Lue keskustelun säännöt.
Raskaaksi vanhana??
Olemme yrittäneet lasta jo 5kk. Olen jo vanha ensi synnyttäjäksi, täytän loppuvuodesta 36v.
Olen kuitenkin pitänyt etunani täsmällistä kiertoa 26-28 päivän välein. Olen hoikka ja perusterve.
Nyt on ahdistus hiipinyt pahasti päälle kun ei raskautta olekaan alkanut kuulua ja tänään alkaa imeisesti kuukautiset vaikka päiviä on kulunut vasta 23! Ilmeisesti siis selvä merkki hedelmällisyyden hiipumisesta ja hirveä paniikki iski.
Pelkään ettei ehditä enää julkisella hoitoihin vaan pitäisi hakeutua suoraan kalliilla yksityiselle kun ehkä olisi vielä hetki aikaa hoitojen avulla.
Onko kukaan onnistunut tulemaan vielä raskaaksi vaikka kierto on jo lähtenyt lyhenemään?
Tosi surkea olo että tilanne on nyt tämä😓
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Tuo mielipide ”Mielestäni vanhat vanhemmat eivät ole kiinnostuneita tarjoamaan lapselle enää parasta mahdollista kasvuympäristöä” on todella outo - siis miksi eivät olisi? Ei kai se nyt ikään liity? Eivät kai kaikki nuoristakaan ole, valitettavasti.
Ja totta, ei todellakaan joku 16-vuotiaskaan ole ihanteellisessa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo mielipide ”Mielestäni vanhat vanhemmat eivät ole kiinnostuneita tarjoamaan lapselle enää parasta mahdollista kasvuympäristöä” on todella outo - siis miksi eivät olisi? Ei kai se nyt ikään liity? Eivät kai kaikki nuoristakaan ole, valitettavasti.
Totta kai he tarjoavat sen, mihin pystyvät, mutta jos olisivat halunneet optimaaliset puitteet, olisivat oletettavasti toimineet aiemmin tai jättäneet väliin. Ymmärtääkseni ajatusmaailmana on enemmänkin se, että joo, ihanneiässä ei olla enää ja kaikenlaista vanhuuden ongelmaa voi tulla matkan varrella, mutta ei haittaa, koska mutkunmutkun mä haluun silti. Kyllä moni sentään sen tiedostaa, että oishan se parempi ollut olla vähän nuorempi. Harvempi siis ajattelee, että jei, nyt mä oon 45 ja tää on vasta aika, jolloin on täydellistä tulla äidiksi. Kyllä ainakin omista tutuista ihmiset ovat sitä harmitelleet, että no, nyt kävi näin, että ikääkin ehti jo tulla.
Itse olen 40+, ja ajattelen, että juna nyt vain meni ohitseni. Enää ei ole tarjota sitä, mitä olisi voinut tarjota 35-vuotiaana, vaan nyt on tarjota vanhaa ikää ja sen mahdollisesti aiheuttamia ongelmia. Epäilemättä kykenisi tarjoamaan jotain hyvääkin, mutta on se ikä aika suuri tekijä kuitenkin, vaikka kuinka sitä koittaisi kieltää.
Oma kokemukseni on erilainen. Minulla on neljä lasta, joista kaksi ensimmäistä sain alle 30-vuotiaana, kolmannen noin 35-vuotiaana ja neljännen yli nelikymppisenä. Voin tarjota tälle nuorimmaiselle paljon, paljon parempaa kuin esikoiselle ja myös parempaa kuin kahdelle seuraavalle. Olen kypsempi, rauhallisempi ja tasapainoisempi kuin nuorempana. Parisuhde on harmonisempi, en koe työstressiä ja pystyn organisoimaan ajankäyttöni erittäin vapaasti, taloudellinen tilanne on erinomainen, terveyskin huomattavasti parempi kuin kymmenen vuotta sitten. Edes yövalvomiset eivät väsytä niin kuin aikoinaan muiden lasten kanssa. Toki kymmenen vuoden päästä lapsen ollessa teini-iässä tilanne voi olla toinen, mutta ainakin varhaislapsuuden tämä nuorimmainen saa elää paljon paremmissa oloissa kuin isommat sisarukset.
