Lue keskustelun säännöt.
Puoliso testamentin ulkopuolelle ja veljen lapset perii.
Vaimoksi, mutta ei perheeksi
18.04.2019 |
Olemme miehen kanssa seurustelleet puolitoista vuotta. Ajatuksena, että ajan vielä kuluessa voisi ajatella häitäkin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Mies nosti esiin avioehto ja testamentti asiat jotka pitää miettiä ennen häitä.
Tällä hetkellä minulla on enemmän omaisuutta koska olen hyvänmatkaa maksellut talolainaani, omistan pari autoa ja moottoripyörän. Mies ei ole kerennyt vielä kartuttaa omaisuutta kuin pienen kimppamökin verran sisarustensa kanssa.
Hän haluaa avioehdon jotta kumpikin pitää oman omaisuutensa mikäli joskus ero tulisi. Tämä mielestäni on ihan hyvä juttu niin ei voi tulla riitaa siitä. Täytyy vaan huolehtia, että avioliiton aikanakin miettii omaisuuden omistajuudet.
Hän nosti esiin myös testamentti asiat. Minulla on lapsia ja hänellä ei, hän on vapaaehtoisesti lapseton. Minulta perintö menisi ensi olettaman mukaan osittain lapsille ja osittain puolisolle mikäli kuolisin ennen häntä.
Mies ei halua, että minä perin häneltä tulevaisuudessa yhdessä hankkimastamme omaisuudesta hänen osuutensa mikäli hän kuolisi ennen minua koska silloin lapseni lopulta perivät minulta kaiken, kun aika minusta jättää. Hän on miettinyt vaihtoehtoja kenelle testamenttaisi koko omaisuutensa. Kertomansa mukaan oli ajatellut testamentata omaisuuden veljensä lapsille koska he ovat sukulaisia.
Toisaalta ymmärrän häntä ja toisaalta en. Vaikka hän ei ole halunnut lapsia hän ei voi asettaa veljen lapsia samalla tavalla perillisen asemaan, he eivät ole perhettä kuitenkaan ja silloin ulkopuolinen olisi osingolla meidän hankkimasta omaisuudesta. Mielestäni veljen lapsien kuuluisi periä se kolmannes jonka mies suvussa kulkeneesta mökistä omistaa, mutta ei yhdessä hankittua omaisuutta.
Minulle tämä tarkoittaa sitä, että me emme voi koskaan omistaa kotia yhdessä sillä on olemassa riski, että menettäisin puolet kodistani hänen sukulaisilleen ja joutuisin joko maksamaan heille jotta saan puolison menettämisen jälkeen pitää kotini tai joudun muuttamaan. Hän ei ymmärtänyt ajatustani ollenkaan. Mielestäni tälläisessä tilanteessa ainoa vaihtoehto on se, että minä edelleen yksin omistan talon ja mitä nyt haluankaan omistaa ja hän voi hankkia muuta omaisuutta sekä minut testamentista ulos jättäen antaa omaisuutensa veljensä lapsille tai kenelle nyt kokeekaan sen oikeaksi jättää. Näin turvaan oman pärjäämiseni ja minunkin lapseni joskus jotain perintöä saavat, heidän sitä on turha muilta odottaa kuin minulta.
Mies ei ymmärrä miksi näen asiat näin enkä halua hankkia mitään yhteistä omaisuutta, edes taloa mikäli tilanne on testamentin osalta tuo. Mitenhän tätäkin lähtisi työstämään eteenpäin jotta saadaan joku ratkaisu.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Mieshän on ajatellut asian ja päättänyt.
Sinä nyt voit päättää, että pidät talon ja kaikki muut mitä hankitkaan omassa nimessäsi (vaikuttaa siltä, että sinulla varaa kyllä). Mitä tulee juokseviin kuluihin, pidä huolen, että mies maksaa puolet esim. koska asuu talossasi. Kyllä parisuhteessa voi olla vaikka olisi raha asiat erillään.
