Lue keskustelun säännöt.
Välillä harmittaa, kun on niin kamalan vanhat vanhemmat ja itse on niin nuori
17.04.2019 |
Vanhemmat olivat 39 kun synnyin. Nyt olen siis 19. Äidin vanhemmat ja isän isä kuolivat jo ennen kuin synnyin ja isän äiti kuoli kun olin 8. Vähän outoa ajatella, että en koskaan tuntenut suurinta osaa isovanhemmistani. Enkä isän äitiin edes ehtinyt tutustua kunnolla. Stressaa myös vanhempieni vanheneminen. Mietin usein, että mitä jos he kuolevat jo ennen kuin täytän 30.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.
Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.
Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.
Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.
Kovat on vaatimukset. Eli isovanhempiesi olisi pitänyt sinun mielestä synnyttää vanhempasi nuorempina ja heidän tehdä sinut nuorempina. Kuinkahan moneen sukupolveen meinaat ihmisiä syyllistää, että ovat väärän ikäisiä :D
Eli tuleehan se sieltä. Kun itketään, että vanhemmat teki minut liian nuorena, ei oikeasti halutakkaan olla itse 20 vuotta vanhempia, vaan haluttaisiinkin simsalabim, että omat vanhemmat olisi pantu alkuun vanhempina, että ne olisi nuorempia.
En tietenkään haluaisi olla 20 vuotta vanhempi! Kuka haluaisi?
Etenkään, jos itse olen osannut ajoittaa oman elämän tärkeät tapahtumat oikeisiin paikkoihin ja toiset selkeästi eivät, niin tottahan toki toivoisin heidän elämänsä olleen yhtä onnellista kuin mun.
Mä esim. Maksoin mun talolainan viimeisen erän samaan aikaan kuin he, jotka maksoivat sen talon lainaa missä mäkin olen lapsuuteni asunut.Eli et haluaisi olla vanhempi, mutta haluaisit vanhempiesi olevan nuorempi. Haluaisit, että vanhempasi olisivat maksaneet talolainansa aiemmin ja mitä vielä. Onko muita tyytymättömyyden aiheita, vai löydätkö elämästäsi nelikymppisenä mitään, mikä olisi mennyt oikein
Luulisi jo tuossa iässä itsenäistyneen niin, että ei jaksaisi vatvoa sellaisia asioita, että isovanhemmat synnytti omat vanhemmat vääränä vuotena. Kun mitään nuoruudenlähdetty ei ole löydetty, missä voisit uittaa vanhempasi ja saada heille uuden syntymävuoden.
Ihan oikeasti, nämä vanhempien iästä valitukset ovat ihan käsittämättömiä aikuisilta ihmisiltä :D
Hmm, mä osallistun keskusteluun missä ap sanoo, että hänellä on hänen mielestään liian vanhat vanhemmat. En saisi kirjoittaa omia mielipiteitäni? En nyt päivät pitkät mieti, et omat vamhemmat olisivat voineet tehdä lapsensa aiemmin, olen vain sitä mieltä, että heidän elämänsä voisi olla paljon paremmin, jos olisivat niin tehneet. Enkä mä sille mitään voi, kun kaveriperheissä on paljon nuoria isovanhempia, väkisinkin tulee nähtyä minkälaista elämä voi olla, jos on tervepäiset ja nuoret isovanhemmat.
