Välillä harmittaa, kun on niin kamalan vanhat vanhemmat ja itse on niin nuori

Minä sain lapsen 45 vuotiaana.

Myös äitini sai nuorimman lapsensa 45 vuotiaana. Hän hoiti myös nuorimman lapsensa lapset hyvin, ja kakki me lapset ja 7 lastenlasta rakastamme häntä yhä. Kuoli 87 vuotiaana kesken työpäivänsä, yllättäen.

Ihmiset elää nykyään kauemmin ja pysyvät nuorekkaana ja reippaana. Älkää huolestuko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.

Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.

Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.

Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.

Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.

Ja sinä murehdit heidän puolestaan? Miksi? Mistä tiedät, että he eivät tee asioita joista nauttivat? Minun raihnainen 88-vuotias mummonikin tekee, vaikka on lonkat ja polvet sekä olkapäät leikattu, on välilevyn pullistumaa selässä, on silmänpainetautia molemmissa silmissä ja näkö melkein mennyt, on verenpainetautia ja sydämen vajaatoimintaa. Silti hänkin tekee edelleen asioita joista nauttii. Toki olisi mukavaa, jos hän olisi paremmassa kunnossa ja eläisi tyyliin ikuisesti, mutta me kaikki vanhenemme ja rapistumme. Meidän kaikkien tulevaisuus on tuossa. Kukaan meistä ei elä ikuisesti ja vanhene ilman kipuja. Se on edessä aina, ellei kuole ennen keski-ikää.

Mistäkö tiedän? Siitä kun soittelevat ja kertovat asioistaan. Yleensä valittavat. Käyvät kylässä ja tekevät hyvin selväksi miten asiat on. Mun isä on itseasissa useaan otteeseen viimeisen kymmenen vuoden aikana sanonut, että sekin olisi pitänyt tehdä nuorempana, enää ei jaksa.

Tiedän mäkin vanhoja ihmisiä, jotka ovat ysikymppisenä vielä ihmeen vetreitä ja pää leikkaa kuin partaveitsi, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa mikä mun perheessä on. Että olen kateellinen niille nuorille isovanhemmille, jotka ovat aktiivisesti mukana lastensa ja lastenlastensa elämässä.

Ap! Tiedän tunteesi. Isäni oli 40-vuotias syntyessäni ja se sukupolvien kuilu kyllä tuntui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.

Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.

Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.

Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.

Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.

Ja sinä murehdit heidän puolestaan? Miksi? Mistä tiedät, että he eivät tee asioita joista nauttivat? Minun raihnainen 88-vuotias mummonikin tekee, vaikka on lonkat ja polvet sekä olkapäät leikattu, on välilevyn pullistumaa selässä, on silmänpainetautia molemmissa silmissä ja näkö melkein mennyt, on verenpainetautia ja sydämen vajaatoimintaa. Silti hänkin tekee edelleen asioita joista nauttii. Toki olisi mukavaa, jos hän olisi paremmassa kunnossa ja eläisi tyyliin ikuisesti, mutta me kaikki vanhenemme ja rapistumme. Meidän kaikkien tulevaisuus on tuossa. Kukaan meistä ei elä ikuisesti ja vanhene ilman kipuja. Se on edessä aina, ellei kuole ennen keski-ikää.

Ja jokainen elää ja on elänyt oman elämänkaarensa. Kaikki eivät vain osaa ajatella sitä, että ne omat vanhemmat on aikanaan eläneet teini-iän, aikuistumisen, rakastumiset, raskaudet, keski-iän jne....He ovat kokeneet sen jo ja eivät välttämättä haluaisi lapsiensa vaatimuksesta yhtäkkiä olla 20 vuotta nuorempia ja alkaa elämään niitä uudestaan. Se on vain luonnon laki, että jokaisella ihmisellä on oma elämänkaari ja hän on elänyt jo ne ajat ja elämä kääntyy loppua kohden. Meillä jokaisella.

Minun molemmat vanhemmat olivat yli 40 kun synnyin ja yläasteikäisenä tunsin lähinnä häpeää kun muiden vanhemmat olivat nuoria verrattuna omiini. Lukioikäisenä vanhempani jäivät eläkeelle. Olin alle 30 kun toinen vanhemmistani kuoli mutta koin itseni aikuiseksi, tosin pelkäsin kyllä toisenkin vanhenemista. Hän sitten sairastui äkillisesti, eli kyllä joitain vuosia mutta kuoli muutama vuosi sitten ja minä täytin tuolloin 40 vuotta.

Vaikka nuorempana oli noloa olla iäkkäiden vanhempien lapsi mutta jälkeenpäin olen ajatellut että on siitä ollut hyötyäkin, he olivat nähneet jo elämää ja osasivat suhtautua asioihin eri tavalla kuin nuoremmat.

Vierailija kirjoitti:

Mä kadehdin kykeneviä terveydestä huolehtivia vanhempia. Mun vanhemmat ryypänneet ja päihteilleet itsensä lähes hautaan jo nuorena. Heistä ei ole ikinä kumppaniksi mihinkään. Sijaisvanhemmat paljon paremmassa kuosissa, vaikka 20 vuotta vanhempia.

