska hänellä ei ole rintaperillisiä ollenkaan. Sijoitan tuon 30 000 e ostamalla asunnon. Minulla on yksi lapsi. Saan asuntoni maksettua kokonaan ennen kuin kuolen. Miten käy ainoan lapseni perinnön? Pitääkö hänen myydä asunto jonka hänelle jätin, jotta miehen sisarukset saavat tuon mieheltäni 20 vuotta sitten minulle jättämät rahat perinnöksi itselleen? Eli mieheni minulle jättämät rahat ovat vain lainassa minulla, enkä voi niitä käyttää mitenkään, koska jos käytän, niin oma lapseni jää nuolemaan näppejään, ja mieheni jo 60-70 vuotiaat sisarukset perivät sen mitä okisi pitänyt jäädä minun lapselleni kun MINÄ kuolen. Eihän perintöä kannata tässä tapauksessa ottaa vastaan ollenkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhetaidot taitavat olla aika lailla nollan luokkaa. Selvitäpä miten muuten hän aikoo kohdella sinun lapsiasi, jos tuo sama syrjintä jatkuu ihan arjessakin. En lähtisi itse rakentamaan tulevaisuutta tuollaisen miehen kanssa. Itse arvostan perhettä yksikkönä, jossa hankitaan yhteistä omaisuutta, vaurastutaan yhdessä ja jätetään lähtiessämme kaikki yhteisille perillisille.
Syrjintä? Ei tuossa ole mitään syrjintää.
Itsekin arvostan perhettä yksikkönä, jossa jätetään yhteisille perillisille, mutta eihän niillä ole yhteisiä perillisä, on vaan naisen lapset. Tuo on joku uusioperhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Höpsistä.
Ei se peritty omaisuus enää sieltä toiseen sukuun hyppää vaan on yksiselitteisesti jo mennyt. Se mitä äidiltä jää on hänen perintönsä, jonka hänen lapsensa saavat (kokonaan, jos ei ole testamenttia ja testamentillakin lakiosansa eli vähintään 50%)
Ei pidä paikkaansa.
Linkkiä tähän? Kts tuo ylempi. Miten se peritty omaisuus sieltä otetaan ns takaisin miehen sukuun, jos on ehkä jo käytetty?
Ei tähän ole mitään "linkkiä". Lue lakikirjasta perintökaari, sieltä selviää.
Ei sillä ole väliä onko perintöä käytetty, sen osuuden saa otettua muusta perinnöstä mitä jää. Ja jos ei jää mitään niin sitten ei jää.
Okei, eli selvittäisittekö minulle seuraavan esimerkin tilanteen.
Mieheni kuolee ennen minua, miehellä ei ole lapsia mutta sisaruksia kyllä. Mieheltä jää minulle 30 000 euroa "perintönä", koska hänellä ei ole rintaperillisiä ollenkaan. Sijoitan tuon 30 000 e ostamalla asunnon. Minulla on yksi lapsi. Saan asuntoni maksettua kokonaan ennen kuin kuolen. Miten käy ainoan lapseni perinnön? Pitääkö hänen myydä asunto jonka hänelle jätin, jotta miehen sisarukset saavat tuon mieheltäni 20 vuotta sitten minulle jättämät rahat perinnöksi itselleen? Eli mieheni minulle jättämät rahat ovat vain lainassa minulla, enkä voi niitä käyttää mitenkään, koska jos käytän, niin oma lapseni jää nuolemaan näppejään, ja mieheni jo 60-70 vuotiaat sisarukset perivät sen mitä okisi pitänyt jäädä minun lapselleni kun MINÄ kuolen. Eihän perintöä kannata tässä tapauksessa ottaa vastaan ollenkaan...
Niin ei perintöä ole pakko ottaa vastaan. Jos et halua pitää tuota 30000 ilmaisena ”lainana”, niin anna mennä suoraan miehesi suvulle.
Mun mies alkoi naimisiinmenosta päätettyämme sekoilemaan avioehdoista sun muista perimisistä niin totaalisesti, että peruin naimisiinmenon :D Oikeasti, on varmaan helpompaa olla menemättä naimisiin ollenkaan, kuin säätää ja tulkita lakitekstejä noin mitättömän asian takia. Mies olisi silti halunnut mennä naimisiin, mutta sanoin että menen sitten naimisiin kun se ei ole näin vaikeaa. :p
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Höpsistä.