Lähinnä sanoin asuntolainasta siksi, että siitäkin huomaa miten eriarvoisessa asemassa lapset voivat olla. Mun vanhemmat maksoivat asuntolainaa koko mun lapsuuden ja paljon sen yli, mun lapset saavat nauttia elämästä ihan erilailla, kun ei ole lainaa enää rasitteena. Tajuatko mitä tarkoitan? Että mun elämä on ihanaa, kun olen löytänyt elämäni miehen nuorena, ollut valmis äidiksi nuorena, saanut lapset nuorena, maksanut talolainan alle kolmekymppisenä eli nuorehkona pois. Ja mielestä on aivan ihanaa olla nelikymppinen ja nauttia elämästä ja odottaa innolla lapsenlapsia. Mulla on myös samanikäisiä kavereita, joilla on pieniä lapsia. Yhtäkään perhettä ei käy kateeksi. Mulle paras ratkaisu oli tehdä lapset nuorena, sulle ei koska jaksat jankata asiasta. Se on sun ratkaisu eikä onneksi kosketa mua mitenkään, kuten ei munkaan ratkaisut sua.Mutta oletko varma, että vanhempiesi elämä olisi silti parempaa, jos he olisivat tehneet sinut aiemmin? Olisit nyt huomattavasti vanhempi, elänyt ihan eri kymmenluvulla. Tuskin olisit sen paremmassa taloudellisessa tilanteessakaan saanut lapsuutesi elää.
Jos he olisivat tehneet sinut 20 vuotta nuorempina, olisit nyt 60 vuotias ja sinulla voisi olla lapsenlapsia. Oletko varma, että haluaisit elää niin, että nämä ajat olisi jo eletty, vai ne ovat sinulla vielä edessä.
Eli yritän konkreettisesti saada sinut ymmärtämään, että jos he olisivat sinut tehneet nuorempina, sinä olisit nyt paljon vanhempi ja elämäsi alkaisi olla jo aika lailla takana. Siksi toiveesi kuulostaa minusta ihan hullulta.
Totta, mulla on näköjään tänään hyvin pitkät piuhat! 😂 Olet oikeassa, en olisi todellakaan halunnut syntyä yhtään aikaisemmin! Oma elämäni on ollut viimeiset vuosikymmenet hyvin onnellista enkä todellakaan olisi halunnut syntyä 60-luvulla.
No miksi sitten valitat, että sinut synnytettiin liian myöhään? Ei ymmärrä, ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Olen myös parikymppinen ja vanhemmat jo yli 60. Ahdistaa, että aikanaan kun omat lapset on pieniä, pitää varmaan jo samaan aikaan huolehtia omista vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.
Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.
Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.
Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.
Kovat on vaatimukset. Eli isovanhempiesi olisi pitänyt sinun mielestä synnyttää vanhempasi nuorempina ja heidän tehdä sinut nuorempina. Kuinkahan moneen sukupolveen meinaat ihmisiä syyllistää, että ovat väärän ikäisiä :D
Eli tuleehan se sieltä. Kun itketään, että vanhemmat teki minut liian nuorena, ei oikeasti halutakkaan olla itse 20 vuotta vanhempia, vaan haluttaisiinkin simsalabim, että omat vanhemmat olisi pantu alkuun vanhempina, että ne olisi nuorempia.
En tietenkään haluaisi olla 20 vuotta vanhempi! Kuka haluaisi?
Etenkään, jos itse olen osannut ajoittaa oman elämän tärkeät tapahtumat oikeisiin paikkoihin ja toiset selkeästi eivät, niin tottahan toki toivoisin heidän elämänsä olleen yhtä onnellista kuin mun.
Mä esim. Maksoin mun talolainan viimeisen erän samaan aikaan kuin he, jotka maksoivat sen talon lainaa missä mäkin olen lapsuuteni asunut.Eli et haluaisi olla vanhempi, mutta haluaisit vanhempiesi olevan nuorempi. Haluaisit, että vanhempasi olisivat maksaneet talolainansa aiemmin ja mitä vielä. Onko muita tyytymättömyyden aiheita, vai löydätkö elämästäsi nelikymppisenä mitään, mikä olisi mennyt oikein
Luulisi jo tuossa iässä itsenäistyneen niin, että ei jaksaisi vatvoa sellaisia asioita, että isovanhemmat synnytti omat vanhemmat vääränä vuotena. Kun mitään nuoruudenlähdetty ei ole löydetty, missä voisit uittaa vanhempasi ja saada heille uuden syntymävuoden.