Hyvän lapsuuden omaavat ihmiset eivät ilmeisesti ymmärrä olla kiitollisia hyvistä vanhemmistaan. Eivät ymmärrä sitä, miten erilaista elämä olisi ollut, jos jo lapsesta saakka olisi valvonut öitä kännäävät ja riehuvan vanhemman takia, millaista on taluttaa 4-vuotiaana jalatonta aikuista bussiin, millaista on paeta väkivaltaista juovaa vanhempaa, millaista on pelätä joka ikinen päivä ja kulkea varpaillaan. Voi kun hyvän lapsuuden saaneet ihmiset ymmärtäisivät, miten onnekkaita he ovat. Heillä on ollut lapsuus, ovat saaneet keskittyä kouluun ja leikkimiseen. On kaverit voineet tulla kylään ja itse on voinut mennä kavereille. On voinut leikkiä ja laulaa, elää huoletonta elämää. On ollut ihmisiä ympärillä jotka ovat rakastaneet ja tukeneet harrastuksissa, koulussa yms.

Voi kun te (hyvän lapsuuden saaneet)osaisitte olla kiitollisia noin isoista asioista. Lapsuudella on ihan valtava merkitys koko elämän kannalta. Vanhempanne ovat ansainneet kaiken kiitoksen, ovat antaneet teille ihan älyttömän ison ja tärkeän asian - lapsuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.

Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.

Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.

Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.

Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.

Ja sinä murehdit heidän puolestaan? Miksi? Mistä tiedät, että he eivät tee asioita joista nauttivat? Minun raihnainen 88-vuotias mummonikin tekee, vaikka on lonkat ja polvet sekä olkapäät leikattu, on välilevyn pullistumaa selässä, on silmänpainetautia molemmissa silmissä ja näkö melkein mennyt, on verenpainetautia ja sydämen vajaatoimintaa. Silti hänkin tekee edelleen asioita joista nauttii. Toki olisi mukavaa, jos hän olisi paremmassa kunnossa ja eläisi tyyliin ikuisesti, mutta me kaikki vanhenemme ja rapistumme. Meidän kaikkien tulevaisuus on tuossa. Kukaan meistä ei elä ikuisesti ja vanhene ilman kipuja. Se on edessä aina, ellei kuole ennen keski-ikää.

Mistäkö tiedän? Siitä kun soittelevat ja kertovat asioistaan. Yleensä valittavat. Käyvät kylässä ja tekevät hyvin selväksi miten asiat on. Mun isä on itseasissa useaan otteeseen viimeisen kymmenen vuoden aikana sanonut, että sekin olisi pitänyt tehdä nuorempana, enää ei jaksa.

Tiedän mäkin vanhoja ihmisiä, jotka ovat ysikymppisenä vielä ihmeen vetreitä ja pää leikkaa kuin partaveitsi, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa mikä mun perheessä on. Että olen kateellinen niille nuorille isovanhemmille, jotka ovat aktiivisesti mukana lastensa ja lastenlastensa elämässä.

Kannattaa ehkä käydä keskustelemassa tuosta kateellisuudesta jossain. Eihän tuollainen ole enää normaalia. En voi oikeasti muuta sanoa. Olet tainnut periä vanhemmiltasi tyytymättömyyden geenin. Kuulostat ihan samalta, kuin tyytymättömät vanhempasi. Olisiko aika jo tuollainen sukupolvien tyytymättömyyden ketju puhaltaa poikki ja alkaa katsoa maailma eri silmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.

Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.

Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.

Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.

Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.

Ja sinä murehdit heidän puolestaan? Miksi? Mistä tiedät, että he eivät tee asioita joista nauttivat? Minun raihnainen 88-vuotias mummonikin tekee, vaikka on lonkat ja polvet sekä olkapäät leikattu, on välilevyn pullistumaa selässä, on silmänpainetautia molemmissa silmissä ja näkö melkein mennyt, on verenpainetautia ja sydämen vajaatoimintaa. Silti hänkin tekee edelleen asioita joista nauttii. Toki olisi mukavaa, jos hän olisi paremmassa kunnossa ja eläisi tyyliin ikuisesti, mutta me kaikki vanhenemme ja rapistumme. Meidän kaikkien tulevaisuus on tuossa. Kukaan meistä ei elä ikuisesti ja vanhene ilman kipuja. Se on edessä aina, ellei kuole ennen keski-ikää.

Mistäkö tiedän? Siitä kun soittelevat ja kertovat asioistaan. Yleensä valittavat. Käyvät kylässä ja tekevät hyvin selväksi miten asiat on. Mun isä on itseasissa useaan otteeseen viimeisen kymmenen vuoden aikana sanonut, että sekin olisi pitänyt tehdä nuorempana, enää ei jaksa.

Tiedän mäkin vanhoja ihmisiä, jotka ovat ysikymppisenä vielä ihmeen vetreitä ja pää leikkaa kuin partaveitsi, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa mikä mun perheessä on. Että olen kateellinen niille nuorille isovanhemmille, jotka ovat aktiivisesti mukana lastensa ja lastenlastensa elämässä.

