Välillä harmittaa, kun on niin kamalan vanhat vanhemmat ja itse on niin nuori

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.

Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.

Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.

Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Mua taas ärsyttää näiden iäkkäämpäänä lastensa saaneiden stereotypiset asenteet nuorena lapsensa saaneisiin. Ajatellaan, että automaattisesti lapset on elätetty tukien avulla koko lapsuutensa ja että vanhemmilla ei ole ollut kykyä olla hyviä vanhempia lapsilleen ja että kaikki vapaa-ajat on notkuttu baareissa.   Mulla on yksi ainoa lapsi, tytär jonka kyllä olen kasvattanut yksin, isänsä ei ole koskaan ollut mukana päivittäisessä arjessa. Mutta eronneita kyllä löytyy lapsensa iäkkäämpinä saaneissakin.  Olen nyt itse 45, tytär on 25. Oma äitini on 72 ja isä 70.  Tyttären kanssa välit ovat hyvät,  pitää lapsuuttansa onnellisena. Näemme kuukausittain, hän opiskelee toisessa kaupungissa. Usein kyllä soitellaan. Aikanaan vanhemmistani oli kyllä suuri apu, kun opiskelin vielä lapsen syntymänkin jälkeen. Ei mun mielestä ole yhtä ainoaa ikää olla hyvä vanhempi.

Ei tietenkään voi yleistää, mutta aika yleistähän tuo tuntuu olevan. Minä en tunne kuin yhden parin, joka on yhdessä vielä, jotka meni yhteen jossain lukioiässä ja teki heti sen jälkeen lapsia. Isä-ja äitipuolia on ollut kyllä useita.

Omat vanhemmat molemmat 40v kun synnyin, koskaan ei ole asia haitannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isän isä kuoli 40-vuotiaana alkoholiin ja syöpään, isän äiti kuoli alkoholiin ja lääkkeiden sekakäyttöön kun olin lukion ekalla. Tais olla joku 65-vuotias kuollessaan. Äidin isä on aina ollut perheestään välittämätön häntäheikki ja m*lkku, oli elossa suht pitkään mutta ei sitä omat lapsenlapset kiinnostanu. Ei kiinnostanu omat lapsetkaan. Äitini kuoli jo aikoja sitten, olen 33 ja odotan koko ajan sitä, milloin isä vetää viimeisen hörpyn kossupullostaan, kaatuu viimeisen kerran ja kuolee.

Mun lapsuus oli täynnä väkivaltaa ja alkoholia, ankaruutta ja lapsivihaa. 16-vuotiaana muutin omilleni ja siitä lähtien elätin itse itseni, hoidin kaikki omat asiani yksin ja opettelin kantapään kautta Kela-asioiden hoitoa, viranomaiskäytäntö, hakemusten täyttämisiä ja muita vastaavia. En koskaan ole saanut soittoa, missä isäni kysyisi, että miten voin, mitä kuuluu?

Että sinällään kannattaa laittaa asioita perspektiiviin. Minä olisin antanut kaikkeni, että olisin saanut turvallisen lapsuuden. Ihan sama vaikka vanhemmat olisivat olleet Niinistön ikäisiä, kunhan olisi ollut rakkautta ja turvaa.

Jos sinulla on rakastavat ja välittävät vanhemmat, jotka tukevat sinua, niin ole kiitollinen. Sinulla on silloin kultaakin arvokkaampi asia käsissäsi.

Se piti vielä lisätä, että en ole lisääntynyt. En tiedä tulenko lisääntymään. Kärsin edelleen traumaoireista lapsuuden takia ja haluan lapsille tasapainoiset, hyvät vanhemmat. Jos saan tässä parin vuoden sisällä oireeni kuntoon, niin alan vasta sitten miettimään lapsien teon aloittamista. Jos en koskaan saa lapsia tämän takia tai jos aloitan liian myöhään, enkä enää pysty lisääntymään, niin sitäkään en kadu. Koska lapsille kaikista pahin asia on epävakaa vanhempi, ihan sama minkä ikäinen. Lapsi ansaitsee turvallisen, rakastavan, suht täyspäisen vanhemman/vanhemmat.