Ihan oikeasti, nämä vanhempien iästä valitukset ovat ihan käsittämättömiä aikuisilta ihmisiltä :D
Hmm, mä osallistun keskusteluun missä ap sanoo, että hänellä on hänen mielestään liian vanhat vanhemmat. En saisi kirjoittaa omia mielipiteitäni? En nyt päivät pitkät mieti, et omat vamhemmat olisivat voineet tehdä lapsensa aiemmin, olen vain sitä mieltä, että heidän elämänsä voisi olla paljon paremmin, jos olisivat niin tehneet. Enkä mä sille mitään voi, kun kaveriperheissä on paljon nuoria isovanhempia, väkisinkin tulee nähtyä minkälaista elämä voi olla, jos on tervepäiset ja nuoret isovanhemmat.
Lähinnä sanoin asuntolainasta siksi, että siitäkin huomaa miten eriarvoisessa asemassa lapset voivat olla. Mun vanhemmat maksoivat asuntolainaa koko mun lapsuuden ja paljon sen yli, mun lapset saavat nauttia elämästä ihan erilailla, kun ei ole lainaa enää rasitteena. Tajuatko mitä tarkoitan? Että mun elämä on ihanaa, kun olen löytänyt elämäni miehen nuorena, ollut valmis äidiksi nuorena, saanut lapset nuorena, maksanut talolainan alle kolmekymppisenä eli nuorehkona pois. Ja mielestä on aivan ihanaa olla nelikymppinen ja nauttia elämästä ja odottaa innolla lapsenlapsia. Mulla on myös samanikäisiä kavereita, joilla on pieniä lapsia. Yhtäkään perhettä ei käy kateeksi. Mulle paras ratkaisu oli tehdä lapset nuorena, sulle ei koska jaksat jankata asiasta. Se on sun ratkaisu eikä onneksi kosketa mua mitenkään, kuten ei munkaan ratkaisut sua.
Mulla nelikymppisenä lähes aikuiset lapset. Kauhea vauvakuume. Ja todellakin kadehdin ikäisiäni pienten lasten vanhempia. Voi kumpa saisin vielä yhden. Vauva-arjesta haaveilen. En vain tule raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan. Etköhän sinä oikeasti ole Pirjo 47 v, joka on omat lapsensa saanut parikymppisenä ja tämä on mielestäsi ainoa oikea ikä ja tapa. Nyt yrität mollata niitä, jotka haluavat elää oman nuoruutensa ja hankkivat/ saavat lapset myöhemmin.
:D En kyllä ole Pirjo, olen oikeasti vasta 19.
En odottanut yhtään, että tänne tulisi näin paljon kommentteja. Jotenkin lohduttavaa kuulla, että muilla on samanlaisia tai samantapaisia kokemuksia. Näitä juttuja kun murehdin yksin aika paljon varsinkin ala-asteella, en enää nykyään yhtä usein mutta välillä tulee mieleen.
ap
Haluaisitko oikeasti olla jo 29 vuotias? Siis että sinut olisi synnytetty 10 vuotta sitten?
En haluaisi ja tiedostan, että tällaisen asian vatvominen on turhaa kun olen syntynyt silloin kun olen syntynyt eikä sitä ajankohtaa voi enää muuttaa.
Mutta kyllä se silti harmittaa, että vanhemmat eivät enää jaksa tehdä niin paljon. Itse kun vasta alan olla siinä iässä, että osaan arvostaa kaikenlaisia nähtävyyksiä ja muita juttuja ja haluan ravata ties missä tapahtumissa. Mielellään kävisin vanhempienkin kanssa tuollaisissa paikoissa, mutta kummallakin on jo useamman vuoden ajan ollut jotain ongelmaa selän kanssa ja se yleinen jaksaminenkaan ei ole mitään huippuluokkaa enää. Aika usein vastaavat nykyään, että "en jaksa".
Katselen aina vähän haikeasti kun olen käymässä jossain tapahtumassa tms. ja bongaan sieltä jonkun ikäiseni tytön tai pojan joka on tullut sinne 40-vuotiaan äitinsä kanssa.