Vierailija kirjoitti:
No sen siitä saa kun lykkää lasten tekoa... Pitäisi tehdä nuorena kun on vielä hedelmällinen.
Kukaan ei voi tietää olisiko se nuorena onnistunut yhtään sen helpoimmin.
Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut tulevat helposti raskaaksi vielä nelikymppisenä ja toisilla se ei onnistu ilman parikymppisenänäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieni homma että raskaudutaan 40+, jos se on toiveena.Kukapa ajattelee lasta,on kymmenen v.kun itse on 50+ jne.
Kyllä sitä sillon on jo aika mummo,vaikka kuinka pitäsi itseään rempseenä.Ystäväni sai lapsen 47v iässä ja raskautui luomusti vahingossa vielä tämän jälkeenkin. Hän on ollut ja on aivan mahtava, innostunut ja läsnäoleva äiti, heillä on tosi hyvät välit lapsensa kanssa ja mm. harrastavat paljon yhdessä nytkin kun lapsi on jo kasvanut pikkulapsivaiheen ohi. Ei se ikä ihmistä pahenna vaan se millaisia valintoja itse elämässään tekee. Aina on rajoitteita ja niitä voi tulla nuoremmillekin ihmiselle, mutta ei se lapsi tarvitse mitään superrobottia vaan turvallisen rakastavan aikuisen, joka on aidosti tukena elämän muutoksissa.
Just joo.Lapsi 10 v.mami 57 v.Mami 67~eläkkeellä? Lapsi nuori aikuinen20 v.Toivottavasti mies paljonkin nuorempi.Mahdat kyllä satuilla.
Eihän se ikä mitään kerro siitä miten hyvin voi ja jaksaa hoitaa lapsia ja lapsenlapsia.
Tilastot ovat tilastoja ja kertovat keskiarvoista, mutta kukaan ei elä keskiarvoelämää. Varmanpäälle ei pysty elämään.
Minulla oli nuoret vanhemmat. Äiti 22 v ja isä 23 v kun synnyin.
Eivät he jaksaneet lapsiansa itse hoitaa. Omissa riennoissa oli kivempaa. Mummoni (joka oli itse tullut äidiksi nelikymppisenä) hoiti perheen lapset.
Eikä näistä nuorista vanhemmista tullut edes pirteitä isovanhempia.
Isä kuoli kun olin 12 v.
Äiti sairastui vaikeaan reumaan ja jäi eläkkeelle nelikymppisenä.
Omat lapseni olen saanut kolmekymppisenä, ja siinä iässä perhe-elämä ja lasten jutut jaksoivat kiinnostaa enemmän kuin omat riennot.
Nyt nämä lapset ovat "pahimmassa teini-iässä" eikä meillä mitään draamaa ole.
Jaksan edelleen kiinnostua heidän asioistaan, mutta osaan antaa myös tilaa kasvaa aikuiseksi ja hakea omia elämänarvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieni homma että raskaudutaan 40+, jos se on toiveena.Kukapa ajattelee lasta,on kymmenen v.kun itse on 50+ jne.
Kyllä sitä sillon on jo aika mummo,vaikka kuinka pitäsi itseään rempseenä.Ystäväni sai lapsen 47v iässä ja raskautui luomusti vahingossa vielä tämän jälkeenkin. Hän on ollut ja on aivan mahtava, innostunut ja läsnäoleva äiti, heillä on tosi hyvät välit lapsensa kanssa ja mm. harrastavat paljon yhdessä nytkin kun lapsi on jo kasvanut pikkulapsivaiheen ohi. Ei se ikä ihmistä pahenna vaan se millaisia valintoja itse elämässään tekee. Aina on rajoitteita ja niitä voi tulla nuoremmillekin ihmiselle, mutta ei se lapsi tarvitse mitään superrobottia vaan turvallisen rakastavan aikuisen, joka on aidosti tukena elämän muutoksissa.
