Lue keskustelun säännöt.
Puoliso testamentin ulkopuolelle ja veljen lapset perii.
Vaimoksi, mutta ei perheeksi
18.04.2019 |
Olemme miehen kanssa seurustelleet puolitoista vuotta. Ajatuksena, että ajan vielä kuluessa voisi ajatella häitäkin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Mies nosti esiin avioehto ja testamentti asiat jotka pitää miettiä ennen häitä.
Tällä hetkellä minulla on enemmän omaisuutta koska olen hyvänmatkaa maksellut talolainaani, omistan pari autoa ja moottoripyörän. Mies ei ole kerennyt vielä kartuttaa omaisuutta kuin pienen kimppamökin verran sisarustensa kanssa.
Hän haluaa avioehdon jotta kumpikin pitää oman omaisuutensa mikäli joskus ero tulisi. Tämä mielestäni on ihan hyvä juttu niin ei voi tulla riitaa siitä. Täytyy vaan huolehtia, että avioliiton aikanakin miettii omaisuuden omistajuudet.
Hän nosti esiin myös testamentti asiat. Minulla on lapsia ja hänellä ei, hän on vapaaehtoisesti lapseton. Minulta perintö menisi ensi olettaman mukaan osittain lapsille ja osittain puolisolle mikäli kuolisin ennen häntä.
Mies ei halua, että minä perin häneltä tulevaisuudessa yhdessä hankkimastamme omaisuudesta hänen osuutensa mikäli hän kuolisi ennen minua koska silloin lapseni lopulta perivät minulta kaiken, kun aika minusta jättää. Hän on miettinyt vaihtoehtoja kenelle testamenttaisi koko omaisuutensa. Kertomansa mukaan oli ajatellut testamentata omaisuuden veljensä lapsille koska he ovat sukulaisia.
Toisaalta ymmärrän häntä ja toisaalta en. Vaikka hän ei ole halunnut lapsia hän ei voi asettaa veljen lapsia samalla tavalla perillisen asemaan, he eivät ole perhettä kuitenkaan ja silloin ulkopuolinen olisi osingolla meidän hankkimasta omaisuudesta. Mielestäni veljen lapsien kuuluisi periä se kolmannes jonka mies suvussa kulkeneesta mökistä omistaa, mutta ei yhdessä hankittua omaisuutta.
Minulle tämä tarkoittaa sitä, että me emme voi koskaan omistaa kotia yhdessä sillä on olemassa riski, että menettäisin puolet kodistani hänen sukulaisilleen ja joutuisin joko maksamaan heille jotta saan puolison menettämisen jälkeen pitää kotini tai joudun muuttamaan. Hän ei ymmärtänyt ajatustani ollenkaan. Mielestäni tälläisessä tilanteessa ainoa vaihtoehto on se, että minä edelleen yksin omistan talon ja mitä nyt haluankaan omistaa ja hän voi hankkia muuta omaisuutta sekä minut testamentista ulos jättäen antaa omaisuutensa veljensä lapsille tai kenelle nyt kokeekaan sen oikeaksi jättää. Näin turvaan oman pärjäämiseni ja minunkin lapseni joskus jotain perintöä saavat, heidän sitä on turha muilta odottaa kuin minulta.
Mies ei ymmärrä miksi näen asiat näin enkä halua hankkia mitään yhteistä omaisuutta, edes taloa mikäli tilanne on testamentin osalta tuo. Mitenhän tätäkin lähtisi työstämään eteenpäin jotta saadaan joku ratkaisu.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
No niin täältä faktaa: https://www.minilex.fi/a/perint%C3%B6kaari-ja-leski
"Jos perittävä oli kuollessaan avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä tai testamentilla ole muuta määrätty, menee jäämistö leskelle.