Jotkut muut pääsevät kokemaan kaikenlaista nuorien vanhempiensa kanssa, mutta minä olen varmaan ollut joissain muissa asioissa onnekkaampi, kuten joku tuolla edempänä kommentoi. Olen kiitollinen siitä, että lapsuus oli todella turvallinen ja rahaa riitti. Ja tosiaan kun vanhemmillani sitä elämänkokemusta jo oli kun synnyin niin osasivat neuvoa ja auttaa aina joka asiassa ja edelleenkin osaavat. Näin ei kaikilla ole ollut.
ap
Ei se taida iästä olla kiinni. Olen 56v ja minulla on 00 syntynyt tyttö, eli sinun ikäinen. Me kuljemme salilla yhdessä ja shoppailemassa ja elokuvissa. Kovin paljon emme tietenkään voi aikaa viettää yhdessä, koska hänellä on jo oma elämä ja ei sekään ole oikein, että äiti tuppautuu ja haluaa koko ajan olla aikuisen lapsensa kanssa. Hänellä kun on kaverit ja työ. Mutta aina kun hänellä on aikaa minulle, hurautan hänen luokseen kylään ja käymme syömässä tai pelkästään lojumme sohvalla ja höpötämme useamman tunnin. Siinä mielin hän on ihana, että jos joku kaveri soittaa, niin sanoo, että ei sovi nyt tapaaminen, koska hän haluaa viettää aikaa äidin kanssa.
Olen suunnattoman iloinen siitä, että tyttö vielä tuossa iässä viihtyy minun kanssani ja haluaa käydä salilla ja muutenkin puuhailla minun kanssani.
En usko, että vaikka olisin tehnyt hänet nuorempana, niin enää voisimme viettää enempää aikaa yhdessä. Pitäähän minun hyväksyä sekin, että hän on aikuinen ihminen ja luo jo omaa elämää ja äiti ei ole enää se paras juttu, mitä hän tietää, vaan tilalle on tullut muita ihmisiä
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Olen myös parikymppinen ja vanhemmat jo yli 60. Ahdistaa, että aikanaan kun omat lapset on pieniä, pitää varmaan jo samaan aikaan huolehtia omista vanhemmista.
Apua, olen tämä 56v äiti. Ei taatusti tule kukaan pitämään minusta vielä huolta ja holhoamaan pitkään aikaan. Aion todellakin säilyttää itsenäisyyteni ja oman elämän vielä pitkään. Työikää jäljellä vielä vajaat 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan. Etköhän sinä oikeasti ole Pirjo 47 v, joka on omat lapsensa saanut parikymppisenä ja tämä on mielestäsi ainoa oikea ikä ja tapa. Nyt yrität mollata niitä, jotka haluavat elää oman nuoruutensa ja hankkivat/ saavat lapset myöhemmin.
:D En kyllä ole Pirjo, olen oikeasti vasta 19.
En odottanut yhtään, että tänne tulisi näin paljon kommentteja. Jotenkin lohduttavaa kuulla, että muilla on samanlaisia tai samantapaisia kokemuksia. Näitä juttuja kun murehdin yksin aika paljon varsinkin ala-asteella, en enää nykyään yhtä usein mutta välillä tulee mieleen.
ap
Haluaisitko oikeasti olla jo 29 vuotias? Siis että sinut olisi synnytetty 10 vuotta sitten?
En haluaisi ja tiedostan, että tällaisen asian vatvominen on turhaa kun olen syntynyt silloin kun olen syntynyt eikä sitä ajankohtaa voi enää muuttaa.
Mutta kyllä se silti harmittaa, että vanhemmat eivät enää jaksa tehdä niin paljon. Itse kun vasta alan olla siinä iässä, että osaan arvostaa kaikenlaisia nähtävyyksiä ja muita juttuja ja haluan ravata ties missä tapahtumissa. Mielellään kävisin vanhempienkin kanssa tuollaisissa paikoissa, mutta kummallakin on jo useamman vuoden ajan ollut jotain ongelmaa selän kanssa ja se yleinen jaksaminenkaan ei ole mitään huippuluokkaa enää. Aika usein vastaavat nykyään, että "en jaksa".
