Lue keskustelun säännöt.
Kaverit ei suostu vahtimaan lapsiamme?!
17.04.2019 |
Mikä ihme siinä on että kaverit ei voi auttaa? Olen äitipuoli kahdelle lapselle ja välillä tarvitsisi lapsenvahtia kun sekö minä että mies tehdään vuorotyötä ja on tietysti harrastuksia ym. Olen siksi pyytänyt paria kaveria että josko he voisivat välillä tulla meille katsomaan lapsia. Lapsemme ovat sitä paitsi hyvin helppoja ja kilttejä lapsia. Kaverit kuitenkin lähes aina vetoaa johonkin opiskelukiireisiin tai että viettävät miehensä kanssa aikaa tai että heillä on jotain epämääräistä menoa. En ymmärrä tätä ettei voi hädässä kaveria auttaa. Mten voin ottaa tämän heidän kanssa puheeksi kun tuntuu että olen niin ärsyyntynyt että tulisi sanottua liiankin tiukasti. En halua kuitenkaan välejä rikkoa. Ja ennen kun joku kysyy että miksi ei voida hankkia jotain mll:n tms lapsenvahtia niin se tulisi ajan myötä todella kalliiksi
Kommentit (127)
En todellakaan jättäisi lastani vahdittavaksi kenellekään, jota asia ei näytä tippaakaan kiinnostavan. Välitän lapsistani ja pakotettu lapsenvahti tuskin hoitaisi hommaansa kunnolla. Ylipäätään en tuputtaisi lapsiani kenenkään kontolle edes puoliväkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt työssäkäyvien vanhempien lapsilla on hoitopaikka, ettei tarvitse kavereilta apua ruinata?
On päiväsaikaan hoidossa toki mutta koska teemme vuorotyötä ja on yhteinen harrastus niin välillä voi olla niin että esim illalla molemmat on pois, jolloin tarvitsisimme hoitoapua
Lapsi vuoropäiväkotiin ja harrastukset sovitte niin, että toinen on lapsen kanssa kun toinen harrastaa.
Kannattaa varmaan miettiä nyt sitäkin, että kuinka järjestelette asiat sitten kun lapsi menee kouluun. Tiedätte varmaan että monessa perheessä on viimeistään siinä vaiheessa toisen vanhemmista lopetettava vuorotyö, koska jatkuvasti ei voi sukulaistenkaan hoitoapua käyttää. Teidän tapauksessa se on tietenkin mies, joka ensisijaisesti järjestää työkuvionsa lapsen elämään sopivaksi, koska hän on biologinen vanhempi.
Eihän nyt ketkään pikkulasten vanhemmat harrasta yhdessä lapsettomasti. Meillä on ap kaikilla tuo tilanne että joudutaan harrastamaan eri iltoina. Ja mitä tulee noihin työiltoihin niin vuoropäiväkoti on sitä varten olemassa. Ja jos ei lapsiaan sinne halua viedä niin työpaikan vaihto on kanssa vaihtoehto. Itselleni järkevintä oli alan vaihto mutta kyseessä onkin omat lapseni. Muiden ihmisten lasten takia en tuollaista uhrausta tekisi.
Kuinka usein tarvitsette hoitajaa ja montako mahdollista hoitajaa teillä olisi? Teidän mielestänne varmaan kerran tai pari kuussa ei paljon ole, mutta jos se lankeaisi yhden kaverin harteille ja vielä maksutta, on kyse paljosta sen hoitajan kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aikanani tarvitsin lapselleni hoitajaa vaikka sairastelun takia, ei olisi tullut mieleenkään vaatia kavereita asiaa suorittamaan vastentahtoisesti.
Äiti asuu n. 400 km päässä, joten hän ei voinut tänne ampaista hätätilassakaan.
Oli tuolloin vielä itsekin täysillä työelämässä.
(Isäni kuoli jo ennen lapseni syntymää.)
Ratkaisin asian maksamalla.
H..tin kalliiksi se välillä tuli, mutta hoituipatvahan työt.
Minkään harrastuksen en voisi kuvitellakaan menevän lapsen edelle.