Ei se peritty omaisuus enää sieltä toiseen sukuun hyppää vaan on yksiselitteisesti jo mennyt. Se mitä äidiltä jää on hänen perintönsä, jonka hänen lapsensa saavat (kokonaan, jos ei ole testamenttia ja testamentillakin lakiosansa eli vähintään 50%)
Ei pidä paikkaansa.
Linkkiä tähän? Kts tuo ylempi. Miten se peritty omaisuus sieltä otetaan ns takaisin miehen sukuun, jos on ehkä jo käytetty?
Ei tähän ole mitään "linkkiä". Lue lakikirjasta perintökaari, sieltä selviää.
Ei sillä ole väliä onko perintöä käytetty, sen osuuden saa otettua muusta perinnöstä mitä jää. Ja jos ei jää mitään niin sitten ei jää.
Okei, eli selvittäisittekö minulle seuraavan esimerkin tilanteen.
Mieheni kuolee ennen minua, miehellä ei ole lapsia mutta sisaruksia kyllä. Mieheltä jää minulle 30 000 euroa "perintönä", koska hänellä ei ole rintaperillisiä ollenkaan. Sijoitan tuon 30 000 e ostamalla asunnon. Minulla on yksi lapsi. Saan asuntoni maksettua kokonaan ennen kuin kuolen. Miten käy ainoan lapseni perinnön? Pitääkö hänen myydä asunto jonka hänelle jätin, jotta miehen sisarukset saavat tuon mieheltäni 20 vuotta sitten minulle jättämät rahat perinnöksi itselleen? Eli mieheni minulle jättämät rahat ovat vain lainassa minulla, enkä voi niitä käyttää mitenkään, koska jos käytän, niin oma lapseni jää nuolemaan näppejään, ja mieheni jo 60-70 vuotiaat sisarukset perivät sen mitä okisi pitänyt jäädä minun lapselleni kun MINÄ kuolen. Eihän perintöä kannata tässä tapauksessa ottaa vastaan ollenkaan...
Niin ei perintöä ole pakko ottaa vastaan. Jos et halua pitää tuota 30000 ilmaisena ”lainana”, niin anna mennä suoraan miehesi suvulle.
Jep, en ajatellut "lainata" lapseni perintörahoja, vaan jättää hänelle oikeasti sitten perinnön, enkä sellaista mistä maksetaan hänelle tuntemattomille ihmisille minun kuoltuani vielä jotain niin, että joudutaan myymään vaikkapa kiinteistö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Höpsistä.
Ei se peritty omaisuus enää sieltä toiseen sukuun hyppää vaan on yksiselitteisesti jo mennyt. Se mitä äidiltä jää on hänen perintönsä, jonka hänen lapsensa saavat (kokonaan, jos ei ole testamenttia ja testamentillakin lakiosansa eli vähintään 50%)
Ei pidä paikkaansa.
Linkkiä tähän? Kts tuo ylempi. Miten se peritty omaisuus sieltä otetaan ns takaisin miehen sukuun, jos on ehkä jo käytetty?
Ei tähän ole mitään "linkkiä". Lue lakikirjasta perintökaari, sieltä selviää.
Ei sillä ole väliä onko perintöä käytetty, sen osuuden saa otettua muusta perinnöstä mitä jää. Ja jos ei jää mitään niin sitten ei jää.
Okei, eli selvittäisittekö minulle seuraavan esimerkin tilanteen.
Mieheni kuolee ennen minua, miehellä ei ole lapsia mutta sisaruksia kyllä. Mieheltä jää minulle 30 000 euroa "perintönä", koska hänellä ei ole rintaperillisiä ollenkaan. Sijoitan tuon 30 000 e ostamalla asunnon. Minulla on yksi lapsi. Saan asuntoni maksettua kokonaan ennen kuin kuolen. Miten käy ainoan lapseni perinnön? Pitääkö hänen myydä asunto jonka hänelle jätin, jotta miehen sisarukset saavat tuon mieheltäni 20 vuotta sitten minulle jättämät rahat perinnöksi itselleen? Eli mieheni minulle jättämät rahat ovat vain lainassa minulla, enkä voi niitä käyttää mitenkään, koska jos käytän, niin oma lapseni jää nuolemaan näppejään, ja mieheni jo 60-70 vuotiaat sisarukset perivät sen mitä okisi pitänyt jäädä minun lapselleni kun MINÄ kuolen. Eihän perintöä kannata tässä tapauksessa ottaa vastaan ollenkaan...