Eräillä ensiksi kuolleen puolison lähisukulaisilla saattaa kuitenkin lesken kuoltua olla oikeus perintöosuuteen tämän jäämistöstä. Mikäli nämä ns. toissijaiset perilliset ovat elossa lesken kuollessa, heillä on lähtökohtaisesti oikeus saada perintönä puolet jäämistöstä. Toissijaisia perillisiä ovat ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tai veljen tai sisaren jälkeläinen. Jos toissijaisia perillisiä ei ole, lesken jäämistön saavat kokonaisuudessaan hänen omat perillisensä."
Kiitos linkistä.
Jäämistö on se, mitä leskeltä jää. Hän on kuitenkin voinut eläessään siirtää perintöä lahjana (rahaa) omille lapsilleen (tai hoitaa heidän laskujaan), lahjoittaa muille tahoille tai itse käyttää kaiken lapsettomalta mieheltään perimästään omaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Testamentin pohtiminen ennen testamentin tekijän kuolemaa on turhaa. Ei sillä avioliittoa ja avioehtoa suunniteltaessa ole mitään arvoa. Testamentin voi tehdä uudestaan vaikka joka päivä, eikä siitä tarvitse ilmoittaa puolisolle tai perijöille. AP:n tapauksessa on suunniteltava avioehto, jossa kaikki on otettu huomioon. Vain siihen molemmat ovat sitoutuneet. Testamentti ei sido tekijäänsä kuin seuraavaan testamenttiin tai alkuperäisen hävittämiseen saakka.
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies haluaisi hankkia sinun kanssa yhteistä omaisuutta, mutta ei halua sinun voivan nauttia tästä myöhemmin, jos hän kuolee ensin? Ottamatta kantaa mitä laki sanoo, niin kyllähän tuo kertoo miehen suhteesta sinuun paljon. Kuulostat välineeltä miehen omaisuuden kerryttämiseen, joka ei vielä ole onnistunut (mies on siis tyhjätasku edelleen). Itse en menisi tuollaisen kanssa naimisiin enkä varsinkaan alkaisi kaupoille.
Valitettavasti tämä ajatus on noussut pintaan itsellekin. Helpompi kartuttaa omaisuutta toisen kanssa ja minähän saan jo talostani hyvin rahaa pohjamunaksi jos haluamme myydä sen ja ostaa yhteisen.
Jotenkin tämä perintökeskustelu hänen kanssaan sai miettimään mikä minä olen, olenko koskaan hänen perheensä tai lähiomainen vai meneekö kuka tahansa jolla pisara samaa verta minun edelle.
Enkä ollut arvannut minun lasten olevan hänelle niin vastenmielinen asia, että hän miettii inhoten sitä jos vaikka vuosia jo hänen kuoltuaan lapset perisivät minulta jotain mikä osittain hänen rahoilla ostettu.
Jos erehdyt ap menemään naimisiin hänen kanssaan, siinähän voi käydä niin ,että satut vaikka kuolemaan auto-onnettomuudessa ja omaisuus menne osaksi silloin miehelle ja sen veljen lapsille ,jos hän tekee sellaisen testamentin. siis käyppä tekemässä se testamentti , niinkuin joku tuossa aiemmin jo kehoitti ( testamentin voi ai aina päivittää ja pitääkin ,jos elämäntilanteet muuttuu) .Nuoria ja vanhoja kuolee. Se on fakta. ja, äläkä mene naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes menisitte naimisiin, koska ette aio hankkia yhteisiä lapsiakaan. Tosin mies jäisi sinun kuolleessasi ensin ilman lesken asumisoikeutta. Se on avopuolison kohtalo - ulos "omasta" kodista mars!
Mielestäni avioliitto ei ole vain lasten hankkimista varten eikä jokaiseen liittoon tarvitse tehdä lapsia vain jotta suhde saisi "huippunsa".
Mitä varten avioliitto sitten mielestäsi on? Tienaamista varten?
Oletko tosissasi? Avioliitto on vain niitä varten jotka hankkivat lapsia? Etkä keksi muuta vaihtoehtoa kuin lapset tai raha avioliiton tarkoitukseksi?
-eri
Itse asiassa en keksi muita kuin taloudellisia syitä. Kerro ne muut.