Just joo.Lapsi 10 v.mami 57 v.Mami 67~eläkkeellä? Lapsi nuori aikuinen20 v.Toivottavasti mies paljonkin nuorempi.Mahdat kyllä satuilla.
Eihän se ikä mitään kerro siitä miten hyvin voi ja jaksaa hoitaa lapsia ja lapsenlapsia.
Tilastot ovat tilastoja ja kertovat keskiarvoista, mutta kukaan ei elä keskiarvoelämää. Varmanpäälle ei pysty elämään.Minulla oli nuoret vanhemmat. Äiti 22 v ja isä 23 v kun synnyin.
Eivät he jaksaneet lapsiansa itse hoitaa. Omissa riennoissa oli kivempaa. Mummoni (joka oli itse tullut äidiksi nelikymppisenä) hoiti perheen lapset.
Eikä näistä nuorista vanhemmista tullut edes pirteitä isovanhempia.
Isä kuoli kun olin 12 v.
Äiti sairastui vaikeaan reumaan ja jäi eläkkeelle nelikymppisenä.Omat lapseni olen saanut kolmekymppisenä, ja siinä iässä perhe-elämä ja lasten jutut jaksoivat kiinnostaa enemmän kuin omat riennot.
Nyt nämä lapset ovat "pahimmassa teini-iässä" eikä meillä mitään draamaa ole.
Jaksan edelleen kiinnostua heidän asioistaan, mutta osaan antaa myös tilaa kasvaa aikuiseksi ja hakea omia elämänarvoja.
Luin tän viimeisen kirjotuksen. Sinuna ajattelisin että oli hyvä että äitisi hommasi sinut nuorena,mummosi jaksoi vielä auttaa teidän hoidossa.Mitäpä jos äitisi olisi odottavat 40v.Olisiko mummosi 80v. Jaksanut auttaa enää,äitisihän sairautui tuossa iässä.Mummosi taas sai äitisi 40v.kirjoitat,elikkä olisi vuorostaan ollut joku 80v.kun äitisi olisi tarvinnut apua pienten lasten kanssa.
Olen huomannut että vanhojen vanhempien lapset useasti tekevät omansa nuorempana,en tiedä mistä johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sen siitä saa kun lykkää lasten tekoa... Pitäisi tehdä nuorena kun on vielä hedelmällinen.
Kukaan ei voi tietää olisiko se nuorena onnistunut yhtään sen helpoimmin.
Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut tulevat helposti raskaaksi vielä nelikymppisenä ja toisilla se ei onnistu ilman parikymppisenänäkään.
Kysyjän tilannetta ei tosiaan voida tietää, kun hän ei ole yrittänyt tulla raskaaksi nuorempana, mutta paljon on myös heitä, jotka onnistuivat nuorempana tulemaan raskaaksi, mutta vanhempana ei enää tärppää, kuten minä 38 v (ja ihan siis gyne todennut, että munasolut vetelee viimeisiään, vaikka nuorempana tulin helposti raskaaksi). Kyllä tosiaan JOTKUT tulevat raskaaksi vielä nelikymppisenä, mutta yli puolet ei enää onnistu luomusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieni homma että raskaudutaan 40+, jos se on toiveena.Kukapa ajattelee lasta,on kymmenen v.kun itse on 50+ jne.