Vanhojen ikäpolvien elämä on mennyt muita miellyttäessä. Elämä on suoritettu, tehty asioita koska pitää tehdä. Ei tuohon aikaan mietitty sellaisia asioita, kuin että mitä minä haluan elämälläni tehdä, mistä minä haaveilen. Moni päätyi toteuttamaan muiden odotuksia. Ihan huolimatta siitä olivatko 10 vuotta nuorempia vai vanhempia. Vasta nykyisten 20-30 vuotiaiden kohdalla on elämä ollut sellaista, että on pystytty vähän jo ajattelemaan sitä, että mitä MINÄ elämältä haluan? Moni silti suorittaa, yhä edelleen, ja katuu elämänsä suorittamista ja muiden miellyttämistä vanhuudessa. Moni vanhempi katuu niitä asioita, joita jätti tekemättä, koska piti muiden mieliksi elää toisenlaista elämää.

Vanhempiesi kohdalla olisi hyvin suurella todennäköisyydellä ollut ihan samat katumiset ja valittamiset päällä, vaikka olisivat synnyttäneet sinut 10-vuotta aiemmin. Itseasiassa voisin vaikka lyödä siitä vetoa.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin pöhkösti, täytyy myöntää että aihe oli niin koskettava itselleni että ihan tässä luopumisen ajatukset itketti ja ajatus sekosi: ei siis tietenkään "kuusikymppiset vanhemmat tekevät yhdessä nelikymppisten vanhempien kanssa remonttia" vaan piti olla "kuusikymppiset vanhemmat tekevät yhdessä nelikymppisten _lastensa_ kanssa remonttia"

Eli molemmilla osapuolilla alkaa olla aikaa, rahaa, ymmärrystä, se on jotenkin ihanaa tuollainen sukupolvien yhdessä puuhaaminen. En minä vielä parikymppisenä vuokra-asunnossa kaivannut isääni remontteja neuvomaan, mutta nyt nelikymppisenä se olisi ihanaa. Mutta ei isästä enää ole, se surettaa, hän olisi ollut niin taitava ja hyvä opettamaan, sen tiedän.

Meitäkin suretti tuo kun oli ruuhkavuodet ja rakentamiset ja muut. Miehen isä olisi ollut taitava rakentamishommissa ja tykkäsi siitä. Valitettavasti hän kuoli 48-vuotiaana, eikä siinä vaiheessa ollut enää kanssamme. Omat vanhempani olivat silloin 6-kymppisiä mut ei heistäkään oikein ollut kaveriksi. Asuivat kaukana eikä isälläni oikein intoa riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua taas ärsyttää näiden iäkkäämpäänä lastensa saaneiden stereotypiset asenteet nuorena lapsensa saaneisiin. Ajatellaan, että automaattisesti lapset on elätetty tukien avulla koko lapsuutensa ja että vanhemmilla ei ole ollut kykyä olla hyviä vanhempia lapsilleen ja että kaikki vapaa-ajat on notkuttu baareissa.   Mulla on yksi ainoa lapsi, tytär jonka kyllä olen kasvattanut yksin, isänsä ei ole koskaan ollut mukana päivittäisessä arjessa. Mutta eronneita kyllä löytyy lapsensa iäkkäämpinä saaneissakin.  Olen nyt itse 45, tytär on 25. Oma äitini on 72 ja isä 70.  Tyttären kanssa välit ovat hyvät,  pitää lapsuuttansa onnellisena. Näemme kuukausittain, hän opiskelee toisessa kaupungissa. Usein kyllä soitellaan. Aikanaan vanhemmistani oli kyllä suuri apu, kun opiskelin vielä lapsen syntymänkin jälkeen. Ei mun mielestä ole yhtä ainoaa ikää olla hyvä vanhempi.

Ei tietenkään voi yleistää, mutta aika yleistähän tuo tuntuu olevan. Minä en tunne kuin yhden parin, joka on yhdessä vielä, jotka meni yhteen jossain lukioiässä ja teki heti sen jälkeen lapsia. Isä-ja äitipuolia on ollut kyllä useita.

..ja taas syyllistyt tälle palstalle ominaiseen yleistykseen. Ei mun tyttärellä ainakaan ole ollut niitä vaihtuvia isäpuoliakaan.  Ihan yksi kappale löytyy, joka on tyttären elämässä mukana vieläkin, tulevat edelleen hekin hyvin toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.

Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.

Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.

Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.

Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.

Kovat on vaatimukset. Eli isovanhempiesi olisi pitänyt sinun mielestä synnyttää vanhempasi nuorempina ja heidän tehdä sinut nuorempina. Kuinkahan moneen sukupolveen meinaat ihmisiä syyllistää, että ovat väärän ikäisiä :D

Eli tuleehan se sieltä. Kun itketään, että vanhemmat teki minut liian nuorena, ei oikeasti halutakkaan olla itse 20 vuotta vanhempia, vaan haluttaisiinkin simsalabim, että omat vanhemmat olisi pantu alkuun vanhempina, että ne olisi nuorempia.