Ihan suotta kerron omia motivaatioitani jos nuo ovat sinulle ainoat oikeat. Jatka samaan malliin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Höpsistä.
Ei se peritty omaisuus enää sieltä toiseen sukuun hyppää vaan on yksiselitteisesti jo mennyt. Se mitä äidiltä jää on hänen perintönsä, jonka hänen lapsensa saavat (kokonaan, jos ei ole testamenttia ja testamentillakin lakiosansa eli vähintään 50%)
Ei pidä paikkaansa.
Linkkiä tähän? Kts tuo ylempi. Miten se peritty omaisuus sieltä otetaan ns takaisin miehen sukuun, jos on ehkä jo käytetty?
Ei tähän ole mitään "linkkiä". Lue lakikirjasta perintökaari, sieltä selviää.
Ei sillä ole väliä onko perintöä käytetty, sen osuuden saa otettua muusta perinnöstä mitä jää. Ja jos ei jää mitään niin sitten ei jää.
No onhan linkki lain oikeaan kohtaan, ja se tuli jo, kiitos siitä.
Kuten todettu, kyseinen pykälä ei merkitse käytännössä, koska perimänsä omaisuuden voi hyvin hoidella pois omille lapsilleen tai muuten käyttää ennen kuolemaansa.
Eri asia on, haluaako joku toimia niin, mutta siis mitään ei pidä jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhetaidot taitavat olla aika lailla nollan luokkaa. Selvitäpä miten muuten hän aikoo kohdella sinun lapsiasi, jos tuo sama syrjintä jatkuu ihan arjessakin. En lähtisi itse rakentamaan tulevaisuutta tuollaisen miehen kanssa. Itse arvostan perhettä yksikkönä, jossa hankitaan yhteistä omaisuutta, vaurastutaan yhdessä ja jätetään lähtiessämme kaikki yhteisille perillisille.
En tuonut tätä ilmi aloituksessa koska ei sinällään ollut oleellinen asia, mutta kieltämättä tuli tuollaisia ajatuksia.
En arvannut, että hän kokee niin vastenmielisenä ajatuksen, että lapseni saattaisivat joskus aikanaan periä jotain mitä me olemme yhdessä hankkineet, että väkisin keksii jonkun jolle antaisi oman puolensa yhteisestä omaisuudestamme vaikka ei olisi erityisen läheisiä ihmisiä.
Mitä minä oikeasti merkitsen ja ovatko lapseni iljettävä taakka. Hän asuisi kanssamme, jakaa arjen kanssamme, mutta ajatteleekohan koskaan tulevaisuudessakaan edes minua perheenään?Tiedätkös, ymmärrän hyvin miestäsi. Lapsesi ovat vielä hänelle vieraita ihmisiä, mutta heistä varmasti tulee läheisiä ja rakkaita ajan kuluessa. Ja jos ei tule niin varmaan on luonnollista että perinnön saa joku muu. Anna miehelle aikaa.
Kiitos viestistäsi. Toivon todella, että näin on. Minusta perhe ja läheiset ei ole se mikä veri suonissa virtaa vaan se kuka välittää ja on lähellä. En ole arjessa miehen käytöksessä huomannut hänen pitävän lapsia pakollisena pahana tai mukana roikkuvana taakkana ja toivon, että hän ajan kanssa kokosi minut ja lapsetkin perheekseen. Lapset hänestä kovin tykkäävät jo nyt.
Lopeta ruikuttaminen rahasta . Sinun miehesi maksaa sinun lastesi elämää ihan jokaikinen päivä esim. ruokalaskussa.
Mistä moinen olettamus? Metsään meni, sillä minä maksan ruokaostokset likipitäin aina. Mies kyllä syö päivittäin ostamaani ja laittamaani ruokaa. Mies ostaa joskus pyydettäessä pari maitoa tai leipää esimerkiksi jos lähdössä liikenteeseen muutenkin ja minä muuten lähtisin pikkujutun takia kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä nyt vahvasti näyttää siltä. että ap jää tässä nuolemaan näppejään ( = ei tule saamaan miehen rahoja koskaan) ja hyvä niin. Ahneella on pskainen loppu.