Niin ei perintöä ole pakko ottaa vastaan. Jos et halua pitää tuota 30000 ilmaisena ”lainana”, niin anna mennä suoraan miehesi suvulle.
Jep, en ajatellut "lainata" lapseni perintörahoja, vaan jättää hänelle oikeasti sitten perinnön, enkä sellaista mistä maksetaan hänelle tuntemattomille ihmisille minun kuoltuani vielä jotain niin, että joudutaan myymään vaikkapa kiinteistö.
Parempi niin, heidän sukunsa rahaa se onkin, eikä kuulu lapsellesi millään lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Höpsistä.
Ei se peritty omaisuus enää sieltä toiseen sukuun hyppää vaan on yksiselitteisesti jo mennyt. Se mitä äidiltä jää on hänen perintönsä, jonka hänen lapsensa saavat (kokonaan, jos ei ole testamenttia ja testamentillakin lakiosansa eli vähintään 50%)
Ei pidä paikkaansa.
Linkkiä tähän? Kts tuo ylempi. Miten se peritty omaisuus sieltä otetaan ns takaisin miehen sukuun, jos on ehkä jo käytetty?
Ei tähän ole mitään "linkkiä". Lue lakikirjasta perintökaari, sieltä selviää.
Ei sillä ole väliä onko perintöä käytetty, sen osuuden saa otettua muusta perinnöstä mitä jää. Ja jos ei jää mitään niin sitten ei jää.
Okei, eli selvittäisittekö minulle seuraavan esimerkin tilanteen.
Mieheni kuolee ennen minua, miehellä ei ole lapsia mutta sisaruksia kyllä. Mieheltä jää minulle 30 000 euroa "perintönä", koska hänellä ei ole rintaperillisiä ollenkaan. Sijoitan tuon 30 000 e ostamalla asunnon. Minulla on yksi lapsi. Saan asuntoni maksettua kokonaan ennen kuin kuolen. Miten käy ainoan lapseni perinnön? Pitääkö hänen myydä asunto jonka hänelle jätin, jotta miehen sisarukset saavat tuon mieheltäni 20 vuotta sitten minulle jättämät rahat perinnöksi itselleen? Eli mieheni minulle jättämät rahat ovat vain lainassa minulla, enkä voi niitä käyttää mitenkään, koska jos käytän, niin oma lapseni jää nuolemaan näppejään, ja mieheni jo 60-70 vuotiaat sisarukset perivät sen mitä okisi pitänyt jäädä minun lapselleni kun MINÄ kuolen. Eihän perintöä kannata tässä tapauksessa ottaa vastaan ollenkaan...
Niin ei perintöä ole pakko ottaa vastaan. Jos et halua pitää tuota 30000 ilmaisena ”lainana”, niin anna mennä suoraan miehesi suvulle.
Jep, en ajatellut "lainata" lapseni perintörahoja, vaan jättää hänelle oikeasti sitten perinnön, enkä sellaista mistä maksetaan hänelle tuntemattomille ihmisille minun kuoltuani vielä jotain niin, että joudutaan myymään vaikkapa kiinteistö.
Parempi niin, heidän sukunsa rahaa se onkin, eikä kuulu lapsellesi millään lailla.
Väärin. Se on miehen rahaa, jonka hän haluaa jättää vaimolleen, ihan kaikilla oikeuksilla. Mutta jos tämä ei ole mahdollista, niin kyllä löytyy keinoja joihin ei pääse ahne suku väliin vetämään. Me olemme tehneet tarvittavat paperit, ja pienet sukanvarsihommat niin, että kaikki mitä on, jää toiselle puolisolle ihan kokonaan. Lapsille on tarkoitus jättää sitten heille kuuluva osuus omalla tavalla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Höpsistä.
Ei se peritty omaisuus enää sieltä toiseen sukuun hyppää vaan on yksiselitteisesti jo mennyt. Se mitä äidiltä jää on hänen perintönsä, jonka hänen lapsensa saavat (kokonaan, jos ei ole testamenttia ja testamentillakin lakiosansa eli vähintään 50%)
Ei pidä paikkaansa.
Linkkiä tähän? Kts tuo ylempi. Miten se peritty omaisuus sieltä otetaan ns takaisin miehen sukuun, jos on ehkä jo käytetty?
Ei tähän ole mitään "linkkiä". Lue lakikirjasta perintökaari, sieltä selviää.
