Lue keskustelun säännöt.
Puoliso testamentin ulkopuolelle ja veljen lapset perii.
Vaimoksi, mutta ei perheeksi
18.04.2019 |
Olemme miehen kanssa seurustelleet puolitoista vuotta. Ajatuksena, että ajan vielä kuluessa voisi ajatella häitäkin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Mies nosti esiin avioehto ja testamentti asiat jotka pitää miettiä ennen häitä.
Tällä hetkellä minulla on enemmän omaisuutta koska olen hyvänmatkaa maksellut talolainaani, omistan pari autoa ja moottoripyörän. Mies ei ole kerennyt vielä kartuttaa omaisuutta kuin pienen kimppamökin verran sisarustensa kanssa.
Hän haluaa avioehdon jotta kumpikin pitää oman omaisuutensa mikäli joskus ero tulisi. Tämä mielestäni on ihan hyvä juttu niin ei voi tulla riitaa siitä. Täytyy vaan huolehtia, että avioliiton aikanakin miettii omaisuuden omistajuudet.
Hän nosti esiin myös testamentti asiat. Minulla on lapsia ja hänellä ei, hän on vapaaehtoisesti lapseton. Minulta perintö menisi ensi olettaman mukaan osittain lapsille ja osittain puolisolle mikäli kuolisin ennen häntä.
Mies ei halua, että minä perin häneltä tulevaisuudessa yhdessä hankkimastamme omaisuudesta hänen osuutensa mikäli hän kuolisi ennen minua koska silloin lapseni lopulta perivät minulta kaiken, kun aika minusta jättää. Hän on miettinyt vaihtoehtoja kenelle testamenttaisi koko omaisuutensa. Kertomansa mukaan oli ajatellut testamentata omaisuuden veljensä lapsille koska he ovat sukulaisia.
Toisaalta ymmärrän häntä ja toisaalta en. Vaikka hän ei ole halunnut lapsia hän ei voi asettaa veljen lapsia samalla tavalla perillisen asemaan, he eivät ole perhettä kuitenkaan ja silloin ulkopuolinen olisi osingolla meidän hankkimasta omaisuudesta. Mielestäni veljen lapsien kuuluisi periä se kolmannes jonka mies suvussa kulkeneesta mökistä omistaa, mutta ei yhdessä hankittua omaisuutta.
Minulle tämä tarkoittaa sitä, että me emme voi koskaan omistaa kotia yhdessä sillä on olemassa riski, että menettäisin puolet kodistani hänen sukulaisilleen ja joutuisin joko maksamaan heille jotta saan puolison menettämisen jälkeen pitää kotini tai joudun muuttamaan. Hän ei ymmärtänyt ajatustani ollenkaan. Mielestäni tälläisessä tilanteessa ainoa vaihtoehto on se, että minä edelleen yksin omistan talon ja mitä nyt haluankaan omistaa ja hän voi hankkia muuta omaisuutta sekä minut testamentista ulos jättäen antaa omaisuutensa veljensä lapsille tai kenelle nyt kokeekaan sen oikeaksi jättää. Näin turvaan oman pärjäämiseni ja minunkin lapseni joskus jotain perintöä saavat, heidän sitä on turha muilta odottaa kuin minulta.
Mies ei ymmärrä miksi näen asiat näin enkä halua hankkia mitään yhteistä omaisuutta, edes taloa mikäli tilanne on testamentin osalta tuo. Mitenhän tätäkin lähtisi työstämään eteenpäin jotta saadaan joku ratkaisu.
Kommentit (212)
Minäkin haluan että veljeni lapset perivät minut aikanaan, eikä mieheni lapset. Olemme olleet yhdessä toistakymmentä vuotta ja toki miehen lapset ovat minulle osa elämää ja pidän heistä. Mutta veri on vettä sakeampaa ja koska omia lapsia en koskaan saanut, niin haluan että verisukulaiseni, lapset joita olen pitänyt sylissä vastasyntyneinä, perivät minut.
Me emme virallisesti ole koskaan asunut yhdessä, yhteistä omaisuutta meillä on vain pieni rantamökki. Emme siis muutenkaan olisi muuttaneet koskaan yhteen. Hänellä on kerrostaloasunto Helsingissä, joka ei ihan vielä ole velaton, ja osakkeita, jotka tulee perimään hänen lapsensa. Minulla mökki veljeni kanssa, peritty, ja velaton rivitaloasunto Espoossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan että veljeni lapset perivät minut aikanaan, eikä mieheni lapset. Olemme olleet yhdessä toistakymmentä vuotta ja toki miehen lapset ovat minulle osa elämää ja pidän heistä. Mutta veri on vettä sakeampaa ja koska omia lapsia en koskaan saanut, niin haluan että verisukulaiseni, lapset joita olen pitänyt sylissä vastasyntyneinä, perivät minut.