Miehellä ei ainakaan tällä hetkellä ole rahaa, ei omista edes autoa jolla ajaa.
Ja kuten jo aimmin sanoin, olen ehdottanut minun omistavan talon jatkossakin ja hän voi hankkia itselleen muuta omaisuutta halutessaan ja testamentata ne ihan kenelle vaan, kunhan meillä ei ole mitään yhteistä. Voi toki myös halutessaan käyttää kaikki rahansa ja olla jättämättä perintöä kenellekään. En vain halua, että kukaan perheen ulkopuolinen omistaa puolet kodistani.
No ei se mieskään halua päätyä tilanteeseen että yhdessä omistaa sun lasten kanssa kotinsa. Tai haluamassasi tilanteessa hänellä on vain lesken asumisoikeus...kuluja muttei myytävää omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes menisitte naimisiin, koska ette aio hankkia yhteisiä lapsiakaan. Tosin mies jäisi sinun kuolleessasi ensin ilman lesken asumisoikeutta. Se on avopuolison kohtalo - ulos "omasta" kodista mars!
Mielestäni avioliitto ei ole vain lasten hankkimista varten eikä jokaiseen liittoon tarvitse tehdä lapsia vain jotta suhde saisi "huippunsa".
Mitä varten avioliitto sitten mielestäsi on? Tienaamista varten?
Avioliitto on lupaus rakastaa myötä- ja vastamäessä, liiton sinetöinti ja siunaus.
Mitä sellaisella lupauksella on merkitystä, kun 60% avioliitoista päättyy eroon.
Vierailija kirjoitti:
Perimiset ja hallintaoikeudet menevät ihmisillä kyllä iloisesti sekaisin. 😅
Itkunaurua, koska oma asiantuntemuksesi on niin ylivertainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi menää naimisiin ja hankkia mitään yhteistä omaisuutta? Varsinkin jos ette lapsia tee.
Sinä ostat ja maksat asunnon ja lapsesi perii sinut. Mies ostaa sijoitusasunnon ja veljen lapset perii.
Kummallakin on omaisuutta. Arjen menot jaatte puoliksi. Tosin sinä ja exäsi maksatte lastesi menot.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, miks ihmeessä menisit naimisiin tuon miehen kanssa. Ei tarvi sitä eroruljanssiakaan sitten ,jos kyllästytte toisiinne. Sinulla on jo lapset,talo ym.Älä sotke kuvioihin häntä enää. Jos asutte yhdessä, hän maksaa osansa elinkustannuksistaan ja sillä siisti. Pidät omat rahasi visusti omalla tililläsi ja kartutat omaisuuttasi. Kerran olet jo kokekenut eron tragedian. Nauti elämästä ja asutte yhdessä ,jos se on mukavaa.
Omalta kohdaltasi voit tehdä testamentin turvataksesi lapsesi ,jo sattuisi sinulle jotakin.Eihän se maksa kuin n 250e ,kun lakimies tekee testamentin .
Näin helppoa ja yksinkertaista se on, vai mitä.
Tämä varmasti yksi hyvä vaihtoehto myös. Alkaa ainakin tuntua siltä niin ei mene asiat vaikeaksi. Avioliitto merkitsee minulle paljon vaikka olenkin kertaalleen eronnut. Enkä edes halua mennä naimisiin jos tunnen olevani toissijainen tulevalle miehelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä nyt vahvasti näyttää siltä. että ap jää tässä nuolemaan näppejään ( = ei tule saamaan miehen rahoja koskaan) ja hyvä niin. Ahneella on pskainen loppu.
Ap:n tekstissä kyllä kävi ilmi, että mies ei ole kerryttänyt omaisuutta sisarusten yhteismökkiä enempää. Enemmän se mies on tässä gold digger.