En tietenkään haluaisi olla 20 vuotta vanhempi! Kuka haluaisi?

Etenkään, jos itse olen osannut ajoittaa oman elämän tärkeät tapahtumat oikeisiin paikkoihin ja toiset selkeästi eivät, niin tottahan toki toivoisin heidän elämänsä olleen yhtä onnellista kuin mun.

Mä esim. Maksoin mun talolainan viimeisen erän samaan aikaan kuin he, jotka maksoivat sen talon lainaa missä mäkin olen lapsuuteni asunut.

Eli et haluaisi olla vanhempi, mutta haluaisit vanhempiesi olevan nuorempi. Haluaisit, että vanhempasi olisivat maksaneet talolainansa aiemmin ja mitä vielä. Onko muita tyytymättömyyden aiheita, vai löydätkö elämästäsi nelikymppisenä mitään, mikä olisi mennyt oikein

Luulisi jo tuossa iässä itsenäistyneen niin, että ei jaksaisi vatvoa sellaisia asioita, että isovanhemmat synnytti omat vanhemmat vääränä vuotena. Kun mitään nuoruudenlähdetty ei ole löydetty, missä voisit uittaa vanhempasi ja saada heille uuden syntymävuoden.

Ihan oikeasti, nämä vanhempien iästä valitukset ovat ihan käsittämättömiä aikuisilta ihmisiltä :D

Hmm, mä osallistun keskusteluun missä ap sanoo, että hänellä on hänen mielestään liian vanhat vanhemmat. En saisi kirjoittaa omia mielipiteitäni? En nyt päivät pitkät mieti, et omat vamhemmat olisivat voineet tehdä lapsensa aiemmin, olen vain sitä mieltä, että heidän elämänsä voisi olla paljon paremmin, jos olisivat niin tehneet. Enkä mä sille mitään voi, kun kaveriperheissä on paljon nuoria isovanhempia, väkisinkin tulee nähtyä minkälaista elämä voi olla, jos on tervepäiset ja nuoret isovanhemmat.

Lähinnä sanoin asuntolainasta siksi, että siitäkin huomaa miten eriarvoisessa asemassa lapset voivat olla. Mun vanhemmat maksoivat asuntolainaa koko mun lapsuuden ja paljon sen yli, mun lapset saavat nauttia elämästä ihan erilailla, kun ei ole lainaa enää rasitteena. Tajuatko mitä tarkoitan? Että mun elämä on ihanaa, kun olen löytänyt elämäni miehen nuorena, ollut valmis äidiksi nuorena, saanut lapset nuorena, maksanut talolainan alle kolmekymppisenä eli nuorehkona pois. Ja mielestä on aivan ihanaa olla nelikymppinen ja nauttia elämästä ja odottaa innolla lapsenlapsia. Mulla on myös samanikäisiä kavereita, joilla on pieniä lapsia. Yhtäkään perhettä ei käy kateeksi. Mulle paras ratkaisu oli tehdä lapset nuorena, sulle ei koska jaksat jankata asiasta. Se on sun ratkaisu eikä onneksi kosketa mua mitenkään, kuten ei munkaan ratkaisut sua.

Mä olen miettinyt samoja juttuna. Mun vanhemmat olivat myös lähempänä neljääkymppiä kun minä synnyin iltatähtenä. Lisäksi äitini on perheensä nuorin lapsi, joten hänen vanhempiaan en oppinut ikinä tuntemaan. Sitten mun oma lasten hankkiminen on jäänyt myös vanhemmalle iälle ja isänkin vanhemmat ehtivät kuolla. Mun lapset eivät siis ikinä ehtineet tavata isoisovanhempiaan, toisin kun mun sisarusten lapset. Tavallaan harmittaa, mutta tällaista se elämä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.

Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.

Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.

Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.

Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.

Ja sinä murehdit heidän puolestaan? Miksi? Mistä tiedät, että he eivät tee asioita joista nauttivat? Minun raihnainen 88-vuotias mummonikin tekee, vaikka on lonkat ja polvet sekä olkapäät leikattu, on välilevyn pullistumaa selässä, on silmänpainetautia molemmissa silmissä ja näkö melkein mennyt, on verenpainetautia ja sydämen vajaatoimintaa. Silti hänkin tekee edelleen asioita joista nauttii. Toki olisi mukavaa, jos hän olisi paremmassa kunnossa ja eläisi tyyliin ikuisesti, mutta me kaikki vanhenemme ja rapistumme. Meidän kaikkien tulevaisuus on tuossa. Kukaan meistä ei elä ikuisesti ja vanhene ilman kipuja. Se on edessä aina, ellei kuole ennen keski-ikää.

Mistäkö tiedän? Siitä kun soittelevat ja kertovat asioistaan. Yleensä valittavat. Käyvät kylässä ja tekevät hyvin selväksi miten asiat on. Mun isä on itseasissa useaan otteeseen viimeisen kymmenen vuoden aikana sanonut, että sekin olisi pitänyt tehdä nuorempana, enää ei jaksa.