Ei sillä ole väliä onko perintöä käytetty, sen osuuden saa otettua muusta perinnöstä mitä jää. Ja jos ei jää mitään niin sitten ei jää.
Okei, eli selvittäisittekö minulle seuraavan esimerkin tilanteen.
Mieheni kuolee ennen minua, miehellä ei ole lapsia mutta sisaruksia kyllä. Mieheltä jää minulle 30 000 euroa "perintönä", koska hänellä ei ole rintaperillisiä ollenkaan. Sijoitan tuon 30 000 e ostamalla asunnon. Minulla on yksi lapsi. Saan asuntoni maksettua kokonaan ennen kuin kuolen. Miten käy ainoan lapseni perinnön? Pitääkö hänen myydä asunto jonka hänelle jätin, jotta miehen sisarukset saavat tuon mieheltäni 20 vuotta sitten minulle jättämät rahat perinnöksi itselleen? Eli mieheni minulle jättämät rahat ovat vain lainassa minulla, enkä voi niitä käyttää mitenkään, koska jos käytän, niin oma lapseni jää nuolemaan näppejään, ja mieheni jo 60-70 vuotiaat sisarukset perivät sen mitä okisi pitänyt jäädä minun lapselleni kun MINÄ kuolen. Eihän perintöä kannata tässä tapauksessa ottaa vastaan ollenkaan...
Niin ei perintöä ole pakko ottaa vastaan. Jos et halua pitää tuota 30000 ilmaisena ”lainana”, niin anna mennä suoraan miehesi suvulle.
Jep, en ajatellut "lainata" lapseni perintörahoja, vaan jättää hänelle oikeasti sitten perinnön, enkä sellaista mistä maksetaan hänelle tuntemattomille ihmisille minun kuoltuani vielä jotain niin, että joudutaan myymään vaikkapa kiinteistö.
Parempi niin, heidän sukunsa rahaa se onkin, eikä kuulu lapsellesi millään lailla.
Väärin. Se on miehen rahaa, jonka hän haluaa jättää vaimolleen, ihan kaikilla oikeuksilla. Mutta jos tämä ei ole mahdollista, niin kyllä löytyy keinoja joihin ei pääse ahne suku väliin vetämään. Me olemme tehneet tarvittavat paperit, ja pienet sukanvarsihommat niin, että kaikki mitä on, jää toiselle puolisolle ihan kokonaan. Lapsille on tarkoitus jättää sitten heille kuuluva osuus omalla tavalla :)
Voi pyhä yksinkertaisuus. Jos miehesi haluaa jättää sen vaimolleen kaikin oikeuksin (et vaan tuollaistakaan pikku yksityiskohtaa vaivautunut mainitsemaan), niin hän olkoon hyvä ja tehköön testamentin.
Joittenkin ihmisten lähtötiedot on sillä tasolla, että väkisinkin miettii, pitäisikö heidän olla holhouksen alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Höpsistä.
Ei se peritty omaisuus enää sieltä toiseen sukuun hyppää vaan on yksiselitteisesti jo mennyt. Se mitä äidiltä jää on hänen perintönsä, jonka hänen lapsensa saavat (kokonaan, jos ei ole testamenttia ja testamentillakin lakiosansa eli vähintään 50%)
Ei pidä paikkaansa.
Linkkiä tähän? Kts tuo ylempi. Miten se peritty omaisuus sieltä otetaan ns takaisin miehen sukuun, jos on ehkä jo käytetty?
Ei tähän ole mitään "linkkiä". Lue lakikirjasta perintökaari, sieltä selviää.
Ei sillä ole väliä onko perintöä käytetty, sen osuuden saa otettua muusta perinnöstä mitä jää. Ja jos ei jää mitään niin sitten ei jää.
Okei, eli selvittäisittekö minulle seuraavan esimerkin tilanteen.
Mieheni kuolee ennen minua, miehellä ei ole lapsia mutta sisaruksia kyllä. Mieheltä jää minulle 30 000 euroa "perintönä", koska hänellä ei ole rintaperillisiä ollenkaan. Sijoitan tuon 30 000 e ostamalla asunnon. Minulla on yksi lapsi. Saan asuntoni maksettua kokonaan ennen kuin kuolen. Miten käy ainoan lapseni perinnön? Pitääkö hänen myydä asunto jonka hänelle jätin, jotta miehen sisarukset saavat tuon mieheltäni 20 vuotta sitten minulle jättämät rahat perinnöksi itselleen? Eli mieheni minulle jättämät rahat ovat vain lainassa minulla, enkä voi niitä käyttää mitenkään, koska jos käytän, niin oma lapseni jää nuolemaan näppejään, ja mieheni jo 60-70 vuotiaat sisarukset perivät sen mitä okisi pitänyt jäädä minun lapselleni kun MINÄ kuolen. Eihän perintöä kannata tässä tapauksessa ottaa vastaan ollenkaan...