Vaikka olisi kuinka superfitness, kotona voi treenata.
Jos ei osaa, voin neuvoa.
En lukenut koko ketjua, mutta itse olen kokenut, että ihmiset eivät yleensä tarjoudu auttamaan edes hädässä. Itse olin muutama vuosi sitten taaperon kanssa yksin kuukausia mieheni ollessa sairaalassa, mutta kukaan ystäväni ei tarjoutunut konkreettisesti auttamaan kertaakaan, että olisin vaikka kauppaan ilman lasta päässyt. En tiedä ajattelivatko edes asiaa. Jutteluapua kyllä tarjosivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pyydän apua, sanon aina, että sano suoraan, ellei sovi, mutta ajattelin kymninkin kysyä... Ja kunnioitan eitä. Olisi kamalaa ajatella, että toinen tekisi, vaikkei voisi.
Tarjoan apua herkästi, koska ihmisten on vaikea pyytää ja kaikki tarvitsevat välillä. Ja sanon ei, jos ei sovi, minkä toki kerron senkin.
Toivon, että aikaani silti kunnioitetaan, eli jos en pysty, se todella tarkoittaa sitä. Oikeasti. Voin perua kivan menon auttaakseni kaveria ongelmassa, mutta en pakollista asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarjoa vastineeksi että käyt pesemässä joku päivä heidän ikkunansa jos vahtivat lapsia pari tuntia.
Minä suostuisin.
Tämä esim. on ihan mainio ehdotus.
Mä kävin vajaa parikyt vuotta sitten parhaan ystäväni lapsia hoitamassa, jos heillä oli menoja. Ei ollut työpäivien aikana vaan iltaisin, viikonloppuisin ja ystävän ollessa vielä äitiyslomalla/hoitovapaalla hänen hammaslääkärin tai kampaajan ajan.
Vaikkei mulla ollut lapsia, olin ainoa, jolle hän alkuun luotti omansa.
Mä sain ainokaiseni ”vanhana” eli lapsillamme on iso ikäero. Oon saanut kaikki ystävänpalvelukset takaisin korkojen kanssa.
Nämä tilanteet tulevat luonnostaan läheisillä ystävillä - ja myös ymmärrys, jos toinen ei ehdi, jaksa tai muusta syystä halua.
Jos kyse olisi tilanteesta, että pyydän etäisempää kaveria apuun, tarjoaisin rahaa tai juuri jotain työsuoritusta ihan kättelyssä, ettei jää epäselväksi.
Vanhempien työssäkäynnin ajaksi pitää olla joku kestävä järjestely.
Lapsia ei voi tehdä tähän maailman sillä olettamuksella, että joku toinen hoitaa, että itse pääsee harrastelemaan. Siinä vaiheessa kun sitä jälkikasvua aletaan miettiä, mietitään myös hoitokuviot. Jos molemmat on vuorotöissä, niin sitten haetaan vuoropäiväkoti paikka tai toinen vaihtaa työpaikkansa sellaiseen, että vuorotyötä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hätätapaus nyt menisai, jos siis oikeasti on hätä, sanotaan vaikka että mies putoaa tikkailta ja kiidätetään sairaalaan. Mutta että pääsette harrastamaan? Ei, ei, ei, on omiakin menoja, harrastuksia, elämää. Oli myös silloin kun olin sinkku, silloin pyydettiin koiravahdiksi, jos veljeni perhe oli muutaman päivän reissussa. ja sehän kävi, sain asustaa pari päivää heidän talossaa, syödä, ja tietysti hoitaa sen koiran. Ja aina joko maksoivat tai vähintään toivat jotain mukavia tuliaisia reissultaan. Siis, jopa sisarukselle korvataan aiheutunut vaiva, ja sinä haluat kavereidesi olevan ilmaisia lapsenvahteja?
Minulla on tällainen jatkuvasti hoitoapua vinkuva kaveri. Olemme kaikki työssäkäyviä. Huvittavaa siinä on että meillä on neljä lasta ja heillä kaksi. Minä palkkaan hoitajan jos meillä on menoja tai halutaan kahden keskistä aikaa. Tai sitten lapset menevät sukulaisille ja kummeille kutsuttuina esim. yökylään ja vien aina jonkun lahjan. Tuo yrittää myös ilmaiseksi työntää omiaan meille kun olen palkannut hoitajan."Siinähän ne menee samalla".