Tiedän mäkin vanhoja ihmisiä, jotka ovat ysikymppisenä vielä ihmeen vetreitä ja pää leikkaa kuin partaveitsi, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa mikä mun perheessä on. Että olen kateellinen niille nuorille isovanhemmille, jotka ovat aktiivisesti mukana lastensa ja lastenlastensa elämässä.

Kannattaa ehkä käydä keskustelemassa tuosta kateellisuudesta jossain. Eihän tuollainen ole enää normaalia. En voi oikeasti muuta sanoa. Olet tainnut periä vanhemmiltasi tyytymättömyyden geenin. Kuulostat ihan samalta, kuin tyytymättömät vanhempasi. Olisiko aika jo tuollainen sukupolvien tyytymättömyyden ketju puhaltaa poikki ja alkaa katsoa maailma eri silmin.

😂😂😂 Oikeasti?!? Mä elän hyvin onnellista elämää ja kaikista onnellisin olen, kun omat lapset haluavat viettää myös mun kanssa aikaa. Mun ainoa elämän miinuspuoli on se, etten saa nauttia elämästäni omien vanhempieni kanssa, koska he eivät jaksa eivätkä halua. Kamala jankkausta, tuli todellakin selväksi että sä olet tehnyt lapset vanhana tai sitten et ole vielä edes tehnyt ja paniikki alkaa iskemään.

Vierailija kirjoitti:

Mä kadehdin kykeneviä terveydestä huolehtivia vanhempia. Mun vanhemmat ryypänneet ja päihteilleet itsensä lähes hautaan jo nuorena. Heistä ei ole ikinä kumppaniksi mihinkään. Sijaisvanhemmat paljon paremmassa kuosissa, vaikka 20 vuotta vanhempia.

Itsestään huolen pitäminen on kuin panisi rahaa pankkiin. Olen itse tässä ihmeesti ja kummasti hurahtanut jo vähän vanhemmaksi rouvashenkilöksi. Olen aina harrastanut liikuntaa ja yrittänyt syödä terveellisesti. Minun suvussani on nuorena kuolleita, mutta myös hyvin pitkäikäisiä, jotka ovat pysyneet terveinä vanhoiksi asti. Mummo eli yksin rintamamiestalossaan melkein 100 vuotiaaksi halkoen itse puut ja kolaten pihat. Äitini näkyy olevan samaa sorttia.

Se on niin sattumaa, olenko saanut äitini pitkäikägeenit, vai isäni, missä suvussa on kuoltu saappaat jalassa 50-60 ikävuoden välillä. Ei tietenkään kaikki, mutta yllättävän moni.

Mutta yritän pitää itsestäni huolta, koska tässä iässä näkyy se, miten olet vuosikymmenet elänyt. Ikäisiäni on jo pitkillä sairauslomilla odottamassa, jotta pääsisivät sairauseläkkeelle. Osa porskuttaa menemään, niin kuin ei mikään ikä painaisi harteilla.

Miksi tämän läpätyksen kirjoitin. Ihan vain siksi, että nuorena kannattaa jo satsata sinne vanhuuteen ja miettiä elintapoja. Ja ennen kaikkea elämänasenne. Mummoni ja äitini ovat olleet ihmisiä, jotka ovat sitkeitä, mutta tuntuu, että he aina ovat nauraneet hersyvää naurua, vaikka vaikeuksia on ollut enemmän, kuin yhdelle ihmiselle soisi. Joten ei se iästä ole aina kiinni, jaksaako ne isovanhemmat osallistua vai ei. Jos minulla on huono tuuri, niin voi olla, että kaadun tässä muutaman vuoden päästä saappaat jalassa, kuin isäni puolelta on aina lähdetty. Mutta jos parempi, niin vielä 100 vuotiaana halon itse itselleni saunapuut.

Ihan sama, missä iässä itse kukin niitä lapsia tekee. On onni, että niitä on saanut tehdä. Tai yleensäkin saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.

Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.

Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.

Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.

Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.

Ja sinä murehdit heidän puolestaan? Miksi? Mistä tiedät, että he eivät tee asioita joista nauttivat? Minun raihnainen 88-vuotias mummonikin tekee, vaikka on lonkat ja polvet sekä olkapäät leikattu, on välilevyn pullistumaa selässä, on silmänpainetautia molemmissa silmissä ja näkö melkein mennyt, on verenpainetautia ja sydämen vajaatoimintaa. Silti hänkin tekee edelleen asioita joista nauttii. Toki olisi mukavaa, jos hän olisi paremmassa kunnossa ja eläisi tyyliin ikuisesti, mutta me kaikki vanhenemme ja rapistumme. Meidän kaikkien tulevaisuus on tuossa. Kukaan meistä ei elä ikuisesti ja vanhene ilman kipuja. Se on edessä aina, ellei kuole ennen keski-ikää.

Mistäkö tiedän? Siitä kun soittelevat ja kertovat asioistaan. Yleensä valittavat. Käyvät kylässä ja tekevät hyvin selväksi miten asiat on. Mun isä on itseasissa useaan otteeseen viimeisen kymmenen vuoden aikana sanonut, että sekin olisi pitänyt tehdä nuorempana, enää ei jaksa.