Kyllä sitä sillon on jo aika mummo,vaikka kuinka pitäsi itseään rempseenä.Ystäväni sai lapsen 47v iässä ja raskautui luomusti vahingossa vielä tämän jälkeenkin. Hän on ollut ja on aivan mahtava, innostunut ja läsnäoleva äiti, heillä on tosi hyvät välit lapsensa kanssa ja mm. harrastavat paljon yhdessä nytkin kun lapsi on jo kasvanut pikkulapsivaiheen ohi. Ei se ikä ihmistä pahenna vaan se millaisia valintoja itse elämässään tekee. Aina on rajoitteita ja niitä voi tulla nuoremmillekin ihmiselle, mutta ei se lapsi tarvitse mitään superrobottia vaan turvallisen rakastavan aikuisen, joka on aidosti tukena elämän muutoksissa.
Just joo.Lapsi 10 v.mami 57 v.Mami 67~eläkkeellä? Lapsi nuori aikuinen20 v.Toivottavasti mies paljonkin nuorempi.Mahdat kyllä satuilla.
Eihän se ikä mitään kerro siitä miten hyvin voi ja jaksaa hoitaa lapsia ja lapsenlapsia.
Tilastot ovat tilastoja ja kertovat keskiarvoista, mutta kukaan ei elä keskiarvoelämää. Varmanpäälle ei pysty elämään.Minulla oli nuoret vanhemmat. Äiti 22 v ja isä 23 v kun synnyin.
Eivät he jaksaneet lapsiansa itse hoitaa. Omissa riennoissa oli kivempaa. Mummoni (joka oli itse tullut äidiksi nelikymppisenä) hoiti perheen lapset.
Eikä näistä nuorista vanhemmista tullut edes pirteitä isovanhempia.
Isä kuoli kun olin 12 v.
Äiti sairastui vaikeaan reumaan ja jäi eläkkeelle nelikymppisenä.Omat lapseni olen saanut kolmekymppisenä, ja siinä iässä perhe-elämä ja lasten jutut jaksoivat kiinnostaa enemmän kuin omat riennot.
Nyt nämä lapset ovat "pahimmassa teini-iässä" eikä meillä mitään draamaa ole.
Jaksan edelleen kiinnostua heidän asioistaan, mutta osaan antaa myös tilaa kasvaa aikuiseksi ja hakea omia elämänarvoja.Luin tän viimeisen kirjotuksen. Sinuna ajattelisin että oli hyvä että äitisi hommasi sinut nuorena,mummosi jaksoi vielä auttaa teidän hoidossa.Mitäpä jos äitisi olisi odottavat 40v.Olisiko mummosi 80v. Jaksanut auttaa enää,äitisihän sairautui tuossa iässä.Mummosi taas sai äitisi 40v.kirjoitat,elikkä olisi vuorostaan ollut joku 80v.kun äitisi olisi tarvinnut apua pienten lasten kanssa.
Olen huomannut että vanhojen vanhempien lapset useasti tekevät omansa nuorempana,en tiedä mistä johtuu.
Ensinnäkin elän nyt, enkä murehdi sitä, että olisin liian vanha hoitamaan tai edes tapaamaan lapsenlapseni. Voi olla, että lapseni ei saa lapsia. Tiedän eräänkin henkilön, jolla on 4 nuorena hankittua lasta, mutta ei yhtään lastenlasta, vaikka on jo 70-v.
Oman lapseni isovanhemmat ovat kaikki hengissä ja terveitä, mutta en todellakaan edellytä tai odota heidän hoitavan lastani. Mieluummin vietämme yhdessä aikaa suvun kesken. En ymmärrä tätä ajatusta mummosta ilmaisena lapsenvahtina. Ja sitten kun mummo on 80 ja hyödytön siinä tehtävässä, hänet unohdetaan. Suvussani on tällainen tapaus.
Olen aikuinen ja vapaaehtoisesti lapseni hankkinut ja hänet myös itse hoidan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tulin raskaaksi, kun kierto oli lyhentynyt. Ikää 42 v,
Itselläni on monirakkulaiset munasarjat. Minulla on käsitys, tuo ominaisuus/vika voi parantua juuri kun vaihdevuodet lähenevät.