Eiköhän se pitkässä juoksussa kuitenkin ole lapselle parasta, että vanhemmat on nuoria. Lapsi on kestävä ja kestää kyllä nuorten vanhempien epävakauden.

No ei kestä. Epävakaita vanhempia lapsi ei nimenomaan kestä. Lähes kaikki oireilevat koko aikuisikänsä niistä epävakaista vanhemmista. On todella epäreilua ja itsekästä ajatella, että kyllä se lapsi kestää, vaikka vanhempi olisikin epäkypsä vanhemmaksi. Joo kyllä se lapsi hengissä selviää (ellei t-a-p-a itseään teininä), mutta kärsii mt-häiriöistä usein koko loppuelämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.

Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.

Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.

Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.

Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.

Mä olen nyt 34 ja vanhemmat 77. Kun olin nuorempi, niin tuntuivat jumalattoman vanhoilta, mutta nyt lähinnä surettaa, etteivät ehkä kovin kauaa enää elä. Tai sitten elävät, mutta tuo alkaa olla jo realiteetti.

Melkein 20 vuotta vanhempia sisaruksiani en tunne juuri ollenkaan, eivätkä ole koskaan olleet läheisiä. En kyllä ole niiden vanhempienikaan kanssa paljoa sen läheisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.

Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.

Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.

Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.

Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.

Kovat on vaatimukset. Eli isovanhempiesi olisi pitänyt sinun mielestä synnyttää vanhempasi nuorempina ja heidän tehdä sinut nuorempina. Kuinkahan moneen sukupolveen meinaat ihmisiä syyllistää, että ovat väärän ikäisiä :D

Eli tuleehan se sieltä. Kun itketään, että vanhemmat teki minut liian nuorena, ei oikeasti halutakkaan olla itse 20 vuotta vanhempia, vaan haluttaisiinkin simsalabim, että omat vanhemmat olisi pantu alkuun vanhempina, että ne olisi nuorempia.

En lähtisi harmittelemaan tuollaista asiaa. Onhan se niinkin ettei sille mitään voi kuitenkaan, mutta myös siksi, että sinulla todennäköisesti on niin moni muu asia paremmin kuin monilla muilla, ettet edes tajua, mitä kaikkea jotkut muut saattaisivat puolestaan sinulta kadehtia. Toiseksi, jos tuollaiselle harmittelulinjalle antaa pikkusormen niin se vie herkästi koko käden, niitä syitä kyllä löytyy aina lisää jos tuollaisen itselleen sallii. En minäkään mikään syntymämyönteinen ole, tietoisesti pitänyt opetella pois turhasta harmittelusta ettei mene överiksi. Kolmanneksi, vaikka toiveesi toteutuisi, asiat saattaisivat silti olla kokonaisuutena todella eri tavalla kuin kuvittelet ja haluaisit, etkä edes voi tietää millä tavalla.

Miehelläni on vanhempiinsa sama ikäero kuin ap:lla, omani saivat minut kymmenen vuotta nuorempina. Silti mieheni on meistä se, jolla on ollut jonkinlainen suhde kaikkiin isovanhempiinsa. Minulla ei kunnollista oikein keneenkään. Yksi heistä synnytti vanhempani nelikymppisenä, joten hän oli jo syntyessäni vanha, vaikka omat vanhempani eivät olleet. Joten ei se aina ole suoraan omista vanhemmista kiinni, myös isovanhemmat ovat voineet saada lapsia vanhoina. Ja tämä isovanhempi ei edes ollut lykännyt lastentekoa, hänellä vaan oli lapsia todella iso liuta, ja vanhempani oli heistä nuorin. Kyllä ennen vanhaankin lapsia saatiin vanhoina todella usein, ero on lähinnä siinä, että nykyään saadaan ensimmäisiä lapsia vanhoina. Muita syitä sille etten ole tuntenut juurikaan isovanhempiani ovat sairaudet ja ennenaikaiset kuolemat, pitkät välimatkat ja välirikot. Niin ja mieheni on meistä myös se, jolle vanhemmilla on paljon aikaa. Omani ovat työelämän uuvuttamia, ja tulevat olemaan vielä useita vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.

Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.

Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.

Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.

Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.

Ja sinä murehdit heidän puolestaan? Miksi? Mistä tiedät, että he eivät tee asioita joista nauttivat? Minun raihnainen 88-vuotias mummonikin tekee, vaikka on lonkat ja polvet sekä olkapäät leikattu, on välilevyn pullistumaa selässä, on silmänpainetautia molemmissa silmissä ja näkö melkein mennyt, on verenpainetautia ja sydämen vajaatoimintaa. Silti hänkin tekee edelleen asioita joista nauttii. Toki olisi mukavaa, jos hän olisi paremmassa kunnossa ja eläisi tyyliin ikuisesti, mutta me kaikki vanhenemme ja rapistumme. Meidän kaikkien tulevaisuus on tuossa. Kukaan meistä ei elä ikuisesti ja vanhene ilman kipuja. Se on edessä aina, ellei kuole ennen keski-ikää.

Minä harrastan ja matkustelen 79-v isäni kanssa. Olen 40. Äitini oli isääni 15 vuotta nuorempi, mutta menehtyi syöpään ollessani lapsi. Isä ei ole koskaan tuntunut vanhalta.

Vierailija kirjoitti:

Mua taas ärsyttää näiden iäkkäämpäänä lastensa saaneiden stereotypiset asenteet nuorena lapsensa saaneisiin. Ajatellaan, että automaattisesti lapset on elätetty tukien avulla koko lapsuutensa ja että vanhemmilla ei ole ollut kykyä olla hyviä vanhempia lapsilleen ja että kaikki vapaa-ajat on notkuttu baareissa.   Mulla on yksi ainoa lapsi, tytär jonka kyllä olen kasvattanut yksin, isänsä ei ole koskaan ollut mukana päivittäisessä arjessa. Mutta eronneita kyllä löytyy lapsensa iäkkäämpinä saaneissakin.  Olen nyt itse 45, tytär on 25. Oma äitini on 72 ja isä 70.  Tyttären kanssa välit ovat hyvät,  pitää lapsuuttansa onnellisena. Näemme kuukausittain, hän opiskelee toisessa kaupungissa. Usein kyllä soitellaan. Aikanaan vanhemmistani oli kyllä suuri apu, kun opiskelin vielä lapsen syntymänkin jälkeen. Ei mun mielestä ole yhtä ainoaa ikää olla hyvä vanhempi.

Tämä! Tosi harvoin on tälläkin palstalla on tälläisiä avauksia missä joku haluaisi nuoremmat vanhemmat tai että haukuttaisiin vanhempia vanhempia. Se on melkein järjestään toisin päin. Nuorena lapsen tehneet eivät ole hyviä vanhempia. He vain vapauden kaipuussaan ryyppäävät ja rellestävät ja vaihtavat puolisoa kuin sukkia. Puhumattakaan rahasta. Sitähän ei nuorilla ole, vaan he roikkuvat sossun kassalla ja kerjäävät sukulaisiltaan rahaa. Lapset hoidossa kaikki vapaat jne.

Voi kun olisi Tiimarin vihot vielä käytössä, niin joku voisi laskea kuinka usein tällä palstalla haukutaan nuoria äitejä ja kuinka usein vanhoja.

Vierailija kirjoitti:

Niin varmaan. Etköhän sinä oikeasti ole Pirjo 47 v, joka on omat lapsensa saanut parikymppisenä ja tämä on mielestäsi ainoa oikea ikä ja tapa. Nyt yrität mollata niitä, jotka haluavat elää oman nuoruutensa ja hankkivat/ saavat lapset myöhemmin.

:D En kyllä ole Pirjo, olen oikeasti vasta 19.

En odottanut yhtään, että tänne tulisi näin paljon kommentteja. Jotenkin lohduttavaa kuulla, että muilla on samanlaisia tai samantapaisia kokemuksia. Näitä juttuja kun murehdin yksin aika paljon varsinkin ala-asteella, en enää nykyään yhtä usein mutta välillä tulee mieleen.

ap

Vaikeaksi menee. Minä olen mieluummin syntynyt 60-luvulla, kuin 40 luvulla. Mutta lapseni haluaisi, että olen syntynyt 80 luvulla, että olisin nuorempi. Hmmm, silloin äitini olisi ollut reilusti päälle 50, kun olisin syntynyt. 