Näin se täytyy varmaan tehdä. Asun talossanija hänkin saa täällä asua. Vaikka myisin tämän koska haluan erilaisella sijainnilla talon tulevaisuudessa niin kieltäydyn ostamasta yhdessä vaan ostan talon yksin. Hän saa osallistua talon valintaan ja asua kanssani, mutta en hanki yhteistä taloa.
Perintöni jääköön kokonaan lapsilleni ja hän voi jättää oman perintönsä kenelle tahansa jos jotain perintöä kuolinhetkellä on. Silloin kenenkään ei tarvitse vääntää asioista eikä ruveta riitelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin täältä faktaa: https://www.minilex.fi/a/perint%C3%B6kaari-ja-leski
"Jos perittävä oli kuollessaan avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä tai testamentilla ole muuta määrätty, menee jäämistö leskelle.
Eräillä ensiksi kuolleen puolison lähisukulaisilla saattaa kuitenkin lesken kuoltua olla oikeus perintöosuuteen tämän jäämistöstä. Mikäli nämä ns. toissijaiset perilliset ovat elossa lesken kuollessa, heillä on lähtökohtaisesti oikeus saada perintönä puolet jäämistöstä. Toissijaisia perillisiä ovat ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tai veljen tai sisaren jälkeläinen. Jos toissijaisia perillisiä ei ole, lesken jäämistön saavat kokonaisuudessaan hänen omat perillisensä."
Juuri näin, ja tätähän ei suurin osa ihmisistä tiedä. Tämä pitäisi takoa kansalaisten kalloon jo peruskoulussa.
Eihän se näin mene. Jos pariskunnasta kuolee vuonna 1 mies ja jättää jälkeensä lesken ja puolikkaan kerrostaloyksiöstä. Tämän jälkeen leski avioituu uudelleen varakkaan miehen kanssa, perustaa perheen, perustaa yrityksen, vaurastuu ja kuollessaan omistaa sen kerrostaloyksiön, kartanon ja tehtaan, niin ihan tasan tarkkaan ei lesken jäämistöstä puolet mene ensimmäisen miehen veljenpojalle.
No, mikäs siinä. Mies jättää omaisuutensa sille, jolle haluaa ja sinä lapsillesi. Vai onko kuvio se, että tämän uuden miehen pitää myös osallistua sinun lastesi perinnön kartuttamiseen?
Vierailija kirjoitti:
No, mikäs siinä. Mies jättää omaisuutensa sille, jolle haluaa ja sinä lapsillesi. Vai onko kuvio se, että tämän uuden miehen pitää myös osallistua sinun lastesi perinnön kartuttamiseen?
Ongelma on siis se, että mies haluaisi tulevaisuudessa omistaa talon yhdessä ja mikäli kuolee ennen minua testamentata omaisuutensa jollekin sukulaiselle, esimerkiksi veljensä lapsille koska jos minä perisin häneltä jotain saattaisi lapseni periä jotain jota olen häneltä perinyt ja hän ei halua sitä. Minä taas en halua tuollaisessa tilanteessa omistaa mitään yhdessä koska on riski, että menettäisin kotini hänen suvulle tai vähintäänkin heillä olisi sanavaltaa vaikka minulla olisi leskenä hallintaoikeus.
Mies ei ole tyytyväinen siihen, että emme omistaisi taloa yhdessä.
Anna miehen olla tyytymätön.Pidä sinä itsestäsi ja lapsistasi huolta. Mites sit suu pannaan ,kun tämä uros menee vieraisiin.Se on ollut miesten malli nykyisin ja ennenkin. Kukahan on silloin tyytyväinen. Enemmän se joka petti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieshän on ajatellut asian ja päättänyt.
Sinä nyt voit päättää, että pidät talon ja kaikki muut mitä hankitkaan omassa nimessäsi (vaikuttaa siltä, että sinulla varaa kyllä). Mitä tulee juokseviin kuluihin, pidä huolen, että mies maksaa puolet esim. koska asuu talossasi. Kyllä parisuhteessa voi olla vaikka olisi raha asiat erillään.