Niin ei perintöä ole pakko ottaa vastaan. Jos et halua pitää tuota 30000 ilmaisena ”lainana”, niin anna mennä suoraan miehesi suvulle.
Jep, en ajatellut "lainata" lapseni perintörahoja, vaan jättää hänelle oikeasti sitten perinnön, enkä sellaista mistä maksetaan hänelle tuntemattomille ihmisille minun kuoltuani vielä jotain niin, että joudutaan myymään vaikkapa kiinteistö.
Parempi niin, heidän sukunsa rahaa se onkin, eikä kuulu lapsellesi millään lailla.
Väärin. Se on miehen rahaa, jonka hän haluaa jättää vaimolleen, ihan kaikilla oikeuksilla. Mutta jos tämä ei ole mahdollista, niin kyllä löytyy keinoja joihin ei pääse ahne suku väliin vetämään. Me olemme tehneet tarvittavat paperit, ja pienet sukanvarsihommat niin, että kaikki mitä on, jää toiselle puolisolle ihan kokonaan. Lapsille on tarkoitus jättää sitten heille kuuluva osuus omalla tavalla :)
Voi pyhä yksinkertaisuus. Jos miehesi haluaa jättää sen vaimolleen kaikin oikeuksin (et vaan tuollaistakaan pikku yksityiskohtaa vaivautunut mainitsemaan), niin hän olkoon hyvä ja tehköön testamentin.
Muten hyvä, mutta olen eri. Voi pyhäyksinkertaisuus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Höpsistä.
Ei se peritty omaisuus enää sieltä toiseen sukuun hyppää vaan on yksiselitteisesti jo mennyt. Se mitä äidiltä jää on hänen perintönsä, jonka hänen lapsensa saavat (kokonaan, jos ei ole testamenttia ja testamentillakin lakiosansa eli vähintään 50%)
Ei pidä paikkaansa.
Linkkiä tähän? Kts tuo ylempi. Miten se peritty omaisuus sieltä otetaan ns takaisin miehen sukuun, jos on ehkä jo käytetty?
Ei tähän ole mitään "linkkiä". Lue lakikirjasta perintökaari, sieltä selviää.
Ei sillä ole väliä onko perintöä käytetty, sen osuuden saa otettua muusta perinnöstä mitä jää. Ja jos ei jää mitään niin sitten ei jää.
Okei, eli selvittäisittekö minulle seuraavan esimerkin tilanteen.
Mieheni kuolee ennen minua, miehellä ei ole lapsia mutta sisaruksia kyllä. Mieheltä jää minulle 30 000 euroa "perintönä", koska hänellä ei ole rintaperillisiä ollenkaan. Sijoitan tuon 30 000 e ostamalla asunnon. Minulla on yksi lapsi. Saan asuntoni maksettua kokonaan ennen kuin kuolen. Miten käy ainoan lapseni perinnön? Pitääkö hänen myydä asunto jonka hänelle jätin, jotta miehen sisarukset saavat tuon mieheltäni 20 vuotta sitten minulle jättämät rahat perinnöksi itselleen? Eli mieheni minulle jättämät rahat ovat vain lainassa minulla, enkä voi niitä käyttää mitenkään, koska jos käytän, niin oma lapseni jää nuolemaan näppejään, ja mieheni jo 60-70 vuotiaat sisarukset perivät sen mitä okisi pitänyt jäädä minun lapselleni kun MINÄ kuolen. Eihän perintöä kannata tässä tapauksessa ottaa vastaan ollenkaan...
Niin ei perintöä ole pakko ottaa vastaan. Jos et halua pitää tuota 30000 ilmaisena ”lainana”, niin anna mennä suoraan miehesi suvulle.
Jep, en ajatellut "lainata" lapseni perintörahoja, vaan jättää hänelle oikeasti sitten perinnön, enkä sellaista mistä maksetaan hänelle tuntemattomille ihmisille minun kuoltuani vielä jotain niin, että joudutaan myymään vaikkapa kiinteistö.