Olin ollut 9 vuotta ilman ehkäisyä, välissä yksi keskiraskauden keskenmeno. En viimeiseen viiteen vuoteen ollut ajatellut, että tulisin enää raskaaksi. Vaan niin vaan elämä yllätti.
Olen erittäin iloinen ja kiitollinen vauvasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo mielipide ”Mielestäni vanhat vanhemmat eivät ole kiinnostuneita tarjoamaan lapselle enää parasta mahdollista kasvuympäristöä” on todella outo - siis miksi eivät olisi? Ei kai se nyt ikään liity? Eivät kai kaikki nuoristakaan ole, valitettavasti.
Totta kai he tarjoavat sen, mihin pystyvät, mutta jos olisivat halunneet optimaaliset puitteet, olisivat oletettavasti toimineet aiemmin tai jättäneet väliin. Ymmärtääkseni ajatusmaailmana on enemmänkin se, että joo, ihanneiässä ei olla enää ja kaikenlaista vanhuuden ongelmaa voi tulla matkan varrella, mutta ei haittaa, koska mutkunmutkun mä haluun silti. Kyllä moni sentään sen tiedostaa, että oishan se parempi ollut olla vähän nuorempi. Harvempi siis ajattelee, että jei, nyt mä oon 45 ja tää on vasta aika, jolloin on täydellistä tulla äidiksi. Kyllä ainakin omista tutuista ihmiset ovat sitä harmitelleet, että no, nyt kävi näin, että ikääkin ehti jo tulla.
Itse olen 40+, ja ajattelen, että juna nyt vain meni ohitseni. Enää ei ole tarjota sitä, mitä olisi voinut tarjota 35-vuotiaana, vaan nyt on tarjota vanhaa ikää ja sen mahdollisesti aiheuttamia ongelmia. Epäilemättä kykenisi tarjoamaan jotain hyvääkin, mutta on se ikä aika suuri tekijä kuitenkin, vaikka kuinka sitä koittaisi kieltää.
Oma kokemukseni on erilainen. Minulla on neljä lasta, joista kaksi ensimmäistä sain alle 30-vuotiaana, kolmannen noin 35-vuotiaana ja neljännen yli nelikymppisenä. Voin tarjota tälle nuorimmaiselle paljon, paljon parempaa kuin esikoiselle ja myös parempaa kuin kahdelle seuraavalle. Olen kypsempi, rauhallisempi ja tasapainoisempi kuin nuorempana. Parisuhde on harmonisempi, en koe työstressiä ja pystyn organisoimaan ajankäyttöni erittäin vapaasti, taloudellinen tilanne on erinomainen, terveyskin huomattavasti parempi kuin kymmenen vuotta sitten. Edes yövalvomiset eivät väsytä niin kuin aikoinaan muiden lasten kanssa. Toki kymmenen vuoden päästä lapsen ollessa teini-iässä tilanne voi olla toinen, mutta ainakin varhaislapsuuden tämä nuorimmainen saa elää paljon paremmissa oloissa kuin isommat sisarukset.
Ihmiset ovat varmasti tässä kohdin erilaisia. Itse mietin heti juurikin sitä, että entä sitten 15-20 vuoden kuluttua (jos siis olisin edes elossa). Tosin uskoisin myös, että itseäni väsyttäisi nyt enemmän kuin 10 vuotta sitten, koska ihan tavallinen elämäkin vaatii aika helposti palautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hedelmällisyys on outo juttu. Itse olen ollut saman miehen kanssa parikymppisestä asti. Ensimmäisen kerran yritimme lasta kun olin n. 22-vuotias. Vuoden verran yritettiin, eikä mitään tapahtunut. Mutta koska olimme nuoria, emme huolestuneet ja elämäntilannekin muuttui niin, että lapsi ei siihen väliin olisikaan enää sopinut. Joten söin e-pillereitä parisen vuotta ja sitten 28-vuotiaana tulin raskaaksi kolme kuukautta pillereiden lopetuksen jälkeen. Seuraava lapsi tuli heti ensimmäisestä yrityksestä ja lapsille tuli aika pieni ikäero.