Näin se täytyy varmaan tehdä. Asun talossanija hänkin saa täällä asua. Vaikka myisin tämän koska haluan erilaisella sijainnilla talon tulevaisuudessa niin kieltäydyn ostamasta yhdessä vaan ostan talon yksin. Hän saa osallistua talon valintaan ja asua kanssani, mutta en hanki yhteistä taloa.
Perintöni jääköön kokonaan lapsilleni ja hän voi jättää oman perintönsä kenelle tahansa jos jotain perintöä kuolinhetkellä on. Silloin kenenkään ei tarvitse vääntää asioista eikä ruveta riitelemään.
Mutta avioliittoon älä mene,ennenkuin olet käynyt juristi puheilla ja tehnyt testamentin sekä katsellut pari vuotta. Niistä on myöhäistä sitten riidellä , kun pappi on aamenensa sanonut. Ei maksa kuin alle kolmesataa euroa testamentti. Sen voi aina muuttaa ,jos tarpeen , ja pitääkin päivittää tilanteen mukaan.
Onpa siinä ....Tolla logiikalla se ei tosiaan voi edes tehdä lapsistaan koskaan sitä kun ei tiedä koskaan jos vaikka lapsen puoliso myös saa edukseen ukkoa perinnöstä.
Voi kauhee sanoisin että on tyhmää sanoo tuota ääneen että pelkää mihin ensisijaisesti perintö menee kuitenkin lähes persaukiselta kuulostaa. En itte välttämättä olis nihilistin kanssa etenkään jos on noin tahditon. Onkohan tuo perintö homma myös ensisijainen syy ettei halua lapsia. Huoh....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieshän on ajatellut asian ja päättänyt.
Sinä nyt voit päättää, että pidät talon ja kaikki muut mitä hankitkaan omassa nimessäsi (vaikuttaa siltä, että sinulla varaa kyllä). Mitä tulee juokseviin kuluihin, pidä huolen, että mies maksaa puolet esim. koska asuu talossasi. Kyllä parisuhteessa voi olla vaikka olisi raha asiat erillään.
Näin se täytyy varmaan tehdä. Asun talossanija hänkin saa täällä asua. Vaikka myisin tämän koska haluan erilaisella sijainnilla talon tulevaisuudessa niin kieltäydyn ostamasta yhdessä vaan ostan talon yksin. Hän saa osallistua talon valintaan ja asua kanssani, mutta en hanki yhteistä taloa.
Perintöni jääköön kokonaan lapsilleni ja hän voi jättää oman perintönsä kenelle tahansa jos jotain perintöä kuolinhetkellä on. Silloin kenenkään ei tarvitse vääntää asioista eikä ruveta riitelemään.Mutta avioliittoon älä mene,ennenkuin olet käynyt juristi puheilla ja tehnyt testamentin sekä katsellut pari vuotta. Niistä on myöhäistä sitten riidellä , kun pappi on aamenensa sanonut. Ei maksa kuin alle kolmesataa euroa testamentti. Sen voi aina muuttaa ,jos tarpeen , ja pitääkin päivittää tilanteen mukaan.
Kyllä se noin täytyy tehdä. Ensin viralliset paperit kuntoon ja sitten vasta naimisiin jos muutaman vuoden päästä siltä tuntuu. Tällä hetkellä olen vähän ristiriitaisin tunnelmin, mutta ajan kuluessa näkee miten kaikki kehittyy.
Hohhoijaa kirjoitti:
Onpa siinä ....Tolla logiikalla se ei tosiaan voi edes tehdä lapsistaan koskaan sitä kun ei tiedä koskaan jos vaikka lapsen puoliso myös saa edukseen ukkoa perinnöstä.