Katselen aina vähän haikeasti kun olen käymässä jossain tapahtumassa tms. ja bongaan sieltä jonkun ikäiseni tytön tai pojan joka on tullut sinne 40-vuotiaan äitinsä kanssa.
Jotkut muut pääsevät kokemaan kaikenlaista nuorien vanhempiensa kanssa, mutta minä olen varmaan ollut joissain muissa asioissa onnekkaampi, kuten joku tuolla edempänä kommentoi. Olen kiitollinen siitä, että lapsuus oli todella turvallinen ja rahaa riitti. Ja tosiaan kun vanhemmillani sitä elämänkokemusta jo oli kun synnyin niin osasivat neuvoa ja auttaa aina joka asiassa ja edelleenkin osaavat. Näin ei kaikilla ole ollut.
ap
Vanhempasi ovat sairaita, ei vielä vanhoja. Olen se, jonka isä on 79 eikä mitään rajoitteita. Miettikää Paula Koivuniemeä. Hänen kanssa haluaisin hengata myös.
Eli olisi parempi olla syntymättä kuin syntyä yli 35-vuotiaille vanhemmille? Kai ymmärrät, että jos vanhempasi olisivat saaneet lapsia aiemmin et _sinä_ olisi kuitenkaan syntynyt tuolloin? Vaan olisit voinut jäädä syntymättä kokonaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan. Etköhän sinä oikeasti ole Pirjo 47 v, joka on omat lapsensa saanut parikymppisenä ja tämä on mielestäsi ainoa oikea ikä ja tapa. Nyt yrität mollata niitä, jotka haluavat elää oman nuoruutensa ja hankkivat/ saavat lapset myöhemmin.
:D En kyllä ole Pirjo, olen oikeasti vasta 19.
En odottanut yhtään, että tänne tulisi näin paljon kommentteja. Jotenkin lohduttavaa kuulla, että muilla on samanlaisia tai samantapaisia kokemuksia. Näitä juttuja kun murehdin yksin aika paljon varsinkin ala-asteella, en enää nykyään yhtä usein mutta välillä tulee mieleen.
ap
Haluaisitko oikeasti olla jo 29 vuotias? Siis että sinut olisi synnytetty 10 vuotta sitten?
En haluaisi ja tiedostan, että tällaisen asian vatvominen on turhaa kun olen syntynyt silloin kun olen syntynyt eikä sitä ajankohtaa voi enää muuttaa.
Mutta kyllä se silti harmittaa, että vanhemmat eivät enää jaksa tehdä niin paljon. Itse kun vasta alan olla siinä iässä, että osaan arvostaa kaikenlaisia nähtävyyksiä ja muita juttuja ja haluan ravata ties missä tapahtumissa. Mielellään kävisin vanhempienkin kanssa tuollaisissa paikoissa, mutta kummallakin on jo useamman vuoden ajan ollut jotain ongelmaa selän kanssa ja se yleinen jaksaminenkaan ei ole mitään huippuluokkaa enää. Aika usein vastaavat nykyään, että "en jaksa".
Katselen aina vähän haikeasti kun olen käymässä jossain tapahtumassa tms. ja bongaan sieltä jonkun ikäiseni tytön tai pojan joka on tullut sinne 40-vuotiaan äitinsä kanssa.
Jotkut muut pääsevät kokemaan kaikenlaista nuorien vanhempiensa kanssa, mutta minä olen varmaan ollut joissain muissa asioissa onnekkaampi, kuten joku tuolla edempänä kommentoi. Olen kiitollinen siitä, että lapsuus oli todella turvallinen ja rahaa riitti. Ja tosiaan kun vanhemmillani sitä elämänkokemusta jo oli kun synnyin niin osasivat neuvoa ja auttaa aina joka asiassa ja edelleenkin osaavat. Näin ei kaikilla ole ollut.
ap
Mun vanhemmilla ei ole varaa. Ei matkoihin eikä nähtävyyksiin. Ovat nuoria.
Minunkin vanhemmat oli molemmat 39v, kun minä synnyin. Ja olin 45v kun äiti kuoli ja 57v kun isäni kuoli. Eli menetin vanhempani aika iäkkäänä.