Siirryin ehkäisyssä kierukkaan ja 35-vuotiaana tuli uusi vauvakuume, päätettiin koittaa vielä iltatähteä. Ja taas, taisi olla yksi vuoto välissä ja sitten tärppäsi. Eli olin vanhempana paljon hedelmällisempi kuin silloin kun olisi pitänyt olla parhaimmillaan.
Sukurasiteesta sen verta että äidinäitini sai ainoan lapsena 30-vuotiaana (avioliittoa oli takan silloin jo useita vuosia, joten todennäköisesti mummon oli vaikea raskautua). Äitini taas on saanut kaikki lapsensa siinä parikymppisenä 19 - 24-vuotiaana.
No ei se hedelmällisyys kenelläkään parane kun ikää tulee lisää😆 se Ok biologinen mahdottomuus, hedelmällisyys alkaa laskemaan voimakkaasti 35- vuoden jälkeen, se on vaan lääketieteellinen fakta. Se ei tarkoita sitä, että raskaaksi tulo oli mahdotonta kaikille mutta suurelle osalle ihmisistä se on paljon vaikeampaa ja neljänkympin jälkeen luomusti raskautuminen on enää harvojen herkkua. Joten ei kannat luottaa siihen, että itse kuuluu siihen joukkoon. Elämä on lyhyt ja hedelmällinen aika vielä lyhyempi, tosiasioita. Jenni Haukiolla oli sitä paitsi pitkät lapsettomuushoidot takana ennen kuin raskaus saatiin alkamaan joten häntä nyt ei voi esimerkkinä pitää.[/quote]
No PCOS naisille voi käydä joskus näinkin jonka yli 30vuotta potilastyötä tehnyt sanoi:
kiinnostava lukunsa on havainto PCOS-naisten munasarjatoiminnan normaalistumisesta ja kierron säännöllistymisestä siinä vaiheessa, kun muiden naisten hedelmällisyys alkaa munarakkuloiden määrän vähentyessä hiipua.
– On tutkimuksia, joissa hyvin hankalista PCOS-oireista kärsinyt lisääntymisikäinen nainen on myöhemmällä iällä tullut spontaanisti raskaaksi. Voi sanoa, että PCOS-naisilla on päälle nelikymppisinä ehkä paremmat mahdollisuudet tulla raskaaksi kuin kanssasisarilla, joiden kierto on toiminut ihan normaalisti, Anttila yllättää.
– Mutta vaikka perheen perustaminen saattaisi myöhemmällä iällä olla vähän helpompaa, en missään nimessä suosittele lykkäämään sitä: munasolut ovat silloin joka tapauksessa ikääntyneitä ja riskit esimerkiksi keskenmenoihin suuremmat.
Itse olen 40-vuotias PCOS nainen ja ekan kerran nyt vasta raskaana vuosikausien yrittämisen jälkeen. Näinkin voi käydä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaaksi 37 v.-keskenmeno, raskaaksi 38v -lapsi, nyt 42 ja raskaana lopputulos ?
Ennen ensimmäistä raskautta 3vuotta saa tulla jos on tullakseen- ei tulosta, Miehen lääkitys tauolle jolloin tuli 1. raskaus, toinen raskaus ovulaation bongaus menetelmällä ja kolmas raskaus tuli kun unohdettiin kondomi, ei ollut unohdettu muulloin 1.lapsen saannin jälkeen.
Inseminaatio hormonien kanssa ennen toista raskautta kerran-nega
Eli kaikki raskauteni ovat tulleet myöhemmällä jo yli 35 vuoden iän jälkeen ja luomusti.
Poikkeavaa?