Voi kauhee sanoisin että on tyhmää sanoo tuota ääneen että pelkää mihin ensisijaisesti perintö menee kuitenkin lähes persaukiselta kuulostaa. En itte välttämättä olis nihilistin kanssa etenkään jos on noin tahditon. Onkohan tuo perintö homma myös ensisijainen syy ettei halua lapsia. Huoh....
Kyllä osasyy on myös se, että ei halua olla rahallisesti vastuussa ja muutenkin elää miten tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhetaidot taitavat olla aika lailla nollan luokkaa. Selvitäpä miten muuten hän aikoo kohdella sinun lapsiasi, jos tuo sama syrjintä jatkuu ihan arjessakin. En lähtisi itse rakentamaan tulevaisuutta tuollaisen miehen kanssa. Itse arvostan perhettä yksikkönä, jossa hankitaan yhteistä omaisuutta, vaurastutaan yhdessä ja jätetään lähtiessämme kaikki yhteisille perillisille.
Se ei ole syrjintää, jos haluaa omaisuutensa päätyvän omalle suvulleen eilä puolison lapsille, jotka jo perii isänsä ja äitinsä.
On se outoa, että mukamas rakastaa puolisoa, mutta haluaa jättää hänet kokonaan ilman perintöä koska hänellä on lapsia.
Meillä on niin päin, että miehellä on lapsi, minulla ei. Minulla on varallisuutta, miehellä ei. Haluan ehdottomasti, että kuoltuani mies perii kaiken omaisuuteni (joka ei ole suuri, mutta helpottaisi kyllä hänen elämäänsä). Jos menisimme naimisiin, perintövero olisi pienempi kuin jos testamenttaan. Minulle on myöskin ihan ok, että sitten miehen kuoltua hänen tyttärensä perii hänet ja sitä kautta minut, jos olen kuollut ensin (paitsi että juuri opin että tässä kohtaa vanhempani ja siskoni saisivat jotain jos ovat elossa?). MUTTA: jos sitten miehen tytär kuolee ennen äitiään, minun omaisuuteni menee tytön äidille, eli mieheni eksälle, ja se ei ole minulle ihan ok, vaikken kyseistä henkilöä mitenkään vihaakaan. Olen teidän kommentoijien mielestä ehkä ahne paska tämän takia, mutta aion selvittää tätä huolellisesti ennen kuin menemme naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Novellikirjailija taas tuli availemaan "keskusteluja". Mutta eipä siinä, tämä on ihan hyvä ja varmaan tärkeä aihe nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Novellikirjailija taas tuli availemaan "keskusteluja". Mutta eipä siinä, tämä on ihan hyvä ja varmaan tärkeä aihe nykypäivänä.
Sen mitä täällä keskusteluja seurannut niin jokaiseen näyttää tulevan joku taI joskus jopa pari tyyppiä ilmoittamaan, että aloitus ei ole totta. Ei ole merkitystä onko edes mitenkään utopistinen aloitus vai ei.
Siitä olen samaa mieltä, että moni muukin voi pohtia näitä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhetaidot taitavat olla aika lailla nollan luokkaa. Selvitäpä miten muuten hän aikoo kohdella sinun lapsiasi, jos tuo sama syrjintä jatkuu ihan arjessakin. En lähtisi itse rakentamaan tulevaisuutta tuollaisen miehen kanssa. Itse arvostan perhettä yksikkönä, jossa hankitaan yhteistä omaisuutta, vaurastutaan yhdessä ja jätetään lähtiessämme kaikki yhteisille perillisille.
Minä en osaa ajatella noin, vaikka olen ydinperheessä kasvanut. Riitoja ja kateutta se omaisuus vaan aiheutti meidän lasten välille vanhempien kuoltua, vaikka vanhemmat hyvää tarkoittivat. Olisivat käyttäneet rahansa itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhetaidot taitavat olla aika lailla nollan luokkaa. Selvitäpä miten muuten hän aikoo kohdella sinun lapsiasi, jos tuo sama syrjintä jatkuu ihan arjessakin. En lähtisi itse rakentamaan tulevaisuutta tuollaisen miehen kanssa. Itse arvostan perhettä yksikkönä, jossa hankitaan yhteistä omaisuutta, vaurastutaan yhdessä ja jätetään lähtiessämme kaikki yhteisille perillisille.