Moni kaveri, joilla oli nuoret vanhemmat olivat orpoja paljon ennen minua.
On täysin normaalia, että nuorena pelkää vanhempien kuolemaa vaikka nämä olisivat nuoriakin vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan. Etköhän sinä oikeasti ole Pirjo 47 v, joka on omat lapsensa saanut parikymppisenä ja tämä on mielestäsi ainoa oikea ikä ja tapa. Nyt yrität mollata niitä, jotka haluavat elää oman nuoruutensa ja hankkivat/ saavat lapset myöhemmin.
:D En kyllä ole Pirjo, olen oikeasti vasta 19.
En odottanut yhtään, että tänne tulisi näin paljon kommentteja. Jotenkin lohduttavaa kuulla, että muilla on samanlaisia tai samantapaisia kokemuksia. Näitä juttuja kun murehdin yksin aika paljon varsinkin ala-asteella, en enää nykyään yhtä usein mutta välillä tulee mieleen.
ap
Haluaisitko oikeasti olla jo 29 vuotias? Siis että sinut olisi synnytetty 10 vuotta sitten?
En haluaisi ja tiedostan, että tällaisen asian vatvominen on turhaa kun olen syntynyt silloin kun olen syntynyt eikä sitä ajankohtaa voi enää muuttaa.
Mutta kyllä se silti harmittaa, että vanhemmat eivät enää jaksa tehdä niin paljon. Itse kun vasta alan olla siinä iässä, että osaan arvostaa kaikenlaisia nähtävyyksiä ja muita juttuja ja haluan ravata ties missä tapahtumissa. Mielellään kävisin vanhempienkin kanssa tuollaisissa paikoissa, mutta kummallakin on jo useamman vuoden ajan ollut jotain ongelmaa selän kanssa ja se yleinen jaksaminenkaan ei ole mitään huippuluokkaa enää. Aika usein vastaavat nykyään, että "en jaksa".
Katselen aina vähän haikeasti kun olen käymässä jossain tapahtumassa tms. ja bongaan sieltä jonkun ikäiseni tytön tai pojan joka on tullut sinne 40-vuotiaan äitinsä kanssa.
Jotkut muut pääsevät kokemaan kaikenlaista nuorien vanhempiensa kanssa, mutta minä olen varmaan ollut joissain muissa asioissa onnekkaampi, kuten joku tuolla edempänä kommentoi. Olen kiitollinen siitä, että lapsuus oli todella turvallinen ja rahaa riitti. Ja tosiaan kun vanhemmillani sitä elämänkokemusta jo oli kun synnyin niin osasivat neuvoa ja auttaa aina joka asiassa ja edelleenkin osaavat. Näin ei kaikilla ole ollut.
ap
Vanhempasi ovat sairaita, ei vielä vanhoja. Olen se, jonka isä on 79 eikä mitään rajoitteita. Miettikää Paula Koivuniemeä. Hänen kanssa haluaisin hengata myös.
On aika harvinaista, että on 79 eikä ole mitään vaivoja. Isäsi kuuluu onnekkaaseen vähemmistöön.
Vierailija kirjoitti:
Eli olisi parempi olla syntymättä kuin syntyä yli 35-vuotiaille vanhemmille? Kai ymmärrät, että jos vanhempasi olisivat saaneet lapsia aiemmin et _sinä_ olisi kuitenkaan syntynyt tuolloin? Vaan olisit voinut jäädä syntymättä kokonaan?