Tiedän mäkin vanhoja ihmisiä, jotka ovat ysikymppisenä vielä ihmeen vetreitä ja pää leikkaa kuin partaveitsi, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa mikä mun perheessä on. Että olen kateellinen niille nuorille isovanhemmille, jotka ovat aktiivisesti mukana lastensa ja lastenlastensa elämässä.

Kannattaa ehkä käydä keskustelemassa tuosta kateellisuudesta jossain. Eihän tuollainen ole enää normaalia. En voi oikeasti muuta sanoa. Olet tainnut periä vanhemmiltasi tyytymättömyyden geenin. Kuulostat ihan samalta, kuin tyytymättömät vanhempasi. Olisiko aika jo tuollainen sukupolvien tyytymättömyyden ketju puhaltaa poikki ja alkaa katsoa maailma eri silmin.

😂😂😂 Oikeasti?!? Mä elän hyvin onnellista elämää ja kaikista onnellisin olen, kun omat lapset haluavat viettää myös mun kanssa aikaa. Mun ainoa elämän miinuspuoli on se, etten saa nauttia elämästäni omien vanhempieni kanssa, koska he eivät jaksa eivätkä halua. Kamala jankkausta, tuli todellakin selväksi että sä olet tehnyt lapset vanhana tai sitten et ole vielä edes tehnyt ja paniikki alkaa iskemään.

Viettävätkö vanhemmat aikaa lastensa kanssa ja auttavatko lapsiaan riippuu kyllä enemmänkin vanhempien persoonasta, ei iästä. Iäkkäämmät vanhemmat ovat lapsikeskeisiä ja perhekeskeisiä vanhuksina, jos ovat olleet sitä luonnostaan ennenkin. Ei se iästä ole kiinni, vaan persoonasta. Ei vanhuksista yht äkkiä valittavia tule, vaan he ovat olleet valittavia ja narisevia sekä tyytymättömiä luonnostaan aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.

Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.

Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.

Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.

Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.

Kovat on vaatimukset. Eli isovanhempiesi olisi pitänyt sinun mielestä synnyttää vanhempasi nuorempina ja heidän tehdä sinut nuorempina. Kuinkahan moneen sukupolveen meinaat ihmisiä syyllistää, että ovat väärän ikäisiä :D

Eli tuleehan se sieltä. Kun itketään, että vanhemmat teki minut liian nuorena, ei oikeasti halutakkaan olla itse 20 vuotta vanhempia, vaan haluttaisiinkin simsalabim, että omat vanhemmat olisi pantu alkuun vanhempina, että ne olisi nuorempia.

En tietenkään haluaisi olla 20 vuotta vanhempi! Kuka haluaisi?

Etenkään, jos itse olen osannut ajoittaa oman elämän tärkeät tapahtumat oikeisiin paikkoihin ja toiset selkeästi eivät, niin tottahan toki toivoisin heidän elämänsä olleen yhtä onnellista kuin mun.

Mä esim. Maksoin mun talolainan viimeisen erän samaan aikaan kuin he, jotka maksoivat sen talon lainaa missä mäkin olen lapsuuteni asunut.

Eli et haluaisi olla vanhempi, mutta haluaisit vanhempiesi olevan nuorempi. Haluaisit, että vanhempasi olisivat maksaneet talolainansa aiemmin ja mitä vielä. Onko muita tyytymättömyyden aiheita, vai löydätkö elämästäsi nelikymppisenä mitään, mikä olisi mennyt oikein

Luulisi jo tuossa iässä itsenäistyneen niin, että ei jaksaisi vatvoa sellaisia asioita, että isovanhemmat synnytti omat vanhemmat vääränä vuotena. Kun mitään nuoruudenlähdetty ei ole löydetty, missä voisit uittaa vanhempasi ja saada heille uuden syntymävuoden.

Ihan oikeasti, nämä vanhempien iästä valitukset ovat ihan käsittämättömiä aikuisilta ihmisiltä :D

Hmm, mä osallistun keskusteluun missä ap sanoo, että hänellä on hänen mielestään liian vanhat vanhemmat. En saisi kirjoittaa omia mielipiteitäni? En nyt päivät pitkät mieti, et omat vamhemmat olisivat voineet tehdä lapsensa aiemmin, olen vain sitä mieltä, että heidän elämänsä voisi olla paljon paremmin, jos olisivat niin tehneet. Enkä mä sille mitään voi, kun kaveriperheissä on paljon nuoria isovanhempia, väkisinkin tulee nähtyä minkälaista elämä voi olla, jos on tervepäiset ja nuoret isovanhemmat.