Me emme virallisesti ole koskaan asunut yhdessä, yhteistä omaisuutta meillä on vain pieni rantamökki. Emme siis muutenkaan olisi muuttaneet koskaan yhteen. Hänellä on kerrostaloasunto Helsingissä, joka ei ihan vielä ole velaton, ja osakkeita, jotka tulee perimään hänen lapsensa. Minulla mökki veljeni kanssa, peritty, ja velaton rivitaloasunto Espoossa.
Eriasia, kun teillä ei ole yhteistä omaisuutta ja perintömökki veljen kanssa. Toki veljen lasten kuuluu periä se.
Et halua jättää mitään perintöä puolisollesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan että veljeni lapset perivät minut aikanaan, eikä mieheni lapset. Olemme olleet yhdessä toistakymmentä vuotta ja toki miehen lapset ovat minulle osa elämää ja pidän heistä. Mutta veri on vettä sakeampaa ja koska omia lapsia en koskaan saanut, niin haluan että verisukulaiseni, lapset joita olen pitänyt sylissä vastasyntyneinä, perivät minut.
Me emme virallisesti ole koskaan asunut yhdessä, yhteistä omaisuutta meillä on vain pieni rantamökki. Emme siis muutenkaan olisi muuttaneet koskaan yhteen. Hänellä on kerrostaloasunto Helsingissä, joka ei ihan vielä ole velaton, ja osakkeita, jotka tulee perimään hänen lapsensa. Minulla mökki veljeni kanssa, peritty, ja velaton rivitaloasunto Espoossa.
Eriasia, kun teillä ei ole yhteistä omaisuutta ja perintömökki veljen kanssa. Toki veljen lasten kuuluu periä se.
Et halua jättää mitään perintöä puolisollesi?
En halua. En näe mitään syytä siihen eikä näe miehenikään. Ja juuri tämän takia meillä ei ole muuta yhteistä omaisuutta kuin se rantamökki. Mieheni ei tule jäämään puilöe paljaille kuolemani jälkeen, hän on itse saavuttanut omaisuutensa, samoin minä, tosin itsekin olen perinyt jonkin verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan että veljeni lapset perivät minut aikanaan, eikä mieheni lapset. Olemme olleet yhdessä toistakymmentä vuotta ja toki miehen lapset ovat minulle osa elämää ja pidän heistä. Mutta veri on vettä sakeampaa ja koska omia lapsia en koskaan saanut, niin haluan että verisukulaiseni, lapset joita olen pitänyt sylissä vastasyntyneinä, perivät minut.
Me emme virallisesti ole koskaan asunut yhdessä, yhteistä omaisuutta meillä on vain pieni rantamökki. Emme siis muutenkaan olisi muuttaneet koskaan yhteen. Hänellä on kerrostaloasunto Helsingissä, joka ei ihan vielä ole velaton, ja osakkeita, jotka tulee perimään hänen lapsensa. Minulla mökki veljeni kanssa, peritty, ja velaton rivitaloasunto Espoossa.
Eriasia, kun teillä ei ole yhteistä omaisuutta ja perintömökki veljen kanssa. Toki veljen lasten kuuluu periä se.
Et halua jättää mitään perintöä puolisollesi?En halua. En näe mitään syytä siihen eikä näe miehenikään. Ja juuri tämän takia meillä ei ole muuta yhteistä omaisuutta kuin se rantamökki. Mieheni ei tule jäämään puilöe paljaille kuolemani jälkeen, hän on itse saavuttanut omaisuutensa, samoin minä, tosin itsekin olen perinyt jonkin verran.
Mites rantamökin käy, kun toisesta aika jättää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan että veljeni lapset perivät minut aikanaan, eikä mieheni lapset. Olemme olleet yhdessä toistakymmentä vuotta ja toki miehen lapset ovat minulle osa elämää ja pidän heistä. Mutta veri on vettä sakeampaa ja koska omia lapsia en koskaan saanut, niin haluan että verisukulaiseni, lapset joita olen pitänyt sylissä vastasyntyneinä, perivät minut.
Me emme virallisesti ole koskaan asunut yhdessä, yhteistä omaisuutta meillä on vain pieni rantamökki. Emme siis muutenkaan olisi muuttaneet koskaan yhteen. Hänellä on kerrostaloasunto Helsingissä, joka ei ihan vielä ole velaton, ja osakkeita, jotka tulee perimään hänen lapsensa. Minulla mökki veljeni kanssa, peritty, ja velaton rivitaloasunto Espoossa.
Eriasia, kun teillä ei ole yhteistä omaisuutta ja perintömökki veljen kanssa. Toki veljen lasten kuuluu periä se.
Et halua jättää mitään perintöä puolisollesi?En halua. En näe mitään syytä siihen eikä näe miehenikään. Ja juuri tämän takia meillä ei ole muuta yhteistä omaisuutta kuin se rantamökki. Mieheni ei tule jäämään puilöe paljaille kuolemani jälkeen, hän on itse saavuttanut omaisuutensa, samoin minä, tosin itsekin olen perinyt jonkin verran.