Kerran on tuonut lapsensa meille kun olin mieheni kanssa treffeillä ja meillä oli lastenhoitaja vaikka olin kieltänyt. Maksoin lastenvahdille reippaasti ekstraa kun hävetti niin helkkaristi.
Älkää hankkiko lapsia jos teillä ei ole rahkeita hoitaa niitä!
Satunnainen apu on eri asia mutta se päävastuu on niillä jotka ovat keskenään päättäneet yhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me jouduttiin lopettamaan pariterapia, koska ei saatu lapsenvahtia ja terapeutti kielsi tuomasta lasta sinne (vaikka olisi liian nuori tajutakseen tai ahdistuakseen asiasta). Ja pariterapia nyt ei edes ole mikään harrastus. Elämä on, ei kenelläkään ole velvollisuutta vahtia niitä lapsia paitsi vanhemmilla.
Onko aloittaja sama, joka joskus vinkui, kun appivanhemmat ei enää tue taloudellisesti, jos tekevät lisää lapsia? Kirjoitustyyli ja asenne ainakin samanlainen.
En kyllä suostuis vahtimaan ilmaiseksi opiskelujeni kustannuksella kaverini lapsia, jos hänen pitää päästä harrastamaan. Hätätilanteet erikseen.
Kerran olen vahtinut kaverini lasta, kun hän alkoi synnyttää ja mä asuin saman tien toisessa päässä. Olin puhelusta 3min päästä kaverillani ja siitä noin 45min ja lapsi oli maailmassa. Just ehtivät sairaalaan.
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut, joka jollain tasolla ymmärtää ap:ta? Kyllähän esim. parisuhteessakin tehdään välillä asioita, jotka ei niin itseä miellytä mutta jotka auttavat toista, niin miksi ei sitten kaverisuhteessa. Eri asia totta kai silloin, jos kaveria pyydetään jatkuvasti ilmaiseksi lapsia vahtimaan.
Ne ei ole edes ap:n lapsia. En kyllä itsekään viitsisi kaverin nyksän lapsia vahtia. Se on sen isän homma hoitaa niille vahti tai jäädä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotte ettei kyseessä ole hätä; kyllä se meistä on jos lapset on vaarassa jäädä meidän työpäivän ajaksi keskenään. Lapsen äiti asuu Niin kaukana ettei voi arjessa auttaa[/quote
Ai nytkö se on työpäivä, äsken puhuit muutamasta tunnista.
No jos haluatte pilkkua viilata niin kyse on muutamasta tunnista työpäivän aikana. Esim minä viikonloppuna töissä klo 12-20 ja mies klo 17 eteenpäin jolloin hoidolle olisi tarve 17-20 välillä
Ja tuohon korvaamiseen liittyen vielä niin olemme ajatelleet että ilmainen ruoka ja sauna on etenkin opiskelijalle ihan ok korvaus kun rahasta usein voi olla pulaa.
Millaisia palkkoja niille mll:n hoitajille pitää maksaa jos ei ole varaa kolmeksi tunniksi ottaa?
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta itse olen kokenut, että ihmiset eivät yleensä tarjoudu auttamaan edes hädässä. Itse olin muutama vuosi sitten taaperon kanssa yksin kuukausia mieheni ollessa sairaalassa, mutta kukaan ystäväni ei tarjoutunut konkreettisesti auttamaan kertaakaan, että olisin vaikka kauppaan ilman lasta päässyt. En tiedä ajattelivatko edes asiaa. Jutteluapua kyllä tarjosivat.
Miksi alapeukut?
Kyllä huomaa, ettet ole lapsiperhearkea nähnytkään.
LAPSIPERHE-ELÄMÄ on paljon, mutta suurta, vaikeaa, joskus jopa h-tin liikaa, mutta silloin sanotaan se perheen kesken ääneen.
Jos ei osata puhua, syytön minä siihen olen.
YH