Minä en osaa ajatella noin, vaikka olen ydinperheessä kasvanut. Riitoja ja kateutta se omaisuus vaan aiheutti meidän lasten välille vanhempien kuoltua, vaikka vanhemmat hyvää tarkoittivat. Olisivat käyttäneet rahansa itseensä.
Olen itsekin ajatellut käyttää rahaa itseeni, kun sitä sitten enemmän on lasten kasvettua aikuiseksi. Omaisuutta tarkoitus kerätä lähinnä talon ja muutamien harrastusajoneuvojen muodossa. Mikäli rahaa on jossakin vaiheessa yli omien tarpeiden annan sitä lapsille jo ennen kuin aika minusta jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhetaidot taitavat olla aika lailla nollan luokkaa. Selvitäpä miten muuten hän aikoo kohdella sinun lapsiasi, jos tuo sama syrjintä jatkuu ihan arjessakin. En lähtisi itse rakentamaan tulevaisuutta tuollaisen miehen kanssa. Itse arvostan perhettä yksikkönä, jossa hankitaan yhteistä omaisuutta, vaurastutaan yhdessä ja jätetään lähtiessämme kaikki yhteisille perillisille.
Minä en osaa ajatella noin, vaikka olen ydinperheessä kasvanut. Riitoja ja kateutta se omaisuus vaan aiheutti meidän lasten välille vanhempien kuoltua, vaikka vanhemmat hyvää tarkoittivat. Olisivat käyttäneet rahansa itseensä.
Olen itsekin ajatellut käyttää rahaa itseeni, kun sitä sitten enemmän on lasten kasvettua aikuiseksi. Omaisuutta tarkoitus kerätä lähinnä talon ja muutamien harrastusajoneuvojen muodossa. Mikäli rahaa on jossakin vaiheessa yli omien tarpeiden annan sitä lapsille jo ennen kuin aika minusta jättää.
Kattava avioehto, ei yhteistä taloa, lapsille ennakkoperintönä omaisuutta ja mies todella maksamaan puolet asumisesta.
Veri on vettä sakeampaa, ymmärrän miestäsi. Hänellä on varmasti läheiset välit sisarustensa/veljensä kanssa ja tottakai peritty omaisuus halutaan pitää suvussa eikä niin, että jonkun muun miehen lapset saavat suvun omaisuuden. Tämä on ihan biologiaakin. Sinun lapsilla on isänsä, jonka aikanaan perivät.
Vierailija kirjoitti:
Veri on vettä sakeampaa, ymmärrän miestäsi. Hänellä on varmasti läheiset välit sisarustensa/veljensä kanssa ja tottakai peritty omaisuus halutaan pitää suvussa eikä niin, että jonkun muun miehen lapset saavat suvun omaisuuden. Tämä on ihan biologiaakin. Sinun lapsilla on isänsä, jonka aikanaan perivät.
Välit sisaruksien kanssa eivät ole erityisen läheiset. Tapaavat lähinnä veljen lasten synttäreillä, jouluna ja jonain muuna "pakollisena" aikana. Siskolleen ei ole suunnitellut jättää mitään tai veljelle, ainoastaan veljen lapsille.
Mieshän on ajatellut asian ja päättänyt.
Sinä nyt voit päättää, että pidät talon ja kaikki muut mitä hankitkaan omassa nimessäsi (vaikuttaa siltä, että sinulla varaa kyllä). Mitä tulee juokseviin kuluihin, pidä huolen, että mies maksaa puolet esim. koska asuu talossasi. Kyllä parisuhteessa voi olla vaikka olisi raha asiat erillään.