Naapuri emäntä oli 45v kun synnytti ekan lapsen,toisen heti perään oli silloin 47v. Lapset terveitä,silloin kaikki vaahtosivat kun ekaa ootti että tulee sairas lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pumppaatte sut vaan niin täyteen spermaa, kuin mahdollista +-5 päivän ajan ovulaation molemmin puolin. Tyyliin 5x päivässä satsit tarjolle. Kyllä raskaaksi silloin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieni homma että raskaudutaan 40+, jos se on toiveena.Kukapa ajattelee lasta,on kymmenen v.kun itse on 50+ jne.
Kyllä sitä sillon on jo aika mummo,vaikka kuinka pitäsi itseään rempseenä.Ystäväni sai lapsen 47v iässä ja raskautui luomusti vahingossa vielä tämän jälkeenkin. Hän on ollut ja on aivan mahtava, innostunut ja läsnäoleva äiti, heillä on tosi hyvät välit lapsensa kanssa ja mm. harrastavat paljon yhdessä nytkin kun lapsi on jo kasvanut pikkulapsivaiheen ohi. Ei se ikä ihmistä pahenna vaan se millaisia valintoja itse elämässään tekee. Aina on rajoitteita ja niitä voi tulla nuoremmillekin ihmiselle, mutta ei se lapsi tarvitse mitään superrobottia vaan turvallisen rakastavan aikuisen, joka on aidosti tukena elämän muutoksissa.
Just joo.Lapsi 10 v.mami 57 v.Mami 67~eläkkeellä? Lapsi nuori aikuinen20 v.Toivottavasti mies paljonkin nuorempi.Mahdat kyllä satuilla.
Eihän se ikä mitään kerro siitä miten hyvin voi ja jaksaa hoitaa lapsia ja lapsenlapsia.
Tilastot ovat tilastoja ja kertovat keskiarvoista, mutta kukaan ei elä keskiarvoelämää. Varmanpäälle ei pysty elämään.Minulla oli nuoret vanhemmat. Äiti 22 v ja isä 23 v kun synnyin.
Eivät he jaksaneet lapsiansa itse hoitaa. Omissa riennoissa oli kivempaa. Mummoni (joka oli itse tullut äidiksi nelikymppisenä) hoiti perheen lapset.
Eikä näistä nuorista vanhemmista tullut edes pirteitä isovanhempia.
Isä kuoli kun olin 12 v.
Äiti sairastui vaikeaan reumaan ja jäi eläkkeelle nelikymppisenä.Omat lapseni olen saanut kolmekymppisenä, ja siinä iässä perhe-elämä ja lasten jutut jaksoivat kiinnostaa enemmän kuin omat riennot.
Nyt nämä lapset ovat "pahimmassa teini-iässä" eikä meillä mitään draamaa ole.
Jaksan edelleen kiinnostua heidän asioistaan, mutta osaan antaa myös tilaa kasvaa aikuiseksi ja hakea omia elämänarvoja.Luin tän viimeisen kirjotuksen. Sinuna ajattelisin että oli hyvä että äitisi hommasi sinut nuorena,mummosi jaksoi vielä auttaa teidän hoidossa.Mitäpä jos äitisi olisi odottavat 40v.Olisiko mummosi 80v. Jaksanut auttaa enää,äitisihän sairautui tuossa iässä.Mummosi taas sai äitisi 40v.kirjoitat,elikkä olisi vuorostaan ollut joku 80v.kun äitisi olisi tarvinnut apua pienten lasten kanssa.
Olen huomannut että vanhojen vanhempien lapset useasti tekevät omansa nuorempana,en tiedä mistä johtuu.
Mitä sä horiset?
Meinaatko, että mummojen on autettava lapsenlasten hoidossa? Eiköhän se ole lapsen vanhemmat, jotka on vastuussa jälkikasvustaan. Mummot on oman osuutensa jo tehneet.
Se että on saanut pitkän kaavan kautta 20-vuotiaana lapsen, ja helpommin 30-vuotiaana ei tarkoita että hedelmällisyys jotenkin ”kasvaisi”. Nainen tulee yksinkertaisesti helpommin raskaaksi ensimmäisen lapsen jälkeen.