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei halua sinun perivän (mikä on varsin järkevää, koska miksi hän haluaisi omaisuutensa lapsillesi?), niin teette avioehdon, jonka mukaan teillä ei ole avio-oikeutta toistenne omaisuuteen erossa tai kuollessa. Sen jälkeen miehen omaisuus menee hänen suvulleen, joskin on järkevää testamentilla täsmentää, että kenelle.
Yhteinen omaisuus ei oikeastaan ole yhteistä, se on kahden omistamaa. Jos et suo miehelle oikeutta päättää omaisuutensa kohtalosta kuolemansa jälkeen, niin todennäköisesti et salli hänelle sananvaltaa siihen eläissäänkään.
En ehkä tuonut tilannetta tarpeeksi selkeästi esille. Minulle hänen haluamassaan perintömallissa olisi hyvä asia tuolla tavalla rajaava avioehto. En kuitenkaan suostuisi hänen kanssaan omistamaan taloa koska olisi riski, että puolet talon omistuksesta siirtyisi hänen veljen lapsille. Ehdotin, että talo edelleen minun ja voidaan asua yhdessä ja kumpikin muuten omistaa mitä haluaa ja hän voi omaisuutensa testamentata sitten kenelle tahansa eikä minulle tarvitse jättää mitään jos tuntuu niin vastenmieliseltä, että lapseni saattavat joskus periä jotain hänen jättämästä perinnöstä. Häntä kuitenkin kaihertaa jos emme omista taloa yhdessä.
Mitäs siitä ,jos hänellä kaihertaa.Älä ihmeessä ala tanssia hänen pillinsä mukaan. Saa hankkia talonsa,jos rahkeer riittää ja testamentata veljen lapsille. Mutta ei latiakaan sinun omaisuudesta.Ei siis naimisiin. Voipipa käydä niin,että näistä tulee niin selkeät mielipide-erot,että rakkauden alkuhuuman jälkeen - vai onko jo tullut täyteen se kuuluisa 1000päivää -( sen aikaahan se huuma kestää) , huomaatte ,ettei kannatakkaan sitoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No etpä sinäkään ajattele kuin omiasi, jos teidän omaisuutenne saisi mennä vain sinun lapsillesi eikä lainkaan miehen läheisille.
Miksi veljen lapset on läheisempiä kuin vaimo?
Ovat sukua toisin kuin vaihtuvat vaimot.
Kaikki ei vaihda vaimoa. Eikä takuulla kukaan vaihda siinä vaiheessa, kun pari metriä multaa päällä.
Mitä järkeä mennä naimisiin ihmisen kanssa jonka pärjääminen oman kuoleman jälkeen ei hetkauta yhtään.Miksi toisen pitäisi hyötyä toisen kuolemasta? Jokainen fiksu on hankkinut sellaisen palkan tai eläkkeen, jolla tulee hyvin yksin toimeen.
Ei nyt kummoista hyötymistä ole jos saa pitää oman kotinsa. Se olisi elämän kurjistamista jos joutuisi puolison kuoleman lisäksi luopumaan kodistaan tai tilivelvolliseksi jollekin puolison veljen lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No etpä sinäkään ajattele kuin omiasi, jos teidän omaisuutenne saisi mennä vain sinun lapsillesi eikä lainkaan miehen läheisille.
Miksi veljen lapset on läheisempiä kuin vaimo?
Ovat sukua toisin kuin vaihtuvat vaimot.
Kaikki ei vaihda vaimoa. Eikä takuulla kukaan vaihda siinä vaiheessa, kun pari metriä multaa päällä.
Mitä järkeä mennä naimisiin ihmisen kanssa jonka pärjääminen oman kuoleman jälkeen ei hetkauta yhtään.Miksi toisen pitäisi hyötyä toisen kuolemasta? Jokainen fiksu on hankkinut sellaisen palkan tai eläkkeen, jolla tulee hyvin yksin toimeen.
Ei nyt kummoista hyötymistä ole jos saa pitää oman kotinsa. Se olisi elämän kurjistamista jos joutuisi puolison kuoleman lisäksi luopumaan kodistaan tai tilivelvolliseksi jollekin puolison veljen lapsille.