Mites rantamökin käy, kun toisesta aika jättää?
Jos minä kuolen ekana, mies ostaa puolikkaani.
Jos mies kuolee ekana, myisin sen mielelläni hänen sukulaisilleen.
Jjos molemmat samaan aikaan, niin asia jää molempien perillisten päätettäväksi.
Jos eroamme, mies ostaa minut ulos.
Näin luulisin, ei mikään varmaa tietenkään ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei teidän kuulu olla yhdessä.
Jos rakastaisitte toisianne noita juttuja ei mietittäs. Tuntu ihan koomiselta että ensimmäisenä mielessä on testamentit ja avioehdot.
Voi, voi. Etsi joku muu.
Kyllä avioehto pitää miettiä ennen avioliittoa ja testamentinkin ymmärrän, kun miehellä ei ole omaa jälkikasvua. Niitä on turha kitistä jälkikäteen eron sattuessa.
Kirjoittaja sanoo, että puolison veljen lapset eivät ole perhettä ollenkaan, mutta lapsettomilla ihmisillä ensin perivät sisarukset ja jos heitä enää ole, niin sisarusten lapset. Eli kyllä heidät perintölaissa lasketaan hyvinkin perheeksi.
Perintölaissa ovat perintökaaressa, mutta perhettä eivät ole siten kuin sillä yksikköä tarkoitetaan. Ei se setä ole veljensä, hänen lastensa ja vaimonsa perhettä eivätkä he ole hänen perheensä.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Minulle tämä tarkoittaa sitä, että me emme voi koskaan omistaa kotia yhdessä sillä on olemassa riski, että menettäisin puolet kodistani hänen sukulaisilleen ja joutuisin joko maksamaan heille jotta saan puolison menettämisen jälkeen pitää kotini tai joudun muuttamaan.
Ihan sama riskihän sinun miehellä on. Jos hankitte yhteisen kodin, kuoltuasi sinun lapsesi olisivat siellä perinnönjaolla ja heittämässä häntä ulos.
On fiksua pitää omaisuus täysin erillään, ja kodin omistaisitte 50/50 tasan. Sitten vaan heti toisen kuoltua talo myyntiin ja kummankin perikunta saa oman osuutensa. Lesken asumisoikeus pitää tietysti ottaa huomioon.
Et kai kuvitellut, että lapseton miehesi alkaa kerryttää perintöä sinun lapsille? Hänelle he eivät ole mitään sukua. Miksi ihmeessä sinun lastesi pitäisi periä mieheltäsi mitään? Tottakai miehen perivät hänen omat perillisensä eli hänen omat lapsensa ja jos omia lapsia ei ole, niin sitten muut sukulaiset.
Ei ole kyse perinnön kerryttämisestä toisen lapsille vaan perinnön jättämisestä puolisolle.
Tuskin lapseton mies edes varsinaisesti aikoo omaisuutta kerätä muutoin kuin talon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites nämä joiden mielestä puolisolle ei voi jättää perintöä, koska hän saattaa käyttää perintöä lastensa tarpeisiin tai jättää osan heille kuollessaan. Ne veljen tai siskon lapset voivat myös käyttää perintöä omaan puolisoonsa tai jättää puolisolleen perinnöksi. Eikö tämä ole yhtä kamala ajatus?
Minulla päinvastoin. Siskolla tapana kysellä moniakin asioita jotka eivät hänelle varsinaisesti kuulu. Hän kysyi olenko miettinyt testamenttiasioita, kun minulla ei ole lapsia. Kerroin tehneeni testamentin jonka mukaan aviomieheni perii minut. Sisko melkeinpä hermostui asiasta. Ei ymmärrä miksi hän ja toinen siskomme eivät ole perijöinä.
Mieheni kanssa olemme vuosien varrella tukeneet toinen toistamme välillä rahallisestikin ja omistamme kaiken yhdessä. Minusta omaisuus saa jäädä hänelle jos kuolen ensin.
Miehelläni kaksi aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi syntyi hiljattain. En tiedä kuinka omaisuuden kävisi, meneekö osin lapsille vai ei, se on miehen asia. Minulle ei väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis pitääkö lapsettoman erikseen tehdä testamentti jotta aviopuoliso perii eikä sisarukset tai heidän jälkeläiset voi tulla vaatimaan jotain hänen kuoltuaan? :o
Vierailija kirjoitti:
Siis pitääkö lapsettoman erikseen tehdä testamentti jotta aviopuoliso perii eikä sisarukset tai heidän jälkeläiset voi tulla vaatimaan jotain hänen kuoltuaan? :o
Kyllä pitää. Muuten ainakin lesken kuoltua voivat tulla vaatimaan jotain.
Ei kannata mennä naimisiin.