No en nyt oikein tiedä, onko niin hienoa olla minä. :D Suurimman osan ajastani vietän toivoen, etten olisi olemassa. Mutta se onkin sitten toinen tarina eikä liity tämän keskustelun aiheeseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä oli 45 kun synnyin ja äiti 34. Isä tuntui minusta joskus vanhalta, ja yksi koulukaverinikin sanoi, että "kauhean vanha" ja "samanikäinen kuin minun ukki", kun kerroin hänelle, että isä täyttää pian 60 vuotta ja olin siis itse silloin yläasteella. Mutta sitten kun tulin täysi-ikäiseksi, niin tuntui, että ikäeromme tavallaan pieneni. Isä kuitenkin kuoli kun olin 26, ja koin olevani liian nuori menettämään vanhemman. Minulla on myös kaksi nuorempaa sisarta, ja kun heistä vanhempi oli 9-vuotias, joku hänen koulukavereistaan oli kysynyt häneltä, että onko tuo sinun mummosi, kun näki äitimme. Äiti oli tuolloin 45-vuotias, eli oli 36-vuotias sisareni syntyessä, eli olisi tosi nuorena pitänyt tulla äidiksi, jos tuonikäisenä olisi jo saanut lapsenlapsen.
Ajattelepas ap minkä ikäinen Niinistö on sitten kun Aaro on 19.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olisi parempi olla syntymättä kuin syntyä yli 35-vuotiaille vanhemmille? Kai ymmärrät, että jos vanhempasi olisivat saaneet lapsia aiemmin et _sinä_ olisi kuitenkaan syntynyt tuolloin? Vaan olisit voinut jäädä syntymättä kokonaan?
No en nyt oikein tiedä, onko niin hienoa olla minä. :D Suurimman osan ajastani vietän toivoen, etten olisi olemassa. Mutta se onkin sitten toinen tarina eikä liity tämän keskustelun aiheeseen.
ap
Sinulla taitaa tyttörukka olla ihan muita ongelmia, kuin se, että vanhempasi olisivat liian vanhoja.
Voin samaistua... Ikää kohta 35, enkä edelleenkään ole päässyt sinuiksi vanhempieni vanhuuden kanssa. He saivat minut nelikymppisenä ja elossa ovat edelleen, mutta ovat lähes ”aina” olleet jossain määrin sairaita ja ikäistään jopa vanhemman näköisiä. Kadehdin yhä ystäviäni, jotka matkustelevat nuorien äitiensä kanssa, vievät lapsiaan heille hoitoon ym. Omat vanhemmat on puolikuuroja ja täysin ulkona nykypäivän menosta. Oikeastaan tilanne on aina ollut se, etten ole voinut puhua heidän kanssaan mistään ”normaalista”, kun olen kokenut, että he elävät menneellä vuosisadalla, eivätkä ole yhtään kiinnostuneita mistään nykypäiväisistä asioista (paitsi ehkä politiikasta).
En haluaisi ja tiedostan, että tällaisen asian vatvominen on turhaa kun olen syntynyt silloin kun olen syntynyt eikä sitä ajankohtaa voi enää muuttaa.
Mutta kyllä se silti harmittaa, että vanhemmat eivät enää jaksa tehdä niin paljon. Itse kun vasta alan olla siinä iässä, että osaan arvostaa kaikenlaisia nähtävyyksiä ja muita juttuja ja haluan ravata ties missä tapahtumissa. Mielellään kävisin vanhempienkin kanssa tuollaisissa paikoissa, mutta kummallakin on jo useamman vuoden ajan ollut jotain ongelmaa selän kanssa ja se yleinen jaksaminenkaan ei ole mitään huippuluokkaa enää. Aika usein vastaavat nykyään, että "en jaksa".
Katselen aina vähän haikeasti kun olen käymässä jossain tapahtumassa tms. ja bongaan sieltä jonkun ikäiseni tytön tai pojan joka on tullut sinne 40-vuotiaan äitinsä kanssa.
Jotkut muut pääsevät kokemaan kaikenlaista nuorien vanhempiensa kanssa, mutta minä olen varmaan ollut joissain muissa asioissa onnekkaampi, kuten joku tuolla edempänä kommentoi. Olen kiitollinen siitä, että lapsuus oli todella turvallinen ja rahaa riitti. Ja tosiaan kun vanhemmillani sitä elämänkokemusta jo oli kun synnyin niin osasivat neuvoa ja auttaa aina joka asiassa ja edelleenkin osaavat. Näin ei kaikilla ole ollut.
ap