Leski saa asumisoikeuden vaikkei taloa omistaisi, joten mitä merkitystä? Loisimiseksi toki tämänkin lasken.
Miehesi on tuntenut sinun lapsesi puolitoista vuotta, veljensä lapset koko heidän ikänsä. Minusta tuossa tilanteessa on loogista, että hän haluaa jättää perintönsä veljen lapsille.
Menkää lakimiehen puheille, että löydätte sellaisen kaikille sopivan ratkaisun, josta omat lapsesi eivät kärsi missään tilanteessa. Tai sitten älkää hankkiko yhteistä omaisuutta. Älkää ainakaan antako raha-asioiden tulla perheonnen tielle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No etpä sinäkään ajattele kuin omiasi, jos teidän omaisuutenne saisi mennä vain sinun lapsillesi eikä lainkaan miehen läheisille.
Miksi veljen lapset on läheisempiä kuin vaimo?
Ovat sukua toisin kuin vaihtuvat vaimot.
Kaikki ei vaihda vaimoa. Eikä takuulla kukaan vaihda siinä vaiheessa, kun pari metriä multaa päällä.
Mitä järkeä mennä naimisiin ihmisen kanssa jonka pärjääminen oman kuoleman jälkeen ei hetkauta yhtään.Miksi toisen pitäisi hyötyä toisen kuolemasta? Jokainen fiksu on hankkinut sellaisen palkan tai eläkkeen, jolla tulee hyvin yksin toimeen.
Ei nyt kummoista hyötymistä ole jos saa pitää oman kotinsa. Se olisi elämän kurjistamista jos joutuisi puolison kuoleman lisäksi luopumaan kodistaan tai tilivelvolliseksi jollekin puolison veljen lapsille.
Mutta silti ap haluaa tulevan miehensä juuri siihen tilanteeseen. Paitsi että mies ei saisi omistaa edes sitä puolikasta.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on tuntenut sinun lapsesi puolitoista vuotta, veljensä lapset koko heidän ikänsä. Minusta tuossa tilanteessa on loogista, että hän haluaa jättää perintönsä veljen lapsille.
Menkää lakimiehen puheille, että löydätte sellaisen kaikille sopivan ratkaisun, josta omat lapsesi eivät kärsi missään tilanteessa. Tai sitten älkää hankkiko yhteistä omaisuutta. Älkää ainakaan antako raha-asioiden tulla perheonnen tielle.
Mä alan ihmetellä miksi ap haluaa olla ykkönen puolisolleen, mutta mies on hänelle ikuinen kakkonen. Ap ei halua turvata miehen elämää oman kuolemansa jälkeen. En miehenä jatkaisi tuota suhdetta.
Luin ketjun vasta nyt kokonaan.Olette siin tunteneet vasta 1.5 vuotta.Tehän olette vielä aivan rakkaudesta sokeita. Nyt jäitä hattuun niinsanotusti ja saman katon alla asumista vielä ainakin pari vuotta, niin totuus valkenee.Se voi olla positiivinen tai negatiivinen .Ennen sitä ei missään tapauksessa avioliittoon.Mutta pidä ap tämä omana tietonasi.Ei kehenkään ihmiseen pidä sokeasti luottaa. Näin se vaan on,vaikka olen itse ollut naimisissa tyydyttävässä liitossa jo yli 40v.(ei petetty)
Miehellä ei ainakaan tällä hetkellä ole rahaa, ei omista edes autoa jolla ajaa.
Ja kuten jo aimmin sanoin, olen ehdottanut minun omistavan talon jatkossakin ja hän voi hankkia itselleen muuta omaisuutta halutessaan ja testamentata ne ihan kenelle vaan, kunhan meillä ei ole mitään yhteistä. Voi toki myös halutessaan käyttää kaikki rahansa ja olla jättämättä perintöä kenellekään. En vain halua, että kukaan perheen ulkopuolinen omistaa puolet kodistani.