Kaikkia ei voi miellyttää, joten ehkä se on kuitenkin paras olla jokaisen tyytyväinen, että on syntynyt juuri silloin, kun on syntynyt.

Ennen tehtiin lapset nuorempana, mutta myös kuoltiin nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Näitä miettinyt myös paljon. Nimittäin olen nelikymppisenä vanhemmaksi tulleiden nelikymppinen lapsi. Ystävieni vanhemmat alkavat vasta jäädä eläkkeelle, moni vielä viimeisiä vuosia työelämässä. Heillä on alkamassa ihana yhteinen aika, vanhemmat ostavat kämppää etelästä, tulossa yhteisiä lokoisia vuosia reissaten ja esim. kuusikymppiset vanhemmat tekevät yhdessä nelikymppisten vanhempien kanssa remonttia ja on sellaista yhteistä puuhaa, yhteisiä harrastuksia jne. Minun vanhempien kanssa alkaa puuhat jo olla puuhatut, se surettaa paljon. Ihanaa, että olen saanut heidät pitää näinkin kauan, mutta ei hyviä vuosia enää ole heillä parhaassa tapauksessakaan montaa jäljellä. 

Vähän ihmettelen, kun joku tuossa iloitsee, että sai lapsen 45-vuotiaana ja nyt lapsi on yliopistossa ja vanhempi on mielestään hommat hoitanut jo kovin valmiiksi ja odottelee eläkevuosia lapsenlapsia hoitaen. Mitäs jos lapsi hankkii myös lapset vasta 45-vuotiaana... Tai vaikka hankkisi "jo" 35-vuotiaana, aika iäkäs alat kyllä olla jo sittenkin.

Vanhempani saivat minut vanhana ja minä sain toisen lapseni 40+ Isäni is still going strong.  Yli ysikybänen, urheilee, asuu yksin isoa omakotitaloa, rakastaa lapsia jne. Nuorempana hieman häpesin vanhempiani, mutta niin tekevät kaikki. Osittain se oli myös luonne- ja sukupolvien välinen kuilukysymys. Sota-ajan vanhemmat säästävät kaiken jne.

Mieheni vanhemmat saivat hänet parikybäsenä. Miehen äiti menehtyi viisikymppisenä syöpään. Miehen isä asuu ihan meidän lähellä, mutta häntä ei lapsenlapset voisi vähempää kiinnostaa. Nähdään synttäreillä... Niin että ei se yhdessä puuhaminen ole mikään itsestäänselvyys. Ja nuorenakin voi kuolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.

Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.

Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.

Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.

Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.

Kovat on vaatimukset. Eli isovanhempiesi olisi pitänyt sinun mielestä synnyttää vanhempasi nuorempina ja heidän tehdä sinut nuorempina. Kuinkahan moneen sukupolveen meinaat ihmisiä syyllistää, että ovat väärän ikäisiä :D

Eli tuleehan se sieltä. Kun itketään, että vanhemmat teki minut liian nuorena, ei oikeasti halutakkaan olla itse 20 vuotta vanhempia, vaan haluttaisiinkin simsalabim, että omat vanhemmat olisi pantu alkuun vanhempina, että ne olisi nuorempia.

En tietenkään haluaisi olla 20 vuotta vanhempi! Kuka haluaisi?

Etenkään, jos itse olen osannut ajoittaa oman elämän tärkeät tapahtumat oikeisiin paikkoihin ja toiset selkeästi eivät, niin tottahan toki toivoisin heidän elämänsä olleen yhtä onnellista kuin mun.

Mä esim. Maksoin mun talolainan viimeisen erän samaan aikaan kuin he, jotka maksoivat sen talon lainaa missä mäkin olen lapsuuteni asunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin varmaan. Etköhän sinä oikeasti ole Pirjo 47 v, joka on omat lapsensa saanut parikymppisenä ja tämä on mielestäsi ainoa oikea ikä ja tapa. Nyt yrität mollata niitä, jotka haluavat elää oman nuoruutensa ja hankkivat/ saavat lapset myöhemmin.