Parempi niin, heidän sukunsa rahaa se onkin, eikä kuulu lapsellesi millään lailla.
Ei ole mitään suvun rahaa. Suvuilla ei ole yhteistaloutta. Voi olla sukumökki tai maat joiden on luonnollista pysyä suvussa. Kuitenkin jos lapseton ihminen kartuttaa omaisuutta elämänsä aikana tai tienaa hyvin eivät rahat ja omaisuus ole suvun yhtään sen enempää kuin siinä tilanteessa, että henkilöllä olisi jälkeläisiä. Mikäli on naimisissa puolison kuuluisi olla läheisin henkilö ja ensisijainen perijä. Mikäli puoliso ei ole se läheisin ja arvokkain on luontevaa antaa perintönsä jollekin joka sellainen on.
Aivan typerää miettiä mihin joku perintö menee perijän kuoltua, kun perinnön jättäjäkin kuollut aikaa sitten ja kyseessä ei ole suvussa kulkenut omaisuus. Onhan hyvin mahdollista, että koko perintö tulee käytetyksi eikä siitä jää eteenpäin annettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Höpsistä.
Ei se peritty omaisuus enää sieltä toiseen sukuun hyppää vaan on yksiselitteisesti jo mennyt. Se mitä äidiltä jää on hänen perintönsä, jonka hänen lapsensa saavat (kokonaan, jos ei ole testamenttia ja testamentillakin lakiosansa eli vähintään 50%)
Ei pidä paikkaansa.
Linkkiä tähän? Kts tuo ylempi. Miten se peritty omaisuus sieltä otetaan ns takaisin miehen sukuun, jos on ehkä jo käytetty?
Ei tähän ole mitään "linkkiä". Lue lakikirjasta perintökaari, sieltä selviää.
Ei sillä ole väliä onko perintöä käytetty, sen osuuden saa otettua muusta perinnöstä mitä jää. Ja jos ei jää mitään niin sitten ei jää.
Okei, eli selvittäisittekö minulle seuraavan esimerkin tilanteen.
Mieheni kuolee ennen minua, miehellä ei ole lapsia mutta sisaruksia kyllä. Mieheltä jää minulle 30 000 euroa "perintönä", koska hänellä ei ole rintaperillisiä ollenkaan. Sijoitan tuon 30 000 e ostamalla asunnon. Minulla on yksi lapsi. Saan asuntoni maksettua kokonaan ennen kuin kuolen. Miten käy ainoan lapseni perinnön? Pitääkö hänen myydä asunto jonka hänelle jätin, jotta miehen sisarukset saavat tuon mieheltäni 20 vuotta sitten minulle jättämät rahat perinnöksi itselleen? Eli mieheni minulle jättämät rahat ovat vain lainassa minulla, enkä voi niitä käyttää mitenkään, koska jos käytän, niin oma lapseni jää nuolemaan näppejään, ja mieheni jo 60-70 vuotiaat sisarukset perivät sen mitä okisi pitänyt jäädä minun lapselleni kun MINÄ kuolen. Eihän perintöä kannata tässä tapauksessa ottaa vastaan ollenkaan...
Niin ei perintöä ole pakko ottaa vastaan. Jos et halua pitää tuota 30000 ilmaisena ”lainana”, niin anna mennä suoraan miehesi suvulle.
Jep, en ajatellut "lainata" lapseni perintörahoja, vaan jättää hänelle oikeasti sitten perinnön, enkä sellaista mistä maksetaan hänelle tuntemattomille ihmisille minun kuoltuani vielä jotain niin, että joudutaan myymään vaikkapa kiinteistö.
Parempi niin, heidän sukunsa rahaa se onkin, eikä kuulu lapsellesi millään lailla.
Väärin. Se on miehen rahaa, jonka hän haluaa jättää vaimolleen, ihan kaikilla oikeuksilla. Mutta jos tämä ei ole mahdollista, niin kyllä löytyy keinoja joihin ei pääse ahne suku väliin vetämään. Me olemme tehneet tarvittavat paperit, ja pienet sukanvarsihommat niin, että kaikki mitä on, jää toiselle puolisolle ihan kokonaan. Lapsille on tarkoitus jättää sitten heille kuuluva osuus omalla tavalla :)
Testamentilla lapseton pystyy jättämään vanhemmat, sisarukset ja heidän lapsensa ulos tuosta perintökaaresta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun lastesi pitäisi saada sinun, exäsi (ja exäsi suvun) ja sinun miehesi perinnöt? Mielestäni on aivan selvää, että miehesi haluaa testamentata veljen lapsille, koska tietää heidän rahatilanteensa.