Lähinnä sanoin asuntolainasta siksi, että siitäkin huomaa miten eriarvoisessa asemassa lapset voivat olla. Mun vanhemmat maksoivat asuntolainaa koko mun lapsuuden ja paljon sen yli, mun lapset saavat nauttia elämästä ihan erilailla, kun ei ole lainaa enää rasitteena. Tajuatko mitä tarkoitan? Että mun elämä on ihanaa, kun olen löytänyt elämäni miehen nuorena, ollut valmis äidiksi nuorena, saanut lapset nuorena, maksanut talolainan alle kolmekymppisenä eli nuorehkona pois. Ja mielestä on aivan ihanaa olla nelikymppinen ja nauttia elämästä ja odottaa innolla lapsenlapsia. Mulla on myös samanikäisiä kavereita, joilla on pieniä lapsia. Yhtäkään perhettä ei käy kateeksi. Mulle paras ratkaisu oli tehdä lapset nuorena, sulle ei koska jaksat jankata asiasta. Se on sun ratkaisu eikä onneksi kosketa mua mitenkään, kuten ei munkaan ratkaisut sua.

Mutta oletko varma, että vanhempiesi elämä olisi silti parempaa, jos he olisivat tehneet sinut aiemmin? Olisit nyt huomattavasti vanhempi, elänyt ihan eri kymmenluvulla. Tuskin olisit sen paremmassa taloudellisessa tilanteessakaan saanut lapsuutesi elää.

Jos he olisivat tehneet sinut 20 vuotta nuorempina, olisit nyt 60 vuotias ja sinulla voisi olla lapsenlapsia. Oletko varma, että haluaisit elää niin, että nämä ajat olisi jo eletty, vai ne ovat sinulla vielä edessä.

Eli yritän konkreettisesti saada sinut ymmärtämään, että jos he olisivat sinut tehneet nuorempina, sinä olisit nyt paljon vanhempi ja elämäsi alkaisi olla jo aika lailla takana. Siksi toiveesi kuulostaa minusta ihan hullulta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.

Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.

Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.

Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.

Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.

Ja sinä murehdit heidän puolestaan? Miksi? Mistä tiedät, että he eivät tee asioita joista nauttivat? Minun raihnainen 88-vuotias mummonikin tekee, vaikka on lonkat ja polvet sekä olkapäät leikattu, on välilevyn pullistumaa selässä, on silmänpainetautia molemmissa silmissä ja näkö melkein mennyt, on verenpainetautia ja sydämen vajaatoimintaa. Silti hänkin tekee edelleen asioita joista nauttii. Toki olisi mukavaa, jos hän olisi paremmassa kunnossa ja eläisi tyyliin ikuisesti, mutta me kaikki vanhenemme ja rapistumme. Meidän kaikkien tulevaisuus on tuossa. Kukaan meistä ei elä ikuisesti ja vanhene ilman kipuja. Se on edessä aina, ellei kuole ennen keski-ikää.

Mistäkö tiedän? Siitä kun soittelevat ja kertovat asioistaan. Yleensä valittavat. Käyvät kylässä ja tekevät hyvin selväksi miten asiat on. Mun isä on itseasissa useaan otteeseen viimeisen kymmenen vuoden aikana sanonut, että sekin olisi pitänyt tehdä nuorempana, enää ei jaksa.

Tiedän mäkin vanhoja ihmisiä, jotka ovat ysikymppisenä vielä ihmeen vetreitä ja pää leikkaa kuin partaveitsi, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa mikä mun perheessä on. Että olen kateellinen niille nuorille isovanhemmille, jotka ovat aktiivisesti mukana lastensa ja lastenlastensa elämässä.

Kannattaa ehkä käydä keskustelemassa tuosta kateellisuudesta jossain. Eihän tuollainen ole enää normaalia. En voi oikeasti muuta sanoa. Olet tainnut periä vanhemmiltasi tyytymättömyyden geenin. Kuulostat ihan samalta, kuin tyytymättömät vanhempasi. Olisiko aika jo tuollainen sukupolvien tyytymättömyyden ketju puhaltaa poikki ja alkaa katsoa maailma eri silmin.

😂😂😂 Oikeasti?!? Mä elän hyvin onnellista elämää ja kaikista onnellisin olen, kun omat lapset haluavat viettää myös mun kanssa aikaa. Mun ainoa elämän miinuspuoli on se, etten saa nauttia elämästäni omien vanhempieni kanssa, koska he eivät jaksa eivätkä halua. Kamala jankkausta, tuli todellakin selväksi että sä olet tehnyt lapset vanhana tai sitten et ole vielä edes tehnyt ja paniikki alkaa iskemään.

Viettävätkö vanhemmat aikaa lastensa kanssa ja auttavatko lapsiaan riippuu kyllä enemmänkin vanhempien persoonasta, ei iästä. Iäkkäämmät vanhemmat ovat lapsikeskeisiä ja perhekeskeisiä vanhuksina, jos ovat olleet sitä luonnostaan ennenkin. Ei se iästä ole kiinni, vaan persoonasta. Ei vanhuksista yht äkkiä valittavia tule, vaan he ovat olleet valittavia ja narisevia sekä tyytymättömiä luonnostaan aina.

Ja valittaminen ja nariseminen näkyy periytyvän.....

Meillä lasten isä oli 56 kun esikoinen syntyi ja 58 kun kuopus syntyi.

Näiden narisijoiden kohdalla, jotka ei ole tyytyväisiä syntymäaikaansa, olisi ehkä ollut parasta, kun isukki olisikin kesken jyystön sanonut, että eipä pannakkaan paljaalla loppuun asti, ettet tule raskaaksi. Olisi tämäkin ongelma poissa päiväjärjestyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.

Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.

Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.

Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.

Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.

Kovat on vaatimukset. Eli isovanhempiesi olisi pitänyt sinun mielestä synnyttää vanhempasi nuorempina ja heidän tehdä sinut nuorempina. Kuinkahan moneen sukupolveen meinaat ihmisiä syyllistää, että ovat väärän ikäisiä :D

Eli tuleehan se sieltä. Kun itketään, että vanhemmat teki minut liian nuorena, ei oikeasti halutakkaan olla itse 20 vuotta vanhempia, vaan haluttaisiinkin simsalabim, että omat vanhemmat olisi pantu alkuun vanhempina, että ne olisi nuorempia.

En tietenkään haluaisi olla 20 vuotta vanhempi! Kuka haluaisi?

Etenkään, jos itse olen osannut ajoittaa oman elämän tärkeät tapahtumat oikeisiin paikkoihin ja toiset selkeästi eivät, niin tottahan toki toivoisin heidän elämänsä olleen yhtä onnellista kuin mun.

Mä esim. Maksoin mun talolainan viimeisen erän samaan aikaan kuin he, jotka maksoivat sen talon lainaa missä mäkin olen lapsuuteni asunut.

Eli et haluaisi olla vanhempi, mutta haluaisit vanhempiesi olevan nuorempi. Haluaisit, että vanhempasi olisivat maksaneet talolainansa aiemmin ja mitä vielä. Onko muita tyytymättömyyden aiheita, vai löydätkö elämästäsi nelikymppisenä mitään, mikä olisi mennyt oikein

Luulisi jo tuossa iässä itsenäistyneen niin, että ei jaksaisi vatvoa sellaisia asioita, että isovanhemmat synnytti omat vanhemmat vääränä vuotena. Kun mitään nuoruudenlähdetty ei ole löydetty, missä voisit uittaa vanhempasi ja saada heille uuden syntymävuoden.

Ihan oikeasti, nämä vanhempien iästä valitukset ovat ihan käsittämättömiä aikuisilta ihmisiltä :D

Hmm, mä osallistun keskusteluun missä ap sanoo, että hänellä on hänen mielestään liian vanhat vanhemmat. En saisi kirjoittaa omia mielipiteitäni? En nyt päivät pitkät mieti, et omat vamhemmat olisivat voineet tehdä lapsensa aiemmin, olen vain sitä mieltä, että heidän elämänsä voisi olla paljon paremmin, jos olisivat niin tehneet. Enkä mä sille mitään voi, kun kaveriperheissä on paljon nuoria isovanhempia, väkisinkin tulee nähtyä minkälaista elämä voi olla, jos on tervepäiset ja nuoret isovanhemmat.

Lähinnä sanoin asuntolainasta siksi, että siitäkin huomaa miten eriarvoisessa asemassa lapset voivat olla. Mun vanhemmat maksoivat asuntolainaa koko mun lapsuuden ja paljon sen yli, mun lapset saavat nauttia elämästä ihan erilailla, kun ei ole lainaa enää rasitteena. Tajuatko mitä tarkoitan? Että mun elämä on ihanaa, kun olen löytänyt elämäni miehen nuorena, ollut valmis äidiksi nuorena, saanut lapset nuorena, maksanut talolainan alle kolmekymppisenä eli nuorehkona pois. Ja mielestä on aivan ihanaa olla nelikymppinen ja nauttia elämästä ja odottaa innolla lapsenlapsia. Mulla on myös samanikäisiä kavereita, joilla on pieniä lapsia. Yhtäkään perhettä ei käy kateeksi. Mulle paras ratkaisu oli tehdä lapset nuorena, sulle ei koska jaksat jankata asiasta. Se on sun ratkaisu eikä onneksi kosketa mua mitenkään, kuten ei munkaan ratkaisut sua.

Mutta oletko varma, että vanhempiesi elämä olisi silti parempaa, jos he olisivat tehneet sinut aiemmin? Olisit nyt huomattavasti vanhempi, elänyt ihan eri kymmenluvulla. Tuskin olisit sen paremmassa taloudellisessa tilanteessakaan saanut lapsuutesi elää.

Jos he olisivat tehneet sinut 20 vuotta nuorempina, olisit nyt 60 vuotias ja sinulla voisi olla lapsenlapsia. Oletko varma, että haluaisit elää niin, että nämä ajat olisi jo eletty, vai ne ovat sinulla vielä edessä.

Eli yritän konkreettisesti saada sinut ymmärtämään, että jos he olisivat sinut tehneet nuorempina, sinä olisit nyt paljon vanhempi ja elämäsi alkaisi olla jo aika lailla takana. Siksi toiveesi kuulostaa minusta ihan hullulta. 

Totta, mulla on näköjään tänään hyvin pitkät piuhat! 😂 Olet oikeassa, en olisi todellakaan halunnut syntyä yhtään aikaisemmin! Oma elämäni on ollut viimeiset vuosikymmenet hyvin onnellista enkä todellakaan olisi halunnut syntyä 60-luvulla.