:D En kyllä ole Pirjo, olen oikeasti vasta 19.

En odottanut yhtään, että tänne tulisi näin paljon kommentteja. Jotenkin lohduttavaa kuulla, että muilla on samanlaisia tai samantapaisia kokemuksia. Näitä juttuja kun murehdin yksin aika paljon varsinkin ala-asteella, en enää nykyään yhtä usein mutta välillä tulee mieleen.

ap

Haluaisitko oikeasti olla jo 29 vuotias? Siis että sinut olisi synnytetty 10 vuotta sitten?

Mä kadehdin kykeneviä terveydestä huolehtivia vanhempia. Mun vanhemmat ryypänneet ja päihteilleet itsensä lähes hautaan jo nuorena. Heistä ei ole ikinä kumppaniksi mihinkään. Sijaisvanhemmat paljon paremmassa kuosissa, vaikka 20 vuotta vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.

Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.

Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.

Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.

Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.

Kovat on vaatimukset. Eli isovanhempiesi olisi pitänyt sinun mielestä synnyttää vanhempasi nuorempina ja heidän tehdä sinut nuorempina. Kuinkahan moneen sukupolveen meinaat ihmisiä syyllistää, että ovat väärän ikäisiä :D

Eli tuleehan se sieltä. Kun itketään, että vanhemmat teki minut liian nuorena, ei oikeasti halutakkaan olla itse 20 vuotta vanhempia, vaan haluttaisiinkin simsalabim, että omat vanhemmat olisi pantu alkuun vanhempina, että ne olisi nuorempia.

En tietenkään haluaisi olla 20 vuotta vanhempi! Kuka haluaisi?

Etenkään, jos itse olen osannut ajoittaa oman elämän tärkeät tapahtumat oikeisiin paikkoihin ja toiset selkeästi eivät, niin tottahan toki toivoisin heidän elämänsä olleen yhtä onnellista kuin mun.

Mä esim. Maksoin mun talolainan viimeisen erän samaan aikaan kuin he, jotka maksoivat sen talon lainaa missä mäkin olen lapsuuteni asunut.

Eli et haluaisi olla vanhempi, mutta haluaisit vanhempiesi olevan nuorempi. Haluaisit, että vanhempasi olisivat maksaneet talolainansa aiemmin ja mitä vielä. Onko muita tyytymättömyyden aiheita, vai löydätkö elämästäsi nelikymppisenä mitään, mikä olisi mennyt oikein

Luulisi jo tuossa iässä itsenäistyneen niin, että ei jaksaisi vatvoa sellaisia asioita, että isovanhemmat synnytti omat vanhemmat vääränä vuotena. Kun mitään nuoruudenlähdetty ei ole löydetty, missä voisit uittaa vanhempasi ja saada heille uuden syntymävuoden.

Ihan oikeasti, nämä vanhempien iästä valitukset ovat ihan käsittämättömiä aikuisilta ihmisiltä :D

Minä ehkä olisin toivonut, että vanhempani olisivat saaneet minut hiukan vanhempina, ehkä 5-10 vuotta vanhempina olisi riittänyt. Äitini oli 22v ja isäni 24v. Olivat ihan hyviä vanhempia mutta työelämä ja ura vasta aluillaan. Koko lapsuus oli kitkuttamista. Jos jotakin kivaa sain, kuulin siitä pitkään ja aina piti olla kiitollinen tai vanhemmat rupesivat marttyyreiksi.

Kun vihdoin heillä olisi ollut rahaa ja minä olin teini-ikäinen, niin tuli 90-luvun lama, isän firma kaatui enkä saanut mitään tukea opintoihini. Itse sitten päätin, että omat lapseni hankin vasta, kun olen vakavarainen ja urasuunnitelmatkin selvät. Sain lapseni yli kolmikymppisenä, ja nyt toki vanhemmillani onkin rahaa työntää lapsilleni. Ärsyttää, kun niin on minullakin, kun olen asiat suunnitellut niin.