Testamentti ei ole sosiaaliapu. Oikeudenmukaisesti kaikille kuuluu oma osansa. Omalla työllä sitten jokainen tienaa sen lisäksi minkä osaa ja pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun lastesi pitäisi saada sinun, exäsi (ja exäsi suvun) ja sinun miehesi perinnöt? Mielestäni on aivan selvää, että miehesi haluaa testamentata veljen lapsille, koska tietää heidän rahatilanteensa.
Testamentti ei ole sosiaaliapu. Oikeudenmukaisesti kaikille kuuluu oma osansa. Omalla työllä sitten jokainen tienaa sen lisäksi minkä osaa ja pystyy.
Kyllä. Sille testamentataan jolle haluaa, kuka on läheisin. Eikä sillä perusteella kuka suvussa köyhin.
Avauksessa ap kertoo, ettei miehellä ole muuta omaisuutta kuin sisarustensa kanssa omistettu mökki. Sitä nyt ei ainakaan pidä laittaa periytymään ap:lle ja lapsille. Ehkä mis on ajatellut nimenomaan mökkiä, kun hän on sanonut haluavansa perintönsä menevän veljen lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhetaidot taitavat olla aika lailla nollan luokkaa. Selvitäpä miten muuten hän aikoo kohdella sinun lapsiasi, jos tuo sama syrjintä jatkuu ihan arjessakin. En lähtisi itse rakentamaan tulevaisuutta tuollaisen miehen kanssa. Itse arvostan perhettä yksikkönä, jossa hankitaan yhteistä omaisuutta, vaurastutaan yhdessä ja jätetään lähtiessämme kaikki yhteisille perillisille.
Syrjintä? Ei tuossa ole mitään syrjintää.
Itsekin arvostan perhettä yksikkönä, jossa jätetään yhteisille perillisille, mutta eihän niillä ole yhteisiä perillisä, on vaan naisen lapset. Tuo on joku uusioperhe.
Aloituksessa ei ole kyse perinnön jättämisestä puolison lapsille vaan puolisolle. Mies haluaisi jättää perinnön puolisolleen jos kummallakaan ei olisi lapsia. Naisella kuitenkin on lapsia ja siksi mies ei halua antaa hänelle perintöä, jotta ei ole mahdollisuutta sen siirtymisestä joskus hänen lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Avauksessa ap kertoo, ettei miehellä ole muuta omaisuutta kuin sisarustensa kanssa omistettu mökki. Sitä nyt ei ainakaan pidä laittaa periytymään ap:lle ja lapsille. Ehkä mis on ajatellut nimenomaan mökkiä, kun hän on sanonut haluavansa perintönsä menevän veljen lapsille.
Ei ole kyse pelkästään mökistä. Ehdottomasti minäkin olen sitä mieltä, että suvussa kulkeneen mökin kolmannes tulisi testamentata veljen lapsille koska omia lapsia ei ole.
Miesystäväni huolehti sitä omaisuutta jota aikoo kartuttaa, toivottavasti vielä pitkän elämänsä varrella. Alta kolmekymppinen ihminen siis kyseessä. Yhdessä haluaa tulevaisuudessa talon ostaa ja elämää muuten rakentaa. Testamenttaisi koko omaisuutensa veljen lapsille koska minulla on lapsia. Jos olisin lapseton haluaisi jättää perinnön minulle mikäli kuolee ennen minua.
Itse tietysti päättää kenelle perintönsä jättää jos on jotain jätettävää, mutta en tuossa tilanteessa halua ostaa taloa hänen kanssaan ja se häntä harmittaa.
Jätä se sika. Sika on aina sika eikä koskaan muuksi muutu.
Olen näitä asioita mietittyäni alkanut kyllä kallistua siihen, että en ehkä koskaan halua naimisiin vaikka katselisi useamman vuoden ja tuntuisi kuinka hyvältä. Tiedän sen harmittavan miestä. Naimisiinmeno tulevaisuudessa on hänelle tärkeä asia.
Totta helvetissä nuo pitää miettiä. Varsinkin, jos toisella on lapsia ja toisella ei.