Kyllähän nuo lestaäidit tekevät jopa vuoden välein lapsia vaikka ikää yli 40v.
Te vanhana raskaaksi tulleet!
Mitä jos yhdynnässä ei kunnolla kostu. Itse harrastettu aktiivisesti 24 kierron ajan (pari vuotta jo) ja ajoitus on varmasti oikein (ovis löytyy tikulla)
Kun ei ole kunnolla nestettä niin kuolevatko siittiöt sinne, kun eivät ne pääse liikkumaan.
Käytittekö vastaavan ”vaivan” kanssa liukuvoidetta?
Onko kukaan onnistunut tulemaan raskaaksi vaikka yhdynnässä emätin ei kostu kunnolla?
😓😣😓😣
Vierailija kirjoitti:
Ei 36 ole vanha.. ihme ikäloppuja ihmiset henkisesti. Olen 34, näytän 25 -vuotiaalta. Vanhempani ovat 75-vuotiaita ja näyttävät korkeintaan 60-vuotiailta. Aktiivisia liikkuvia ihmisiä.
Sitten on näitä jotka 45-vuotiaana alkaa odottaa eläkeikää ja heittäytyvät kiikkustuoliin 55-veenä ja 70vuotiaana ovat vaipoissa.
Geenit toki merkitsee aika paljon.
Ap sinuna en huolehtisi. Varsinkin jos suvussasi on tehty lapsia nelikymppisenäkin. Oma mummoni sai viimeisimmän lapsensa 45vuotiaana. Eli 96vuotiaaksi. Ihan luomuna 1950-luvulla ilman mitään hoitoja :D
Ihan rehellisesti kyllä varmaan ihan hivenen verran on naamasikin ikääntynyt 25-vuotiaasta munasarjoista puhumattakaan. Positiivinen elämänasenne ja terveydestä huolehtiminen on toki hyvä juttu, mutta eivät ne sentään aikaa täysin pysäytä.
t. 25-vuotias. Enkä kyllä näytä 16-vuotiaalta vaan 25-vuotiaalta. Varmaan huonot geenit
Ap:lla voi olla aikaa tuhlattavaksi tai sitten ei. Ei me av-laiset voida hänelle lasta noin vain luvata vaikka jonkun mummo tuli raskaaksi 50-luvulla. Minusta no hyvä reagoida kierron lyhenemiseen ja jos ei lähiaioina nappaa luomusti niin hakeutua hoitoihin pidempiä aikailematta. Toivotan onnea yritykseen!
Totta kai he tarjoavat sen, mihin pystyvät, mutta jos olisivat halunneet optimaaliset puitteet, olisivat oletettavasti toimineet aiemmin tai jättäneet väliin. Ymmärtääkseni ajatusmaailmana on enemmänkin se, että joo, ihanneiässä ei olla enää ja kaikenlaista vanhuuden ongelmaa voi tulla matkan varrella, mutta ei haittaa, koska mutkunmutkun mä haluun silti. Kyllä moni sentään sen tiedostaa, että oishan se parempi ollut olla vähän nuorempi. Harvempi siis ajattelee, että jei, nyt mä oon 45 ja tää on vasta aika, jolloin on täydellistä tulla äidiksi. Kyllä ainakin omista tutuista ihmiset ovat sitä harmitelleet, että no, nyt kävi näin, että ikääkin ehti jo tulla.
Itse olen 40+, ja ajattelen, että juna nyt vain meni ohitseni. Enää ei ole tarjota sitä, mitä olisi voinut tarjota 35-vuotiaana, vaan nyt on tarjota vanhaa ikää ja sen mahdollisesti aiheuttamia ongelmia. Epäilemättä kykenisi tarjoamaan jotain hyvääkin, mutta on se ikä aika suuri tekijä kuitenkin, vaikka kuinka sitä koittaisi kieltää.